tiistai 16. heinäkuuta 2019

VELJENI, LAPIOMIES

Olimme työskennelleet puutarhassa päivällä ja illansuussa. Lapiomies oli kaivanut uoman kulkuväylää varten. Minä olin repinyt peittokurjenpolvia pistokkaiksi, Lapiomies oli tuonut maata päälle. Aina siihen kohtaan missä istutettava pistokas oli. Sama aina uudestaan ja uudestaan.

– Oli kiva tehä, hän sanoi.

Illalla menin hänen huoneeseensa toivottamaan hyvää yötä. Hän nosti päänsä tyynyltä. – Oli kiva tehä, hän sanoi. Tulin niin iloiseksi tuosta lyhyestä, mutta paljon puhuvasta lauseesta. – Oon miettiny. Mä tarviin kahvia välillä. Sitten ei hermostu, hän vielä lisäsi. Sitä samaa olin minäkin miettinyt. Ruoka- ja kahvitauot ovat tärkeitä ja kaikista paras on jakaa työt aamupäivään/päivään ja illansuuhun. Silloin suuretkin kivet irtoavat maasta, kottikärry kulkee ja multa riittää.

Viimeistään silloin kun kottikärryille ei tunnu löytyvän kulkureittiä, mullan riittävyys alkaa huolestuttaa tai maa on liian kovaa, minulla on jo kiire muistuttaa tauosta. Olen oppinut, että tauosta täytyy muistuttaa mieluummin liian usein kuin liian harvoin. Lapiomies ei itse osaa tauon tarvetta tunnistaa/ilmaista. Tai osaahan hän, mutta hän ilmaisee sen omalla tavallaan. Kyselee huolestuneena, riittääkö multa tai mihin kasa saadaan mahtumaan.

Kasvihuone oli Lapiomiehen monivuotinen haave. Nyt upouudessa kasvihuoneessa kasvavat chilit, tomaatit ja kurkut.

Kun taivaalta tipahtaa yksi ainoa sadepisara,
hän sanoo: ”Täällä sataa. Mä meen sisälle.”

On eräs asia, jonka Lapiomies osaa sanoa harvinaisen selvästi. Kun taivaalta tipahtaa yksi ainoa sadepisara, hän sanoo: ”Täällä sataa. Mä meen sisälle.” Hän painaa lapion niille sijoilleen ja häipyy. Aika usein käy niin, että enempää pisaroita ei tule ja minä jään puuhailemaan yksin. Sekin on hyvä. Saan olla omissa ajatuksissani.

Eräänä päivänä kysyin, että innostaisiko häntä kaivaa vähän kuoppia. Hän ei hetkeen vastannut mitään, katseli vain ympärilleen. – On niin epävakaista, hän sitten sanoi. Totta tosiaan, taivaalla näkyi tummia pilviä. Menin sitten puutarhaan yksin.

Parasta työ on silloin kun se on tarpeeksi helppoa. Sillä on selkeä alku ja loppu. Kun ei tarvitse olla epävarma, tekeekö oikein. Esimerkiksi kuopan kaivaminen pionille on sellainen. – Tuu laittamaan ne mausteet, Lapiomies sanoo. Ja minähän tulen. Katson, että kuoppa on tarpeeksi suuri ja sitten laitan luujauhon pohjalle. Sitten täytämme kuopan yhdessä ja muotoilemme kumpareeksi.

Kumpareiden väleihin istutetaan vielä maksaruohoa.

Hänellä on voimaa
kuin pienessä kylässä.

Kun kaikki on hyvin, Lapiomies kaivaa. Hänellä on voimaa kuin pienessä kylässä. Hän löytää pulleat madot ja kiikuttaa ne kanoille. Hän huomaa taivaalla lentävät haukat ja merikotkat. Kauneimmat kivet hän kerää talteen.

Olen oppinut ennakoimaan nälkää, väsymystä ja säätä, mutta yhtä asiaa on vaikea ennakoida. Lapiomiehellä on paljon ystäviä lähellä ja kaukana. Usein hän toivoo, että ystävät tekisivät jotakin hänen kanssaan, lähtisivät valokuvausretkelle tai etsimään pudonneita peuransarvia, kävisivät hänen kanssaan kauppakeskuksessa tai kahvilla, ottaisivat hänet mukaansa mökille tai lastenhoitajaksi… Ja joskus joku lupaa: kolmelta, ehkä huomenna, ensi lauantaina, kahden viikon päästä, lähiaikoina…

Ja Lapiomies odottaa. Hän odottaa niin, ettei osaa keskittyä muuhun kuin odottamiseen. – Onko huomenna lauantai, hän kysyy aina uudestaan ja uudestaan. Hän seisoo kellon edessä ja odottaa, milloin viisari on kolmen kohdalla tai mikä muu aika sitten pitää ollakaan. Sitten se saattaa tapahtua. Tulee lauantai, mutta ystävälle onkin ilmaantunut este. Tapaaminen täytyy siirtää. Tulee pettymys. Suuri.  Musta. Käsittämätön.  Mutta onneksi siitä pääsee yli kun me olemme lähellä.

Ensimmäiset chilit ovat jo valmiita. Isosisko kasvatti hyvät taimet. Pikkusiskolta tuli tomaatintaimia. Minä autan niiden hoitamisessa. 

– Nyt voi löytää sarvia, Lapiomies sanoo. Luonnosta pitävät ystävät ovat niin kertoneet. – Minkä merkin mä voisin laittaa metsän reunaan, että mä osaisin takaisin, hän kysyy. – Oi, et voi mennä yksin sellaiseen paikkaan, josta et osaa takaisin, vastaan. Sinne pitää saada joku kaveri.

Onneksi kavereita löytyy. Luotettavat ystävät Lapiomies tunnistaa jo kaukaa. Sitten hän pyytää puhelinnumeron ja kuvan. Kuva on tärkeä, sillä hän ei osaa lukea. Ystäville jaetaan Instagram-tilin osoite, lähetetään ääniviestejä sekä itse tai riistakameralla otettuja kuvia peuroista, jäniksistä, jopa ketuista ja ilveksistäkin.

Kanat ja muut eläimet ovat tärkeitä.

Ja se kun voi sanoa jollekin,
että menen nyt ulos.
Tietää, että joku pitää huolta.

Lapiomies on onnellinen kun hänellä on ystäviä ympärillä ja mielekästä tekemistä. Hän nauttii siitä, että saa olla avuksi jollekin. Se, että tietää mitä tapahtuu, on tärkeää. Se luo turvallisuutta. Ja se kun voi sanoa jollekin, että menen nyt ulos. Tietää, että joku pitää huolta.

Sekin on tärkeää, että jotkut asiat tapahtuvat aina samalla tavalla. Yksi sellainen on saunan lämmitys. – Onko kello jo seitsemän, Lapiomies kysyy. Se tarkoittaa, että joko pääsisi lämmittämään saunaa. Pian tuli ritisee kiukaan pesässä. Joka ilta.


P.S. Luin jutun Lapiomiehelle ja kysyin luvan sen julkaisemiseen. – Miltä juttu kuulosti, kysyin. – Hyvältä, hän vastasi ja antoi luvan. Sain jo uuden juttutilauksen. Hän toivoi, että kirjoittaisin peuroista, ketuista ja ilveksistä. Sellaisen, jossa olisi kuvat mukana ja jonka hän voisi lähettää kännykällä kaikille ystävilleen.

27 kommenttia:

  1. Lämpimät terveiset veljellesi Lapiomiehelle! On arvokasta, että sinulla on hyvä kuopankaivaja, iso helpotus ja apu! Kasvihuoneessa näyttää ihanalta! Varmasti turva ja huolenpito perheessänne on määräämättömän tärkeää veljellesi, kaikki eivät ajattelisi ja toimisi kuten perheenne. Rutiinit ovat hyväksi ja hienoa, että on läheisten lisäksi myös eläimiä seurana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi, minäpä kerron terveisesi! Miehinen voima on aina tervetullutta puutarhaan ja olen siitä kiitollinen.

      En ollut kasvihuoneihminen ja ajattelin, etten koskaan hanki sellaista itselleni. Nyt kun se veljelläni on, huomaan sen olevan ihan kiva. Ainakin tällaisena viileähkönä kesänä siellä on viihtyisää.

      Tällainen ratkaisu tosiaan on aika epätavallinen nykyaikana. Se vain meni niin kun veljeni itse kysyi, saisiko hän muuttaa meille. Ei meidän tarvinnut vastausta kahta kertaa miettiä. Edelleen, yli kuuden vuoden jälkeen, ratkaisu tuntuu oikealta. "Kaupanpäällisenä" meille muutti myös perhoskoira Rose, josta olen joskus kirjoitellutkin :)

      Poista
  2. Kerroit lämpimästi veljestäsi, Lapiomiehestä. Varmasti teillä on ne haastavatkin hetket, varsinkin pettymysten äärellä. Silti kuulostaa hyvinkin arvokkaalta yhteiselonne ja yhteistyönne.
    Olette muuten oikeassa molemmat, että tauot ovat tärkeitä. Ilman taukoja ei jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vaalean vihreää! Niin, ei kenenkään elämä mene aina kuin sukkasillaan. Kehitysvammaisen elämää helpottaa kovasti se, että on aina tutut ihmiset saatavilla sekä tuttu ja ennakoitava päiväohjelma. Kun on turvallinen olo, ei tarvitse hermoilla. Ja äkillisistä muutoksista selvitään yhdessä. On ihana nähdä, miten tasapainoinen ja onnellinen veljeni nyt on.

      Minulle melkein riittäisi talvi tauoksi puutarhatöistä ;) Yritän silti muistaa itsekin levätä välillä.

      Poista
  3. Sanoisin veljelläsi olevan loistava asuinpaikka, turvaa, töitä ja tukea silloin kun sitä eniten tarvitsee. Ei mikään tusinaratkaisu mutta varmasti myös toimiva jossa veljesi ja perheenne saa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Kaikkeen tottuu, myös siihen, että saman katon alla asuu muitakin kuin oma puoliso ja lapset. On suuri onni, että meillä on tarjolla puuhaa ja seuraa. Hän käy kyllä toimintakeskuksessa töissä, mutta vapaa-aikaakin jää paljon. Silloin on hyvä kun on muutakin puuhaa, ettei aika mene pelkästään kännnykällä olemiseen tai kylillä kuljeskeluun.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. On suuri onni, että hän tykkää tosi paljon lapiohommista :)

      Poista
  5. On hyvä, että veljelläs on turvalline ja viihtyysä ympäristö, johona on sopivasti tekemistä ja saa tuntia ittensä tarpeelliseksi. Palio se ottaa, mutta varmasti yhtäpalio antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo itsensä tunteminen tarpeelliseksi on hirveän tärkeää. Tämä on aika ihanteellinen ympäristö puutarhurin pojalle, joka rakastaa eläimiä ja luontoa sekä tietysti ihmisiä ympärillä. Kaupungissa voisi olla aika hankalaaa...

      Joo, onhan tässä joustettava paljonkin, mutta emme ole ratkaisua katuneet. Kova huoli hänestä olisi, jos hän asuisi yksin tai sellaisessa paikassa, jossa hän ei olisi onnellinen.

      Poista
  6. Olipas mukava lukea tätä postausta! Kerrot hyvin lämpimästi veljestäsi. Sinulla taitaa olla siellä hyvä puutarha-apulainen, vaikka yhteiselo vaatiikin varmasti joustoa ja suunnitelmallisuutta. Mukavaa viikkoa koko porukalle! Jään odottelemaan tilattua eläinpostausta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna ♥ Mukava kuulla, että pidit tästä. Kiva kuulla, että jutustani välittyi se, että pidän veljestäni ja yleensäkin kehitysvammaisista. Niin, eipä se elämä aina ole pelkkää auringonpaistetta, mutta täyttä elämää kuitenkin valoineen ja varjoineen :) Kaikesta saan olla kiitollinen.

      Mukavaa viikon jatkoa sinne Teillekin :)

      Poista
  7. Pauliina <3
    Melkeinpä henkeä pidätellen luin tätä postausta.
    Se oli kuin meidän kesälomapojastamme, joka tuli tänne meille kaupunkiin taas lomalle kuukaudeksi mieheni loman ajaksi.
    Hän on meidän lapiomies, puunhakkaaja ja -pinoaja, saunan lämmittäjä. Hän on se joka vaistoaa ihmisistä, miten he ottavat hänet, kehitysvammaisen vastaan. Hän on huumoriveikko rennossa seurassa, kopeassa vetäytyy sivuun, vaikenee.

    Hänellä on lämmin sydän ja hän haluaa auttaa, ilahduttaa ja tehdä oikeita juttuja -yhdessä. Hän tykkää hyvistä ruoista ja tänäänkin letut kerman ja hillon kanssa saivat hänen kasvonsa loistamaan.

    Hän tuo meille aina kesän ja kesäfiiliksen. Hän on osa meidän perhettä. Hänellä on paikka täällä.

    Olipa ihana lukea tämä postaus! Niin samanlainen tarina.
    Onnellisia päiviä teille sinne Lapiomiehenne kanssa. Ja mukavia kahvihetkiä yhdessä! <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu ♥ Luin kommenttisi moneen kertaan. Kirjoitit kesälomapojastanne niin lämpimästi ja sydämellisesti ♥ Ja kuulosti niin tutulta saunan lämmityksineen kaikkineen. Sekin on niin tuttua miten käyttäytyminen muuttuu ihan sen mukaan, millaisia ihmiset ympärillä ovat. Niin, ja tuokin, että saa tehdä oikeita asioita. Onneksi yhden asian ei tarvitse olla oikea. Veljeni pitää vauvoista yli kaiken. Hän kaipasi kovasti omaa vauvaa ja kärsi kun ei voinut sitä saada. Sitten keksin, että hän voisi hankkia oikean vauvan näköisen nuken. Hän rakastaa nukkea tosi paljon, hoitaa ja kantaa mukanaan - ja saa olla niin kuin "muutkin isät". Enää hänen ei ole tarvinnut kärsiä lapsettomuuden tuskaa.

      Oikein hyvää kesän jatkoa sinne teille ja teidän ihanalle kesäpojalle! Ihan varmasti hänellä on juuri oman kokoisensa, tärkeä paikka teillä ja teidän sydämissänne ♥

      Poista
  8. Mietin tätä lukiessa, että olisi ihanaa, jos minullakin olisi toisinaan lapiomies. (Olen ainoa lapsi.) Vaikka tietysti käytännön elämä on paljon muutakin kuin yhdessä kuopan kaivuuta, mutta ihana kirjoitus kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva Viherrin ♥ Itse olen kiitollinen veljistäni ja siskoistani, vaikka onhan suuressa perheessä joutunut myös jakamaan ja joustamaan. Onneksi sinulla on ihana perhe! Se on arvokas asia.

      Poista
  9. Minä en Lapiomiestä tunnekaan mutta hän kuulostaa ihanalta. Ja aivan oikein hän odottaa että lupaukset pidetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen maininnut Lapiomiehen silloin tällöin jutuissani. Olemme joka kesä tehneet jotain yhdessä. Hän on koko sisarussarjan lemmikki :) Olen kuullut, että monesti kehitysvammaiset ovat hyvin pidettyjä perheenjäseniä.

      Poista
  10. ♥ Ihana, lämmin, rakkautta tulvillaan oleva postaus ♥ Sinulla on hieno veli, ja sinä olet hieno sisko ♥ Olette onnekkaita, kun teillä on toisenne. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi ♥ Mukava kuulla, että sisarellinen rakkaus välittyi jutusta. Arki ei ole pelkkää päivänpaistetta, mutta onnellista kuitenkin :)

      Poista
  11. Olen vasta taannoin löytänyt blogisi... ja Lapiomiehelle terveisiä! Niin kaipasin hänen apuaan lammikon reunalla pakertaessani. Voimani loppuivat tyystin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne :) Minäpä tulen kurkistamaan sinunkin blogiisi. Kerron terveisesi :) Miehinen voima on monesti aivan korvaamaton apu puutarhassa. Miehiltä moni homma käy yhdessä hujauksessa. Ei voi muuta kuin hämmästellä vieressä.

      Poista
  12. Ihana postaus Pauliina! Rehellistä ja sydämellistä tekstiä. Minäkin tarvitsen lapiomiestä joku viikonloppu. En tietystikään ainoastaan (tai ollenkaan) kuopankaivuuseen, mutta ammattilaisen apua pionin istutukseen. Olen nimittäin vähän seonnut. Olen tänä kesänä ostellut kukkakaupasta pioneja ja ne on hirveen kalliita kappale. Tuli idea, että istutan tänä syksynä pionin (sanoin miehelleni), mutta ehkä niitä tulee joka väriä... taloyhtiön maille. Omaa pihaa meillä ei ole, vain pieni parveke. Mutta meillä on kiva sisäpiha, jossa on lipputanko. Sinne sopisi hyvin pionipuskat, josta voisin hakea kukkia maljakkoon. Palaan asiaan ja pyydän neuvoja ja lapiomiestä:)))) Mitä on luujauho ja pitääkö kuopat kaivaa nyt jo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena, ihanasta palautteesta ♥

      Annan mielelläni apua tuossa pioniasiassa, vaikka en ammattilainen olekaan. On niitä jokunen tullut istutettua... Sitäpaitsi tunnen olevani vähän vastuussa tuosta sinun höyrähtämisestäsi ;)

      Tuohan on hieno idea! Pionien kukinta-aika on valitettavan lyhyt, joten suosittelen valitsemaan esim. kolme eri aikaan kukkivaa lajiketta vaikka eri väreissä. Silloin saat nauttia niistä pitkään. Soita minulle ennen kuin hankit mitään tarvikkeita! Saat ne sitten hyvin kasvamaan.

      Kuopat kannattaa kaivaa valmiiksi ennen kuin hankkii taimet. Siinä nimittäin voi olla vähän puuhaa kun pitää löytää jostain savea ja hiekkaa...

      Luujauhon tilalle käy muukin lannoite, mutta luujauho on turvallinen. Sitä ei voi vahingossa annostella liikaa. Saat sitä minulta, jos Kusti polkee täällä päin.

      Poista
    2. P.S. Piti ihan laskea, montako pionia olen tälle tantereelle istuttanut. Nopean laskutoimituksen mukaan 63 :)

      Poista
    3. Ohhhhoh, et muka ammattilainen! Joo, niin ajattelin, että eriaikaan kukkivia. Soittelen jossain vaiheessa. Olet tosiaan vastuussa (hih hih)

      Poista
    4. :D Olen paremminkin pionihullu kuin -ammattilainen, mutta neuvoa voin. Soita vain :)

      Poista