perjantai 10. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: S

Sarja puutarhan rakkaista asioista jatkuu. Runsaat kiitokset kommenteistanne!

Arvasin - romanttisia ruusuja rakastetaan. Varsinkin pensas- ja puistoruusuja on helppo rakastaa. Suvikummun Marja vinkkasi, että Vakka-Taimesta ja Blomqvistilta niitä saa omajuurisina.

Minun päässäni ruusut - kanadalaiset, jalot, pensaat, puistot, köynnökset, Austinit, englantilaiset, ranskalaiset, kurtut ja ryhmäruusut ja mitä kaikkea niitä onkaan - ovat ihan hyrskyn myrskyn. En millään hahmota miten nämä kaikki luokitellaan. Onneksi jokaiselle löytyy siitä sekamelskasta jotakin. Jos ideat loppuvat kesken, Hatanpään arboretumin ruusutarhasta tai Vakka-Taimesta niitä kuulemma saa lisää.

Kaikille ruusuille riittää ihailijoita. Toiset jaksavat niitä paapoa ja toiset (kuten minä) haluavat päästä helpommalla ja ottaa varman päälle. Erityismaininnan saivat Rosa Gallica 'Violacea', Rosa Gallica 'Merveille', 'Tove Jansson', Valamonruusu, köynnösruusu 'Flammentanz' ja juhannusruusu - vuoden ruusuksi nimetty. Äidiltä, mummulasta, anopilta, vanhalta talolta ja äitienpäivälahjaksi saadut ruusut - ja puutarhamyymälästä ostetut - herättävät rakkaita muistoja.

Tämä ruusupilvi on kuvattu Hatanpään arboretumin ruusutarhassa Tampereella.

Ruusujen lisäksi ihastellaan ruusukasveihin (Rosaceae) kuuluvia mansikoita sekä reheviä ja runsaskukkaisia Rhododendroneita eli alppiruusuja. Kivipellon Saila haaveilee kokonaisesta rodometsästä ja kasvattelee salaperäistä kasvia nimeltään r.OB 515 VMR R. En uskalla vilkaistakaan Rhododendron schlippenbachiita eli kuningasatsaleaa, sillä se kuulemma vie jalat alta. Kivipellon Saila sen tietää. Uskon sen.

Puutarhoja rikastuttavat myös rantakukka, ruiskaunokki, ritarinkannukset, ristikit, rönsyleimut, Rodgersiat eli valeangervot, Rhodiolat eli ruusujuuret, valkokukkainen kärhö 'Roko-Kolla' sekä rikot: patjarikko, posliinirikko, isorikko. Kivipellon Sailalla on muuten ihana lapsuusmuisto ritarinkannuksista. Voit lukea sen tästä.

Pian on taas ihanan rusokirsikan (esim. Prunus sargentii 'Accolade') kukinnan sekä tuoreen raparperin aika. Eikä aikaakaan kun jo rohtovirmajuuren huumaava tuoksu leijuu puutarhassa, riennetään hakemaan ranskalaista raakuunaa ruokaan ja riivitään Ribes-suvun antimia eli herukoita.

Suvikummun Marjan kissa Ruusa Kerttu Orvokki ja Sussin perheen Riku-koira saavat rakkautta. Robottileikkurista riemuitaan ja rikkarautaa käytetään reippaasti.

Aivan pian voimme tuntea joka solullamme rakkautta, riemua ja rauhaa puutarhassa. Kasvihormoni-blogin Sini kirjoitti aivan runollisesti näistä kolmesta tärkeästä ärrästä. Lue ihmeessä!

Seuraavana on siis vuorossa S.


S
SOKERITOPPAKUUSI. SANOMALEHDET.

Sain SOKERITOPPAKUUSEMME – kartiovalkokuusi ’Conican’ - puoleen hintaan syksyn alennusmyynnistä. Ihmeellistä, sillä kuusi oli iso ja moitteettomassa kunnossa. Aiemmin en ollut raaskinut edes vilkaista näitä komeita, mutta harmillisen kalliita kuusia.

Sydän syrjällään seurasin sen kotiutumista meille, sillä olisi ollut todella harmillista menettää näin arvokas puu. Turhaan pelkäsin. Se selvisi talvesta ja keväästä niin hyvin, että innostuin ostamaan meille vielä toisen sokeritopan, pienemmän tosin.

Lienee itsestäänselvyys, mutta sokeritoppakuusi tuo ihanaa vaihtelua talviseen puutarhaan. Jouluna se kiedottiin jouluvaloihin.

Kuusesta tuli heti puutarhan länsireunan silmäterä. Istutin sen juurelle matalia kasveja, jotta muoto näkyisi esteettä.



SANOMALEHDET ovat puutarhurin pelastus uudessa puutarhassa, jossa maa puskee villivadelmaa ja kortetta. Olen kattanut suuren osan maasta mustalla muovilla ja hiekalla. Kirjoittelinkin siitä aiemmin M:n kohdalla. Kun maan puhdistuminen rikoista kestää tolkuttoman kauan ja puutarhurin sormet ovat syyhynneet istuttamaan, sanomalehdistä on ollut korvaamaton apua. Olen noudattanut Rea Peltolan iki-ihanaa ohjetta: "Jos jokin kasvi pitää saada heti paikalla kukkimaan, se istutetaan ja sillä hyvä." Silloin turvaudutaan sanomalehtiin.

Olen huoletta istuttanut puita ja pensaita rikkoja täynnä olevaan maahan ja kattanut niiden juuristoalueen paksulla kerroksella sanomalehtiä. On siinä madoilla uutisissa pureskeltavaa. Kun uutiset on mutusteltu, on maakin jo ehtinyt puhdistua. Rikkakasvit ovat kuluttaneet kasvuvoimansa loppuun katteen alla ja puutarhuri saa istuttaa vaikkapa jotain maanpeitekasvia tilalle.

Komea pino sanomalehtiä on kuin hillopurkki kellarin hyllyllä. Mukava tunne: tuosta saan käydä hakemassa kun tarvitsen.

Sanopa, mikä on sinun puutarhasi suuri S?

28 kommenttia:

  1. Miten ihastuttava ruusukuva! Minäkin käytän paljon sanomalehtiä kukka-alueilla ja polkujen pohjilla. Eipähän tarvi viedä lehtiä keräykseen.
    S-kirjaimellahan on paljon ihania kasveja! Kesäisin suloiset syreenit pihalla, syksymmällä syysleimut, syysasterit ja syysmaksaruohot. Niitä kaikkia löytyy meidänkin pihalta ja montaa eri väriä. Lisäksi tulee mieleen upeat syklaamit, joita meilläkin löytyy kaupoista, mutta siskoilla kasvaa ihan luonnossa. Kivaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeviregina! Meillä sanomalehdet ovat melkein aina loppu, mutta ei viitsi lehteä tilata katteiden takia ;) Kaikenlaisia keräyskampanjoita on pitänyt järjestää.

      Meidän nuoret syreenit kukkivat sen verran vaatimattomasti, etteivät vielä päässeet listalle. Syysleimut kuuluvat minun Top 5 -listalle ja maksaruohoistakin tykkään tosi paljon. Syysasterikin minulla oli, mutta se katosi jonnekin.

      Samoin kiitos, oikein hyvää viikonlopun jatkoa sinulle!

      Poista
  2. Upea kuva sokeritoppakuusesta. S tuo mieleen ehdottomasti syysleimun, joka on yksi suosikkikukistani. -Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan tuo sokeritoppakuusi yksi lempikasveistani :) Syysleimujakin rakastan ja niitä istuttelen vähän sinne ja tänne.

      Kiitos samoin, hyvää viikonloppua! Toivottavasti aurinko paistaa :)

      Poista
  3. Puutarhan ÄSSÄT!
    S-kirjaimella alkavia puutarha-asioita löytyisi vaikka kuinka paljon.
    Sykähdyttävimmmät kirjasin tähän.
    Syreenit, Syringa. Jo 1800-luvulla syreeni oli pihojemme yleisin koristepensas .
    Piti oikein tehdä inventaario, montako syreeniä pihalta löytyy.
    Puistosyreeni ’Tammelan Kaunotar’ – Syringa x henryi on meillä rungollisena, sillä on kauniit valkoiset, melko isot kukkatertut. 
    Pikkusyreeni – Syringa meyeri ’Palibin’, näitä on meillä 2 rungollisena ja 1 pensaana. Hurmaavat pienehköt vaaleanlilat tuoksuvat kukkatertut peittävät koko pensaan kesäkuussa. Lisäksi se vanhempi rungollinen versio on Onnin lempikynnenteroituspuu. Meillä on jatkuva kisailu Onnin kanssa rungonsuojien virittelyssä.
    Pihasyreeni – Syringa vulgaris, juhannusruusun ohella perinteisin suomalaisten pihojen pensas. Näitä pitää olla sekä valkoista, että sinistä.
    Jalosyreeni ’Mme Lemoine’
    Syringa Bloomerang 'Dark Purple' on pienehkönä pysyvä pensas, jolla on todella pitkä kukinta-aika. Ensi kesänä pitää varmaan hankkia vielä 'Pink Perfume', jolla on yhtä pitkä kukinta-aika ja erityisen ihana tuoksu!
    Jalosyreeni Moskovan kaunotar, uskomattoman, suorastaan pökerryttävän kauniit kerratut kukat, jotka nuppuisena ovat vaaleanpunaiset, mutta auetessaan muuttuvat hohtavan valkoisiksi. Ensimmäisestä Moskovan kaunottarestani myyrän pentele söi juuret! Viime kesänä istutettiin Onnin kanssa uusi, melko kookas taimi. Onni lupasi pitää myyrät loitolla ja nyt toivotaan, että ensi kesänä tulisi edes yksi kukka!

    Sanguisorba; luppiot. Häntäkukat :)
    Sanguisorba obtusa, nuokkuluppio, upea pinkki pulloharjakukka.
    Sanguisorba hakusanensis, komealuppio, jolla on hienot vaaleanpunaiset kukinnot, melkein kuin pörheät kissanhännät!
    Sanguisorba tenuifolia alba, kiiltoluppio, jolla muhkeat valkoiset häntäkukat.

    Sanguinaria canadensis 'multiplex' Pallolumikki, ihanuuksien ihanuus!

    Soldanella montana, metsäalppikello, ihana pikkuinen! Metsäalppikello on ollut minulla monta vuotta, vaikka koville ovat ottaneet nämä viimeiset talvet. Toivottavasti olisi kuitenkin edelleen hengissä!

    Siilit, harvinaiset, mutta sitäkin odotetummat vieraat pihalla!

    Oikein aurinkoista ja keväistä viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja, taas niin mukavasta kommentistasi! On teillä mahtava valikoima syreenejä. Meillä on vain kahta lajiketta: Isabellansyreeni valkoisena ja punaisena. Nyt kun oikein kehuit 'Moskovan Kaunotarta' rupesi kaduttamaan, etten ostanut sellaista kun sitä pohdiskelin. No, onneksi vahingon voi vielä korjata ;)

      Taas tuli niin monta uutta kasvia, että pitää kuvahausta katsella. Minulla on sellainen tunne, että näihin aakkosjuttuihin palaan vielä usein, sillä täältä saa niin monia hyviä vinkkejä.

      Voi, kunpa mekin saisimme siilejä <3 Terveiset ihanalle Onnille! Kiitos samoin, oikein hyvää viikonloppua! Toivotaan, että aurinko paistaisi ja sulattaisi lumet :)

      Poista
  4. Täytyy olla optimistinen ja valita sinisade, vaikkei se vielä ole kukkinutkaan. Olen aikoinani nähnyt jossain puutarhakirjassa kuvan jättimäisestä sinisateesta ja ihastunut sydänjuuriani myöden. Viime kesänä ostin sinisateen taimen ja istutin sen ruukkuun. Talven se vietti kuistilla ja kasvattelee kovasti uusia lehtiä. Jos joskus saisin sen kukkimaan, olisi se ihan huippuhetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Optimismi on hyvä ominaisuus puutarhurille. Joskus myös huonosta muistista on etua kun ei muista kaikkia pieleen menneitä kokeiluja ;) Onnea sinisateellesi! Toivotaan sen vielä jonakin päivänä palkitsevan sinut kukillaan.

      Poista
  5. Sanomalehdet löytävät meilläkin tiensä puutarhamultaan. Kerran jouduin soittelemaan naapurin ovikelloa, kun omat aviisit loppuivat kesken.
    Marjan mainitsemat syreenit ovat pihapiirin ilmaistua. Joskaan yhtä monta erilaista ei meiltä löydy. Spireat eli angervot ovat erinomaisia, helppoja ja kestäviä pensaita. Sedumit eli msksaruohot kivikkokasveina vertaansa vailla. Komeamaksaruoho yksi syyskesän ihanuuksista, jonka vihreistä nupuista iloitsen myös alkukesällä. Saxifraga x urbium eli posliinirikko viihtyy vähän varjossakin. Stachys macrantha eli jalopähkämö tuppaa leviämään hiukan liikaakin, mutta tykkään silti.
    Mutta nyt saisi jo suvi tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on meille ihan tuttu ongelma - meille sanomalehtiä haalitaan tuttavilta ja sukulaisilta :)

      Olen ihan samaa mieltä, että komeamaksaruoho on ihana myös ennen kukintaansa. Niitä taas ensi keväänä levitä uusiin paikkoihin.

      Minä tunnustan kyllästyneeni jalopähkämöön viime kesänä. Se alkoi levitä aivan liikaa. Nyt mietin sille uutta paikkaa. Kokonaan en sitä toki hävitä.

      Ennen kuin huomaammekaan suvi on taas täällä... Mukavaa kevättä ja suven odotusta!

      Poista
  6. Syysleimuja löytyy toki useampaa väriä, mutta saniaisten suku hurmaa myös vihreydellään puutarhan varjopaikoissa. Ei kotkansiipisaniaisen voittanutta.Ja mikäpä keväällä enemmin ilahduttaisi, kuin sinivuokon hennot nuput ja kukinto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole päässyt istuttelemaan saniaisia, koska meillä ei vielä ole sopivan varjoisia alueita. Odotan kyllä sitä hetkeä, että voin suunnitella varjon istutuksia.

      Sinivuokon kukintaa odotellessa... Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Komea kuusi!
    Syreenit ja syysleimut ovat minunkin suosikkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minun puutarhassani syysleimuja ei voi koskaan olla liikaa. Myös syreenit ovat tervetulleita :)

      Poista
  8. Edellä mainitut syysleimut ja syreeni kuuluvat S-kohdan ykkösiin. Meillä on nyt siemenestä kasvatettu SAARNI hyvässä alussa. Kun puun on kasvattanut siemenestä, tuntee itsensä oikein ylpeäksi. Kohta nähdään, miten se ottaa kevään vastaan.
    Meillä suositaan myös SAMMALTA monessa varjoisassa paikassa ja kivien päällä.
    Lämpimät onnittelut vielä syntymäpäivän johdosta näin jälkikäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, että tuota saarnia! Siihen kyllä varmasti kiintyy eri tavalla kuin toisiin. Minä sain naapurilta siemenestä kasvatetun hevoskastanjan, jonka viime talvi vei :( Kyllä harmitti!

      Sammal on minustakin ihanaa. Yritin rakennusaikana varjella sammaleisia isoja kiviä. Osittain onnistuinkin, mutta kaikkea en saanut suojeltua.

      Kiitos onnitteluista! Ne ovat tervetulleita jälkikäteenkin ;) Oikein mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

      Poista
  9. Minunkin suosikkejani ovat syreeni ja syysleimu. Pidän ihan tavallisista pihasyreeneistä, niillä on niin hienot lehdetkin ja varsinkin vanhojen syreenirivistöjen kukinta loistelias. Syysleimuista minulle rakkain on tavallinen maatiaisleimu, "syreenileimu", joka on ihanan värinen ja kasvutavaltaan kaunis ja siro.
    Yksi hieno s-alkuinen on myös sirotuomipihlaja, jonka kukinta on suloinen, ruskaväri loistelias ja kasvutapakin hieno.
    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä päädyin Isabellansyreeniin juurivesojen vuoksi, mutta toki perinteinen pihasyreeni on kaunis. Onneksi niiden kaunista kukintaa saan ihailla kylätien varrella.

      Minustakin syysleimut kuuluvat puutarhan parhaimmistoon. Minun syysleimuni on maatiainen, naapurilta saatu ja aarteeni :)

      Tuomipihlaja minulla oli entisessä puutarhassa, mutta tuo sirotuomipihlaja täytyykin Googlettaa. Kiitos vinkistä, Katja!

      Poista
  10. Syreeni on suuri suasikki ja saret säästää kastelulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sateesta kannattaa iloita. Minä ihan pidän kesäsateesta kun se on niin raikastava eikä taivas ole harmaa. Välillä ropsahtaa kunnolla vettä ja tulee sateenkaari :) Harmaat, koleat päivät ovatkin sitten ihan toista...

      Poista
  11. Syreenit ja syysleimut saavat äänen täältäkin. Sisu on yksi tosi tärkeä tekijä suomalaisessa puutarhuroinnissa. Väärällä vyöhykkeellä varmaan jokainen, mutta sisulla ja yrityksellä punnerretaan jokainen omia unelmiaan. S-kirjaimen syksy sisältää haasteen puutarhureille. Onko pihassa syyskukkijoita, vai jäikö kukkeus kesäkuukausiin? Syyskukkijoille on paljon tilausta ja itse sain suuren innovaation lisäämällä syyskukkijoita puutarhaan. Nykyisin puutarha on parhaimmillaan juuri syksyllä. Syksy on pitkä, ja siitä tulee nautittava syyskukkijoiden keralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit syksyn kukkijoista! Olen yrittänyt pitää sen mielessä, mutta onhan siinä kovasti vielä parantamisen varaa. Nyt taidankin ottaa siitä projektin kun taas tänään jatkan suunnittelua :) Toinen projektini on värien soinnuttaminen. Olen sitä nyt kovasti koittanut opetella.

      Sisu ja optimismi ovat hyvä yhdistelmä eikä huonosta muististakaan haittaa ole ;) Tulee ryhdyttyä isompiin projekteihin kun ei muista miten työlästä se tekeminen loppujen lopuksi on... Haavekuva vain siintää mielessä ja sitten sitä vain puurtaa menemään. Seuraavaan projektiin mennessä on jo unohtanut sen työn ja vaivan :)

      Poista
  12. Ihanuus-ässiä on monta :D Kellarinmäkeä komistaa isomummunperintönä Suviruusu 'Poppius', lempparini ilman muuta! Asiallinen ässä on myös ihanuuteni surukuusi, se matkasi meille auton takapenkillä Suvikummun suunnalta, ja nyt asiallisen surullisesti kasvaa arboretumissani toisten surullisten kanssa.

    Kaunotar-ässä on ilman muuta Marjan jo mainitsema Sanguinaria Canadensis 'multiplex', ihanuussaksankurjenmiekkojakaan ei sovi unohtaa. Ja puutarhan kuningatasässä on tietenkin hehkuttamani Sarah B.!

    Kissaihmisten pihassa pitää kasvaa Sanguisorba, meillekin ihanuus muutti yhdeltä mukavalta retkeltä Vakka-Taimessa, arvaas kenen kanssa jälleen :D Siis suloinen kissanhäntäkukka (Saaripalstan Sailalla 'Ransunhäntäkukka').

    Pihassammen kasvaa paljon isomummun perintösireenejä, huomattava määrä valkoisia. Viime kesänä hankin uuden ihanuuden 'Moskovan kaunottaren', talvi sillä on mennyt hyvin ja vahvat silmut siinä näkyikin olevan.

    Pihlajiakian (Sorbus) pihastamme löytyy: makeapihlaja, pylväspihlaja ja ihanainen Sorbus koehneana valkoisine marjoineen.

    Melkeinpä unohdin kauniin maanpeiteruusuni 'Sommarwind', kukkii pakkasiin saakka kauniisti.

    Vielä lisää ässiä: sisiliskot, sammakot, saappaat, sakset, saavit, sadettimet, salaatti, sipulit, sangot, sade, sateenvarjo ja metsäpuutarhan sinivuokot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuja riittää tännekin :) Niitä onkin aivan mahdottoman paljon ja toinen toistaan ihanampia. Perehdyin niihin juuri eilen ja valinnanvaikeushan siinä tuli. Onneksi täältä blogista olen saanut hyviä vinkkejä valintoihin.

      Lempäälän keskustassa on aika paljon surukuusia radan varressa. Katselen niitä usein ja joskus käväisee mielessä, että sopisiko sellainen meillekin, vaikka se onkin niin surullinen.

      Mitä pidät uudesta tummemmasta Sarahista? Minusta se näyttää kuvissa kauniilta. Onkohan se sinulle "väärän värinen" kun se ei ole se lapsuudesta tuttu?

      Voi, tuosta Moskovan kaunottaresta aloin tosiaan haaveilla kun siitä on tässä nyt ollut puhetta :) Eilen listasin aika monta muutakin haavekasvia... Viime vuonna minulla oli "pihlajavuosi". Hankin makeapihlajan ja vielä Amerikan- ja Japaninpihlajan. Vaikuttavat tosi ihanilta kaikki.

      Ja nyt sitten kuvahakuun katsomaan kaikki nuo sinun ihanuuskasvisi, joita en nimeltä tunnistanut :)

      Aurinkoista viikkoa sinulle!

      Poista
  13. Syreenejä löytyy puutarhasta useaakin erilaista, voi niiden ihanaa tuoksua. Ja sammal, se saa kasvaa meillä melkein missä vain haluaa. Sanomalehdet ovat myös meillä kovassa käytössä, onneksi saamme niitä vanhemmiltamme...
    Syyskukkijoita tarvisin lisää. Ja sadevettä kerätään talteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin eilen syyskukkijoiden kartoituspäivän kun Tita niistä syksyn kukkijoista muistutti. Aika paljon niitä löytyi jo omasta puutarhasta, mutta vielä on varaa parantaa ;) Kevään ostoslista sen kun kasvaa...

      Syreeneiden tuoksua tässä odotellaan ja pehmeää sammalta :) Sadevesikään ei ole pahitteeksi.

      Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  14. Onpa komea ruusu ja kuusi! Minun ässiä ovat sammal ja syreeni:)

    VastaaPoista