EN OSAA KASTELLA KUKKIA

Juttu on päivitetty 7.9.2022. Sisältää linkin Kukka & Kaalin verkkokauppaan.

Suosituksi tulleella vesiviljelyllä on monia eri termejä: vesiviljely, hydroviljely, puolihydro, semihydro, mullaton viljely ja mitä kaikkia niitä onkaan. Näillä eri muodoilla on joitakin eroja, mutta yhteistä on se, että kasvi ei kasva mullassa. Itse harrastan yksinkertaista vesiviljelyn muotoa, johon tarvitaan vain vesitasomittari eli vesimittari, hydrosoraa, vettä pitävä astia ja vähän myös lannoitetta.

En osaa kastella kukkia - elleivät ne kasva (puoli)hydrossa. Siksi hydro- eli vesiviljely tai sen toinen versio puolihydro on oiva tapa kasvattaa huonekasveja. Suosittelen erityisesti tumpeloille, laiskoille, kiireisille, paljon matkustaville, osaaville ja osaamattomille viherpeukaloille. Aika varmasti voin luvata, että puolihydrolla onnistuvat nekin, jotka ovat aiemmin onnistuneet tappamaan kaikki huonekasvinsa.

Metallikehikossa kiipeilevä muratti on mitä helpoin kasvi. Tämä kasvaa pohjoispuolen eteisessä.

Hydron ja puolihydron välillä ei ole muuta eroa kuin se, että hydrossa kaikki multa pestään juurten ympäriltä tarkasti pois. Puolihydrossa enimmmät mullat karistellaan tai huuhdotaan pois, mutta sen suhteen ollaan suurpiirteisiä. Itse asiassa sillä ei ole merkitystä. Hoidossa ei ole mitään eroa. Minulla on ollut molempia, nykyisin vain puolihydroa. Viitseliäisyyssyistä.

Paljoa muistettavaa ei ole. Riittää kun istuttaessa muistetaan muutama tärkeä asia ja jatkossa kastellaan kun mittari näyttää, lannoitetaan joskus harvoin. Istuttaminen on helppoa ja nopeaa, kastelu onnistuu lapsiltakin ja lannoitustakaan ei tarvitse muistaa kuin kolmen kuukauden välein. Kuulostaako liian helpolta? Antaa kuulostaa vaan, sillä oikeasti tämä on helpompaa kuin heinänteko (varsinkin kun en ole koskaan ollut heinänteossa).

Rahapuu kasvaa pienessä hillopurkissa, jonka suojaruukkuna on metallipurkki.

Istuttamiseen valitaan tasapohjainen, seisovaa vettä pitävä astia, joka sopii kenties kauniin suojaruukun sisään. Astia saa olla muutaman sentin korkeampi kuin entinen ja myös halkaisijaltaan suurempi. Ei se kovin tarkkaa ole, mutta tärkeää on, että kasvi voidaan ympäröidä hydrosoralla. 

Astian pohjalle laitetaan vesitasomittari pystyyn pohjaa vasten ja kerros huuhdeltua hydrosoraa. Ison kasvin alle jätän 10-15 cm soraa, pienemmille ehkä muutamia senttejä. Kannattaa huomata, että hydrosora on eri asia kuin lecasora, vaikka näyttääkin samanlaiselta.

Tässä vanhat altakasteluruukut on otettu uuteen käyttöön. Välipohja vain pois ja sopivan mittainen vesitasomittari pystyyn. Kuopus aikoo istuttaa oman palmuvehkansa ruukkuun. Lopuksi ruukku laitetaan kauniiseen koriin.

Kasvista ravistellaan varovasti irtomulta pois. Huuhdellakin voi kädenlämpöisellä vedellä. Sitten multapaakku asetetaan hydrosorakerroksen päälle siten, että mullan pinta tulee ruukussa samalle tasolle kuin ennenkin. Tärkeää on, että multapaakun alle ja ympärille jää hydrosoraa. Ruukku täytetään hydrosoralla. Tässä kohtaa apukäsistä on iloa varsinkin jos istuttelee kasveja ensimmäistä kertaa: toinen pitelee kasvia suorassa ja toinen lappaa hydrosoraa ruukkuun.

Sitten kaadetaan vettä ja katsotaan, että mittarin merkkitikku alkaa nousta. Alussa vettä uskaltaa kaataa maksimiin asti, mutta jatkossa ei niin paljon. Optimialue on merkitty mittariin. Silloin tällöin mittari jää jumiin eikä ala nousta, vaikka kaataa vettä. Kevyesti mittaria kopauttamalla se toimii taas.

Lannoitetta ei tässä vaiheessa pidä laittaa, vaan vasta muutaman viikon kuluttua. Pinnalle voi laittaa koristekiviä. Sitten vain nautitaan.

Yksi koristekivi olisi vielä ollut tarpeen, ettei ruskea hydrosora pilkistäisi piikkikruunun juurelta. Harmaita koristekiviä ei kulu paljon kun alle laittaa kankaan ja kivet vai yhdeksi kerrokseksi pinnalle.

Jos kasvi on sitä sorttia, että se haluaa kunnolla kuivahtaa kasteluiden välillä (esimerkiksi mehevälehtinen valefiikus), sitä sopii kunnioittaa. Kun mittari on nollassa, odotetaan siis muutama päivä ja lorautetaan sitten vettä optimiin asti. Useimmat kasvit eivät ole nöpönuukia. Monille kasveille riittää hyvin se, että saavat vettä kohtuullisessa ajassa.

Jos taas kasvi tykkää juoda reilusti (esimerkiksi muratti, kultapalmu tai saniainen), sille kannattaa lorauttaa vettä aina kun näkee mittarin olevan matalalla. Koskaan ei tarvitse kokeilla alustan kosteutta, vaan vilkaista vain mittariin. 

Tämä on siis ilosanoma niillekin, jotka matkustavat ahkerasti. Tunnetusti on vaikeaa löytää hyviä kukkien kastelijoita loma-ajaksi. Olen kuullut monituiset tarinat siitä kuinka kastelija on tappanut sen ja sen aarteen ihan hyvää hyvyyttään. Ensinnäkin kastelua ei välttämättä tarvita kovin usein. Toisekseen kuka tahansa osaa kastella mittarin mukaan. 

Jos kuvaa katsoo tarkasti, huomaa tämän pennimuorin kaipaavan pian vettä. Mittarin punainen mittatikku on jo melkein minimissä. 

Orkidealle ja piikkikruunulle lorautan vähän kahvia veden sekaan. Tykkäävät, koska ovat happaman ystäviä. Älkää kysykö tarkkaa määrää ja suhdetta, sillä itse lorautan ihan summamutikassa. Eivät ole onneksi turhantarkkoja. Orkideakin alkoi uudestaan kukkia.

Sanotaan, että melkein kaikki huonekasvit sopivat (puoli)hydroviljelyyn. Sitä en osaa sanoa, mitkä eivät sopisi. Siskoni kasvattaa saintpaulioita pelkässä vesilasissa ja hyvin ovat kukkineet ja kasvaneet jo vuosia. Minun santtuni kasvavat puolihydrossa. Kaktuksetkin tykkäävät. Se vähän harmittaa, että kaktukset kasvavat vuodessa ulos ruukustaan. Olen vähän laiska veivaamaan niitä astiasta toiseen. Jokavuotista mullan vaihtoahan nämä eivät vaadi. Saavat kasvaa samassa sorassa niin kauan kuin mahtuvat. Soran voi keittää vedessä ja käyttää uudestaan.

Viirivehka kasvaa pohjoispuolen eteisessä. Toivoisin sen pysyvän pienenä, mutta jo reilussa vuodessa se kasvaa ruukusta ulos.

Itse jännäsin miten suurikokoisina ostamani kasvit sopeutuvat. Täytyy myöntää, että vähän sydän syrjällään istutin saman tien kaikki kolmisenkymmentä uutta viherkasvia puolihydroon. Hydrossa olen ennenkin kasvatellut, mutta puolihydro oli minulle uutta vielä muutama vuosi sitten. Suotta pelkäsin. Hyvin ovat kasvit viihtyneet kun valon saanti on heidän toiveidensa mukaista.

Itse käytän Leni Blusana -merkkistä lannoitetta - jos muistan. Yleensä muistan lannoittaa vain keväällä ja siihen se on sitten jäänytkin. Vedestä saavat aika pitkälle tarvitsemansa. 

Palmuvehka on yksi helpoimmista kasveista. Tämä viihtyy itäikkunalla ja jopa sisemmälläkin huoneessa.

Itse pidän metallisista suojaruukuista ja kaikista sellaisista, jotka eivät kestä seisovaa vettä tai ovat pohjasta epätasaisia. Muovista tykkäävät pääsevät kadehdittavan helpolla. Ei muuta kuin tökkää vaan mittarin, sorat ja kasvin purkkiin. Minä joudun aina etsimään suojaruukun sisälle sopivan kokoisen muoviastian. Niitä onneksi löytyy keittiön kaapeista ja vaikka mistä. Säilöntäsangot ovat hyviä monille. Sahaamalla saa korkeuden sopivaksi. Kaarevat reunat eivät haittaa kunhan pohja on tasainen. Jos ruukku on kapea, pitää turvautua tosivahvaan muovipussiin, jolla vuoraa ruukun. Saman asian sekin ajaa.

Huomaa vielä, että jos käytät lasiastiaa, sinun täytyy estää valon pääsy vesiastiaan. Muuten veteen alkaa tulla levää. Itse istutan kasvin muoviastiaan ja panen sen lasiruukkuun. Muoviastian ympäröin kevyellä aineella. Sekoittelen perliittiä ja/tai vermikuliittiä sekä pieniä koristekiviä. Olisi houkuttelevaa käyttää pelkkiä koristekiviä, mutta astiasta tulisi aika painava ja koristekivet ovat kalliita. Kastelen mittarin viereen, niin vesi päätyy oikeaan purkkiin.

Tämän toteutuksessa on vähän enemmän puuhaa kuin muissa istutuksissa. Istutan kasvin ensin muoviruukkuun. Valutan seoksen muoviruukun ympärille kartonkitötterön avulla.

En mene lupaamaan mitään, mutta minusta tuntuu, että kasvit ovat terveempiä puolihydrossa kuin mullassa. Ötökkäongelmia ei ole ollut. Luulenpa, että ilmankosteus on ihan pikkuisen suurempi kasvin juurella kuin muualla, kun säiliössä on vettä. Täydellinen tae terveydestä (puoli)hydro ei ole, mutta minä olen päässyt helpolla. Sitäpaitsi kasvit on helppo viedä suihkuun silloin tällöin: pölyt puhdistuvat, kasvit saavat kosteutta ja kastelukin hoituu samalla.

Jos vielä epäröit, kurkistapa seuraavalla kerralla jonkin julkisen rakennuksen suuren ja hyvinvoivan viherkasvin ruukkuun. Mitä todennäköisimmin se on istutettu (puoli)hydroon.

Linkki Kukka & Kaalin verkkokauppaan löytyy täältä.

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: A

Onnellista alkanutta vuotta 2017!

Talviunessa on ihana muistella kasvukautta ja sen nautintoja, viihdyttää itseään puutarhan sanoilla. Niinpä aloitan juttusarjan A:sta Ö:hön. Poimin joka kirjaimelle itselleni tärkeän asian. En ole minimalisti, joten joihinkin kirjaimiin olen poiminut useampia kuin yhden sanan. Mitä suotta omaa sydäntään raastamaan ja karsimaan listasta liian paljon! 

Olen otsikoinut jutun aivan kuin talomme ympärillä oleva puutarha olisi minun. Niinhän se ei tavallaan ole, vaan se on koko perheen yhteinen. Kuitenkin minun puutarhani on aivan erilainen kuin mieheni tai lasteni puutarhat. Jokainen kokee puutarhan omalla tavallaan ja mielikuva puutarhasta on kullakin aivan oma. Aion siis jatkossakin puhua minun puutarhastani.

Olisi tosi hauska kuulla myös sinulle tärkeistä sanoista, hyvä lukijani. Voi olla niinkin, että sitä kautta löytyy lisää ihania, merkityksellisiä, yhteisiä asioita - tai saamme huomata olevamme hauskasti erilaisia. 

A                         

AVIOMIES. AROVUOKKO.

AVIOMIES kuuluu puutarhan – ja kaiken muunkin elämän – tärkeimpiin asioihin. Aviomies on tärkeä kannustaja. Kun aviomies sanoo, että tästä penkistä tulee niin hieno, ettei sitä kestä, tunnen suunnitelleeni jotain hienoa. 

En väheksy miehistä voimaakaan – enkä avuliaisuutta käyttää sitä. Vaimon mielestä kivi pitää vääntää istutuskuopasta sen takia, että pensaan juuret saavat paremmat kasvuolot. Mies kampeaa kiven kuopasta sen takia, että vaimo tulee siitä onnelliseksi. Ja oikeassa mies onkin. Vaimo hehkuu onnesta. Ja siitäpä mies oikein innostuu – ja tarjoutuu vääntämään toisenkin kiven. Onnellisuuden lumipalloefekti on valmis.

AROVUOKKO ei ole ollenkaan niin tärkeä kuin aviomies. Toisin kuin hyvät aviomiehet, arovuokko ei ole lainkaan harvinainen. Hyvän aviomiehen voi saada kärsivällisesti odottamalla ja sinnikkäästi yhteistä eloa elämällä - ja ehkä lempeästi kouluttamallakin. Arovuokkoja saa hätäisempikin puutarhuri yllin kyllin. 

Arovuokon arvo ei olekaan sen harvinaisuudessa, vaan sen herkässä kauneudessa ja siinä ohikiitävässä kukinnan hetkessä. Kun arovuokot puhkeavat kukkaan valkoiseksi pilveksi, niitä haluaisi istuttaa vaikka minne. Pian kukinta on ohitse ja ennen kuin huomaakaan, arovuokot ovat täynnä pumpulipalloja.

Arovuokko ei riitele minkään kasvin kanssa, mutta vahvakasvuisena se vaatii yhtä reippaat seuralaiset. Alkukulmassa sen seurassa pärjäävät vuorenkilpi, kurjenpolvet ja vuorikaunokki sekä tietysti tulppaanit.

Mielenkiinnolla odotan, mikä on sinun tärkeä A.

SUMMA SUMMARUM

Sini Kasvihormoni-blogista haastoi kokoamaan kahdentoista kuvan sarjan kuluneesta vuodesta. Tosi kiva! Kiitos, Sini! Ei siis muuta kuin hiirikäsi heilumaaan ja kuvia plaraamaan.

Pyrin poimimaan sellaisia kuvia ja kuvakulmia, joita en aiemmin ole julkaissut. Lyhyestä virsi kaunis, joten jokaisesta kuvasta on vain kuvateksti.

Lopussa on muutama lukuvinkki teidän huikean hyvien kommenttien kera. Uskalsin lainata kommentit tähän, koska ne alunperinkin ovat olleet julkisia. Toki, jos joku siitä pahastuu, niin otan kommentin kipin kapin pois.

TAMMIKUU

Tammikuun paukkupakkasista välittämättä pakkasin kylmäkassit mukaan ja suuntasin puutarhahullujen paratiisiin Keski-Suomeen. Pian täyteläinen jasmiinin tuoksu täytti työhuoneeni. 

HELMIKUU

Nautimme Runebergin tortuista. Kodinonnen istutin pieneen liemikulhoon. Kaikki huonekasvini kasvavat puolihydrossa. Aion postailla siitä enemmän talven aikana.

MAALISKUU

Maaliskuussa säät lämpenivät sen verran, että uskalsin käydä ostamassa kauan haaveilemani kastanjasutipuun. Oli silti kova homma kääriä itsepalvelupaikassa koko komeus tabloidikokoisiin sanomalehtiin. Tuntui kuin olisin postimerkkejä teipannut yhteen.

HUHTIKUU

Huhtikuussa alkoi puutarhaintoilijan laidunkausi. Istuttelin vielä loput uusista huonekasveistani puolihydroon. Sen jälkeen hoitelin sisähommat ns. vasemmalla kädellä.

TOUKOKUU

Toukokuussa oli vauhti päällä. Arjet ahersin, mutta sunnuntaisin keskityin nautiskelemaan katsellen, kuvaten ja uutta ihanaa suunnitellen.

KESÄKUU

Nautin nurmikosta, joka vihersi meillä ensimmäistä kesää. Se oli iso askel puutarhamme kehityksessä, vaikka nurmikko pieni onkin.

HEINÄKUU

Heinäkuussa meillä rakennettiin autotallia täydellä tohinalla.

ELOKUU

Rakastan valkoisia gladioluksia. Elokuu oli niiden aikaa.

SYYSKUU

Kanat ja kukot muuttivat elämäni - ja hyvä niin. Minulle avautui aivan uudenlainen maailma niiden myötä. Myös bloggaaminen avasi minulle uudenlaisen maailman.

Kasvihormoni-blogin Sini kommentoi:
Sun blogiasi on ihana lukea! 
Kääks, täällä viettää aikaa ihan liikaakin :). 
Uutta päivitystä odottaa aina kuin joulua: mitäköhän ihanaa siellä tällä kertaa on. 

Lue Sinin kommentoima juttu Rakkautta kanalan ovella Lokakuu 2016.

LOKAKUU

Lokakuussa aloin haaveilla talviunista. Into ja Tarmokin livistivät omille teilleen.

Pirkko Vaarin torpan puutarhaa -blogista kommentoi:

Voi tätä tarinaa, täti ja sukulaistytöt! 

Nauroin ihan ääneen lukiessani ja sittenkin sisältö on aivan täyttä asiaa. 

Näin ihanasti Pirkko kommentoi juttua Maksaako vaivan? Lokakuu 2016

MARRASKUU

Jouluruusu oli nupuillaan, mutta ei se jaksanut aueta ja pian se sai lumipeiton.

Between Rikkaruohoelämää -blogista kommentoi:
Kiitos, että otit haasteen vastaan. 
Olet paneutunut siihen huolella ja tapasi mukaan kirjoitat aivan ihanasti. 
Osaat hienosti "maalata" sanoilla melkeinpä kolmiulotteisen kuvan lukijoiden nähtäväksi. 
Tuntuu, kuin joka kerran postauksiasi lukiessani olisin konkreettisesti läsnä kertomassasi tapahtumassa. 
Ja kuvatkin ovat jälleen kerran aivan ihania!

Tämä kannustava kommentti tuli juttuun Tilinpäätös. Marraskuu 2016.

JOULUKUU

Amaryllis on klassinen joulun tuoja - miehelle punaisena, minulle valkoisena.

Tita Unelmia ruusuista -blogista kommentoi:
Aivan ihanan positiivinen postaus! 

Tita tykkäsi jutusta Haasteellista elämää. Joulukuu 2016.

Kiitos, ihanat lukijani, kuluneesta vuodesta ja erityisesti kannustuksesta ja kaikesta palautteesta!

On ollut valtavan suuri ilo intoilla puutarhasta teidän kanssanne. :) Between tiivisti asian huippuhienosti: "Tosi kiva, että tulit tänne puutarhabloggareiden höpsähtäneeseen seuraan. Solahdit joukkoon sujuvasti ja löysi heti paikkasi." Näin sen itsekin koen ja olen siitä onnellinen ja teille kovin kiitollinen. Siis kiitos ja kumarrus. Toivottavasti voin ilahduttaa teitä ensi vuonnakin.

Innokasta uutta puutarhavuotta 2017! Tavataan pian :)

REMONTIIKKAA

Sinulle on blogiani lukiessa saattanut tulla mieleen, onko puutarhaintoilijalla lainkaan muuta elämää kuin puutarhanhoito. Useimmilla puutarhahulluilla on, ainakin talvella. Meidänkin piti yhden talven aikana rakentaa talo.

Eräänä maanantaina joulun jälkeen jatkoin tapetointiurakkaani. Harmitti kun ehdin vasta iltakuuden tienoilla rakennukselle. Lähtiessäni sanoin miehelle olevani ehkä pari tuntia. Kuinka ollakaan, innostuin tapetoimaan vähän enemmänkin. Hidastahan se oli kun en ollut ennen vetyttänyt, mutta valmista tuli vuota kerrallaan. Minulla ei ollut eväitä mukana, mutta nälkää en siinä innossani muistanut. Jossakin vaiheessa huomasin unohtaneeni kännykän kotiin. – Ei se mitään, ajattelin, pian saisin seinän valmiiksi. 

Tämä kuva on otettu jonakin toisena päivänä.

Puoli kymmenen jälkeen avain rapisi lukossa ja sisään asteli vihainen mies, rakas aviomieheni. Mies paineli tohkeissaan sisälle ja sanoi, että on kohtuutonta olla näin pitkään täällä. Minua nauratti, mutta mies oli niin vihainen, ettei tullut edes katsomaan uutta hienoa tapettia tervehtimisestä puhumattakaan.

Mies oli ensimmäisen kerran odottanut minua kotiin seitsemältä kun naapurin pihaan tuli auto. Kahdeksalta hän oli uudestaan pettynyt kun auton oven kolahdus kuului taas naapurista. Yhdeksältä hän oli sitten yrittänyt soittaa, mutta harmikseen huomannut kännykkäni jääneen kotiin. Kaksikymmentä minuuttia yli yhdeksän hänen hermonsa olivat pettäneet ja hän oli hypännyt pyörän selkään. Lapset olivat toppuutelleet, että kyllä äiti sieltä tulee, mutta ei auttanut. Mies tiesi, ettei minulla ollut eväitä mukana. Näin kauan ei voi pärjätä syömättä. Jotain on täytynyt sattua. 

Minulla oli perheen ainoa auto, joten mies siis otti pyörän ja lähti polkemaan reilun kolmen kilomerin matkan rakennukselle kauheassa tuulessa. Oli melkein myrsky. Pyörän kumit olivat liian tyhjät, mutta pumppu oli autossamme ja siis työmaalla. Hattu meinasi koko ajan lentää päästä miehen polkiessa niin nopeasti kuin pääsi. Kiirehän siinä oli kun vaimoa ei kuulu eikä näy. Ties miten henkihieverissä raukka siellä työmaalla...

Katuvalojen loputtua näkyi tien kyltti, mutta ei tietä. Oli säkkipimeää. Tie oli kurainen ja kuoppainen ja varsinkin alamäissä kuoppia piti erityisesti varoa. Niin lapset olivat lähtiessä neuvoneet. Taskulamppu välkkyi, mutta näytti sentään jotakin. 

Perille tultua miestä yskitti ja jalat olivat maitohapoilla. Itse asiassa häntä yskitti vielä kotimatkalla, mutta itse tapahtuma nauratti jo häntäkin. Rakkauttahan se vain oli.

ONNELLISTA JOULUA!

Onnellista Joulua ja Ihanaa Uutta Vuotta

kaikille lukijoilleni!

T. Pauliina

HAASTETTA

Kukkia ja haaveita -blogin Sirkku heitti minulle kivan haasteen: Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina. Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Mukaan voi haastaa neljä blogiystävää. Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä. Alunperin haasteen on laittanut liikkeelle Kivipellon Saila.

TALVI

Talvella on lunta enemmän tai vähemmän - yleensä vähemmän, kuten nyt.

KEVÄT

Kevään kuvaksi valitsin helmililjan, johon minulla on viha-rakkaussuhde. Rakastan sen sinistä väriä ja "vihaan" sen törröttäviä kuivuneita kukkavarsia ja lehtiä, joita ei millään meinaa erottaa rikkakasveista.

KESÄ

Joihinkin perennoihin kiintyy enemmän kuin toisiin. Tähän valkoiseen kaukasiantörmäkukkaan ihastuin erityisesti ankaran viime talven jälkeen. Olin aivan varma, että se menehtyy pakkasen kourissa ilman minkäänlaista suojaa, mutta ei. Se kukki ihanasti kesästä pakkasiin asti.

SYKSY

Olen hillittyjen värien ystävä, mutta syksyllä puutarha saa räiskyä punaista, keltaista ja oranssia. Pensasmustikka saa erityisen kauniin syysvärin.

Olen taas kovin nolo kun en osaa heittää haastetta suoraan kenellekään. Minulla ei ole aavistustakaan siitä kuka tämän haasteen on jo saanut. Tämän haasteen saa siis poimia itselleen iltojen iloksi.

Ihanaa joulun odotuksen aikaa kaikille!

HAASTEELLISTA ELÄMÄÄ

Elämä on välillä haasteellista. Nytkin tuli kaksi haastetta, joihin molempiin on kiva vastata.

Piia Anneli Aamukastetta puutarhasta -blogista heitti kolmen kuvan haasteen kaikille halukkaille. Minähän halusin, vaan en heti ehtinyt.

Kesäkukka Kosmosta ja leijonankitaa-blogista heitti minulle Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Ilahduin siitä kovasti ja innoissani sukelsin viime kesän (siis kasvukauden) muistoihin.

Päätin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

   3         kuvat Kanakesä, Rakennuskesä, Blogikesä (= kolmen kuvan haaste)
+ 3         kolme lisäkuvaa Pionikesä, Sadekesä, Puutarhakesä
___         ______________________________________________________________
   6         kuuden kuvan haaste (= ihana puutarhaintoilun täyttämä kevät, kesä ja syksy)


1. KANAKESÄ
Tyttäreni Mille fleur-kääpiökanat ovat innokkaita hautojia ja niinpä saimme kaksi satsia tipuja. Tipujen kasvua oli hauska seurata. Syksyllä tytär lähti opiskelemaan ja minä aloin hoitaa kanoja. Ne muuttivat elämäni kahdella tavalla. Ensinnäkin en enää pysty syömään broileriruokia, suosin mieluummin kasviksia. Toisekseen olen saanut uuden harrastuksen. Kanojen hoito on hyvin rentouttavaa puuhaa ja on hieno aloittaa aamut kanalassa.

Rose tutustuu Tiuhtiin, joka on kuoriutunut muutama tunti sitten. Pelastimme kaksi tipua, jotka olivat vierähtäneet munissaan emonsa alta ja ilman apuamme olisivat kylmettyneet ja jääneet kuoriutumatta.

2. RAKENNUSKESÄ
Mies rakensi kesän aikana autotallin, johon tuli myös kanala. Rakentaminen tarkoitti sitä, että olimme enimmäkseen kotona. Matkailu jäi aika vähiin, mutta on ihanaa kun talli on nyt melkein valmis.

Pioni 'Angel Cheek' kukkii työmaan edustalla.

3. PIONIKESÄ
Olin onnellinen pionituista, jotka mieheni teki minulle. Sain 29 pionia ja niiden lisäksi monia muita ihania kasveja, joiden myötä puutarhamme muuttui taas pikkuisen vihreämmäksi. Kirjoitin tästä jutun otsikolla Miehen syy.

Pioni 'Mother's Choice' kukki jo ensimmäisenä kesänään meillä.

4. SADEKESÄ
Olin onnellinen sateisesta ja viileähköstä kesästä. Minulle melkein kaikki säät ovat ihania. Ainoastaan pitkiä hellejaksoja en jaksa. Kuluneena kesänä oli paljon ihanteellisia istutusilmoja, kastelemisessa pääsin aika vähällä enkä muista koskaan olleeni näin paljon puutarhassa. Mikäs sen mahtavampaa!

Hyvä kun joskus satoi niin rankasti, että malttoi edes hetken olla sisällä.

5. PUUTARHAKESÄ
Ihaninta kesässä oli kun sain puuhailla puutarhassa aamusta iltaan. Olin onnellinen kun puutarhamme vihdoin vaihtoi väriä ruskeasta vihreään. Sain monta istutusaluetta valmiiksi tai ainakin hyvälle alulle.

Pieni nurmikkomme vihersi ensimmäistä kevättä. Uudet istutukset olen kattanut sanomalehdillä ja hiekalla. 

6. BLOGIKESÄ (TAI PAREMMINKIN SYKSY)
Aloitin bloggaamisen ja sukelsin sen myötä mielenkiintoiseen uuteen maailmaan. Ehkä suurin elämys oli huomata miten paljon meitä puutarhaintoilijoita onkaan - ja monet ovat ainakin yhtä höpsöjä kuin itse olen ;) Täällä saa intoilla puutarhajutuista sydämensä kyllyydestä - ja aina löytää samanhenkisiä ihmisiä.

Ensimmäisen varsinaisen blogijuttuni otsikko oli Elämä on ruusuilla tanssimista. 

Onko noloa, jos en nimeä seuraavia haasteen saajia? Olen nimitttäin jo ajat sitten tippunut kärryiltä, kuka on jo tämän haasteen saanut. Se, joka haluaa haastetta elämäänsä, ottakoot tämän hauskan tehtävän vastaan. Suosittelen lämpimästi.


Tervetuloa, Aliina Unelma, lukijaksi! Ihanaa, että halusit liittyä. Toivottavasti viihdyt!

Oikein hyvää joulukuuta kaikille lukijoille!