sunnuntai 5. toukokuuta 2019

VILSKETTÄ KANALASSA

Eilen iltapäivällä huomasin, etten ole kammannut hiuksiani koko päivänä. Olen keittänyt kananmunia ja hienontanut keltuaisia. Olen liottanut kaurahiutaleita lämpimässä vedessä. Pilkkonut kasviksia. Olen murskannut kananmunan kuoria. Opettanut tipuja syömään. Yrittänyt elvyttää kuoriutuvaa tipua.  Ruokkinut. Huolehtinut puhtaasta juomavedestä. Kipaissut kanalaan puolentoista–kahden tunnin välein. Valokuvannut ja purkanut kuvia. Uutisoinut tyttärelle Espanjaan ja Teille.

Tätä olen odottanut kolme viikkoa!

Samalla huomasin olevani hihoja myöten kutterinpuruissa. En ole itse muistanut juuri syödä. Ei puhettakaan, että olisin ehtinyt istutushommiin puutarhaan. Tätä olen odottanut kolme viikkoa!

Kuinkas ollakaan, että Aliisan kulkureitti sattuu menemään juuri Liinan  yli.

Kun kolme innokasta kanaemoa hoitaa kilpaa tipusia, tilanne näyttää hetken aikaa kaaokselta. Siinä pikkuruiset meinaavat jäädä jalkoihin. Emot ryntäävät ruuan kimppuun heti nähdessään ruokakipon kädessäni. Kuoriutumattomat munat saavat kyytiä, tiput lentelevät ja ääntä piisaa. Eivät kanat toki itselleen ruokaa ahmi, vaan innokkaasti tarjoilevat murusia tipujen nokan eteen.

On vaikea pysyä laskuissa
kun keltaiset pallerot
näyttävät keskenään aivan samanlaisilta.

Siinä ruokintahässäkässä tulee väkisinkin mieleen, että mitä useampi kokki, sitä suolaisempi soppa. Tiput piipittävät, emot yrittävät houkutella tipuja pesistä ja milloin mistäkin syömään. Vikkelät pallerot vilistävät ympäriinsä ja tuntuvat olevan koko ajan eksyksissä. Minun on vaikea pysyä laskuissa kun keltaiset pallot näyttävät keskenään aivan samanlaisilta. Siinä sitten yritän tarjoilla lisää ruokaa, syöttää, kuvata ja huolehtia, että kaikki tiput saavat ruokansa. Tämä kaikki on tehtävä yhtä aikaa. Hetken kuluttua pikku piiperoiset kömpivät siipien suojaan ja kanalaaan laskeutuu taas rauha. Vain hento piipitys kuuluu siipien alta.

Aika usein minut voi nähdä kanalan latttialla kontallaan. Tällaisia kuvia ei muuten saa.

Niin, onneksi tiput vilistävät ympäriinsä. Sekin, jonka pää oli taipunut selän päälle taivasta kohti. Aamulla näin tipun kävelevän ja syövän normaaliin tapaan. Sitten sille tuli taas kramppi tai mikä lie. Pääsi sentään emon alle lämpimään. Myöhemmin päivällä sain huokaista helpotuksesta: tipu on kunnossa!

Minun sydämeni sykkii aina lämpöisimmin pienille ja heikoille.

Tipu sai nimekseen Liina. Minun sydämeni sykkii aina lämpöisimmin pienille ja heikoille. Siksi halusin, että tuosta pienimmästä raasusta tulee kaimani. Itse olen saanut Liina-nimen rakkaalta kehitysvammaiselta ystävältäni.  

Liina ja Aliisa

Surulta emme säästyneet. Päivällä huomasin, että yhdessä munassa oli reikä. Toiseksi viimeinen tipu oli aloittanut kuoriutumisensa, mutta nyt muna oli kylmä, kuivunut ja eloton. Yritin vielä pelastaa sen, mutta lopulta ei auttanut muu kuin luovuttaa. Surullisin mielin hautasimme tipun.

Tipun menetys tuntuu surulliselta, mutta iloitsemme neljästä terhakkaasta pallerosta. Kolme niistä on Chaboja ja yksi Mille Fleur. Kaikkia emme voi pitää, mutta uskomme löytävämme niille hyvän kodin kun on sen aika.

Lyydia saa kolminkertaisen huolenpidon ja vielä enemmänkin.

Olen lukenut, ja meilläkin on aiemmin ollut niin, että kana hoitaa omat poikasensa. Viime kerralla Floora suojeli ainokaistaan niin, ettei päästänyt ketään lähellekään. Nyt meillä tiput hoidetaan Kuka ehtii ensin –periaatteella. Kaikki kolme hoitavat kaikkia – ja kukko vielä neljäntenä. Olen erityisen iloinen siitä, että ne hyväksyvät tipujen hoitajiksi myös meidät. Vaikka ne puolustivat munia tomerasti, ne antavat täysin vapaasti meidän ottaa tipuja syliin ja ruokkia niitä.

Kunnon perheenisän tavoin
se osallistuu tipujen hoitamiseen.

Viuhti on ihan paras kukko! Kunnon perheenisän tavoin se osallistuu tipujen hoitamiseen. Rauhallisesti se seurailee emoja niiden hoitaessa tipujaan ja on tarpeen tullen tukena. Kutsuu syömään. Katsoo, etteivät pienokaiset pääse eksyksiin. Se jopa asettuu pesään saadakseen lämmittää poikasiaan.

Nykyaikainen perheenisä osallistuu lastenhoitoon.

Nyt huomaan, että kaikki se touhotus saadakseni Millille tipuja, oli turhaa. Tiput ovat ottaneet emoikseen ihan kaikki. Emot kilpailevat tipuista hyvässä sovussa. Jos Floora on ehtinyt saada kaikki tiput alleen, Milli änkeää rohkeasti itsensä Flooran alle niin, että saa lämmittää edes yhtä poikasta tai ainakin olla mahdollisimman lähellä. Toisinaan taas kaikki pikkuiset ovat Millin alla. Myy on tyytyväinen kunhan saa olla tipujen lähellä, vaikka tipuja ei sen siipien suojissa olisikaan.

Kuvassa takana ovat Lilli ja Lyydia. Liina juo vettä ja tumma Mille Fleur on nimeltään Aliisa.  Jos joku osoittautuu kukoksi, siitä tulee Rekku. (Jos joku lukijoistani epäilee, että juomavettä ei ole vaihdettu ikinä, voin vakuuttaa, että vaihdoin sen minuuttia ennen kuvan ottoa.)

Haikein mielin luovutan.

Illalla käyn vielä kanalassa. Löydän kylmettyneen munan, viimeisen. Munasta ei kuulu piipitystä. En ole koko päivänä kuullut kanojen juttelevan sille. Haikein mielin luovutan. 

Kanat nukkuvat jo. Milli on asettunut Flooran siiven alle.

Ramaisee. Ja hiukset ovat edelleen kampaamatta – ne on kuorrutettu kutterinpuruilla.

25 kommenttia:

  1. Onnittelut, neljä ihanaa ja suloista hyvinvoivaa tipua maailmassa. Ei siinä ole merkitystä onko hiukset kammattu vai ei, tärkein ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Joo, kanalaan voi mennä tukka takussa :) Kuvastaa vaan hyvin sitä touhun määrää kun ei itsestä ehdi huolehtia. Kyllä kai se touhun määrä alkaa pikku hiljaa tasoittua kun tiput kasvavat. Onhan se ihanaa puuhaa.

      Poista
  2. Kiva tipupostaus. Tukka jää useimmiten hoitamatta meillä ei ole edes peiliä tällä hetkellä mökillä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nila! Onneksi kanalaan ja puutarhaan voi mennä minkä näköisenä vain eikä se takkutukka mökilläkään haittaa :)

      Poista
  3. Ihan totta, tärkeysjärjestys kuhunkin tilanteeseen.
    Ihanat pienet pallerot!
    Meilläkin minun lapsuudessani äitini piti kanoja ja aina silloin tällöin saimme ihailla pieniä palleroita, joskus kaikista munista ei kuoriutunut poikasia ja se oli surullista. Joskus taas tuli kukkopoikia ihan liikaa ja sekään ei ollut hyvä asia.
    Onnea teidän kanalaan 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista, Molley! Tuo luopuminen onkin kanojen pidon huonoin puoli. Ja minä kun tunteilen vielä ihan liikaa tuollaisista. Olisi kiva saada yksi kukko lisää, mutta kunpa ei enempää tulisi. Toiveikkaana annoimme tipuille naisten nimet ja se Rekku on vielä kukolle varalla. On niiden touhuja ihana seurata :)

      Poista
  4. Ihania tipuja :) Kyllä nuaren kans aikaa menöö, vaikkei muuta tekisi ku seuraas niiren touhuja. Onneksi navettahankaa ei tartte mennä peilin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tänäkin aamuna huomasin viipyväni vielä kanalassa, vaikka tiput olivat jo syöneet ja kömpineet emojen alle. En vain malttanut lähteä. Kylille lähdettäessä sitten kammataan :) Mikäs meidän on ollessa täällä maalla ;)

      Poista
  5. Suloisia tipuja. Ymmärtää hyvin, miksi ei ole oikein aikaa nyt harjata hiuksia. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne ovat suloisia ja kasvavat kovaa kyytiä. Monta muuta asiaa ehtii myöhemmin, mutta untuvapalloista pitää nauttia juuri nyt kun ne ovat suloisimmillaan.

      Poista
  6. Onnittelut neljästä ihanasta tipusesta! Kukapa sitä nyt hiuksiaan tuossa tilanteessa ajattelee, tuommoinen kiire ja tohina ja kyse elämästä. Kivoja tipupäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! En etukäteen arvannutkaan millainen touhu siitä syntyy. Onneksi en ollut suunnitellut näille päiville mitään erityistä. Pystyn täysillä keskitttymään tiputouhuun ja nauttimaan niistä.

      Poista
  7. Voi, miten ihana tipu-pesue!! <3
    Onnea jokaiselle ja ihania hetkiä sinne kanalaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna! On se kyllä suloinen ja mainio koko porukka isoimmasta kotkottajasta pienimpään piiperoiseen :)

      Poista
  8. En kestä, niin ihania! Olet napsinut tipusista suloisia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos, Nettimartta! Kanalan lattialla olen kontannut eräänkin kerran :)

      Poista
  9. Lämpimät onnittelut pienistä piiperöisistä, somia ovat. Minä niin tykkään tuosta mille fleur -kuviosta, kunhan saan tämän nykyisen väriprojektin edes välimaaliin, laitan pienen parven tuhannen kukan kuvioisia kääpiökochineita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hirnakka! Kanalassa on niin kiva touhuta, seurailla niin pieniä kuin isojakin. Minäkin tykkäisin tosi paljon kääpiökocheista, mutta ne ovat aivan superinnokkaita hautomaan. Siksi valitsin toiseksi roduksi Chabon, vaikka niilläkin on haudontavietti. Ne eivät kuitenkaan innostu ehkä talvella tipuajatuksesta. Tämä tiputouhu on ihanaa, mutta luopuminen vaikeaa :(

      Poista
  10. Lämpöiset onnittelut suloisten palleroiden johdosta koko teidän katraalle! Ihania söpöläisiä ovat, minä ainakin olen aivan myyty <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi! Ne ovat juuri nyt suloisimmillaan ♥ Niiden kanssa on niin ihana touhuta, ettei kanalasta malta lähteä ennen kuin tiput ovat menneet emojen siipien alle :)

      Poista
  11. Ompas somia tipuja. Mukavasti varmaan piipittäävät! Meijän nuapurissa on kanssa noita erlaisii kanoja. Kauniita ovat. Mukavalta kuulostaa kun kukko kiekuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ne tosiaan ovat :) Kova piipitys kuuluu kun ne viipottavat emojensa ympärillä. Joskus on hauska seurata kun emo haluaisi jo rauhoittua yöunille, mutta poikaset vain piipittävät ja hyörivät eivätkä vielä malttaisi rauhoittua :)

      Minusta kukon kiekaisu täydentää maalaisidyllin.

      Poista
  12. Ovatpa suloisia, sekä lapset että vanhemmat - huolehtivaa isää unohtamatta! Kiva seurata tarinan etenemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Tiput tosiaan ovat suloisia, ja yhtä ihanaa on seurata myös emoja ja kukkoa. Ne hoitavat pikkuisia niin sulassa sovussa, etten etukäteen osannut kuvitellakaan. Mukava kuulla, että tykkäät seurata tarinaa :)

      Poista