KOHTAAMISIA

Täällä tervehtivät toisiaan kesä ja talvi. Kesän lämmöstä ja auringosta pitävät pelargonit seurustelevat jouluruusujen kanssa, jotka puolestaan eivät hätkähdä lunta ja pakkasta. Nyt ne viihtyvät sulassa sovussa vierekkäin puutarhavaraston viileydessä. Kesällä niiden tiet eroavat. Pelargonit pääsevät aurinkoiselle terassille, jouluruusut suuren kiven viileään varjoon.

Leikkaan lumen alta

maljakon täyteen varjoyrtin versoja.

Joulun ajan kirkas auringonpaiste saa minut kevätmielelle. Leikkaan lumen alta maljakon täyteen varjoyrtin versoja. Ne tuovat kotiin ihanaa, raikasta vihreyttä ja ehtivät sopivasti juurtumaan päästäkseen keväällä puutarhaan. Puutarhassa ne viihtyvät varjossa jouluruusujen seurassa.

Minäkin viihdyn puutarhavarastossa – ja kesällä puutarhan viileässä varjossa. Nyt minulla on hyvä syy viipyä puksipuiden ja murattien seurassa, sillä olen järjestellyt puutarhavaraston putiikiksi. Tänään minusta tuntuu, että vaikka saisin kuinka hienot ja väljät tilat tahansa, en haluaisi luopua puutarhavaraston tunnelmasta. Se olkoon putiikkini tunnuspiirre.

Verkkoputiikkiin pääset kurkkaamaan tästä.

Putiikissa on aina pientä puuhaa. Napsaisen pelargonin kukkineen kukan ja kuivahtaneet lehdet. Huoneeseen tulvahtaa pelargonin tymäkkä tuoksu, joka peittää hetkeksi viehkeät ranskalaiset huonetuoksut. 

Tuntuu niin mukavalta, kun ensimmäiset asiakkaat ovat löytäneet putiikkiini. On ihanaa tavata ihmisiä. Sydämestäni toivon, että he ovat tyytyväisiä tuotteisiin ja käyntiinsä pikkuruisessa putiikissani. 

Putiikissani on meneillään arvonta, johon ehdit vielä hyvin osallistua. Arvonnan säännöt näet täältä.

ARVONTA (PÄÄTTYNYT)

Olen todella iloinen, kun pääsin joulukuun alussa avaamaan verkkoputiikkini. Nyt putiikilla on myös oma Instagram-tili ja Facebook-sivu, joten pääsen jakamaan kanssanne innostustani viehättävistä tuotteista. Avajaisia juhlistan nyt arvonnalla. 

Palkintona on Kukka & Kaalin yhteensä 70€ arvoinen tuotepaketti, johon sisältyvät:

• Mathilde M:n huonetuoksu Figuier Dolce 30 ml
• Pure Effect -yleispuhdistusaine aloituspakkaus
• Sköna Ting muistikirja
• Sköna Ting kolamantelipaketti
• Pieni jalallinen tarjoiluvati lintukuvulla
• Mathilde M:n tuoksuva lintu Marquise
• 3 Sköna Ting vintage postikorttia

Arvonnan säännöt:

Voit osallistua arvontaan Instagramissa sekä Facebookissa.

• Yhden arvan saat seuraamalla Kukka & Kaalin putiikkia Instagramissa
• Yhden arvan saat seuraamalla Kukka & Kaalin putiikkia Facebookissa
• Yhden arvan saat jakamalla Instagram-tililtämme löytyvän arvontapostauksen tarinassasi
• Yhden arvan saat jakamalla Facebook-sivuiltamme löytyvän julkaisun seinälläsi
• Jos sinulla ei ole Instagramia tai Facebookia, voit osallistua arvontaan myös rekisteröitymällä verkkokaupan asiakkaaksi. Ostovelvoitetta ei ole.

Yhteensä voit siis osallistua enintään neljällä arvalla. Arvonta suoritetaan perinteisenä lippuarvontana. Palkinto lähetetään vain Suomeen.

Aikaa osallistua arvontaan on vuoden loppuun asti. Arvonnan voittaja julkistetaan 1.1.2022.

Putiikissamme on nyt myös hyvät avajaistarjoukset. 

Valikoimassamme on kauniita käyttöesineitä kotiin ja puutarhaan sekä persoonallisia, nostalgisia koriste-esineitä, jotka kestävät aikaa. Meiltä löydät myös laadukkaita huonetuoksuja, ihan huiput siivousaineet, herkkuja ja muuta ihanaa. Olemme iloisia siitä, että olemme saaneet valikoimiimme myös sellaisia laadukkaita brändejä ja tuotteita, joita ei saa muualta Suomesta.

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan verkkokauppaan osoitteessa https://www.kukkaetkaali.fi/

PUUTARHAVARASTOSTA PUTIIKIKSI

Jos olet allerginen mainoksille, jätä pari viimeistä riviä lukematta. :)

Alussa oli puutarhavarasto ja sen seinän takana pieni kanala ja toisella puolella mopontuoksuinen verstas. Pauliina asetteli kauniit työkalut esille ja piilotti lannoitteet sekä kaikki vähemmän kauniit esineet puulaatikoihin, koreihin ja nostalgisiin peltipurkkeihin. Hän ripusti seinille kukkatauluja, jotka toivat muistoja lapsuudesta.

Joka syksy hän öljysi puiset työkalujen varret ja ripusti puhtaat työkalut naulakkoon odottamaan seuraavaa kevättä. Hän nosti puksipuut ja muratit varastoon talvehtimaan ja nautti varaston tunnelmasta. Varastossa tuoksui kesältä, unelmilta ja toiveilta.

Eräänä syksyisenä päivänä Pauliina kantoi varastoon rottinkituolin. Hän ripusti ikkunaan verhot. Hän istui ja katseli avoimesta ovesta, kuinka tuuli huojutti puita. Sade kohisi. Oli ihanaa tuntea kesän taittuminen syksyksi.

– Tämähän on kuin putiikki, sisko huokaili,

täältä tekisi mieli ostaa jotakin.

Elokuussa 2021 perhe sai vieraita: Pauliinan siskon Saksasta ja äidin. Pauliina halusi näyttää heille mielipaikkansa, puutarhavaraston. – Tämähän on kuin putiikki, sisko huokaili, täältä tekisi mieli ostaa jotakin.

Satoi vettä, mutta vieraat ihastelivat puutarhaa. Sateen hieman tauottua Pauliina antoi heille kukkasakset ja vapaat kädet leikata mitä tahansa kasveja tehdäkseen niistä itselleen kimppuja tai asetelmia. Vieraat olivat haltioissaan. Oli upeaa päästä kiertelemään puutarhassa ja sommitella kukkia yhteen. Kukkapöydän ääreen tuli lisää tekijöitä ja kiinnostuneita seuraajia. Töitä ihailtiin ja kehuttiin kilpaa. Kimput ja asetelmat olivat upeita. Ilma aivan väreili innostusta. Se tuntui ihmeellisen ihanalta.

Syntyi idea putiikista,

joka tarjoaisi jotakin sellaista,

jota missään muualla ei ole tarjolla. 

Seuraavana aamuna Pauliinan herätessä hänen mielessään olivat putiikki-sana ja mielihyvä eilisten vieraiden innostuksesta kukkien parissa. Niistä syntyi idea putiikista, joka tarjoaisi jotakin sellaista, jota missään muualla ei ole tarjolla. 

Asiassa vain oli yksi suuri mutta. Pauliina sanoi Joukolle, että sitten jos paranen, perustan putiikin. Pauliina nimittäin sairastaa kilpirauhasen ongelmaa, joka aiheuttaa kehon vapinan ja liikuntarajoitteita. Ei ole helppoa tehdä asioita, kun kädet ja jalat eivät toimi kunnolla. Ennen kuin Jouko ehti sanoa mitään, Pauliina jatkoi, että oikeastaan voinhan minä perustaa sen putiikin, vaikka olen sairas. Pauliinan innostus tarttui Joukoon. Tässä se putiikki nyt on, olet sydämellisesti tervetullut tutustumaan!

Tarjoaisimme ekologisia, kauniita ja nostalgisia esineitä

sekä elämyksiä, inspiraatiota ja iloa.

Putiikin nimeä ei juuri tarvinnut miettiä. Pauliina on nimittäin pitänyt blogia nimeltä Kukka & Kaali, joka täytti viisi vuotta syyskuun 12. päivänä 2021. Nettiputiikki sai jo vakiintuneen blogin nimen. Putiikin ideakin oli jo syntyessään kristallinkirkas: tarjoaisimme ekologisia, kauniita ja nostalgisia esineitä sekä elämyksiä, inspiraatiota ja iloa.

Pauliinalla on vielä yksi haave. Hän haluaisi kutsua Sinut poimimaan kukkia puutarhasta talvella. Ihan oikeasti. Ei puutarha talvellakaan kuole. Olisi sykähdyttävä elämys kaivaa lumen alta nuppuisia jouluruusuja, erilaisia kauniita vihreitä ja hopeanharmaita versoja sekä koristeellisia oksia ja sommitella niistä näyttävä asetelma vaikkapa itsenäisyyspäivän juhlapöytään tai jouluksi. Kunhan Pauliina saa lisättyä eriväristen jouluruusujen valikoimaa puutarhassa, haave toivottavasti toteutuu.

Tämä juttu on julkaistu verkkokaupan sivulla Tietoa meistä – Tarinamme.

Kukka & Kaalin verkkoputiikkiin pääset tästä.   Meillä on nyt hyvät avajaistarjoukset. 

Lämpimästi tervetuloa!

IKÄVÄN, ILON JA KIITOLLISUUDEN AIKA

Katson isän rakkaita, uurteisia, väsyneitä kasvoja. Hän hengittää raskaasti. Rakastan häntä niin, että sydämeni on pakahtua. Painan pääni hänen olkapäätänsä vasten ja itken. Itken kokonaisen ämpärillisen kyyneleitä. En millään haluaisi luopua omasta rakkaasta isästäni, mutta silti toivon, että hän pääsisi jo lepoon.

Tunnit kuluvat. Isän pieneen hoitokodin huoneeseen saapuu hänelle tärkeitä ihmisiä. Tuoleja haetaan lisää. Enimmillään meitä on siinä pienessä huoneessa kaksitoista ja etäyhteyden päässä vielä kaksi.  Itkemme. Silitämme isää hellästi. Juttelemme hänelle, vaikka hän ei enää reagoi.  Hyvästelemme hänet moneen kertaan. Laulamme. Jaamme tuntojamme. Muistelemme isää. Tuntuu turvalliselta ajatella, kuinka isä opetti meitä, että kuolema on luonnollinen asia. Hän ei pelännyt. Hiljennymme saattohartauteen. Tuntuu ihanalta olla yhdessä rakkaiden läheisten kanssa. On arkipäivä, mutta kenelläkään ei ole kiire.

Yö on tulossa. Osa läheisistä lähtee nukkumaan ja keräämään voimia. Siskoni tuo meille patjan. Voin oikaista hetkeksi. Jäsenet ovat kankeat ja väsyneet koko päivän istumisen jälkeen. En ole syönyt juuri mitään koko päivänä. En ole pystynyt. Siksi olo on heikko. Minun on levättävä vähän. En halua nukahtaa, mutta laitan silmät kiinni hetkeksi. Ne tuntuvat polttavilta.

Kahden jälkeen havahdumme: isän kunnossa näkyy muutos. Hän henkäisee viimeisen kerran. Huoneeseen laskeutuu ihmeellinen rauha ja kiitollisuus. Tulee juhlan tuntu. Enää minua ei itketä. On vain levollinen olo. Isä on päässyt perille.

Yhdeksän vuotta sitten, kun isä huomasi kuntonsa heikentyneen, hän halusi puhua hautajaisista ja niihin liittyvistä toiveistaan. – Kukkien määrää ei tarvitsisi rajata, hän sanoi. Sitä ajatellessani purskahdan itkuun. Isä piti kukista. Eräänä keväänä hän sanoi, että soita sitten kun omenapuut kukkivat. Hän haluaa nähdä sen. Sitä kukintaa ei tullut. Meidän pienet omenapuumme eivät kukkineet juuri yhtään siinä keväänä ja sittemmin ne tulivat jänisten syömiksi.

Onneksi isä sai nauttia puutarhastamme monin tavoin muuten. Hän halusi tehdä linnunpönttöjä ja kasvattaa porkkanoita. Hän oli eläinten ja luonnon ystävä. Vaikka hänen liikkumisensa oli vaikeaa, hän halusi aina meille tultuaan kierrellä puutarhassamme. Siksi haluan viedä hänen arkkunsa äärelle kasveja omasta puutarhastamme.

2020

Kotona kerään valeangervojen kukkavarret. Ne ovat komeita. Ehdin vielä kerätä iiristen, pionien ja unikoiden siemenkotia sekä muuta kaunista materiaalia ennen sadetta. Eivät sitten tärvelly kosteudesta. Saan niistä juuri sopivaa luonnonmukaista tuntua surukimppuun. Siemenkodat symboloivat uutta elämää. En halua perinteistä suruvihkoa. Haluan suuren kimpun, joka viestittää kiitollisuutta ja iloa. Isän matka on päättynyt iloon. Kimppuja tulee oikeasti kahdeksan.  Lapsemme sekä minä ja Jouko teemme jokainen oman näköisen kimpun. Isäpappa varmasti ilahtuisi persoonallisista kimpuista.

Meistä jokainen käsittelee eronikävää omalla tavallaan. Äiti tapaa ystäviään ja tekee taidetta. Joku kerää valokuvia ja muistoja isästä. Toinen uutisoi asiasta ystäväpiirilleen ja kuuntelee lohduttavia viestejä yhä uudestaan. Yhdessä perheessä valmistetaan päivälliseksi papan lempiruokaa. Monet hoitavat hautajaisiin liittyviä asioita ja muita käytännön seikkoja. Siskoni kerää karpaloita. Minä kirjoitan ja poimin kukkia.

2005

Asla papan naurukoulussa toukokuussa 2009

Pappa keksi lapsille kaikenlaista hauskaa. Eräs hauskimmista leikeistä oli se, kun pappa tärisytti keinutuolia niin, että lapset tipahtivat käsinojilta. Eivätkä lapset koskaan kyllästyneet Onko koira kotona-leikkiin. Kuvat ovat vuodelta 2010.

Nyt on eronikävän aika. Päivät kuluvat. Pikkuhiljaa saan tartuttua myös töihin. Olen varma, että isä olisi innoissaan uudesta yritysideastani. Voin sen jo nyt teillekin paljastaa, että olen perustamassa lifestyle-nettiputiikkia. Jos isä eläisi, kertoisin saaneeni valikoimiini erään laadukkaan brandin, jota on vaikea löytää muualta Suomesta. Hän olisi innoissaan minun kanssani ja kannustaisi yrittäjän taipaleella. Kukkailtapäivistä hän olisi suorastaan riemuissaan. Hän oli itse uranuurtaja monella saralla ja kannusti meitä lapsia luovuuteen. Nämä ajatukset auttavat minua surussani. Ei isä olisi kehottanut minua itkemään ja suremaan loputtomiin. Hän olisi kyllä kuunnellut ja lohduttanut, mutta sanonut myös, että asiat järjestyvät ja elämä jatkuu. Isä oli muuten ensimmäinen, jonka annoin lukea juttujani, ennen kuin aloitin blogini.

Olen neljäkymmentä vuotta, siitä asti, kun hän sai ensimmäisen sydäninfarktinsa, pelännyt isäni kuolemaa. Nyt minun ei enää tarvitse pelätä. Luottavaisesti katson tulevaisuuteen. Mielessäni soi isän kirjoittaman laulun viimeinen säe:

Tämä maani on viimein hauta,

jossa rauhassa levätä saan. 

Oi Herrani, auta, auta, 

ikionnesi saavuttamaan!

Isän runo kokonaisuudessaan löytyy täältä. Olen kirjoittanut isästäni jutuissa Puutarhainnostukseni siemen ja Onnellista isäinpäivää! Muutama mukava juttu isästä löytyy myös täältä. 

HAUSKANPITOA

Teki mieli vähän hassutella ja tehdä jotakin oikein mukavaa. Niinpä värkkäsin kukka-asetelman käsilaukkuun ulko-oven pieleen. Eilen oli ihana syyspäivä ja puutarha kuin aarreaitta.

Käsilaukun oli ostanut eurolla kirpputorilta. Sen pinta oli kulunut ja huonokuntoinen, mutta käsittelin sen kenkäplankilla. Panin sisälle vahvan muovipussin ja rautalankahäkkyrän. Jotta laukku ei repsottaisi liian auki, sidoin suuaukon rautalangalla sopivan kokoiseksi.

Valitsin kestäviä kukkia ja oksia

tai sellaisia, jotka kuivuvat kauniisti.

Valitsin kestäviä kukkia ja oksia tai sellaisia, jotka kuivuvat kauniisti: tuijaa, euroopansorvarinpensasta, ohotanmarunaa, nukkapähkämöä, syysmaksaruohoa, syyshortensiaa ja peltoemäkkiä. 

Muotoa toivat kuivuneet omenapuun oksat. Mielenkiintoa tuomaan lisäsin iiriksen siemenkotia. Jätin keskiosan matalaksi, jotta käsilaukun kantohihna tulisi esiin.

Ja se vasta hauskaa onkin,
kun saa haastaa itseään ja

vähistä aineksista suunnitella asetelmia.

Vaikka puutarhassa on selvästi syksy, niin poimittavaa riittää. Ja se vasta hauskaa onkin, kun saa haastaa itseään ja vähistä aineksista suunnitella asetelmia. En taida vielä malttaa lopettaa tätä hauskanpitoa.

Tervetuloa, kaikki uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte täällä ja saatte iloa jutuistani ja kuvistani. ♥

ARVON ROUVAT

Tänä keväänä laitoin vaaleanpunaiset lasit silmilleni ja hankin pitkään haaveilemani ’Hagley Hybrid’ -kärhöt Köynnösikkunan molemmille puolille. Päätin tehdä kaikki mahdolliset temput saadakseni nuo diivat viihtymään. Samalla päätin, että jos ne menevät minne sitten menevätkään, saavat minun puolestani kärhöt riittää tällä tantereella. Siinä tapauksessa ’Arabella’ on ainoa kärhö, jonka vielä suostun hankkimaan.

Kärhö ’Hagley Hybrid’

Päätin istuttaa nuo jalot köynnökset Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon ohjeita itselleni soveltaen. Näin ne sitten istutin:

Mittasin ihan,

ettei vain mikään menisi pieleen.

Kaivoin 60 cm syvän ja saman levyisen kuopan. Mittasin ihan, ettei vain mikään menisi pieleen. Rouvat ovat tarkkoja.

Laitoin kuopan pohjalle 10–15 cm soraa salaojitukseksi. Soran päälle asensin kankaan, jotta multa ei sekoittuisi soraan.

Lapioin kankaan päälle hieman hiekalla kevennettyä mureaa multaa, johon sekoitin reilulla kädellä luujauhoa. Kastelin hyvin.

Versot olivat pitkiä. Otin niistä alimmat lehdet pois. Irrotin taimen purkistaan ja asetin sen viistoon käännöstukea kohti siten, että paakun yläreuna jäi 30 cm syvyyteen maan pinnasta. Täytin kuopan mullalla. Versot ylettyivät hyvin tukeen saakka. Olin ostanut reilun kokoisia taimia, joten minun ei tarvinnut jättää kuoppaa vajaaksi.

Raskain sydämin katkaisin nupun.

Toinen rouvista oli aikonut ruveta kukkimaan, mutta raskain sydämin katkaisin nupun. Niin mielelläni olisin nähnyt tuon kauniin kukan, mutta ei auta. Rouvan täytyy nyt vain keskittyä juuristonsa kasvattamiseen.

Laitoin taimen tyvelle vielä 10 cm hiekkaa. Istutin kärhön juurelle maanpeitekasveja ja kastelin ne hyvin. Nämä hienohelmat toivovat jalkojensa olevan varjossa, mutta pään auringossa. Toivovat he paljon muutakin, esimerkiksi kompostimultaa joskus keväisin ja sen päälle taas soraa tai hiekkaa. Sitten he tietysti haluavat paljon ravinteita. Syyslannoitus on kuulemma erityistä herkkua.

Minun täytyi olla erityisen huolellinen kastelun suhteen koko kesän ajan. Toivottavasti arvon rouvat juurtuivat hyvin meidän puutarhamme maaperään. Sen näkee ensi keväänä. Siihen asti täytyy vain malttaa odottaa.

TOILETTIKIMPUT

Kun puutarhan syyspuuhat alkavat kaartua loppua kohti, minä innostun leikkokukista. Siinä vain on se huono puoli, että tähän aikaan monet kukat ovat jo kukkineet. Ehkä kuitenkin juuri siksi innostun. On niin inspiroivaa luoda vähistä aineksista kauniita kimppuja ja asetelmia. Kun aluksi luulee, ettei puutarhassa enää tähän aikaan juuri mitään ole. Ja sitten kun huomaa, että materiaalia onkin kaikkialla ja tekee mieli tehdä asetelma toisensa perään.

Sähäkkää sinistä: rantatädykettä ja törmäkatkeroa.

Kuitenkin tuo pikkuinen kimppu kerää katseet.

Pieneen kimppuun ei tarvita kuin muutama kukka tai oksa. Kuitenkin tuo pikkuinen kimppu kerää katseet. Varsinkin wc:ssä, vaikkapa käsienpesualtaan reunalla, kimppu saa runsaasti huomiota. Onhan ihmisillä aikaa ihailla sitä. Kutsun niitä toilettikimpuiksi. Toki pienelle kimpulle löytyy paikka mistä tahansa, mutta wc:ssä se takuuvarmasti huomataan.

Yksinkertainen on kaunista. Tässä kimpussa yhdistyvät kuunliljan leveä lehti, purppurapunalatvan kukinto ja kapeat, pitkät iiriksen lehdet.

Pienen kimpun voi tehdä helposti tai vaikeasti, nopeasti tai hitaasti, ihan miten haluaa. Lopputulos on joka tapauksessa palkitseva. Riittää, että se miellyttää omaa silmää.

Syysvuokkoa ja punalatvaa

Toilettikimppu kannattaa muistaa juhlien somistusta suunnitellessa. Unikot kestävät maljakossa vain lyhyen aikaa, mutta ovat sitäkin ihanampia.

Joskus olen tökännyt toisen asetelman teosta jääneet rippeet pulloon odottamaan asettelua ja huomannut, että kimppu on ihan riittävän nätti näinkin. Joskus taas on kiva fiilistellä, miettiä jokainen yksityiskohta tarkasti, kokeilla eri vaihtoehtoja.

Tämä pieni kimppu pionista on tehty kesällä.

Taidankin käväistä hakemassa muutaman oksan. Siihen ei mene kuin muutama minuutti. Tai voisin tehdä muutaman erilaisen eri teemoista: Kesän viimeinen päivä, Joutsenet ovat pian täällä, Olet minulle tärkeä, Tervetuloa syyskuu… Tästä tulee hauskaa. Palaamisiin!

Vähän myöhemmin:

Kipaisin puutarhaan ja tällaiset kimput sain aikaan.

Vain tuoksua mintun ja ruusun, jota tuuli kantaa tullessaan, vain tuoksua mintun ja ruusun tuo tuuli tullessaan… Tämä pieni kansanlaulu soi mielessäni tehdessäni tätä kimppua, jolle olin valinnut teemaksi Kesän viimeinen päivä. Kimpussa tuoksuvat mirrinminttu, ruusu, syysleimu sekä sitruunatimjami.

Joutsenet ovat pian täällä -teemasta minulle tulivat mieleeni valkoiset joutsenet sekä sininen taivas. Ne halusin tähän kimppuun tuoda. Suomen kesä on kypsynyt, tädykkeet ovat kukkineet ja varistaneet terälehtensä. Pian joutsenet kokoontuvat pelloille valmistautumaan muuttomatkalle. Syksyn haikeudessa on kuitenkin mukana myös toivo.

Lisää kiinnostavia teemoja tulvi mieleeni: Syksyssä piilee kevään toivo, Kiitos kuluneesta kesästä, Valoisin mielin syksyyn, Juuri tämä hetki on arvokas, Kauneus on katsojan silmässä. Tuon viimeisen teeman idea olisi siinä, että käyttäisin kimppuun kasveja, joista en oikeastaan pidä. Kokeilisin vaikkapa väriä, joka ei ole lempivärini. Miettisin sille sellaiset kaverit, että vaikeaksi mieltämäni kukka pääsisi oikeuksiinsa ja kokonaisuus miellyttäisi silmääni. Olisi myös hauskaa tehdä samasta pääkukasta monta eri kimppua, joissa kussakin olisi eri tyyli ja tunnelma. Oi, kunpa ehtisin toteuttaa nämä kaikki!