perjantai 2. kesäkuuta 2017

JUHLAHOUSUJA JA HERNEENSIEMENIÄ

Hiippailen salaa tänne tietokoneen ääreen. Ai, keneltä salaa? No, Roselta. Roselle on tänään tehty hammasremontti anestesiassa. Siksi olo on kurja. Kipuja ei ole, mutta tekee mieli vinkua koko ajan. Vain silloin kaikki on hyvin kun minä makaan sohvalla nukkumassa ja Rose makaa lattialla vieressä. Silloin se nukahtaa rauhalliseen uneen.

Kaikki hyvin. Silmät alkavat jo painua kiinni.

Kaikki on siis hyvin niin kauan kun minä jaksan nukkua. Tai siis maata sohvalla silmät kiinni ja olla nukkuvinani. Kännykkää ei saa käyttää lehden lukemisesta puhumattakaan. Sijainen ei kelpaa. Tällainen koiran hoito on kovaa hommaa ihmiselle, joka tykkää puuhailla koko ajan. On pakko saada edes kirjoittaa. Niinpä nousen varovasti ja ilman rapsahdustakaan livahdan viereiseen huoneeseen. Aion kirjoittaa eilisestä päivästä.

Tulppaanit loistavat vuorenkilpien seurana. Särkynytsydän ei vielä ole ehtinyt loistoon mukaan.

Puutarhan kevätkiireiden välillä valmistellaan rippijuhlia. Lähdetään ostamaan juhlahousuja. 

– Soita sitten kun olet löytänyt ne housut, poika sanoo kauppakeskuksen ovella. – Soitan, lupaan. Otan varman päälle ja menen kauppakeskuksen monipuolisimpaan juhlavaatekauppaan ja soitan sitten 15-vuotiaan paikalle.

Mustat puvun housut, malleja on vain yksi, kokovaihtoehtoja löytyy. Helppo juttu.

Kurkin sovituskopin ovelta ja ensimmäiset housut melkein tippuvat jalasta. – Kuuluuks näitten olla tällaiset? poika kysyy. Lahkeet laahaavat maata ja vyötäröltä täytyy pitää kiinni. – Onhan nää isot, mutta kyllähän nää menee. Otetaan nää, poika sanoo.

Kipaisen hakemaan pienempää kokoa. Kuuluu äänekäs huokaus. – Ei kai mun enää tartte sovittaa! poika vaikeroi.

Äiti-ihminen ei aina käsitä miten on mahdollista, ettei 15-vuotias jaksa sovittaa toisia housusja kun hän kuitenkin jaksaa nousta lauantaiaamuisin kuudelta, pyöräillä täysi rinkka selässä 70 kilometriä yhden päivän aikana, kalastaa koko päivän ja palata iltakymmeneltä kotiin säässä kuin säässä. Ei ymmärrä, ei, mutta palataanpa sovituskopin puolelle.

– Ei tää nappi mee kiinni, mutta otetaaan nää. Voihan näitä pitää näin (hakanen kiinni, nappi auki), poika sanoo.

– Odotas, sanon ja juoksen hakemaan seuraavaa mallia. – Nää menee sentään kiinni, poika toteaa. – Puristaa, mutta otetaan nää. Kyllä mä kestän, poika sanoo. Minä vilkaisen miltä housut näyttävät takaa. Ups, hyvä, ettei sauma repeä.

Palaan sovituskopille viimeisen vaihtoehdon kanssa, sitten on kaikki mahdolliset käyty läpi. – Ne voi ottaa sovittamatta, ne on varmaan ookoo, poika sanoo. Sovitetaan kuitenkin. Onneksi koko on suurin piirtein hyvä. 

Kravatti löytyy sentään sovittamatta. Sitten ei ole enää muuta kuin juhlakenkien etsiminen, sillä paita on jo hankittu.

– Herneensiemenet odottavat kylväjäänsä, syyskukkijat pitäsi ehtiä jakamaan, muokattu maa on istutuksia vaille valmis, ajattelen. Mansikkamaa väikkyy mielessä ja taimet olisi varminta istuttaa heti alkukesästä. – Kuusen taimet kaipaavat kastelijaa, terassin ruukut ovat puolitiessään... ja täällä minä vain kiertelen kauppakeskuksessa, huokailen. Aina ei voi valita.      

Totta puhuen juhlavalmistelut inspiroivat minua, kaikesta kiireestä huolimatta. Metsäistä tunnelmaa kattaukseen, havuja, sammalta, vihreää ja valkoista...

– Voisikohan tämä jäätelötulppaani kukkia vielä rippijuhlan aikaan, mietiskelen. 

P.S. Arvatkaapa, sainko kirjoittaa jutun käymättä välillä näyttelemässä nukkuvaa sohvalla. En  saanut. En laskenut, montako kertaa kävin nukuttamassa toipilaan. Siinä sohvalla oli aikaa ajatella niitä herneensiemeniä. Ne alkoivat tuntua yhä vain painavammilta.

14 kommenttia:

  1. Voi pientä toipilasta. Ja hyvä, että housutkin löytyivät 😊. Nyt onneksi kevät etenee niin hissukseen, että ehtii kevättöitä tehdä vähän pidemmän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Rose voi nyt jo paljon paremmin. Se on maannut päivän mun kukkapenkissä :). Alkaa siis olla jo aikalailla oma itsensä. Kipulääkettä annan vielä pari päivää, joten eiköhän se tästä.

      Moni harmittelee kylmiä kelejä, mutta minä olen tyytyväinen, että saan vähän lisäaikaa.

      Poista
  2. Ei se puutarha sieltä mihinkään karkaa, eikä tekemättömät työt. Enemmän ne rassaavat mieltä siinä vaiheessa, kun niiden pariin haluaisi mennä. Sitten kun se aika löytyy, hommat hoituu yllättävän nopeasti. Ja joskus siitä on etua, että tehtäviä joutuu toisenkin kerran harkitsemaan.
    Mukavia rippijuhlia perheellenne! Niitä juhlitaan vain kerran pojan elämässä. Puutarha sen sijaan pysyy paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kyllä tuntuu, että puutarha lähtee omille teilleen sillä aikaa kun minä olen poissa ;). Nyt onneksi Rose on paremmassa kunnossa enkä joutunut enää tänään makaamaan sohvalla :) Itsellä on aina niin kova polte päästä tekemään kun on suunnitellut ja miettinyt niitä jo pitkin talvea.

      Kiitos! Kyllä ne juhlat mukavia ovat ja mielelläni suunnittelen niistä juuri juhlittavan pojan näköiset. Se onkin tosi hauskaa. Toivottavasti säät suosivat kaikkia muitakin juhliaan viettäviä.

      Poista
  3. Kiva housunostotarina, tuttua jostain menneiltä vuosikymmeniltä! Kyllä ne sitten aikanaan ostavat housunsa ihan omatomisesti! Tunnelmallisia rippijuhlan hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin iloinen, että poika halusi fiksut juhlakengät eikä vaatinut mitään lenkkareita ;). Niiden sovittaminen olikin sitten jo paljon helpompi juttu, vaikka neljännestä kaupasta vasta löysimme sopivat. Joo, pian ostavat vaatteensa ja kenkänsä itse. Nautin kun pääsen vielä mukaan :).

      Kiitos! Toivotaan, että parin viikon päästä olisi lämmintä pilvipoutaa.

      Poista
  4. Olipa hauska juttu! Ja voi pientä Rosea :) Taitaa olla sinullekin pakkolepo paikallaan. Minä odottelen jo omaani. Tulen teille toipilaana ja olisi mukavaa, kun ehtisi juhlissa tekemään pienen kevätkierroksen puutarhassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostosreissu kieltämättä oli hauska :). Pakkolepo oli kyllä aika hirveää, sillä olen ollut siitepölyallergian kourissa enkä ole pystynyt touhuamaan ulkona niin kuin olisin halunnut. Toteutettavia haaveita on siis ehtinyt kasautua mieleen vaikka kuinka paljon. Onneksi Rose alkaa olla jo aika hyvässä kunnossa ja ei kai tämä koivun siitepölyaikakaan loputtomiin kestä.

      Tervetuloa, Leena! Toivottavasti sää suosisi, ettei tarvitsisi pelkästään terassin suojista kurkistella.

      Poista
  5. Voi Rosea! Toivottavasti se on jo toipunut

    VastaaPoista
  6. Heh! Toivottavasti juhlat sujuivat hyvin ja housut olivat sopivat 😃 Pojat!
    Enpä ole kuullutkaan, että koiriakin pitää nukuttaa... Toivottavasti on nyt parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlia vielä valmistellaan, joten yhtä sun toista puuhaa vielä riittää. Tänään yritin vähän istutella terassille vihreää. Pojat ovat poikia - ja onneksi ovatkin :) Hauska ostosreissu meillä oli.

      Rose on tavallisestikin sellainen, ettei osaa ruveta nukkumaan ellen tee tiettyjä tuttuja rutiineja. Ei sentään joka ilta tarvitse nukuttaa, mutta omaan huoneeseen täytyy saatella ja hyvät yöt toivotella ;) Tuli kyllä vauva-ajat mieleen kun kipeää Rosea nukutin ja sängystä salaa yritin livahtaa :)

      Poista
  7. Hämärästi muistan olleeni vastaavilla ostosreissuilla, ei ne aina kyllä naurattaneetkaan... Nyt tunnistan itseni yhtä nihkeäksi shoppailijaksi, olisi muutakin tekemistä:) Mutta perhejuhlat on ihania, saa laittaa kodin kauniiksi, näkee sukulaisia ja ystäviä iloisissa merkeissä ja niistä jää kivoja muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista! Luin kommenttisi heti sen tultua, mutta vastaaminen jäi. On ollut aika tiivis tahti viimeisen kahden viikon aikana: lapsen korvaleikkaus, Rosen hammasremontti, melkein koko perheen tautiepidemia, muutama muu juttu ja sitten nämä juhlavalmistelut. Kaikesta näköjään voi kuitenkin selvitä ;) Nyt menen silittämään pöytäliinoja. Sunnuntaina on sitten ne juhlat :) Ihanaa nähdä tärkeitä ihmisiä - ja varsinkin saada antaa lapselle ikimuistoinen kokemus.

      Poista