PUUTARHANI JA MINÄ Joulukuussa

Joulukuun 3. päivä

Puutarha on talviteloillaan. On aika huuhtoa kukka- ja puutarha-ajatukset hetkeksi kylpylän lämpimiin poreisiin. Aamu on kaunis ja yllättävän värikäs ajaessamme Hämeenlinnaa kohti. Nurmikot viheriöivät, puut muodostavat kauniita siluetteja.

Ennen lounasta on sopivasti aikaa tutustua Hämeenlinnan muutamiin nähtävyyksiin, joissa emme ole aiemmin vierailleet. Kaupunginpuisto eli Parkki on nähtävä, vaikka puut ovat paljaita. 

Puiston loistoajoista ovat vain rippeet jäljellä ja nekin vähät aikoinaan tärvelty nykyaikaisilla rakennuksilla. Silti jää tunne, että täällä voisi käydä kesäaikaan uudestaan.

Ennen hotelliin kirjautumista ehdimme käydä katsomassa vielä palasen historiallista kaupunkia: Eteläkadun mansardikattoiset talot, Piparkakkutalon sekä Tori- ja Kirkkopuiston. 

Puisto on niin pikkiriikkinen, että aluksi sitä on vaikea edes huomata. Paviljongit huokuvat entisajan tunnelmaa.

Odottelen hieman sivummalla, kun Jouko kirjautuu hotelliin. Kuinka ollakaan, katseeni osuu erääseen huomaamattomaan kylttiin. Oho, täällä on talvipuutarha! Se on ehdottomasti nähtävä ennen kuin päivä pimenee. Monimutkaisen hotellirakennuksen keskellä tosiaankin on korkea tila puineen, köynnöksineen ja muine viherkasveineen. Eipä jäänyt tämäkään reissu ilman puutarhoja!

Nyt voin hyvillä mielin pulahtaa altaaseen ja antaa ajatusten valua veden kuplintaan.


Joulukuun 6. päivä

Vien kanoille vihanneksia nokittaviksi. Hyvä, nyt on yläkerta tyhjä ja saan rauhassa siivota sen. No, eipä ole kauan. Koko porukka kiiruhtaa katsomaan, mitä minä yläkerrassa touhuan. Ihanat kanaset ja kukkoset!

Elmeri päättää kiekaista. Voi kukkoraasua, kaikki on opeteltava. Ei pitäisi nauraa, mutta väkisinkin naurattaa, kun Elmeri kirkaisee kesken kiekumisen. Kohta Meelik ja Stellakin kiekuvat vuorotellen Elmerin kanssa. Vihdoin saan kuulla sen aivan itse!

Nuoret kattavat itsenäisyyspäivän juhlapöytää. Kruunaan varjoyrttimaljakot jouluruusuilla. Jaksan ihmetellä aina vain, että tähän aikaan vuodesta löytyy puutarhassamme kukkivia. Ja vieläpä noin kauniita!

Joulukuun 23. päivä

Jäiset, juuri poimitut jouluruusun nuput nuokkuvat varjoyrttien seassa maljakoissa. Aurinko paistaa upeasti. Olen valmistautunut ottamaan vastaan vieraita Helsingistä, mutta nyt makaan 38 asteen kuumeessa. Potilaita on talossa kolme muutakin. Onneksi vieraat uskaltautuvat siitä huolimatta kyläilemään. P.S. Eivät onneksi saa tartuntaa.

Lapset kattavat aatonaaton juhlapöydän. Ennen ruokailua he laulavat. Onnen kyynelet virtaavat poskillani. Joulu tuli sittenkin!

Joulukuun 31. päivä

On vuoden viimeinen päivä. Loistavan aurinkoinen. Päivät ovat madelleet. Kuume pitää otteessaan. Tällä kertaa se ei valitettavasti ole puutarhakuumetta.