KUMPI VAI KAMPI?

Puutarhaharrastaja kahlaa valintojen virrassa. Vaihtoehtoja on niin paljon, että välillä pää menee pyörälle. Mainostekstit eivät kerro kaikkea tai ainakin niitä täytyy osata tulkita oikein. Joitakin tietoja täytyy osata etsiä. Sellainen voi olla esimerkiksi tieto aggressiivisesta leviämisestä. Sellaisen kohdalla kannattaa punnita, aikooko pärjätä villisti siementävän kasvin kanssa vai suosiolla tyytyä saman tyyppiseen helpompaan sorttiin. Yllättävän usein hyviä vaihtoehtoja löytyy.

Pulmana saattaa olla jokin muukin kuin villi taipumus levitä. Jokin kasvi saattaa olla arka, toinen saattaa olla altis sairauksille ja joku puolestaan voi vaatia paljon työtä. Olen esitellyt muutamia tällaisiakin tapauksia ja niille vaihtoehtoja. 

Joskus ihastuu tiettyyn kasviin niin, että toivoo sen kukkivan mahdollisimman pitkään. Eri lajikkeista siihenkin toiveeseen saattaa löytyä ratkaisu. Tästä aiheesta voisi tehdä oman postauksensa. Voit antaa siihen omia vinkkejäsi. Tähän juttuun olen valinnut esimerkinomaisesti vain pari tällaista tapausta.

Jos sinulla on kokemusta hyvistä vaihtoehdoista, niin kirjoita ihmeessä kommentteihin hyödyksi muillekin. Tässä alla ovat minun löytöni. Kuvat ovat nimien mukaisessa järjestyksessä, jos niitä ylipäätään on.

Viiruhelpi vai koristekastikka 'Overdam'?

Viiruhelpi on kaunis, mutta katala kasvi. Jos sille vähänkään antaa löysiä, se ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja valloittaa puoli puutarhaa. Sen kanssa kyllä pärjää, jos sen ympärille tekee kunnon rajauksen. Jos rajaus ei ole pomminvarma, viiruhelpi tulee siitä yli, ali tai läpi. Minulla viiruhelpiä on ollut vuosikausia useissa paikoissa eri puolilla puutarhaa. Kaikki rajaukset eivät ole pitäneet ja viiruhelpi on lähtenyt kuljeskelemaan. Nuo kuljeskelijat olen vaihtanut kilttiin koristekastikkaan.

Koristekastikalla on samanväriset raidalliset lehdet kuin viiruhelvelläkin. Koristekastikka 'Overdam' lienee lähinnä viiruhelven kokoinen. Huomaa, että jotkut lajikkeet ovat jopa lähemmäs parimetrisiä. Tärkeintä on, että koristekastikka on kiltti, eikä lähde omille reissuilleen. Se kyllä täyttää istutuspaikkansa, mutta ei leviä aggressiivisesti, eikä siemennä. Harmillisesti minun valokuvani eivät tee oikeutta koristekastikalle, koska kuvat on otettu istutusvuonna.

Maruna vai ohotanmaruna?

Marunat ovat koristeellisia hopealehtisiä kasveja, mutta ne ovat villissä maineessa. Ne siementävät kovin ahkerasti. Marunoista valitsin ohotanmarunan, joka leviää hyvin hillitysti. Olen päässyt sitä jonkin verran jakamaan, mutta se ei tietääkseni ole tehnyt siementaimia lainkaan näiden monien yhteisten vuosien aikana.

Jättipoimulehti vai reunuspoimulehti vai keltajapaninangervo?

Jättipoimulehti on ihana kasvi, joka valloittaa niin sydämen kuin puutarhakin. Olen sietänyt sen aggressiivista leviämistaipumusta, sillä isossa puutarhassa tarvitaan runsaasti kasveja. Olen pitänyt sen kurissa leikkaamalla kukat pois ennen kuin kasvi ehtii siementää. Silti siementaimia joutuu myös kitkemään aika ahkerasti. 

Jättipoimulehdelle olisi olemassa kiltimpi vaihtoehto, reunuspoimulehti, joka kuulemma leviää huomattavasti hillitymmin. Minulla ei sitä kuitenkaan ole, koska suuressa puutarhassa muutama taimi ei näytä vielä miltään. Olen varautunut siihen ajatukseen, että jos kuitenkin joudun jättipoimulehteä ruveta karsimaan, limen väristä en luovu. Istutan tilalle keltajapaninangervopensaita, jotka korkeutensa ja värinsä puolesta ovat lähinnä jättipoimulehteä, vaikka muuten ovatkin hyvin erilaisia. Mutta kaikkea ei voi saada.

Valkoinen kyläkurjenpolvi vai kurjenpolvi ’Laura’?

Pitkäaikaiset lukijani tietävät, että nimetön valkoinen kyläkurjenpolvi on todella kaunis kasvi, mutta inhokkini numero kaksi. Ykkönen on korte, mutta ei siitä tässä tämän enempää. Sinisilmäisesti istutin kyläkurjenpolven puutarhaamme sekä levitin sitä muutamaan paikkaan, ja monta vuotta tuota virhettäni katkerasti kaduin. Kun olin päättänyt hävittää tuon kaunottaren puutarhastamme, minun piti kitkeä siementaimia vielä monta vuotta. Voi niitä olla vieläkin, sillä pieninä taimina niitä on todella vaikea erottaa muista kurjenpolvista.

Jos olisin ollut viisaampi, olisin heti valinnut kiltin kurjenpolvilajikkeen nimeltä ’Laura’. Se on vähintään yhtä kaunis kuin mainitsemani kyläkurjenpolvi, mutta ei leviä juuri ollenkaan. Tuo onkin sen paras, mutta samalla myös huono puoli. ’Lauraa’ pitäisi heti alkuun ostaa todella monta kappaletta, jotta ne näkyisivät suuressa puutarhassa. Pitäisi olla paksu lompakko. Parempi kuitenkin näin. Liian aggressiivisesti leviävästä kasvista ei ole iloa, olipa se kuinka kaunis tahansa.

Iiris vai päivänlilja?

Iiris on aivan ihastuttava kasvi. Kaunis, elinvoimainen ja kestävä. Yksi huono puoli sillä kuitenkin on. Tämä kurjenmiekaksikin kutsuttu kasvi tarvitsee jakamista muutaman vuoden välein ja se jakaminen ei sitten olekaan ihan pieni homma. Lapion päällä saa hyppiä ja pomppia, eikä juurakko silti tahdo antaa periksi. Iän karttuessa elämän realiteetit ovat alkaneet tulla vastaan. En haali puutarhaani lisää iiriksiä niin ihania kuin ne ovatkin. 

Paikkaan, jonne tarvitsen puskan kauniisti kaartuvia kapeita lehtiä sekä suloista kukintaa, istutan jatkossa päivänliljoja. Päivänliljat eivät vaadi oikeastaan yhtään mitään. Ne kukkivat pitkään loppukesällä ja valikoimaa on runsaudenpulaksi asti. On rakastamiani kalpeankeltaisia lajikkeita, vaaleanpunaisia ja paljon muuta tutun kirkkaankeltaisen värin lisäksi. Kukinta on tietysti erilainen ja eri aikaan kuin iiriksillä, mutta suurimman osan kasvukaudesta ne näyttävät kaartuvine lehtineen melko samanlaisilta.

Purppurapunalatva vai rusopunalatva vai kumpikin?

Purppurapunalatvasta ei ole pahaa sanaa sanottavana, mutta haluaisin silti kokeilla myös rusopunalatvaa, jonka sanotaan olevan purppurapunalatvaa näyttävämpi. Se taitaa kukkiakin kauemmin. Lähes parin metrin korkuiseksi kasvava rusopunalatva kukkii elo-syyskuussa.

Harmaamalvikki vai ruusumalva?

Istutin puutarhaamme harmaamalvikkia. Pidin tuosta kauniista vaaleanpunaisesta pilvestä todella paljon, mutta kyllästyin sen villiin taipumukseen siementää ympäriinsä. Vaihdoin sen ruusumalvaan, joka siementää vain vähän. Voi olla, että kitken vielä pitkään harmaamalvikin siementaimia. Pääsen silti varmaan helpommalla kuin ennen. Ulkonäkönsä puolesta niillä on niin vähän eroa, että niitä on jopa vaikea erottaa toisistaan.

Puksipuu vai tuija?

Puksipuu on ihana kasvi niin kauan kuin se suostuu talvehtimaan. Parhaimmillaan olen saanut sen talvehtimaan muutaman vuoden ajan, mutta olen alkanut kaivata puksin tilalle helpompaa vaihtoehtoa. Viime kesänä istutin varjoisan terassin ruukkuihin pallotuijat, jotka olivat yhtä kauniita kuin puksipallot. Syksyllä istutin tuijat maahan, joten täytyisi keksiä uusi vaihtoehto. Mitä ehdotat? Yksi kesä menee vielä pallotuijien varassa, sillä niille löytyvät paikat puutarhamaasta. Sen jälkeen pitää keksiä jotakin muuta.

Syysleimu vai kiiltoleimu vai molemmat?

Minulla on paljon syysleimuja. Hyvin olemme yhdessä pärjänneet, vaikkakin kuivina kausina niitä olisi pitänyt kastella enemmän. Härmästä ei silti ole ollut vaivaa. Jos härmä olisi riesanamme, alkaisin vaihtaa syysleimuja kiiltoleimuihin. Kiiltoleimut nimittäin kestävät härmää paremmin kuin syysleimut. Olen hankkinut kiiltoleimuja vain pidentääkseni leimujen kukinta-aikaa, sillä kiiltoleimut aloittavat kukinnan aikaisemmin. Muuten ne näyttävät hyvin samanlaisilta. Kiiltoleimusta löytyy useita lajikkeita ja värivaihtoehtoja.

Loistokärhö vai tarhakellokärhö 'Arabella' vai joku muu yritys vielä kerran?

Loistokärhöt ovat tunnettuja diivoja. Ottavat kyllä nokkiinsa, jos asiat eivät mene kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Olen ajatellut, että jokaisen menetetyn kärhön tilalle istutan tarhakellokärhö ’Arabellan’. Sen kukat häviävät koossa loistokärhöille, mutta kärhö kukkii sitäkin runsaammin.

Punaherukka vai vaaleanpunainen herukka ’Aili’?

Punaherukka on niin hyvä marja, että sen poimimisesta täytyy kilpailla lintujen kanssa. En halua viritellä verkkoja, joten valintani oli vaaleanpunainen herukka ’Aili’. Sen marjoja linnut eivät näe. Pidän myös siitä, että vaaleanpunaiset marjat ovat hieman miedomman makuisia kuin kirkkaanpunaiset.

Kartiovalkokuusi vai tuija ’Holmstrup’?

Kartiovalkokuusi on kaunis, mutta kevätauringolle arka. Se paahtuu suojaamisesta huolimatta helposti tosi karun näköiseksi eikä korjaannu aivan ennalleen. Menetettyjen tilalle olen istuttanut tuijaa nimeltä ’Holmstrup’. ’Holmstrup’ on siinä mielessä parempi kuin muut tuijalajikkeet, että se kestää aurinkoa ja savimaata muita tuijia paremmin.

Idänhopeapensas vai lännenhopeapensas?

Hopeapensaalla on nimensä mukaisesti hopeanhohtoiset lehdet. Leviämistaipumukseen kannattaa varautua.

Idänhopeapensas (E. angustifolia) on voimakas juurivesojen tuottaja. Leviää aggressiivisesti ja voi muodostaa tiheitä pensastoja. Käytetään joskus eroosiontorjunnassa, mutta voi olla haitallinen vieraslaji joillakin alueilla. Lännenhopeapensas (E. commutata) tekee myös juurivesoja, mutta yleensä vähemmän kuin idänhopeapensas. Leviää hillitymmin ja on suositumpi koristekasvina.

Tarhatulppaani vai Darwin-tulppaani vai molemmat?

Tarhatulppaaneista löytyy mitä upeimpia tulppaaneita jokaiseen makuun. Valitettavasti useimmat niistä kukkivat näyttävästi vain ensimmäisenä vuonna ja sitten alkavat taantua. Vaikka ne nousisivat uudestaan seuraavina vuosina, niiden ulkomuoto ei ole enää yhtä loistelias kuin alussa. 

Suuressa puutarhassamme en voi olla joka syksy istuttamassa kaikkia tulppaaneita uudelleen, vaan valitsen mieluummin pitkäikäisiä Darwin-tulppaaneja. Ne ovat tavallisesti muodoltaan vaatimattomampia, mutta suurena massana ne antavat todella hyvän vaikutelman vuodesta toiseen. Niiden lisäksi saatan silloin tällöin hankkia tarhatulppaanien laajasta valikoimasta jotakin vähän erikoisempaa, vaikka ne olisivatkin lyhytikäisiä.