KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Marraskuussa

Marraskuun 1. päivä

Herätessäni huomaan, että terassin kaiteella on lunta ja lisää tupruttaa. Pikakelauksella mietin, onko puutarha kunnossa talvea varten. Kyllä on. Vain isot työkalut riippuvat naulakossa odottamassa puhdistusta. Parsat ovat vielä vihreitä. Niitä ei voi vielä leikata.

Marraskuun 5. päivä

Talvi kesti muutaman päivän. Oli tietenkin odotettavissa, että ensilumi sulaa pois. Ihailen voimakkaita värejä lumen täplittämässä puutarhassa. Koivuangervojen punaruskeat oksat pääsevät oikeuksiinsa. Erisävyiset vihreät havut tuovat eloisuutta marraskuiseen maisemaan. ’Ritausma’ on kauniin vihreä. ’Rozanne’ kukkii vielä.

  

Marraskuun 21. päivä

Kylpyhuoneessa tuoksuu heinä. Hämärä suihkukaappi on sisustettu uusiksi. Lattialla on paksu kerros heinää. Seinänvierustalla on kaksi puulaatikkoa pesinä. Kotikanala on vettä ja ruokia vaille valmis. Nyt vain juostaan kanalan ja suihkukaapin väliä sekä pohditaan, pärjäävätkö kanat paremmin hieman viileässä tutussa kanalassa vai kesän lämpölukemissa olevassa suihkukaapissa. Eivät ainakaan vielä näytä olevan kylmissään.

Sähköt ovat olleet poikki eilisiltapäivästä asti, eikä ole mitään tietoa, milloin sähköä taas saadaan. Laaja lumimyrsky ja sen aiheuttamat kymmenien tuhansien talouksien sähkökatkot eivät ennusta hyvää.

Pohdin kanojen tilannetta ääneen. – Mun puolesta kanat sais tulla tänne (olohuoneeseen) meidän kanssa, Asla sanoo. Ihana Asla!

Päätän tuoda kanat ensi yöksi sisälle varmuuden vuoksi. Iltapäivän hämärtyessä sähköt napsahtavat viimein päälle. Nyt taas muistan yhden kiitollisuuden aiheen lisää.