Juttu on päivitetty 7.9.2022. Sisältää linkin Kukka & Kaalin
verkkokauppaan.
Suosituksi tulleella vesiviljelyllä on monia eri termejä: vesiviljely,
hydroviljely, puolihydro, semihydro, mullaton viljely ja mitä kaikkia niitä
onkaan. Näillä eri muodoilla on joitakin eroja, mutta yhteistä on se, että
kasvi ei kasva mullassa. Itse harrastan yksinkertaista vesiviljelyn muotoa,
johon tarvitaan vain vesitasomittari eli vesimittari, hydrosoraa, vettä pitävä
astia ja vähän myös lannoitetta.
En osaa kastella kukkia - elleivät ne kasva (puoli)hydrossa. Siksi hydro- eli vesiviljely tai sen toinen versio puolihydro on oiva tapa kasvattaa huonekasveja.
Suosittelen erityisesti tumpeloille, laiskoille, kiireisille, paljon
matkustaville, osaaville ja osaamattomille viherpeukaloille. Aika varmasti voin
luvata, että puolihydrolla onnistuvat nekin, jotka ovat aiemmin onnistuneet
tappamaan kaikki huonekasvinsa.
Metallikehikossa kiipeilevä muratti on mitä helpoin kasvi. Tämä kasvaa pohjoispuolen eteisessä.
Hydron ja puolihydron välillä ei ole muuta eroa kuin se, että hydrossa kaikki multa pestään juurten ympäriltä tarkasti pois. Puolihydrossa enimmmät mullat karistellaan tai huuhdotaan pois, mutta sen suhteen ollaan suurpiirteisiä. Itse asiassa sillä ei ole merkitystä. Hoidossa ei ole mitään eroa. Minulla on ollut molempia, nykyisin vain puolihydroa. Viitseliäisyyssyistä.
Paljoa muistettavaa ei ole. Riittää kun istuttaessa
muistetaan muutama tärkeä asia ja jatkossa kastellaan kun mittari näyttää, lannoitetaan joskus harvoin. Istuttaminen on helppoa ja nopeaa, kastelu
onnistuu lapsiltakin ja lannoitustakaan ei tarvitse muistaa kuin kolmen
kuukauden välein. Kuulostaako liian helpolta? Antaa kuulostaa vaan, sillä oikeasti
tämä on helpompaa kuin heinänteko (varsinkin kun en ole koskaan ollut
heinänteossa).
Rahapuu kasvaa pienessä hillopurkissa, jonka suojaruukkuna on metallipurkki.
Istuttamiseen valitaan tasapohjainen, seisovaa vettä pitävä
astia, joka sopii kenties kauniin suojaruukun sisään. Astia saa olla muutaman
sentin korkeampi kuin entinen ja myös halkaisijaltaan suurempi. Ei se kovin
tarkkaa ole, mutta tärkeää on, että kasvi voidaan ympäröidä hydrosoralla.
Astian pohjalle laitetaan vesitasomittari pystyyn pohjaa vasten ja kerros huuhdeltua hydrosoraa. Ison kasvin alle jätän 10-15 cm soraa, pienemmille ehkä muutamia senttejä. Kannattaa huomata, että hydrosora on eri
asia kuin lecasora, vaikka näyttääkin samanlaiselta.
Tässä vanhat altakasteluruukut on otettu uuteen käyttöön. Välipohja vain pois ja sopivan mittainen vesitasomittari pystyyn. Kuopus aikoo istuttaa oman palmuvehkansa ruukkuun. Lopuksi ruukku laitetaan kauniiseen koriin.
Kasvista ravistellaan varovasti irtomulta pois. Huuhdellakin voi kädenlämpöisellä vedellä. Sitten
multapaakku asetetaan hydrosorakerroksen päälle siten, että mullan pinta tulee ruukussa
samalle tasolle kuin ennenkin. Tärkeää on, että multapaakun alle ja ympärille
jää hydrosoraa. Ruukku täytetään hydrosoralla. Tässä kohtaa apukäsistä on iloa varsinkin jos istuttelee kasveja ensimmäistä kertaa: toinen pitelee kasvia suorassa ja toinen lappaa hydrosoraa ruukkuun.
Sitten kaadetaan vettä ja katsotaan, että mittarin
merkkitikku alkaa nousta. Alussa vettä uskaltaa kaataa maksimiin asti, mutta
jatkossa ei niin paljon. Optimialue on merkitty mittariin. Silloin tällöin
mittari jää jumiin eikä ala nousta, vaikka kaataa vettä. Kevyesti mittaria kopauttamalla
se toimii taas.
Lannoitetta ei tässä vaiheessa pidä laittaa, vaan vasta muutaman
viikon kuluttua. Pinnalle voi laittaa koristekiviä. Sitten vain nautitaan.
Yksi koristekivi olisi vielä ollut tarpeen, ettei ruskea hydrosora pilkistäisi piikkikruunun juurelta. Harmaita koristekiviä ei kulu paljon kun alle laittaa kankaan ja kivet vai yhdeksi kerrokseksi pinnalle.
Jos kasvi on sitä sorttia, että se haluaa kunnolla kuivahtaa
kasteluiden välillä (esimerkiksi mehevälehtinen valefiikus), sitä sopii
kunnioittaa. Kun mittari on nollassa, odotetaan siis muutama päivä ja
lorautetaan sitten vettä optimiin asti. Useimmat kasvit eivät ole nöpönuukia. Monille kasveille riittää hyvin se, että saavat vettä kohtuullisessa ajassa.
Jos taas kasvi tykkää juoda reilusti
(esimerkiksi muratti, kultapalmu tai saniainen), sille kannattaa lorauttaa
vettä aina kun näkee mittarin olevan matalalla. Koskaan ei tarvitse kokeilla
alustan kosteutta, vaan vilkaista vain mittariin.
Tämä on siis ilosanoma niillekin, jotka matkustavat
ahkerasti. Tunnetusti on vaikeaa löytää hyviä kukkien kastelijoita loma-ajaksi.
Olen kuullut monituiset tarinat siitä kuinka kastelija on tappanut sen ja sen
aarteen ihan hyvää hyvyyttään. Ensinnäkin kastelua ei välttämättä tarvita kovin
usein. Toisekseen kuka tahansa osaa kastella mittarin mukaan.
Jos kuvaa katsoo tarkasti, huomaa tämän pennimuorin kaipaavan pian vettä. Mittarin punainen mittatikku on jo melkein minimissä.
Orkidealle ja piikkikruunulle lorautan vähän kahvia veden
sekaan. Tykkäävät, koska ovat happaman ystäviä. Älkää kysykö tarkkaa määrää ja
suhdetta, sillä itse lorautan ihan summamutikassa. Eivät ole onneksi turhantarkkoja.
Orkideakin alkoi uudestaan kukkia.
Sanotaan, että
melkein kaikki huonekasvit sopivat (puoli)hydroviljelyyn. Sitä en osaa sanoa,
mitkä eivät sopisi. Siskoni kasvattaa saintpaulioita pelkässä vesilasissa ja
hyvin ovat kukkineet ja kasvaneet jo vuosia. Minun santtuni kasvavat
puolihydrossa. Kaktuksetkin tykkäävät. Se vähän harmittaa, että kaktukset
kasvavat vuodessa ulos ruukustaan. Olen vähän laiska veivaamaan niitä astiasta
toiseen. Jokavuotista mullan vaihtoahan nämä eivät vaadi. Saavat kasvaa samassa
sorassa niin kauan kuin mahtuvat. Soran voi keittää vedessä ja käyttää uudestaan.
Viirivehka kasvaa pohjoispuolen eteisessä. Toivoisin sen pysyvän pienenä, mutta jo reilussa vuodessa se kasvaa ruukusta ulos.
Itse jännäsin miten
suurikokoisina ostamani kasvit sopeutuvat. Täytyy myöntää, että vähän sydän syrjällään istutin saman tien kaikki kolmisenkymmentä uutta
viherkasvia puolihydroon. Hydrossa olen ennenkin kasvatellut, mutta puolihydro
oli minulle uutta vielä muutama vuosi sitten. Suotta pelkäsin. Hyvin ovat kasvit viihtyneet kun valon saanti on heidän toiveidensa mukaista.
Itse käytän Leni Blusana -merkkistä lannoitetta - jos muistan. Yleensä muistan lannoittaa vain keväällä ja siihen se on sitten jäänytkin. Vedestä saavat aika pitkälle tarvitsemansa.
Palmuvehka on yksi helpoimmista kasveista. Tämä viihtyy itäikkunalla ja jopa sisemmälläkin huoneessa.
Itse pidän
metallisista suojaruukuista ja kaikista sellaisista, jotka eivät kestä seisovaa
vettä tai ovat pohjasta epätasaisia. Muovista tykkäävät pääsevät kadehdittavan helpolla.
Ei muuta kuin tökkää vaan mittarin, sorat ja kasvin purkkiin. Minä joudun aina
etsimään suojaruukun sisälle sopivan kokoisen muoviastian. Niitä onneksi löytyy
keittiön kaapeista ja vaikka mistä. Säilöntäsangot ovat hyviä monille. Sahaamalla
saa korkeuden sopivaksi. Kaarevat reunat eivät haittaa kunhan pohja on
tasainen. Jos ruukku on kapea, pitää turvautua tosivahvaan muovipussiin, jolla
vuoraa ruukun. Saman asian sekin ajaa.
Huomaa vielä,
että jos käytät lasiastiaa, sinun täytyy estää valon pääsy vesiastiaan. Muuten
veteen alkaa tulla levää. Itse istutan kasvin muoviastiaan ja panen sen
lasiruukkuun. Muoviastian ympäröin kevyellä aineella. Sekoittelen perliittiä
ja/tai vermikuliittiä sekä pieniä koristekiviä. Olisi houkuttelevaa käyttää
pelkkiä koristekiviä, mutta astiasta tulisi aika painava ja koristekivet ovat
kalliita. Kastelen mittarin viereen, niin vesi päätyy oikeaan purkkiin.
Tämän toteutuksessa on vähän enemmän puuhaa kuin muissa istutuksissa. Istutan kasvin ensin muoviruukkuun. Valutan seoksen muoviruukun ympärille kartonkitötterön avulla.
En mene
lupaamaan mitään, mutta minusta tuntuu, että kasvit ovat terveempiä
puolihydrossa kuin mullassa. Ötökkäongelmia ei ole ollut. Luulenpa, että ilmankosteus on ihan pikkuisen suurempi kasvin juurella kuin muualla, kun säiliössä on vettä. Täydellinen tae terveydestä (puoli)hydro ei ole, mutta minä olen päässyt helpolla. Sitäpaitsi kasvit on helppo viedä suihkuun silloin tällöin: pölyt puhdistuvat, kasvit saavat kosteutta ja kastelukin hoituu samalla.
Jos vielä
epäröit, kurkistapa seuraavalla kerralla jonkin julkisen rakennuksen suuren ja
hyvinvoivan viherkasvin ruukkuun. Mitä todennäköisimmin se on istutettu
(puoli)hydroon.
Linkki Kukka & Kaalin verkkokauppaan löytyy täältä.