sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

KEVÄTLANNOITUS

Olen huiskinut lannoitetta puutarhaan silloin kun olen muistanut. Ruusuille olen uskollisesti tarjoillut herkkuja, ja marjapensaillekin, mutta muut ovat saaneet pärjätä vähemmällä. Luonnossakin perennat saavat pärjätä omin nokkineen. Kompostit olen tyhjentänyt eri puolille puutarhaa matojen ja kasvien iloksi. Nyt rupesin miettimään, että miten tämä lannoitusasia meneekään.

Juhlat mielessä...


Milloin?

Kun kaikki lumet ovat sulaneet puutarhasta, säät alkavat lämmetä, mutta maa on vielä sopivan kosteaa, pääsee valmistelemaan kukkien juhlaa. Ensin siivotaan. Silloin herkut eivät kulkeudu kompostiin.

Alkupalaksi tarjoillaan ehkä kalkkia ja herkut pari viikkoa sen jälkeen. Jos vaikka huhtikuun puolella kalkitsisi, niin toukokuun alussa pääsisi lannoittamaan. Ei ole iso etikettivirhe tarjota molemmat yhtä aikaa, mutta ravinteet maistuvat paremmin, kuin kalkki on ehtinyt vaikuttaa.


Alkupalaksi kalkkia?

Kalkitus nostaa maan pH:ta, parantaa maan rakennetta, helpottaa kasveille tarpeellisten ravinteiden saantia ja vähentää haitallisten aineiden liukoisuutta. Myös pieneliötoiminta hyötyy kalkituksesta, ja sitä kautta maan rakenne edelleen paranee. Näinhän se menee, mutta kalkkiakaan ei saa antaa liikaa. Jos alkupalat ovat liian runsaat, pääruoka ei luonnollisesti maistu. Useimmat puutarhakasvit viihtyvät neutraalissa tai lievästi happamassa maassa, jonka pH on 6–7.

On helpompaa vähentää happamuutta kuin lisätä sitä. Siksi vähemmän on tässä asiassa enemmän.  Kateviljely, eloperäiset lannoitteet ja kompostin käyttö ehkäisevät happamuutta, joten kalkitustarve vähenee. Silloin maa hoitaa itse itseään.

Sammal ei kerro maan happamuudesta. Eri sammallajit viihtyvät erilaisissa kasvualustoissa. Sen sijaan happamoitumisesta vihjaavat tietyt rikkakasvit, kuten korte, peltohatikka, peltoretikka ja peltotaskuruoho. Peltohatikka on sellainen kevyen oloinen puska ja ihan nimensä näköinen, eräänlainen hässäkkä. Peltoretikka on keltakukkainen ja muistuttaa rypsiä. Peltotaskuruohon tunnistaa näyttävistä liduistaan. 

Yleensä suositellaan, että ylläpitokalkitus tehtäisiin 2–4 vuoden välein. Ei siis pidä huiskia kalkkia rutiininomaisesti joka kevät. Itse mittaan pH:n silloin tällöin (tulokset alla). Siinä välissä olen heitellyt kalkkia summamutikassa kortteiden valtaamille alueille. Muuallekin olen sitä saattanut viskellä, mutta pioneille en. Tykkäävät mieluummin vähän happamasta kuin liian emäksisestä maasta. En myöskään tietenkään kalkitse happaman maan kasveja, kuten pensasmustikoita ja hortensioita. Ne viihtyvät parhaiten, kun pH on 4–5,5.

Parsat, akileijat ja päivänliljat pitävät erityisen paljon kalkista, mutta toisaalta parsapenkki saa kunnon kompostiannoksen joka vuosi eikä siksi välttämättä aina tarvitse kalkkirakeita. Kalkinsuosijoita ovat myös mm. villiviinit, kärhöt, kirsikat, jasmikkeet, ruusut ja syreenit.

Hedelmä- ja koristepuille ylläpitokalkitus tehdään parin kolmen vuoden välein levittämällä muutama kourallinen kalkkia neliömetriä kohden juuriston alueelle.

Voisin ottaa tavaksi, että ainakin silloin kun kalkitsen nurmikon (ehkä noin kolmen vuoden välein), levittäisin samaan aikaan muutaman millimetrin hiekkaa nurmikon pinnalle. Nurmikolla on sellainen erityisruokavalio.

Itse tykkään käyttää rakeista kalkkia. Puhdas puuntuhka on nopeavaikutteinen kalkitusaine. Se on myös oiva lääke kasvien hivenainepuutoksiin, sillä se sisältää lähes kaikkia muita kasvin tarvitsemia ravinteita paitsi typpeä. Merileväkalkki on eloperäistä ja siinä on tuhkan tavoin myös muita ravinteita. Sarveisluujauhe, biotiittikivijauhe ja kananlantavalmisteet myös kalkitsevat, joten niillä vuosittain lannoitetussa puutarhassa harvoin tarvitaan enää muuta kalkkilisää.

Kalkin ja lannoitteen voi antaa yhtä aikaa. Kuitenkin, jos kalkkia joutuu antamaan paljon, se olisi hyvä antaa riittävän ajoissa ennen kasvien istuttamista. Silloin ne saavat ravinteet paremmin käyttöönsä.

Löysin muuten netistä mielenkiintoisen kysymyksen: ”Miten istutan kalkinkarttajia ja -suosijoita samaan penkkiin?” Pentti Alanko vastasi: ”Vanha puutarhamaa, jossa on viljelty kauan puutarhakasveja, on yleensä hyvin humuspitoista. Siinä viihtyvät sekä kalkinkarttajat että -suosijat. Niukkahumuksinen puutarhamaa paranee vähitellen, kun pinnalle levittää vuosittain lehtiä ja muuta orgaanista jätettä. Kastemadot kuljettavat ne syvemmälle maahan parantamaan kasvualustaa. Oman pihamaani pH-arvo on 5,5 eli maa on lievästi hapanta. Siinä näyttävät menestyvän erilaiset kasvit, mutta se onkin hyvin runsasmultaista maata.”

20.4.2021

Hedelmätarha pH 7,0: alkaa olla jo ylärajoilla

Muotopuutarha pH 7,5: ei auta enää heitellä kalkkia, vaikka kortteita kasvaisikin

Länsireuna pH 6,0–7,0: tämä on oikein hyvä 

Luonnonlannoite vähentää kalkituksen tarvetta.

Menu


Juhlatarjoilut kuulostavat vähintäänkin, nooh, ravitsevilta: luu- ja verijauhoa, kanankakkaa ja kompostia... Olen luonnonmukaisten lannoitteiden ystävä. Luujauho on suosikkini. Sitä kuluu useampi paketti joka vuosi. Se sopii kaikille kasveille. Kevään yleislannoitteena käytän joskus Biolanin luonnonlannoitetta, joka sisältää kanankakkaa ja merilevää.

Pidän tärkeänä sitä, että luonnonmukaiset lannoitteet hoitavat myös maata vilkastuttaen maaperän pieneliötoimintaa. Tykkään myös siitä, ettei tarvitse pelätä ylilannoittamista. Ne luovuttavat ravinteita kasvien käyttöön pitkin kasvukautta, ja siksi niiden lannoittava vaikutus kestää kauan.

Täsmälannoitteena käytän ruusuille omaa luonnonmukaista ruusulannoitetta ja pensasmustikoille sekä hortensioille luonnonmukaista rodolannoitetta. Puksipuillekin on omat herkkunsa.

Verijauho sisältää runsaasti nopeasti vaikuttavaa, orgaanista typpeä. Verijauho edistää erityisesti kasvin lehtien kasvua ja sopii voimakkaan kasvun vaiheessa oleville nuorille kasveille sekä vihanneksille, jotka vaativat paljon typpeä, kuten purjolle ja kaalikasveille. Nopeasti vaikuttava typpi vilkastuttaa myös maaperän mikrobien toimintaa ja edesauttaa kasvijätteen hajoamista takaisin kasville käyttökelpoisiksi ravinteiksi. Sopii myös pensaiden, puiden ja raparperin istutuslannoitukseen.

Ruohosilppua meiltä ei tule, mutta kompostimultaa käytän. Kompostimulta meillä on melko voimakasta, koska kanankakat kiertävät kompostin kautta. Puolikypsän kompostin jätän maan pinnalle katteeksi. Kypsä komposti muokataan pintamultaan. Hyvin palanutta hevosenlantaa käytän multaseoksen tekemiseen. Niin pitkällä en vielä ole, että olisin tehnyt nokkoskäytettä. Ei meillä sitä paitsi ole nokkosiakaan.

Kasvimaalla käytän nelivuotista viljelykiertoa, joten muuta lannoitusta ei tarvitakaan.

Kiinteässä muodossa olevat lannoitteet kannattaa säilyttää kannellisessa ja ilmatiiviissä astioissa, joissa ne pysyvät kuivina. Muovisäkit kannattaa teipata kiinni. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka lannoitteet jäätyisivät tai kostuisivat. Paakut voi rikkoa ja käyttää tuotteen loppuun. Nestemäiset lannoitteet säilyvät parhaiten pimeässä ja viileässä.

Luujauho sopii kaikille kasveille.


Mille kasveille?

Vaikka en lannoittaisi mitään muuta, niin marjapensaat, parsat, ruusut ja kärhöt – nuo VIP-vieraat – lannoitan aina. Ruusut ja kärhöt saavat jälkiruuan kesällä ja syksyllä. Lannoituksesta hyötyvät myös hedelmäpuut, koristepensaat (kanukat, pensashanhikit, pensasangervot) ja runsaasti kukkivat perennat (kullerot, värililjat, jaloritarinkannukset, kurjenkellot). Pionit ja päivänliljat eivät tosin tykkää liiasta lannoituksesta. Pionit pärjäävät istutuksen jälkeen useita vuosia istutuslannoituksen turvin. Iiriksiäkin pitää varoa lannoittamasta liikaa, mutta kalkitseminen on niille tärkeää. Kivikkokasveille en lannoitetta ripottele, myöskään törmäkatkero ja maksaruohot eivät pidä liian ravinteikkaasta maasta.

Havut ja tuijat pitävät erityisen paljon kompostimullasta ja ruohosilpusta. Kompostia heittelen myös kuunliljoille. Parsalle annan heti sadonkorjuun jälkeen 5 cm:n kerroksen kompostia.

Puksipuut kasvavat ruukuissa ja saavat keväällä omat eväät koko kasvukaudeksi. Samat eväät pakkaan betonipysteissä kasvaville tuijille.

Perennojen seassa kasvavat tulppaanit ja krookukset hyötyvät samasta kevätlannoituksesta kuin muutkin kasvit. Niitä voisin muistaa useammin. Narsisseja voi lannoittaa keväällä luujauholla ja pienellä määrällä hyvin palanutta hevosenlantaa.

Tomaateille ja kurkuille teen varastolannoituksen jo istutusvaiheessa. Siihen käytän kanankakkarakeita. Chilit saavat lannoitteensa kasteluveden mukana.

Nurmikkoa muistan silloin tällöin, vaikka nurmisilppu palautuukin nurmikon käyttöön.

Pensasmustikka ei kaipaa voimakasta lannoitusta. Lannoitukseen käytetään kalkitsemattomia lannoitteita. Vuosittain pensaan juurelle kannattaa lisätä kerros rodomultaa. Pitää muistaa, että myös varjoyrtti, jumaltenkukka, törmäkatkero, jaloangervot, hortensiat, kalmiat, tiarellat, ketoneilikat sekä katajat, kuuset ja männyt ovat happaman maan kasveja.

Nurmikko tykkää hiekasta.


Siis näin:

Marjapensaille, hedelmäpuille ja koristepensaille (kanukat, pensashanhikit, pensasangervot) Biolanin Kanankakka + merilevä -luonnonlannoitetta tai Solabiolin luonnonmukaista Marjalannoitetta.

Pensasmustikalle vähän luonnonmukaista rodolannoitetta ja -multaa

Parsoille, havuille, tuijille, kuunliljoille, koristepensaille, kasvimaalle ja vähän sinne tänne kompostia

Puksipuille ja ruukuissa kasvaville tuijille Neudorffin Azet Bio -Buxuslannoitetta.

Ruusuille luonnonmukaista ruusulannoitetta

Krookuksille, narsisseille ja tulppaaneille, kärhöille, pioneille, kulleroille, värililjoille, jaloritarinkannuksille, kurjenkelloille luujauhoa

Nurmikolle luonnonmukaista Neudorffin Azet Bio -Nurmikkolannoitetta

Tomaateille ja kurkuille varastolannoitus kanankakkarakeilla

Chileille nestemäinen chililannoite

Hyvin varovasti tai ei lainkaan lannoitetta päivänliljoille, iiriksille, maksaruohoille ja törmäkatkeroille.

Ei tarvitse pelätä antavansa luujauhoa liikaa.

Miten?

Lannoitteet neuvotaan sekoittamaan pintamultaan, mutta ei meillä siitä mitään tule. Melkein joka kolo on maanpeitekasvien suojissa enkä muutenkaan uskalla mennä juurialueita tärvelemään. Niinpä ripottelen lannoitteet kasvien juuristolle. Poikkeuksena ovat ne pensaat ja puut, joiden juurialue on katettu hakkeella. Siirrän haketta vähän pois ja levitän lannoitteet. Ruokajuomaksi tarjoan vettä ellei sitä ole taivaalta tulossa.

Jälkiruuat

Kesälannoitusta saatetaan tarvita hiekkapitoista mailla. Sen sijaan meillä savipitoinen maa varastoi ravinteita hyvin enkä siksi lannoita kesällä muuta kuin ruusuja ja kärhöjä. No, tietysti yksivuotisia kukkia pitäisi muistaa lannoittaa koko kasvukauden ajan.

Pitää muistaa, että typpipitoisia lannoitteita ei saa antaa enää heinäkuun jälkeen.

17 kommenttia:

  1. Hyvät ohjeet lannoitukseen ja kalkitsemiseen. Meilläkään ei tule ruohosilppua, kaikki jää nurmikon hyödyksi mutta vastapainoksi en koskaan lannoita nurmikkoja. Kalkitsemista harrastan, voisi olla hyvä mitata maan ph ettei tulisi övereitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olin hyvilläni, kun tulin mitanneeksi pH-arvot muutaman vuoden tauon jälkeen. Olisin kalkinnut aivan turhaan ja jollain alueilla olisi tullut jopa liikaakin. Suosittelen. :)

      Poista
  2. Mahtava tietopaketti, kiitos! Lähden heti guuggeloimaan tuon buxus-lannoitteen. Laitoin niille tänä vuonna kanankakkarakeita, lieneekö mennyt ihan pieleen?! Olivat niin hailakoita joten jotain piti äkkiä antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Bauhausista sen buxuslannoitteen bongasin. Netistä en sitä löytänyt jälkeenpäinkään. Tai sitten en osannut etsiä oikealla nimellä. Toivottavasti puksipuusi pitävät saamastaan lannoitteesta. Kyllä kai. 😊

      Poista
  3. Kattava paketti lannoituksesta ja kalkitsemisesta, kiitos!
    Minä olen näissä molemmissa aika laiska... mutta kompostimultaa lisään joka vuosi jonnekin, minne saattuu riittämään. Ja tuhkat ripotellaan pitkin pihaa, paitsi ei happaman maan kasveiille. Ja joskus lannoittelen keväällä, joskus taas muistan syyslannoitteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista! Komposti onkin tosi hyvää. Kunpa sitä tulisikin enemmän. 😊 En minäkään aina lannoita yhtä täsmällisesti, varsinkin syyslannoitus unohtuu helposti. Ja perennat saavat pärjätä pitkälle omillaan. 😊

      Poista
  4. Tämäpä oli pätevä ja tiivis täsmäpaketti ja erittäin oikea-aikainen. Juuri tänään muistelin milloin viimeksi lannoitin. Luujauho on ihan huippua, sitä käytän itsekin mielelläni. Ainakin kalkki ja kevätlannoite pitää hommata pikimmiten ja etsiä luujauhopaketti.
    Mukavaa vappuviikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luulen, että moni muukin tykkää luujauhosta. Se on nykyisin usein loppu kaupan hyllyltä, mutta hyvä kun tuollaisia luonnontuotteita suositaan. Hyvää vapun päivää sinulle!

      Poista
  5. Hyvä tiivistelmä! Aika laiska ja suurpiirteenen oon lannoottamises. Varovaanenki, kasvit pysyyvät paremmin pystys ja kerkiäävät varmasti tuleentumahan ennen talavia. Kärhöt o tiätysti eri juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä täälläkin aika monet perennat saavat pärjätä pitkälti omillaan. Eivät sitten retkahtele holtittomasti. Ja saavathan ne syksyn lehdet joka vuosi lannoitteeksi.

      Poista
  6. Sinun kasveillasi on suorastaan á la carte -menu! Hiidenkiven "laitoskeittiössä" kasvien on tyydyttävä siihen, mitä annetaan :D Kanankakka on se mitä yleensä olen tykännyt käyttää ja happaman maan pensaille annan niille sopivaa kastelulannoitetta silloin kun muistan. Lannoittaminen on niin työlästä, kun pitää kaivaa kaikki rakeiset aineet vähintään 15 sentin syvyyteen, ettei koira syö niitä eikä kastelukannuralli ympäri pihaa ole sen vaivattomampaa. Olisin melkein valmis hankkimaan karvakuonolle kuonokopan kevään ja alkukesän ajaksi, jotta voisin vain nakella lannoitteita huolettomasti ympäri pihamaata :D Nokkoskäytettä teen pari annosta alkukesällä ja sillä lannoitan ensisijaisesti kärhöjä ja kasvimaata. Muut kasvit saavat pärjätä ruohosilpulla ja kompostimullalla. Nokkoskäytettä voisin tehdä enemmänkin, mutta tuo tontin reunan nokkospuska on sen verran pieni, ettei siitä saa tarpeeksi raaka-ainetta. Haluan nimittäin jättää osan perhostoukillekin. Syyslannoitetta taisin antaa viime syksynä ensimmäisen kerran ja sitäkin vain siksi kun satuin löytämään puutarhan alennusmyynnistä paketin sitä. Nyt odotan mielenkiinnolla, talvehtivatko kasvit jotenkin poikkeuksellisen hyvin vai onko mitään eroa normaalivuoteen havaittavissa. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä taitaa olla. 😊 Sen kyllä ymmärtää, että ei lannoitteita viitsi paljoa viskellä, jos ne menevät koiran kuonoon kuitenkin. Meidän pikku koiruli ei niitä kovin paljon jaksa syödä. 😉 Onneksi sinulla on ruohosilppua. Sehän on tosi tehokasta. Ja komposti tietysti myös.

      Minusta on hirveän vaikea tietää, mikä johtuu lannoittamisesta ja mikä hyvästä vuodesta ja mistä milloinkin. Lannoitan itse sillä ajatuksella, että ainakin maata se hoitaa, jos ei muuta.

      Hyvää viikonlopun jatkoa!

      Poista
  7. Kiitos täsmällisestä tietopaketista. Aivan uutta oli tuo, että nurmikolle kannattaa levittää hiekkaa.
    En ole lainkaan noin täsmällinen lannoittaja, mutta tänä vuonna annoin myös kalkkia niille, jotka siitä tykkäävät.

    VastaaPoista
  8. Kiitos asiapitoisesta postauksesta. Olen ollut hyvin huoleton ja miksei huolimatonkin parina viimeisenä vuonna näiden lannoitusasioiden kanssa. Tänä keväänä heittelin kalkkia kyllä sinne ja tänne niiden juurelle, joiden oletan siitä tykkäävän, mutta lannoitepussissa oli vain vähän tavaraa, joten ruusut, perennat ja muutamat pensaat sekä omenapuun taimet saivat omat annoksensa. Muut jäivät ilman. Nurmikkoa en ole lannoittanut ainakaan vielä. Pitää käydä kuitenkin jossain myymälässä lannoiteostoksilla :)

    VastaaPoista
  9. Tämä oli kattava postaus lannotteista ja niiden käytöstä, kiitos . Miten ihmeessä muistat antaa jokaiselle oikeaa lannotetta ja sinulla täytyy olla hirveä määrä erilaisia lannotteita 🤗😁. Meillä mennään paljon suppeammalla kattauksella.

    VastaaPoista