PUUTARHAELÄMÄÄ MAALISKUUSSA

Maaliskuun 1. päivä

Tänään orsilta puuttuu kaksi. Naurattaa; nyt Lyydiakin hautoo. Jopas on melkoinen alku maaliskuulle! Eihän vain kevät ole jo alullaan? Minun talvipuuhani ovat vielä pahasti kesken.


Maaliskuun 3. päivä

Tulppaanikimppu ruokapöydällä on niin kevättä! Ei haittaa, vaikka sohjo ulottuu nilkkoihin ja harmaat pilvet roikkuvat melkein maahan asti.


Maaliskuun 4. päivä

Ihmeellistä kulkea kanalaan sulaa ja kuivaa laattakäytävää pitkin! Ei puhuta tässä nyt siitä, että leveä laattakäytävä on veden vallassa. Aurinko on näyttäytynyt hetken, mutta tuulee niin voimakkaasti, etten meinaa jäisellä pihalla pystyssä pysyä.

Lyydia hautoo. Floora seisoo pesän edessä astinlaudalla aivan kuin haluaisi hautoa. Vanha rouva – miettineekö entisiä aikoja, kun oli vielä nuori ja voimissaan, hautoi ja hoiti monta tipukatrasta. Viereisessä pesässä hautoo Aliisa, nuori ja reipas, viime kesän tipuja.


Maaliskuun 5. päivä

Ihana kevätilma: lämmin ja aurinkoinen, linnut laulavat aivan kuin lapsuudessakin! Nurmikko viheriöi ja lumet sulavat silmissä. On juuri sopiva aika tehdä ensimmäiset puutarhatyöt ja leikata kuusten alaoksat.


Maaliskuun 7. päivä

Lumet ovat huvenneet puutarhasta niin, että vain varjopaikoissa on pieniä valkoisia laikkuja. Kiertelen puutarhan sorapolkuja ja ihmettelen mihin talvi oikein meni. En tosin usko, että kevät alkaisi jo nyt. Vastahan oli paukkupakkaset. Toivon, että talvi jatkuisi vielä.

Kuulen moottorisahan äänen metsän laidasta. Jouko ja pojat tekevät tilaa poikien traktorille ja tukkikärrylle. Nyt on hyvä tilaisuus saada pystyyn kuollut katajan puolikas kaadettua. Asla hoitaa asian ystävällisesti saman tien. Jäljelle jää säälittäväksi laihtunut katajan ruipelo. Annetaan sille vielä aikaa.


Maaliskuun 10. päivä

If you cannot be satisfied with what you have,
you must learn to be satisfied with what you haven't.

Niin totta, puutarhassakin.

Maaliskuun 16. päivä

En uskonut kevään tulevan jo maaliskuun alussa, mutta niin vain näyttää käyneen. Olen silti varma, että kirsikkapuiden kukkiessa sataa lunta. Joutsenpariskunta on asettunut läheiselle pellolle, töyhtöhyyppiäkin on nähty. Kuovi varoittelee menemästä jäälle.

Aliisa ja Celeste hautovat sulassa sovussa samassa pesässä. Floora on hengessä mukana. Se makaa laudalla pesän edessä. Lyydia sen sijaan on muuttanut mielensä ja lakannut hautomasta.

Maaliskuun 17. päivä

On niin kaunis ja lämmin iltapäivä, että pätkin perennanvarret alas. Huomenna voisin valokuvata siistiä puutarhaa.


Maaliskuun 18. päivä

Ei tule tänään kuvaamisesta mitään. Tuulee niin kovaa, että koko talo humisee ja paukkuu. Kevättä sekin.

Maaliskuun 19. päivä

Tänään leikkaan herukkapensaat ja tuon ison kimpun oksia maljakkoon. Viipyilen puutarhassa ihmettelemässä, mihin talvi oikein hävisi. Olisin halunnut odottaa kevättä, mutta se tuli yllättäen yhtenä päivänä.

Istun auringossa pipo päässä. Tunnen tuulen kasvoillani ja kuulen sen huminan. Kuuntelen tiaisten laulua, mutta en erota sinitiaista talitintistä. Ovat tainneet talitintit urbanisoitua ja kiireisesti vain huikkivat ’ti-tyy’. Seuraan naakkaparven kaunista koreografiaa taivaalla.

Maaliskuun 25. päivä

Tuulee taas. Hyvä niin, saan rauhassa viimeistellä talvipuuhani ja totutella ajatukseen keväästä.

Kukot kiekuvat vuorotellen niin suloisesti, että minun tekisi mieleni rutistaa niistä jokaista. Iltapäivällä ne ovat asettuneet jo orrelle. Olen kiitollinen siitä, että kanalassa on niin rauhallista ja sopuisaa.


Maaliskuun 29. päivä

On rauhallinen sunnuntai-iltapäivä. Palmusunnuntai. Menen kanalaan viedäkseni kanoille porkkanaa. Kanalassa on tilanne päällä. Kaksi pikkukukkoa sinkoilee ympäri kanalaa. Kanat väistelevät parhaansa mukaan näitä ohjuksia.

Kukot ovat ottaneet yhteen niin verisesti, että vaihtoehdot ovat vähissä. Toisesta on luovuttava, eikä aikaa ole paljon. Alun sekasorron jälkeen tilanne hahmottuu: Stella jahtaa Meelikiä, joka yrittää karkuun, mutta Stella tulee aina perässä. Kun Stella pääsee Meelikin kimppuun, se repii sulkia ja yrittää käydä päälle. Katkaisen tilanteen kaurapöntön kannella. Meelik jää kannen suojaan huohottamaan väsyneenä.

Olen tehnyt ratkaisuni: olen aina heikomman puolella ja Stellan on lähdettävä. Noeli saa rauhallisesti kukon syliinsä. Hyvästelen tappelupukarin, joka näyttää Noelin sylissä maailman kilteimmältä kukolta. Jouko hoitaa lopettamisen nopeasti varmoin ottein. Kiitän aviomiestäni suuresta avusta ja vasta silloin purskahdan itkuun.

Kuva on otettu viime marraskuussa. Edessä vas. Stella, sen takana Meelik ja Elmeri. Edessä oik. Celeste, pesässä Lyydia.

En tiedä, kuka tappelun aloitti. En kuullut todistajalausuntoja. En tiedä mitään muuta kuin sen, että Meelik tarvitsi turvaa. 

Käyn vielä kanalassa, jossa vallitsee rauha ja hiljaisuus.

Maaliskuun 30. päivä

Ensimmäinen leskenlehti pilkistää puutarhassa. Onpa se söpö!