maanantai 29. heinäkuuta 2019

ENSIMMÄINEN, TOINEN JA KOLMAS KERTA

Silloin tällöin näen blogeissa, kirjoissa tai jossakin muualla palan valkoista puutarhaa. Vaikutun. Päätän tehdä omaankin puutarhaamme valkoisen osan. En haluaisi kokonaan valkoista puutarhaa, mutta jokin valkoinen alue olisi ihana. Edes yksi penkki. 

Ensimmäinen yritys

Jo ennen Katajakujalle muuttoa suunnittelin kodinhoitohuoneen ikkunan eteen kaistaleen valkoista puutarhaa. Voisin ikkunasta katsella iltahämärässä loistavia valkoisia kukkia. Nimesin alueen Kuupuutarhaksi.

Tuoksumatarat kukkivat.

Kuupuutarhan rungoksi istutin havuja: kartiovalkokuusen, laakakatajaa ja tuivion. Reunaan istutin valkoista tuoksumataraa ja varjoyrttiä, vähän taaemmas valkoista tähtiputkea. Rakastamani valkoiset syys- ja kiiltoleimut kukkisivat kesän loppupuolella alueen molemmilla laidoilla.

Sitten toiseen reunaan ilmaantui kauniin sinistä rotkolemmikkiä. Teki mieli istuttaa, kun polun reuna sattui olemaan sopivasti tyhjänä. Jonnekin ilmaantui lilaa iiristä. Jaoin valtavan suuren paakun ja niitä iiriksen jakopaloja riitti sinne sun tänne.

Iirikset loistavat kesäillassa.

Toinen yritys

Eteläpihalla on melko runsaasti värejä, joten ajattelin istuttaa eräälle kaistaleelle vain valkoisia kukkia. Sellainen kaistale toisi harmoniaa pihalle. Mielessäni välkkyi teema ”Valkoista ja vihreää”. Olin siitä tosi innoissani.

Koreakärsämö kukkii pitkään ja kauniisti ja on sitäpaitsi helppo kasvatettava.

Paikalla kasvoi luonnonvarainen kataja ja sateenvarjojalava, joka tosin myöhemmin jouduttiin kaatamaan. Istutin reunaan havuja: rohtokatajan ja sinilaakakatajaa. Kylvin valkoisia koreakärsämöitä ja ’Royal Wedding’ –unikoita. Istutin valkoisia ’Immortality’ –Saksankurjenmiekkoja sekä hienostuneen, valkoisen ’Schneewittchen’ -ruusun.

Mitenkähän sinne eksyi maanpeittokasviksi lilaa sitruunatimjamia? Jossain vaiheessa huomasin istuttaneeni sinisiä Kaukasiantörmäkukkia. Ne ovat niin ihania. Ensi kesänä niitä olisi tarkoitus saada lisää.  

Saksankurjenmiekka 'Immortality' kukkii suurin ja painavin kukin.

Kolmas yritys

Kävin mieheni kanssa Avoimet puutarhat – tapahtumassa, josta sain paljon inspiraatiota. Karholanhelmi oli hillityn tyylikäs. Itselläni on taipumus lähteä rönsyilemään, joten puutarhan vähäeleisyys teki vaikutuksen. Kaikki oli hyvin harkittua ja viimeisteltyä. Sellaista toivoisin omaan puutarhaanikin, edes palasen.

Tämän valkoisen penkin näin Avoimet puutarhat – tapahtumassa Karholanhelmessä Vesilahdella.

Olin valmistellut kanatarhan eteen penkin kahdeksalle pionille ja kolmelle jaloritarinkannukselle. – Miksen voisi tehdä siitä valkoista ryhmää, ideoin. Aloin haaveilla yksinkertaisista tai puolikerrotuista valkoisista pioneista: ehkä ’Jan van Leeuwenia’, ’White Wingsiä’ tai jotain muuta, vaikkapa vihertäväkukkainen ’Green Halo’ …

Pioni 'Gardenia' on yksi kauneimmista pioneista, jotka tiedän.

Ei tullut suunnitelluksi valkoista penkkiä. Tuli kuin hääpuku: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Pionit tilaan uusina, ehkä kokeilen uutta lajikettakin. Maanpeitekasviksi tulee vanha tuttu valkoinen rönsyleimu omasta pihasta. Idean lainasin Karholanhelmestä. Suunnittelemaani valkoista pionipenkkiä täydentävät taivaansiniset jaloritarinkannukset ’Summer Skies’. Rakastan niiden heleää väriä.

Jotain sinistä, mieluiten kesätaivaansinistä...

Kolmas kerta toden sanoo. Ihailen valkoisia puutarhoja muilla, mutta omaan puutarhaan lisään valkoisen seuraksi jotain väriä, ainakin vähän.

Suunnittelemani penkki sai nimekseen Hääpuku-penkki. Jospa ensi keväänä löytäisin siihen sopivat pionit.

Sydämellisesti tervetuloa, Tuula Aho, blogini lukijaksi! Toivottavasti saat iloa jutuistani ja kuvistani.

33 kommenttia:

  1. Minulla kävi samoin, valkoiseen penkkiin ilmaantui jostain punaista harjaneilikkaa ja kohta punaisia unikoita enkä ole raaskinut hävittää niitä. Ehkä vielä joskus onnistuu. Toisaalta en tiedä haluaisinko ihan valkoista, esim. tuon jaloritarinkannuksen väri on mahtava yhdessä valkoisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele, ettet raaski kitkeä niitä punaisia kukkia. Punapilkullinen puutarhanäkymä on varmasti ihana :) Minä totesin kolmen kokeilun jälkeen, että haluan valkoisen penkin värillisin maustein. Niin on minulle hyvä.

      Poista
  2. Minulla on valkoinen kohta yhdessä kukkapenkissä noin kahden viikon ajan: Tuoksumataraa, kalliokieloa ja jotain muuta valkoista. Paras saavutus. Se kukkii juuri toukokuun-kesäkuun vaihteessa. Tytär katseli sitä koulujen loppumisen aikaan ja sanoi, että tuo kohta sopisi ihan lakkiaisiin. Jos esikoinen viettää lakkiaisia kesän alussa 3 vuoden pääästä (eikä talvella), voimme kai ottaa kaikki valokuvat tuo muutama neliö taustana? Ja lisään sitä ennen vain valkoisia tulppaaneja, valkoisia myöhäisiä narsisseja ja valkonen puutarhanurkkaus on tehty kahdeksi viikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä saavutus! Niin, eihän sen tarvitse olla valkoinen koko kesää. Vaihtelu virkistää. Itsekin ajattelin juuri tuota samaa, että jokin penkki voisi olla hyvin sellainen kausipenkki.

      Kyllä esikoisen kelpaa poseerata lakkiaispenkin edessä sitten aikanaan :)

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulta:) Vaikka haaveilenkin tällä hetkellä lähinnä valkoisista kukista, en usko, että pystyisin täyttämään puutarhani pelkästään valkoisella. Kun on niin paljon kaikkia muitakin ihania kukkijoita ja herkullisia väriyhdistelmiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Minulla on paljon valkoista juuri nyt syysleimujen, koreakärsämöiden ym. aikaan ja nautin niistä, mutta kyllä ne vaativat mausteeksi väriäkin. Ja tosiaan on ihana kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä.

      Poista
  4. Kyllä se siitä... Valkoinen on loistava väri (?) hämärtyvässä illassa ja viilentää tunnelmaa kuumina päivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Valkoinen on ihana väri, mutta kaipaa vähän muuta seuralaisekseen. Valkoinen on ihanan rauhallinen kukkapenkissä.

      Poista
  5. Minulle kävi samoin, kun yritin rakentaa puolivarjo varjoon kaistaleen valkoista puutarhaa. Suurin osin kukkijat ovat valkoisia, mutta jostain aina tulee jakopaloille tarve päästä multaan tai sitten törmää taimeen, minkä hankkiminen on ehdottomasti tarpeen ja sopiva multapaikka kun on valmiina, niin sinne sitten :). Nuo sinun valkoisen ja sinisen yhdistelmät ovat kyllä tosi kauniita ja rauhallisia, joten ole onnellinen siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain olekin helppo ymmärtää toisiamme :)

      Olen onnellinen, että olen yrittänyt valkoisia penkkejä. Lopputulos on mielestäni ollut vaivan arvoinen ja alkuperäistä suunnitelmaa parempi, vaikka valkoista penkkiä ei ole tullutkaan. Ehkä jatkan yrittämistä, vaikka tiedän, että lopputuloksessa on joka tapauksessa mukana myös värejä :)

      Poista
  6. Onpa kaunista. Valkoinen on niin kaunis väri, puutarhassa kuin muuallakin. Hieno on tuo valkoinen kurjenmiekka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! En voinut vastustaa valkoista iiristä kun se sattui tulemaan vastaan :)

      Poista
  7. Pelkkä valkoinen on kaunis, mutta minusta vähän tylsä! Suomi 100- penkkiä yritän pitää sinivalkoisena, mutta sininen väri muuttuu helposti lilahtavaksi, joten pakko hitusen tinkiä omista vaatimuksistaan. Sinulla on hyvät kasvivalinnat, vaikka sitten sekaan joutuisikin joku muun värinen. Tuosta ritarinkannus- pioni -yhdistelmästä pidän, sellainen on itsellänikin ja `Immortality´ on huikean kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin olen tullut siihen tulokseen, että valkoinen värillisin maustein on paras.

      Saat olla onnellinen Suomi 100 -penkistäsi. Sen lisäksi että se on kaunis, siihen liittyy tunnearvoa. Eikä haittaa, vaikka olisi lilahtavaa mukana. Usein näen lilan puutarhassa sinisenä kun haluan nähdä sen niin :)

      Poista
  8. Ihania kukkayhdistelmiä!
    Valkoinen ja sininen sopivat kyllä hyvin yhteen:)

    VastaaPoista
  9. Hyviä yrityksiä, ei haittaa vaikkei onnistu. Minä en edes yritä. Aivan ihana tuo viimeisen kuvan valkoinen ja taivaansininen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaakaan. Yleensä mikään suunnitelmani ei toteudu sellaisenaan. Siksi suunnittelu onkin niin jännittävää :)

      Poista
  10. Itse ihastelen aina myös valko-vihreää istutusaluetta. Jokin siinä sykähdyttää. Olen koittanut sitä väriyhdistelmää hieman varjoisaan osaan, jonne valkoinen tuo valoa. Meinaa koko ajan karata ajatus istuttamaan sinne jotain violettia, että saas nähdä kuinka käy :D Valkoinen ja sininen on kuitenkin kaunis yhdistelmä myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän :) Monimuotoinen vihreä ja valkoinen on kiinnostava kohtuullisen kokoisena alueena. On niin vaikea olla rönsyilemättä kun ihania kasveja ja houkuttelevia yhdistelmiä on niin paljon. Onnea yrityksellesi valkoisen alueen suhteen! :)

      Poista
  11. Suunnitelma saattaa olla hyvä, mutta lopputulos ei näytäkään sitten hyvältä. Tai istutetut taimet eivät kukikaan valkoisena vaan jonkin muun värisenä. Seuraavaksi tarvitaan tilaa jakopaloille tai ylimääräisiä taimia on tarjolla jne. Niin se puutarha rönsyilee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se rönsyilee ja saakin rönsyillä. Kun alue on olevinaan valmis, niin jo pukkaa uutta ideaa. Sehän tekeekin tästä niin hauskaa :)

      Poista
  12. Valkoinen kurjenmiekka on hätkähdyttävän kaunis. Minullapa on yksi täydellisesti valkoinen kukkapenkki. Tosin istutin siihen pari vuotta sitten hämyvuokkoa, mutta se ei ole suostunut kukkimaan kertaakaan ja on nyt siirretty muualle :D Etupihan pensasryhmästä piti tulla kokonaan valkoinen, mutta syksyllä istutin sinne 'Sir Winston Churchill' -narsisseja, joissa on pikkuisen oranssinkeltaista keskustassa. Lisäksi yksi valkoinen 'Mount Everest' -laukka olikin violetti. Ja nyt penkin toisessa päässä kukkii keltaisia kääpiöauringonkukkia ja suunnitelmissa on siirtää sinne keltaista 'Stella d'Oro' -päivänliljaa. Se siitä harmonisen rauhallisesta, valkoisesta julkisivuneduspenkistä. Ehkä jossain vaiheessa se ainut valkoinen kukkapenkkikin saa lisää väriä. On vain niin paljon kaikkea ihanaa ja kauniita väriyhdistelmiä, ettei niitä voi vastustaa. Niin kuin nyt näissä sinunkin kuvissasi. 'Summer Skies' on aivan ihana ja sopii täydellisesti valkoisen pionin kanssa yhteen. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut päättäväisyydestäsi ja luonteenlujuudestasi ;) Valkoinen penkki on varmasti ihana kaiken värirunsauden joukossa. Se raikastaa ja tuo valoa. Keltainen päivänlilja on ihana valkoisen vieressä, vaikka en kirkkaankeltaisen ystävä olekaan. Voisin kuvitella, että pensasryhmästäsi tulee kiva kelta- ja lilansävyisine väripilkkuineen.

      Joo, en voinut vastustaa sitä valkoista iiristä kun sellaiseen suloisuuteen törmäsin. Harmi vain, että sen kukat ovat niin painavat, että olisi hyvä tukea ne.

      Oikein hyvää viikon jatkoa Sinullekin!

      Poista
  13. Rönsyilemätön ja pursuamaton periaate? Ei semmoista olekaan. Ehkä hyvin kurinalaiset perfektionistit pystyvät valkoisen penkin rakenteluun, mutta sitten jostain pulppuaa kiva sivuraide - ja se on taas menoa! Valkoinen kun niin kirkastaa vieruskavereiden värit! Valkoinen ei riitele kenenkään kanssa, vaan tarjoaa puhdasta kontrastia ihan kaikille väreille. Valkoinen saa kaveritkin hehkumaan ihan tosissaan. Valkoinen on hyvä kaveri jokaiselle.

    Minusta valkoinen on puhdas ja kaunis, mutta ehkä jotenkin yksinäinen omassa valkoisuudessaan. Löydä kuitenkin puutarhaasi valkoisia kurjenkelloja, jotka huojuvat käsittämättömässä ihanuudessaan vaatimatomina kuin kesäheinät ainakin.

    Minulla on tasan kaksi ilmiselvää morsiamen kukkaa - toinen on pioni Sarah Bernhardt ja toinen valkoinen kurjenkello. Valkoisista pioneista suosittelen katsastamaan lajikkeen Jan van Leeuwenin. Sen yksinkertainen mutta iso kukinto on tosi hieno ja kestää tuulia ja sateita. Gardenian upeaa kukkamuotoa se ei toista, mutta muuten se on kyllä tosi hieno, vahva ja luotettava lajike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen juuri sellainen sivuraiteitten kulkija – ja välillä pitää hypätä kokonaan junasta ja tehdä mitä päähän pälkähtää. On hirveän hauska katsella omia vanhoja puutarhasuunnitelmia, jotka ovat toteutuneet miten milloinkin: välillä ehkä 10 %, joskus jopa 50 %, ei koskaan 100 %. Tuo luovuus ja vapaus tässä onkin se suola ja sokeri.

      Kiitos ideasta! Valkoiset kurjenkellot sopivatkin Hääpukuun oikein hyvin. Niitä minulla jo onkin muualla ja niin on muuten ’Jan van Leeuweniakin’ jopa 6 kpl. Et suotta kehunut sitä. Minä olen aivan ihastunut siihen. Se on niin raikas ja suloinen. Ei ’Sarahissakaan’ mitään vikaa ole, mutta epäilen, että haluan kokeilla jotain sellaista, jota minulla ei vielä ole.

      Poista
  14. Ehkäpä sinun ei kuulu luoda pelkästään valkoista penkkiä? Se ei sittenkään taida sopia persoonaasi. Komppaan taas toisia että joukossa valkoinen hehkuttaa vieruskavereitaan.
    Oikein onnistuneet penkit olet saanut aikaan. Vaikka eivät aivan aikeitasi vastanneetkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä minustakin tuntuu :). Valkoinen on hyvä pohjaväri. Siihen on sitten hyvä maalata eri väreillä. Ei minua ainakaan harmita, että olen kokeillut ja lopputulos on se mitä on. Hyvä näin.

      Poista
  15. Hyviä yrityksiä.
    Valkoinen pääsee mielestäni puutarhassa oikeuksiinsa suurina kokonaisuuksina, mutta silloinkin se vaatii kontrastia muista väreistä.

    Kirjoitin muistiin Gardenia -pionin. Ja tuo valkoinen iiris on aivan huikea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hirnakka! Näin on. Kyllä valkoista tarvitaan puutarhassa. Olen tyytyväinen, että olen yrittänyt, vaikka en ihan ole onnistunutkaan :)

      'Gardenia' on elinvoimainen ja kaikin puolin suositeltava. Ja tuo iiriskin on ollut reipas kukkimaan.

      Poista