keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

KUKKAKUOSEISSA

Kun puutarhaintoilija ottaa ja sairastuu, niin eiköhän vaan hän sairastu ruusuun. Puutarhakuumetta ei sentään ole todettu, ellei nyt oteta lukuun vähäistä siemenluetteloiden selaamista. Muuta kuumetta sitten onkin riittänyt neljän pitkän ja ankean viikon ajan. Ensin tuli tavallista rajumpi flunssa. Ennen kuin flunssa ehti edes parantua, tuli aivokalvontulehdus. Virusperäinen onneksi sekin. Helppo se ei silti ollut.  Järkyttävän voimakas jatkuva päänsärky, niskan jäykkyys, kuume ja silmien arkuus – sekä ne edelleen jatkuvat nuha ja yskä – tekivät olosta toisinaan selviytymistaistelua. Ja kaiken kukkuraksi tuli ruusu, kyhmyruusu.

Jouko halusi ostaa minulle kukkakimpun. Toivoin vaaleanpunaisia ja oransseja tulppaaneja. Väriyhdistelmä oli mielestäni oikein onnistunut. Myös keltaiset ja valkoiset tulppaanit olisivat sopineet väreihin, mutta niitä ei ollut saatavana.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Kyhmyruusu on kuulemma nuorten naisten sairaus,
minkä tiedon otin suurella tyytyväisyydellä vastaan. 
52-vuotiaana saa enää harvoin kuulla olevansa nuori.

Ruusu liittyy tulehdukseen eikä onneksi vaadi hoitoa. Se ei muutenkaan ole ollut paha, ennemmin vain hämmentävä. Kyhmyruusu on kuulemma nuorten naisten sairaus, minkä tiedon otin suurella tyytyväisyydellä vastaan. 52-vuotiaana saa enää harvoin kuulla olevansa nuori. Sitä minä vaan ihmettelen, että kuka torvelo on keksinyt sairaudelle tuollaisen nimen! Tai no, tarkemmin ajatellen, mikäpä siinä. Parempihan se nyt on kuin vaikkapa selleri. Ollaan nyt sitten olevinaan oikein kukkeaa!

Oli syntymäpäiväni ja makasin yhä edelleen sohvalla. Kuumetta en uskaltanut edes mitata. Olo oli kaikin puolin surkea. Lääkäri oli vasta pyöritellyt huolestuneena päätään. Vaikka päänsärkyni oli juuri loppunut, olin vielä huonossa kunnossa. Sanoin, etten jaksa viettää syntymäpäivää. Mikään ei edes maistunut.

Jouko halusi kuitenkin ostaa kukkakimpun ja voi, miten se ilahduttikaan! Jouko ja lapset lauloivat ja onnittelivat. Ne vastaanotin ilosta itkien. Lahjan saisin myöhemmin – sitten kun jaksaisin valita unelmieni kasvit / siemenet. Espanjassa au pairina oleva tyttäreni ilahdutti toivelahjalla: hän lähetti pitkän viestin, aivan kuin kirjeen. Rakastan kaikkia lasteni kirjoituksia ja lapset tietävät niiden olevan vakiotoivelahjojani.

Olin toivonut, että Jouko kävisi ostamassa yöksi kurkkutabletteja apteekista. Hän lupasikin hakea ne, mutta aika kului ja hän vain järjesteli paikkoja kuntoon. Kysäisinkin jo ja hän vakuutti asian olevan hoidossa.

Itkin ilosta niin, että oli vaikea saada sanotuksi mitään.

Koira alkoi haukkua villisti ja arvasin jonkun saapuneen pihaan. Ahaa, ne Strepsilsit tulivat! Mutta kuka ne toisi? Oviaukon täytti kolme iloista naista – minun siskoni 180 kilometrin päästä! Neljäs, Saksassa asuva siskoni oli myös hengessä mukana. Itkin ilosta niin, että oli vaikea saada sanotuksi mitään.

Eikä itku siihen loppunut. Pelkkä tervehdyskäynti olisi ollut jo sinällään suuri ilon aihe, mutta heillä oli mukanaan lahjoja. Ensinnäkin kimppu vaaleita, nuppuisina haalean limenvärisiä tulppaaneja, aivan suosikkiväriäni.

Limenvihreät nuput aukesivat suloisen vaaleankeltaisiksi. Näin ihanilta kukat näyttävät sohvanpohjaperspektiivistä. 

– Mitä? Mitä ihmettä? Miten te arvasitte? hämmästelin.

Kortiksi he ojensivat kolme siemenpussia: päällimmäisinä hailakankeltaisia ’Xanthos’ kosmoskukkia. Näistähän juuri olen haaveillut, kuten myös ’Milkmaid’ -köynnöskrassista ja ’Ice Cream’ –pikkuauringonkukista. Suuni loksahti auki. – Mitä? Mitä ihmettä? Miten te arvasitte? hämmästelin. Blogista kuulemma. Sinnehän minä noista haaveistani olin laverrellut.

Olin alun perin haaveillut kylväväni joitakin kukkia jo maaliskuussa, mutta sairaus sotki suunnitelmani. Sen sijaan aloin haaveilla kukista, jotka vaatisivat vain lyhyen esikasvatuksen tai ne voisi jopa suorakylvää. 
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Ensimmäinen paketti oli sairasaikaa varten: ihana, suorastaan suloinen oloasu. Toipilasaika alkoi heti näyttää valoisammalta.

Marc O' Polon housut ovat ohutta viskoosia ja päällä erittäin miellyttävät. Ja kukkakuosi on aivan suloinen. Kauniin persikkainen toppi on joustava ja niin ikään miellyttävä päällä. 
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Aukaisin paketin ja aloin taas vuolaasti itkeä.

Toinen paketti olisi sitä aikaa varten kun olen terve. Aukaisin paketin ja aloin taas vuolaasti itkeä. Vaaleankeltainen, kaunis kukkakuvioinen paita. – Ei voi olla totta, vaikersin. En ole juuri koskaan käyttänyt keltaisia vaatteita, mutta tänä talvena olin alkanut haaveilla keltaisesta kukkamekosta. Ja nyt minulla oli kädessäni keltainen kukkapaita juuri minua varten.  Eikä siinä vielä kaikki. Asuun kuului lisäksi vaaleansininen neuletakki. Aivan minun väriäni ja malli nykyaikainen, yksinkertaisen kaunis. Minulla oli vastikään käynytkin mielessä, että entiset neuleet taitavat olla loppusuoralla.

Repeatin neuletta olen jo vähän koekäyttänyt ja voi, miten ihana se on päällä! Puuvillan ja viskoosin sekoitus tuntuu suorastaan ylelliseltä.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Yksi siskoistani oli leiponut Kasvis-polentapiirakan ja antoi sen lahjaksi lasivuokineen päivineen. Mukana oli vieläpä valmistusohjekin. Ja ihmeellistä kyllä, piirakka maistui myös minulle, vaikka tauti on vienyt ruokahalun. Toinen oli tehnyt sydämen muotoisia raakasuklaita. Kolmas toi siemenkuvaston, jota minulla ei vielä ollut.

Raakasuklaa sisältää paljon antioksidantteja. Niitä tosiaan tarvitaan.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Ja ne Strepsilsit! Sain nekin lahjaksi. Jouko olisi ne maksanut, kun oli ne tilannutkin apteekin ohi ajavilta siskoiltani, mutta he eivät suostuneet ottamaan rahaa. Halusivat antaa ne lahjaksi, koska päivänsankari oli juuri niitä toivonut :)

Nyt tauti alkaa vihdoin talttua. Ehkä. En tiedä. Toivon niin. Joudun vielä pitkään elelemään hissun kissun, mutta toiveikkaana odottelen sitä päivää, jolloin voin pukea uuden keltaisen paitani ja vaaleansinisen neuleeni ja käydä jossain muualla kuin lääkärissä.

50 kommenttia:

  1. No kyllä sinä olet käynyt melkoisen mankelin läpi; ihan vakavat sairaudet! Mutta onneksi ei sentään selleri ;).
    Ihanasti läheiset muistivat ja onneksi sinulla on paras perhe ympärilläsi. Nyt on todella maltettava toipua rauhassa, ettei heikentyneenä vaan mikään jälkitauti enää iske. Vielä on onneksi aikaa puutarhapuuhien aloittamiseen, joten käytä se vaikka puutarhahaaveiluun. Tyttäresi on taitava valokuvaaja, näinköhän itsekin vielä oppisin käyttämään järkkäriä, kun en ole koskaan kokeillut? Suotuisia tuulia toipumiseen ja mielen malttia, ettet vaadi itseltäsi enempää kuin on tässä vaiheessa sallittua! Lämpimin ajatuksin Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös sen näköinen, että olen sairastanut kuukauden :( Olen aivan kauhea rääpäle, vaikka pitäisi kai näyttää ruusuiselta ;) Se hyvä puoli tässä on koko ajan ollut, että kaikki on johtunut viruksesta eikä bakteerista.

      Niin, ilman perheen apua ja sukulaisten ja ystävien tukea olisin kai kuollut yksinäisyyteen ja tylsyyteen. Tässä perheen keskelläkin on välillä meinannut järki lähteä kun ei ole jaksanut eikä pystynyt tehdä yhtikäs mitään.

      Joo, tästä kun pikkuisen vielä tokenen, alkaa se puutarhahaaveilun aika :)

      Kiitos, kerron kehusi 12-vuotiaalle. Järkkärin käytössä ei ole mitään vaikeaa, kun käyttää automaattiasetuksia. Niitä manuaaliasetuksia voi sitten opetella pikku hiljaa, jos jaksaa...

      Kiitos lämpimistä ajatuksistasi, myötätunnosta ja tuestasi, Päivi!

      Poista
  2. Saitpa ihania ja inspiroivia lahjoja! Pikaista paranemista ja puutarhahaaveiluja toivottelen täältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olen niin onnellinen niistä kaikista. Kiitos, Eeviregina! Jospa jo pian jaksaisi keskittyä puutarhaunelmiin :)

      Poista
  3. Kaikenlaisia vitsauksia ja riesoja sitä on ihmisen kiusaksi keksittykin! Ja vielä kaikki yhdessä rytäkässä samalle ihmiselle! Onneksi sinulla on ihana, välittävä perhe ympärilläsi <3 Hyviä, tarkkaan mietittyjä lahjoja sait. Kauniisti kaikki vielä teemavärissä. Jospa toipuminen nyt vihdoin lähtisi kunnolla käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sitä sitten taas muistaa miten arvokas asia terveys on. Että muistaisi olla kiitollinen. Niin, perheestä olen äärettömän kiitollinen. Ei tällaisesta selviäisi yksin!

      Kyllä ne huolella mietityt lahjat ovat todellakin piristäneet.

      Kiitos, Minna, tsemppaamisesta!

      Poista
  4. Sairastelusta huolimatta kuuluu olleen ihana päivä. Kauniit tulppaanit - jälkimmäiset keltavihreät ovat myös omia suosikkejani.

    Pikaista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin, siitä päivästä on iloa vielä pitkään. ♥ Katselen tulppaaneja tässä sohvalla maatessani ja imen niihin tiivistyneistä muistoista voimaa ja toivoa.

      Poista
  5. Oletpas potenut aikamoista tautia. Ja todella pitkän aikaa. Tuollaisessa tilanteessa sitä huomaa, miten ihana on kun rakastavia läheisiä ja ystäviä. Ihania muistamisia olet saanut. Toipumista ja voimistumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli, lämpimistä sanoistasi! Joo, kyllä kuukauden sairastelu koettelee kärsivällisyyttä varsinkin kun loppua ei näy. Onneksi tosiaan on ihania ihmisiä ympärillä.

      Poista
  6. No onneksi on alkanut näkyä jo valoa tunnelin päässä ja paraneminen alkanut.
    Läheisten tuki on erittäin tärkeää ja etenkin sairauden sattuessa heidän apunsa ja muistamisensa on hyvin arvokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko! Koko ajan sitä toivoo, että paraneminen olisi alkanut ja samalla pelkää sen vaan junnaavan paikallaan. Niin, läheisten tuki on korvaamatonta, mutta kyllä tämä blogiystävienkin tuki on tärkeää ♥ Kiitos siitä!

      Poista
  7. Sinullahan on käynyt kuin kolme hyvää haltiatarta prinsessa- sadusta. :)))))) Hyvä, että perhe huolehtii prinsessasta, ettei käy kuin tulitikkutytölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Niin, prinsessa Ruusunen saa olla ikionnellinen, että hänen siskonsa sattuvat olemaan hyviä haltijattaria :) Kiitos ♥ ♥ ♥ ♥

      Perheen hyvästä huolenpidosta huolimatta alan jo niin muistuttaa tulitikkutyttöä, että melkein itkin kun katsoin syntymäpäiväkuvia. Olen ihan säälittävä ruipelo :(

      Poista
  8. Koko tarina on niin satumainen, että Tuhkimon juhlareissu tuntuu vaatimattomalta. Ihmeellisen ihastuttava syntymäpäivä, vain omat sisaret ja oma rakas pystyvät tuollaisen taikomaan! Toivottavasti toipuminen etenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on joskus tarua ihmeellisempää :) Muistan tuon syntymäpäivän varmaan lopun ikääni, niin vaikuttava se oli. Nyt uskaltaa taas sanoa, että toipuminen etenee. Kiitos, Pirkko, lämpimistä sanoistasi!

      Poista
  9. Kamalan tautikollaasin olitkin itsellesi kerännyt, toivottavasti olet jo voitonpuolella toipumisessa 💕
    Sinulla on kyllä maailman rikkauksista ne parhaimmat, omat rakkaat ihmiset. Mahtavan yllärin tekivät ja taatusti nämä synttärit jäivät mieleesi monella tapaa 😉
    Muista huilata tarpeeksi, varsinkin sitten kun olo alkaa kohentua. HIljaa hyvä tulee ja jotain sinnepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vaikka olin syönyt kaksin käsin valkosipulia, tyrniä, marjoja, kaikkea terveellistä. Mutta voiton puolella ollaan :) Ja aikomus on tosiaan levätä. Yhtään jälkitautia en halua.

      Niin totta tuo mitä sanoit rakkaista ihmisistä ♥

      Kiitos, Virpi!

      Poista
  10. Toipumista sinulle!! <3
    Ihanat kukat kyllä piristävät ja siskot todella saivat sinullekin iloa päivään. =)

    Leppoisia maaliskuun tuulia sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna! Oli se niin ihmeellinen päivä, että tuntuu voiko se olla edes totta :)

      Mukavaa maaliskuuta sinullekin!

      Poista
  11. Voi hyvänen aika:aivokalvontulehdus ja ruusu! Mutta ihanat siskot sulla��
    Tervehtymistä ja toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuovi! On minulla myös ihania blogiystäviä – teitä, jotka muistatte lämpimillä sanoilla ja kannustatte ♥

      Poista
  12. On ruusuja ja sitten on ruusuja... ikävämmän version sait kukoistamaan kaiken kärsimäsi jälkeen. Toivotan todella lämpimästi vakaata toipumista ja onnea vuosiluston lisäyksestä. Jos nyt jotain positiivista ajattelisi, niin tämä aika vuodesta on vähiten vaivalloinen aika potea. Et ole menettänyt vielä mitään keväästä ja kesästä, vaan kevättalven oikullisista päivistä vain.

    Viruksiin auttaa oikeastaan vain oma immuunipuolustus. Sitä tukevat valkosipuli, tyrni, punahattu-uute, siankärsämö muodossa jos toisessakin ja nokkonen aina vahvistaa verta (ja rauta-arvoja). Ruokahaluun auttaa piparminttu ja kamomilla. Ruokailu hyvässä seurassa ja kauniisti aseteltuna voi helpottaa myös ateriointia.

    Läheiset on ihan parasta, ja sinulla on ihana perhe sekä sisarukset! Nuo lahjat on todella sydämellä harkittu ja hankittu. Pukeutumalla lahjaksi saamiisi asuihin olet antajiensa halauksessa. Siitä saa voimaa :) Voimia paranemiseen toivotan minäkin! Kiitos kun jaksoit postata kuulumisia ja myös Avillalle kiitos kauniista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita, ihanista sanoistasi, onnitteluista ja hyvistä neuvoista ♥ Arvostan niitä kaikkia.

      Minulla on jotenkin sellainen intuitio, että tällä sairastamisella on jokin merkitys. Olin nimittäin marraskuusta lähtien tankannut valkosipulia, tyrniä, marjoja ja kaikkea terveellistä. Sain kuumeen, jota en ole sairastanut 15 vuoteen. Tuntui, että tämän taudin piti vain tulla. Ja kyllä, parhaaseen aikaan sairastuin, jos joskus pitää sairastaa.

      Kokeilen noita mainitsemiasi yrttejä. Suosin mielelläni luonnonmukaisia keinoja. Ruokahaluun on auttanut se kun Jouko on kantanut valmiit ateriat eteen :)

      Läheiset ovat toki parasta, mutta eipä blogiystävienkäään merkitys ihan vähäinen ole ♥ Ihanaa kannustusta ja tukea olen teiltä saanut. Ja hyvin sanottu tuo pukeutumisjuttu. Illalla pyöräytin oloasun koneessa, että sain taas aammulla sen päälle. Niin tärkeitä nuo saamani vaatteet ovat.

      Kerroin Avillalle terveisesi. Jospa tämä nyt lähtisi suttaantumaan ;)

      Hyvää kevättä sinulle! Toivottavasti pian pääset sieltä konttorista raikkaasseen ulkoilmaan. ♥

      Poista
  13. Huh mikä tautikimara, ei mikään ihme ettet jaksa, tsemppiä toipumiseen. On mahtava kun lähellä on rakastavia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Kyllä tässä oma aikansa menee ennen kuin olen entiselläni. Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä - ja vielä blogiystävätkin ♥

      Poista
  14. On sulla tosiaan ollu kestämistä! Kaiken kurijuuren keskellä sait ihanat synttärit. Kaikki lahajakki nii tarkasti valittu, oikiaa täsmähoitua :) Onnittelut täältäki! Ja jos nua taurikki olis pikku hilijaa selijätetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja mukavista sanoistasi, Navettapiika! Olihan se ihan sairaan ihana syntymäpäivä :) Onhan tämä toipuminen aivan omaa luokkaansa uusissa vaatteissa. Eiköhän tämä tästä - ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  15. Ootpa sairastanu vakavia tauteja. Onneks on lähheiset apuna ja tukena. Kivat lahjat oot suanu. Paranemista toivon, heikoks se viep sairastelu.
    Kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, milloin olisi ollut yhtä kurja kuukausi kuin nyt... Onneksi nyt on suunta parempaan päin - ja niitä rakkaita läheisiä ympärillä ja blogiystävät kaupan päälle :)

      Kiitos, Ulla! Aurinkoista kevättä sinulle!

      Poista
  16. No, huh huh, kylläpä on ollut sitkeä virus, kun koko ajan pukannut uutta tautia. Pikaista toipumista sinne ja kevät auringon säteitä päiviisi 💛 Aivan ihanan yllätyksen sait synttäreille 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :( Ihan mielelläni olisin hypännyt näiden viikkojen yli - paitsi syntymäpäiväni, mutta sitten se ei olisikaan ollut sama.

      Kiitos, Eerika, ja aurinkoista kevättä sinne teillekin ♥

      Poista
  17. No ompa sinulla ollut vastoinkäymisiä .Toivottavasti paranet pian ja ihanat yllätykset saavat ihmeitä aikaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Onneksi muu perhe ei ole sairastunut. Tällaiset kommentitkin ilahduttavat ja saavat olon tuntumaan himpun verran paremmalta :) Kiitos, Nila!

      Poista
  18. Onpa sitkeätä sairastamista sinulla! Onneksi siskot ym ilahduttivat. Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vilma! Sinunkin kommenttisi ilahduttaa ja saa olon tuntumaan pikkuisen paremmalta ♥

      Poista
  19. Paranemisia! Perhe ja läheiset ilahduttavat parhaiten sairastavaa. Kevättä odotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta, että rakkaimmilla ihmisillä on huipputärkeä rooli, mutta kyllä tämä blogimaailmakin on tosi kiva - ainakin silloin kun jaksaa läppärin aukaista.

      Aurinkoista kevättä sinulle!

      Poista
  20. Oletko pitänyt toipumisvaatteita päälläsi? Aika pikkuruisia nukenvaatteita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, ei puhettakaan, että käyttäisin mitään muita vaatteita kuin uutta oloasua. Välillä olen illalla viimeisenä laittanut sen pikapesuun ja roikkumaan. Aamulla on ollut ihana pukea taas raikas oloasu päälle. Ja ihme ja kumma: pesurypyt oikenevat viimeistään päällä.

      Hyvin sopivat tulitikkutytölle, mutta jospa tästä ajan kanssa saisi vähän pyöreyttä.

      Poista
  21. Huh mikä huono tuuri tautien kanssa. Onneksi olet nyt parempaan päin. Voimien kerääminen vie varmasti aikaa, mutta toivotan pikaista paranemista! Ja onneksi sinulla on ihania läheisiä <3 Ja ne Xanthos-kosmokset, hih, mahtavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piparminttu!

      Onhan tässä tullut tauteja roppakaupalla ja kurjaa on ollut, mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Jos intuitioni pitää paikkansa, minulla on hyviä uutisia kerrottavana kevään aikana...

      Ajatella, että sain ne Xanthos-kosmokset, joita sinäkin suosittelit! Voit varmaan kuvitella, että olin äimän käkenä kun näin ne :)

      Poista
  22. Kuulostaa tosiaan rankalta, tsemppiä ja toipumista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin, aina ei aurinko paista. Välillä kai tarvitaan rajuilmoja...

      Poista
  23. No johan on ollut tautia kerrakseen, toivottavasti toipuminen edistyy!
    Aivan ihanat syntymäpäivälahjat sait, onnittelut täältäkin näin jälkikäteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pioni! Toipuminen edistyy tipun askelin, mutta suunta on oikea :) Olen niin onnellinen niistä lahjoista ja kaikesta muistamisesta!

      Poista
  24. Paranemista sinulle sinne! <3

    Ihania ihmisiä sinulla on ympärilläsi. Ihania, hoksaavaisia, ajattelevaisia, sydämellisiä, pyyteettömiä. Minua melkein itketti, kun luin heidän tulostaan teille ja niistä kauniista lahjoista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu ♥

      Minä puolestani itkin ilosta ja liikutuksesta ihan täysillä. En voi käsittää, miten paljon he olivat satsanneet minun ilahduttamiseen. Kunpa joskus itsekin voisin ilahduttaa jotakuta yhtä mieliinpainuvalla tavalla ♥

      Poista