lauantai 7. syyskuuta 2019

VÄRIKÄS PUUTARHURI

Olette varmaankin kuulleet ihmisten persoonallisuuksien jaottelusta eri väreihin – punainen, sininen, keltainen ja vihreä – käyttäytymismallien mukaan. Moni on varmaan lukenutkin Thomas Eriksonin kirjan Idiootit ympärilläni Kuinka ymmärtää muita ja itseään. Ellet ole, suosittelen lämpimästi lukemaan.

Katsotaanpa, miten värit vaikuttavat Katajakujan puutarhassa.


– Ei muuta kuin asiat rullaamaan,
se sanoi, mitäpä sitä suotta vatvomaan.

Jo ennen kuin talossa oli perustuksiakaan, oli keltainen, luova ja innostuva puoleni vauhdissa. Se maalaili huikeita suunnitelmia koko talon ympäröivästä rehevästä puutarhasta. Kukkarunsautta. Suihkulähteitä. Kivipolkuja. Topiariaa. Metalliportteja. Kesäkeittiö. Potager. Pioneita, unikoita… Punainen puoleni, nopea ja rohkea päättäjä, oli heti juonessa mukana. – Ei muuta kuin asiat rullaamaan, se sanoi, mitäpä sitä suotta vatvomaan. Ja niin minä kääräisin hihani ja rupesin töihin. Sininen puoleni, järjestelmällinen ja suunnitelmallinen, tuli mielellään mukaan, sillä sekään ei työtä pelkää. Innoissaan se rupesi laatimaan suunnitelmia paperille ja tietokoneelle. 

Keltainen puoleni näki tässä pelkkiä hienoja mahdollisuuksia. 

Jarrua ei ollut.

Jarrua ei ollut, sillä minussa ei ole vihreää, tutussa ja turvallisessa pitäytyvää, mukavuudenhaluista puolta. Jos olisin vihreä, olisin todennäköisesti kaadattanut puut talon ympäriltä, ajattanut kivet pois, tasannut maan ja kylvänyt nurmikon. Olisin sitten istuttanut muutaman tuijan, ehkä vähän norjanangervoa ja vuorenkilpeä. Ehkäpä vähän muutakin, mutta ei yhtään liikaa. Tyytyväisenä leikkaisin nurmikon kaksi kertaa viikossa ja nauttisin valmiista puutarhasta. 

Ei vaan tullut mieleen
tuollaiset pikku yksityiskohdat.

Kysyikö kukaan, miten tuo kaikki ihanuus tehdään? Kuka kaivaa kuopat? Kuka kitkee? Kuka perustaa maahan kaikki ne ihanat kaariportit, kesäkeittiöt sun muut? Kuka kantaa kasteluvedet? Ei kysynyt. Ei vaan tullut mieleen tuollaiset pikku yksityiskohdat. Tai jos tulikin etäisesti mieleen, ajattelin niiden hoituvan sitten ajallaan. Niin kuin hoituivatkin. 

Keltainen ja punainen puoleni rakastivat puutarhamyymälöitä. Ne näkivät hyviä tilaisuuksia kaikkialla. Uuteen, isoon puutarhaan tarvittiin valtavasti kasveja. Auto täyttyi kerta toisensa jälkeen. 


Tämän kesän puutarhaostokset olivat huomattavasti maltillisempia kuin alussa.

Sinisellä puolellani oli perässä pysymistä kun sen piti listata kaikki ostamani kasvit, ostopaikat ja tarinat. Sen piti kirjoittaa muistiinpanot, järjestää valokuvat ja tiedostot. Se yritti hankkia tietoa lajikkeista, kasvatusohjeista ja työvaiheista. Joskus, varsinkin talvisin, se piirteli istutussuunnitelmia ja kirjoitti ostoslistoja.

Huvittavinta tässä oli se, että keltainen ja punainen puoleni vähät välittivät sinisen listoista. Kun menin taimistolle otin listan mukaan, mutta en aina muistanut katsoa sitä. Tai jos katsoinkin, saatoin silti innostua aivan jostakin muusta. Keltainen puoleni teki uudet suunnitelmat lennossa, siinä hyllyjen välissä. Punainen puoleni puolestaan ratkaisi asian nopeasti ennen kuin sininen puoleni ehti väliin. Eipä silti, sininen puoleni ei koskaan pahastunut siitä, ettei sen laatimaa listaa huomioitu tai huomioitiin vain osittain. Se oli saanut suunnitella ja laatia listan ja oli siksi tyytyväinen. 

Sininen puoleni rakastaa siisteyttä ja järjestystä. Siksi työvälineet ovat aina hyvässä järjestyksessä. 

Punainen puoleni innoissaan istutti ensin
ja katsoi ohjeista vasta jälkikäteen,
miten homma olisi pitänyt hoitaa.

Sininen puoleni ei pahastunut siitäkään, vaikka punainen puoleni innoissaan istutti ensin ja katsoi ohjeista vasta jälkikäteen, miten homma olisi pitänyt hoitaa. Sininen puoleni oli ottanut asioista selvää ja tehnyt muistiinpanot, mutta punainen oli nopeampi. Mutta ei hätää: vaikka en aina tehnytkään asioita oikeaoppisesti, keltainen optimistinen puoleni kannusti, että hyvä siitä silti tulee. Eteenpäin vain.

Aina eteenpäin.

Sininen kirjasi istutukset päiväkirjaan
ja oli tyytyväinen, vaikka juuri mikään
ei mennytkään suunnitelman mukaan.

Pikkuhiljaa lajikevalikoima kasvoi ja kasvit alkoivat runsastua niin, että niitä pääsi jakamaan. Keltainen heitti idean ja sininen alkoi sitä tarkemmin suunnitella. Innostunut punainen pisti töpinäksi ja aloitti toteutuksen suunnitelman mukaan tai jos ei nyt ihan suunnitelman mukaan, niin ainakin jotenkin sinne päin. Kun jakopaloja jäi, ne tökättiin jonnekin. Valkoisesta penkistä tuli jotakin ihan muuta kuin valkoinen ja haasteelliset aukkopaikat saivat kasvit lennossa. Sininen kirjasi istutukset päiväkirjaan ja oli tyytyväinen, vaikka juuri mikään ei mennytkään suunnitelman mukaan.

Yhden asian tiesivät kuitenkin kaikki: pionipenkki pitää suunnitella ja toteuttaa niin, ettei sitä enää muutella, sillä pionit haluavat kasvurauhan. Kerrankin sinisen laatimia suunnitelmia kunnioitettiin – ja kunnioitetaan edelleen.

Pionipenkin perustaminen on sen verran kallis, että sen suunnittelen aina huolellisesti ja teen vain tarkkaan harkittuja muutoksia. 

Entä sitten puna-kelta-sininen bloggaajana? Keltainen puoleni hassuttelee ja tuottaa uusia juttuideoita niin vinhaa vauhtia, että energinen punainen puolenikaan ei ehdi mukaan – saatikka kömpelöt käteni. Asiaa havainnollistaa se, että luonnokset-kansiossa on 51 valmista tai melkein valmista juttua, jotka odottavat julkaisemistaan. Sitten on vielä lukuisa määrä pelkkiä juttuideoita ja keskeneräisiä kirjoitelmia. Punainen puoleni työskentelee päämäärätietoisesti vaivojaan säästämättä. Sininen hioo lauserakenteet, hienosäätää kuvat ja pitää huolen siitä, että kasvien nimet ovat oikein.

Kuva on toukokuun alkupuolelta.

Tällä väriyhdistelmällä ei ole edes teoreettista mahdollisuutta
saada puutarhaa valmiiksi, vaikka jonain ohikiittävänä hetkenä
erehdyn sellaisestakin haaveilemaan.

Tällä väriyhdistelmällä ei ole edes teoreettista mahdollisuutta saada puutarhaa valmiiksi, vaikka jonain ohikiittävänä hetkenä erehdyn sellaisestakin haaveilemaan. Uutta janoava ja rutiineja kaihtava keltainen puoleni keksii aina jonkun uuden idean, jonka työtä pelkäämätön punainen puoleni polkaisee käyntiin. Ja niin sitä taas mennään. Ja kuten sanottu, jarrua ei ole. Sinisellä puolellani ei ole mitään sitä vastaan. Sehän merkitsee parempaa laatua ja ihania uusia suunnitelmia ja muistiinpanoja.

32 kommenttia:

  1. Sen lisäksi, että olet suunnitellut kauniin puutarhan, sinulla on taito kirjoittaa siitä hyvin mielenkiintoisesti. Mieheni lainasi jonkin aikaa sitten kirjastosta tuon Idiootit ympärilläni kirjan ja suositteli minullekin sen lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos, Kruunuvuokko! On ihanaa saada näin mukavaa palautetta.

      Kirja on suorastaan hauska. Ja uskoisin sen olevan myös hyödyllinen, vaikka ei tiukan tieteellinen olekaan.

      Poista
  2. Minä en ole niitä kirjoja lukenut, vaikka kerran jo lainasinkin yhden niistä. Sinivihreä kotipuutarhuri olisi melkoisen erilainen. Ja puutarha myös. On hienoa, että puutarhasssa riittää tekemistä vuosiksi eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelin sen äänikirjana ja oli kyllä viihdyttävää kuunneltavaa.

      Minä usein ihailen sinivihreiden puutarhoja, jotka ovat niin siistejä ja valmiita. Nyt oikein tajusin, ettei itselleni koskaan sellaista voi tulla. Kaikki on aina enemmän tai vähemmän riipin raapin kun projekteja on aina niin monta meneillään. Mutta se vaan on ominta itseä ;)

      Poista
  3. Ihana postaus<3 Taitaa olla minussakin keltainen ja punainen puoli valloillaan kun käyn puutarhamyymälöissä. Kaikki suunnitelmat unohtuvat yleensä heti kauppaan päästyäni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni ♥ Sellaiset ymmärtävät helposti toisiaan, joilla on nämä samat piirteet :) Se on kyllä tosi hassua, että ensin huolella värkkää listaan eikä sitten muista katsoa sitä, mutta sitä joskus vain innostuu niin.

      Poista
  4. Oi, olipa se ihana kirjoitus! 💖 Mielenkiintoista kuulla, että muillakin välillä tunne menee järjen edelle ja touhu meinaa karata käsistä!👋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu, ihanasta palautteesta! Yritän aina olla kauhean järkevä ja sitten taas huomaan, että into vei mukanaan :D

      Poista
  5. Sanoisin, että onni kun puutarhurissa on montaa väriä. Tylsää ja yksipuolista olisi olla vain yhtä väriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, on ihan kätevää kun ideoiva ja toimeenpaneva puoli ovat samassa paketissa. Saa aina jotakin aikaan, vaikka sitten meneekin ihan eri tavalla kuin on suunnitellut :D

      Poista
  6. Ihanasti kirjoitettu ja näinhän meillä monella puutarhahöpsöllä asiat sujuvat. Kaunista olet saanut aikaan joka tapauksessa kaikkine väreinesi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! On ihanaa saada näin mukavaa palautetta.

      Ei suotta sanota, että puutarha on omistajansa näköinen – meillä monta projektia päällekkäin ja kaikki aina vähän vaiheessa :D

      Poista
  7. Kiva kirjoitus ja ihanat nuo kukkaiset tennarit jotka yhdessä kuvassa olivat :) Puutarha ei ole ikinä valmis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hilu, kivasta kommentistasi! Tyttäreni ihmetteli, miten raaskin käyttää noin kauniita tennareita puutarhassa :)

      Joo, hyvä on kun puuhaa riittää. Joskus vaan kaipaa sitä, että edes joku osa olisi ihan valmis :)

      Poista
  8. Hyvä idea ottaa nuo värit ja puutarha pohdintaan. Olen työni puolesta ollut tänä syksynä kurssilla jossa juuri käsiteltiin kyseistä kirjaa ja värejä oman alani työyhteisöissä. Olen sellainen kelta - vihreä, hitunen sinistä mukana -persoona, ja taidan olla sitä puutarhurinakin. Punainen jää vähemmälle, koska vihreä harkitsee, joskus liikaakin. Ihana postaus, odottelen vielä niitä 51:tä luonnostasi:) Hyvää syksyn jatkoa sinulle, Pauliina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku, mieltä lämmittävästä kommentistasi!

      Kiva kun kerroit omista väreistäsikin. Puutarhasi on juurikin sinun näköisesi: kaunis ja ihana, tarkkaan harkittu ja aina niin siisti. Keltaisen puolesi arvasin jo blogisi nimestä :) Keltainen puoli innostaa haaveilemaan. Ja olisin ihmetellyt, jos sinussa ei olisi yhtään sinistä. Uuden polun rakentaminenkin teiltä sujui niin hyvässä järjestyksessä.

      Ihanaa kuulla, että joku odottaa postauksiani ♥

      Samoin, oikein hyvää syksyn jatkoa sinne teillekin!

      Poista
  9. :D Hauska postaus! Minusta tuntuu, että kunnolla puutarhaan hurahtaneista ihmisistä löytyy aina vähemmän vihreää ja sinistä ja reilusti keltaista ja punaista. Ne nurmipihat tuija-aidalla ja pikkuisella kasviryhmällä (kuorikkeineen) eivät minusta ole puutarhoja. Tunnistan itsessäni paljon sinistä ja jonkinlaisen sekoituksen puna-keltaista. Kitukasvuinen vihreä ressukka yrittää pysytellä edes sen verran tutussa ja turvallisessa, etteivät muut lähde kokeilemaan tälle vyöhykkeelle ehdottomasti liian arkoja kasveja. Sininen suunnittelee mielellään, mutta punainen ja keltainen ovat ilmeisesti ottaneet mallia uhmaikäisistä lapsista ja tekevät mitä tahtovat suunnitelmista piittaamatta. Pitääpä joskus lukaista tuo kirjakin. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! ♥ On ihanaa saada näin mukavaa palautetta.

      Ihan samaa ajattelin, että täällä puutarhabloggareissa on paljon kelta-punaista. Se on puutarhassa aika toimiva yhdistelmä: ideoita pursuilee ja niitä myös toteutetaan innokkaasti. Ripaus sinistä tai vihreää on ihan hyvä lisä – tulee edes jotain tolkkua siihen hommaan :D

      Jos minulle jostain syystä olisi ilmaantunut sellainen säntillinen nurmipiha, se ei kauan olisi sellainen, vaikka tykkäänkin siisteydestä ihan hirveän paljon. Kohta olisi projekteja monta päällekkäin. Sellaista se vain on :)

      Kirja on kyllä hauska. Itse kuuntelin sen äänikirjana melkein yhteen putkeen.

      Samoin, oikein hyvää sunnuntaita sinne teillekin!

      Poista
  10. Puutarhassa nämä ihmisen persoonalliset värit saattavat pirskahdella jopa hallitsemattomasti, vaikka jossakin muussa tehtävässä pysytään harkitusti tietyn värin raameissa. Puutarha käynnistää aina uutta ja pöyhii vanhoja. Hauskasti kerroit omista väriolotiloistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko, mukavasta palautteesta! ♥

      Niinpä niin, puutarha on niin innostava alue, että siinä sininen järjen ääni jää helposti vähän taka-alalle. Mutta hauskaa se on :)

      Poista
  11. Kuulostaa hyvin tutulta :) Suunnitelmia löytyy sivutolkulla, mutta kun puutarhamyymälästä tullaan kotiin... no, moni niistä on muuttunut joksikin aivan muuksi. Sama piirre taitaa tosin vaivata kaikkia muitakin puutarhaharrastajia :) Ihanasti kirjoitettu tarina! Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi, mieltä lämmittävästä kommentistasi! Tällainen palaute ilahduttaa vielä pitkään.

      Eikös olekin ihanaa tehdä suunnitelmia varsinkin kun ei tarvitse noudattaa niitä ainakaan tiukasti :) Emme tosiaan taida olla ainoita ;)

      Oikein hyvää viikon alkua Sinulle!

      Poista
  12. Nyt selvisi miksi joillekin riittää nurmikko pensasaidalla. Täytyykin lainata tuo kirja🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. : ) Lainaa ihmeessä. Se on hauska ja ihan hyödyllinen kirja.

      Poista
  13. Hauska kirjoitus. Ei olisi kyllä käynyt mielessäkään kaataa puita, viedä kiviä pois ja laittaa kaikki nurmikolle. Vaikka myönnän kyllä, että meillä koko pihaprojekti lähti liikkeelle muutaman ison männyn kaatamisesta ja nurmikoiden kunnostamisesta. Toki perennaistutukset oli jo siinä vaiheessa mukana suunnitelmissa ja ovat lisääntyneet vielä niistäkin. Suunnitelmia kuuluukin välillä muuttaa lennosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta!

      Aika moni tekee niin. Itse asiassa ainakin täälläpäin myytävät kaavatontit ovat varmaan 100 % ihan kaljuja. Ei puun puuta. Kustannuskysymys kai, mutta harmillista.

      Joo, se on vain hauskaa kun saa suunnitella moneen kertaan :D

      Poista
  14. Sinulla on puutarhassasi monia satoja idiootteja ympärilläsi, mitä olen postauksistasi lukenut. On punaista rouvaa, vihreetä, sinistä, nykyään keltaistakin hörhelöä. Niitä taidat hyvin siellä ymmärtää ja paimentaa😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No niinpä. Joidenkin kanssa tosiaan ovat hyvät neuvot tarpeen. Eivät yhtään piittaa minun pyynnöistäni, eivät edes, vaikka kovemmin sanon :) Mutta sitä elämä on… Tässä vain yritetään tulla toimeen niin poimulehti-rouvien kuin viiruhelpi-röyhkimysten ja muidenkin eriväristen tyyppien kanssa :)

      Poista
    2. Juurikin etsin blogistasi kasvi-rouvien ja herrojen nimiä, mutta en löytänyt. Ne on niin hauskoja kavereita.

      Poista
    3. Voi, miten ihana kuulla, että tykkäät niistä jutuista :) Ne herrat, rouvat ja lapsukaiset löytyvät sivupalkista linkistä Kasvikavalkadi.

      Poista
  15. kerrassaan mainio postaus! minulle tuo Eriksonin kirja ei ole tuttu, mut postauksesi perusteella tunnistan itsessäni kelta-punaisen höperön. ideoita kertyy enemmän kuin ehdin toteuttaa tai isäntä avustaa, suunnitelmallisuus ei ole valttini, inspiroin ja rönsyilen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi!

      Luulenpa, ettemme ole ainoita puna-keltaisia rönsyilijöitä :) Sitä väriyhdistelmää tuntuu puutarhaintoilijoilla olevan aika lailla. Intoa puhkuen mylläämme mullassa ja ideoimme uutta. Miehillä pitää kiirettä meitä autellessa :D

      Poista