HARRASTA ODOTUSTA

Viime kerralla kerroin, miten päätös tipujen hautomisesta tänäkin vuonna kypsyi. Kerroin kukon surusta. Kerroin kanalan uudesta elämästä. Tällä kertaa kerron hautomisesta. Poiminnat ovat päiväkirjani sivuilta.


Huhtikuun 30. päivä

Onko tämä

liian helppoa

ollakseen totta?

Aamulla soitan videopuhelun äidille ja isälle. – Tuletteko käymään kanalassa, kysyn. – Ei kai teillä satu olemaan hyvät vaatteet päällä, siellä on kovin pölyistä, jatkan. Kukko tepastelee yksinäisenä pesien edessä. Ei kai Lillikin ole innostunut hautomaan? Ei ole. Se oli vain munimassa.

Floora ja Lyydia hautovat uskollisesti omissa pesissään. Onko tämä liian helppoa ollakseen totta? Ei tappeluja parhaasta pesästä. Ei riitaa munista. Ei kolmea kanaa samassa pesässä ja samalla munia kylmettymässä viereisessä pesässä. Ei mitään katastrofin aineksia. 

Lyydia

Iltapäivällä äiti soittaa ja sanoo keksineensä nimen tipulle. Tipusta tulee Roosa. Hän sai idean sanomalehtiartikkelista. – Sehän on sopiva nimi, sanon ja mielessäni välähtää sille sukunimi. Tipusta tulee Roosa Ruusunnuppu. 

Toukokuun 5. päivä

Onnellinen odotus jatkuu. Mikä helpotus, ettei minun tarvitse edes ryövätä munia! Lilli on ottanut tavakseen pyöräyttää päivittäisen munansa alapesään, joten voin poimia munan helposti sieltä. Ei tarvitse ottaa hautojien alta kuten viime keväänä.

Lyydia on painautunut

munien lämmikkeeksi

kuin sulanut lumiukko.

Yläpesissä hautovat Floora ja Lyydia. Floora makaa pyöreänä munien päällä aivan kuten tavallisestikin. Sen sijaan Lyydia on painautunut munien lämmikkeeksi kuin sulanut lumiukko. 

Satun juuri sopivasti paikalle kun Flooralla on jaloitteluhetki. Se menee juoksujalkaa avoimesta luukusta ulos tarhaan. Laitan käteni munien yläpuolelle ja tunnen kuinka ne hohkaavat lämpöä. Nyt olisi hyvä aika lainata munia läpivalaisua varten. Tällä kertaa suhtaudun haudonnan etenemiseen luottavaisesti enkä sitä tee. Minua on peloteltu mätämunilla, mutta uskon kaiken menevän hyvin. Jos munassa ei näkyisikään alkiota, en silti uskaltaisi heittää munaa pois. En ole niin tottunut läpivalaisija. Viime keväänä läpivalaisin munia pari kertaa. Näky oli sykähdyttävä.

Terhakkana Floora pöyhii maata ja nokkii jyviä. Se juo vettä ja pyöräyttää hajupomminsa. Sitten se ottaa hiekkakylvyn. Makaa hetken auringossa, pyörii ja hyörii. Olen tuonut tarhaan apilan ja voikukan lehtiä. Se syö vähän vihreää, ottaa vielä lyhyen hiekkakylvyn. Sitten kuin ajastimen ohjaamana se yhtäkkiä nousee ja kävelee takaisin kanalaan. Seisoo hetken luukun kynnyksellä ja asettuu munien päälle makaamaan.

Luulin, että Floora ja Lyydia

hautovat tyynen rauhallisesti ja yllätyksettömästi

hamaan tappiin saakka. 

Toukokuun 7. päivä

Luulin, että Floora ja Lyydia hautovat tyynen rauhallisesti ja yllätyksettömästi hamaan tappiin saakka. Eipä vain! Ne olivat vaihtaneet pesiään. Nyt Lyydia hautoo Flooran pesässä ja päinvastoin.


Toukokuun 18. päivä

– Äiti, montako munaa laitoit Flooran alle, Sinella kysyy. – Laitoin kolme kummallekin, vastaan. Nyt sen alta löytyikin seitsemän. Nyt tajuan, miksi luulin Lillin lopettaneen munimiseen. Kun se ei saanut kerättyä omaan pesäänsä tarpeeksi munia, nokkelana kanana se päätti ratkaista asian toisin.

Alkaa olla h-hetki käsillä. Ilma on sen verran lämmin, että voimme päästää Viuhtin ja Lillin ulos. Viimeinkin pääsen Sinellan kanssa siivoamaan kanalan. Minulle on tärkeää saada kämppä siistiksi ennen tipujen kuoriutumista. Siivoamiseen ja puuosien kalkitsemiseen kuluu koko päivä. Lystiä riittää vielä toiseksikin päiväksi. Kunpa säät nyt vain sallisivat.

Kesken seinän pyyhkimisen höristän korviani. Sanoiko Floora jotakin? Aivan kuin se olisi kuiskannut tipuille. Se tietää sitä, että pian alkaa tapahtua. 

Lilli

Alkaa sataa. Viuhti ja Lilli pyrkivät sisään, mutta hommat ovat vielä pahasti kesken. Eivät ne sitä paitsi uskaltaisi tullakaan. Paljas lattia ja siivousvälineet pelottavat niitä. Onneksi niillä ei ole mitään hätää ulkona. Seinän vierustalle ei sada. 

Silmäänsä räpäyttämättä

ne makaavat pesissään.

Pölyä on uskomattoman paljon. Se ei tunnu loppuvan ollenkaan. Kalkitseminen saa puuosat näyttämään puhtailta ja raikkailta. Kyllä kelpaa tipujen tulla. 

Flora ja Lyydia hautovat tyynen rauhallisesti. Silmäänsä räpäyttämättä ne makaavat pesissään. Lyydia on muotoillut pesänsä pyöreäksi kuin linnun pesän. Se on tulossa emoksi ensimmäistä kertaa. Floora on jo konkari; hautoo kolmatta tai neljättä kertaa.

Illalla ei uni tahdo tulla silmään. Jännittää, joko kanalassa alkaa tapahtua.


Toukokuun 19. päivä 

Kun lähestyn pesiä varovasti,

emot puolustavat poikasiaan ärhäkästi.

Kipaisen puolipukeissani kanalaan. Hiljaista on.

Illemmalla jään laittamaan vettä ja rehuastioita. Silloin kuulen hennon piipityksen Flooran alta. Sydämessäni sykähtää. Kun lähestyn pesiä varovasti, emot puolustavat poikasiaan ärhäkästi. Voi voi, enhän minä teidän tipuihinne aio koskea.

Soitan videopuhelun isälle ja äidille. Isän lahja ehti kuin ehtikin juuri syntymäpäiväksi. Miten ihana sattuma! Isä ja äiti ovat riemuissaan. Siskoni, Leena, sattuu olemaan heillä kylässä juuri. Hän pääsee kummiksi. Meitä kaikkia naurattaa. Myöhemmin kuulen, että isästä 82-vuotissyntymäpäivä on tuntunut erityiseltä kun hän on odottanut tipuja.

Mikä ihme niitä nyt viivyttää?

Toukokuun 20. päivä

Heti herättyäni käyn kanalassa. On aivan hiljaista. Odottelen, mutta en näe nokan päätäkään tipuista. Sinella ei malta odottaa, vaan kurkistaa Flooran siiven alle. – Mitä ihmettä, toteamme yhteen ääneen. Tiput ovatkin vasta kuoriutumassa vielä. Lyydian alta ei kuulu piipitystäkään.

Puutarhapuuhien välissä poikkean kanalassa. Vaikka kuinka toivon, ei kuulu mitään Lillin kotkotusta kummempaa. Mikä ihme niitä nyt viivyttää?

Kanalassa on väljää kun vain Viuhti ja Lilli ovat jalkeilla.

Iltapäivällä malttamaton Sinella kurkistaa Flooran siiven alle. Kuoriutuminen on samassa vaiheessa kuin aamullakin. Voi ei, onkohan kaikki kunnossa?

Vielä ennen saunaa käväisen kanalassa. Kun jonkin aikaa odottelen, kuulen taas vienon piipityksen. Hyvä. Nyt voin nukkua ensi yön rauhassa.


Jätetään tämä nyt jännittävään kohtaan. Ensi kerralla kerron, kuinka monta tipua lopulta kuoriutui ja mitä sitten tapahtui.