RUUSUINEN TIE

Olin sivuuttanut kaikki ruusut vaikeahoitoisina ja vaativina piikkipuskina. Kirjoista saamieni vaikutteiden vuoksi kuitenkin innostuin. Muistan vuosien takaa kuvan valkoisesta ’Iceberg’-ruususta, jonka juurella kasvoi mirrinminttua. Ajattelin, että voisinhan kokeilla yhtä ruusua mirrinminttuineen. Päätöksen vahvisti naapurin juhannusruusun hurmaava tuoksu postilaatikolla käydessä.

Taimet olivat aika mitäänsanomattoman näköisiä retkottajia

ja tietysti piikikkäitä, mutta ostin yhden.

Yksi ruusu riittäisi. Päädyin perinteiseen juhannusruusuun. Taimet olivat aika mitäänsanomattoman näköisiä retkottajia ja tietysti piikikkäitä, mutta ostin yhden. Istutin ruusuni pohjattomaan saaviin. Juurelle istutin mirrinminttua ja jättipoimulehteä. Nimesin alueen suurellisesti Ruusutarhaksi.

Juhannusruusu ’Plena’ valloitti sydämeni runsaalla kukinnallaan jo ensimmäisenä kesänä. Ruusun tie sydämeeni oli avattu. 

Juhannusruusu 'Plena'

Seuraavaksi hankin kaksi ’New Dawn’ –köynnösruusua kaariportille. Ruusut kukkivat väsymättä vielä pienten pakkasten tultua. Olin myyty.

Seuraavana kesänä ne nousivat koiranruusuina

ja kaivoin juurakot ylös.

Hankin vielä toiset kaksi ’New Dawn’ –köynnösruusua. Elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista. Tuli ankara talvi ja uudet ’New Dawn’ –ruusuni paleltuivat. Seuraavana kesänä ne nousivat koiranruusuina ja kaivoin juurakot ylös. Vanhemmatkin köynnösruusuni paleltuivat pahasti, mutta selvisivät. Kun köynnösruusut pääsivät taas kasvun vauhtiin, huomasin olevani myöhässä niiden tukeen sitomisen kanssa. Siinä hommassa päätin olla hankkimatta enää yhtään köynnösruusua. Päätökseni on pitänyt.

’New Dawn’ –köynnösruusun kukka on hyvin hienostunut.

Jouko kysyi olisiko minulla mitään käyttöä ylimääräiselle betonirenkaalle. Toki. Muistin naapurin sanoneen, ettei pensasruusuja kannata istuttaa muuten kuin betonin sisään. Siinä minulle oli hyvä syy istuttaa yksi ruusu lisää. Jouko kaivoi betonirenkaan maahan ja minä istutin siihen tarhakurtturuusu ’Sävelen’.

Tarhakurtturuusu ’Sävel’ on saanut meillä pärjätä hyvin vähällä hoidolla.

Kanat olivat myllänneet koko puutarhan,

mutta tuo ihana ruusu kukki ylväänä.

Ja niinhän siinä kävi, että kun pää oli saatu auki, ruusuja alkoi tulla puutarhaamme yhä enemmän. Muistin nähneeni tällä seudulla eräällä kanojen kasvattajalla ’Schneewittchen’-ruuusun, joka kukki vielä myöhään syksyllä komein jalomuotoisin kukin. Olin vaikuttunut.  Hämmästelin kuinka noin täydellinen ruusu voi menestyä täällä ilman talvisuojausta. Kanat olivat myllänneet koko puutarhan, mutta tuo ihana ruusu kukki ylväänä.

Ostin ’Schneewittchen’ –ruusun, joka on uskollisesti viihtynyt meillä jo monta vuotta. Ruusu on ihmeellinen. Minun alkuaikojen käsityksistä poiketen se ei vaadi juuri mitään. Leikkaan jonkun oksan keväisin ja lannoitan, jos muistan. Aika usein en muista, mutta ruusu kukkii silti.

Tertturuusu ’Schneewittchen’ on floribundaruusu eli teehybridin ja polyanthahybridin risteytys.

Alussa minua häiritsi, kun en saanut mitään tolkkua ruusujen nimistä. Olin kuullut talvenaroista ryhmäruusuista, kestävistä kanadalaisista, tavanomaisista hansaruusuista. Sitten oli loputon lista nimiä, joista en tajunnut tuon taivaallista: pimpinellat, tertturuusut, floribundaruusut, polyanthahybridit, teehybridit, ranskalaiset ja oih, vaikka mitkä.

Pikku hiljaa opin, että on luonnonruusuja, kuten esimerkiksi karoliinanruusu, kurttulehtiruusu, nukkeruusu, orjanruusu, pimpinellaruusu ja punalehtiruusu. Sitten on jalostettuja lajikkeita enkä aio luetella niistä kuin murto-osan. Niitä meinaan on. Blandaruusut, bourbonruusut, hansaruusut, kanadalaiset ruusut, kesädamaskonruusut, kirkonruusut, morsionruusut, neidonruusut, neilikkaruusut, puistoruusut, ranskanruusut, tarhakurtturuusut, tarhapimpinellaruusut…

Ostin Karoliinanruusun Muhokselta, Oulujoen taimistolta itselleni ja Karoliina-kummitytöllemme.

Nyt tiedän, että teehybridit ovat suurikukkaisia, tertturuusut pienikukkaisia ja mini- eli pikkuruusuilla on kaikkein pienimmät kukat. Nämä kaikki ovat niitä talvenarkoja ryhmäruusuja. Pienikukkaisia tertturuusuja ovat polyantharuusuut, polyanthahybridit ja floribundaruusut. Grandiflorat ovat iso- ja pienikukkaisten risteytyksiä ja nimensä mukaisesti melko isokukkaisia.

Sain tietää, että olin tietämättäni hankkinut

sen alun perin haaveilemani ’Icebergin’,

sillä se on  sama kuin ’Schneewittchen’.

Nyt tiedän, että tertturuusu ’Schneewittchen’ on floribundaruusu. No, tuolla tiedolla en pitkälle pötki. Sen sijaan oli hauska kun sain tietää, että olin tietämättäni hankkinut sen alun perin haaveilemani ’Icebergin’, sillä se on  sama kuin ’Schneewittchen’.

Seuraavat ruusut tulivat meille, kun aloin taistella kauneudella naapurista vyöryviä seljoja, villivadelmia, ohdakkeita ja kortteita vastaan. Istutin muurin päätyyn tarhakurtturuusun nimeltä ’Lac Majeau’ ja kanadalaisen ruusun nimeltä ’Morden Blush’.

Tarhakurtturuusu ’Lac Majeau’

Kanadalainen ruusu ’Morden Blush’ tuo mieleeni lapsuuteni satukirjat, joissa oli englantilainen kuvitus.

Samaa tarkoitusta varten aloin istuttaa ruusuja myös muurin päälle. Kasvupaikkana muuri on vaikea: kesällä kuiva ja kuuma, talvella kylmä ja suojaton. Multaakaan ei muurin päälle kovin paksua kerrosta saa. Kokeilin ideaa ensin yhdellä, erityisen kestävällä valkokukkaisella kurttulehtiruusulla. Ruusu menestyi talven yli hyvin ilman mitään suojauksia, joten jatkoin projektia istuttamalla lisää ruusuja.

Rikolliseksi en aio ryhtyä, joten

haikein mielin kiskoin kurtturuusuni ylös.

Elämä ei aina ole ruusuista, vaan välillä polku on ohdakkeinen. Kuulin, että kurttulehtiruusun myynti on kielletty ja myös sen kasvattamisesta tulee kolmen vuoden siirtymäajan kuluttua kiellettyä. Rikolliseksi en aikonut ryhtyä, joten haikein mielin kiskoin kurtturuusuni ylös. Uudeksi valkokukkaiseksi ruusuksi löysin yksinkertaisen Nilsinruusun.

Valkoisen lisäksi istutin muurille aniliininpunaisen Ranskanruusu ’Olkkalan’ ja vaaleanpunaisen morsionruusun nimeltä ’Juhannusmorsian’. Niidenkin pitäisi olla hyvin kestäviä. Jos ne menestyvät, istutan niitä lisää koko muurin pituudelta. Muurin alkuun suunnittelin matalaa Karoliinanruusua.

Kerran meille kävi niin, että iso vesiallas halkesi yläosastaan. Päätin, etten jää sitä suremaan, vaan käännän harmin voitoksi. Ja taas kaivettiin. Muutaman mutkan jälkeen istutin altaaseen kalpeankeltaisen ruusun ’Aicha’.

Edessämme näyttäsi olevan ruusuinen tulevaisuus, vaikka eihän minun pitänyt sellaisia piikkipuskia…