torstai 17. tammikuuta 2019

RAKASTAA, EI RAKASTA, RAKASTAA...

On niitä puutarhaihmisiä, jotka rakastavat kirkkaankeltaista. Sitten on niitä, jotka eivät halua puutarhaansa yhden yhtä kirkkaankeltaista kukkaa. Niitäkin on, jotka yrittävät opetella pitämään keltaisista kukista ja niitä, jotka eivät tiedä, pitävätkö keltaisesta vai eivät. On varmasti niitäkin, joille on ihan sama.  On varmasti vielä vaikka minkälaisia muitakin ihmisiä.

Niitäkin on, jotka yrittävät opetella pitämään keltaisista kukista
ja niitä, jotka eivät tiedä, pitävätkö keltaisesta vai eivät. 

Tarha-alpi on kuin aurinko vesiaiheen äärellä.

Minusta tuli
kirkkaankeltaisen
vieroksuja.

 Ensimmäisessä puutarhassani kukkien värillä ei ollut kauheasti väliä, kunhan oli jotain vihreää, sillä maa oli paljas ja käteni syyhysivät päästä istuttamaan. Sain monia erilaisia kirkkaankeltaisia kukkia: kevätvuohenjuurta, tarha-alpia, rönsyansikkaa, kultapalloja... Ostin keltaisia kulleroita ja päivänliljoja. Sitten minusta alkoi tuntua, ettei keltainen olekaan minun värini. Minusta tuli kirkkaankeltaisen vieroksuja.

Särmämaksaruoho pienenä plänttinä antaa mukavan vaikutelman kivikossa muiden kivikkokasvien keskellä.

Tunsin jopa pienoista syyllisyyttä siitä, että olen näin kranttu. Syyllisyyteni kasvoi kun luin Joan Marblen kirjasta Puutarha Italiassa, että jos kiellämme jonkin värin puutarhassa, vaikutus on sama kuin kieltäisimme värit impressionistisesta maalauksesta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että impressionistit saavat minun puolestani pitää värinsä, mutta minä suosin muita värejä kuin kirkkaankeltaista. Toisaalta tuo lohdutti minua. Ilmiöhän taitaakin olla universaali.

Näitä pohtiessani huomasin, ettei kotimme sisustuksesta etsimälläkään löydy kirkkaankeltaista. Miksi siis suostuttelisin itseni sisustamaan puutarhani keltaisin kukin? Toki kukaan ei ole koskaan moittinut minua keltaisen hyljeksinnästä. Se on ollut vain oma hassu tunteeni.

Itsestään kylväytyvät värililjat ovat minulla useimmiten kirkkaankeltaisia. Poimin ne aina maljakkoon.

Tunne oli kuin silloin,
kun olin konmarittanut tavaroitani ja
jättänyt jäljelle vain ne, jotka tuottavat minulle iloa. 

Heitin vapain mielin hyvästit kirkkaankeltaiselle rönsyansikalle, piiskulle ja suikeroalpille. Tunne oli kuin silloin, kun olin konmarittanut tavaroitani ja jättänyt jäljelle vain ne, jotka tuottavat minulle iloa. Jotain keltaista silti jäi. Rakastan kalvakankeltaisia kukkia kuten ’New Moon’-tarhakulleroita. En viitsinyt poistaa kirkkaankeltaisia päivänliljoja, joiden tilalle minulla ei olisi ollut mitään. Jättipoimulehdistä nautin, koska miellän niiden kukinnan limen väriseksi, en niinkään keltaiseksi.

Kullero 'New Moon' on yksi lempikukistani.

Viime kesänä tapahtui kuitenkin jotakin yllättävää. Valkoiset ’Jan van Leeuwen’ –pionit, joissa on kirkkaankeltaiset heteet, sekä vaaleanpunaiset ’Sarah Bernhardt’ –pionit ja kirkkaankeltaiset päivänliljat kukkivat yhtä aikaa. Näky oli vaikuttava. Ajattelin, että jospa sittenkin pidän kirkkaankeltaisesta.

'Jan van Leeuwen' on yksi suosikkipioneistani.

Kirkkaankeltaista pidetään pirteänä, iloisena ja reippaana värinä. Väri liitetään usein positiivisuuteen, onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen. Kuitenkin keltainen viestii myös vaarasta.

Minulle kirkkaankeltainen väri viestii
voikukista ja niiden aiheuttamasta jokakeväisestä riesasta.

Minulle kirkkaankeltainen väri viestii voikukista ja niiden aiheuttamasta jokakeväisestä riesasta. Siksi minulla on nollatoleranssi alkukesän kirkkaankeltaisille kukille. Ainoastaan kirkkaankeltaisten kulleroiden edessä olen heltynyt.

Yhä edelleen nypin kehäkukan kirkkaankeltaisia terälehtiä ja mietin: ”Rakastan, en rakasta vai rakastanko sittenkin kirkkaankeltaisia kukkia?”

36 kommenttia:

  1. Minä en pidä keltaisista kukista. Paitsi... kevällä mikä tahansa esille ponnistava kukka - keltainen krookus tai keltaiset esikot - ovat lumoavia! Keltainen saa armon kevään kukkijoissa. Jopa ensimmäinen avautunut voikukka saa ihastuksen huokauksen. Kevät tekee meidät vähän höppänöiksi :D

    Kesällä en tykkää keltaisesta. Paitsi... kullerot - nuo pulleat ihanat kesäkuun ilot eri sävyissään. Päivänliljat kestävät vain hetken, niin eipä niidenkään keltaisuus pitkään haittaa. Ne ovat kauniita, pakko tunnustaa.

    Syksy on keltaisten kukkien aikaa, joten keltaista on pakko sietää jonkin verran. Erilaiset nauhukset loistavat pimenevissä illoissa, eikä niitä voi olla rakastamatta!

    Keltaisesta ei tykkää, mutta tykkää kuitenkin. Minulle keltainen on siis ristiriitainen väri. Jonkin keltasävyisen ryhmäruusun ajattelin hankkia ensi kesäksi. Vaikka en tykkää - mutta jos sittenkin tykkäisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten osuvasti kiteytetty! Jännä nähdä, mahtaneeko muutama muukin ajatella suurin piirtein näin. Minä en itke ilosta nähdessäni ensimmäisen voikukan, mutta ymmärrän täysin tuon yllättävän reaktion :)

      Kirkkaankeltaisia kulleroita minullakin on, vaikka en pidä kirkkaankeltaisesta. Mutta ne kullerot ovatkin ihan eri asia :D

      Syksyllä koko puutarha saa loistaa keltaisena, oranssina, punaisena, mutta nauhuksia en sentään ole hankkinut. Pitäisiköhän ;)

      Aivan mahtava kommentti ♥ Kiitos, Tita!

      P.S. Minäkin vilkuilin keltaisia pioneja sillä silmällä...

      Poista
  2. Ihan sama juttu ! Keltainen ei ole suosikkivärejäni, mutta toisaalta on kuitenkin. Rakastan semmoista pehmeän kulahtaneen keltaista, sitä mikä kuuluu Välimeren alueen värikarttaan. Yhtään en lämpene räikeän keltaiselle. Paitsi muutama poikkeus jotka vahvistavat säännön; kevään ensimmäiset leskenlehdet (voikukkien aikaan olen jo kyllästynyt) ja krookukset, narsissit ja esikot. Kesän kullerot, päivänliljat, kultapallot ja auringonkukat. Syksyn nauhukset saavat nekin hyväksyvää nyökyttelyä osakseen.

    Keltainen on vähän hankala väri minullekin, täällä kotimaassa. Espanjassa se kuuluu asiaan eikä ärsytä yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aavistelinkin, etten ole ainoa, jolla on vähän ristiriitainen suhde keltaiseen ja niistä nimenomaan kirkkaankeltaiseen.

      Leskenlehdet nostattavat lapsuusmuistoja. Tien varressa ne ovat ihania :) Narsisseissa on myös nostalgiaa. Minulle krookusten väri on valkoinen. Mutta tosiaan auringonkukat, kullerot... ovat ihania!

      Niinhän se on, ettei värimaailma ulkomailta oikein istu tänne kotimaahan, vaikka toisaalla sävähdyttää.

      Poista
  3. Kyllä vain, keltainen on ristiriitainen kukanvärinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Ovatkohan voikukat pilanneet keltaisen maineen :)

      Poista
  4. Niinpä! En juurikaan ole ostanut keltaisia kukkijoita, mutta olen saanut paljon vahvoja ja reippaita jakotaimia ystävältä. Ja olen pitänyt kovasti kultatyräkin kasvutavasta, myös nauhuksissa on monia, jotka miellyttävät loppukesän tunnelmassa. Samoin päiväliljoilla ja kulleroilla on paikkansa! Täytyy sanoa, että voikukat nurmikossa harmittavat ja se varmaan vaikuttaa osaltaan keltaiseen väriin suhtautumisessa. Ehkä yksittäistä väriä enemmän minulla vaikuttaa kukkien /kasvien sijoittelussa pyrkimys harmonisen yleisvaikutelman saamiseen. Tässäkin toisaalta aina löytyy "säännön vahvistavia poikkeuksia". Tärkeintä on varmasti, että jokainen saa luoda oman puutarhansa itselle sopivaksi niin värien kuin tunnelmakin suhteen - ja mieli voi onneksi muuttua :). Ja ihanaa on nähdä välillä yllätyksiä toisten oivalluksista: huikean kauniita yhdistelmiä, vaikkei olisi itse tullut ajatelleeksi. On tämä niin kiinnostava laji!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Puutarhan suunnittelu on mielenkiintoista kun koskaan ei voi varmasti tietää, millainen lopputuloksesta tulee. Vaikkapa keltainen voikin olla juuri se tarvittava palanen palapelissä. Minulle on monesti käynyt niin, että olen huomannut jonkin värin tai kasvin arvon vasta myöhemmin.

      Minäkin pyrin harmoniaan, mutta joskus tarvitaan pientä terää. Näitä tässä talven aikana onkin hauska mietiskellä ja seurailla mitä toiset suunnittelevat ja haaveilevat.

      Kiitos, Päivi, mukavasta kommentistasi!

      Poista
  5. En ole keltaisten kukkien ystävä, vaikka joitakin mökkipihan kukkapenkeissä kukkiikin. Olen saanut taimet ystäviltä ja ovat ihan ok. Itse en ole yhtään keltaista kukkaa sinne ostanut. Jostain syystä nämä keltaiset kukat jakavat mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jännä miten monet puutarhurit kokevat keltaisen juuri näin :)

      Poista
  6. Keltaisen vieroksuja löytyy täältäkin. Ainoastaan oranssi on kamalampi. Kevään ensimmäiset leskenlehdet ja voikukat tuovat mieleen ne hetken päästä ilmestyvät siemenpallerot, jotka pöläyttelevät 200-prosenttisesti itävää siementä ihan joka suuntaan. Leskenlehti varsinkin on inhokki nro 1, sillä sen kiinaan ankkuroituneet juuret tunkeutuvat varmaan kivenkin läpi ja katkeavat helposti kitkiessä. Lapsilla on meillä vapaat kädet repiä leikkehinsä kaikki keltaiset kukat nurmikolta ja tontin rajoilta. Minä sitten vaivihkaa nappaan ämpäreihin ja hiekkalaatikkoon unohtuneet kukkaset lämpökompostin kuumimpaan kohtaan. Jos tarvitsen lisää tilaa johonkin kukkapenkkiin, keltainen kasvi saa lähtöpassit ensimmäisenä. Hailakankeltaisen kukan voisin jopa ostaa, esimerkiksi tuo 'New Moon' -tarhakullerosi on aivan ihanan värinen. Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla. Minä luulen, että voikukat ovat pilanneet aika tehokkaasti keltaisten kukkien maineen. Leskenlehtiin minulla liittyy niin paljon lapsuusmuistoja, että niistä melkein pidän. Tosin omaan puutarhaani niitä en halua.

      Tuo hailakankeltainen kullero valloitti sydämmeni aivan täysin ja sen myötä puutarhaani on alkanut tulla muitakin saman värisiä kukkia.

      Oikein hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  7. Minultakaan ei löydy ollenkaan keltaista kodin sisustuksesta, eikä juuri edes vaatteista. Puutarhassa kuitenkin pidän kirkkaankeltaisesta. Niinkuin kirjoitit, se on ihanan pirteä väri. Isompina kukkaryhminä keltainen oikein loistaa! En minä sentään keltaista halua joka puolelle pihaa. Nyt keltaista löytyy lähinnä pihan reunoilta. Keltainen näyttää parhaalta vain tiettyjen muiden värien kanssa tai yksinään, enkä siksi halua sekoittaa sillä muiden penkkien värimaailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löytyy sellainenkin, joka pitää kirkkaankeltaisesta puutarhassa. Onhan se rikkaus, että puutarhat ovat erillaisia. Kohtahan on jo kevät ja keltaiset krookukset tulevat taas ilahduttamaan meitä.

      Poista
  8. Minä taas pidän keltaisesta. Se tuo auringon etenkin syksyiseen puutarhaan.

    VastaaPoista
  9. Ei minullakaan montaa keltaista kasvia ole, liljoja on ja iiriksiä sekä kulleroita. Ilman keltaista puutarha kun olisi kovin mitäänsanomaton, keltainen voi riidellä mutta se voi myös tuoda harmoniaa. Ja kevät ei tulisi ilman keltaisia kevätesikoita ja krookuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. keltaiset tulppaanitkin ilahduttavat kovasti varsinkin tähän aikaan vuodesta. Ihailen niitä puutarhoja, joissa keltaista on käytetty taitavasti. Kunpa osaisi itsekin käyttää värejä niin.

      Poista
  10. Keväällä minulla kukkii kevätesikot muutamia keltaisiakin ja kullerot ja päivänliljat mitä on ollut jo aiemmin mökillä ja sitten ostin messuilta päivänliljoja kahtena vuotena ensimmäisenä vuonna kaikki oli keltaisia viime vuonna kaikki oli punaisia vaikka yhtään näistä en valinnut ( sanoisin että huiputusta). Syksyllä kukkii nauhukset. Ja silti voin sanoa että en ole keltaisen kukan ystävä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hauska että sinullakin on keltaisia kukkia ja sanot, ettet ole keltaisten kukkien ystävä. Yllättävän monella on tuo sama juttu. Minullakin :)

      Tuo on kyllä kurja, että saa väärän värisiä kasveja.

      Poista
  11. Heippa!En minäkään keltaisesta erityisesti pidä. Joskus olen tykännyt, kun on pitänyt saada iloista väriä elämään. Vaatteeina väri ei edes sovi minulle, vaikka välillä vaatekaupassa hivelen niitä. Joku viha-rakkaussuhde vissiin. Mutta joskus riehaannun ja ostan kirkkaan keltaisia tulppaaneja ja nautin niistä. Ne jotenkin tuovat auringon keittiöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Et ehkä uskoisi, mutta minä olen haaveillut keltakuvioisesta kesämekosta! Harmillista, ettei siitä ollut sopivaa kokoa. Olen itse vähän yllättynyt.

      Keltaiset tulppaanit tosiaankin riittävät tuomaan kevään koko kotiin.

      Poista
  12. Ei keltaane ny mikää lempifäri oo, mutta se sopii monehen paikkahan, siis puutarhas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täällä. Ehkä vielä opin käyttämään keltaista puutarhassa.

      Poista
  13. Täältä löytyy kaikkea, myös keltaista! Päivänliljat, nauhukset, kultaiset krookukset ja värililjat saavat kukkia puutarhassani. Mutta oi, miten kauniita ovat puutarhat, joissa värit ovat hillittyjä ja toisiinsa sointuvia. Niin me olemme ihmiset erilaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin ihana puutarha. On hienoa että voi katsella erilaisia puutarhoja. Olisikin tylsää jos kaikilla olisi sama maku. Kaikista puutarhoista voi silti löytää hyviä ideoita ja saada mielihyvää.

      Poista
  14. Kirkkaankeltainen saattaa helposti dominoida ja muut herkemmät sävyt jäävät sen vieressä vähemmälle huomiolle. Mutta iloisen keltainen voikukkapelto on mielestäni ihana, kunhan se ei olisi omassa puutarhassa. Valitettavasti meillä kylläkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kommentti. Kiitos, Piparminttu! Kyllä meilläkin voikukkia riittää. :)

      Poista
  15. Minä pidän keltakurjenmiekasta sekä keltavaleunikosta. Pakkokin pitää, sillä ne ovat asettuneet puutarhaani jämäkästi. Mutta on keltaisia kasveja, joita välttelen.
    Keltainen on ihana aikaisin keväällä. Näkyy kauas ja eikä mene sekaisin voikukan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) On hyvä, kun pidät siitä mitä sinulla jo on, kuten ne iirikset ja keltavaleunikot. Se onkin hyvä asenne. Meillä voikukat yritttävät sitkeästi asettautua ilahduttamaan meitä, mutta en vain ole niistä oppinut pitämään :) Koskaan ei voi tietää milloin sekin ihme tapahtuu ;)

      Poista
  16. Ihana päivitys!💛
    Minäkään en enää tykkää keltaisista kukista, paitsi keväinen vuohenjuuri on sellainen kevään kukkija ja pieni pirteä aurinko, joka vaipuu kukittuaan muiden perennojen juureen piiloon uutta kevättä odottamaan.
    Ja tarha-alpi saa kukkia mökillä, kun se on jotenkin sellainen vanha perenna ja hyvähän se on että mökillä edes joku kasvaa. Ja kultapallo. Ja se yksi nauhus, jota kuka ei halua hakea pois vaikka kuinka keväisin ja syksyisin kauppaan. Niin ja kullero. Mutta muuta keltaista en kyllä kukkapenkkiini ota. 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu ♥

      Minä puolestani olen niin ikävä tyyppi, että annoin lähtöpassit kevätvuohenjuurelle. Se muistutti liian paljon voikukkia.

      Tosi hauska kuulla sinunkin ristiriitaisesta suhteestasi keltaiseen. Mikä kumma siinä onkin, että niin ihana kuin keltainen onkin, niin siltikään siitä ei aivan varauksettomasti pidä :)

      Poista
  17. Keltainen on tosiaan mielipiteitä jakava väri. Löydän keltaisen väripaletista omia suosikkeja, syksyinen okrankeltainen esimerkiksi. Mutta sitten kirkkaankeltainen taas hieman vieroksuttaa. Meillä kaikki keltaiset kukat rönsyansikkaa lukuunottamatta ovat edellisen asukkaan jäljiltä. Nauhukset, päivänliljat, kullerot... Kyllä ne jäädä saavat, mutta todennäköisesti en tule määrää lisäämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in. Syksyllä keltaista ei koskaan ole liikaa, mutta keväällä ja kesällä se ei olekaan aivan niin :) Minä luovuin rönsyansikasta, mutta päivänliljoja ja kulleroita meillä on - eikä niistä voi olla pitämättä ;)

      Poista
  18. Mikähän siinä on, kun keltasta tuntuu monet vieroksuvan. Niin miekin. Nauhuksissa on sopivan sävyinen ja tulppaanit kukkapenkissä on kevättä. Muutama muukin on kiva lisä penkissä! Ei oo meilläkään huushollissa keltasta, eikä vuatekuapissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se olisikin hauska tietää. Onhan keltainen iloinen väri.

      Nyt tulikin mieleen, että lapsena minulla oli keltainen sadetakki ja se oli ihana :) Jos toiveeni toteutuu, vaatekaapissani on kesällä keltakuvioinen mekko. Saapa nähdä...

      Poista