SIVUPOLULLA I

Joskus oman puutarhan kehittämiskohteisiin ei tule tartuttua, ennen kuin on pakko. Niinpä järjestin itselleni arpajaiset, joihin valitsin kaksikymmentäneljä eri tavalla haasteellista kohdetta puutarhastamme. Perhe sai osallistua valitsemalla jonkin numeron 1-24. Tyttäreni sanoi numeron 18, joka tarkoitti Sivupolkua. Kylläpä minua onnisti! 

Sain kaikkein tylsimmän ja mitäänsanomattomimman kohteen, oikopolun sivussa ja syrjässä kaikesta. Ja nyt minun pitäisi suunnitella siitä länsilaidan vetovoimaisin kohde, jota haluaisin ihailla ja valokuvata aina vain ja pitkin vuotta. Innostuin heti. Alun perin olen suunnitellut Sivupolun oikopoluksi kuljettaessa talolta tielle. Ja nyt minun pitäisi suunnitella siitä varsinainen käyntikohde. Haasteellista, mutta juuri siksi hauskaa!

Sivupolun olemusta kuvastaa hyvin se, ettei minulla ole montaakaan valokuvaa siitä. Ei ole ollut mitä kuvata. Samana iltana en sentään viitsinyt otsalampun valossa mennä pihalle suunnittelemaan, mutta seuraavana päivänä auringonvalossa kävin sillä silmällä katselemassa. Viime syksynä kukkineet kaunopunahatut törröttivät polvenkorkuisesta lumihangesta.

Siellä jossakin amerikanpihlajan takana polku kulkee. Kuva on otettu 4.8.2022.

Polun ylä- ja alaosassa kasvualusta on melko hyvä ja kasvejakin kohtuullisesti, mutta keskiosa on haasteellinen. Kaksi suurta lehtipuuta ja yksi pienempi pihlaja vievät vettä ja ravinteita. Syviä istutuskuoppia ei pysty kaivamaan puiden juurien takia. Suuria kivenlohkareitakin riittää. Esimerkiksi syyshortensia 'Vanille Fraise', josta aikanaan toivoin näyttävää katseenvangitsijaa, kasvaa kituliaasti. 

Valo-olosuhteissa sen sijaan ei ole moittimista. Paikka on puolivarjoisa, mutta paikoitellen riittävän valoisa syysmaksaruohoille ja paikka paikoin riittävän varjoisa varjoyrteille ja kuunliljoille.

Keväällä polun keskivaiheilla kukkii muutama vahingossa tullut helmililja. Muita kevään kukkijoita ei ole. Vihreää väriä tuovat varjoyrtit. Melko uudet varjoyrtti-istutukset eivät vielä täytä aluettaan. Jalokuunlilja ’Pilgrim’ on vielä aika nuori. Vihreää tuo omalla tavallaan myös rungollinen tuija 'Woodwardii'. Siitä piti kasvaa jättikokoinen pallo, mutta se paleltui/kuivui tällaiseksi rungolliseksi versioksi ja sellaisena on pysynyt. Se näyttää vähän yksinäiseltä. Yläkuvan pinkki sulkaneilikka ’Sweetness’ on ahkera kesä-elokuun kukkija. Neilikkaa on muutama tupsu siellä täällä.

Kollaasin alimmassa kuvassa on Sivupolun pää. Polku alkaa kiven (oik.) ja valkoisten syysleimujen välistä. Kesällä polun yläosassa kukkivat törmäkukat (heinä-syyskuussa), jättipoimulehdet, vaaleankeltaiset päivänliljat (elokuussa) sekä tähkähietaliljat (kesä-heinäkuussa). Keskivaiheilla kukkivat pinkit sulkaneilikat (kesä-elokuussa). 

Polun alaosassa kukkivat pionit, päivänliljat (elokuussa) ja liljat sekä siankärsämöt (heinä-syyskuussa). Oikeastaan alueeseen kuuluu vielä purppuraheisiangervo 'Diabolo', joka pilkottaa kuvan yläreunassa.

Loppukesällä yläosassa aloittavat kukintansa purppurapunalatva ja syysleimut. Hortensian pitäisi kukkia, mutta se ei oikein jaksa. Myöhemmin syksyllä polun varrella kukkivat syysmaksaruohot ja kaunopunahatut, mutta punahatut näyttävät tässä yhteydessä lähinnä hassuilta. Ehkä ne kasvavat liian harvassa tai jotain.

Alueen nykyiset / tulevat puut ja pensaat:

Amerikanpihlaja – Haaveilen pihlajan ympärille pensaita, mutta pionien vuoksi siihen ei kovin isoja mahdu. Ehkäpä 2-3 valeangervoa (V/PV) sopisi ja ehkä 1-2 kuninkaanangervoa. 

Kuninkaanangervo ’Kruunu’ olisi varma valinta eikä lainkaan hassumman näköinenkään. Pysyy pienenä ja kukkii heinäkuun alkupuolelta pitkälle elokuuhun. Pensas on vaatimaton kasvupaikan ravinteisuuden ja valon suhteen.

Purppuraheisiangervo 'Diabolo' – Tämän kainaloon saattaisi sopia pari pientä pensasta. Ehkä limeä.

Aurinkoisemmalle puolelle purppuraheisiangervon kainaloon olisi kiva saada jokunen matala kukkiva pensas. Keltakoivuangervo 'Tor Gold' (100 cm, A/PV) olisi siinä mielessä hyvä, että samassa kompaktissa paketissa saisi limenväriset lehdet ja valkoisen kukinnan, kaupantekijäisiksi vielä pyöreän muodonkin. Se on melko vaatimaton kasvupaikan suhteen. Koivuangervo kukkii kesäkuun puolivälistä heinäkuulle.

Tarvittaessa 'Baby Doll' -vuorenkilpeä voisi istuttaa lisäksi.

Rungollinen tuija 'Woodwardii' – Tämän yksinäisen seuraan olisi ihana saada kaksi 'Globosa' -palloa. Tuijat viihtyvät parhaiten puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa. Ne menestyvät myös auringossa, kunhan kastelusta ja kevätsuojauksesta huolehditaan ensimmäiset vuodet istutuksen jälkeen. 

Syyshortensia 'Vanille Fraise' - Pitäisiköhän tämä suosiolla siirtää parempaan paikkaan Laarien taakse, serkkujen seuraan?

Alueen  nykyiset / tulevat perennat ja sipulikukat:

Törmäkukat (heinä-syyskuu) – Törmäkukat kasvavat jättipoimulehtien seurana polun yläosassa.

Jättipoimulehdet (heinä-elokuu) – Nättejä ovat, mutta ovatkohan liian voimakkaita törmäkukkien kaveriksi? Pitäisiköhän nämä vaihtaa syysmaksaruohoihin? 

Tähkähietaliljat (kesä-heinäkuu) – Näiden seurana polun yläosassa on ainakin päivänliljoja.

Syysleimut kukkivat punalatvojen kanssa polun yläosassa. On siellä joku kaunopunahattukin.

Purppurapunalatva – Tämän seuraksi voisi hankkia  samankorkuista rusopunalatvaa, niin kukinta kestäisi pidempään.

Kaunopunahattu – Näitä olen istuttanut maksaruohojen seuraan, mutta ne näyttävät hassuilta. Ne voisi siirtää syysleimujen naapuriin.

Syysmaksaruoho – Tätä on melko laajoina alueina, mikä on ihan kiva. Tämän kaveriksi voisi sopia joku heinä, joka ei leviä holtittomasti.

Koristekastikka ’Overdam’ on melko kestävä koristeheinä, joka viihtyy aurinkoisella, jopa paahteisellakin kasvupaikalla. Sopii myös kivikkoryhmiin. Ei tee siementä eikä leviä juuriston kautta. Vihreä-valkoraitainen lehti ja röyhymäinen kukinto heinä-elokuussa. Korkeus 80–120 cm.

Kerrottu asteri tai luppio – Viime syksynä istutin jotakin jonnekin, mutta en muista mitä ja minne. Onneksi nimilaput lienevät paikoillaan, joten keväällä sen saan tietää.

Jalokuunlilja ’Pilgrim’ saa kasvaa rauhassa. Varjopaikkoihin voisi hankkia lisää kuunliljoja. Mitä suurempia sitä parempi. Jalokuunlilja ’Empress Wu’® olisi komea, 120-senttinen.

Valkoinen varjolilja – Tämä nuori tulokas kukkii muutaman kukan voimin heinä-elokuussa.

Varjoyrtti – Varjoyrttien naapuriksi voisi istuttaa kevätkaihonkukkaa.

Helmililja – Näitä voisi istuttaa lisää isolehtisten alle. Sieltä ne eivät kuihtuessaan näkyisi.

Jos vielä johonkin tarvitaan vihreää, voi istuttaa 'Baby Doll' -vuorenkilpeä. Samalla saisi kevät-/alkukesän kukintaakin.

Pinkki sulkaneilikka ’Sweetness’ (kesä-elokuu) kasvaa muutamana näyttävänä tupsuna siellä täällä. Tätä voisi kylvää reilusti lisää. Näiden seuraan sopisivat 'Joan Senior' -päivänliljat. Tulisi sopivasti toistoa kun samaa kasvia olisi ylä- ja alaosassa sekä keskellä. Sulkaneilikan väri rimmaisi sopivasti kruunuangervon kanssa.

Siankärsämö (heinä-syyskuu) – Näitä voisi kylvää tiheämmin alaosaan.

Vaaleankeltaiset päivänliljat (elokuu) – Näitä voisi istuttaa oriental-liljojen toiselle puolelle yhdistämään nyt niin orvot liljat yhdeksi kokonaisuudeksi. Osa päivänliljoista voisi olla vaaleanpunaisia, esimerkiksi ‘Elegant Candy’, ’Apres Moi’ tai ’Romantic Rose’.

Oriental-liljat

Pionit (kesä-heinäkuu)

Tarvitaanko vielä jotakin lisää?

Valkokirjokanukka 'Ivory Halo' (150 cm) tai 'Elegantissima' (200 cm) viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla ravinteikkaassa maassa, vaikka sietää kuivempaakin kasvupaikkaa. Pitäisiköhän tälle järjestää tilaa ison pajun katveeseen?

Kirjovuohenputki ’Variegatum’ – Kirjovuohenputken kasvutapa on peittävä ja sillä on hyvä kilpailukyky rikkaruohoja vastaan. Viihtyy niin auringossa kuin varjossakin. Voidaan käyttää maanpeitekasvina ongelmakohtiin. Valkoinen kukinta on vaatimaton. Kirjovuohenputki ei leviä yhtä aggressiivisesti kuin luonnonkanta, mutta silti paikka kannattaa valita huolella. Toiset pitävät kirjovuohenputkesta, toiset varoittelevat juuri tuon leviämistaipumuksen vuoksi. Tämä voisi olla yksi vaihtoehto ongelmakohtaan, ellei vihreävalkoista ole sitten jo liikaa.

Kielo – Joku varoitteli kielon olevan turhan ahkera leviämään, mutta ongelmakohdassa se voisi olla ihan ok.

Kurjenpolvet – Mikäpä ettei johonkin vaikeaan kohtaan.

Pikkutalvio on ainavihanta maanpeitevarpu. Pikkutalvio suosii kalkittua maata. Kukinta kestää varjossa toukokuun alusta jopa heinäkuuhun. Lehdet ovat läpi vuoden vihreät, vanhana nahkamaisen kovat. Valkoteriöiset lajikkeet ovat harvinaisia. Kasvupaikka: puolivarjo–varjo. Kasvualusta: tuore, keskiravinteinen, humuspitoinen ja kalkittu.

Hankittavat kasvit

Komealehtiset valeangervot sopivat suuriin varjokasviryhmiin. Ne viihtyvät myös puolivarjossa. Valeangervot viihtyvät tuulensuojaisessa paikassa puoli metriä syvässä, tuoreessa, humuspitoisessa, runsasravinteisessa, läpäisevässä maassa.

Amerikanpihlajan lähelle kuninkaanangervo 'Kruunu' on terve ja kestävä FinE -lajike. Tuuhea ja pystyhaarainen pensas on nopeakasvuinen ja helppohoitoinen. Kesällä kauniin vihreät lehdet saavat syksyllä punertavan syysvärin. Ruusunpunaisia, kartion mallisia kukintoja muodostuu runsaasti heinä-elokuussa. Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, kosteahkossa ja keskiravinteisessa maassa.

Purppuraheisiangervon kainaloon ehkä keltakoivuangervo. Keltakoivuangervo 'Tor Gold' on tiivismuotoinen, kaunis koivuangervolajike. Pensaan lehdet ovat keväällä raikkaan vaaleanvihreät ja kasvukaudella kellertävän vihreät. Syksyllä lehdistö saa kauniin vaalean keltaoranssin syysvärin. Valkoiset kukat puhkeavat saman vuoden versoihin heinäkuussa ja kukinta jatkuu elokuulle. Melko vaatimaton kasvupaikan suhteen. Parhaiten keltakoivuangervo viihtyy auringossa tai puolivarjossa, kuivassa tai tuoreessa, keskiravinteisessa maassa. 

Kuunliljoja tarpeen mukaan, korkeita tai matalia, valkokirjavia tai vihreitä. 

Kaksi 'Globosa'-tuijaa.

Rusopunalatva (ei kuvassa) ei ole yhtä yleisesti käytetty kuin purppurapunalatva, vaikka se on näyttävämpi. 1,5–2 metrin korkuiseksi kasvava rusopunalatva kukkii elo-syyskuussa.

'Joan Senior' -päivänliljat

Vaaleanpunaiset päivänliljat, esimerkiksi ‘Elegant Candy’, ’Apres Moi’ tai ’Romantic Rose’

Pinkki sulkaneilikka ’Sweetness’ 

Hahmotelma on valmis. Tarkempaa suunnitelmaa en tee, sillä se ei toteutuisi kuitenkaan. Aina on kivi tai kaksi lohkaretta vastassa. Sekin on tosiasia, etteivät kaikki haaveilemani kasvit mahdu alueelle. Kunhan maa sulaa, saan suunniteltua kasvien paikat ja määrät. Nyt vain odottelen puutarhamyymälöiden uusia kasvivalikoimia, niin saan ostoslistankin kuntoon ennen kevätkiireitä. 

Palataan Sivupolulle sitten, kun istutukset on tehty. Sitä ennen on vielä mahdollisuus kommentoida ja ehdottaa vaikkapa omia lempikasveja tämän suunnitelman täydennykseksi.

Seuraavan palkinnon näissä haastearpajaisissani sain numerolla 4, joka tarkoitti Etelämeren penkkiä. Hauskuudet siis jatkuvat.