LUUMUTARHA

Alueesta piti tulla jotakin aivan muuta kuin luumutarha. Haaveilin omenoista, päärynöistä, kirsikoista ja luumuista. Kirsikoille löytyi paikka eteläpihalta, mutta tänne koilliseen istutin suurella työllä ja vaivalla omenapuita, kaksi päärynää ja kolme luumupuuta. Ei ollut helppoa saada kovasta savimaasta hyvää kasvualustaa, mutta ajoin sinne runsaasti maanparannusaineita ja istutin hedelmäpuut kumpareisiin.

Luumupuut näkyvät suihkulähteen takana oikealla.

Alussa oli vain suuret suunnitelmat.

Jänikset olivat hangen päältä syöneet kaikki oksat kuorettomiksi.

Puut alkoivat menestyä ja saimme ensimmäiset maistiaiset. Ne selvisivät vaikeasta syksystä ja sitä seuranneesta ennätysmäisen vaikeasta talvesta. Mutta sitä talvea omenapuut eivät kestäneet, kun lunta oli lähemmäs metrin verran ja jänikset olivat hangen päältä syöneet kaikki oksat kuorettomiksi. En jäänyt niitä elvyttämään, vaan omenat saivat lähteä.

Väljempi istutus olisi ollut parempi.

Luumut – ’Sinikka’ ja ’Kuokkalan punaluumu’ – kasvoivat niin runsaiksi, että jälkeenpäin huomasin niiden kasvavan liian tiheässä. Olin istuttanut ne ohjeiden mukaan, mutta väljempi istutus olisi ollut parempi. ’Yleinen keltaluumu’ oli varmaan sittenkin saanut huonot lähtökohdat. Se alkoi lahota ja joutui ennen pitkään kirvojen suihin. Päärynöillekin tapahtui ikävyyksiä: toisen vei talvi ja toisen lopulta kirvat. Mikä lie sillä, että se joutui niin huonoon kuntoon, että kirvat pääsivät hyökkäämään.

Hedelmäpuutarha siis kutistui luumutarhaksi. Luumupuiden alla kasvaa peittokurjenpolvea, reunoilla vähän kuunliljoja ja iiriksiä. Keväällä kurjenpolvien lomasta nousee narsisseja.

Kuvan etualalla näkyy vielä onneton päärynäpuu, jonka kirvat kalusivat. Kuvan oikeassa laidassa näkyy imeläkirsikka.

Luumupuiden kukinnan aikaan ne ovat koko koillispihan komistus. Kukinnan jälkeen puut muodostavat kauniin vihreän taustan muille kasveille.  

Syksyllä puut saavat taas ansaitsemansa huomion, kun niiden oksat taipuvat sadon painosta. Tuolloin vaivannäkö juurivesojen leikkaamisesta palkitaan runsain mitoin. Muuta vaivaahan luumuista ei juuri olekaan.

’Sinikka’ on maukas, terve ja satoisa lajike.

Alkukesällä luumupuiden alla

Luumupuiden edessä on Suihkulähde perennoineen. Puiden takana on Muuri, jonka esittelin täällä. Omenapuiden tilalle istutin pioneja ja penkki sai nimekseen Hääpukupenkki. Sen olen esitellyt täällä. Siellä täällä välissä on alueita, jotka eivät ole muotoutuneet vielä oikein miksikään.  Niistä puuttuu se jokin.  Näihin palaan ehkä jossakin vaiheessa myöhemmin.

KESTÄVÄ KUKKA-ASETELMA ULOS

Sisältää linkin Kukka & Kaalin verkkokauppaan

Sääennuste lupailee huomiseksi vielä kaunista säätä. Oli parasta poimia syysasetelman kukat nyt ennen sateita. Keräilin kukkia, joiden voin olettaa kuivuvan kauniisti. Vettä en laittanut ollenkaan.

Taivuttelin astiaan rautalangasta häkkyrän, jonka väleihin on helppo työnnellä oksat.

Taivuttelin astiaan rautalangasta häkkyrän, jonka väleihin on helppo työnnellä oksat. Rautalankamyttyrää voi käyttää aina uudestaan. Kukkasientä en nykyään käytä lainkaan. Se on kertakäyttöinen eikä asetelmaa voi juurikaan korjailla ilman, että sieni murenee. Sitä paitsi rautalangan väleihin on paljon helpompi työnnellä myös ohuita ja heikkovartisia kasveja.

Hyvä vaihtoehto sitruunatimjamille olisi peltoemäkki, joka kuivuu kauniisti.

Vihreäksi pohjaksi leikkasin rohtokatajaa sekä sitruunatimjamia. Jälkimmäinen saattaa kuivua ryppyiseksi ja ruskeaksi, mutta senhän saa tarvittaessa vaihdettua. Hyvä vaihtoehto sitruunatimjamille olisi luonnonkasvina tunnettu peltoemäkki, joka kuivuu kauniisti. Kokonaisuuteen olisi sopinut myös kestävä, valkovihreälehtinen euroopansorvarinpensas.

Rohtokataja on pehmeä ja sitä on ihana käsitellä, vähän niin kuin tuijakin.  Lisää kestävää vihreää saisi puolukanvarvuilla.

Väriksi leikkasin ’Early Sensation’- syyshortensiaa. Hortensioissa on eroja, mutta tämä lajike on ainakin ollut toimiva. Kokeeksi laitoin myös muutaman sinipallo-ohdakkeen. Valkoinen on villanukkajäkkärää.

Sekaan lisäsin muutaman hopeanhohtoisen nukkapähkämön lehden, jotka säilyvät kauniina läpi talven. Hopeista sävyä olisi voinut tuoda myös ohotanmarunan oksilla.

Ruusun oksat upeine kiulukoineen olisivat sopineet hyvin asetelmaan.

Syksyisestä puutarhasta olisi löytynyt myös paljon muita kauniita kukkia ja siemenkotia. Esimerkiksi iiristen ja pionien siemenkodista löytyy todella kauniita vaihtoehtoja. Ruusun oksat upeine kiulukoineen olisivat sopineet hyvin asetelmaan.

Ranskalaista maalaisromantiikkaa henkivä seinäteline löytyy Kukka & Kaalin valikoimasta.

MUURI

Olin haaveillut muurista, mutta en osannut ajatellakaan, että haaveeni toteutuisi aivan vahingossa juuri haaveilemaani paikkaan. Olin ajatellut, että muuri on vaikea tehdä niistä kivistä, joita tontiltamme löytyy. Siksi minulla oli mielestäni realistisempi suunnitelma: rakentaisimme rajalle jätemaasta ja kivistä matalan vallin näkö- ja ääniesteeksi. Olin etsinyt tietoja melunsuojakasveista ja tehnyt sen pohjalta suunnitelman.

Sydän syrjällään hän odotti mielipidettäni asiasta.

No, sitten tuli kaivinkone ja kuljettaja, joka oli tehnyt hommaansa neljäkymmentä vuotta. Jouko antoi ohjeet maavallista – ja kuljettaja alkoi tehdä muuria. Jouko antoi ohjeet uudelleen – ja kuljettaja jatkoi muuria. Kun kuljettaja vielä kolmannenkin ohjeen jälkeen jatkoi sinnikkäästi muuria, Jouko antoi asian olla. Sydän syrjällään hän odotti mielipidettäni asiasta.

Minä olin yllättynyt ja onnellinen. Unelmani oli toteutunut, vaikka en ollut sitä rohjennut pyytääkään. Muurihan on hieno.

Kun muuri seisoi paikallaan ja menin ensi kertaa sen suojiin keräilemään kiviä, minut valtasi hyvin kotoisa tunne. Tätä tunnetta olin kaivannut jo vuosia. Yksityisyys. Muuri on kuin seinä, jonka suojissa saan olla täysin kotonani, unohtaa naapurit ja ohikulkijat.

Suunnitelmat menivät uusiksi. Huomasin todeksi eräässä kirjassa mainitun asian: muuri laajentaa pihaa. Toden totta. Nyt voin vapaasti hyödyntää koko tontin alueen aivan rajalle asti.

Muuri tuo ilmettä talviseenkin puutarhaan.  

 

Istutin muurin päälle seppelvarpua, mutta se ei viihtynyt. Yhteen kohtaan kokeilin valkoista kivikkokilkkaa (kuvassa). Muuten muurin päällinen sai olla pitkään tyhjänä ilman mitään istutuksia. Yritin vain pitää rikkakasveja poissa.

Muurin eteen istutin kameliajasmikkeen ja muutaman tuijan. Jasmike ei menestynyt. Kauriit ovat tulleet muurin yli ja muotoilleet tuijat. Asensimmekin myöhemmin matalan verkon muurin päälle. Verkkoaita peittynee myöhemmin kasvillisuuden suojiin.

Toiseen paikkaan istutin kolme isabellansyreeniä (’Coral’ ja ’Holger’) sekä kiiltoheiden (’Jenkki’) ja sembramännyn.  

Muutamaan kohtaan istutin imukärhivilliviiniä. 

Sain päähäni, että haluan alaosasta paljaaksi leikattuja kuusia muurin eteen. Istutin muutaman metsäkuusen. Pienet taimet lähtivät nopeasti kasvuun, mutta menee vielä vuosia, ennen kuin vaikutelma on halutunlainen.

Päätin vastata kauneudella.

Yritin parhaani mukaan tukahduttaa rikkakasveja, mutta jossain vaiheessa totesin sen mahdottomaksi. Naapurin puolelta vyöryi villivadelmia, kortteita ja sen sellaista. Päätin vastata kauneudella. Suunnittelin, että istuttaisin koko muurin päällisen täyteen ruusuja. Ehkä ne voimakkaina kasveina pitäisivät rikkakasvit loitommalla.

Netissä kerrottiin, että muurin päällinen on haasteellinen paikka: kesällä kuuma ja kuiva, talvella kylmä. Kokeilin yhdellä pensasruusulla, ja kun se menestyi, istutin lisää. 

Nilsinruusu

Valitsin mahdollisimman voimakkaita ja kestäviä, leviäviä ruusulajikkeita: Karoliinanruusu, Nilsinruusu, Morsionruusu ’Juhannusmorsian’ ja Ranskanruusu ’Olkkala’. Yhteensä muurin päällä on paikka 32 ruusulle.  

Morsionruusu ’Juhannusmorsian’

Katoin ruusujen ympäristöt räsymatoilla ja hakkeella.

Ainakin nyt muutaman vuoden jälkeen tilanne näyttää hyvältä.

Syksyllä saa ihastella kauniita ruusunkiulukoita.

Tämä oli kolmas osa juttusarjasta, jossa esittelen Katajakujan puutarhaa.

KANATARHA

Meillä on yhden kukon ja viiden kääpiökanan parvi. Kesät talvet ne asuvat samassa kanalassa, mutta riittävän lämpimällä ilmalla ne pääsevät ulos turvalliseen tarhaan. Avaan matalalla olevan ikkunaluukun, josta kanat voivat omassa tahdissaan kulkea sisään ja ulos. Lämpiminä jaksoina jätän luukun yöksikin auki. Mikään peto ei pääse tiheän verkon läpi, yli eikä ali.

Lamoavat pensaat antavat hyvän suojan, satoi tai paistoi.

Kanojen ulkotarhan kasvillisuus on yksinkertainen, mutta onnistunut. Suuressa tarhassa (noin 4 x 4 metriä) kasvaa kolme ’Mortti’ -mustaherukkapensasta. Jonkin verran lamoavat pensaat antavat hyvän suojan, satoi tai paistoi. Pensaat ovat niin suuria, ettei varjopaikoista tarvitse kinastella. Puskat antavat myös hyvän tuulensuojan. Kaikille riittää omaa tilaa.

Viuhti kuoriutui vuonna 2016 jo kylmenneestä, pesästä pois vierineestä munasta. Surkeasta rääpäleitä kasvoi komea, kaikin puolin hyvä herrasmieskukko. Viuhtista olen kirjoittanut jutun nimeltä Raasusta ritariksi. Elokuun 24. päivänä Viuhti täytti kuusi vuotta.

Pienempiä kasveja en ole ajatellut istuttaa tarhaan, sillä kanat kaivavat ne tehokkaasti ylös. Viiniköynnöksestä haaveilin, mutta toistaiseksi sellainen kasvaa ainoastaan tarhan ulkopuolella verkkoa vasten. Toivottavasti se ei ala varjostaa jo liikaakin.

Ruskeankirjava Floora on meidän vanhin kanamme, Mille Fleur -rotua. Se tuli meille muistaakseni vuonna 2015, joten se lienee ainakin 8–9-vuotias. Floora on terve ja hyvävointinen, moninkertainen emo ja elämää kokenut. Se tietää, ettei turhasta tarvitse hötkyillä. Se ei pelkää mitään. Aina, kun avaan ulkotarhan oven, Floora viipottaa kynnyksen yli ulos. Seikkailemaan täytyy päästä, edes muutaman askeleen verran. Kauan se ei malta seikkailla, kun heitän herkut tarhaan. Kiire tulee niiden perään.

Hake pitää maan kuohkeana,

joten kanojen on helppo sieltä kaivella matoja ja muita herkkuja.

Pensaiden ympäristöt on katettu paksulla hakekerroksella. Hake pitää maan kuohkeana, joten kanojen on helppo sieltä kaivella matoja ja muita herkkuja. Maa läpäisee veden hyvin, eikä kanojen tarvitse lätäköissä kahlata.

Kanalan edusta on katettu hiekalla. Sieltä on kiva nokkia jyviä ja ottaa hiekkakylpyjä. Hiekalle oli hyvä asettaa betonilaatta, jonka päälle saa vesikupit tukevasti.

Valkoinen Lyydia on Chabo-rotua. Chabo on hyvin pieni. Pyrstö kaartuu hauskasti suoraan ylöspäin.

Luin Wikipediasta, että Chabo eli Japanese Bantam on erittäin vanha aasialainen kanarotu. Chabon uskotaan olevan alun perin Indokiinasta. Chabon historia yltää Tang-dynastian ajoille. Tuolloin niitä pidettiin vain keisarillisten palatsien puutarhoissa. Aika jännää! Wikipedia jatkoi, että Chabo tuli Eurooppaan ilmeisesti saksalaisten maustekauppiaiden mukana Aasiasta 1800-luvulla.

Lyydia on kaikista innokkain hautoja kanalassamme, mutta se on saanut hoitaa tipuja vain kerran, eivätkä nekään olleet sen omia. Siitä olen kirjoittanut jutun Onni kääntyy.

Luulisin, että kanoille kelpaisi vähän rumempikin kuppi,

mutta minusta on kivempi tiskata kauniita astioita.

Vesikupeista puheen ollen... Juoma-astioina käytän vanhoja posliinisia kastikekulhoja, sellaisia leveäalustaisia. Ne ovat kauniita ja pysyvät tukevasti pystyssä, vaikka pieni kana lennähtäisi seisomaan sen reunalle. Luulisin, että kanoille kelpaisi vähän rumempikin kuppi, mutta minusta on kivempi tiskata kauniita astioita.

Lilli (valkoinen vasemmalla) saa ensimmäisen palkinnon uteliaisuudesta. Sen täytyy päästä aina paikalle, kun jotakin tapahtuu. Se esimerkiksi tulee heti ulkoa sisälle, kun näkee minun siivoavan kanalaa. Lilli on myös hauska. Välillä se kiekuu, vaikka onkin kana. Kun alan tehdä puuroa, se kotkottaa niin kovalla äänellä, että naapurinkin kanat tulisivat paikalle, jos siellä sellaisia olisi. 

Kanat rakastavat tuota hävikkipuuroa.

Puurokulhoa mietin pitkään. Laakeissa kulhoissa on se ongelma, että kanat sotkevat niissä varpaansa. Samalla kun ne kävelevät vadissa, yleensä ne myös kakkailevat. Kapeahkojen kulhojen ongelmana on kaatuminen. Keksin ottaa kissojen alaspäin levenevän posliinikulhon kanojen käyttöön. Se ei kaadu eikä pieni astia houkuttele kanoja astumaan puuroon. Päivän puuroannos pysyy paremmin puhtaana eikä mitään mene hukkaan. Puuron teen jauhomaisesta puolirehusta, jota aina jää kulhon pohjalle, kun kanat ovat nokkineet rakeet ensin pois. Kanat rakastavat tuota hävikkipuuroa. Puurokuppi on aina ensimmäisenä tyhjä.

On minulla toinenkin rehun säästövinkki. Kaadan vadille päivän rehuannoksen ohueksi kerrokseksi. Jos rehua on liikaa ja yhdessä kasassa, kanat mielellään pöyhivät sen jaloillaan ja sotkevat rehun pöydälle ja kaikkialle. Kun rehua on ohut kerros, ne eivät pöyhi sitä ja rehu pysyy astiassa.

Mustankirjavat Minette ja Lumikki (toinen edessä vasemmalla ja toinen pensaan alla) ovat parven nuorimmat ja arimmat kanat. Onneksi nekin onnistuvat silloin tällöin saamaan parhaat paikat kukon kainalossa orrella.

LAMPI

Jouko haaveili uimalammesta vuosikaudet. Minä en haaveillut lisätyöstä, sillä sitähän lammen tekeminen ja varsinkin sen ympäristön maisemointi vaatii. Talon ympärillä oleva puutarha oli vielä pahasti kesken. Tiesin, mikä valtava työ kaikessa on. Kuitenkin näin, miten suuri haave lampi Joukolle oli, enkä halunnut jarrutella.

2022

Niinpä eräänä syksynä lampi kaivettiin savipellolle suurella kaivinkoneella. Seuraava talvi osoitti, että lammesta tuli riittävän vedenpitävä. 

2019

Jouko tilkitsi vuotavat kohdat savella.

Keväällä lampea vielä laajennettiin ja syvennettiin. Reunoja loivennettiin, ettei hiekka valuisi alas. Jouko tilkitsi vuotavat kohdat savella.

2019

Vesi on kaivokylmää eli todella hyistä.

Meillä on harvinainen onni omistaa niin sanottu lirikaivo. Se tarkoittaa sitä, että kaivo tulvii yli. Ellemme johtaisi ylimääräistä vettä lampeen, se pitäisi johtaa ojaan. Jouko ohjasi siis veden lampeen ja asensi toiseen päähän putken, josta liika vesi valuu pois. Ilman lirikaivoa tällainen lampi ei olisi meillä mahdollinen. Se tosin tarkoittaa sitä, että vesi on kaivokylmää eli todella hyistä. Helteillä vesi kuitenkin lämpenee nopeasti.

Vaikka paikka on lammelle epäedullinen (liian aurinkoinen), vesi pysyy puhtaana. Tähän vaikuttavat veden kierto sekä väriaine, joka estää UV-säteilyn pääsyn lampeen. Saksalainen, elintarvikevärinäkin käytettävä aine on myrkytön eikä sitä tarvitse lisätä usein. Siitä ei ole haittaa kaloille tai luonnolle muutenkaan. Aine värjää veden turkoosiksi. Lampeen ei siis tarvinnut hankkia pumppuja tai suodattimia.  

2020

Hiekka valui alaspäin ja teki veden sameaksi.

Kun lampi oli todettu vedenpitäväksi, kuoppaan levitettiin maanrakennuskangas ja sen päälle hiekka. Kuitenkin osoittautui, että hiekka valui alaspäin ja teki veden sameaksi. Ei ollut pikkujuttu lapioida hiekka pulkkaan ja pulkka kerrallaan hinata yli kahden metrin syvyydestä ylös, mutta Jouko teki sen. Hän halusi kirkkaan veden. Hiekalle löytyi muuta käyttöä lammen ympäriltä. Seuraavaksi tilasimme kivituhkakuorman. Lapio heilui taas. Kokeilu onnistui: kivituhka kovettui eikä valu alas. Hieman karkeaahan se on varpaiden alla, mutta ei paha.

2022

Viimein tänä keväänä pääsimme maisemoimaan lammen ympäristöä. Lampi on siis pellon keskellä. Pellon reunassa on maavalli (näkyy yllä olevassa kuvassa), johon kasasimme lammesta nousseet maat ja kivet. Maata paransimme hiekalla, kalkilla ja turpeella, jotta pystyimme istuttamaan pensaita ja muita kasveja.

Istutimme ryhmän havuja – kääpiökuusen ja kääpiövuorimäntyjä – sekä tavallisia pensaita, kuten angervoja, hanhikkeja ja ruusuja. Korkeutta tuovat amerikanheidet, omasta puskasta juurtuneet vesat. Vaihtelua pyrin luomaan lehdistön väreillä. Siellä on perusvihreiden lisäksi niin tummanpurppuraista heisiangervoa kuin limenvihreää angervoakin. Yhdeksi ryhmäksi istutimme kymmenkunta pionia, tavallisia lajikkeita nekin. Maanpeitekasviksi istutimme paljakkapajua.

Nuori pioni 'Bowl of Beauty'

Kasvien valinnassa tärkeintä oli se, että ne olisivat edullisia, helppoja ja varmoja sekä täyttäisivät paikkansa nopeasti. En halunnut arkoja kasveja, jotta voisimme minimoida talvituhot. Yksi arkalainen sinne kuitenkin tuli vahingossa: komeakotakuusama.

Jos kaikki menee hyvin,

muutaman vuoden päästä

saamme viettää kirsikankukkajuhlaa.

Lammen ja vallin väliin olimme istuttaneet viime syksynä kymmenkunta rusokirsikkaa. Jos kaikki menee hyvin, muutaman vuoden päästä saamme viettää kirsikankukkajuhlaa. Tai no, juhlia voitaneen viettää muutaman kukan voimin jo ensi vuonna.

Pellon toiseen päähän, suodatuskentän alueelle, kylvimme niityn. Yksivuotiset kukat kukkivat runsaasti tänä kesänä. Ensi vuonna valikoima muuttuu, kun kaksivuotiset ehtivät kukkaan.

Lammen ympärille kylvimme ison nurmikon, jonka rajasimme betonitiilillä. Rajaus tehtiin sen vuoksi, että nurmikolle saadaan ruohonleikkuurobotti. Toinen puoli odottaa muovien alla nurmikon kylvämistä ensi keväänä. Alue jäi kylvämättä, sillä siitä piti kuljettaa isot maakasat toisaalle.

Nyt loppuivat niin hakkeet, pahvit kuin räsymatotkin.

Isolle alueelle kaikkea menee käsittämätön määrä.

Talvella pitää kerätä mahdollisimman paljon isoja pahveja, jotta keväällä saisimme katettua loput pensaat. Nyt loppuivat niin hakkeet, pahvit kuin räsymatotkin. Isolle alueelle kaikkea menee käsittämätön määrä.

Kaikki vaivannäkö palkitaan erityisesti hellepäivinä. Lampeen on ihana pulahtaa virkistymään. Lapset viihtyvät uimassa läpi kesän, vaikka hellettä ei olisikaan. Ja onpa lammelle käyttöä talvellakin: viime vuonna lapset pulahtivat avantoon joka ilta.

Kiitos, Päivi ja Minna, jotka toivoitte minun kirjoittavan jutun lammesta! Samalla tulin aloittaneeksi juttusarjan puutarhamme eri osista. Julkaisen niitä sekalaisessa järjestyksessä silloin tällöin.

KUULUMISIA KATAJAKUJALTA

Olen ollut koko kesän aivan hissun kissun. On niin vaikeaa olla joka paikassa yhtä aikaa: blogissa, puutarhassa, verkkokaupassa ja putiikissa. Onneksi nyt kun olen saanut uudistettua Kukka & Kaalin verkkokaupan sivut, on aikaa kirjoitella puutarhakuulumisia.

Kirsikan kukintaa toukokuussa

Kirjoittanut olen kyllä, mutta vain itselleni. Kirjoitan nimittäin jo kolmatta vuotta puutarhapäiväkirjaa, jonka teetän kirjaksi aina vuoden vaihtuessa. Valitettavasti kirjojen teettäminen on niin kallista, että niitä ei kannata painattaa myyntiin.

Hauskinta on noiden kahden asian yhdistäminen.

Niin rakastan sitä hommaa! Ensinnäkin kirjoittaminen on kivaa. Kuvien valitseminen on vaikeaa, mutta omalla tavallaan innostavaa. Hauskinta on noiden kahden asian yhdistäminen eli kirjan taittaminen.  Se, kun näkee työnsä jäljen. Kun saa säilöttyä puutarhan parhaat palat kansien väliin niin kuin kirsikkahillon lasipurkkiin. Ja kun saa myöhemmin maistiaisia puutarhatunnelmista.

Kesäkuussa

Talvi oli tehnyt tuhojaan

Odotin, että puutarha alkaisi olla vihdoin täynnä. Ei se vaan ole. Talvi oli tehnyt tuhojaan ja muutamilla alueilla sai aloittaa melkein alusta. Ihmeellistä, että jo vuosia hyvin voineet ja alueensa täyttäneet laakakatajat, jättipoimulehdet, tiarellat ja kevätkaihonkukat kärsivät, kun taas jotkut uudet, jopa aranpuoleiset kasvit porskuttivat täysillä. Huh, onneksi viime kesänä istuttamamme kymmenkunta rusokirsikkaa kuuluivat näihin menestyjiin. Jotkut vahvoiksi luulemani ruusut menivät, mutta viime kesänä istuttamani kärhö ’Hagley Hybrid’ kasvoi runsaana. Ihmeellisintä oli se, että olin tuota kärhöä jo kaksi kertaa yrittänyt huonolla menestyksellä. Nyt nousi myös kärhö ’Miss Bateman’, jonka olin jo vuosia sitten julistanut kuolleeksi. Sellaista on puutarhaelämä.

Nuori ’Hagley Hybrid’

Keväänä tuli matkusteltua ja lyhennettyä kovasti haaveiden listaa. Senhän tietää, että jos matkareitti kulkee hyvän puutarhamyymälän ohi, kaivetaan lista esiin. Tiensä löysivät meille niin köynnöspinaatti kuin muutama uusi kellukkakin, imeläkirsikka ’Leningradin musta’, amerikankullero ja monta, monta muuta. Joukon puutarhaan, lammen taakse vallille ostimme paljon pensaita. Ei mitään erikoisuuksia, vaan tavallisia nopeasti tilansa täyttäviä puskia ja tietysti pioneja.

Lopussa tuntui, että ei yhtään enää. 
Ei ikinä – ei ainakaan ennen syksyä.

Pitkä ja viileä kevät antoi mahtavan tilaisuuden istuttaa pensaita ja perennoja niin paljon, että lopussa tuntui, että ei yhtään enää. Ei ikinä – ei ainakaan ennen syksyä. Onneksi myös kesä oli pitkä ja uudet istutussäät tulivat myöhään. Oli aikaa unohtaa. Nyt olisi pari amerikanheisiä ja muutama pihasyreeni istuttamista vailla.

Muotopuutarha heinäkuussa

Täytyihän jonkun päällepäsmärinä olla.

Kun alkaa miettiä mitä kaikkea puuhailimme, ei tarvitse ihmetellä, miksi en blogin ääreen ehtinyt. Suurimman osan työstä tekivät toki toiset, mutta täytyihän jonkun päällepäsmärinä olla. Uimalammen ympärille kylvettiin nurmikko ja niitty. Aurinkopaneeleiden tieltä kaadettiin puita ja toisaalle niitä istutettiin lisää. Kylvettiin paljon kukkia. Asennettiin kesäkeittiön ympärille kiveys. Uudistettiin mehitähtien alue, jonka kortteet olivat vallanneet. Uudistettiin alue sieltä ja toinen täältä. Kitkettiin ja taas kitkettiin.

Välillä vietettiin – tai siis minä vietin – perinteistä Onko tässä mitään järkeä -päivää.

Välillä vietettiin – tai siis minä vietin – perinteistä Onko tässä mitään järkeä -päivää. Sitten jatkettiin taas uudella innolla. Tai noh, jatkettiin.

Kesähelteet menivät kärvistellessä. Hyvä, että edes valokuvata jaksoin.

Elokuussa

Olen vuosien varrella oppinut tuntemaan puutarhaminäni. Tässä vaiheessa kasvukautta into alkaa olla vähissä. Kuulaiden syyspäivien koittaessa intoa vielä löytyy loppurypistykseen. Sitä odotellessa.

Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte blogini juttujen ja kuvien parissa.

ANNETAAN TAIMIA

Ensin minä haaveilin, että puutarhassa kasvaisi edes jotakin. Istutin, odotin taimien runsastuvan, että pääsisin niitä jakamaan. Ja ne runsastuivatkin. Kului viisi tai melkein kymmenen vuotta. Nyt puutarha alkaa muistuttaa viidakkoa. Melkein kaikkea tuntuu olevan liikaa.

 

Saat mitä toivot, mutta et aina silloin kun sitä toivot.

Useita perennoja täytyy jakaa, jolloin jakotaimia tulee runsaasti. Tässä saa huomata taas sen tosiasian, että saat mitä toivot, mutta et aina silloin kun sitä toivot. Lapsena olisi halunnut syödä koko kakkutaikinan, mutta nyt kun sen saisi syödä, niin ei haluakaan. Nyt minulla olisi niitä haaveilemiani jakotaimia, mutta niille ei ole käyttöä. Koska en voi laajentaa enää puutarhaa suuremmaksi, haluaisin taimille uuden kodin.

Ei hän nyt ihan koko puutarhaa taikonut, mutta sain häneltä peräkärryllisen taimia. Pääsin niillä hyvään alkuun.

Olisin mielelläni Rouva Ruusupuu, sellainen hyvä haltijatar, joka taikoo kauniita puutarhoja. Minulla oli onni tavata sellainen. Ei hän nyt ihan koko puutarhaa taikonut, mutta sain häneltä peräkärryllisen taimia. Pääsin niillä hyvään alkuun. Nyt mielelläni laittaisin hyvän kiertämään.

 Muuta korvausta en perennoista tarvitse, ainoastaan hieman puhdasta multaa pois kaivetun perennan jättämän kolon täyttämiseen. 

Kunhan säät sallivat taas perennojen jakamisen, niitä voisit puutarhastamme (Vesilahdella) käydä kaivamassa. Muuta korvausta en perennoista tarvitse, ainoastaan hieman puhdasta multaa pois kaivetun perennan jättämän kolon täyttämiseen. Siruetanoita tai lehtokotiloita meillä ei ole, mutta rikkaruohojen siemeniä varmasti taimien mukana kulkeutuu. Meillä ei kuitenkaan ole mitään erityisen pahoja rikkakasveja, ei esimerkiksi vuohenputki- tai elämänlankaongelmaa. Siksi ainoa vaatimukseni olisikin, että täyttäisit kolot puhtaalla pussimullalla, jotta niitä ei meille muualta kantautuisikaan.

Näitä meillä ainakin on annettavaksi:

• päivänliljat, 2 erilaista
• hopeatoppo  
• tarha-alpi
• viiruhelpi
• grönlanninhanhikki 'NUUK'
• peittokurjenpolvi
• kiiltoheisi ’Jenkki’
• sitruunatimjami
• jättipoimulehti
• myskimalva
• akileijoja, tummanlila 'Black Barlow' ja kerrottu valkoinen sekä suurikukkainen valkoinen 'Silver Queen'
• sinilatva, valkoinen
• kaukasianmaksaruoho
• rönsyakankaali
• kyläkurjenpolvi, lila
• iiriksiä, liloja, iso valkoinen ’Immortality’, vaaleansiniset ’Blauw’ ja ’Blue King’, vaaleanlilat ’Pink Parfait’ ja 'Kita-No-Seiza’ , tummanlila ’Concord Crush'
• kevätkaihonkukka
• syysleimuja erilaisia
• verikurjenpolvi, 'Max Frei' ja valkoinen 'Album'
• sitruunamelissa
• ruusumalva
• jalopähkamö
• lipstikka  
• maahumala
• ohotanmaruna
• rantatädyke

Muutamat näistä ovat sellaisia, jotka kannattaa istuttaa vain rajatulle alueelle.

Tässä vielä tiivistetysti:

• Jos haluat jakotaimia, laita minulle viestiä numeroon 040-738 6410.
• Sovitaan joku aika (ma-la), jolloin voit tulla kaivamaan taimet. Älä ota omia työkaluja mukaan, vaan käytä meidän välineitämme.
• Ota mukaasi yksi tai useampi avaamaton multapussi sen mukaan kuinka paljon taimia haluat mukanasi viedä.
• Kaiva haluamasi perennat paikoista, jotka osoitan, ja täytä jäljelle jääneet kolot puhtaalla mullalla. Kastele sekä jakotaimet että jäljelle jäänyt emotaimi.
• Minkäänlaista takuuta en taimille anna. Neuvot saat halutessasi kaupanpäällisiksi. 😊 Tässä yhteydessä annan jo ihan pyytämättä yhden ohjeen: kunnosta istutusalue valmiiksi, jotta jakotaimien ei tarvitse odottaa istutusta liian pitkään. Kovin nopeasti leviävistä kasveista varoitan etukäteen. Ne kannattaa istuttaa rajatulle alueelle.
• Ota mukaasi muovipusseja tai laatikoita, joissa saat taimet kuljetettua. Itse tykkään myös suojata jakopalat esimerkiksi märällä (säkki)kankaalla, jotta ne pysyvät kosteina istutusta odottaessaan.

Puutarhaterveisin Pauliina