sunnuntai 20. helmikuuta 2022

HELPOT PERENNAT

Jotkut perennat ovat kauniita, mutta arvaamattomia. Jotkut ovat arkoja, toiset villejä. Jotkut ihanuudet vaativat puutarhurilta yhtä ja toista. On myös perennoja, jotka ovat fiksuja ja filmaattisia ja pärjäävät aika lailla omin nokkineen. Esittelen ne tässä. 

Listalle pääsyn kriteerit ovat:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.

AURINGOSSA VIIHTYVÄT PERENNAT

Kattomehitähti

Kattomehitähti on mehitähdistä kestävin. Tämä hyvin matala ja tiheä perenna viihtyy auringossa ja jopa paahteessa. Kattomehitähti pitää ohutmultaisesta ja laihasta maasta. Kukinnot nousevat lehtien yläpuolelle heinä-elokuussa. Hoitoa se ei tarvitse lainkaan. Mehitähti sopii hyvin kivikkoryhmiin.

Alppipiikkiputki

Sinisävyinen alppipiikkiputki on aurinkoisen ja jopa paahteisen paikan kasvi. Se viihtyy läpäisevässä, kuivassa tai tuoreessa, kalkitussa ja ravinteikkaassa runsasmultaisessa maassa, johon on sekoitettu hiekkaa.
 Alppipiikkiputki on helppohoitoinen ja kestävä eikä kaipaa erityistä hoitoa. Se kukkii pitkään heinä-syyskuussa ja on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka. Alppipiikkiputkia lisätään siemenistä ja juuriversoista. Se myös kylväytyy itsestään, mutta blogiystäväni mukaan ei kuulemma vaivaksi asti. Sen sijaan sinipiikkiputki kylväytyy runsaasti.

Purppurapunalatva

Purppurapunalatva on korkea, jopa parimetrinen, ja siksi se kaipaa ympärilleen tilaa. Se kukkii suurin lilanpunaisin, tuoksuvin kukinnoin elo-syyskuussa ja houkuttelee puoleensa perhosia. Myöhäisen kukinnan vuoksi punalatva kannattaa istuttaa aurinkoiselle paikalle, mutta varsinkin eteläisissä osissa Suomea se viihtyy myös puolivarjossa. Kasvualustaksi punalatva toivoo tuoreen–kostean, runsasravinteisen ja -humuksisen, läpäisevän ja 50 cm syvän paikan. Purppurapunalatva ei leviä rikkakasvin tavoin ja on kestävä, kunhan kasvualusta ei ole märkä etenkään talvella. Korkeudesta huolimatta se ei tarvitse yleensä tukea. Olen ymmärtänyt, että punalatvaa voi halutessaan jakaa, mutta se ei ole välttämätöntä.

Syysmaksaruoho

Syysmaksaruoho on aurinkoisen paikan ja laihan, läpäisevän maan ystävä. Minulla se tosin kasvaa ihan peruspuutarhamaassa ja hyvin on pärjäillyt. Syysmaksaruohot kukkivat elokuusta pakkasten tuloon asti. Kuivat kukkavarret leikataan pois vasta keväällä.

Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukka on matalahko (15–25 cm) kivikko- ja ryhmäperenna, joka istutetaan aurinkoiselle tai lievästi varjoisalle kasvupaikalle. Maan tulisi olla läpäisevä, vähäravinteinen, kalkittu ja hiekkapitoinen. Tarhakylmänkukan kukat ovat isot ja nuokkuvat, sinivioletit, punaiset tai valkoiset. Se kukkii toukokuussa. Kukinnan jälkeen kasvia koristavat hopeiset siemenpallot. Tarhakylmänkukka ei pidä siirtämisestä. Se ei tarvinne minkäänlaista hoitoa.

Jalokello

Kellokukat leviävät yleensä enemmän tai vähemmän villisti siementämällä. Jalokello on aivan toisenlainen. Se on kasvanut minulla jo useita vuosia, ja myös edellisessä puutarhassa, mutta ei ole levinnyt yhtään. Runsastunut se kyllä on. Jalokello haluaa kasvurauhan. Sen voi kuulemma jakaa, mutta se toipuu siitä hitaasti. Kellomaiset kukat, siniset, valkoiset tai vaaleanpunaiset, avautuvat heinä-elokuussa. Jalokello pitää aurinkoisesta tai lievästi varjoisasta paikasta. Kasvualustaksi sopii ravinteikas, tuore ja läpäisevä hiekansekainen multa. Jalokello sopii istutettavaksi erilaisiin kukkaryhmiin. Blogiystäväni mainitsi, että V-vyöhykkeellä jalokellon talvehtiminen on epävarmaa. 

Jaloritarinkannus

Jaloritarinkannus on upea kasvi ja otin sen lukijani suosituksesta mukaan tälle listalle, vaikkei se aivan täydellisesti kriteerejä täytäkään. Ritarinkannukset leviävät hillitysti eivätkä juuri tarvitse hoitoa. Kun istutuspaikan valinnassa on huolellinen, perenna on talvenkestävä ja terve. Ritarinkannukset tarvitsevat aurinkoisen, tuulilta suojatun paikan sekä ravinteikkaan ja multavan maan, joka pysyy tasaisen kosteana. Ne eivät siedä kuivuutta. Hikevää multaa pitäisi olla puolen metrin syvyydeltä. Hoitoa ne eivät sitten tarvitsekaan. Tuentakin on pikku juttu kun sen tekee heti istutuksen yhteydessä. Ritarinkannuksia voidaan jakaa noin joka viides vuosi. Jaloritarinkannuksia on sinisestä vaaleanpunaiseen, punaviolettia, valkoista ja keltaista. Ne kukkivat kesä-syyskuussa lajikkeen mukaan.

Raparperi

Mikäpä estäisi käyttämästä raparperia koristekasvina, vaikka sitä ei tarvitsisikaan keittiössä. Sen lehdet ovat suuret ja peittävät ja vaalea kukinta komea. Raparperi ei leviä rikkaruohoksi ympäristöön, vaikka se kukittuaan tekee itäviä siemeniä. Jos kuitenkin runsas sato on pääasia, kukkavarret kannattaa leikata mahdollisimman varhain. Seuraavan vuoden satoon kukinta ei vaikuta. Raparperi antaa satoa samalla paikalla 10–18 vuotta. Sen jälkeen raparperi kannattaa jakaa. Joissakin lähteissä se neuvotaan jakamaan jopa viiden vuoden välein. Raparperia voidaan lisätä jakamalla vanha terve raparperi. Raparperi kasvaa niin auringossa kuin varjossakin ja monenlaisilla mailla. Lievästi hapan tai neutraali, syvämultainen, ojitettu, vettä pidättävä ja ravinteikas maa on paras. Raparperi ei viihdy paikassa, jossa vesi seisoo juurten alla. Maahan kannattaa lisätä turvetta tai multaa, jos humusta on vähän. Esimerkiksi savimaa, jota on parannettu mullalla ja kalkitulla turpeella on ihan hyvä kasvupaikka raparperille.

Punahattu

Punahattua sanotaan lyhytikäiseksi, mutta blogiystäväni V-vyöhykkeeltä kertoi omien punahattujensa viihtyvän ja vain kasvattavan juurakkoaan. Hänen punahattunsa voivat kaikin puolin hyvin. Niin voivat omat punahattunikin. Ne ovat minulla jo seitsemättä kesää. Otin siis punahatun mukaan tälle listalle, vaikka se toisinaan saattaakin kadota. Kannattaakin ripsauttaa vähän siemeniä aina aika ajoin vanhojen lomaan. Sehän ei ole suuri vaiva. Punahatut kukkivat erittäin pitkään heinä-syyskuussa ja perhoset pitävät niistä. Kukkien värejä voivat olla punaisen eri sävyt, vaaleanpunainen, valkoinen ja limenvihreä. Punainen maatiaislajike lienee niistä kestävin. Jalostetut lajikkeet tahtovat olla arempia. Kasvupaikkaan on syytä kunnolla satsata. Punahatuille valitaan aurinkoinen tai korkeintaan puolivarjoinen paikka ja tuore, kalkittu, läpäisevä, runsasravinteinen ja hiekkapitoinen kasvualusta. Maa ei saa olla kylmää ja jäykkää savea. Rinne tai harju on hyvä, sillä punahatut eivät siedä talvimärkyyttä. Punahatut sopivat leikko- ja kuivakukiksi. Kun varret leikataan kukkien avauduttua täysin, kukat kestävät maljakossa kauniina jopa kaksi viikkoa. Keskellä kohoavaa oranssinruskeaa, piikkimäistä ”kupua” voi hyödyntää kuivakukkana. Kukkavarret ovat pystyt ja hyvin tukevat, joten sitä ei tarvitse tukea. Punahattu leviää hillitysti.

Tähkätädyke

Tähkätädyke on aurinkoisen paikan kasvi. Kasvualustan suhteen se ei ole tarkka, sillä maa voi olla kuiva tai tuore, keskiravinteinen. Tähkätädyke kukkii heinä–elokuussa. Kukat voivat olla sinisiä, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Tämä kaunis lajike leviää hillitysti verrattuna rantatädykkeeseen. Se ei myöskään vaadi tukemista tai muuta hoitoa. Vanhat yksilöt kannattaa jakaa ja istuttaa uudelleen keväällä.

Virginiantädyke

Virginiantädyke on kaunis syksyn kukkija. Se kukkii elo–syyskuussa liilansinisin, vaaleanpunaisin tai valkoisin tähkämäisin kukin. Virginiantädyke viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, ravinteikkaassa, tuoreessa ja läpäisevässä maassa. Kasvi on helppohoitoinen eikä kaipaa tukea. Iso, selvärajainen mätäs ei leviä liikaa.

PERENNOJA AURINKOON JA PUOLIVARJOON

Esikko


Vanhanajan esikot ovat helppoja ja kiitollisia perennoja oikeassa paikassa. Jalostetut lajikkeet vaativat enemmän hoitoa eivätkä kaikki välttämättä kestä talven vaikeita oloja. Esikoita on hyvin monen värisiä ja usein kukan keskusta on erivärinen. Esikot pitävät aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta. Kasvualustan pitää olla 40 - 50 cm syvä, vettä läpäisevä sekä kohtalaisen ravinteikas.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’

Kyläkurjenpolvi ’Laura’ on kaunis ja helppo, kerrottukukkainen kaunotar. Toisin kuin useat muut kyläkurjenpolvet ’Laura’ ei leviä siemenistä. Muutenkin se on helppohoitoinen.
 ’Laura’ kukkii valkoisin kukin heinä-elokuussa. Kasvukorkeudeksi mainitaan noin 60 cm. Tämä kyläkurjenpolvi sopii hyvin erilaisiin pensasistutuksiin, puiden ja pensaiden alle sekä metsäpuutarhaan. Se sopii erinomaisesti niin muiden kurjenpolvien joukkoon kuin perennaryhmiinkin. Paikan olisi hyvä olla aurinkoinen tai puolivarjoinen.

Pioni

Kiinanpionit ovat erittäin kestäviä ja huolettomia perennoja. Kun istutuksen tekee huolellisesti ja asentaa tuen saman tien, voi sen jälkeen pelkästään nauttia. Vanhat versot voi leikata, mutta siinä kaikki. Kiinanpionit kukkivat melko lyhyen aikaa kesä-heinäkuussa, mutta kukinta on sitäkin runsaampaa. Yltäkylläistä suorastaan. Lyhyt kukinta riittää aivan mainiosti varsinkin, jos puutarhassa kasvaa useampia eri lajikkeita, jotka kukkivat hieman eri aikaan. Pioni pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta ja tuoreesta, vettäläpäisevästä, hiekkapitoisesta, runsasmultaisesta maasta. Hiekalla kevennetty savi on oikein hyvä, mutta mistään turvepitoisesta, esimerkiksi pussimullasta, se ei pidä yhtään. Istutettaessa lannoitetaan kuopan pohjalle maltillisesti ja sitten se homma on hoidettu vuosikausiksi. Pioni viihtyy parhaiten saadessaan olla samalla kasvupaikalla jopa vuosikymmeniä, mutta ei suutu siirtämisestä kunhan sen tekee syksyllä. Vanhempia kasvustoja voidaan jakaa syksyisin.

Päivänlilja


Päivänliljat kuuluvat maailman suosituimpiin perennoihin. Niinpä eri päivänliljalajikkeita on rekisteröity yli 50 000. On siis mistä valita kokoja, kukan malleja ja värejä valkoisesta ja keltaisesta oranssiin ja punaiseen, jopa lilaan ja limenvihreään. Hakusanalla Hemerocallis löytyy aika uskomattoman näköisiä lajikkeita. Yleensä vain on niin, että pitkälle jalostetut eivät ole niin vaivattomia ja kestäviä kuin vähemmän jalostetut. Päivänliljat ovat hyvin helppohoitoisia ja pitkäikäisiä. Ne viihtyvät aurinkoisilla tai hieman varjoisilla kasvupaikoilla. Ne toivovat multavaa maata ja kestävät kuivuutta. Niitä ei tarvitse hoitaa. Päivänliljoilla ei ole tavattu Suomessa pahoja tuholaisiakaan. Eri päivänliljojen kukinta ulottuu kesäkuun alusta syksyyn. Yksittäinen lajike kukkii tavallisesti kaksi tai kolme viikkoa, mutta esimerkiksi keltainen tarhapäivänlilja ’Stella de Oro’ kukkii kesäkuusta syksyyn. Moni päivänlilja tuoksuu ihanasti. Päivänliljojen leveän heinämäiset lehdet muodostavat tiheitä, selvärajaisia mättäitä. Lehdistö pysyy vihreänä läpi kesän ja muuttuu syksyllä kelta-, oranssi- tai ruskeasävyiseksi. Päivänliljat sopivat perennaryhmin sekä veden äärelle, jos maa on hyvin ojitettua eikä vesi seiso siinä. Päivänlilja viihtyy vuosia samalla paikalla. Sitä voi lisätä jakamalla keväällä tai mieluummin kukinnan päätyttyä.

Syysleimu


Syysleimut ovat rakastettuja loppukesän ja syksyn kukkijoita jo isoäidin ajoista. Syysleimut aloittavat kukintansa Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälin jälkeen. Myöhäisimmät lajikkeet kukkivat syyskuuhun. Kukissa on mielestäni voimakas tuoksu. Lajikkeita on runsaasti, erilaisia punaisen ja lilan sävyjä sekä valkoista. Syysleimut pitävät valoisasta, mutta viileähköstä kasvupaikasta. Aurinko–puolivarjo on hyvä. Maan tulee olla keski- tai runsasravinteista, läpäisevää ja tasaisen hikevää, sillä kuivuus altistaa kasvit härmälle ja muille taudeille. Onneksi saatavana on taudeista puhdistettuja taimia. Syysleimut leviävät hyvin hillitysti. Niitä voi jakaa ja ne virkistyvät jakamisesta, mutta se ei ole välttämätöntä kovin tiheästi.

Kiiltoleimu


Kiiltoleimu muistuttaa hyvin paljon syysleimua, mutta aloittaa kukintansa aikaisemmin. Se on terve ja erittäin talvenkestävä. Kiiltoleimu kukkii runsaasti loppukesällä valkoisin, tuoksuvin kukin. Lehdet ovat kovat ja kiiltäväpintaiset. Samoin kuin syysleimuillekin, kiiltoleimulle kannattaa valita aurinkoinen-puolivarjoinen paikka. Kasvualustan pitäisi olla keskiravinteinen, keskikostea, noin 40 cm syvä multa. Parhaimmillaan kiiltoleimu on useamman taimen ryhmissä.

Luppio

Luppio pääsi listalle blogiystäväni suosituksesta. Itse en tätä melko harvinaista kasvia tunne lainkaan. Netistä luin, että jotkut ovat aivan luppioiden lumoissa ja toiset eivät ymmärrä näiden päälle ollenkaan. Komealuppion kukka on kuin pieni, vaaleanpunainen kissanhäntä. Kestävyys on kestävän ja hyvin kestävän vaiheilla. Nuokkuluppion nuokkuvat kukat muistuttavat pulloharjaa. Luppiot kukkivat heinä – elokuussa. Luppiot ovat auringon tai puolivarjon kasveja. Parhaiten niille sopii tuore ja runsasravinteinen maa.


Raparperi

Viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.

PERENNOJA PUOLIVARJOON

Jaloangervot


Jaloangervot ovat kestäviä perennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia, ravinteikkaita. kosteutta pidättäviä paikkoja. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa. Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti. Jaloangervot eivät pidä siirtämisestä. Ne lähtevät hitaasti kasvuun keväällä. Jaloangervot eivät vaadi jakamista kuin kymmenen vuoden välein. Hoidoksi riittää lannoitus ja sehän ei ole paljon vaadittu.

Kuunlilja


Kuunlilja on arvostettu perenna erityisesti komean lehdistönsä vuoksi. Lehdet ovat keltaiset, valko- tai keltakirjavat, sinertävät tai vihreät. Ne muodostavat selvärajaisia mättäitä. Lajikkeita on runsaasti, joten niitä yhdistelemällä saa aikaan näyttäviä ryhmiä. Kuunlilja kukkii korkein, violetein tai valkoisin kukin heinä-elokuussa. Kuunlilja pitää tuoreesta, runsasravinteisesta ja humuspitoisesta maasta, mutta ei ole kovin tarkka kasvualustasta, kunhan saa kasvaa varjossa tai puolivarjossa. Aurinkoakin sietäviä lajikkeita on, mutta niiden kasvualustan tulisi pysyä kosteana. Leviäminen on hillittyä. Kuunliljoja voi lisätä jakamalla, mutta niitä ei välttämättä tarvitse jakaa vuosikymmeniin. Syyspakkaset muuttavat lehdet läpikuultavan keltaisiksi tai oranssisävyisiksi.

Valeangervo


Komealehtiset valeangervot sopivat suuriin varjokasviryhmiin, mutta jo yksi taimi voi muodostaa näyttävän kasvuston. Ne viihtyvät myös puolivarjossa. Valeangervot viihtyvät tuulensuojaisessa paikassa puoli metriä syvässä, tuoreessa, humuspitoisessa, runsasravinteisessa, läpäisevässä maassa. Paksu suikertava juurakko kasvaa lähellä maanpintaa, joten juurialueen kaivamista täytyy välttää. Valeangervot ihastuttavat erityisesti lehtiensä vuoksi. Lehdet ovat keväällä puhjetessaan punaruskeat. Valeangervot kukkivat heinäkuussa vaalein kukinnoin. Valeangervot leviävät hillitysti. Blogiystäväni mainitsi, että keväällä valeangervo voi olla hallanarka.

Kilpirikko


Kilpirikko on komea, kestävä ja erikoinen perenna. Pyöreät ja peittävät lehdet ovat suuret, jopa 60 cm leveät. Sarjamaisissa kukinnoissa on vaaleanpunaiset kukat. Kilpirikko kukkii ennen lehtien muodostumista, mutta ei välttämättä kuki joka vuosi. Syysväri on syvänpunainen. Tämä näyttävä perenna leviää hitaasti tai korkeintaan kohtuullisesti mullan pinnan myötäisillä juuriversoilla. Viihtyy puolivarjosta varjoon, riittävän kostealla paikalla.

Kilpiangervo

Kilpiangervo on suuri kasvi, se kasvaa helposti metristä puoleentoista.  Lannoittamalla lehdet kasvavat suuremmiksi. Se viihtyy parhaiten puolivarjossa tai varjossa tuulensuojaisessa paikassa. Kasvualustan tulisi olla runsasravinteinen ja syvämultainen. Tämä valtava kasvi tarvitsee runsaasti vettä, mutta ei siedä jatkuvasti märkää maata. Kokonsa puolesta kilpiangervo on hyvä pihan ongelmakohtien peittäjä. Kilpiangervoa voi istuttaa myös seinustalle, missä katolta putoava lumi estää yleensä pensaiden käytön. Kilpiangervo haluaa kasvurauhan, sillä täyteen kokoonsa kasvi tulee vasta usean vuoden kuluttua

Rotkolemmikki


Rotkolemmikin kukat muistuttavat paljon luonnonvaraisia lemmikkejä, mutta lehdet ovat suuria ja herttamaisia. Toisin kun puistolemmikki, rotkolemmikki leviää maltillisesti maanalaisten rönsyjensä avulla ja jonkin verran myös siementämällä. Rotkolemmikki sopii hyvin esimerkiksi perennaryhmien reunoille ja kivikkoihin. Se viihtyy myös pensaiden ja puiden alla sekä veden äärellä. Rotkolemmikki viihtyy parhaiten puolivarjossa tai varjossa ravinteikkaassa, hiekansekaisessa savimaassa.

Raparperi

Viihtyy niin auringossa kuin varjossakin.


Jos peruskasvillisuus koostuu vaivattomista perennoista, voi lisäksi haaveilla muutamista nirppanokista. Ankarankaan talven aikana ei tarvitse yöuniaan menettää, sillä luottokasvit nousevat uskollisesti joka kevät.

6 kommenttia:

  1. Hieno yhteen koottu setti olisin vielä lisännyt yhden, konnanyrtin se on myös siksi hyvä että ei kelpaa etanoille. Ja kukkii varmaan viimeisenä että huomion kohteena on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos lisäyksestä! Konnanyrtti tosiaankin on hillitty ja tosi kiva kaikin puolin. Minä en ole saanut sitä oikein leviämään, mutta hengissä on ollut monet vuodet.

      Poista
  2. Minulla on sitä jonkinmoinen tupas mutta siitä se on minusta juurikin hyvä ei leviä liikaa. Mutta jonkinverran on kuitenkin lisäystä tapahtunut. On mukavan korkuinen ei tarvitse tukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se ei ole onneksi aggressiivinen leviäjä. Sellaisten kanssa tahtookin olla pulassa, jotka leviävät villisti. Tämä on onneksi kiltti ja tosiaan pulskistuu mukavaksi tuppaaksi. Ei minunkaan ole tarvinnut tukea sitä. Nätti se on syksyllä ja itseasiassa koko kesän, sillä lehdistö on kauniin värinen.

      Poista