perjantai 15. helmikuuta 2019

OJAN POHJALLA

Olo on ollut kuin ojan pohjalla.  En ole ojan pohjalla ollut, mutta voin kuvitella. Ryytynyt, rähjääntynyt, liikaa laihtunut ja kuihtunut. Pää pökkyrässä ja voimat poissa. Kun on ensin neljä-viisi päivää maannut korkean kuumeen kourissa ja sitten muutaman päivän vähän lievemmässä kuumeessa, ei olo tunnu erityisen hehkeältä. Ei, vaikka kuume alkaa välillä olla jo poissa ja huterin jaloin olen päässyt suihkuunkin.

Sitä voisi kuvitella, että petipotilaana voisi nukkua makeasti, kuunnella kaikkea ihanaa, lukea tai ainakin ajatella. Ajatella suuria, kuten esimerkiksi ensi kesän istutuksia. Nauttisi vaan eteen kannetuista ruoista ja juomista sekä muista palveluista. Lukisi blogeja ja näpyttelisi uusia päivityksiä rennosti sohvalla maaten. Se vaan ei mene niin.

Miettii lähinnä sitä, miten saisi kerättyä voimia
jaksaakseen kääntää kylkeään ja juodakseen vettä.
Edes yhden kulauksen.

Kun makaa kuumeisena kylmä kääre otsalla, miettii lähinnä sitä, miten saisi kerättyä voimia jaksaakseen kääntää kylkeään ja juodakseen vettä. Edes yhden kulauksen. Että saisi menemään toisen kulauksen. Niinä päivinä korkealentoisimmat ajatukset kattoa tuijottaessa ovat: onpa meillä pölyiset verhot ja kellastunut palovaroitn.

Perhe on pyöräytellyt smoothieita, joista olen  saanut ainakin jonkin verran antioksidantteja, proteiineja, hyviä rasvoja ja kuitua.

Kun aamulla vessassa purskahtaa itkuun nähdessään vaa’an lukeman, eivät mielessä väiky pionit – eivät edes ruusut. Silloin miettii ainoastaan sitä, miten saada syötyä ja juotua. Pitkään jatkuva korkea kuume, pääkipu, kadonnut ruokahalu ja hirvittävä kurkkukipu on ikävä yhdistelmä. Kun kuudessa päivässä lähtee kuusi kiloa, lopputulos on kuin rotan raato.

Ei täällä ojan pohjalla öisinkään olla tähtitaivasta ihailtu. Täällä on keskitytty siihen, miten saisi yskimiseltä nukutuksi ja toivottu, ettei hengitys enempää vaikeutuisi. Juotu miehen keittämää hunajavettä – ja oltu kiitollisia perheestä.

Nenäliinojen menekkiä on lisännyt se,
että tyttäreni lähti au pairiksi Espanjaan.

Nuha ei sentään ole ollut paha. Nenäliinojen menekkiä on lisännyt se, että tyttäreni lähti au pairiksi Espanjaan. Ihan hassua, että tällainen äiti, joka on reissannut maailman ääriin ilman kännykkää ja muita vimpaimia lähettäen kortin tai kaksi, ikävöi omaa lastaan jo etukäteen. Sitä se äidinrakkaus on.

Kun opiskelijana itse reissasin, ei varmasti käynyt mielessäkään, olisiko vanhemmillani ehkä ikävä tai huoli. Nyt minulla on tyttären puhelinnumero, sähköposti, skypet sun muut ja vieläpä au pair-perheen yhteystiedotkin. Itselläni ei aina ollut antaa edes määränpäätä. En tiennyt sitä aina itsekään. Ja joskus tuli mutkia matkaan. Kerran meidän piti lentää Kööpenhaminasta jonnekin Kauko-Itään, muistaakseni Abu Dhabin kautta Kuala Lumpuriin. Oli tylsä yllätys huomata koko yön lentämisen jälkeen olevansa Frankfurtissa. Olimme eksyneet jossain ja kone oli maasta käsin ohjattu Saksaan. Onneksi äideillä on nykyään helpompaa – tai sitten ei.

Päivän jännittävimmät uutiset luetaan tänäänkin kuumemittarista. Jospa tänään mittari pysyisi ensimmäistä päivää normaalilukemissa. Tähän asti ainakin on näyttänyt lupaavalta. Mitään hälyttävää ei ole todettu, joten nyt minun tehtäväni on vain levätä oikein olan takaa.

Hyvää helmikuun jatkoa kaikille! Toivottavasti olette pysyneet terveinä.

46 kommenttia:

  1. Voi, tsemppiä sinulle, aika rankalta taudilta kuullostaa. Tytär pärjää, usko pois, äidin huolet on vaan aina suuria, kun on kyse omasta lapsesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Rankka tauti, vaikka onkin ihan vaan flunssa. Joskus asioiden pitää vain mennä vaikeimman kautta.

      Tyttären pärjäämistä en epäile – äidin pärjääminen onkin sitten jo toinen juttu ;) Viisi kuukautta kuulostaa aika pitkältä, vaikka ovathan monet vuoden ja useampiakin.

      Poista
  2. Oi, onpa sinulla rankka tauti. Pikaista paranemita!
    Nyt sitä kauhistelee, miten on nuorena seikkaillut siellä sun täällä ja vaarallisissakin paikoissa. Mekin reppureissattiin Afrikassa kolme kuukautta eikä aina pystytty soittamaan kotiin. Joskus oltiin parikin viikkoa hukassa jossakin viidakossa! Onneksi vanhemmat saivat tietää pahimmat jutut vasta kotimaassa matkan jälkeen. Nythän voi reaaliajassa seurata koko ajan nuorison matkaa, kuten pari viikkoa sitten siskon tyttöjä täällä Suomessa lumilomalla. Ihan kuin äidit olisi istuneet myös meidän kahvipöydässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeviregina!

      En minä noin hurjilla reisssilla ole ollut. Viidakossa oltiin turvallisesti oppaan johdolla. No ei varsinkaan äideille tuollaisia pidä mennä kertomaan, ei ainakaan ennen kuin on turvallisesti kotimaan kamaralla :)

      Helpollahan me äidit nykyään päästään – ainakin niin kauan kun nettiyhteys toimii.

      Poista
  3. Voi kurjaa! Sairastaminen ei ole koskaan mukavaa ja se joka luulee, että sitä voisi vain laiskotella ja suunnitella kaikkea kivaa, on pahasti erehtynyt. Eihän ajatuskaan kulje, jos yöt menevät valvoessa eikä mitään saa syödyksi. Toivottavasti tauti olisi viihtynyt teillä jo kylliksi ja häipyisi pian vaikka toiseen universumiin! Parempaa, terveempää ja mukavampaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! Joo, olen täällä mielessäni protestoinut sairasloma-sanaa vastaan. Ei se mitään lomaa ole, työläämpää kuin työ. Sehän tässä kamalaa on, ettei ole yli viikkoon nukkunut yhtään yötä kunnolla. Aika monen yön unet ovat jääneet muutamaan tuntiin. Ensi yönäkään tuskin kauhean makoisasti nukun puoli-istuvassa asennossa sohvalla :(

      Luulen, ettei tämä tauti tartu muihin. Muut sairastivat tämän joskus aiemmin ja minä silloin luulin pääseväni kuin koira veräjästä...

      Oikein hyvää viikonloppua teille!

      Poista
  4. Kuulostaa todella kurjalta. Sairastaminen ei koskaan ole mukavaa lepoa, vaan kärsimystä ja toivoa nopeasta paranemisesta. Toivottavasti tauti jättää sinut ja pääset toipumisen alkuun.
    Lasten suhteen ei yhtään auta, vaikka kuinka muistelisi omaa nuoruuttaan. Äidin huoli kuuluu toimenkuvaan ja useimmiten osoittautuu jälkikäteen turhaksi.
    Hyvää viikonloppua ja toipumista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Kurjaa tosiaan. Ei tullut tästäkään kuumeetonta päivää :( Jospa sitten huomenna...

      Se on aivan totta, että äidin huoli kuuluu toimenkuvaan. Nuorten ei tarvitse :) Hyvinhän he yleensä pärjäävät. Nyt en ole enää huolissani, mutta ikävä on. Siihenkin tietysti tottuu.

      Oikein hyvää viikonloppua teille!

      Poista
  5. Toivotan kuumeettomia päiviä, parantavaa unta ja tervehdyttävää ruokahalua - kaikkia noita tarvitaan siellä teillä päin!

    Lasten lentäminen maailmalle on aika pelottavan hurjaa koettavaa vanhemmille. Mutta sitä varten siipiä kasvatetaan, että ne tarvittaessa kantavat vaikka kauaskin. Ja takaisin. Me äidit vain koitetaan olla pidättämättä hengitystä liian kauaa...

    Voimia ja parannusta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita!Jos kuume loppuisi, niin ruokahalu ja uni varmaankin tulisivat. Ei auta muu kuin odottaa ja toivoa parasta. Kärsivällisyyttä tämä kysyy ja siitä alkaa olla jo kovasti puutetta :(

      Näin on. Onneksi meidän lapset ovat vielä sen ikäisiä, että vasta pyrähtelevät pesästä. Tytärkin tulee vielä suorittamaan lukion loppuun. On sitten äidilläkin aikaa sopeutua :)

      Hyvää viikonloppua sinne!

      Poista
  6. On sinua koeteltu! Olen lukenutkin ihmisten kommenteista, että tänä talvena flunssa vie voimia pitkäksi aikaa. Parempaa tulevaisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kivisen Vilma! On tässä kärsivällisyys koetuksella! Eilen aivan masensi kun kuume oli taas noussut, jo yhdeksättä päivää. Parempaa tulevaisuutta tässä odotellaan...

      Hyvää viikonloppua sinullle!

      Poista
  7. Voi kurjuus! Toivon sinulle malttia voimien keräämiseen ja toivottavasti tauti on nyt talttunut ja paraneminen voi alkaa. Hyvin tutulta tuntuu tuo kokemus tyttäresi reissusta, ei sitä nuorena itse reilatessa ajatellut moisia. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! On tässä varmasti jo pahin voitettu kun pystyn jo istumaan ja kirjoittelemaaan.

      Niin, eihän nuorten kuulu sellaisia ajatella. Heidän vuoronsa on huolehtia ja ikävöidä sitten omia lapsiaan :)

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  8. Paha tauti, huh. Ettei olisi influessaa?
    Sairaana ei ajatus kulje, keskittyy vaan selvitymiseen. Tsemppiä ja toivottavasti taudin selkä on jo taittunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha tauti tosiaan, mutta ei sentään influenssaa. Minut passitettiin sairaalan päivystykseen, jossa jouduin eristyksiin ja huputetut hoitajat kävivät ottamassa näytteitä. Onneksi ei ollut influenssaa ja pääsin vielä samana äivänä kotiin. Huh!

      Kiitos kannustuksesta! Parempaan päin ollaan menossa kun nyt tulisi vain se ensimmäinen kuumeeton päivä.

      Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  9. Rankka tauti, siihen ei kai auta muu kuin sairastaminen. Valoa tilanteeseen tuo se, että toipumisen jälkeen osaa antaa taas arvoa terveydelle.
    Aidin huoli ei varmasti ole erilaista ennen ja nyt eikä se muutu, vaikka lapset ovat aikuisia. Lastenlasten elämääkin seuraa isoäidin huolekas ajatus aina vain levottomammassa maailmassa.
    Pikaista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, ei auta muuta kuin sairastaa vaan. Ei millään jaksaisi. Ne vähäiset ajatukset, joita on, suuntautuvat aikaan, jolloin ei ole kuumetta.

      Niinhän se on. On kuitenkin ihanaa, että on lapsia, joita ikävöidä - ja tietysti myös niitä lastenlapsia sitten aikanaan.

      Kiitos, Pirkko! Hyvää viikonloppua teille!

      Poista
  10. Infulenssa on kurja sairaus,se kestää ja kestä ja vie voimat tosissaan,ole varoen vaikka kuume sahaakin sillä jälkitaudit niin helposti saatavissa=kokemusta on vuosientakaa kun itse sairastin. Mutta positiivista on se että samaa et sairasta enää, erisukuisia infulenssia sit ehkä. Toivon ettet! Äidillä ei todellakaan ole aina helppoa noiden murheitten kanssa mutta onni on lapset jotka uskaltavat lähteä kotoa katsomaan maailmaa ja kokeilemaan siipiään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Esther Helmiä! Tämä on todettu ihan tavalliseksi flunssaksi, mutta rankka tämä silti on - ja tuntuu loputtoman pitkältä. Yhdeksän päivää kuumeessa kysyy kärsivällisyyttä. Luulenpa, etten ihan heti ala touhuamaan, olen sen verran heikossa kunnossa. Ja jälkitauteja tosiaan varon, sillä tämäkin aika tuntuu ihan liian kamalalta.

      Joo, olen ihan samaa mieltä. Ihanaahan se on, että on reippaita lapsia, jotka toteuttavat unelmiaan.

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  11. Hyi ja yöks miten rankan ja inhottavan taudin olet saanut sairastettavaksesi. Pikaista parannusta toivon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ni-in. Sitä ensimmmäistä kuumeetonta päivää odotan enemmän kuin mitään muuta.

      Kiitos, Hirnakka! Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  12. Olet kohtalontoverini,minulla oli kuumetta viidettä päivää kun lopulta kävin lääkärissä,joka määräsi antibiootin keuhkokuumeeseen.Olin myös sairastanut tavallisen flunssan ja tämä keuhkokuume tuli jälkitautina.
    Samoin meni minullakin yöt puoliksi istuen,koska yskä oli niin kauhea.Kuumeessa ei tosiaankaan uni ole rauhallista ja koin aivan samoin kuin sinäkin,kääntymisenkin suureksi ponnistukseksi.
    Toivon todella kuumeesi laskemista ja paranemista!Kyllä aurinko vielä risukasaankin paistaa,minulla alkoi jo paistamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurjuus, että sinäkin olet ollut kipeänä! Onneksi sinulla asiat alkavat olla jo paremmalla puolella. Kuulostaa hirveältä tuo keuhkokuume. Varmasti on kysynyt kärsivälllisyyttä kaikki tuo.

      Lohduttaa, kun ymmärsit niin hyvin sairastamisen kurjuuden. Minä olen käynyt moneenkin kertaan lääkärissä. Ensin sairasloman takia ja sitten ovat halunneet seurata CRP:tä ja muutakin. Hyvin ovat hoitaneet. Säikähdin kyllä kun sairaalan lääkäri soitti lauantai-iltana ja kyseli vointiani. Halusi vain tarkistaa vointini jonkun labra-arvon takia.

      Mutta joo, parempaan suuntaan täälläkin ollaan menossa. Ja se aurinko tosiaan paistaa suoraan tähän sohvalle niiin, että on ihan hiki :)

      Kiitos myötätunnosta ja kannustuksesta, Tuovi! Hyvvää vointia sinullekin!

      Poista
  13. Nyt näyttää siltä, että pääset elävien kirjoihin, koska blogisi on herännyt henkiin! Hienoa! Vaikka kyllä varmaan yhden postauksen jaksaa tehdä, jos ei muuta(vitsi vitsi :))))) On sulla ollut rankka tauti. Sinä kun et muutenkaan saisi yhtään enää laihtua. Minulta ei vielä itku tulisi kuudesta kilosta, vaikka rajoilla mentäisiinkin... Yritä saada jostain energiaa ja protskuja. Syö vaikka suklaata, jos mitenkään pystyt!!! Minulta onnistuisi ;)Paranemishalaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta päivää postausta kirjoitin. Yllättävän rankka homma sekin. Mutta joo, elävien kirjoissa kyllä. Meinaa vaan kärsivällisyys loppua kun kuume vaan jatkuu ja jatkuu. 12. päivää jo :(

      Kirjoitin laihtumisesta siksi, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei se aina ole tarkoituksellista eikä toivottua. Matala-asteista tulehdusta hillitsevä ruokavalio on tosi hyvä, mutta laihduin sen takia 5kg. Olen yrittänyt lihottaa, mutta eihän terveelllisillä ruuilla liho! Kun sen lisäksi putosi 6kg ja paino tippui uudelle kymmenluvulle, tuli itku. En haluaisi näyttäää nälkäkurjelta, vanhalta ja ryppyiseltä, mutta minkäs sille voi.. Tummaa suklaata syönkin, mutta ei sillä liho. Pähkinöitä menee ja niistä onneksi saa energiaa. Smoothiesta saan proteiineja, antioksidantteja, hyviä rasvoja ja kuituja. Höttöhiilarit lihottaisivat, mutta niistä tulee vain huono olo. Saat olla onnellinen hyvästä ruokahalusta!

      Kiitos, Leena ♥

      Poista
  14. Hui, siellä on tosiaan sairasteltu. Toivottavasti tosiaan mittari alkaa näyttämään parempia lukemia ja pääset toipumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pioni! Vielä tässä odotellaan parempia lukemia mittariin.

      Poista
  15. Ei oo herkkua. Toivottavasti olo o jo ruvennu kohenemahan. Täälon pysytty tervehinä, ku ei mihinää liikukkaa, ei pöpöt tartukkaa. Kop, kop! Jäläkikasvuhan on aina miäles, mutten kauhian kova oo murehtimahan, seku ei mitää auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan :( Kuume vaan jatkuu, joten olokin on sen mukainen, mutta täytyyhän sen joskus hellittää...

      Ihana kun olet saanut olla terveenä. Minä ajattelin, että minulla on tosi hyvä vastustuskyky, mutta eipä ollutkaan.

      Ihana on, että on jälkikasvua, joista saa iloa silloinkin kun eivät ole kotona. Murehtiminen tosiaan on ihan turhaa. Ja siihenkin tottuu, että lapset ovat kaukana. Yritän iloita heidän puolestaan.

      Kiitos, Navettapiika!

      Poista
  16. Olen lukenut paljon matala-asteista tulehdusta hillitsevistä ruuista, mutta mikä on ihan sellainen ruokavalio, jolla laihtuu? Itsellä on tarve vain muutamaan kiloon, mutta olisi hyvä, jos puoliso laihtuisi. Terveyden ja sairauksien vuoksi. Toivon, että pääsisi eroon uniapneasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, itse olen elävä esimerkki siitä, että tuo ruokavalio laihduttaa. Minulle se tosiaan on tuon ruokavalion huono puoli, mutta en aio siitä luopuakaaan, koska se on hirveän tehokas. Minulla oli liuta pikku vaivoja, jotka olen saanut pois.

      Kävin Pirjo Saarnian verkkokurssin, jota voin lämpimästi suositella. Muu perhekin on pikku hiljaa alkanut ottaa käyttöön terveellisempiä valintoja.

      Poista
  17. Rankan taudin olet saanut . Hyvä kun sinulla on huolehtiva piiri ympärilläsi. Minullakin oli yskää parikuukautta , kävin lääkärillä. On jo vähän helpottanut .Toivottavasti myös sinun olosi alkaa kohentua . Tsemppiä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tällaista pitkää tautia on kuulemma liikkeellä. Vaikkei juuri mitään muuta ole jaksanut ajatella, niin perheestä olen ollut kiitollinen. Joskus vaan ei pärjää yksin.

      Mukava kuulla, että sinun tauti alkaa olla ohi. Se luo toivoa minullekin :) Pakkohan tämänkin joskus helpottaa...

      Kiitos, Nila!

      Poista
  18. No ei kai ihan ranskan tautia ❓tuli vähän kirjoitus virhe .Rankan taudin piti kirjoittaa .

    VastaaPoista
  19. Kuulostaapa todella hurjalta. Ainut lohtu sentään on,ettei tautisi ole influenssaa. Olen parhaillaan itsekin kuumeessa ja vaikka mittari onkin näyttänyt korkeimmillaan vain 38 astetta niin olo on melko rähjäinen.
    Tsemppiä ja pikaista paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kurjuus, että sinäkin olet saanut taudin! Ei tämä hääviä ole. Minulla kävi niin, että kuume jäi jostain syystä päälle. Ei onneksi sentään ole enää korkeaa kuumetta, mutta jatkuva pieni kuume vie voimat.

      Kiitos samoin, voimia ja pikaista paranemista sinullekin! Toivottavasti pääset vähemmällä kuin minä.

      Poista
  20. Voi kurjuus! Voimia sinne oikein roppakaupalla! Niin sairasteluun kuin oman lapsen maailmalle lähtemis-ikäväänkin! Mietin välillä ihan tuota samaa, kun itse lähdin nuorena neljäksi kuukaudeksi Espanjaan ja vaikka silloin jo sähköposti olikin, jotenkin unohdin sitä käyttää ja lähettää terveisiä kotiin. Jos oma tyttäreni tekee joskus saman, niin juoksen varmaan nettikaapeleitä pitkin huutelemaan, että laita nyt viestiä kuinka menee!! Ehkä sitä on nykyaikana totuttu siihen, että on aina tavoitettavissa, toisin kuin ennen. Tyttäreni mietti eskari-iässä, että mitenkäs se puhelin otettiin mukaan kotoa lähtiessä silloin ennen, kun johtohan jäi aina oven väliin? Ei tullut mileenkään tyttärellä, että EI sitä otettu mukaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, etten vastannut kommenttiisi aiemmin! Tuli takapakkia enkä jaksanut edes aukaista tietokonetta moneen päivään. Sain vielä virusperäisen aivokalvontulehduksen tähän päälle :( No, nyt onneksi jaksan hetken näpytellä ja tuntuu aivan ylellisyydeltä.

      Ihana tuo lapsen lausahdus ♥ Eihän sitä itsekään meinaa tajuta, miten erilaisessa maailmassa itse on lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt.

      Aika harvakseltaan niitä viestejä satelee ja ymmärtäähän sen, että nuorella on muutakin tekemistä kuin kirjoitella mammalle viestejä. Onneksi on niin helppo kysyä kuulumisia.

      Kiitos, SariHanne, ja aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  21. Voi kurjuus sentään, kun on kova tauti iskenyt. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hilu! Nyt - pitkästä aikaa - tuntuu siltä, että on tullut käänne parempaan päin.

      Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  22. Kamalalta kuulostaa, toivottavasti paranet pian. Minulla oli juuri päinvastainen flussa tammikuussa. Tuntui, etten muuta tehnytkään kun niistänyt, kuumetta ei ollut. Itsekin ajattelee, että sairaslomalla on aikaa tehdä kevyitä "rästitöitä" kotona, mutta eihän siinä koskaan niin käy, ei vaikkei olisikaan kovaa kuumetta. Parempi vain lepäillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihan vuosi! Joo, kamalaa tosiaan. Tuossa juuri SariHannelle kommentoin, että sain vielä aivokalvontulehduksen kaupan päälle. Ei se virusperäisenä ole vaarallinen, mutta muuten kauhea.

      Tuohan siinä juuri on, että sitä kuvittelee jaksavansa puuhailla varovasti edes jotakin. Mutta ei. Ei tahdonvoimallakaan. Kun on kova nuha, ei nukkumisestakaan tule mitään ja senhän tietää, mitä siitä seuraaa... Onneksi pääsit siitä eroon.

      Hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  23. Voi sentään! Oletpa ollut kunnon taudissa, kuulostaa kaamealta. Toivottavasti vointisi on jo parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saara! Valitettavasti tauti vaan junnaa paikoillaan. Kuulostaa kaamealta ja harmi kyllä, se myös ON kamalaa :( Välillä tuntuu, että järki lähtee...

      Poista