lauantai 10. huhtikuuta 2021

SURUT JA MURHEET

Tänään olen surullinen. Päätän vaihtaa murheita ja menen ulos leikkaamaan köynnösruusun. Oikeastaan ruusuja on kaksi, yksi ruusukaaren molemmin puolin. Sääkin suosii; sattuu olemaan samanlainen kuin minun mieleni.

Ruusut kehotetaan leikkaamaan vasta myöhemmin keväällä, mutta kuolleet oksat voi leikata milloin vain, ja minun ruusuni on kuollut ylhäältä alas asti. Ei se sentään kokonaan ole kuollut, versot vain. En olisi itkenyt perään, vaikka olisi kuollut kokonaankin.


Kuihtuneet ruusut,
nuo ruskeat märät mytyt,
tarttuvat hiuksiin.

Tuuli riepottelee hiukseni hupun alla pois poninhännältä. Räntäsade kastelee hiukset ja ne roikkuvat märkinä silmillä. Kuihtuneet ruusut, nuo ruskeat märät mytyt, tarttuvat hiuksiin ja kohta tuuli lennättää ne maahan. Katkon oksia ja yritän kiskoa pätkiä irti, mutta ne ovat tarttuneet tiukasti toisiinsa ja pujottautuneet ruusukaaren verkon lävitse.

Rose on halunnut tulla mukaani, mutta pian alkaa vinkua sisälle. Päästän sen terassin ovesta sisään ja kuulen, kuinka se kohta vinkuu taas ulos. Ei viihdy tuulessa ja räntäsateessa.

'New Dawn'

Kerään piikkisiä oksia. Kun yritän heittää oksaa kantovaatteen päälle, se ei lennä. Piikit ovat tarttuneet hanskoihini. Seuraavaksi ne tarttuvat lahkeeseen ja kun saan ne sieltä irti, on oksan toinen pää takertunut hihaan. Onneksi piikit ovat paksuja eivätkä irtoa helposti ja jää ihoon.

Joutsenet huutavat komeasti. Niiden täytyy lentää aivan läheltä yläpuolelta, mutta en näe niitä. Taivas on paksussa pilvessä.

Tuuli tarttuu kantovaatteeseen kuin purjeeseen.

Tuuli tarttuu kantovaatteeseen kuin purjeeseen ja lennättää oksat kauemmas. Ne vaivalla kerätyt.


Köynnös laihtuu, mutta oksat ovat yhtä tiukassa kuin edellisetkin. Jouko kurkistaa ovesta ja kysyy, olenko muistanut syödä. No, ei ole tullut mieleenikään. Toinen puoli alkaa olla jo leikattu. Ihan huippua!

Oksia leikatessa alkaa tulla vilu. Pitää mennä sisälle lämmittelemään. Ei ihme, että oli vähän kylmä: vaatteeni ovat läpimärät.

Illalla vääntäydyn uudestaan ulos lämpimästä sisätilasta. Takki on vielä hieman kostea, mutta muut vaatteet ovat jo kuivat. Saan leikattua toisenkin puolen matalaksi. Onpahan leikattu.

18 kommenttia:

  1. Minulla on vielä ruusujen leikkaus edessä, teen sitten kaikki kerralla. En tykkää juuri noiden piikkien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minunkin oli tarkoitus leikata ruusut myöhemmin ja monta ruusua jäikin vielä leikkaamatta. Yhtäkkiä iski vain inspiraatio ja oli ihan pakko mennä leikkaamaan se köynnös. 😊

      Poista
  2. Ruusujen leikkaus ei aina ole helppoa. Varsinkin Pohjantähti on tuskallinen tapaus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta kertaa siinä leikatessa mietin, että onneksi tämä ei ole Pohjantähti. 😊

      Poista
  3. Kaunis, haikean ja viipyilevän tunnelmainen teksti ♡ Meillä on niin tolkuttomasti vielä lunta, että en ole vielä käynyt leikkaamassa. Edessä on vielä siis koko projekti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Täällä ei ole lunta, mutta tuulee niin paljon, ettei ulos viitsi mennä. Projektia minullekin vielä jäi. 😊

      Poista
  4. Ruusuja leikatessa murheet unohtuvat sormia piikeiltä suojatessa. Osan olen itse jo leikannut, muutama vielä odottaa. Ehkä tänään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin unohtuvat tai sitten ne murheet vaihtuvat. 😊 Minulla on vielä aika monta puskaa leikattavana, mutta tuo köynnös oli se pahin. Kaikkea en vielä edes yritä leikata ennen kuin paremmin näen, mitkä versot ovat elossa vielä.

      Poista
  5. Minullakin ruusut vielä odottavat leikkausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minullakin. 😊 Enkä edes kiirehdi niiden kanssa – ellei sitten tule samanlainen innostuksen puuska kuin tämä. 😊

      Poista
  6. Olin suruissani sinun surustasi ❤?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta, Nila! ♥ Se lämmitti mieltäni. Välillä tulee surulliseksi, kun on menettänyt terveytensä. Onneksi tunteet tulevat ja menevät, ja nyt tuntuu taas ihan hyvältä.

      Poista
  7. Puutarhatyät haihruttaavat surut taivahan tuulihin....tai sitte ei. Ruusut o leikkaamatta mullaki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. 😊 Mutta kyllä ne ainakin siksi aikaa vaihtuvat, kun taistelee köynnösruusun leikkaamisen kanssa. Sen tosin huomasin, että oli paljon hienompaa mennä leikkaamaan tuota piikkipuskaa surullisena kuin onnellisena. 😉

      Poista
  8. Toivon, että löydät lohdutusta surussasi! Ymmärrän hyvin, että terveyden menettäminen on päivittäin läsnä ja välillä on vaikea sietää muutosta, mitä sairaus tuo vääjäämättä mukanaan. Olisi niin hienoa, jos apua terveyden haasteisiin löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnostasi! ♥

      Joo, eihän se helppoa ole. Onneksi enimmäkseen elämä on kuitenkin aika tavallista sairaudesta huolimatta. On niin paljon kiitollisuuden aihetta kuitenkin. Itse olen toiveikas, että jotakin apua voi löytyäkin. Olen silti asennoitunut niin, että opettelen elämään tämän kanssa näin. Se on parempi niin, ettei jatkuvasti taistele tätä vastaan.

      Poista
  9. Upeasti sanoitettu kertomus ruusujen leikkaamisesta. Kiitos myös edellisen postauksen leikkausohjeista, niistä löytyi paljon apua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi ja kiva, jos luettelosta oli jotakin hyötyä! 😊

      Poista