Olen ollut koko kesän aivan hissun kissun. On niin vaikeaa olla joka paikassa yhtä aikaa: blogissa, puutarhassa, verkkokaupassa ja putiikissa. Onneksi nyt kun olen saanut uudistettua Kukka & Kaalin verkkokaupan sivut, on aikaa kirjoitella puutarhakuulumisia.
Kirjoittanut olen kyllä, mutta
vain itselleni. Kirjoitan nimittäin jo kolmatta vuotta puutarhapäiväkirjaa,
jonka teetän kirjaksi aina vuoden vaihtuessa. Valitettavasti kirjojen
teettäminen on niin kallista, että niitä ei kannata painattaa myyntiin.
Hauskinta on noiden kahden asian yhdistäminen.
Niin rakastan sitä hommaa! Ensinnäkin
kirjoittaminen on kivaa. Kuvien valitseminen on vaikeaa, mutta omalla tavallaan
innostavaa. Hauskinta on noiden kahden asian yhdistäminen eli kirjan taittaminen. Se, kun näkee työnsä jäljen. Kun saa säilöttyä
puutarhan parhaat palat kansien väliin niin kuin kirsikkahillon lasipurkkiin. Ja
kun saa myöhemmin maistiaisia puutarhatunnelmista.
Odotin, että puutarha alkaisi olla vihdoin täynnä. Ei se vaan ole. Talvi oli tehnyt tuhojaan ja muutamilla alueilla sai aloittaa melkein alusta. Ihmeellistä, että jo vuosia hyvin voineet ja alueensa täyttäneet laakakatajat, jättipoimulehdet, tiarellat ja kevätkaihonkukat kärsivät, kun taas jotkut uudet, jopa aranpuoleiset kasvit porskuttivat täysillä. Huh, onneksi viime kesänä istuttamamme kymmenkunta rusokirsikkaa kuuluivat näihin menestyjiin. Jotkut vahvoiksi luulemani ruusut menivät, mutta viime kesänä istuttamani kärhö ’Hagley Hybrid’ kasvoi runsaana. Ihmeellisintä oli se, että olin tuota kärhöä jo kaksi kertaa yrittänyt huonolla menestyksellä. Nyt nousi myös kärhö ’Miss Bateman’, jonka olin jo vuosia sitten julistanut kuolleeksi. Sellaista on puutarhaelämä.
Keväänä tuli matkusteltua ja
lyhennettyä kovasti haaveiden listaa. Senhän tietää, että jos matkareitti
kulkee hyvän puutarhamyymälän ohi, kaivetaan lista esiin. Tiensä löysivät
meille niin köynnöspinaatti kuin muutama uusi kellukkakin, imeläkirsikka ’Leningradin
musta’, amerikankullero ja monta, monta muuta. Joukon puutarhaan, lammen taakse
vallille ostimme paljon pensaita. Ei mitään erikoisuuksia, vaan tavallisia
nopeasti tilansa täyttäviä puskia ja tietysti pioneja.
Lopussa tuntui, että ei yhtään enää.
Ei ikinä – ei ainakaan ennen syksyä.
Pitkä ja viileä kevät antoi mahtavan
tilaisuuden istuttaa pensaita ja perennoja niin paljon, että lopussa tuntui,
että ei yhtään enää. Ei ikinä – ei ainakaan ennen syksyä. Onneksi myös kesä oli
pitkä ja uudet istutussäät tulivat myöhään. Oli aikaa unohtaa. Nyt olisi pari
amerikanheisiä ja muutama pihasyreeni istuttamista vailla.
Kun alkaa miettiä mitä kaikkea puuhailimme,
ei tarvitse ihmetellä, miksi en blogin ääreen ehtinyt. Suurimman osan työstä
tekivät toki toiset, mutta täytyihän jonkun päällepäsmärinä olla. Uimalammen
ympärille kylvettiin nurmikko ja niitty. Aurinkopaneeleiden tieltä kaadettiin
puita ja toisaalle niitä istutettiin lisää. Kylvettiin paljon kukkia. Asennettiin
kesäkeittiön ympärille kiveys. Uudistettiin mehitähtien alue, jonka kortteet
olivat vallanneet. Uudistettiin alue sieltä ja toinen täältä. Kitkettiin ja
taas kitkettiin.
Välillä vietettiin – tai siis minä vietin – perinteistä Onko tässä mitään järkeä -päivää. Sitten jatkettiin taas uudella innolla. Tai noh, jatkettiin.
Kesähelteet menivät kärvistellessä. Hyvä, että edes valokuvata
jaksoin.
Olen vuosien varrella oppinut tuntemaan puutarhaminäni. Tässä
vaiheessa kasvukautta into alkaa olla vähissä. Kuulaiden syyspäivien koittaessa
intoa vielä löytyy loppurypistykseen. Sitä odotellessa.
Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte blogini juttujen ja kuvien parissa.
Tosi kiva kuulla sinusta ja puutarhastanne pitkästä aikaa ja nähdä nämä ihastuttavat kuvat! Kuvien mukaan puutarha näyttää niin rehevästä ja kauniilta ja hyvinkin valmiilta. Ymmärrän kyllä, että aina löytyy alueita, joita pitää kohentaa tai korjata.
VastaaPoistaTuo lammen alue jäi kovasti kiinnostamaan.
Kiva! 😊 Kiitos kannustavasta palautteesta! Keväällä vähän harmitti, kun piti ruveta uusimaan vanhoja, aiemmin hyviä alueita. Nyt ne ovat onneksi kasvaneet jo melkein ennalleen. Ei tarvinnut kokonaan uudelleen istuttaa, mutta kitkeä piti paljon. Ja hakkeella korjattiin loput. 😊
PoistaEhkäpä joskus laitan kuvia lammen ympäristöstä. Paljon on vielä tosin tehtävää.
Onpa kiva kuulla mitä kesääsi ja puutarhaasi kuuluu. Tuosta määrästä rusokirsikoita saa puutarhaan upean kukinnan.
VastaaPoistaKiva. 😊 Rusokirsikat ovat siinäkin mielessä ihania, että ne ovat nopeakasvuisia. Toivottavasti jo muutaman vuoden päästä saamme ihailla runsasta kukintaa. Yksi puu meillä on ollut jo ennestään ja kukkii aivan mahtavasti.
PoistaMehitähtialueen uudistamisesta kirjoitit,mielelläni katsoisin kuvia siitä.Itsekin haluaisin erilaisia mehitähtiä,kaikki lajit eivät ole yhtä kestäviä luultavasti kuitenkaan.
VastaaPoistaSiinä mehitähtien alueella kasvaa lähinnä kattomehitähteä. Minulla on myös jotakin punaista (Bicolor) ja partamehitähteä, mutta ei muita. Minäkin olen lukenut, että jotkut mehitähdet ovat arkoja. Niistä en sen enempää tiedä.
PoistaOlen laittanut mehitähdet kivien väleihin. Epäilen kuitenkin, että matalat kivet peittyvät ajan myötä. Katsotaan, jos saisin aikaiseksi kirjoittaa tuosta alueesta jotakin ja laittaa kuvia.
Todella paljon olette saaneet tehtyä, vaikka helle onkin ollut taas paikoin aika tukala. Todella kauniita kuvia. Muotopuutarha on tosi kaunis ja jotain sellaista, mihin itse en taitaisi pystyä, siis sen trimmaamiseen ja kunnossa pitämiseen.
VastaaPoistaKiitos!! Minä olen sellainen, että unohdan helposti mitä kaikkea on tehty. Siksi piti oikein kirjata ylös tärkeimmät projektit. On sitten mitä muistella, kun syksyllä tuntuu, ettei oikein innostu mistään. 😊 Löytyy ainakin selitys vetämättömyydelle.
PoistaLeikatut pensasaidat ovat minun suosikkejani. Onhan niissä tietysti hommaa, mutta tykkään siitä. Itse asiassa minulla on taas mielessä muhimassa uusia leikattuja pensaita. 😊
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Ihania kuvia puutarhastanne.
VastaaPoistaKiva. Kiitos mukavasta palautteesta! ♥
PoistaKunnon uurastusta on siellä ollut. Ei sitä ihminen repiä joka paikkaan ja levätäkin pitää, niin ja nauttia kättensä töistä.
VastaaPoistaMiehelläni ja minulla on puuhailijaluonteet. Aina tekee mieli tehdä jotakin. Aluksi tehdään innokkaasti, sitten vauhti hiipuu syksyä kohden. Onneksi aina tulee talvi, jolloin saa huokaista. Saahan sitä kesälläkin levätä, mutta kun ei malta. Aina on jotakin suunnitelmia, joita sormet syyhyävät toteuttamaan. Sellaista elämä on, kun ei ole syntynyt riippukeinuun. 😊
PoistaMuotopuutarhanne on kyllä upea!
VastaaPoistaJa kuulostaa että olette tehneet tosi paljon puutarhatöitä kesän aikana, nyt on siis todellakin lupa levätä.
Kiitos! ♥ Neljä vuodenaikaa ovat juuri meitä varten. Talvella saa ladata akkuja ja keväällä aloittaa taas uusin voimin. On se vaan niin kiva tunne, kun on ensin uurastanut ja sitten saa huokaista. 😊
PoistaKiva kuulla pitkästä aikaa kuulumisiasi! Olette ahkeroineet paljon tänä kesänä ja näistä laittamistasi kuvista ei ainakaan huomaa, että mitään tuhoja olisi viime talven aikana tullutkaan. Ihana, että kärhösi yllättivät positiivisesti.
VastaaPoistaMinun intoni yritti monta kertaa saada minut kesällä puutarhaan, mutta sade pakotti takaisin sisälle. Into on ilmeisesti sokerista... Nyt on sää kylmennyt ja into tarvitsisi sadetakin lisäksi myös villahaalarin, jotta puutarhassa edistyisi mikään muu kuin rikkaruohojen kasvu :D
Iloista syksyä! Esittelehän jossain välissä uimalammen ympäristöäkin.
Mukava! 😊 Syksyllä aina erehtyy luulemaan, että puutarha ei ole muuttunut juuri miksikään. Pitää alkaa oikein miettiä, mitä kaikkea onkaan kesän aikana tehty. Sitten yllättyy, että nopeastipa ne saavutukset unohtuvat. Tämä on niin tyypillistä minulle! 😊 😊
PoistaVaikka talvi teki ikäviä yllätyksiä, niin onneksi iloisiakin tuli. Eivätkä ne talven tuhot tietenkään muiden silmään pistä sillä tavalla kuin omaan silmääni.
Into on välillä vähän oikullinen, vaikka uskollinen ja hyvä seuralainen onkin. 😊 Minä olen käynyt hänen kanssaan pitkällistä keskustelua syksyn kukkasipuli-istutuksista, mutta en ole saanut vielä myöntävää vastausta. Palaan asiaan lähempänä istutusaikaa, jospa hän silloin innostuisi.
Lammen ympäristössä ei kyllä ole mitään esiteltävää, sillä siinä on vain nurmikko eikä oikeastaan muuta tulekaan. Lupaan nyt kuitenkin katsoa kuvia sillä silmällä läpi, jos niistä jonkun julkaisisin.
Oikein hyvää syksyä sinulle ja perheellesi ja tietysti Intolle myös! 😊