ALKUKESÄN KUKKIJAT

Rupesin miettimään mitkä perennat, pensaat tai puut kukkivat yhtä aikaa ’New Moon’ -kulleron ja loistotädykkeen kanssa. Sitten piti tehdä lista. Listat ovat niin kivoja. 

Rajasin listaan kesäkuussa kukkivat kasvit. Listan alkupäähän valitsin kasveja, jotka aloittavat kukintansa jo toukokuun puolella, mutta jatkavat vielä kesäkuussa. Pyrin järjestämään kasvit kukintajärjestykseen, mutta heittoa varmasti on suuntaan ja toiseen.

’New Moon’ -kullero ja loistotädyke

Herttavuorenkilpi

Perhosorvokki

Pensasmagnolia 

Pensasmagnolia on Suomessa kestävin pensasmaisista magnolialajeista. Eksoottisen kaunis pensasmagnolia kukkii jo nuorena pensaana suurin kermanvalkoisin sitruunantuoksuisin kukin kesäkuussa. Vyöhykkeille I-II.


Bellis eli kaunokainen

Rotkolemmikki

Ojakellukka 

Ojakellukoissa on kirkkaankeltaisia, mutta myös esimerkiksi persikanvärinen, kerrottukukkainen lajike ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltainen ’Gimlet’. Vuolain sanoin ojakellukkaa netissä ylistettiin: se kukkii pitkään ja runsaasti, kasvaa melkein missä vain, kunhan kosteutta riittää, mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan, eikä tarvitse hoitoa. Kellukka kylväytyy reippaasti itsekseen. 


Pikkutalvio

Amerikankullero 

Korkeus 50 - 60 cm, avonaiset vaaleankeltaiset kukat harvahkoina kukintoina. Kasvupaikka aurinkoinen tai puolivarjo, kasvualusta ravinteikas, kosteutta pidättävä multa. Sopii perennaryhmiin ja vesiaiheiden luokse. 


Sarviorvokki

Sarviorvokki kukkii koko kesän, jos kuihtuneet kukat poistetaan säännöllisesti. Koko kasvusto on leikattava alas syksyllä ja suojattava havuilla maan routaantumisen jälkeen. Sarviorvokit ovat arkoja talvikosteudelle. Kasvusto on syytä nuorentaa jakamalla muutaman vuoden välein.


Kielo

Kielo kasvaa varjoisissa lehdoissa ja valoisissa metsiköissä suuressa osassa maata. Kukat puhkeavat kukkaan toukokuussa ja kukkivat kesäkuuhun asti, jonka jälkeen ne muodostavat punaisia, myrkyllisiä marjoja. Sopii leikkokukaksi tuoksuviin kimppuihin ja asetelmiin. Koko kasvi on erittäin myrkyllinen. Luonnossa kasvavat kielot ovat lähes aina valkoisia – viljellyt lajikkeet voivat olla roosan värisiä, kerrannaiskukkaisia ja raitalehtisiä.


Ruusuleimu

Mansikka

Sammalleimu

Sammalleimuja on niin räikeänliloja kuin hillitympiäkin lilan ja pinkin sävyjä sekä valkoista. Sammalleimu ’Moerheimii’ ja ’Maj’ sekä ‘Candy Stripes’ näyttävät kuvissa hempeän (lilahtavan) vaaleanpunaisilta. 

Sammalleimu on voimakkaasti leviävä maanpeittokasvi. Se istutetaan kivikkoon tai rinteeseen. Sammalleimu viihtyy parhaiten aurinkoisella, kalkkipitoisella ja kuivahkolla kasvupaikalla. Sen neulasmaiset lehdet ovat ikivihreät. Kukat peittävät kasvuston touko-kesäkuussa. Sammalleimu talvehtii harmaina mättäinä, jotka kannattaa suojata keväällä havuilla, kunnes routa on sulanut.

Arovuokko

Rönsytiarella

Lamohietakirsikka

Pihlaja

Amerikanpihlaja

Aronia 

Marja-aronia ’Viking’ 

Sinikämmen

Kanadanruohokanukka 

Ruoholaukka

Jättilaukka

Tarhakullero

Minulla kirkkaankeltainen tarhakullero kukkii toukokuu loppupuolella, mutta hailakankeltainen ’New Moon’ kukkii vasta noin kuukautta myöhemmin.


Kiurunkannukset


Tulppaanit

Morsiusleinikki

Puistolemmikki

Akileija

’Silver Queen’

Särkynytsydän 

Tuoksumatara

Siperianunikko

Lupiini

'My Castle'

Akankaali

Kaukasianpitkäpalko

Kaukasianpitkäpalko on kivikko- ja maanpeitekasvi, joka viihtyy aurinkoisella ja kuivalla paikalla niukkaravinteisessa maassa. Se kukkii tuoksuvin kukin touko-kesäkuussa. Kaukasianpitkäpalon lehdistö on ikivihreä hyvin talvehtiessaan. Se on hyvin helppohoitoinen, eikä vaadi jakamista. 

Kaukasianpitkäpalkoa on valkoisena ja vaaleanpunaisena. Ainakin lajikkeet 'Deep Pink' ja ´Rosea´ ovat voimakkaan vaaleanpunaisia.


Tarharistikki

Tarharistikki viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla. Se tulee toimeen vuosikausia ilman hoitoa. Tarharistikkiä käytetään paljon kivikkoryhmissä ja reunakasvina perennapenkissä. Voimakas maa ja hyvä vedensaanti pidentää kukintaa. Talvisuojaus havuilla etenkin lumettomina talvina on eduksi. Tarharistikki voidaan istuttaa uudestaan noin joka viides vuosi tai vielä harvemmin.


Tulikellukka

Tulikellukat istutetaan aurinkoiselle tai puolivarjoisalle kasvupaikalle keskiravinteiseen ja kalkittuun maahan. Lehdistö on tuuhea ja pienet, oranssit kukat aukeavat touko-kesäkuussa. Tulikellukka on helppohoitoinen perenna, joka ei vaadi jakamista. Kukkavarsien alasleikkaus edistää uutta kukintaa.

Himalajanjalkalehti

Himalajanjalkalehti on varjoisten ja puolivarjoisten metsäpuutarhojen erikoisuus. Sillä on suuret, kolmihalkoiset, punaruskeatäpläiset lehdet, jotka alkavat puhjeta vasta perennan kukkimisen aikaan tai sen jälkeen. Kasvi kukkii touko-kesäkuussa valkoisin kukin.


Narsissivuokko 

Narsissivuokko on 25–30 cm korkea, kestävä, puolivarjon tai aurinkoisen paikan ja multavan maan kasvi. Narsissivuokko kukkii kiitettävän pitkään touko- kesäkuussa. Sievä ryhmänä, lehdistö siisti syksylläkin. Narsissivuokon tuoreet siemenet itävät hyvin, kylvetään syksyllä

Raparperi

Syreeni

Isabellansyreeni 'Holger'

Marjaomenapuu

Erittäin talvenkestävä, ylenpalttisesti valkoisena kukkiva isohko omenapuu. Laji on vaatimaton kasvualustan suhteen. Kukat puhkeavat oksille jo toukokuun loppupuolella. Koska kukinta on runsasta ja pitkään jatkuvaa, marjaomenapuu sopii erinomaisesti aikaisten tarhaomenapuiden pölyttäjäksi. Marjamaisen pienet, punaiset hedelmät kelpaavat hilloihin ja mehuihin. Lehdistö on kiiltävän vaaleanvihreä.


Alaskankleitonia


Orapihlaja


Tuomi


Kolmilehti


Purppuraomenapuu

Purppura- eli koristeomenapuu sopii istutettavaksi pieneenkin pihaan. 'Makamik' -lajike on kotoisin Ontariosta Kanadasta. Sen lehdistö on puhjetessaan punertava, syksyllä yleensä keltainen. Touko-kesäkuun vaihteessa puhkeavat makeasti tuoksuvat tummanpunaiset kukat vaalenevat kukinnan loppua kohti. Pikkuiset omenat tuovat puuhun väriä myös lehdettömään aikaan. 


Atsalea

Viherringin sivuilta: ”Atsaleat sopivat yhtä hyvin aurinkoiseen kivikkoon kuin hämyisään metsäpuutarhaan. Ne ovat 10 vuoden kuluttua istutuksesta noin metrin korkeita ja leveitä, joten taimia kannattaa istuttaa vähintään kolmen ryhmiin, jotta sommitelma näyttää upealta alusta lähtien. 

Kasvupaikalleen juurtuneet atsaleat viihtyvät jopa kuumassa auringon porotuksessa, kun ne on istutettu vähintään 50 senttiä syvään runsashumuksiseen turvemaahan, joka sitoo sopivasti kosteutta ja ravinteita. Kasvualustan tulee olla ilmava, sillä atsalea ei pidä tiiviistä, hapettomasta ja läpimärästä maasta. Taimi kastellaan säännöllisesti juurtumisaikana, mutta myöhemmin pensas kaipaa kastelua vain pitkinä hellejaksoina. Atsaleat kuuluvat samaan sukuun kuin alppiruusut ja pitävät niiden tavoin happamasta maasta. Niille ei siis levitetä kalkkia. 

Atsaleoja ei tarvitse varjostaa kevättalvella, sillä lehdet varisevat syksyllä eikä pensas haihduta vettä ja kuivu kevättalven tuulessa ja auringon paisteessa. Atsaleoja ei tarvitse myöskään leikata vuosittain, ja kuihtuneet kukat varisevat itsekseen. 

Syysmyöhällä pensaat loistavat lähes uskomattoman voimakkaissa punaisen ja keltaisen vivahteissa – aivan kuin ne kukkisivat toistamiseen.” 

Pikkusydän 

Pikkusydämet kasvavat mattomaisesti ja ne leviävät helposti suikertavan maavartensa avulla. Ne ovat hyviä peittokasveja kivikkotarhaan, kukkapenkkeihin sekä puiden ja pensaiden alle. Kapean herttamaiset kukat ovat kaarevissa, hennoissa kukkavanoissa, jotka kohoavat esiin saniaismaisesta lehdistöstä. Menestyvät myös aurinkoisella paikalla, mutta silloin kasvualustan tulee pysyä tasaisen tuoreena. Pikkusydämet viihtyvät ravinteikkaassa maassa, mutta liian voimakas lannoitus kasvattaa runsaasti lehtiä kukinnan kustannuksella. Voidaan lisätä jakamalla. 


Patjarikko 

Helmipensas 

Puhtaanvalkoiset kukat alkukesällä. Nuput kuin helmiä. Siro kaartuvaoksainen, tiheäkasvuinen pensas. Mieluisin kasvupaikka tuore mutta vettä läpäisevä, hiukan hapahko. Vyöhykkeille I-II. 


Hopeahärkki 

Hopeahärkki on helppohoitoinen, 10-20 cm korkea, maanpeiteperenna, joka kukkii runsaasti valkein kukinnoin touko-kesäkuussa. Hopeinen, mattomainen kasvusto peittää maan hyvin. Valitse aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka ja kuivahko, kalkittu, laiha maa. Hopeahärkki menestyy ohuessakin kasvualustassa. Se sopii istutettavaksi kivikkoryhmiin, muurien päälle ja reunakasviksi. Kasvuston leikkaaminen silloin tällöin tuuheuttaa kasvia.

Keijunkukka 

Leimurakkaus 

Leimurakkaus on kaksivuotinen kasvi, jolla on tummanpunaruskea lehdistö ja loistavan oranssinpunaiset, suuret kukat. Runsaan kylväytymisen ansiosta leimurakkaus säilyy kasvupaikallaan kuten perennat. 


Punapäivänkakkara 


Mooseksenpalavapensas 

Unelmatädyke 

Vuorikaunokki 

Mirrinminttu 

Ruusu 

Ruusut aloittavat kukintansa vähän eri aikoihin. Minun aikaisin ruusuni on ’Nils’, joka aloittaa kukintansa kesäkuun toisella viikolla. Melkein samoihin aikoihin aloittavat myös Morsionruusu, juhannusruusu, Ranskanruusu ’Olkkala’, ’Aicha’ ja ’Lac Majeau’. Hieman myöhemmin, juhannuksen tienoilla tai vähän sen jälkeen, aloittavat tarhakurtturuusut ’Sävel’ ja ’Ritausma’, sekä tertturuusu ’Schneewittchen’, Kanadanruusu ’Morden Blush’ ja viimeisinä kesäkuun päivinä köynnösruusu ’New Dawn’. 

Morsionruusu 'Juhannusmorsian'

Kissankäpälä 

Sinileimu 


Heisi 

Kiiltoheisi ’Jenkki’ 

Karpaattienkello 

Maahumala 

Laukkaneilikka 

Varjorikko 

Isorikko

Pellava 

Alppiasteri 

Melko hidaskasvuinen alppiasteri kuuluu sukunsa pienimpiin ja parhaiten auringon paahdetta sietäviin lajeihin. Se kukkii kauan kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Lehdet ovat pienet ja keihäsmäiset. Alalehdet muodostavat ruusukkeita. Päivänkakkaramaiset kukat ovat tanakoiden varsien latvoissa. Riittävästä ravinteiden saannista pidetään huolta kukinnan jatkumisen turvaamiseksi. Kuihtuneiden kukkien leikkaaminen uudistaa kukintaa. Jakaminen keväisin muutaman vuoden välein nuorentaa kasvustoa. 

Köynnöskuusama 

Valeangervo 

Suikeroalpi 

Kiinanlaikkuköynnös

Appiruusu


Tarhakullero  

’New Moon’

Koreakärsämö 

’Noblessa’

Hopeatoppo 

Myskimalva 

Suovehka 

Etelänherne 

Loistotädyke 

Ketoneilikka 

Pioni 

Minulla ’Claire de Lune’ on aikaisin pioni, seuraavana kukkii ’Buckeye Belle’. Useimmat pioneistani aloittavat kukinnan pian kesäkuun puolivälin jälkeen tai viimeistään kesä-heinäkuun tietämillä. Myöhäisin minun pioneistani on ’Elsa Sass’. 

'Gardenia'

Iiris 

'Blue King'

Siperiankurjenmiekka ’Moon Silk’

Valkoinen-kermankeltainen kukinta kesä-heinäkuussa. Helppohoitoinen, hiljalleen leviävä tuoreen maan laji. Korkeus 90 cm. Lehdet pitkät ja kapeat. Kasvatettu Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Tämä kestävä perenna sopii perennaryhmiin ja myös omaksi ryhmäksi esim. vesiaiheen ääreen.

Unikot 

Idänunikko ’Royal Wedding’ 

Tähkähietalilja 

Pensasangervo 

Koivuangervo

Kurjenpolvi 

Kyläkurjenpolvi

Päivänlilja 

Loistosalvia 

Nietospensas 

'NCDX2' Yuki Cherry Blossom

Grönlanninhanhikki

Mehitähti 

Amerikanvuokko 

Sitruunatimjami 

Päivänhattu 

’Green Wizzard’ 

Kapealehtikalmia 

Jättipoimulehti 

Kurjenkello 

Maksaruoho 

Särmämaksaruoho

Kärhö 

’Arabella’ 

Punakärsämö 

Kukkii pitkään keskikesällä. Pysty- ja tiiviskasvuinen, tukevaversoinen. Korkeus noin 50 cm. Hyvä perhoskasvi. Aurinkoinen kasvupaikka, läpäisevä kasvualusta. Sietää kuivuutta. 'Cerise Queen', 'Pretty Belinda' ja 'Appleblossom' ovat aika kivan värisiä, pinkkejä.

Punakirveli 'Roseum'

Vaatii kostean, mutta läpäisevän kasvualustan ja aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan. Punakirveli on kaunis vaaleanpunainen perenna. Kukkii kesä-heinäkuussa. Se sopii niittymäiseen istutukseen. Leviämisestä en tiedä, koska siitä oli hyvin vähän tietoa netissä.

Lumipalloheisi


Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ 


Loistojasmike ’Tähtisilmä’

KEVÄTPUUTARHA

Puutarha uinuu lumen alla, mutta minä sukellan keväiseen puutarhaan. Kuvittelen, miltä keväinen puutarhani näyttää ja mietin, millaiselta se voisi näyttää. Sitten joskus. Jatkan puutarhasuunnitelmien sarjaa, jossa tarkastelen puutarhaani vuodenaikojen tulokulmasta. 

Keväällä kukkivia kasveja löydät täältä.

Huhtikuun alun tunnelmaa Eteläpihalla

Onko puutarhan kukinta-aika mahdollisimman pitkä? 

Ihana jouluruusu tekee nuppunsa jo syksyllä. 

Tehtyäni listan kevätkukkijoista vastaukseni on helppo: kukinta-aikaa voisi pidentää varmaankin kuukaudella. Minulta puuttuvat kaikki sellaiset, jotka kukkivat jopa lumen keskellä tai pian lumen sulettua: näsiä, lumikello, talventähti, varhaisimmat krookukset ja sinivuokko. Kevätkellokin eli kevätlumipisara minulta puuttuu myös, mutta se on ehkä vähän vaikea saada viihtymään puutarhassa. 

Näsiä olisi mielenkiintoinen. Näin sen kerran eräällä siirtolapuutarhapalstalla ja yllätyin. Se on melko isokokoinen ja todella värikäs ja siksi näkyy erityisen hyvin varhaiskevään puutarhassa. Luin sen tosin olevan melko vaatelias kasvupaikan suhteen, joten en ehkä ensimmäisenä sitä kokeile. Sen myrkyllisyyskin vähän arveluttaa. 

Talventähdet ovat kirkkaankeltaisia, mutta ne voisivat olla pirteitä paljaassa puutarhassa. Sinivuokkoja pitäisi ehdottomasti saada. 

Sitten kun alkaa kevättähtien, virvaliljojen, tarhakrookusten, kylmänkukkien, jouluruusujen, sinililjojen ja kevätkurjenmiekkojen aika, tulee puutarhaani väripilkkuja sinne tänne.

Rusokirsikan kukinta

on kevään kohokohta.

Helmililjat, narsissit, kevätkaihonkukat, vuorenkilpi ’Baby Doll’, herttavuorenkilpi, perhosorvokki, rotkolemmikki, pikkutalvio ja sarviorvokki jatkavat kevätkukkien sarjaa. 

Rusokirsikan kukinta on kevään kohokohta ja rusokirsikoita on meille suunnitteilla enemmänkin. Lammen rannalle on jo kaivettu kuopat. Imeläkirsikka, hapankirsikka sekä luumu, omena ja päärynä kukkivat kirsikan perässä vähän ajan päästä. 

Kun kielo, kirjopikarililja, ruusuleimu, sammalleimu, arovuokko, rönsytiarella, akileija, särkynytsydän, tuoksumatara ja lupiini kukkivat, tuntuu jo melkein kesältä. Koko Eteläreuna on valkoisena, kun lamohietakirsikka, pihlaja ja aronia kukkivat. 

Sinikämmenen kukinta on juhlaa. Kun pioni ’Claire de Lune’ aloittaa kukintansa parhaimmillaan jo toukokuun viimeisinä päivinä, voi sanoa kesän saapuneen. Isabellansyreenitkin kukkivat jo. 


Näkyvätkö kevään kukkijat sisälle? 

Rusokirsikka kukkii lumisateessa toukokuun 11. päivänä. 

Rusokirsikan ihanaa, vaaleanpunaista kukintaa tulee ihailtua keittiön ikkunasta vähän väliä. Mutta hmm… mitenkäs ne muut kevätkukkijat näkyvät ikkunasta? Krookukset ovat kovin pieniä, niitä pitää mennä erikseen katselemaan. Valkoiset idänsinililjat kasvavat keittiön ikkunan alla. Eivät ne sieltä näy sisälle. Vastaukseni tuohon kysymykseen taitaa olla valitettavasti: ei. 

Kevätkukat ovat monesti niin pieniä,

että ne pitäisi istuttaa aivan erityisiin paikkoihin.

Enpä ole tullut ajatelleeksi, että kevätkukat ovat monesti niin pieniä, että ne pitäisi istuttaa aivan erityisiin paikkoihin. Minun kevättähteni, krookukseni ja kylmänkukkani kasvavat liian kaukana tai sitten niitä on aivan liian vähän. Eivät ne näy ruokailuhuoneen ikkunasta. 

Jouluruusuja pitää erikseen lähteä katsomaan, sillä sen kukat ovat lehtien suojissa. Tosin viime keväänä opin, että keväällä huonot lehdet kannattaa leikata pois. Silloin kukatkin pääsevät oikeuksiinsa. 

Olohuoneen ikkunasta ei terassin kaiteen takia ole oikein mahdollista nähdä mitään pieniä kukkia. Kirsikan kukinta onneksi näkyy hyvin. Jospa saisin istutettua terassille callunoiden tilalle Tete-narsisseja tai orvokkeja. Ehkä voisin istuttaa ruukkuihin vihreyttä tuomaan muutaman tuijan ja kantaa ne sitten ilmojen lämmetessä Pohjoisterassille. ’Holmstrup’ saattaisi pärjätä kesän Eteläterassillakin. Sehän kestää hyvin auringonpaistetta. 

Kasvitieteellisiä krookuksia myydään ainakin monivärisinä sekoituksina, joissa on lilaa, keltaista ja valkoista. Ei kait sellainen hassumpi olisi olohuoneen terassin oven edessä. Siinä on aurinkoinen paikka, josta lumet sulavat varhain. 

Puute täytyy korjata hetimiten.

Keittiön terassin ikkunan edessä, Avaruudessa, ei edes kasva mitään kevätkukkia. Puute täytyy korjata hetimiten. Krookuksia? Koiranhampaita? Sinililjoja? Vuokkoja? Kevättähtiä? Vai sittenkin Amerikankulleroa? 

Voisin istuttaa talventähtiä keittiön ikkunan eteen varjoyrttien sekaan. Jos talventähdet sattuisivat kukkimaan lumikellojen kanssa yhtä aikaa, ne olisivat varmaan suloinen yhdistelmä. Talventähtihän ainakin viihtyy hyvin syvässäkin varjossa, kunhan saa keväällä valoa. 

Kodinhoitohuoneen ikkunasta pilkottavat helmililjat sekä muutama hassu tulppaani ja narsissi. Sinivuokko aloittaa kukintansa jo huhtikuun puolella, vaikka sen pääkukinta onkin toukokuun alussa. Voisin kokeilla istuttaa sitä kodinhoitohuoneen ikkunasta avautuvaan näkymään Muotopuutarhan eteen. Sinivuokko kehittää kukkanuppunsa jo syksyllä. Niitä olisi aika ihana käydä kurkistelemassa kanalassa käydessä. 

Onko päivittäisten kulkureittien varrella riittävästi kevätkukkijoita? 

Kanalan polku maaliskuussa

Kanalan polkua pitkin kuljen päivittäin. Sen varrella kukkivat vuorenkilvet. Muotopuutarhassa kukkivat helmililjat ja ne muutamat tulppaanit ja narsissit. Pihlajan kukinta on ihana. Menen suorastaan pihlajan lävitse joka päivä. Hedelmäpuutarhassa kukkivat luumut ja päärynä. Luumupuiden katveeseen olen istuttanut narsisseja. Toivottavasti ne kukkivat valtoimenaan ensi keväänä. 

Tänä syksynä istutin matkan varrelle vaaleanpunaisia krookuksia. Toivottavasti aiemmin istuttamani perhosorvokit menestyvät ja leviävät. 

Toivottavasti ensi keväänä, ehkä kesän kynnyksellä näen matkan varrella, suihkulähteen takana, runsaasti tulppaaneja. Kävi nimittäin niin, että innostuin papukaijatulppaaneista toden teolla. Olin sivuuttanut tulppaanit kokonaan ajattelen niiden olevan liian lyhytikäisiä minulle. Sitten silmäni sattumalta osuivat kuvatekstiin, jossa sanottiin papukaijatulppaanien olevan pitkäikäisiä. Silloin mielessäni välähti: minullahan on edelleen tulppaaneja, jotka kukkivat joka vuosi. Niiden täytyy olla papukaijoja. Olin ajatellut niiden olevan joitakin taantumassa olevia yksilöitä, mitä lie, enkä välittänyt niistä sen enempää. Nyt tarkistin asian tiedostostani ja ne toden totta olivat papukaijoja. Ja niitä varmaankin on yhtä paljon kuin istuttaessanikin ne viisi vuotta sitten. Siitäkös riemu repesi. 

Tein listan pitkäikäisistä tulppaaneista. Niitä nimittäin on monia muitakin kuin pelkkiä papukaijoja. Ja kuinka ollakaan – löysin itseni Viherlandiasta sipulihyllyjen ääreltä. Siellä oli juuri sopivasti 70 % alennuksessa niitä tulppaaneja, joista olin listaa tehdessäni haaveillut: ’Apricot Parrot’-, ’White Parrot’- ja kasvitieteellisiä tulppaaneja. Niitä sitten istuttelin lumisateessa marraskuun viimeisinä päivinä. 

Olisi ihana, kun Hedelmäpuutarha lainehtisi värejä keväällä.

Voisin ottaa tavoitteeksi istuttaa joka syksy muutaman pussillisen narsisseja ja pieniä kevään sipulikukkia Hedelmäpuutarhaan. Olisi ihana, kun Hedelmäpuutarha lainehtisi värejä keväällä. 

Pohjoisterassiin pitäisi satsata, sillä sen näen aina lähtiessäni ja palatessani. Kuljen Muotopuutarhan lävitse, joten sininen idänsinililjameri ei olisi pahitteeksi. Haaveissani siintelee myös vanhoista tiilistä muurattu istutusallas autotallin eteen. Sen näkisin joka kerta autolle mennessäni. 


Löytyykö keväisestä puutarhasta materiaalia kimppuihin ja asetelmiin? 

Tämän asetelman tein viime tammikuussa.

En ole juuri koskaan keväällä tehnyt kukka-asetelmia tai -kimppuja, mutta puutarhasta löytyisi kyllä varhain keväällä jo ainakin vihreää: varjoyrttiä, pikkutalvion rönsyjä, vuorenkilven lehtiä, sitruunatimjamia, tuijaa ja havuja sekä muratin oksia. Niillä voisi hyvin täydentää tulppaanikimppua tai muuta vastaavaa keväällä, kun vihreän kaipuu on suurimmillaan. 

Olen ajatellut heitellä pari pussillista

siperianunikon siemeniä jonnekin.

Kevään edetessä puutarhasta löytyy leikoiksi akileijoja, syreeniä, vuorikaunokkia, iiriksiä, lupiineja ja isokonnantatarta. Sieltä löytyy myös muutamia arovuokkoja, unikoita, morsiusleinikkejä, kieloja ja kulleroita, mutta niitä on niin vähän, etten vielä raaski niitä poimia. Olen ajatellut heitellä pari pussillista siperianunikon siemeniä jonnekin, jotta voisin niitä poimia kimppuihin. 


Onko kevätkukkijoita riittävästi ympäri puutarhaa? 

Kevättähti

Puutarhassani on aika hyvä valikoima kevätkukkia, mutta kaikkia niitä on määrällisesti liian vähän. Muutama hassu kevättähti ei näy suuressa puutarhassa. Siispä ostoslistalle lisää kevättähtiä, virvaliljoja, krookuksia, sinililjoja, kevätkurjenmiekkoja ja narsisseja, ehkä jouluruusujakin. 

Kevätkaihonkukat ja ’Baby Doll’ –vuorenkilpeä jo jaoinkin tänä vuonna. Perhosorvokkia, rotkolemmikkiä, tiarellaa ja pikkutalviota pitää myös lisätä heti kun mahdollista. 

Ainoat, joita minulla on riittävästi, ovat ruusuleimu ja vuorenkilpi. Valkoinen ruusuleimu kaipaisi sekaan väriä. Sammalleimu ’Moerheimii’ ja ’Maj’ sekä ‘Candy Stripes’ olisivat varsin herttaisia valkoisen seassa. 

Toivon hartaasti, että arovuokot levittäytyisivät ympäri pihaa. Ne ovat niin suloisia. Morsiusleinikki taisi hävitä. Sitä kaipaan. Särkyneet sydämet vetelevät viimeisiään. Ehkä pitää hankkia uusia toiseen paikkaan. Kanadanruohokanukka leviää toivottua hitaammin, mutta toivottavasti leviää kuitenkin. 

Rusokoiranhammas 'White Beauty'

on kaunis valkoinen, kuvassa kellertävän valkoinen kukka.

Tuttujen kasvien lisäksi olisi mielenkiintoista kokeilla jotakin uutta. Rusokoiranhammas 'White Beauty' on kaunis valkoinen, kuvassa kellertävän valkoinen kukka. Kiinnostavia olisivat myös posliinihyasintti, lapsuudesta tuttu valkovuokko sekä valkovuokon sininen sukulainen hämyvuokko. Belliksissä olisi kauniita vaaleanpunaisen sävyjä. Amerikankullero olisi kaunis hailakan keltainen, aivan lempiväriäni. Runsaudenpula. 

Tänä vuonna istutin jo vaaleankeltaisen etelänkevätesikon, mutta esikoista olisi mielenkiintoisia lajikkeita enemmänkin. Niiden kestävyydestä vain en tiedä. 

Kääpiömanteli olisi todella kiinnostava,

vaaleanpunaisena kukkiva pikku pensas.

Kevätkukkieni valikoima on kovin valkovoittoinen, joten kaipaan lisäksi varsinkin vaaleanpunaista. Kääpiömanteli olisi todella kiinnostava, vaaleanpunaisena kukkiva pikku pensas. Sitä suositellaan vyöhykkeille I-IV, joten liian arkakaan se ei ole. Se on kuitenkin sen verran kallis, että ostoslistan kärkeen se ei pääse vielä. 

Kaukasianpitkäpalko olisi mielenkiintoinen, koska sen lehdistö on talvivihanta hyvin talvehtiessaan. Kaiken lisäksi se on helppohoitoinen eikä vaadi jakamista. Kaukasianpitkäpalkoa on valkoisena ja vaaleanpunaisena. Ainakin lajikkeet 'Deep Pink' ja ´Rosea´ ovat voimakkaan vaaleanpunaisia. Ostaisin heti, jos sen väri olisi vaalea vaaleanpunainen. Kuvissa tuollainen on todella ihastuttava. Kaukasianpitkäpalko viihtyy aurinkoisella ja kuivalla paikalla niukkaravinteisessa maassa. 

Olen sivuuttanut

kaikenlaiset kellukat

väärän värisinä.

Olen sivuuttanut kaikenlaiset kellukat väärän värisinä, mutta nyt olen löytänyt netistä muutamia ihania lajikkeita. Taimistojen hyllyt eivät ole väärällään kellukkalajikkeita, mutta hyvällä onnella saattaisi löytää persikanvärisen, kerrottukukkaisen lajikkeen ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltaisen ’Gimlet’ -lajikkeen siemeniä tai taimia. Niitä kannattaa ainakin yrittää metsästää. 

Vuolain sanoin ojakellukkaa netissä ylistettiin: se kukkii pitkään ja runsaasti, kasvaa melkein missä vain, kunhan kosteutta riittää, mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan, eikä tarvitse hoitoa. Kellukka kylväytyy reippaasti itsekseen, joten sille täytyy miettiä sopiva paikka. 

Näille uusille voisi talven aikana kaavailla paikkoja, mutta loppujen lopuksi saatavuus ratkaisee. Jännittävää, kun ei koskaan voi tietää mitä loppujen lopuksi puutarhansa saa. 


Millaisen kevätpenkin voisin suunnitella puutarhaani? 

Arovuokkoja kaipaan.

Valitsin kevätpenkin paikaksi Avaruuden. Avaruudesta olen kirjoittanut jutun otsikolla Kuu, maa ja tähtisumu. Se näkyy hyvin keittiön terassin ovesta. Suuren lehtipuun katveessa kasvaa ennestään ’New Moon’ -kulleroita sekä loistotädykettä, jotka kukkivat kesäkuussa. Alueen vasemmalla reunalla on viiruhelpi sekä jouluruusuja. Oikealla reunalla on kuunliljoja, ’Blue Globe’ -siperianpallo-ohdaketta ja virginiantädykettä. Alueen takaosassa kasvaa syysmaksaruoho ’Stardust’. Etualan olen täyttänyt sitruunatimjamilla ja rönsyakankaalilla, jotka olen ajatellut vaihtaa, kunhan keksin paremman vaihtoehdon. 

Nyt on aika keksiä se vaihtoehto.

Nyt on aika keksiä se vaihtoehto. Istutan etualalle hopeahärkkiä. Se menestyy ohuessakin kasvualustassa puolivarjossa. Sen hopeiset lehdet ovat varmasti kaunis yhdistelmä muiden kukkien pastellisävyjen kanssa. 

Hopeahärkin lomaan aion istuttaa kasvitieteellisiä krookuksia, jotka kukkivat aikaisin, ja tavallisia krookuksia, jotka kukkivat niiden jälkeen. Krookusten lehdet katoavat sittemmin jälkiä jättämättä. Lisäksi siihen sopivat vaaleankeltaiset koiranhampaat, ehkä rusokoiranhammas 'White Beauty'. 

Kulleroiden ja tädykkeiden väliin voisin istuttaa runsaasti sinistä idänsinililjaa. Multavaan kohtaan voisin kokeilla sinivuokkoa ja amerikankulleroa. Tarhakulleroiden ja tädykkeitten runsas kasvusto peittäisi amerikankulleroiden kuihtuvat lehdet. Sinivuokon lehdet säilyvät sen sijaan vihreänä läpi kesän. 

Oikeastaan kaikkea muutakin

saisi olla enemmän.

Tulppaaneja ja narsisseja en tälle alueelle kaipaa, mutta jouluruusuja saisi olla enemmän. Oikeastaan kaikkea muutakin saisi olla enemmän: syysmaksaruohoa, virginiantädykettä ja pallo-ohdakkeita, mutta ne ovatkin sitten jo syksyn kukkijoita. 

Arovuokkoja kaipaan. Ne sopisivat hyvin leviämään koko Avaruuden takaosaan, sokeritoppakuusten väliin. Jos löytäisin persikanvärisen, kerrottukukkaisen ojakellukkalajikkeen ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltaisen ’Gimlet’ -lajikkeen siemeniä tai taimia, voisi niitä kasvattaa arovuokkojen välissä. Ellen niitä onnistu saamaan, voisin laittaa morsiuslemmikkiä tai koreakärsämöä ja sitten myöhäisemmäksi kukkijaksi siperiankärsämöä. Morsiuslemmikki ja koreakärsämö tosin ovat valkoisia, mutta siperiankärsämö toisi väriä heinäkuusta alkaen. 

Voisin kokeilla, saisinko pikkutalvion leviämään puun juurella. Tuskin olisi haittaa, vaikka se leviäisi sieltä laajemmallekin. 

Olen sellainen suunnittelija, että minun pitäisi nähdä välillä miltä jo nyt tekemäni suunnitelmat näyttävät luonnossa. Ihan valmiiksi en osaa koko aluetta suunnitella. Tähän on hyvä jättää ja jatkaa sitten myöhemmin, jos siltä näyttää.

PUUTARHANÄKYMIÄ

Lämmin kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiville ihanan haasteen alulle laittamisesta! Puutarhanäkymiä. Hmmm… Ei ihan helppo haaste ihmiselle, jonka puutarha repsottaa sieltä täältä ja joka vielä joutuu zoomaamaan muovinriekaleita ja muita rönttöjä valokuvista pois. Toinen puoli puutarhastahan meillä on alkutekijöissään. Hauskaa silti oli. Lopulta jutusta tuli pitkä. Yritin löytää kuvia melkein kaikkialta puutarhasta.

Runkoa ja ryhtiä

Haaveilen puutarhasta, joka olisi runsas, mutta samalla selkeä ja ryhdikäs. Siksi aloitan puutarhan näkymien suunnittelemisen aina miettimällä istutuksen rungon. Yleensä se on puu tai pensas, joskus myös pensasaita tai köynnöskehikko.

Tykkään yhdistellä ryöpsähtelevää ja jämptiä. 

Yhdistelen usein kartion ja pallon muotoisia havuja keskenään. Ne korostavat toisiaan. 

Pohjoispihalla ryhdin tuo matala koivuangervoaita. Ilman tuota jämptisti leikattua aitaa puutarha olisi ehkä sekava. 

Pensasaita ryhdistää puutarhaa kesällä… 

…ja antaa ilmettä talvella. Koivuangervolla on kauniin punaruskeat oksat, jotka pääsevät oikeuksiinsa lehdettömänä aikana. 

Ei se syksylläkään hassumpi ole. Kun kukkia on vähän, leikattu aita tuo mielenkiintoa näkymään. 

Köynnöskehikosta puuttuvat vielä köynnökset, mutta kehikko itsessään antaa ryhtiä. 

Eteläpihalla selkeyttä ja ryhdikkyyttä tuo tiilillä rajattu nurmikko. Etelässä on myös muutamia korkeita katajia ja muita puita, jotka tuovat runkoa ja ryhtiä puutarhaan.

Oli onni, että muutamat alkuperäiset, suuret lehtipuut voitiin jättää. Ne antavat vanhan puutarhan vaikutelman. 

Kasvien korkeuserot tuovat elävyyttä näkymiin. Ruska vie huomion  keskeneräisyyksiltä.

Alkukulma sijaitsee suurten puiden katveessa. Sinne pitää erikseen mennä. 

Korkeutta pyrin tuomaan myös köynnöksillä, mutta tämä projekti on vasta alkuvaiheessa. Ruusukaari minulla on ja muutama köynnöskehikko. 

Ruusukaaren alitse mennään Potageriin, joka onneksi jää kasvillisuuden suojaan. Se ei kesäisin kestä lähempää tarkastelua. 

Selkeyttä

Toinen pääperiaatteistani on selkeys. Unelmoin ylitsepursuavan runsaasta kukkaloistosta. Vaihtelevuutta pitää olla, mutta ei pientä piperrystä. Onnistuneimmat istutusalueet minulla ovat sellaisia, jossa on suurin piirtein neliön verran yhtä lajia. Käytännön syistä minulla on monia istutuksia, jossa on liian vähän samaa kasvia, mutta asia korjaantunee ajan kanssa. 

Hyvän yön penkin taustana ovat kataja, suuri kivenlohkare sekä köynnöskehikko, jossa kiipeilee köynnöskuusama. 

Pidän todella paljon näistä kuvan etualalla olevista kuulijoista. Suurina ryhminä ne ovat komeita. 

Käytän paljon havuja ja vaihtelevaa vihreää. Ne näyttävät hyviltä lumettomana talvena. 

Avaria näkymiä ja valoa

Rakastan avaria näkymiä ja valoa. Halusin ehdottomasti säilyttää näkymät pelloille sekä järvelle. Haasteellisinta oli rakentaa korkea aita, joka näkyisi mahdollisimman vähän. Mielestäni koko tontin kiertävä verkkoaita onnistui hyvin eikä häiritse juuri lainkaan. Korkeat katajat tuovat elävyyttä ja ryhtiä, mutta eivät peitä maisemia.

Huhtikuisesta kuvasta huomaa, miten kauniisti lainattu peltomaisema näkyy 150 cm korkeasta aidasta huolimatta. 

Tämä näkymä on aidan edestä, eteläreunasta. Olen istuttanut alueelle matalaa kasvillisuutta, jotta maisema näkyy hyvin. 

Kaarevia ja suoria muotoja

Puutarhani muodot ovat suurimmaksi osaksi kaarevia. Kaarevia muotoja täydentävät suoralinjainen polku, käytävä, herukka- ja pensasmustikka-aita ja matalaksi leikattu koivuangervoaita sekä kivimuuri.

Pieni, epäsäännöllisen muotoinen nurmikko mutkittelee istutusalueiden välissä. 

Aikanaan poimulehdet saavat ryöpytä polulle.

Hillitty värimaailma

Puutarhani värimaailma on hillitty: vaaleanpunaista, sinisen sävyjä, paljon valkoista ja jonkin verran hailakankeltaista. Näiden lisäksi on muutama kirkkaankeltainen kasvi sekä paljon vaihtelevan sävyistä vihreää. 

Puutarhani värimaailma kuvastaa itseäni: en ole itsekään räiskyvä persoona, paremminkin hillitty ja rauhallinen. Isossa puutarhassa kasviryhmien täytyy olla laajoja ja samaa kasvia pitää olla paljon. 

Pisteenä i:n päällä

Pisteenä i:n päällä minulla on yksi betonipatsas ja yksi lieriöksi leikattu tuija. Viime talvena kauriit muotoilivat kolme tuijaa. Topiariaa aion harrastaa enemmänkin tulevaisuudessa. Eikä patsaidenkaan määrä vielä ole täynnä.

Patsas toimii hyvänä kiintopisteenä, vaikka se osittain peittyy kasvillisuuden taakse. Sitä tavoittelinkin.

Näin Päivi esitteli haasteensa:

Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, mutta voit myös laittaa pelkän kuvan.

Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä? Haluatko salaperäisinä huoneita vai avaruutta? Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?

Puutarhanäkymiä -haasteessa etsintäkuulutan penkomaan kuva-arkistoja ja julkaisemaan kiinnostavia ja sinulle tärkeitä näkymiä. 

Toivoisin rohkeaa osallistumista, sillä tiedän, että teillä on paljon annettavaa tähän aiheeseen. Uskon, että erilaiset ja sinulle mieluisat näkymät omassa pihapiirissäsi ja puutarhassasi voivat inspiroida monia muitakin. Voit myös kertoa jonkun puutarhavierailun näkymästä, joka on sinua ihastuttanut ja kenties ohjaa sinua oman puutarhasi suunnittelussa. Ei todellakaan haittaa, jos olet julkaissut kuviasi jo aikaisemmin, sillä niistä voi olla tällä teemalla paljon iloa monelle.

Haasteen säännöt:

• Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.
• Haasta mukaan 1-4 blogiystävääsi
• Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta se on helppo löytää.
• Voit ilomielin ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti

Haasteeseen vastaaminen oli hyvin mukavaa. Soisin sen ilon muillekin, joten haastan mukaan seuraavat:

Hernepensaskujanne -blogin Johanna
Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina
Kanelia ja Kardemummaa -blogin Maria