keskiviikko 7. helmikuuta 2018

NOLO JUTTU

Tätä on kyllä aika noloa kertoa. On vain jotenkin niin vaikea myöntää tehneensä jotain sellaista. Mitenkäs sen nyt suoraan sanoisi niin, etten kuulostaisi ihan rikolliselta? En kyllä enää tekisi niin – paitsi ihan poikkeustapauksissa kun on kyse vaikkapa elämänlangasta tai väärään paikkaan päätyneestä vuorikaunokista, jolle ei kerta kaikkiaan mahda mitään.

Ei ole helppoa myöntää
hiippailleensa puutarhassa
myrkkypullon kanssa.

Vuorikaunokki on ihana kasvi oikeassa paikassa.

Ei ole helppoa myöntää hiippailleensa puutarhassa myrkkypullon kanssa. En vielä tuohon aikaan ollut lukenut Rea Peltolan kirjoja etu- ja takaperin, joten en tiennyt pressukesannosta mitään. Kyselin neuvoja sieltä ja täältä ja sain ohjeeksi, että joko multa pitää vaihtaa tai poimia ne kahdeksan miljoonaa juurenpalasta tarkasti pois.

Ne nousivat yhtenä armeijana
kun nyt kerran oli tilaa.

Sitten oli tämä nimeltä mainitsematon biohajoava myrkky, joka ratkaisisi kaiken. Kahden tuhannen neliön tontin mullan vaihtaminen ei ole ihan pikku juttu eikä halpa ja siitä juurenpalojen poimimisurakastakaan en ollut ihan varma. Päätin turvautua myrkkypulloon.

Suihkautin aineet tontin kulmaan ja kahden viikon kuluttua – ta-daa – rikkaruohot olivat poissa! Niin olivat, kunnes maan uumenista, jostain Kiinasta kai, nousivat peltokortteet. Ne nousivat yhtenä armeijana kun nyt kerran oli tilaa. Peipin taimet saivat tehdä tilaa näille pikkukuusille, vaikka eivät peipitkään niitä heikoimpia kasvikunnan edustajia ole. Siinä sitä sitten oltiin.

Sama juttu kävi tässä penkissä, jossa kasvaa kevätkaihonkukkia ja niiden seassa helmililjoja.

Nyt tiedän, että kaikkein järkevintä olisi ollut heittää mustaa muovia koko komeuden päälle ja odotella tyynen rauhallisesti. Siinä odotellessa olisi voinut keskittyä vaikkapa puiden ja pensaiden istutukseen ja kattaa niiden juurialue paksulla kerroksella sanomalehtiä ja haketta tai hiekkaa. Vuoden tai parin päästä olisi sitten päässyt istuttamaan perennoja puhtaaseen maahan.

Nyt tiedän myös, ettei kukaan järkevä ihminen ota puutarhaansa elämänlankaa. Ei, vaikka saisi sen kuinka ystävälliseltä ihmiseltä tahansa. Anteeksi, kaikki järkevät puutarhaihmiset, jotka ovat ottaneet sen vaivakseen ja pärjänneet taistelussa tuon kaunokaisen kanssa. Tiedän, että sellaisiakin on ja hattua nostan teille. En voinut kuvitella, miten kavala kasvi on tuo kaunis valkoinen elämänlanka, jota myös valkokarhunköynnökseksi tai isokierroksi kutsutaan.

Elämänlanka eli valkokarhunköynnös eli isokierto eli pahimman luokan karhunpalvelus puutarhakasvina

Sain pienen elämänlangan taimen eräältä rouvalta. Hän kyllä ystävällisesti kertoi, että kasvi on kova leviämään ja että se kannattaa rajata jotenkin. Aloittelijana en kuitenkaan ymmärtänyt hänen puhettaan. 

En osannut olla huolissani,
sillä kasvi näytti nuupahtaneen kuivuuteen.
Kastelin tuota pikku ressukkaa ja annoin aikaa toipua. 

Panin taimen hetkeksi multaan ja ajattelin kaivaa sille jonkin huolellisesti rajatun paikan heti kun ehdin ja löydän sopivan paikan. En osannut olla huolissani, sillä kasvi näytti nuupahtaneen kuivuuteen. Kastelin tuota pikku ressukkaa ja annoin aikaa toipua. 

Kun sitten menin kaivamaan elämänlankaa välivarastosta, se oli jo ehtinyt maan alla luikerrella monen metrin päähän. On ihan hirveän noloa myöntää, etten siinäkään vaiheessa osannut ryhtyä tarvittaviin sotatoimiin, vaan annoin kriisin laajentua. Omalta osaltaan asiaan vaikutti se, että tuo katala otus ehti kukkaan ja hämäsi minut kauneudellaan. No, turha puolustella omaa tyhmyyttään.

Siis tippa tai kaksi
per kasvi.

Taistelussa tuota elämänlankaa vastaan pieni pipettipullo oli suoranainen pelastus. Elämänlanka nimittäin levisi myös nykyiseen puutarhaani siirrettyjen perennojen mukana. Silloin olin valppaana ja tein täsmäaseen: kaadoin pipettipulloon laimentamatonta glyfosaattia. Riittää kun tipauttaa tipan tai korkeintaan kaksi kasvin  lehdille ja homma on hoidettu. Siis tippa tai kaksi per kasvi.

Turvaudun pipettipulloon myös silloin kun voikukka on päättänyt kasvattaa pitkän juurensa aivan pionin tyvelle. Tippaan turvautuminen on siinä tapauksessa mielestäni parempi ratkaisu kuin pionin juurien tärveleminen.

Ei tällaisen kaunokaisen juuria saa mennä turmelemaan. Pioni 'Sarah Bernhardt'.

Tippapullo varaston hyllyllä rauhoittaa mieltäni siinä mielessä, että jos elämänlanka tekee yllätyshyökkäyksen, en menetä hermojani sen kanssa taistelemisessa. Silti myönnän, että hiippaillessani pipettipullon kanssa puutarhassa, tulee vilkuiltua ympärille. Eihän kukaan vain näe, että turvaudun tällaisiin kepulikonsteihin?

Kiitos itselleni tästä kysymyksestä! Opin juuri, että kun itseään kiittää, niin kiitosta riittää. :) Kysymys kuului: "Mikä on puutarhaelämäsi noloin asia?"

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu vielä jutun verran – ellei sitten sattuisi käymään niin onnellisesti, että saisin lisää kysymyksiä. Seuraavaksi on vuorosssa Sinella-tyttäreni kysymys lempivuodenajastani. Sitä ennen julkaisen kuitenkin vastauksen Unelmia ruusuista-blogin Titalta saamaani haasteeseen. Olin taas niin innoissani uudenlaisesta haasteesta. Kiitos, Tita!

Sydämellisesti tervetuloa, Anni Inkalilja Love -blogista! Oli tosi kiva kun liityit lukijaksi ja jätit vieläpä kommentinkin. Sellaisesta ilahtuu aina. Toivottavasti viihdyt blogini parissa.

16 kommenttia:

  1. Pauliina, melkoisia taisteluja sinulla on ollut. Elämänlanka on tosi täpäkkä kasvi. Soluttautuu joka paikkaa niin kuin sanoit. Nuo leviävät kukat on kyllä joskus melko riesa. Minulla oli sellainen keltainen herne, jossa oli jonkinlaiset ilmajuuret ja se meinäsi levitä yli äyräitten...

    Sain otettua vihdoinkin talvikuvan kivaan haasteesi ja olen kirjoittanut siitä postauksen. Mukavia juttuja tällaiset! :)

    https://tauvonpaikka.blogspot.fi/2018/02/vanhan-saunan-nelja-vuodenaikaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jotkut asiat vaan pitää oppia kantapään kautta :) En minä alussa voinut kuvitellakaan, että jostain tosi kauniista kasvista ikinä voisi tulla riesaa. Olin niin epävarma puutarhurin taidoistani, että olin iloinen kun edes joku pysyi hengissä ;)

      Kiva, että tykkäsit haasteesta! Olitkin tehnyt aivan mahtavan jutun ihanine kuvineen kaikkineen. Kannattaa muidenkin käydä lukemassa ja katsomassa tunnelmalliset kuvat. Siinä kesäkuvan kohdalla, jossa ovi saunaan oli auki, tulvahti mieleen ihania tuoksumuistoja vanhoista saunoista. Vanhat saunat ovat niitä aitoja asioita, joilla on isompi merkitys kuin heti arvaakaan. :)

      Poista
  2. Meilläkin myrkytetään muurahaisia talon kivijalasta ja poden siitä huonoa mieltä. Roundup saikin muistaakseni nyt lisää myynti aikaa, eikä kielto tullutkaan vielä voimaan niin kuin ensin oli meininki. Minusta on kyllä ihan hyvä että sen myynti lopetetaan. Itse ostin syksyllä liekittimen ja yritän opetella sitä ensi kesänä käyttämään ainakin käytävien ja kivituhka alueiden hoidossa. Vuohenputken lehdet nypin penkeistä sitä mukaan kun näen niitä nousevan ja kasvimaalla jatkan kattamista joka toimii hienosti niin rikkisten torjujana kuin kosteuden ylläpitäjänäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen samaa mieltä, että kattaminen ja kaikki myrkyttömät keinot ovat kannatettava juttu. Liekitin minullakin on, mutta kovin ahkerasti en sitä vielä ole käyttänyt. Käytäville ja kivituhka-alueille se onkin paras, perennapenkistä on vähän vaikea mennä liekittämään.

      Voi, kunpa vuohenputki ei leviäisi niin hulluna. Se olisi kaunislehtinen kasvi. Ihastuin siihen kun näin sen siskoni perennapenkissä. En tiennyt, että se on vuohenputki :) Meillä niitä ei onneksi ole.

      Katteet kunniaan!:)

      Poista
  3. Omalta pihaltanikin löytyy kasveja, jotka eivät pysy kauniisti omalla paikallaan eli juuri mainitsemasi elämänlanka, vuorikaunokki ja lisäksi vuohenkello, myös pensaista pihlaja-angervo ja maanpeitekasveista maahumala. Maahumala on oikein riehaantunut ja levinnyt laajalle alueelle nurmikollemme. En pidä siitä. Sitä näyttää kasvavan ihan luonnonvaraisenakin pihan perukoilla.

    Yhtenä kesänä kokeilin Roundupia yhden kukkapenkin voikukkiin, mutta sitten luovuin siitä. Varovaisuussyistä. Minun on varottava kaivoveden laatua. Täytyy myöntää, että kukkapenkit eivät ole rikkaruhottomia, vaikka toivoisinkin niin. Varsinkin voikukka on riesa. Siemeniä tulee penkkeihin joka paikasta...

    Pensaiden ja puidenjuurilla käytän sanomalehteä ja katetta yleensäkin. Ruohokate on pelastanut monta pensasta ja pensasaitojanikin. Se on varsinainen puutarhan ihmeaine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta - monta kuukautta jälkijunassa - vastaan kommenttiisi, sillä löysin kommenttisi roskapostista :-o. Ihan vain huvikseni katsoin mikä tuo Bloggerin roskaposti on ja löysin sieltä kaksi kivaa kommenttia. En tajua, miten ne ovat sinne ohjautuneet :(

      Vuorikaunokki on minulla pysynyt omalla rajatulla paikallaan, mutta vuohenkellon sain jostain riesaksi. Maahumalan olen aivan itse tänne istuttanut :) ja ainakin toistaiseksi olen tykännyt siitä, sillä se peittää kolot niin hyvin. Toki nurmikolla se ei olisi kiva.

      En minäkään Roundupia uskalla käyttää muuta kuin ihan täsmäaseena. Elämänlankaa esimerkiksi on muuten aika mahdotonta voittaa :(.

      Minäkin olen katteiden puolella. Ruohokatetta minulla ei valitettavasti ole, mutta sanomalehtiä, muovia ja haketta kyllä. Aika nopeasti heitän perennapenkin väliinkin sanomalehteä, jos monta juuririkkakasvia näyttää nousevan vieretysten.

      Poista
  4. Kiitos vinkistä pioninjuurakon keskellä kasvavaan voikukkaan. Nyt tuli syy ostaa rounduppia meillekin. Olen monta vuotta otellut muutaman ikävän voikukan kanssa, mutta pionin juurelta sitä on mahdotonta poistaa vaurioittamatta pionia pahoin. Ja aina jokin juurenpätkä jää elämään sinne syvälle. Kokeilen pipettikonstiasi, kiitos vinkistä!

    Isäntä kerran toi elämänlangan taimen, mutta tapoin sen vähin äänin nurkan takana. Kysyttäessä myöhemmin sanoin, ettei se juurtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! No nyt minä sitten olen viekoitellut sinutkin tarttumaan myrkkypulloon ;) Mutta se vasta iso rikos olisikin, jos menisi tärvelemään arvokkaan pionin mokoman voikukan takia. Minulla on jotain toisen merkkistä, mutta laimentamatonta glyfosaattia joka tapauksessa.

      :D Sinä olit minua viisaampi kun tapoit sen elämänlangan heti saman tien. Olen minäkin nyt opikseni ottanut :)

      Poista
  5. Olet onnellinen ettei sinulla ole vuohenputkea. Täältä löytyy sitä sekä elämänlankaa ja vuohenputki on ehdottomasti pahempi. Asiaan saattaa hiukan vaikuttaa se että se oli saanut ottaa vallan puolesta pihasta. Sellaista määrää oli mahdoton alkaa torjumaan nyppmällä, joten minäkin sorruin glysofaattiin. Hyvin toimi ja jälkikäteen ilmestyville käytän täsmätorjuntaa siveltimen avustuksella. Pipettiä en osannut ajatella, se voisi olla jopa vielä helpompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua kun olet saanut molemmat :( Jos kerran vuohenputki on vielä pahempi kuin elämänlanka, niin en yhtään ihmettele, että olet retkahtanut myrkkypulloon. Ei kai niiden kanssa voi pärjätä muuten tai pitäisi kattaa koko piha :(.

      Pipetti on kyllä ollut hyvä. Olen käyttänyt sitä jopa tuulisella säällä ja hyvin kestää pieni pullo, kun eihän sitä montaa tippaa mene.

      Poista
  6. Kiitos lämpimästä tervetulotoivotuksesta! Sinulla on niin kiva tyyli kirjoittaa ja upea puutarha, että blogisi parissa kyllä viihtyy :)
    Täytyy myöntää, että myrkkyyn tartuin minäkin vielä muutamia vuosia sitten kun rikat kävivät ylivoimaisiksi, mutta sitten tein periaatepäätöksen myrkyttömästä puutarhasta. Nykyään käyn jatkuvaa taistelua peltokortetta vastaan. Sen juuret menevät 1,5 metrin syvyydessä. Sitä kasvaa meillä erityisesti nurmikolla, josta se leviää penkkeihin. Täytyy olla voimakaskasvuisia perennoja, jotta saa sen lopulta hiukan hiipumaan. Viime kesänä kun kortteet nostelivat pulleita siemenhattujaan nurmikon seassa, minä tein vastahyökkäyksen. Nypin joka ainoan pois, varovasti pöllyttämättä. Pari päivää oli kävely vähän kankeaa moisen kyykistelyn jälkeen, mutta se oli pieni tuska. Sain erävoiton kortteesta. Niinhän se taitaa olla, ettei siitä pääse kokonaan eroon kuin kaivamalla 2 metriä maata pois, mikä ei tietenkään käy. Joten korte ja minä jatkamme ikuista taistelua. Katsotaan kumpi saa erävoiton ensi kesänä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Anni! On niin mukava saada näin kivaa palautetta. :)

      Hyvän päätöksen olet tehnyt ja kunnioitettavasti ahertanut! Onpa se kurja tuo peltokorte. Oletko muuten yrittänyt kalkita nurmikkoa saadaksesi kortteet häviämään? Minä ripautan aina kalkkia niille alueille, jossa kortteet meinaavat riehaantua. Minä uskon, että siitä on ollut meillä apua. Kortteethan tykkäävät happamasta maasta.

      Kuulostat niin sitkeältä kortteen vastustajalta, että veikkaan kyllä sinun voittavan :) Minusta ei varmaan olisi ollut nyppimään joka ikistä kortetta. Hattua nostan sinulle.

      Poista
  7. Kyllä mäki myrkkyjä joskus käytän. Harvemmin enää nykyysi. Elämänlanka on kyllä kestokohore.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on niin runsaat istutukset, että eivät kai rikat teillä viihdykään. Ja vaikea on elämänlankaa istutusten keskeltä muuten saada pois kun ei saisi jäädä juuren palaakaan. Ymmärrän, että se on kestokohde.

      Poista
  8. Elämänlanka on viheliäinen. Meillä on sen kanssa taistelu joka vuosi ja olen jo tottunut häviämiseen. Luulen, että kasvi on tullut tälle tontille jonkun istuttamalla, sitä lähimetsässä tuossa vieressä se ei ole levinnyt.

    Puutarhaharrastuksen alussa ei todellakaan tajua, miten saattaa joskus voida katua kauniisti kukkivaa kasvia. Alussa kuulostaa hyvältä, että joku leviää ihan itsekseen. Jossain vaiheessa taas haluaa vain hillittyjä leviäjiä. Kasveihin pitäisi laittaa varoituksia: tästä kasvista tulee samanlainen ongelma kuin voikukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi :( Elämänlangan kanssa ei auta, vaikka kuinka kitkisi tai itkisi. Jännä, ettei se ole muualla sitten levinnyt. Tietysti hyvä niin, mutta ihmeellistä.

      Tuo voikukkavertaus olisi tosiaankin ymmärrettävämpi kuin että kasvi on voimakaskasvuinen. Mutta silloin kun kaikki oli ihan paljasta ja ruskeaa eikä kokemusta ollut himpun vertaa, niin menin siihen lankaan. Onneksi nykyisessä puutarhassani sain aloittaa pikkuisen viisaampana :)

      Poista