PUUTARHAN SYNTYMÄPÄIVÄ

Meillä oli tontti metsän laidassa pelto- ja järvimaiseman äärellä, mutta ei ajatustakaan rakentaa sille taloa. Mieheni mielestä tontti oli aivan liian syrjässä - kouluun ja kauppaan olisi kolme kilometriä :). Kävimme tontilla retkeilemässä, paistamassa makkaraa ja lettuja - ja haaveilemassa.

Minä haaveilin puutarhasta. Paikassa, johon puutarhaani havittelin, kasvoi suuria kuusia, joitakin lehtipuita ja muutamia komeita katajia. Niin ja tietysti heinää, apilaa ja ahomansikkaa.

Kului pari vuotta. Jonakin syyskuun puolivälin tienoon iltapäivänä istutin ensimmäiset vuorenkilvet katajan juurelle. Siinä se puutarhan syntymä sitten oli, päivää en tullut laittaneeksi ylös. Ensimmäinen palanen puutarhaa sai nimekseen Alkukulma.

Alkukulma ei ollut suuren suuri, muutama neliö vain, mutta se oli haaveitteni täyttymys. Ja koska asioilla on taipumus järjestyä, saimme myöhemmin kodin puutarhan reunaan.

Tässä se minun vauvapuutarhani on, metsän kainalossa. Pystyssä törröttävät kepit mallaavat portinpieliä. Kuva on otettu vuonna 2012.

Tänä syksynä puutarhamme - tarkemmin ottaen sen Alkukulma - täyttää neljä vuotta. Se on siis kasvanut vauvasta leikki-ikäiseksi. Se on kasvanut rehevämmäksi ja laajentunut. Esikoisen kanssa ei ole ollut vaikeuksia. Mallikelpoinen tapaus ;).

Arovuokot ja tulppaanit kukkivat nelivuotiaassa puutarhassa

Kolmen vuoden ikään varttunut lounaispiha on näyttänyt minä itse –piirteensä. Huomasin nimittäin, että jättipoimulehdet ovat päättäneet valloittaa koko Ruusutarhan ja jalopähkämöt ovat omineet Vanhojen tuttavien penkin. Mitä se sitten on kun teini-ikä koittaa?

Suurin osa puutarhaa on vielä näitäkin nuorempaa. Kuupuutarha, Kotipihlajan katve, Välitila ja Roseletten penkki ovat vauvoja vasta. Villi itä ja Cottage Garden ovat vasta haaveiluasteella ja mustan muovin alla puhdistumassa. Ne syntyvät sitten kun ovat syntyäkseen.

Kasvatan puutarhaani rakkaudella ja rajoilla kuten lapsianikin. En uhkaile kasvejani myrkkypullolla enkä lapsiani muulla kuin korkeintaan roskapussin viemisellä. Levitän räsymaton nurmikon tiilireunaan, johon siemenet ovat lentäneet ja päättäneet asettua kasvamaan. Ehei, heinät, tässä menee raja. Pysytte kiltisti tiilireunuksen sisällä. Annan aikaani niin lapsille kuin puutarhallekin ja hoivaan molempia suurella sydämellä.

Tässä vaiheessa vasta pienen pieni palanen unelmaa on valmiina. Vuorikaunokit ja isokonnantatar kukkivat. Taustallla näkyy kattamista odottelevaa maata. Kivellä kasvaa hopeahärkki ja mehitähtiä.

Puutarhani täyttää viisi vuotta samana vuonna kun itse täytän pyöreitä. Mieluummin juhlisin puutarhani syntymäpäivää kuin omaani. Minun kakkuni kynttilät alkavat maksaa enemmän kuin kakku.