maanantai 11. kesäkuuta 2018

KYYNELEITÄ

Autossa vaihdoin juhlakengät pehmeisiin sukkiin. Istuin apukuskin paikalla ja keskityin ajattelemiseen. Käsilaukku pursuili käytettyjä nenäliinoja. Tarvittiin nenäliinoja siinä matkan aikanakin. Olimme tulossa poikamme konfirmaatiotilaisuudesta.

Käsilaukku pursuili käytettyjä nenäliinoja.

Rippijuhlat pidettiin kotona konfirmaatiota seuraavana päivänä.

Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta.
Hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen.

Minun ei tarvinnut miettiä, mitä minä oikein itkin. Itkin rakkaudesta, ilosta, onnesta, kiitollisuudesta ja kaikesta hyvästä. Aina kun katsoin poikaani kirkon penkissä, itkin ihan vain siksi, että hän on niin äärettömän rakas. Sieltä penkkirivistä kaukaa pilkahtivat tummat hiukset ja valkoinen paidankaulus – ja taas tulvahtivat kyyneleet. Kaivoin uutta nenäliinaa ja yritin niistää mahdollisimman huomaamattomasti. 

– Kätesi laske, Herramme, suojaksi  rakkaan lapsemme, lauloin virren ensimmäiset sanat ja aloin taas kyynelehtiä niin, etten voinut jatkaa. Voi, miten toivoinkaan kaikkea hyvää tälle rippilapsellemme ja kaikille muillekin lapsillemme ja kaikille näille ihanille nuorille, jotka istuivat juhlapukineissaan penkeissä. Ajattelin miten tärkeitä ja rakkaita nämä nuoret ovat vanhemmilleen, sisaruksilleen, isovanhemmilleen, kummeille, sukulaisille, ystäville...

– Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta. Hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen, toiset lauloivat ja minä kuuntelin pyyhkien silmäkulmiani. Vieressämme penkissä istuivat poikamme isovanhemmat ja kummit. Olin onnellinen, että hekin olivat tulleet tähän tilaisuuteen.

On sittenkin helpompaa
yrittää vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitä
kuin pidätellä naurunpyrskähdyksiä.

Sitä minä vain mietin, miksi nuo tunteet tulevat ulos kyyneleinä. Miksi niin suuri onni, ilo ja rakkaus eivät muutu nauruksi? Hyvä, etteivät muutukaan. Sehän olisi vielä kamalampaa. Kirkko raikuisi kun minä nauraisin. On sittenkin helpompaa yrittää vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitä kuin pidätellä naurunpyrskähdyksiä.

Rippijuhlavieraat ovat pian ovella.

Aloitin itkemisen jo ennen kuin poika lähti reippaana viikoksi rippileirille. Minulla oli jo valmiiksi ikävä häntä. En ajatellut, ettei hän pärjäisi siellä. Tiesin hänen kyllä pärjäävän. Minusta oli ihanaa, että hän oli menossa leirille, josta oli jo pitkään puhuttu. Saavuttaisi yhden tärkeän etapin elämässään. Silti.

Kukkakimput olivat yksinkertaisia. Käytin niihin eustomaa, mustikanvarpuja ja heinää. Mustikanvarvut saa muuten kestämään hyvin, kun poimii ne illalla myöhään tai aikaisin aamulla, leikkaa tuoreet imupinnat ja laittaa ne pystyyn melkein kiehuvaan veteen. Lehdet eivät saa koskettaa tulikuumaa vettä, etteivät ne pala ruskeiksi.

Rippijuhlissa en sentään itkenyt – paitsi silloin kun lauloimme pojan rippilaulua. Miten sitä voisi olla itkemättä kun lauletaan "...sen kertoo katseesi riemuinen..." ja minä ajattelen poikaani ja hänen onnellisia silmiään ja tasapainoista olemustaan.

Tai no, tarkemmin ajatellen taisi siinä muutama kyynel vierähtää silloinkin kun katselin poikaani vastaanottamassa juhlavieraita. Pienestä pojasta on kasvanut kohtelias ja fiksu nuori. Ihana ja niin rakas!

Sää suosi meitä.

Mustikanvarpuja oli kimppujen lisäksi myös kakuissa. Kakut olivat tyttäreni käsialaa.

Ne itkee ilosta.

Meidän lapset ovat tottuneet näkemään, että ilostakin voi itkeä. Kun vanhimmat lapsemme olivat viisi- ja kolmivuotiaita, tyttö halusi veljestä kaverin nukkeleikkeihin. Pikkuveli suostui oitis, lastasi nuket kolmipyöräisen kyytiin ja lähti täysillä ajelemaan ympäri taloa. Sisko huomasi, ettei pikkuveli hoitanut nukkeja ja huomautti, että sun vauvat itkee. – Ne itkee ilosta, kolmivuotias vastasi.

Nyt juhlat on juhlittu ja kynttilät palaneet lyhyiksi. Olin suunnitellut kattauksen pojan kalastusharrastuksen inspiroimana.

20 kommenttia:

  1. Ihania ja tärkeitä juhlia ovat nämä, ja niin tunteikkaita. Onnellisia ovat ne lapset joiden omat ihmiset osaavat tunteensa näyttää 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Virpi! Joskus on vähän kiusallista olla niin herkkä ja tunteellinen. Kunpa pystyisikin kyynelehtimään sen verran vain, ettei jatkuvasti tarvitsisi olla nenää niistämässä :) Onneksi mies kannustaa olemaan aito ja näyttämään tunteet sellaisina kuin ne tulevat.

      Poista
  2. Kiitos ihanista juhlista! Niin kauniisti olitte taas kaikki laittaneet ja järjestäneet. Ei voi kun ihmetellä. Ja ruoka oli erittäin herkullista ja hyvää. Jokainen sai koota oman mieleisensä salaattilautasen marinoitujen perunoiden tai riisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Leena! Ihanaa kun pääsit tulemaan. Ja tosi kiva kuulla, että pidit juhlista. Oli kauhean kiva miettiä nimenomaan juhlittavaa nuorta ja miettiä tarjoilut ja muut hänen näköisikseen. Marinoidusta riisistä kaikki lähti :) Hän pitää siitä erityisen paljon.

      Poista
  3. Mitenkäs se viesti lähti kesken kaiken:)))) Niin, perunoiden tai riisin kaveriksi. Pöytä notkui herkuista. Teimme juhlan lopuksi myös perinteisen puutarhankatselu- kierroksen ja valokuvasimme. Kiitos Pauliina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Oli aika ihanteellinen sää, vaikka välillä satoikin. Täällä aloitettiin jo seuraavien rippijuhlien miettiminen ;) Toivottavasti puutarha olisi silloin jo paljon valmiimpi. Kiitos, Leena, ihanista sanoistasi ♥

      Poista
  4. Konfirmaatio on tunteikas juhla, meillä on ne edessä muutaman viikon päästä. Puku on pojalle ostettu, mitään muuta en ole tehnyt juhlien eteen, ehtii vielä oikein hyvin. Kauniisti katettu pöytä ja tarjoilut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Kiva kuulla, että pidit juhlakuvista :)

      Joo, ehtii varmasti hyvin ainakin jos on mielessään jo suunnitellut tarjottavat ja muut. Itse järjestän juhlia aina aika pitkään, sillä en pidä kiireestä. Ja onneksi on lapsia/nuoria auttamassa. Mieskin osallistui.

      Onnistuneita juhlia teidän perheelle!

      Poista
  5. Kaunis kattaus ja kaunis kuvaus tärkeästä päivästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Virve! Kyllähän sitä aina parhaansa yrittää kunkin lapsen tärkeän ja ainutlaatuisen päivän eteen.

      Poista
  6. Ihan kaikki lasten juhlat käyvät vanhempien tunteisiin. Minä en suvivirttä onnistu kuuntelemaan tai laulamaan kyynelittä. Edes sitä siis... :) Tuotakaan en ole julkisesti kehdannut ikinä tunnustaa.

    Mutta voi mahdoton, kuinka kauniit ja herkullisen näköiset tarjoamukset on juhlissanne ollut. Nuo kukat ja kakun koristelu oli uskomattoman hienot! Poikanne on tuntenut itsensä todella erityiseksi ja rakastetuksi. Todella koko perheensä välittämäksi. Rakkauden lahja on parhain kaikesta. Siunattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että on muitakin, jotka itkevät ilosta! Silloin en itke, jos en ajattele vaikkapa laulun sanoja tai tiettyä rakasta ihmistä. Pystyin kerran esittämään jopa isäni kirjoittaman koskettavan runon kun ajattelin sitä vain teknisenä suorituksena. Oli pakko. Muuten olisi mennyt pelkäksi itkuksi. Mutta kuinka voisi olla ajattelematta kun istuu penkissä ja katsoo vaikkapa sitä omaa nuorta, joka on ollut viikon leirillä :) Yksi vilkaisu ja taas kaivetaan nenäliinaa käsilaukusta :)

      Kiva kuulla, että tarjoilu näytti sinusta kauniilta. Sain pojaltani ihanan lahjan kun hän oli kirjoittanut leirillä (kaikkien piti kirjoittaa vanhemmilleen) saaneensa kokea paljon rakkautta. ♥ Niin - ja taas itkin sitä kirjettä lukiessa :)

      Kiitos, Tita, ihanista sanoistasi ♥

      Poista
  7. Teillä on ollu mukavat ja tunteikkaat juhlat. Nuorelle Onnea! On tärkii tapahtuma elämässä konfirmaatio. Muistan oman rippikouluajan ja olin nuorena yhen kesän partiopoikien leirikeskuksella emäntänä keittiössä, missä seurakunta pit rippikoululeirit ja lastenleirit. Säilyy aina muistoissa mukavana kesänä nuorten kanssa.

    Kauniit tarjoilut. Täytekakusta kopsoon vinkin kesän kakkuihin. Pensasmustikat on pakkasessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Onhan se konfirmaatio ainutlaatuinen, vaikka myöhemmin tulisikin muita tärkeitä juhlia.

      Sinulla oli varmasti monimuotoinen kesä siellä leirikeskuksella. Lasten ja nuorten seurassa ei ole koskaan tylsää :)

      Kiva, että pidit tarjoiluista. Ja tosi mukava kun vielä sait niistä vinkkiäkin.

      Poista
  8. Ihanat juhlat teillä siellä ollut ❤️ Ja aivan huikean näköiset tarjottavat. Niin nätisti kaikki koristeltu ja laitettu esillekin, minä täällä ihastuksissani huokailen 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eerika! Hienoa kuulla, että pidit tarjoiluja kauniina. Itse olen aina niin epävarma, että mitähän siitä tulee kun ei ole yhtään floristin vikaa...

      Poista
  9. Varmasti kauniit ja koskettavat juhlat, ilman itkuja ei äiti noista mitenkään selviä! Kivasti olet huomioinut pojan harrastuksen ja onpa tytär tehnyt upeat kakut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Olen onnekas kun tytär tykkää leipoa ja hänellä on silmää kakkujen koristeluun. Oli tosi inspiroivaa miettiä koristeluja kun lähtökohtana oli pojan harrastus. Se helpotti suunnittelua.

      Niin, ihanat juhlat olivat ja nyt yritän saada arkirytmistä kiinni :) Tosiaan - itketty on niin etu- ja jälkikäteenkin kuin myös juhlan aikana. Sitä se on kun olen tällainen herkkis :)

      Poista
  10. Mustikan varvut sopivat hienosti kakunkoristeiksi ja tytär on todellakin pistänyt parastaan:ammattilaisen näköistä jälkeä kakuissa!
    Kivet kynttilöiden lomassa niin sopii tuohon kattaukseen!Hieno päivä ollut teillä kaikilla.Herkän ihmisen elämä on jatkuvaa silmien vetistelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuovi! Minäpä kerron tyttärelle, että pidit kakusta. Hän keksi sen koristelun kun vieraat olivat jo ovella :) Hän ei suotta stressaa aikatauluista...

      Kiva kun pidit myös koristelusta. Ajattelin, että kalastusteemaan sopii hyvin yksinkertainen koristelu.

      Herkkyys on välillä vähän kiusallista, mutta en silti haluaisi siitä piirteestäni luopuakaan :)

      Poista