perjantai 5. maaliskuuta 2021

HEDELMÄHAAVEET

Käydessäni pientä kyläkoulua luokkakavereillani oli tapana syksyisin tuoda omenoita kouluun välitunneilla syötäväksi. Meillä ei omenapuita ollut ja nuo omenat tuoksuivat ja maistuivat ah, niin taivaallisilta. Tuskin koskaan tuo tuoksumuisto häipyy mielestäni.

Valitessani omenapuulajiketta puutarhaamme, pyrin löytämään lajikkeen, jossa tuoksuisi tuo lapsuusmuisto. Päättelin lajikkeen olleen ehkä 'Punakaneli' tai 'Valkea kuulas'. Nehän olivat yleisiä lajikkeita tuohon aikaan.

Ennen kuin omenapuumme ehtivät kunnolla tuottaa satoa, jänikset söivät rungot oksineen niin pahasti, että kaadoimme ne pois. En siis saanut tietää, tuoksuivatko omenat samalle kuin koulukavereiden omenat. Aion vielä yrittää.


Meillä oli kaksi päärynäpuuta: 'Tohtorin päärynä' ja 'Pepi'. Jostain syystä 'Pepi' kuoli, paleltui raukka varmaan. Pitäisi ostaa uusi. Sato olisi suurempi kun päärynöitä olisi kahta eri lajiketta. Täytyy vain yrittää uudelleen.


Aion ostaa toisen imeläkirsikan. Kirsikkapuita kai sanotaan hedelmäpuiksi, vaikka luumarjojahan ne oikeasti ovat. Meillä on hapankirsikka 'Inkeroisten kuulasmarja' ja imeläkirsikka 'Gårdebo'. Olen lukenut, että imeläkirsikka tarvitsee pölyttäjäkseen nimenomaan toisen imeläkirsikan. Harkinnassa ovat kaikkein kestävimmät, parhaat pölyttäjät: ‘Stella‘, ‘Sunburst‘ tai ’Iput’. Perusrungon haluan olevan Gisella5. Se on talvenkestävä.


Haaveilen myös yhdestä viiniköynnöksen taimesta lajiketta 'Somerset Seedless'. Meillä on jo yksi sellainen, mutta olisi kiva saada vielä toinen kanatarhan verkkoa pitkin kiipeilemään. Viinirypäleet ovat uskomattoman herkullisia. Ehkäpä niistä jää makumuistoja lasten mieliin.


Siinäpä ne hedelmähaaveet ovatkin. Luumuja meillä on kolmea eri väriä. Niistä riittää nautittavaa pitkäksi aikaa. Onneksi sato kypsyy eri aikaan. Sitruunoiden ja muiden eksoottisten hedelmien kasvattamisen jätän mielelläni muille.

Tämän jutun inspiroijana oli Hippo Hiiri. Eräänä syksynä blogissani järjestämääni arvontaan osallistuessaan hän kysyi: ”Mitä hedelmiä haaveilet vielä kasvattavasi?” Kiitos kivasta kysymyksestä, Hippo Hiiri!

22 kommenttia:

  1. Ihana lapsuuden makumuisto! Kaunis suunnitelma saada lapsille makumuistoja noista makeista viinirypäleistä. Aurinkoista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😊 Omat viinirypäleet ovat kyllä niin makeita, että varmasti lapset muistavat ne aikuisenakin. Ainakin toivon niin.

      Oikein hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Hedelmähaaveiden joukkoon on minullakin livahtanut tuo viinirypäle. Ei vain ole sille paikkaa, kun paikka pitäisi rakentaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti paikka-asia järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Viinirypäleet ovat kyllä sen arvoisia. 😊

      Poista
  3. Kiva postaus :) Hyvää talven jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Oli tosi kiva nähdä sinun lukeneen tämän jutun, jonka inspiroijana olit. 😊 Siitähän on jo monta vuotta, en vain ehtinyt aiemmin julkaisemaan kaikkia kirjoittamiani juttuja. Ihanaa maaliskuuta sinulle!

      Poista
  4. Meillä saa haaveet päärynööstä sun muista areemmista herelmäpuista unohtaa, tuulisuuren takia. Mullon purkis tua 'Somerset Seedless', muttei oo rypälehen rypälestä näkyny. Tarttis kait saksia sitä. Pitääs vaan perehtyä kuinka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi. ☹ Tuo viinirypälelajike on ihan lempparini. En minäkään osaa sitä leikata ja siksi se tuottaa pieniä rypäleitä. Ne ovat kuitenkin todella makeita ja herkullisia. Ja niitä on paljon. Toivottavasti sinunkin köynnöksesi pääsee vauhtiin. 😊

      Poista
  5. Ainakin meidän pihan punakanelissa on juuri sellainen ihana, voimakas tuoksu, joka tuo lapsuuden mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tuo omenan tuoksu kuuluu sinunkin lapsuusmuistoihisi. 😊 Tämä vahvistaa sen, että punakaneli sen täytyy olla. Vähän punertavia ne muistaakseni olivatkin.

      Poista
  6. Omenapuita pitää olla jo ihan kukkien takia. Hankin viime kesänä toisen viiniköynnöksen, lajike on 'Mars', se on myös siemenetön kuten 'Somerset Seedless'. Myyjällä oli rypäleitä mukana maisteltavana ja hyviä olivat. Jouduin istuttamaan sen valeeseen täksi talveksi mutta toivottavasti on hengissä ja viihtyy tulevassa kasvihuoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen niin kauneuden perään, että kasvatan hedelmäpuita jo ihan kukkienkin takia. 😊

      Minulle tuo Mars on aivan tuntematon lajike. Oikein hyvää menestystä köynnöksellesi!

      Poista
  7. Omenapuut ovat kyllä ihania puutarhassa. Meillä oli aikoinaan tuo Valkea kuulas ja se tuotti satoa niin valtaisasta, että sen iso oksa repesi ja vahingoitti samalla runkoa pahasti. Tästä johtuen ilmeisesti sieni-itiöt pääsivät puuhun käsiksi ja lopulta se menehtyi. Hankin pari vuotta sitten myös Pepi päärynäpuun ja se teki muutaman päärynän heti ensimmäisenä kesänään samoin kuin viime kesänäkin. Harmi, että menetit oman päärynäpuusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että teidän satoisaa omenapuuta! Se oli varmasti kaunis ennen tuota onnettomuutta. Olet onnekas, kun olet saanut jo päärynöitä maistiaisiksi. 😊 Minun täytyy vielä malttaa odottaa.

      Poista
  8. Kiitos sinulle tästä postaus aiheesta. Minäkin olen ajatellut istuttaa viinirypäleen ja tässä on nyt kehuttu kahta siemenetöntä lajia Mars ja Somerset Seedless. Päärynäpuu Pepi meillä onkin ja kolme kirsikkapuuta yksi on suklaakirsikka. Myös punakaneli löytyy ja perheomenapuu. Luumupuita on viisi yksi on Sinikka ja yhtä en tiedä koska se oli täällä ennestään. Sitten on vielä kolme Lohjan luumua. On kuulemma ihan oma lajinsa 🤔❓ Minä rakastan kaikkia näitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, kun aihe kiinnosti. Hauska kuulla sinun hedelmäpuistasi. Tuo Lohjan luumu jäi kovasti kiinnostamaan. Pitää ottaa selvää, millainen se oikein on. Minullakin on Sinikka-luumu, mutta se ei ole suosikkini. Suosikkini ovat Yleinen keltaluumu ja Kuokkalan punaluumu. Kyllä minä Sinikastakin pidän, mutta nuo toiset ovat vielä maukkaampia minun mielestäni. Kyllä hedelmäpuita täytyy puutarhassa olla. Ne ovat niin helppoja, kauniita kukkiessaan ja satoa on ihana kerätä.

      Poista
  9. Hedelmäpuut kukassa ovat niin ihana näky, että jo senkin vuoksi puutarhassa on niitä oltava (ja paljon :). Sato on sitten se toinen bonus. Minullakin on kaksi viinirypälettä kasvamassa, toisesta söimme rypäleitä jo viime syksynä, mutta toivoisin molempien kasvavan tänä vuonna suurempina ja vahvempina satoa tuottamaan. Somerset Seedless on uudempi, mutta ehkä se jo tuottaisi muutaman rypäleen enemmän (jos vain selvisi tämän talven pakkasista kasvihuoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Monesti minä ajattelen kukkia enemmän kuin satoa. Syksyllä sitten sato onkin ihana yllätys. En osaa enkä ehdi hoitaa hedelmäpuita niin, että ne tuottaisivat mahdollisimman suuren sadon. Olen tyytyväinen, kun tuottavat edes jotakin. 😊 Viinirypäleitä yritän oppia leikkaamaan, jotta rypäleet kasvaisivat suuremmiksi. Toivotaan menestystä sinunkin viiniköynnöksellesi.

      Poista
  10. Upeasti kukkiva hedelmäpuu, nämä on keväällä/alkukesällä parasta antia pihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja voit hyvin kuvitella, millainen surina ja hyörinä tuossa puussa käy! 😊

      Poista
  11. Tiedätkö, minulla on vähän samanlaisia muistoja kouluajoilta. Opettajani toi joka syksy isot kasat luumuja luokkaan syksyisin. Ne olivat todella makeita ja hyviä. Silloin päätin, että isona mun puutarhaan tulee kyllä luumupuita. Ja nyt unelmani on toteutunut ja luumusadolla on saanut herkutella jo monena vuonna.
    Hedelmäpuut ja marjakasvit ovat minusta siitäkin ihania, että ne ovat aika helppoja. Leikkausta ja lannoitusta ja muuten työtä ei sitten oikeastaan olekaan. Kasvimaat ovat ihan eri juttu. Niitä pitää höösätä melkein päivittäin.
    Ja tietysti noi keväiset kukat hedelmäpuissa kruunaavat kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, mikä ihana lapsuusmuisto! Kyllä on koululaisten kelvannut suut makeina opiskella. 😊

      Tämä ei liity hedelmäpuihin, mutta minulla on kolmannelta luokalta eräs keväinen muisto. Opettaja antoi tehtäväksi piirtää vahaliiduilla narsisseja. Meillä ei narsisseja ollut koskaan ollut enkä niitä ollut nähnyt ja minusta ne olivat jotakin upeaa ja erikoista. 😊 En tiedä päätinkö silloin kasvattaa niitä aikuisena omassa puutarhassani, mutta narsisseja minulla kuitenkin nyt on. Ja niissä on aivan tietty hohde, kuin lapsuudessa.

      Olen ihan samaa mieltä, mitä sanoit hedelmäpuista ja marjakasveista. Niitä pitää olla paljon, kun tilaakin riittää.

      Poista