torstai 24. lokakuuta 2019

TEKISIN TOISIN

Jaahas! Nyt on aika esitellä teille kaikki puutarhani viat ja virheet. Ei vaiskaan. En esittele kaikkia, tulisi turhan pitkä postaus. Esittelen vain pahimmat. Hirnakka nimittäin kirjoitti viime syksyn arvontaan osallistuessaan näin: ”Seuraava aihe-ehdotus olisi 'tekisin toisin jos voisin'. Eli mitä ns. aivopieruja puutarhasta mahdollisesti löytyy?” Kiitos, Hirnakka, hyvästä kysymyksestä!

On siis täytynyt tyytyä
kumartamaan tuolle puulle.

Hassuimmat virheet olen tehnyt polkujen sijainnin suhteen. Kahdessa kohtaa polku on niin lähellä puuta / pensasta, että käytännössä on kuljettava oksaston läpi. Olin tehnyt muutamia kivipolkuja isojen istutusalueiden läpi, jotta alueiden hoito olisi helppoa. Jossain vaiheessa innostuin imeläkirsikasta. Tuon kookkaan puun paikka valikoitui ihan muun kuin polun paikan perusteella. Samoin kävi purppuraheisiangervo ’Diabolon’ kanssa.

Olen miettinyt, että leikkaisin ’Diabolon’ lieriöksi. Pulma olisi sillä ratkaistu. Kirsikan oksia en ole halunnut leikata, jotta satoa olisi helpompi kerätä. On siis täytynyt tyytyä kumartamaan tuolle puulle.

Polku, jota tarkoitan, kulkee kasvillisuuden seassa kirsikkapuun edessä.

En tajunnut, miten kova vastus korte on. Olisi ehkä pitänyt pitää tietyt alueet mustan muovin alla kauemmin. Toisaalta olisi ollut tylsää pitää kolme neljäsosaa puutarhasta monta vuotta muovin alla. Voi olla, etten silti olisi voittanut sitä. Korte on aika uskomaton.

Jälkeenpäin tämä operaatio on työläs.
Kokemusta on.

Jos nyt istuttaisin laakakatajia, istuttaisin ne juurimaton keskelle juuri tuon viheliäisen kortteen takia. Leikkaisin juurimatosta suuren neliön ja keskelle reiän. Päälle laittaisin reilun kerroksen haketta, joka aikanaan peittyisi oksien alle. Jälkeenpäin tämä operaatio on työläs. Kokemusta on.

Siinä ne katalat kortteet ovat ennen juurimaton laittamista.

Mikään määrä
sanomalehtiä
ei sitä pidättele.

Alussa luotin paksuun sanomalehtikerrokseen, mutta korte taisi nauraa minulle pitkät naurut. Mikään määrä sanomalehtiä ei sitä pidättele. Siihen tepsii vain juurimatto (ei mikä tahansa kangas) tai musta muovi.

Jos nyt alkaisin rakentaa uutta puutarhaa, suunnittelisin siihen heti kastelujärjestelmän ja kaivaisin letkut maahan. Nyt letkut on vedetty istutusten läpi ja yli ja menee aikansa ennen kuin ne peittyvät kasvillisuuden alle.

Yritän zoomailla niin, etteivät letkut näkyisi, mutta ei näytä onnistuneen. Kuvan pääosassa kuitenkin hortensia 'Early Sensation'.

Hups! Joissain vaiheessa huomasin,
että muuri oli edelleen vailla maata.

Sain yllätyksekseni pitkän kivimuurin. En tiennyt mitä muurille istuttaisin enkä siksi täyttänyt kivien koloja mitenkään. Asia jäi hautumaan. Muuri oli kaunis sellaisenaan eikä asialla ollut kiirettä. Muotoilin puutarhaa Avantilla ja vihdoin pääsin maan muokkaus- ja istutusvaiheeseen eikä painavilla koneilla ollut enää menemistä sinne. Hups! Joissain vaiheessa huomasin, että muuri oli edelleen vailla maata. Meni kottikärryhommiksi.

Viime vuonna keksin, että istutan koko muurin pituudelta ruusuja. Nyt projekti etenee ruusu kerrallaan. Kun polun alta tai jostakin muualta tulee ylimääräistä maata, se kärrätään muurin päälle. Kun maata on tarpeeksi, istutetaan ruusu ja katetaan matoilla ja hakkeella.

Karoliinanruusu on kestävä. Toivottavasti se pärjää muurin karuissa oloissaa.

Köynnösruusua en enää vaivoikseni ottaisi.

Voisin vielä luetella liudan virheitä kasvivalinnoissa, mutta niitä ei kai kutsuta virheiksi. Ne ovat kokeiluja. Tulkoot nyt muutama mainituiksi. Köynnösruusua en enää vaivoikseni ottaisi. Niin kaunis kuin ’New Dawn’ onkin, sen sitominen tukeen on ikävää hommaa – ja silti aina joku verso retkottaa. Olen tilannut pojaltani ensi kesäksi kaksi tukikehikkoa, joiden sisälle istutan ruusut. Sitten eivät enää retkota.

Suloinen tämä kieltämättä on.

Maahumalan tuominen puutarhaan saattoi olla virhe. En ole aivan varma. Se on kyllä kaunislehtinen ja isossa puutarhassa tarvitaan maanpeitekasveja. Se vain on toisinaan vähän liian tunkeileva.

Valkoisen kyläkurjenpolven istuttaminen – ja varsinkin kuihtuneiden kukkien leikkaamisen unohtaminen – oli selvä virhe. Saan varmaan korjata sitä erehdystä muutaman vuoden.

Kyläkurjenpolvi on kaunis tuossa Köynnösikkunan juurella, mutta se tahtoisi valloittaa puoli puutarhaa.

Onneksi polun saa siirrettyä ja muurin kolot täytettyä. Kasvikokeilut jatkuvat.

35 kommenttia:

  1. Nämä kuuluvat sarjaan elämällä oppii. Kaikkea ei voi etukäteen arvata, varsinkin kun on inspiraatio tehdä - ja tehdä nopeasti! Niin tuttua itsellenikin. Toisaalta näitä kokemuksia sitten hyödyntää seuraavassa projektissa toisessa kohdassa pihaa. Kuvasi ovat niin ihania ja tuossa viimeisessäkin kurjenpolvi ryöppynä sopii niin ihanasti pionien kanssa, kerrassaan lumoava näkymä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sitä kai sanotaan kokemukseksi. Tämä on tällainen elämän mukana suunniteltu puutarha. Jos kaikki olisi suunniteltu paperilla jo heti alkuunsa, jotkut virheet olisi ehkä jäänyt tekemättä. Minusta vain on hauskempaa suunnitella pikkuhiljaa, pala palalta. Ammattilainen tuskin tekisi näitä virheitä, mutta minusta olisi kurjaa noudattaa tiukasti toisen tekemää suunnitelmaa. Itse suunniteltu on kuitenkin se rakkain puutarha.

      Kiitos mukavasta palautteesta, Päivi!

      Poista
  2. Se on jännä kun sinä kirjoitat virheistä ja täällä ruudun toisella puolella näkyy vain kaunis puutarha. Mutta joo kyllä mä tiedän että ne kaikki on sinulle niin totta kuin vaan voi olla.Samanlaista se on täälläkin ja varmaan jossakin määrin kaikilla, jotka ei ole ammattilaisia, vaikka mistä tiedän vaikka se olis niilläkin. Mutta ei se auta kuin korjata virheensä ja yrittää oppia niistä. Lohdutukseksi voin sanoa, että sinulla on tosi kaunis puutarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihanasta palautteesta! Kaikki virheet eivät näy kuvissa. Joskus mies ihmettelee, miksi hiukseni ovat täynnä oksan pätkiä. Se johtuu siitä, että olen taas kömpinyt sen kirsikkapuun oksien läpi.

      Niin, onneksi virheet voi korjata.Sitäpaitsi on mukavampi korjata omia kuin toisten virheitä.

      Minä vähän luulen, etteivät ammattilaisetkaan ihan kaikkea tiedä ja osaa. Onneksi se ei ole niin vakavaa. Aina voi yrittää uudelleen. :)

      Poista
    2. Voin vakuuttaa, että ammattilaisetkin tekevät erehdyksiä :D Eikä aina muutenkaan mene suunnitelmien mukaan :D

      Poista
    3. Niin, eipä kai missään ammatissa voi aina onnistua. Ja puutarhuri sitäpaitsi toimii luonnon kanssa yhdessä. Se ei aina ole se helpoin työpari.

      Poista
  3. Maahumala! Sitä minäkään en enää ottaisi. Jos täällä ei hoitaisi puutarhaa, kaikki peittyisi maahumalaan. Nurmikko on jo aikalailla peittynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maahumalalasta on kahta mielipidettä. Toiset puolustavat ja toiset vastustavat. Voi olla, että minäkin siirryn siitä en tiedä -porukasta vastustajien leiriin. Sen näkee sitten joskus. Silloin se voi olla jo myöhäistä.

      Poista
  4. Ah miten tuttua ja lohduttavaa. Eipä sitä kai ole edes olemassa sellaista puutarhaa missä ei tekisi mitään toisin, olisi ainakin äärettömän tylsä paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohduttava vasta kommentistasi! Ehkä se on niin, että elämässä kuuluu tehdä virheitä :)

      Poista
  5. Tuttu kortenäkymä mullekki. Alla vaan kasvaa tuivio. Ei sitä kaikkia osaa ottaa huamiohon, eres ammattilaaset, luulen mä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeni ainakin yritin, mutta tuskin ammattilaisetkaan kortetta voittavat. Tai sitten eivät vain ole paljastaneet konstejaan. Maan vaihtaminenkaan ei auta, kun se mokoma tekee kilometrin mittaiset juuret.

      Poista
  6. Aina on asioita mitä itsekin tekisi toisin puutarhassa.
    Korte onkin todella hankala hävitettävä, jos sen sattuu riesakseen saamaan. Sen juuret kun saattavat ulottua yli metrin syvyyteen ja uusi kasvi alkaa kasvaa pienestäkin juurenpätkästä. Onneksi juurimaton läpi se ei sentään pääse kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Täällä korte oli jo valmiina joka puolella. Olen lukenut, että se kasvattaa valtavan laajan juuriston risteilemään eri puolille ja syvälle. Kai se täytyy vaan ajatella niin, että jollakin on korte, toisella ehkä vuohenputki, etanat tai kotilot tai joku muu. Ehkä sittenkin valitsisin noista sen kortteen...

      Poista
    2. Mun Kasvihormoni-tili ei jostain syystä toimi, kokeilen siis omalla yksityistililläni kirjoittamista :)

      Korte pystyy tunkemaan myös juuriestematon läpi. Juu-u, jopa kahdessa vuodessa! Ihan oikeasti. Joten sen kanssa on parempi vaan elellä ihan rauhassa. Sinne laakakatajien alle voi laitta joka vuosi muutaman sentin kerroksen sanomalehteä, se toimii lopulta parhaiten. Sillä arvaapa millainen työ on repiä se rei'itetty juuriestematto ENSIN pois laakakatajan alta ja sitten kiskoa sitä juurakkoa parinkymmenen sentin syvyydestä? Sen jälkeen pääseekin uudelleen miettimään, että mitäs sitten tekisi, kun sinne katajan alle ei oikein voi kylvää kalkkiakaan.

      Onneksi puutarhurointi on yhteistyötä luonnon kanssa ja vielä kolmen laakakatajan alalta saa ihan mukavan kokoiseen kortejalkakylpyyn tarvittavat ainekset. Isompi määrä vaatii jo kylpyammetta :).

      Olen käynyt taas lukemassa blogiasi ja rentoutumassa, kiiitokset raikkaista kirjoituksista!

      Poista
    3. Oi, miten kiva "nähdä"sinua taas!

      Hui kamalaa mitä kerroit kortteista! Minulla oli yksi iso päivänliljapenkki, jonka olin kattanut paksulla sanomalehtikerroksella. Yritin lisäillä sanomalehtiä, mutta niin vain kävi, että häviölle jäin. Lopulta peitin koko alueen mustalla muovilla. Päätin voittaa edes välierän.

      Happaman maan istutusalue on ihan toivoton kun ei sitä kalkkia vois sinne laittaa. Yritin sanomalehtiä, mutta pitäisi tilata vähintään Hesari ja Aamulehti että riittäisi joka paikkaan. Keskisuomalainenkaan ei olisi pahitteeksi. Toimisikohan se paremmin kuin nuo muut? ;)

      Niin, kai on vaan tyydyttävä jonkunlaiseen laihaan sopuun. Tai sitten voisin ruveta myymään jalkakylpyaineksia. Niitä meinaan riittää!

      Kiitos tosi paljon kommentistasi ja on hienoa kuulla, että olet saanut jutuistani iloa! Kiitokset itsellesi ja oikein hyvää talven odotuksen aikaa sinne teille!

      Poista
  7. Mahdotontahan sitä olisi virheetöntä puutarhaa tehdä! Jälkikäteen on moni viisas. Minun aloittelevana puutarhurina tekemien virheiden lista on kovin pitkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ovat olleet joskus aloittelijoita. Mielellään sitä tekisi kaikki heti kerralla oikein, mutta ei kai se oikeassa elämässä voi olla mahdollista. Eikä se ole tyhmä, joka tekee virheitä, vaan se joka ei ota virheistään opiksi.

      Poista
  8. Minä en kyllä näe siellä vihreitä ollenkaan. Niin kaunista kaikkialla jopa tuo korte niin helakan vihreänä auringossa💚 Kaikki riippuu asenteesta😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asennekysymys tosiaan. Siinähän saa tuntea kirsikkapuun joka solullaan kun kömpii oksien läpi. Kaupanpäälliseksi saa hiukset täyteen kuivuneita kirsikan kukkia ja lehtiä sekä oksan pätkiä. :)

      Kiitos mukavasta palautteesta! Joskus omaa puutarhaa katselee vähän väärien silmälasien läpi. Toiset näkevät sen valmiimpana ja kauniimpana kuin itse.

      Poista
  9. Mitä kukakin kutsuu virheeksi... aika monta asiaa voi selittää parhain päin sillä, että "sehän oli aikanaan käypä ratkaisu". Polku puun taimen vierestä voi olla hyvä silloin, kun taimi on vielä pieni ja haluaa päästä sen lähelle ihastelemaan sitä. Kortteen kasvuvoiman aliarvioiminen on kyllä virhe, sitä ei saa edes yrittämällä selitettyä parhain päin. Tai voihan niitäkin kasvattaa peltokortekäytettä varten... :D Minusta näitä tekemiään virheitä (tai epäkäytännöllisiksi osoittautuneita ratkaisuja) on hyvä esitellä julkisestikin, sillä niistä muut voivat oppia eikä kaikkien tarvitse tehdä samoja virheitä. Yhtä mieltä olen muiden kanssa siitä, että sinulla on kaunis puutarha. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Joo polulta ainakin ylettyy poimimaan hyvin kirsikoita, jos niitä sattuu linnuilta jäämään.

      Ajatella, että minä lapsena pidin kortteista, noista pikku kuusista. Mutta niinhän se menee, että sitä saa kyllä mitä haluaa, mutta ei silloin kun sitä haluaa. :D lapsena olisi syönyt vaikka koko kakkutaikinan, mutta ei saanut ja nyt kun saisi, niin ei halua. Kyllä me aikuiset olemme kummallisia.

      Niin, kun näitä virheitä esittelee, ei toisten tarvitse tehdä samoja virheitä. Saavat tehdä ihan omanlaisiaan ;)

      Kiitos mukavasta kommentistasi ja oikein hyvää viikonloppua myös sinne teille!

      Poista
  10. Sinulla on ihan huikean ihana puutarha.

    Minä sain kortetta parin havun mukana ja nyt käyn sitä vastaan ikiaikaista sotaa.

    Uskoisin, että suurimmat 'virheet' tehdään valitsemalla väärä kasvi väärään paikkaan. Yleensä semmoisissa valinnoissa suurin kärsijä on lompakko. Työhön uhrattuja tuntejahan ei puutarhurin toinna laskea.

    Riesakasveina täällä ovat maahumalan lisäksi kasvimaalla villiintynyt punalehtinen, keltakukkainen "apila", sitä on kaikkialla! Tavallista liilaa akileijaa nyhdän joka vuosi vähemmäksi ja tarhapiiskukin on pompannut ihan vääriin paikkoihin, samoin saippuakukka ryöstäytyy säännöllisesti. Silti ne ovat ihan mainioita kasveja, semmoisessa paikassa jossa niiden leviäminen ei haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän ottaa kehut vastaan, vaikka itse en näekään tätä keskeneräistä puutarhaa aivan samalla tavalla. Tässähän esiteltiin vain virheet, ei keskeneräisiä alueita ja niitähän kyllä täällä tantereella riittää.

      Toivottavasti voitat sodan kortetta vastaan. Onnea taisteloon!

      Niin, tuo kasviasia on sen puoleen hankala kun kasvit käyttäytyvät eri paikoissa niin eri tavoilla. Sama kasvi on toisen puutarhassa ihan kiltti ja itsellä mahdoton tai päinvastoin. Tämän huomasin esimerkiksi keijunkukan kohdalla. Jotkut rakastavat sitä ja minä en voi sietää kun se leviää niin villisti.

      Jos tarkoitat kasvimaallasi onnenapilaa, niin sen kohdalla hoksasin tehdä jotakin oikein. Kitkin jokaisen vastaantulevan punalehtisen.

      On minullakin aika villisti leviäviä kasveja, mutta olen ainakin toistaiseksi saanut pidettyä ne paikoillaan. Esimerkiksi vuorikaunokki ja konnantatar taitavat olla aika aggressiivisia, mutta olen saartanut ne kivillä.

      Sehän se onkin niin hassua, että monen kasvin huomaa virheeksi vasta sitten kun on jo myöhäistä. Mutta onneksi tämä puutarhanhoito ei ole niin vakavaa. :)

      Poista
    2. Tarkoitin siis, että osaan aggressiivisesta kasveista olen saanut pysymään aloillaan. Maahumala jatkaa etenemistään...

      Poista
  11. Sinä kirjoitat puutarhan virheistä. Minä kirjoittelen tyttärelle Äiti, kerro minulle- kirjaa ja olen kamppaillut vaikeiden kysymysten edessä. "Mitä asioita kasvatuksessani olisit halunnut tehdä toisin" Siinä puutarhassa on tullut tehtyä paljon virheitä ja itkukin tuli yhtenä iltana. Ei voi kipata multaa päälle, eikä istuttaa ruusua. Mutta pitää kai vaan myöntää ja pyytää anteeksi tietämättömyyttään/vajaavaisuuttaan ja yrittää tehdä tämän hetkisessä "puutarhassa" oikein. Mukavaa viikonloppua Sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta, Leena, tuohan onkin juuri tärkeintä, että myöntää vajavaisuutensa ja virheensä ja pyytää anteeksi.Itsekin olen käynyt tuota samaa prosessia läpi kun vanhimmilla lapsilla on nyt jo toinen jalka kodin ulkopuolella. Olen ajatellut, että olisi sekin aika kauheaa, että lapset saisivat täydellisen äidin mallin. Siten he epätoivoisesti yrittäisivät olla täydellisiä äiteinä tai vanhempina.

      Kuulin jostakin,että se on jo paljon kun keskustelee aikuisten lasten kanssa kasvatuksesta ja ottaa vastaan heidän kysymyksensä ja mahdollisen kritiikin.

      Olet ansainnut sen ruusun siksi,että olet valmis keskustelemaan asioista lastesi kanssa. Minä olen sitä samaa keskustelua yrittänyt käydä, että voisin vielä korjata virheitäni kun lapset ovat ympärilläni.

      Oikein hyvää viikonloppua myös sinne teille!

      Poista
    2. Niin... onhan sekin jotain, että keskustelee ja miettii... ja ottaa vastaan. Helppoa se ei ole.

      Poista
    3. Helppoa se ei todellakaan ole, mutta mitäpä muutakaan voi... Kimmo Takanen sanoi hyvin kirjassaan, että jos jonkin asian olisi voinut tehdä toisin, niin sen olisi tehnyt toisin. Sen vain piti mennä niin...

      Poista
  12. Minun puutarha on ainakin erehdyksiä täynnä! Osaa on korjattu ja paikkailtu, joihinkin kuoppiin on istutettu rauhassa uusi puu entisen kuoltua. Pahimmat mokat on niitä raivokkaasti leviäviä, kuten kirjovuohenputki, clarkinkurjenpolvi tai vuorirevonpapu. Viimeksi mainittu on voittanut minut. Enää Roudup voi pelastaa, enkä sitä myrkkyä vähällä kummalla aio käyttää.

    Kortteen kanssa minulla on ikuinen sota. Se jatkuu taatusti hamaan loppuun asti. Korte voittaa lopulta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en minäkään kaikkia virheitä tuossa luetellut. Puista puheen ollen - nykäistiin eilen yksi kuollut pihlaja pois. Olimme unohtaneet kastella sen kun se kasvoi niin syrjässä. Mutta sellaisia virheitä ei lasketa. Ne voi korjata ennemmin tai myöhemmin.

      Kurjenpolvet ovat ihania, mutta jotkut yllättävän arvaamattomia. Onkin aika vaikea yhtälö kun suureen puutarhan pitäisi löytää täytettä, joka ei kuitenkaan leviäisi liikaa. Jos hankkii liian hillittyjä, ei puutarha täyty ikinä. Tai siis onhan se korte, joka täyttää kaikki mahdolliset kolot. :(

      Voittoisaa taistelua sinne kortetta vastaan! Toivottelee kohtalotoveri

      Poista
  13. Näitä kai sattuu kaikille🤔ei vaan pysty ottamaan huomioon joka puolta. Onneksi aika paljon voi korjailla... jos ei muuta niin istuttaa ruusun virheen päälle😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin. Onneksi virheiden tekeminen ei ole kiellettyä ainakaan omassa puutarhassa. :) Joo, ruusut ovat hyvä apu moneen asiaan. Huono muisti on myös tosi hyvä tässä asiassa :D

      Poista
  14. Tekevälle sattuu, eikös se vanha sanonta niin mene;)
    Jokainen puutarhan laittaja tekisi varmaan jotain toisin, ja tekeekin... ja joihinkin asioihin sitten silmä vain tottuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota sanontaa äiti käytti usein. Se kyllä lohdutti.

      Se kuuluu varmasti asiaan, että aina jokin muutos on menossa:kasveja vaihdellaan parempiin paikkoihin ja liian villejä rajoitetaan. Mutta niitähän ei lasketa virheiksi, jos kasveja joutuu siirtelemään. :)

      Poista