KUKKAKUOSEISSA

Kun puutarhaintoilija ottaa ja sairastuu, niin eiköhän vaan hän sairastu ruusuun. Puutarhakuumetta ei sentään ole todettu, ellei nyt oteta lukuun vähäistä siemenluetteloiden selaamista. Muuta kuumetta sitten onkin riittänyt neljän pitkän ja ankean viikon ajan. Ensin tuli tavallista rajumpi flunssa. Ennen kuin flunssa ehti edes parantua, tuli aivokalvontulehdus. Virusperäinen onneksi sekin. Helppo se ei silti ollut.  Järkyttävän voimakas jatkuva päänsärky, niskan jäykkyys, kuume ja silmien arkuus – sekä ne edelleen jatkuvat nuha ja yskä – tekivät olosta toisinaan selviytymistaistelua. Ja kaiken kukkuraksi tuli ruusu, kyhmyruusu.

Jouko halusi ostaa minulle kukkakimpun. Toivoin vaaleanpunaisia ja oransseja tulppaaneja. Väriyhdistelmä oli mielestäni oikein onnistunut. Myös keltaiset ja valkoiset tulppaanit olisivat sopineet väreihin, mutta niitä ei ollut saatavana.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Kyhmyruusu on kuulemma nuorten naisten sairaus,

minkä tiedon otin suurella tyytyväisyydellä vastaan. 

52-vuotiaana saa enää harvoin kuulla olevansa nuori.

Ruusu liittyy tulehdukseen eikä onneksi vaadi hoitoa. Se ei muutenkaan ole ollut paha, ennemmin vain hämmentävä. Kyhmyruusu on kuulemma nuorten naisten sairaus, minkä tiedon otin suurella tyytyväisyydellä vastaan. 52-vuotiaana saa enää harvoin kuulla olevansa nuori. Sitä minä vaan ihmettelen, että kuka torvelo on keksinyt sairaudelle tuollaisen nimen! Tai no, tarkemmin ajatellen, mikäpä siinä. Parempihan se nyt on kuin vaikkapa selleri. Ollaan nyt sitten olevinaan oikein kukkeaa!

Oli syntymäpäiväni ja makasin yhä edelleen sohvalla. Kuumetta en uskaltanut edes mitata. Olo oli kaikin puolin surkea. Lääkäri oli vasta pyöritellyt huolestuneena päätään. Vaikka päänsärkyni oli juuri loppunut, olin vielä huonossa kunnossa. Sanoin, etten jaksa viettää syntymäpäivää. Mikään ei edes maistunut.

Jouko halusi kuitenkin ostaa kukkakimpun ja voi, miten se ilahduttikaan! Jouko ja lapset lauloivat ja onnittelivat. Ne vastaanotin ilosta itkien. Lahjan saisin myöhemmin – sitten kun jaksaisin valita unelmieni kasvit / siemenet. Espanjassa au pairina oleva tyttäreni ilahdutti toivelahjalla: hän lähetti pitkän viestin, aivan kuin kirjeen. Rakastan kaikkia lasteni kirjoituksia ja lapset tietävät niiden olevan vakiotoivelahjojani.

Olin toivonut, että Jouko kävisi ostamassa yöksi kurkkutabletteja apteekista. Hän lupasikin hakea ne, mutta aika kului ja hän vain järjesteli paikkoja kuntoon. Kysäisinkin jo ja hän vakuutti asian olevan hoidossa.

Itkin ilosta niin, että oli vaikea saada sanotuksi mitään.

Koira alkoi haukkua villisti ja arvasin jonkun saapuneen pihaan. Ahaa, ne Strepsilsit tulivat! Mutta kuka ne toisi? Oviaukon täytti kolme iloista naista – minun siskoni 180 kilometrin päästä! Neljäs, Saksassa asuva siskoni oli myös hengessä mukana. Itkin ilosta niin, että oli vaikea saada sanotuksi mitään.

Eikä itku siihen loppunut. Pelkkä tervehdyskäynti olisi ollut jo sinällään suuri ilon aihe, mutta heillä oli mukanaan lahjoja. Ensinnäkin kimppu vaaleita, nuppuisina haalean limenvärisiä tulppaaneja, aivan suosikkiväriäni.

Limenvihreät nuput aukesivat suloisen vaaleankeltaisiksi. Näin ihanilta kukat näyttävät sohvanpohjaperspektiivistä. 

– Mitä? Mitä ihmettä? Miten te arvasitte? hämmästelin.

Kortiksi he ojensivat kolme siemenpussia: päällimmäisinä hailakankeltaisia ’Xanthos’ kosmoskukkia. Näistähän juuri olen haaveillut, kuten myös ’Milkmaid’ -köynnöskrassista ja ’Ice Cream’ –pikkuauringonkukista. Suuni loksahti auki. – Mitä? Mitä ihmettä? Miten te arvasitte? hämmästelin. Blogista kuulemma. Sinnehän minä noista haaveistani olin laverrellut.

Olin alun perin haaveillut kylväväni joitakin kukkia jo maaliskuussa, mutta sairaus sotki suunnitelmani. Sen sijaan aloin haaveilla kukista, jotka vaatisivat vain lyhyen esikasvatuksen tai ne voisi jopa suorakylvää. 

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Ensimmäinen paketti oli sairasaikaa varten: ihana, suorastaan suloinen oloasu. Toipilasaika alkoi heti näyttää valoisammalta.

Marc O' Polon housut ovat ohutta viskoosia ja päällä erittäin miellyttävät. Ja kukkakuosi on aivan suloinen. Kauniin persikkainen toppi on joustava ja niin ikään miellyttävä päällä. 

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Aukaisin paketin ja aloin taas vuolaasti itkeä.

Toinen paketti olisi sitä aikaa varten kun olen terve. Aukaisin paketin ja aloin taas vuolaasti itkeä. Vaaleankeltainen, kaunis kukkakuvioinen paita. – Ei voi olla totta, vaikersin. En ole juuri koskaan käyttänyt keltaisia vaatteita, mutta tänä talvena olin alkanut haaveilla keltaisesta kukkamekosta. Ja nyt minulla oli kädessäni keltainen kukkapaita juuri minua varten.  Eikä siinä vielä kaikki. Asuun kuului lisäksi vaaleansininen neuletakki. Aivan minun väriäni ja malli nykyaikainen, yksinkertaisen kaunis. Minulla oli vastikään käynytkin mielessä, että entiset neuleet taitavat olla loppusuoralla.

Repeatin neuletta olen jo vähän koekäyttänyt ja voi, miten ihana se on päällä! Puuvillan ja viskoosin sekoitus tuntuu suorastaan ylelliseltä.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Yksi siskoistani oli leiponut Kasvis-polentapiirakan ja antoi sen lahjaksi lasivuokineen päivineen. Mukana oli vieläpä valmistusohjekin. Ja ihmeellistä kyllä, piirakka maistui myös minulle, vaikka tauti on vienyt ruokahalun. Toinen oli tehnyt sydämen muotoisia raakasuklaita. Kolmas toi siemenkuvaston, jota minulla ei vielä ollut.

Raakasuklaa sisältää paljon antioksidantteja. Niitä tosiaan tarvitaan.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Ja ne Strepsilsit! Sain nekin lahjaksi. Jouko olisi ne maksanut, kun oli ne tilannutkin apteekin ohi ajavilta siskoiltani, mutta he eivät suostuneet ottamaan rahaa. Halusivat antaa ne lahjaksi, koska päivänsankari oli juuri niitä toivonut :)

Nyt tauti alkaa vihdoin talttua. Ehkä. En tiedä. Toivon niin. Joudun vielä pitkään elelemään hissun kissun, mutta toiveikkaana odottelen sitä päivää, jolloin voin pukea uuden keltaisen paitani ja vaaleansinisen neuleeni ja käydä jossain muualla kuin lääkärissä.

KUIN AAMUAURINGON SÄDE

Tiedätkö, mikä yhdistää vaniljaa, kermaa, hunajamelonia, maissin tähkän haituvia, shampanjaa, vanhaa pitsiä, säämiskää ja Napolia? Ne kaikki liittyvät vaaleankeltaisen värin nimityksiin. Napolinkeltainen vivahtaa beigeen ja cornsilk eli maissintähkän haituvien keltainen on aavistuksen vihertävä keltainen. Vanha pitsi ja shampanja ovat oikeastaan melkein valkoisia.

Yksi lempikukistani: kullero 'New Moon'

Pitkään ajattelin, etten pidä keltaisesta tai en tiedä, pidänkö siitä vai en. Ajattelin kirkkaankeltaista. Sitten ihastuin kalpeankeltaisiin ’New Moon’ kulleroihin. Vaaleita keltaisen sävyjä alkoi tulla puutarhaani lisää: ’Snow Princess’ –kehäkukkia ja ’Joan Senior’ –päivänliljoja. Huomasin suorastaan rakastavani kalpean keltaisia kukkia.

Vielä siinä vaiheessa kun minulla oli jo puutarhassani muutamia vaaleankeltaisia kukkia, saatoin sanoa, etten oikein pidä keltaisesta – hah, enkä hoksannut, että meillähän on keltainen talo! Talon väri on minun ja mieheni toiveiden kompromissi. Minun makuuni väri on pykälää liian tumma ja mieheni mielestä pykälää liian vaalea. Kuitenkin me molemmat pidämme siitä tosi paljon. Minäkin, joka mukamas en pidä keltaisesta!

Värien psykologiset vaikutukset johtuvat enemmän

niiden tummuudesta, vaaleudesta ja kylläisyydestä kuin itse sävystä.

Harald Arnkil kirjoittaa kirjassaan Värit havaintojen maailmassa, että värien psykologiset vaikutukset johtuvat enemmän niiden tummuudesta, vaaleudesta ja kylläisyydestä kuin itse sävystä. Ei siis niinkään ole väliä minkä värinen (sininen, punainen, keltainen jne.) joku on, vaan kuinka voimakas tuo väri on. Tästähän minullakin juuri on kysymys. Rakastan vaaleankeltaisia sävyjä, mutta suhteeni kirkkaankeltaiseen on monimutkaisempi. Olen alkanut ajatella vaaleankeltaista omana värinään.

Näiden vaaleankeltaisten 'Snow Princess' -kehäkukkien siemeniä löysin Viherlandiasta. Toivon niiden nyt jatkavan kylväytymistä itsekseen. Kunpa niiden väri pysyisi tällaisena vaaleana.

Coloria.net -sivustolla sanotaan, että länsimaissa kermaisen keltainen on liitetty viattomuuteen. Minulle kalpeankeltaiset kukat ovat kuin aamun ensimmäiset valonsäteet puutarhassa. Ne tuovat eloisuutta sinisävyisten ja vaaleanpunaisten kukkien keskelle. Ne eivät riitele täällä minkään kanssa, sitä paitsi ne rimmaavat oikein hyvin talon väriin.

Päivänlilja 'Joan Senior'

Onneksi elämä ei mene aina

omien ostoslistojen mukaan.

Muistan vieläkin hyvin ensitapaamiseni ’New Moon’ –tarhakulleron kanssa neljä vuotta sitten. Se oli rakkautta ensivilkaisulla. Olin mieheni kanssa Taimimoision puutarhalla Porissa. Kuljin hyllyjen editse etsien ostoslistallani olevia perennoja. Kullerot eivät olleet ostoslistallani, mutta näiden kohdalla pysähdyin kuin seinään. En kerta kaikkiaan päässyt niiden ohi, ennen kuin olin nostanut pari tainta ostoskoriini. Onneksi elämä ei mene aina omien ostoslistojen mukaan, sillä kullerot avasivat minulle oven vaaleankeltaisten kukkien lumoavaan maailmaan.

P.S. Täällä tauti pitää otteessaan edelleen. Kolme ja puoli viikkoa olen ollut petipotilaana. Paljon en ole jaksanut ajatella tai tehdä mitään, mutta vaaleankeltaista  väriä olen miettinyt. Luonnokset-kansiosta löytyi sopivasti tämä juttu julkaistavaksi. Jotakin siemenluetteloa selasin ja aloin haaveilla vaaleankeltaisista kosmoskukista,  hyvin haaleista auringonkukista, kalpeankeltaisesta köynnöskrassista...

OJAN POHJALLA

Olo on ollut kuin ojan pohjalla.  En ole ojan pohjalla ollut, mutta voin kuvitella. Ryytynyt, rähjääntynyt, liikaa laihtunut ja kuihtunut. Pää pökkyrässä ja voimat poissa. Kun on ensin neljä-viisi päivää maannut korkean kuumeen kourissa ja sitten muutaman päivän vähän lievemmässä kuumeessa, ei olo tunnu erityisen hehkeältä. Ei, vaikka kuume alkaa välillä olla jo poissa ja huterin jaloin olen päässyt suihkuunkin.

Sitä voisi kuvitella, että petipotilaana voisi nukkua makeasti, kuunnella kaikkea ihanaa, lukea tai ainakin ajatella. Ajatella suuria, kuten esimerkiksi ensi kesän istutuksia. Nauttisi vaan eteen kannetuista ruoista ja juomista sekä muista palveluista. Lukisi blogeja ja näpyttelisi uusia päivityksiä rennosti sohvalla maaten. Se vaan ei mene niin.

Miettii lähinnä sitä, miten saisi kerättyä voimia

jaksaakseen kääntää kylkeään ja juodakseen vettä.

Edes yhden kulauksen.

Kun makaa kuumeisena kylmä kääre otsalla, miettii lähinnä sitä, miten saisi kerättyä voimia jaksaakseen kääntää kylkeään ja juodakseen vettä. Edes yhden kulauksen. Että saisi menemään toisen kulauksen. Niinä päivinä korkealentoisimmat ajatukset kattoa tuijottaessa ovat: onpa meillä pölyiset verhot ja kellastunut palovaroitn.

Perhe on pyöräytellyt smoothieita, joista olen  saanut ainakin jonkin verran antioksidantteja, proteiineja, hyviä rasvoja ja kuitua.

Kun aamulla vessassa purskahtaa itkuun nähdessään vaa’an lukeman, eivät mielessä väiky pionit – eivät edes ruusut. Silloin miettii ainoastaan sitä, miten saada syötyä ja juotua. Pitkään jatkuva korkea kuume, pääkipu, kadonnut ruokahalu ja hirvittävä kurkkukipu on ikävä yhdistelmä. Kun kuudessa päivässä lähtee kuusi kiloa, lopputulos on kuin rotan raato.

Ei täällä ojan pohjalla öisinkään olla tähtitaivasta ihailtu. Täällä on keskitytty siihen, miten saisi yskimiseltä nukutuksi ja toivottu, ettei hengitys enempää vaikeutuisi. Juotu miehen keittämää hunajavettä – ja oltu kiitollisia perheestä.

Nenäliinojen menekkiä on lisännyt se,

että tyttäreni lähti au pairiksi Espanjaan.

Nuha ei sentään ole ollut paha. Nenäliinojen menekkiä on lisännyt se, että tyttäreni lähti au pairiksi Espanjaan. Ihan hassua, että tällainen äiti, joka on reissannut maailman ääriin ilman kännykkää ja muita vimpaimia lähettäen kortin tai kaksi, ikävöi omaa lastaan jo etukäteen. Sitä se äidinrakkaus on.

Kun opiskelijana itse reissasin, ei varmasti käynyt mielessäkään, olisiko vanhemmillani ehkä ikävä tai huoli. Nyt minulla on tyttären puhelinnumero, sähköposti, skypet sun muut ja vieläpä au pair-perheen yhteystiedotkin. Itselläni ei aina ollut antaa edes määränpäätä. En tiennyt sitä aina itsekään. Ja joskus tuli mutkia matkaan. Kerran meidän piti lentää Kööpenhaminasta jonnekin Kauko-Itään, muistaakseni Abu Dhabin kautta Kuala Lumpuriin. Oli tylsä yllätys huomata koko yön lentämisen jälkeen olevansa Frankfurtissa. Olimme eksyneet jossain ja kone oli maasta käsin ohjattu Saksaan. Onneksi äideillä on nykyään helpompaa – tai sitten ei.

Päivän jännittävimmät uutiset luetaan tänäänkin kuumemittarista. Jospa tänään mittari pysyisi ensimmäistä päivää normaalilukemissa. Tähän asti ainakin on näyttänyt lupaavalta. Mitään hälyttävää ei ole todettu, joten nyt minun tehtäväni on vain levätä oikein olan takaa.

Hyvää helmikuun jatkoa kaikille! Toivottavasti olette pysyneet terveinä.

LISÄÄ LÄKSYJÄ

Jokin aika sitten ratkaisimme muutamia mielenkiintoisia yhtälöitä. Tässä on nyt vielä yksi, kaikista vaikein. Minulle tuli suorastaan tenkkaapoo. Olisin erittäin kiitollinen teidän avustanne, hyvät lukijani. Toivottavasti mobiililaitteet eivät sekoittele tekstiasetuksia niin, ettei yhtälöistä saa mitään tolkkua.

Tätä yhtälöä olen yrittänyt ratkaista monta vuotta, mutta aina menee jotakin väärin. Ensi kesäksi olisivat hyvät neuvot tarpeen.

aurinkoinen paikka .           x + y + z         . laiska puutarhuri = kaunis tervetulotoivotus

                                     suuri betonipysti              halpa

Minulla on kaksi valtavan suurta betonipystiä aurinkoisessa paikassa juuri siinä kohtaa, josta kävellään pääovelle. Olen yrittänyt sommitella asetelman, jonka keskellä olisi korkea kasvi. Ruukun täyttäisi keskikorkea kukkaisa pilvi. Reunojen yli ryöppyäisi jokin riippuva kasvi. Tehtävä olisi helppo, jos olisin ahkera kesäkukkien kylväjä, mutta sitä en valitettavasti ole. Erityisen monimutkaisen tästä yhtälöstä tekee se, että kasvien pitäisi olla halpoja, sillä kahteen isoon ruukkuun niitä menee paljon – ja valitettavasi ne eivät ole ainoat rahanrei'ät tällä tontilla.

Tästä puuttuu riippuva kasvi ja nämä kukkivat vasta loppukesällä. Ei siis onnistunut ratkaisu, mutta olipa ainakin halpa.

Korkeana kasvina minulla on ollut Endless summer –hortensia, joka kukki kauniisti, mutta sitä on vaikea saada kukkimaan seuraavana vuonna. Terassihortensiat ovat myös kauniita, mutta arvokkaita. Tarhamiekkaliljat, liljat ja daaliat ovat edullisia, mutta niiden kukintaa saa odottaa. Gladioukset pitkinä hujoppeina tarvitsisivat tuen.

Gladiolukset  alkavat pian sojottaa sinne tänne.

Keskikorkeana kasvina minulla on ollut jättipoimulehteä, peittokurjenpolvea, kurjenpolvi ’Rozannea’ ja viimeisimpänä pelargonia. Perennat tulivat edullisiksi kun istutin ne syksyllä maahan. Pelargoni olisi ollut muuten hyvä, mutta olen liian laiska nyppimään kuihtuneita kukkia.

Keväällä istutin pelargoniat ja niiden keskelle valkoiset daaliat. Riippuvat jäivät kevään kiireissä laittamatta. Pitkään betonipystit näyttivät tältä.

Viime kesänä ostin maahumala ’Variegatan’ riippumaan reunoilta. Pidin siitä. Syksyllä istutin sen maahan.

Miten sinä ratkaisisit tuon minun yhtälöni?

RAKASTAA, EI RAKASTA, RAKASTAA...

On niitä puutarhaihmisiä, jotka rakastavat kirkkaankeltaista. Sitten on niitä, jotka eivät halua puutarhaansa yhden yhtä kirkkaankeltaista kukkaa. Niitäkin on, jotka yrittävät opetella pitämään keltaisista kukista ja niitä, jotka eivät tiedä, pitävätkö keltaisesta vai eivät. On varmasti niitäkin, joille on ihan sama.  On varmasti vielä vaikka minkälaisia muitakin ihmisiä.

Niitäkin on, jotka yrittävät opetella pitämään keltaisista kukista

ja niitä, jotka eivät tiedä, pitävätkö keltaisesta vai eivät. 

Tarha-alpi on kuin aurinko vesiaiheen äärellä.

Minusta tuli

kirkkaankeltaisen

vieroksuja.

 Ensimmäisessä puutarhassani kukkien värillä ei ollut kauheasti väliä, kunhan oli jotain vihreää, sillä maa oli paljas ja käteni syyhysivät päästä istuttamaan. Sain monia erilaisia kirkkaankeltaisia kukkia: kevätvuohenjuurta, tarha-alpia, rönsyansikkaa, kultapalloja... Ostin keltaisia kulleroita ja päivänliljoja. Sitten minusta alkoi tuntua, ettei keltainen olekaan minun värini. Minusta tuli kirkkaankeltaisen vieroksuja.

Särmämaksaruoho pienenä plänttinä antaa mukavan vaikutelman kivikossa muiden kivikkokasvien keskellä.

Tunsin jopa pienoista syyllisyyttä siitä, että olen näin kranttu. Syyllisyyteni kasvoi kun luin Joan Marblen kirjasta Puutarha Italiassa, että jos kiellämme jonkin värin puutarhassa, vaikutus on sama kuin kieltäisimme värit impressionistisesta maalauksesta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että impressionistit saavat minun puolestani pitää värinsä, mutta minä suosin muita värejä kuin kirkkaankeltaista. Toisaalta tuo lohdutti minua. Ilmiöhän taitaakin olla universaali.

Näitä pohtiessani huomasin, ettei kotimme sisustuksesta etsimälläkään löydy kirkkaankeltaista. Miksi siis suostuttelisin itseni sisustamaan puutarhani keltaisin kukin? Toki kukaan ei ole koskaan moittinut minua keltaisen hyljeksinnästä. Se on ollut vain oma hassu tunteeni.

Itsestään kylväytyvät värililjat ovat minulla useimmiten kirkkaankeltaisia. Poimin ne aina maljakkoon.

Tunne oli kuin silloin,

kun olin konmarittanut tavaroitani ja

jättänyt jäljelle vain ne, jotka tuottavat minulle iloa. 

Heitin vapain mielin hyvästit kirkkaankeltaiselle rönsyansikalle, piiskulle ja suikeroalpille. Tunne oli kuin silloin, kun olin konmarittanut tavaroitani ja jättänyt jäljelle vain ne, jotka tuottavat minulle iloa. Jotain keltaista silti jäi. Rakastan kalvakankeltaisia kukkia kuten ’New Moon’-tarhakulleroita. En viitsinyt poistaa kirkkaankeltaisia päivänliljoja, joiden tilalle minulla ei olisi ollut mitään. Jättipoimulehdistä nautin, koska miellän niiden kukinnan limen väriseksi, en niinkään keltaiseksi.

Kullero 'New Moon' on yksi lempikukistani.

Viime kesänä tapahtui kuitenkin jotakin yllättävää. Valkoiset ’Jan van Leeuwen’ –pionit, joissa on kirkkaankeltaiset heteet, sekä vaaleanpunaiset ’Sarah Bernhardt’ –pionit ja kirkkaankeltaiset päivänliljat kukkivat yhtä aikaa. Näky oli vaikuttava. Ajattelin, että jospa sittenkin pidän kirkkaankeltaisesta.

'Jan van Leeuwen' on yksi suosikkipioneistani.

Kirkkaankeltaista pidetään pirteänä, iloisena ja reippaana värinä. Väri liitetään usein positiivisuuteen, onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen. Kuitenkin keltainen viestii myös vaarasta.

Minulle kirkkaankeltainen väri viestii

voikukista ja niiden aiheuttamasta jokakeväisestä riesasta.

Minulle kirkkaankeltainen väri viestii voikukista ja niiden aiheuttamasta jokakeväisestä riesasta. Siksi minulla on nollatoleranssi alkukesän kirkkaankeltaisille kukille. Ainoastaan kirkkaankeltaisten kulleroiden edessä olen heltynyt.

Yhä edelleen nypin kehäkukan kirkkaankeltaisia terälehtiä ja mietin: ”Rakastan, en rakasta vai rakastanko sittenkin kirkkaankeltaisia kukkia?”

PUUTARHAVUOSI 2018

Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista heitti minulle hauskan haasteen. Mielelläni otin haasteen  vastaan. Kerrankin  saa käydä aivan kuin valmiiksi katettuun ruokapöytään ja poimia itselle mieluisimmat vastaukset herkullisista  vaihtoehdoista.

En koskaan ennen...

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta

Vastaukseni on c. Kasvatin elämäni ensimmäistä kertaa punajuuria ja quinoaa. Elämäni ensimmäistä kertaa olin myös pulassa suuren sadon kanssa. Noo, quinoan sato ei päätä huimannut, mutta punajuuria ja porkkanoita tuli huolimattomasta  hoidostani huolimatta niin paljon, ettei niille ollut säilytystilaa. Kellarin rakennus on vasta aloitettu.

Pitkän muotoinen lajike 'Cylindra' on oikein mukava siivutettava punajuuri.

Hyvin haaveiltu on puoliksi tehty

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Tämä on tosi helppo! Ehdottomasti d aivan kuten joka vuosi. Olen tosi innokas tekemään suunnitelmia. Teen niitä tietokoneelle ja paperille huolellisesti miettien, nautiskellen ja jokaista yksityiskohtaa harkiten – ja toteutan ne ihan miten sattuu. Luovasti vähän sinne päin – tai ei sinne päinkään.

Uutta ja ihanaa

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Vastaan c. Olin säästökuurilla, joten hankin vain ihan välttämättömimmät. Mitäs niitä nyt  olikaan... orvokkeja ja pelargonioita rippijuhlia varten,  muutama daalia ja Afrikanlilja, varjoyrttiä ja kuunliljoja pohjoisterassin ruukkuihin, valkokurtturuusu koekappaleeksi muurille, Kanadanruusu  'Morden Blush', jota en ollut onnistunut saamaan edellisenä vuonna, lamoherukka menetetyn tilalle, puksipuu keittiön terassille ja syksyn alennusmyynnistä muutama valkoinen   konnanyrtti, muutama jaloangervo ’Brautschleier’ ja kääpiöjaloangervo ’Pumila’ sekä valkoinen loistosalvia ’Schneehugel’. Näiden lisäksi tuli hankittua muutama siemenpussi.

Eikös näitä ollutkin vain muutama? ;)

Yksi puksipuu riitti somistamaan koko terassin. Toivottavasti se säilyy elossa puutarhavaraston suojissa.

Tappiot

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani. Mikään ei pääse niitä tuhoamaan.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Olisit kysynyt, mikä meillä menestyy! Ei ole sellaista kasvia, jota en onnistuisi tappamaan, vaikka miten yritän huolella hoivailla.

Vastaus on selkeästi b. Jänikset söivät talvella kolme omenapuuta ja sateenvarjojalavan (Nyyh!). Yksi pieni lamoherukka kuoli muuten vain. Kuuma ja kuiva kesä tappoi makeapihlajani.

Pahoin syödyt omenapuut jaksoivat tuottaa vielä sadon ennen kuin nuupahtivat kokonaan.

Puutarhavierailuja?

5. Monessako puutarhakohteessa vierailit? (taimimyymälöitä ei lasketa!)

a. En yhdessäkään
b. No jos tuttavien puutarhat lasketaan, niin tulihan sitä muutamassa käytyä
c. Monta paikkaa kiersin, monta jäi vielä näkemättä
d. En enää muista, joka viikko vähintään yhdessä, sekä Suomessa että ulkomailla. Messut, puistot, puutarhat... kaikki mahdolliset kiersin.

Vastaukseni taitaa olla a. Avoimet puutarhat -tapahtumaan en päässyt päällekkäisyyksien vuoksi, mikä jäi kaihertamaan mieltä. Hellesäät eivät houkutelleet autoon istumaan, joten muutkin kohteet jäivät odottelemaan hamaan tulevaisuuteen.

Toiveita

6. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Oi, olen saanut niin paljon, etten enää kehtaisi sanoa, että vielä haluaisin jotakin. Haaveita kuitenkin on. Haaveilen vadelmista, mutta en vieläkään ole keksinyt niille paikkaa. Jos koekappaleeksi istuttamani valkokurtturuusu säilyy muurilla elossa, toivoisin koko muurin matkalle lisää ruusuja. Jos jostain tulla tupsahtaisi puutarhaani vihreäkukkainen pioni 'Green Halo' olisi se juhlapäivä. Onhan näitä haaveita...

Toivoin joululahjaksi lahjakorttia pionikauppaan ja sain sen :) Odotan sitä hetkeä, että pääsen valitsemaan pioneja. Kuvassa pioni 'My Love', joka saa ensi keväänä seuraa.

Ikimuistoinen kesä

7. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2018?

a. Lämpö ja aurinko
b. Kuivuus
c. Kukkaloisto
d. Joku muu. Mikä?

Vastaan a ja b. Kesä 2018 oli niin helteinen, etten ole koskaan puutarhaharrastukseni aikana ollut niin vähän puutarhassa kuin silloin. En vain kestä pitkään jatkuvaa hellettä.

Luulenpa, että tulen aina kastelujärjestelmän nähdessäni muistamaaan, että se hankittiin sinä kesänä, jolloin ei satanut melkein yhtään.

Suuria saavutuksia?

8. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Suurin saavutukseni oli tuloväylän saaminen lopultakin edes jokseenkin siedettävään kuosiin. On niin ihana  ajatella, että lumien väistyttyä pihaan tulijaa eivät enää ole ensimmäisenä vastaanottamassa mustat muovit. Sen sijaan luvassa on lisääntyvää vihreyttä ja kukkarunsautta.

Jos jakotaimet pääsivät hyvään kasvuun harsojen alla, ensi kesänä vihertää jo mukavasti.

Paras hankinta

9. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Paras hankintani oli purkillinen rautavihtrilliä. Ostin sen keväällä ja sain kesän aikana patinoitua laudat puutarhanaulakkoon ja pöytään. Syksyllä sain kauan haaveilemani naulakon käyttöön ja hehkutin siitä täällä blogissakin.

Luulenpa, että keväällä saan käyttöön myös uuden ruukutuspöydän. Sen patinoituneet tasot odottavat vain kiinnitystä vanhaan mankeliin. Varmaan siitä tulee riemuittua täällä blogissakin.

Laudan väristä tuli mielestäni juuri sopiva.

Töppäyksiä?

10. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei
b. Yksi
c. Älä edes kysy, montako!
d. Virhe? Mitä? Minullako? Eeei suinkaan...!

Vastaan d, sillä en ainakaan vielä tiedä tehneeni virhehankintoja. Kaikkein katalimmat vikatikit paljastuvat vasta seuraavalla tai sitä seuraavalla kasvukaudella – ja silloin on jo myöhäistä. Näin kävi esimerkiksi erään  suloisen valkoisen kyläkurjenpolven ja kauniin rantatädykkeen  kanssa. Ensi kesänä niitä taas kitketään...

Kiva yllätys

11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Nyt en malta pitäytyä vain yhdessä, vaan mainitsen seitsemän positiivista yllätystä.

Jouluruusu kukki upeammin kuin koskaan ja vieläpä pitkään.

Sinikämmen. Sitä ei muistakaan miten komea siitä tulee jo aikaisin keväällä. Jo sen puhkeavat lehdet ovat kuin pieniä vihreitä kukkia. Näyttävän kokoinen pensas oli täynnä valkoisia kukkia. 

Makeasinikuusama. Pensaat näyttävät pieniltä ja surkeilta talven jälkeen syötyinä. Ja sitten, hups, yhtäkkiä ne olivatkin isoja ja näyttävän näköisiä pensaita.

Lamohietakirsikka kukki ensimmäistä kertaa ja se oli ihana. Hämmästyin sen kasvuvoimaa. Nehän peittävät alueensa jo nyt ihan täysin. Hyvä kangas-hiekkakate pitää rikat poissa.

Tarhakalliokielo. Luulin sen jo menehtyneen pohjattomassa soikossa ja istutin soikon täyteen orvokkeja. Mutta ei.  Niin kielo kuin orvokkikin kukkivat yhtä aikaa.

Yksinkertainen pioni ’Jan van Leeuwen’ ja puolikerrottu ’Gardenia’ nousivat suosikeikseni, jopa yli ’Madame Calotin’ ja se on paljon se.

Paha pettymys

12. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Edellisenä vuonna istuttamani ihana rantatädyke paljasti todellisen luonteensa ja kylväytyi holtittomasti. Nyt olen vaikean ratkaisun edessä. Annanko tuon kauniskukkaisen kasvin kylväytyä ja päästänkö puutarhani tai ainakin sen koillisosan lainehtimaan sinililana kukkamerenä? Annanko alkuperäisten yksilöiden kaunistaa suihkulähteen reunaa ja teen lupauksen, että ehdottomasti katkaisen kukkavarret pois ennen kuin ne ehtivät siementää? Kiskaisenko kaikki istuttamani rantatädykkeet – ja ne sata tuhatta siementainta – pois kylmän rauhallisesti ja unohdan koko jutun? Mitä sinä suosittelet?

Rantatädyke on niin kaunis suihkulähteen reunalla, etten millään malttaisi luopua siitä.

Puutarhabudjetti

13. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasvimaalle
b. Kukkiin
c. Kiviin / Kiveyksiin
e. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
f. Puutarhamatkailuun

 Vastaukseni on e: rahat upposivat sujuvasti kesäkeittiön perustuksiin ja pihalammen kaivamiseen.

Kaivovesi ON kylmää! Jospa ensi kesänä kuoppaan saataisiin kangas ja hiekka. Nyt alla on pelkkä savi.

Innostusta

14. Mistä ihan todella innostuit?

a. Uudesta kasvituttavuudesta
b. Jostain puutarhafilosofiasta tai puutarhan tyylisuuntauksesta
c. Väreistä
d. Ihan joka asiasta!

Mahtavaa, että täältä löytyy vaihtoehto c, sillä väreistä toden totta innostuin! Mietin värejä ja niiden merkityksiä itselleni ja eri kulttuureissa. Kirjoitin väreistä. Löysin uusia ihania värisävyjä puutarhaan. Haaveilen uudesta värikkäästä mekosta. Pyrin syömään mahdollisimman paljon eri värejä jokaisella aterialla... Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä vielä seuraa.

Valitettavasti en taaskaan innostunut talvisuojauksista.

Pidän vaaleista värisävyistä. Tällä hetkellä minua miellyttävät erityisesti kalpean keltaiset sävyt. Kuvassa kehäkukka 'Snow Pricess'.

Enemmän

15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt

Voisin valita jokaisen kohdan, mutta kallistun kuitenkin vaihtoehtoon a. Minulla ei ole tapana jäädä murehtimaan menneitä, mutta tässä kohtaa muistuu väkisinkin mieleen, että menetin makeapihlajani liian vähäisen kastelun vuoksi. Auts!

Kasteltua tuli, mutta ei sittenkään tarpeeksi.

Vähemmän

16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt

Tähän täytyy vastata: e. Jokin muu. Ehkä. En enää muista.

Katse tulevaisuuteen

17. Odotatko tulevaa/alkavaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Vastaukseni on a. Suunnittelen kyllä suuria, mutta en tee to do –listoja. Jos jonkin listan värkkään, teen sen sillä ajatuksella, että näitä hommia voin / saan tehdä, jos siltä tuntuu. Ne ovat mahdollisuuksia, ei velvollisuuksia. Iloitsen kaikesta, minkä saan tehtyä ja vaikka en tekisi mitään, puutarha vehreytyy ja kukat puhkeavat loistoonsa. Onni, että puutarha ei ole sooloesitys, vaan luontoäidin ja puutarhurin duetto.

Keväällä olisi tarkoitus opetella kasvihuoneviljelyä. Kehitysvammainen veljeni sai toteutettua pitkäaikaisen haaveensa omasta kasvihuoneesta. Minun olisi tarkoitus avustaa häntä kasvatuspuuhissa.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta vähintään yksi blogiystäväsi mukaan.

Kiitos, Minna, tästä tosi kivasta haasteesta, jonka olit keksinyt!

Haastan mukaan uuden lukijani, tuoreen bloggaajan, Suvi Kullströmin Meidän kotona -blogista. Toivottavasti pidät haasteesta. Minnan tekemän Puutarhavuosi 2018 -haastepohjan löydät täältä.

Lämpimästi tervetuloa, Suvi Kullström ja Molley, lukijoikseni! Toivon, että viihdytte täällä.

Hiljaiselo blogissani jatkuu, sillä paljon on vielä valokuvia, jotka odottavat kauniita pohjukkeita ja kiinnitystä albumeihin. Jossain vaiheessa palaan taas enemmän puutarhan maailmaan :)

Kaunista tammikuuta kaikille!

P.S. Koska Suvilla ei ole puutarhaa eikä hän siksi voinut vastata haasteeseen, haastan toisen. Tällä kertaa haasteen saa Ulla Rannanpihassa-blogista. Ole hyvä!

BLOGISSA ON HILJAISTA

Mitä puutarhaintoilija tekee kun puutarha nukkuu hangen alla? Rapisteleeko siemenpusseja? Vilkuileeko uusia siemenluetteloita? Tekeekö uusia kylvösuunnitelmia kasvimaalle? Suunnitteleeko uutta pionipenkkiä – sitä, jonka pionit sai joululahjaksi kun sitä niin kovasti toivoi? Eiväthän ne juurakot toki lahjapaketeissa olleet, mutta lahjakortti oli. Kirjoitteleeko uusia puutarhajuttuja?

Rapisteleeko siemenpusseja?

Vilkuileeko uusia siemenluetteloita?

Ei, ei. Tämä puutarhaintoilija ei tee mitään noista. Ei haaveile keväästä. Ei uppoudu puutarhaunelmiin. Ei hoida edes viherkasveja. Onneksi ne pärjäävät hyvän aikaa vesiviljelyssä itsekseenkin.

Tämä puutarhaintoilija näpertelee. Leikkaa, liimaa, sommittelee. Kiinnittää lasten koulukuvia albumeihin. Tekee itselleen muistikirjaa. 

Idean muistikirjan tekoon sain tyttäreni bujoilusta. Yksinkertaistaen bujo (bullet journal) tarkoittaa itse tehtävän kalenterin, tehtävälistojen ja muistikirjan yhdistelmää. Minulle bujoa paremmin sopii valmis kalenteri ja muistikirja, jossa on osio myös kiitollisuuspäiväkirjalle.

Kuva on lapseni koulukuva-albumista. Minulla on tapana kehystää osa valokuvista kauniilla koristepapereilla ja sinne tänne sommitella joku koristekuvakin. Luokka- ja yksityiskuvan lisäksi kokoan albumiin kuvia koulurakennuksista ja koulumatkasta. Huomasin, ettei kaikista kouluista olekaan kuvia. Se onkin seuraavan aurinkoisen päivän projekti. 

Lähtee lasten kanssa luistelemaan
– 35 vuoden tauon jälkeen.

Välillä puutarhaintoilija laskee väripaperinsa, valokuvateippinsä, liimapuikkonsa, saksensa. Lähtee lasten kanssa luistelemaan – 35 vuoden tauon jälkeen. Pelaa lasten kanssa Huhupuheita-piirtämispeliä. Keksii piirrettäväksi sanaksi ”mansikkamaa”, mutta sitä ei tietenkään paljasteta muille kuin ensimmäiselle pelaajalle. Lopulta ketjun tuloksena on ”perunapelto”. Piirtämisketju tuottaa mukavat naurut. Voitosta ei niin väliä kunhan on hauskaa yhdessä.

Valokuva-albumeihin tarvitaan  happovapaat paperit ja valokuvateippi. Muistikirjaan kelpaa ihan tavallinen puikkoliima.

Puutarhaintoilija nauttii. Tekee muistikirjaan oman osaston puutarhan muistiinpanoille. Liimaa lehtileikkeitä ja otsikoi sivut: ”Puutarhaunelmia”, ”Iloa syksyyn”, "Kevätiloa"... Sivuille päätyvät niin vihreäkukkainen pioni 'Green Halo', kermankeltainen iiris 'Moon Silk' kuin vaaleanpunainen 'Lilac Wonder' Kreetantulppaanikin.

Tässä on puutarhaosion ensimmäisen aukeaman pohja tekstejä vailla.

Välillä puutarhaintoilija opiskelee. Viikon välein sähköpostiin tulla töksähtää tuhti tietopaketti matala-asteista tulehdusta hillitsevästä ruokavaliosta. Puutarhaintoilija lukee joka ikisen sanan ja omaksuu uuden superterveellisen ruokavalion osaksi omaa arkea ja juhlaa. 

Näinkö nämä asiat nyt menevät?

Ihmettelee, että näinkö nämä asiat nyt menevät: värit ovat viime aikoina kietoneet puutarhaintoilijan syleilyynsä.  Syystalvella uppoutui värien maailmaan. Mietti värejä puutarhassa ja värien symboliikkaa, julkaisi blogissa pari juttuakin väreistä. Loput kahdeksan värijuttua jäivät valmiina odottelemaan julkaisemistaan luonnokset-kansioon. Nyt syö mahdollisimman paljon eri värejä joka aterialla.  Sitä painotetaan kurssin jokaisessa osiossa. Kaiken lisäksi puutarhaintoilija haaveilee värikkäästä talvimekosta, ei mustasta, harmaasta tai muusta tummasta, vaan jostain raikkaasta. Värejä, värejä, värejä elämään...

Tälle aukamalle aion liimata ruokavinkkejä. Kaunis kirja saa olla aina esillä, jotta terveellisen ruokavalion asiat eivät pääse unohtumaan.

Puutarhaintoilija toivoo Katajakujalle pitkää ja lumista talvea.

Oi, on niin paljon mielenkiintoisia asioita, joihin puutarhaintoilija haluaisi uppoutua! Seuraavaksi puutarhaintoilija kokoaa uudet superterveelliset ruokaohjeet muistikirjan sivuille. Haaveissa siintelee myös puutarhan pohjapiirustuksen teko paperille, uuden pionipenkin suunnittelu, lasten albumien jatkaminen, istutus- ja kylvösuunnitelmat, versojen idätys, uusien ruokaohjeiden kokeilu, laskettelureissu parinkymmenen vuoden tauon jälkeen... Puutarhaintoilija toivoo Katajakujalle pitkää ja lumista talvea, jotta aika riittää kaikelle tälle – ja tietysti työlle – ennen kuin puutarhan kevätpuuhat imaisevat puutarhaintoilijan kokonaan.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!