maanantai 19. kesäkuuta 2017

TÄYTTÄ ELÄMÄÄ

Puutarhan kevätkiireiden keskellä mietin tulevia rippijuhlia ja ajattelin, että minulla on yllin kyllin puuhaa.

Ensinnäkin juhlavaatteiden hankkiminen. Kahdensadan euron polyesteriklänninki ei houkuttele ja muista materiaaleista valmistettuja saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.  Ei ole ihan vaivatonta löytää mieluisaa juhlakolttua. Poikien kauluspaidat sentään ovat helppo juttu. Tyttöjen puvut ovat onneksi jo valmiina.

Talon siivoaminen. On oma operaationsa saattaa koti edes jonkinlaiseen siivoon sen jälkeen kun on viikkotolkulla touhunnut pelkästään puutarhassa ja koti on toiminut  lähinnä huoltoasemana - tosin ilman palvelevaa henkilökuntaa tai ainakin vajaamiehityksellä.

Leipomiset ja muu tarjoilupuoli ovat tietenkin ihan oma juttunsa ihmiselle, joka ei koskaan leivo mitään.

Kukka-asetelmien teko. Ihanaa hommaa tiedossa, mutta aikamoiset paineet. Jos tärvelen ensimmäisen version, niin mistä loihdin uutta kukkamateriaalia tilalle? Riittävätkö arvioimani kukat? Kestävätkö ne asetelmassa juhliin asti tuoreina ja raikkaina? Uskallanko ylipäätään tehdä elämäni ensimmäisen kukka-asetelman juuri lapseni rippijuhliin, hänen tärkeään päiväänsä?

Näistä aineksista ajattelin värkätä muutaman asetelman.

Lahja ja kirje rippilapselle. Lahja on nopeasti päätetty. Kirjettä sen sijaan on harkittava huolellisesti, sillä lapsihan voi lukea sitä vielä vuosikymmentenkin päästä. Haluan lahjoittaa lapselleni viisaita sanoja, tärkeämpiä asioita kuin mikään konkreettinen lahja. Mistä löydän ne rakkaimmat sanat, ystävälliset, lämpimät, viisaat, rohkaisevat sanat?

Puutarhan laittaminen jokseenkin siedettävään kuntoon. Tiedän, ettei puutarhaa voi saada valmiiksi ennen juhlia, mutta kun ripeästi tekee, niin paljon voi saada aikaan. Jos nyt vaikka Hedelmäpuutarhan alueen istutukset, koulimiset ja suorakylvöt, Sateenvarjojalavan katveen istutukset, terassien kukkaistutukset ja katteiden siistimiset. Nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Ja tietysti rikkoja pitää torjua ihan joka välissä ja koko ajan, etteivät saisi yliotetta.

Vähän vihreää pitkälle terassille.
P.S. Ruohosipulit pysyivät virkeinä, vaikka jaoin ne kukkivina. Ne aukaisivat nuppunsa juuri sopivasti juhliin.

Ja sitten tietysti nämä jokapäiväiset velvollisuudet. Työhommat, pyykit, ruuat, siistiminen, juoksevat asiat, jotain muutakin kai. Ainahan sitä kahdeksan hengen perheessä puuhaa riittää.

Niin. Kuvittelin, että tuossahan sitä hommaa riittäisi seuraavan kahden viikon ajaksi. En tiennyt, että tulossa olisi vielä kuusi vatsatautia ja oma flunssa, kaksi isoa leikkausta (koiran hammasremontti ja lapsen vaativa korvaleikkaus), yksi korvalääkärikäynti, osallistuminen talkoisiin, yksi tärkeä tapaaminen Tampereella ja silmälasien hankinta kahdelle.

Hyvä, että en tiennyt. Olisin saattanut stressaantua.

Tässä sitä nyt sitten maanantai-iltana istutaan ja ihmetellään.

Lapsen korvaleikkaus onnistui paremmin kuin osasimme odottaa. Rosella on kaunis, valkoinen hammasrivistö. Oma flunssanikin loppui monen viikon sairastamisen jälkeen. Vatsataudit paranivat ajoissa niin, ettei ollut pelkoa tarttumisesta. Muutkin hommat hoidettiin tavalla tai toisella.

Lauantaina matkustimme konfirmaatioon. Kirkossa itkin onnen kyyneleitä ja ajattelin sitä valtavan suurta rakkauden määrää mikä kirkkoon oli tiivistynyt nuorten ja heidän läheistensä kokoonnuttua yhteen. Ihailin komeaa, onnellisesti hymyilevää poikaani valkoisessa paidassa ja mustassa kravatissa. Sain halata häntä pitkästä aikaa (viikko rippileirillä ON pitkä aika) ja ihmetellä ajan kulumista elämässä. Nuorten suloisesti esittämä rippilaulu soi vieläkin mielessäni.


Eilen juhlittiin aamusta iltaan. Talo oli täynnä vieraita - siivottukin :). Tunnelma oli lämmin ja mukava, mieliinpainuva. Sääkin oli suosiollinen. Tarjoiluista kiiteltiin ja jopa ruokaohjeita kyseltiin. Uusi mekkonikin sai kehuja ;). Kukka-asetelmat kestivät ja erähenkinen poikani piti kattauksen metsä-teemasta. Mainitsi lukeneensa kirjeeni jokaisen sanan ja asetteli kaikki saamansa kortit huoneensa pöydälle esille. Ja sokerina puutarhablogipostauksen pohjalla: yhtään voikukkaa ei pilkistänyt kukkapenkeistä!

Ensi kesänä toivottavasti juhlitaan taas. Kolmas lapsemme pääsee silloin ripille.


Ulla Kinnunen, olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi! Toivon, että saat tästä iloa. Ihanaa puutarhakesää kaikille lukijoilleni!




12 kommenttia:

  1. Onnea rippilapselle ja rippilapsen vanhemmille!
    Onpa upeat tarjoilut ja kaunis kukka-asetelma. On sinulla pitänyt kiirettä ilman flunssaa ja vatsatautejakin. Jotenkin ihminen ja erityisesti äiti pystyy tsemppaamaan itsensä loistosuorituksiin, vaikka tulisi ennakoimattomia esteitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Kiva kuulla, että pidit kattauksesta ja kukka-asetelmasta.

      Jos etukäteen olisin tiennyt mitä tuleman pitää, olisin kyllä sanonut, ettei se ole mahdollista :) Kun koko ajan ajatteli omaa lasta ja hänen tärkeää päiväänsä, sai ihmeellisesti voimaa. Oman juhlan olisin varmaan perunut, mutta lapsen juhlia ei olisi tullut mieleenkään perua. Sellaisiahan ne äidit ovat olleet maailman sivu :)

      Poista
  2. Kiitos toivotuksista lukijaksi. Juohtupa ihelle mieleen poikiin rippipyhät ja kaikki valamistelut sitä ennen, ne on mieliinpainuvii asioita. Onnii teille koko perheelle ja eritoten nuorelle rippilapselle! Nämä on niitä elämän tähtihetkiä. Kaunis on hortenssia-asetelma ja mukavasti oot tarjottavat laittanu sinkki taasoihin (vateihin). On siulla kiirettä pitäny. Miunkin bloki on käytössä ja nim Rannanpihassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Aikamoiset paineet oli hortensia-asetelman kanssa, mutta perhe rohkaisi minua ja kiva, että muutkin pitävät siitä. Ajattelin ensin hienoja lasikulhoja pöytään, mutta sitten keksin ne sinkkivadit. Sopivat paremmin Erä-Jormalle metsäiseen teemaan ;)

      Tosi harmillista, etten ole ehtinyt vierailla toisten blogeissa, mutta ihan varmasti tulen vierailulle blogiisi. Mukava on aina välillä vilkuilla mitä toiset puutarhaintoilijat puuhailevat :)

      Poista
  3. Kiitos teidän perheelle! Lämminhenkiset ja upeat olivat juhlat. Ei olisi kyllä tiennyt, miten paljon muuta puuhaa lähipäiviin teillä oli ollut. Kaikki oli niin hienosti järjestetty. Kukka-asetelmat olivat kauniita, tarjoilut ihania ja yksinkertaisia. Ei tullut makeanähkyä. Liika kahvinjuonti vaan vei omat yöunet, josta voin syyttää vain itseäni (ja miestäsi, joka niin ahkerasti kahvia tarjoili) Osaisipa sitä vieraana kiinnittää huomiota kaikkiin pikkujuttuihin ja huomioida kaikkia läheisiä. Ja antaa palautetta! Yleensä vaan keskittyy syömiseen ja omaan kiristävään mekkoonsa :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Leena! Vieraat tekevät juhlan! Kiva kun tykkäsit :) Sinä ainakin osasit ja osaat antaa ihanaa palautetta. Mekkoani kehuit heti ovella ja lihakeitostakin tuli kivaa palautetta ja mitä kaikkea muuta. Ei yhtään jäänyt sellainen olo, että olisit keskittynyt vain syömiseen ja siihen kiristävään mekkoon :D Päinvastoin! Kauniina olit juhlissa joka tapauksessa. Ensi vuonna sitten taas :)

      Poista
  4. Onnittelut rippilapselle ja vanhemmille!

    VastaaPoista
  5. Onnea rippilapselle! Kylläpä on kaunis kattaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, keijunkukkanen! Hauska kuulla, että pidät kattauksesta. Välitän onnittelut :)

      Poista
  6. Onnittelut teille! Juhlat ovat iloinen asia, mutta kyllä äidin päälle kasaantuu monelaista puuhaa ja pohdintaa. Hienot kattaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Kiva kuulla, että pidit kattauksista.

      Äidin päälle tosiaan kasaantuu yhtä ja toista, mutta tässä tapauksessa lapset ja mies olivat korvaamaton apu. Mies hämmästytti juhla-aamuna imuroimalla vielä oma-aloitteisesti lattialistojen päälliset ja yläpölyt. Minä en niistä ollut edes maininnut :).

      Poista