keskiviikko 8. helmikuuta 2023

RIPPEET

Nyt olen esitellyt puutarhamme melkein jokaisen kolkan. Muutaman pienen paikan vielä lopuksi näytän, siis ne rippeet. Ensimmäinen niistä on Museo.

Se on laakea kivi, jolle pienet poikani aikoinaan keräsivät löytämiään eläinten luita. Siitä kivi sai nimensä: Poikien eläintieteellinen museo.

Nykyään kivellä kasvaa patjarikkoa ja sammalta.

Kivi ei juurikaan näy muualle puutarhaan, mutta ilahduttaa sitä, joka sen patjarikon kukinnan aikaan löytää.

Toinen on Metsän reuna. 

En aio laajentaa puutarhaa metsään, mutta olemme istuttaneet sinne muutaman pihasyreenin peittämään trampoliinia.  Sain nämä vanhaa vesilahtilaista kantaa olevat syreenit puutarhaystävältäni. Metsän laidassa syreenit saavat vapaasti levitä.

Kolmas on Liikenneympyrä.

Se on tien keskelle jäävä ympyrä, johon olen istuttanut kaareksi koivuangervoa. Aion tehdä siitä samantyyppisen muotoonleikatun aidan kuin Pohjoispihallakin. Keskiosaan istutan jotakin korkeaa. Jouko haluaisi omenapuita. Ehkäpä sitten joskus.

Viimeinen on Mikan plantaasi. Sitä en ole tullut valokuvanneeksi, koska päävastuu sen puutarhan hoidosta on veljelläni.

Veljeni halusi oman kasvihuoneen ja sen ympärille puutarhan. Niinpä sitäkin jonakin kesänä yhdessä urakoimme: istutimme hedelmäpuita, marja- ja koristepensaita, havuja, pioneja sekä muutaman päivänliljan. Mahdollisimman helppohoitoista puutarhaa tavoittelimme. Asensimme muutaman kasvulavan. Hommaa vielä jäikin.  Tuija-aita olisi kiva saada plantaasin ympärille metsän rajaan.

Sarja Katajakujan puutarhasta loppuu tähän. Ensi kerralla kurkistamme puutarhaan vielä lintuperspektiivistä. Ja sitten on vielä To Do -lista. Olen nimittäin esittelyjä kirjoittaessani miettinyt myös puutarhan kohentamista. Siinäpä sitä on ensi kesäksi hommaa tai seuraavaksi vuosikymmeneksi, mutta palataan siihen myöhemmin.

8 kommenttia:

  1. Tämä on ollut mielenkiintoinen juttusarja, sen myötä olemme päässeet tutustumaan kauniiseen puutarhaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yhdistin tässä huvin ja hyödyn. Samalla kun esittelin puutarhaa, tuli mietittyä jokainen kohta ja miten sitä voisi kohentaa. Aika monta ideaa syntyi. 😊

      Poista
  2. Olen samaa mieltä Maatuskan kanssa. Kiinnostava ja ilahduttava sarja ja mahdollisuus nähdä puutarhasi kauneus monesta suunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Esittelinkin puutarhasta joka ikisen kolkan, joten onkohan tässä enää mitään kirjoitettavaa. 😉 Mukava kuulla, että pidit siitä.

      Poista
  3. Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa. Tosi kiva on ollut tutustua puutarhanne kauniisiin eri alueisiin.

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen samaa mieltä muiden kanssa. Kiva, kun jokaisella puutarhan alueella, myös niillä pienimmillä, on omat nimet ja tarinat. Puutarhastasi löytyy monen monta viehättävää kohtaa ja upeaa kukkaloistoa. Museosta pidän kuitenkin enemmän nykyasussaan kuin poikiesi käyttötarkoituksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta on kätevää, että pienilläkin alueilla on omat nimet. Yleensä merkitsen muistiin mitä olen millekin alueelle istuttanut ja nimen perusteella ne on helppo paikallistaa myöhemminkin. Valokuvatkin saan jonkinlaiseen järjestykseen alueiden nimien perusteella. Niitä on sitten kiva katsella ja varsinkin alueen kehitystä hämmästellä myöhemmin. Onneksi museostakin on kuvia niin sekään ei pääse unohtumaan aikojen saatossa. 😊

      Poista