MITÄ SAISI OLLA?

Silloin tällöin leikittelen sellaisella ajatuksella, että jos minulla vanhana olisi postimerkin kokoinen puutarha, mitä istuttaisin sinne. Istuttaisin tietenkin muutamia pensaita sekä joitakin puita kesäksi ja talveksi, joku tai jotkut niistä muotoon leikattuina. Perennoiksi valitsisin pääasiassa päiväliljoja ja pioneja sekä harkitusti joitakin muitakin lajeja. Vaikein osuus olisi ehkä pionien valinta. Kauniita, helppohoitoisia ja elinvoimaisia pioneita on niin paljon. Tällä kertaa mietin erityisesti pioneja.

’Jan Van Leeuwen’

Jotta puutarha olisi mahdollisimman vähätöinen, suosisin yksinkertaisia tai puolikerrottuja kukkia. Niitä ei juurikaan tarvitse tukea, sade tärvelee niitä vain vähän ja ne kuihtuvat kauniisti. Monet niistä ovat valokuvauksellisen kauniita. Lempilajikkeeni niistä on iloinen ’Jan Van Leeuwen’.

’Do Tell’

Huoletonta kauneutta yksinkertaisilla kukilla saisi myös vaaleanpunaisilla lajikkeilla ’Do Tell’ ja ’The Bowl of Beauty’. Aniliininpunainen 'Neon' saattaisi myös tulla kysymykseen. Siitä en ole vielä varma.

Melko korkea ’Garden Lace’ on erityisen kaunis, mutta se on vielä niin nuori minulla, etten tunne sitä kovin hyvin.

’Miss America'

Jotta pionien kukinta kestäisi mahdollisimman pitkään, istuttaisin ehkä melko aikaisin kukkivan, komean valkoisen ’Miss American’ tai korallinpunaisen, väriään vaihtavan ’Hawaiian Coralin’. 

’Hawaiian Coral'

Voi olla, että joutuisin istuttamaan molemmat, kun en osaisi päättää. Aluksi melko voimakkaan korallinpunaisen pionin naapuri tosin kannattaisi miettiä tarkkaan. 

Yksinkertainen ’Claire de Lune’ kukkii vieläkin aiemmin. ’Claire de Lune’ aloittaa kukintansa kuukausi ennen kuin minun myöhäisin lajikkeeni 'Lady Orchid'. Saatavilla on myös vielä aikaisempia lajikkeita, mutta minä en ole tullut hankkineeksi niitä.

’Angel Cheeks’

Kerrottukukkaisia röyhelöpallojakaan en voisi jättää kokonaan pois, vaikka ne vaativatkin tukemista, tärveltyvät sateessa ja pysyäkseen kauniina vaativat kuihtuneiden kukkien poistamista. Yksi ihanimmista on vaaleanpunainen ’Angel Cheeks’, joka on ehkä leikkokukista kaunein. Sen avautumista ja muuttumista monivivahteiseksi kaunottareksi on ihana seurata.

’Pillow Talk’

Toinen kerrassaan ihastuttava vaaleanpunainen röyhelöpallo on ’Pillow Talk’. Valkoisista puolestaan yksi ihanimmista on ’Gardenia’.

’Yang Fei Chu Yu’ eli ’Jalkavaimo nousee kylvystä’

Parfyymiosaston tuntua puutarhaan toisi kaunis valkoinen ’Yang Fei Chu Yu’ eli ’Jalkavaimo nousee kylvystä’.

’Gilbert Barthelot’

Jotta saisin puutarhaan lisää väriä, tarvitsisin myös fuksianpunaisen pallon nimeltä ’Gilbert Barthelot’.

’Lady Orchid’

Kukinta-ajan pidentämiseksi valitsisin vielä myöhään kukkivan lajikkeen ’Lady Orchid’. Valkoinen ’Elsa Sass’ kukkii myös viimeisten pionien joukossa. 

’Elsa Sass’

Ihan minimi taitaisi olla kahdeksan erilaista pionia. Varhain kukkivat istuttaisin omaksi ryhmäkseen, samoin myöhään kukkivat. Tämä siksi, että kaikki saman penkin pionit alkaisivat ränsistyä yhtä aikaa.

’Miss America’ ja ’Hawaiian Coral’ kukkivat tässä yhtä aikaa.

Ehkä tekisin omat ryhmänsä myös yksinkertaisista/puolikerrotuista kukista sekä kerrotuista. Nyt minulla on suuria sekalaisia ryhmiä, jotka sopivat aivan hyvin suureen puutarhaan. Pienessä tilassa selkeämmät ryhmät olisivat ehkä parempia. 

Loiva rinne olisi ihanteellinen sekä pionien viihtyvyyden että niiden esiin tuomisen kannalta. Kukkaryhmien välissä mutkittelisivat leveät polut.

Rinteen ei tarvitsisi olla näin jyrkkä, eikä ryhmän näin suuri. Korkeuserot toisivat kuitenkin ryhmään lisää näyttävyyttä.

Pioni 'Garden Lace' ja ukonkello

Niin paljon en ole vielä ajatusleikkiäni leikkinyt, että tietäisin mitkä seuralaiset sopisivat parhaiten pionien naapureiksi. Tiedätkö sinä?

TULPPAANIEN TULOSRAPORTTI 2025

Jonakin vuonna hullaannun tulppaaneista ja jonakin toisena vuonna ne tuntuvat turhilta – ainakin syksyllä, kun ne pitäisi istuttaa maahan. Nyt on taas yksi niistä syksyistä, jolloin en olisi jaksanut ajatella tulppaaneja tai mitään muitakaan kevään sipulikukkia ja varsinkaan niiden istutusta. Tilasin kuitenkin parisataa sipulia, koska haluan pitää uudenvuodenlupaukseni ja istuttaa joka vuosi ainakin jonkin verran.

Kukkia ei koskaan voi olla liikaa, mutta sipuleita voi. Siispä kukkien määrä pitää maksimoida ja sipuleiden määrä minimoida. Jotta viitsisin nähdä istuttamisen vaivan, yhdestä sipulista pitäisi saada kukkia monena vuonna.

Nykyään istutan oikeastaan vain pitkäikäisiä tulppaaneja. Kauneimmat, herkullisimman väriset ja upeimman muotoiset kukat löytyvät kerran kukkivilta. Niinpä tietysti. Voihan niitäkin muutaman pussillisen vaivoikseen syksyllä hankkia, mutta perusväriloisto luodaan Darwineilla ja muilla yksinkertaisilla, mutta vuosikausia kukkivilla lajikkeilla. Alussa ajatus pelkistä yksinkertaisista tulppaaneista tuntui lattealta. Kun ne pääsivät vauhtiin ja massaistutuksen parhaat puolet tulivat esiin, unohdin alun ennakkoluulot. More is more. Nyt kun saisi vielä värejä lisää.

Tähän tulppaanien tulosraporttiin lisäsin tällä kertaa myös pikkusipulikukat: krookukset, sinililjat, helmililjat ja kevättähdet. Ne eivät tuppaa häviämään niin kuin monet tulppaanit. Pikkuiset yleensä jopa lisääntyvät vuosien varrella.

POHJOISPIHA

Parhaan tuoton suhteessa vaivannäköön olen aiempina vuosina saanut pohjoispihan Darwin-tulppaanien massaistutuksilla. Niitä tulee katseltua eniten, koska pohjoispihan poikki tulee kuljettua monta kertaa pitkin päivää. 

Kanatarhan edustalla on pohjoispihan värikkäimmät tulppaani-istutukset. Mukana myös oranssiin vivahtava  'Daydream'. Kuva toukokuulta 2025.

Tänä vuonna olisin halunnut istuttaa pihlajan ympäristön täyteen tulppaaneja. En kuitenkaan toteuttanut suunnitelmaani, koska alue on täynnä voimakaskasvuisia iiriksiä. Kuva on toukokuulta 2025.

Hääpukupenkissä pionien väleissä kukkivat aniliinit Darwin-tulppaanit ’Mystic van Eijk’ ja vaaleanpunaiset ’Lady van Eijk’. Ne on istutettu vuonna 2022.

Suihkulähteen takana jalolupiinien väleissä kukkivat jo kolmatta kertaa Darwin-tulppaanit ’Salmon Impression’  ja toista kertaa ilmeisesti 'Big Chief'. Vähimmillään sipuleita pitäisi istuttaa tämän kokoiselle alueelle 20–40 kappaletta.

Kuupuutarhassa tulos ei ollut lainkaan hassumpi. Sekaan olisi kiva saada jotakin muuta väriä. Kuva on vuodelta 2025.

Pohjoispihalla tuotto on ollut paras myös sipulien ja kukkien suhdetta ajatellen. Darwinit ovat olleet hyvä investointi. Vielä yksi vapaa paikka Pohjoispihalla olisi ehkä muurin edessä kahden tuijan välissä. Istutin sinne (keltajapaninangervon ympärille) lilaan vivahtavia 'Pickwick'-krookuksia. 

Huonoin tuotto vuonna 2020 oli Suihkulähteen istutuksella. Tuolloin istuttamani ’Apricot Parrot’ -tulppaanit kukkivat vain kerran. Ne olivat kuitenkin huikean kauniita, joten panostus kannatti. Persikkaiset papukaijat jäivät kaipaamaan taakseen massaistutusta, joka olisi valokuvauksellisesti ollut näyttävä. Sitä taustaa olisin voinut tänä syksynä edelleen rakentaa, mutta päädyin keskittämään tulppaani-istutukset Liikenneympyrään. Voisinkin jatkossa istuttaa vuosittain etualalle näyttäviä papukaijoja. Yksinkertaisia saisi olla paljon, mutta erikoisempia riittäisi vähäinenkin määrä, kunhan ne kukkisivat yhtä aikaa yksinkertaisten kanssa.

’Apricot Parrot’

Kuva on vuodelta 2021.

Panostus pikkusipulikukkiin, varsinkin tavanomaisimpiin lajikkeisiin, tuottaa varman tuloksen.

Kanalan kolmion istutus kevättähdistä  ja sinililjoista on vielä harva, mutta huhtikuussa aivan ihana. Krookukset ovat jo kuihtuneet.

Keittiön ikkunan alla sinililjoja on runsaasti.

Tänä syksynä panostin vastavalmistuneeseen Liikenneympyrään ja istutin sinne 40 kpl sinililjoja ja 90 kpl tulppaaneja.

ETELÄPIHA

Keväällä 2024 eniten valokuvia tuli otettua Hyvän yön puutarhan tulppaani-istutuksesta, jossa oli monipuolisin lajikevalikoima purppuraa, tummanpurppuraa ja valkoista. Olin istuttanut ne vuonna 2022. Tänä vuonna lajikkeista oli jäljellä enää oikeastaan vain 'Queen of Night'. En tullut ottaneeksi juuri yhtään kuvaa.

Tänä vuonna suosituin tulppaanien kuvauskohde oli köynnöskaari,

jonka juurelle olin viime syksynä istuttanut Darwineita.

Roseletten penkissä ei ole koskaan sipulikukkia ollut. Olisi kiva saada sinne vaikkapa tulppaaneja nyt, kun alue on saatu enemmän näkyviin. En tiedä, menestyisivätkö ne pikkutalviomaton seassa.

Niilan kirsikkapuun katveen istutus tuotti tänä vuonna iloa muutaman tulppaanin verran. Tulos kai paranisi kun vain viitsisi vähän investoida ja istuttaa. Ne näyttäisivät erityisen viehättäviltä kirsikkapuun kukinnan aikaan. 

Olettaisin näiden olevan Darwin-tulppaaneita ’Pink Impression’ , mutta miksi näitä on näin vähän?

Vanhojen tuttavien penkin istutus syysleimujen väleissä ja kuunliljojen alla kukki 2024 kahden kukan voimin. Huonomminkin olisi voinut käydä. Tänä vuonna tulos saattoi olla vieläkin huonompi, kun en edes ottanut kuvia siitä.

LÄNSIPIHA

Alkukulman tulppaani-istutusta on pitänyt erikseen käydä ihailemassa. Siksi en ole siihen kovin paljon panostanut. Ja jos ei panosta, ei tuottokaan ole ihmeellinen. Vanhat sipulit nousevat kukkimaan, jos muistavat. Enää eivät juuri taida muistaa.

Pioniryhmät Länsireunalla olisivat oivallisia paikkoja laajoille massaistutuksille. Mitä enemmän väriä sitä parempi. Lajikkeilla ei niinkään olisi väliä. Pikkusipulikukat sopisivat pionien juurille. Ehkä ensi syksynä.

Amerikan syyspenkkiin istutin idänsinililjoja. Tulppaanit sopisivat syysmaksaruohojen väleihin.

Alkukulman muutamia rippeitä lukuun ottamatta länsipuolella ei ole tulppaani-istutuksia. Sen sijaan krookukset kukkivat joka vuosi.

Krookukset kasvavat ilmeisen kiitollisina vuodesta toiseen.

Älypenkin sitruunatimjamin ja kuunliljojen sekaan istutin tänä syksynä idänsinililjoja.

Helmililjat Sivupolun varressa tuottivat runsaasti iloa 2025. Ne saavat mieluusti levitä täällä.

KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT TULPPAANIT PUUTARHASSAMME

Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ yksinkertainen vaaleanpunainen

Darwin-tulppaani ’Lady van Eijk’ yksinkertainen aniliini

Darwin-tulppaani ’Pink Impression’ yksinkertainen vaaleanpunainen

Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’ yksinkertainen vaaleanpunainen

KIINNOSTAVIA TULPPAANILAJIKKEITA KOKEILTAVAKSI

Darwin-hybridit 

•  'Hakuun' on yksi harvoista valkoisista Darwin-hybrideistä. Korkeus on 55 cm. 

 

Raitatulppaanit (Tulipa greigii) ovat pitkäikäisiä tulppaaneja. 

• ’Fur Elise’ on kaunis vaalean persikanvärinen. 

Papukaijatulppaanit 

• ’Air’ Hurmaava, ilmavan kevyt ja pastellinroosa sävy on saanut särmää limenvihreästä. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus 35–45 cm.
• 'Libretto Parrot' Vaaleasävyinen.
• ’Super Parrot’ tuo puhdasta kauneutta valkoisella kukinnallaan. Kukassa on vihreä raita. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus 40 cm.
• ’Diana Ross’ Hieno papukaijatulppaani, jonka herkullisen pinkit kukat saavat lämmintä hehkua oranssista sävystä. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus: 35–45 cm.
• ’Pinkvision’ kukkii voimakkaan vaaleanpunaisin kukin, joissa on vihreä raita.
• 'Green Wave' on todella persoonallisen näköinen kaunotar, joka kukkii toukokuussa vaaleanpunaisin kukin, joissa on vihreä raita. Kukkii toukokuussa. Kasvukorkeus 50 cm.
• ’Mysterious Parrot’ Upea sävy ja kukan muoto! Röyhelömäiset, höyhenmäiset terälehdet tuovat särmää tulppaanien joukkoon. Täyteläisen viininpunaiset kukat sopivat erinomaisesti valkoisten ja vaaleanpunaisten tulppaanien kumppaniksi. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus: 35–45 cm.
• 'Amazing Parrot' Jotain erilaista kukkapenkkiin tarjoaa papukaijatulppaani 'Amazing Parrot', joka kukkii vaaleanpuna-oranssein kukin touko-kesäkuussa.

Triumph-tulppaanit (keskivarhaisia, ainakin osa niistä on aika kestäviä) 

VIIME VUOSINA ISTUTTAMANI TULPPAANIT (JA MUUT SIPULIKUKAT)

2025:

• Darwintulppaani ’Van Eijk’ 40 kpl Liikenneympyrään
• Darwintulppaani ’Pink Impression’ 50 kpl Liikenneympyrään
• Idänsinililja, sininen yht. 80 kpl: Ameriikan syyspenkkiin 20 kpl, Liikenneympyrään 40 kpl, Älypenkkiin 20 kpl
• Krookus ’Pickwick’ (vaaleanlila-valoinen) Muurin edustalle keltajapaninangervon juurelle 20 kpl ja Ameriikan syyspenkkiin 20 kpl

2024:

• Helmililja 1 pss 12 kpl
• Idänsinililja 1 pss 12 kpl
• Darwintulppaani ’Lady Van Eyck’ (aniliini) Keskiaikainen tulppaani 2 pss yht. 20 kpl
• Darwintulppaani ’Pink Impression’ 2 pss yht. 20 kpl
• Darwintulppaani ’Daydream’ (oranssi) 2 pss yht. 20 kpl

’Daydream’

2023:

Suihkulähteen takana, syysleimujen seassa

• Tulppaani ’Parrot Prince’ aniliini tai purppura 12 kpl
• Tulppaani ’Silver Parrot’ vaaleanpunainen, myöhäinen papukaijatulppaani 10 kpl
• Darwintulppaani ’Big Chief’ keskiaikainen tulppaani, XXL 10 kpl
• Tulppaani ’Blushing Lady’ keltaisenoranssi, vaaleanpunaisin koristein 10 kpl

Suihkulähteen takana, lupiinien seassa

• Darwintulppaani ’Big Chief’ keskiaikainen tulppaani, XXL 10 kpl
• ’Crown of Dynasty’ Keskiaikainen Triumphtulppaani 10kpl
• ’Finola’ Kerrottu 16 kpl

Hääpukupenkin jatkeena pallo-ohdakkeiden seassa

• Darwintulppaani ’Mystic van Eyck’ Keskiaikainen tulppaani

Ruusu/kärhökaarella, mirrinminttujen seassa

• Darwintulppaani ’Mystic van Eyck’ Keskiaikainen tulppaani
• Darwintulppaani ’Big Chief’ keskiaikainen tulppaani, XXL 10 kpl

Vanhojen tuttavien penkissä, syysleimujen seassa

• Darwintulppaani ’Mystic van Eyck’ Keskiaikainen tulppaani 7 kpl

Köynnösikkunan pohjoispuolella poimulehtien seassa

• Kevättähti, vaaleanpunainen

Grönlannissa itäpuolella

• Kevättähti, vaaleanpunainen

Grönlannissa länsipuolella

• Kevättähti, vaaleanpunainen

Avaruuden etureunassa 

• Kultasahrami ’Ard Schenk’ 25kpl

’Big Chief’ kavereineen

2022:

• Papukaijatulppaani ’Parrot Prince’ 12 kpl purppura, hyvin suuri, melko aikainen tulppaani Hyvän yön penkissä
• Tulppaani ’Mount Tacoma’ 8 kpl valkoinen, kerrottu, melko myöhäinen tulppaani Hyvän yön penkissä
• Tulppaani ’Queen of Night’ 10 kpl Hyvän yön penkissä
• Liljatulppaani ’Johan Cruijff’ 5 kpl valkoinen, melko myöhäinen tulppaani Hyvän yön penkissä

Tulppaani ’Mount Tacoma’ on upea kuin pioni, mutta tuskinpa on vuosien ilo.

2021:

• Darwin-tulppaani ’Apricot Impression’ Vanhojen tuttavien penkissä syysleimujen väleissä ja kuunliljojen alla. Nämä eivät ehkä nousseet kovin runsaslukuisina enää toisena vuonna tai en vain tunnistanut.
• Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ Hääpukupenkin pionien väleissä. Yksinkertainen vaaleanpunainen (vai aniliini?), kukki jo toista kertaa runsaana.
• Darwin-tulppaani ’Lady van Eijk’ Hääpukupenkin pionien väleissä. Yksinkertainen aniliini, kukki jo toista kertaa runsaana.
• Darwin-tulppaani ’Pink Impression’ Niilan kirsikkapuun alla. Yksinkertainen vaaleanpunainen, kukki jo toista kertaa.
• Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’ suunnittelin Hedelmäpuutarhaan Suihkulähteen taakse lupiinien väleihin. Yksinkertainen vaaleanpunainen, kukki jo toista kertaa runsaana.
• Papukaijatulppaani ’Madonna’ Hyvän yön puutarhassa. En tiedä, onko näitä vielä.

Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’

2020:

• Papukaijatulppaani ’Apricot Parrot’ erittäin upea herkullisen värinen tulppaani, mutta kukki vain yhtenä keväänä.
• Tulppaani ’Black Parrot’ nousi ainakin muutaman kukan voimin kolmantenakin keväänä.
• Papukaijatulppaani ’White Parrot’ Kukki ehkä vain yhtenä keväänä. 
• Kasvitieteellinen tulppaani (Tulipa polychroma)  Toisena keväänä nousi vain yhden kukan voimin.

Tulppaani ’Queen of Night’

KUKKA-ASETELMA TALVEKSI

Kukka-asetelman tekeminen talveksi ulko-ovenpieleen on aina yhtä suuri ponnistus. Joka vuosi viivyttelen sen tekemisessä. Joka kerta se tuntuu yhtä vaikealta. Nyt päätin kirjoittaa parhaat vinkkini itselleni muistiin ensi syksyn asetelmaa varten.

Ensimmäisen kerran tein asetelman sinkittyyn seinätelineeseen syksyllä 2022.

Seuraavana vuonna, syksyllä 2023, asetelman väritys oli sini-vihreä-valkoinen.

Palasin vaaleanpunavoittoiseen värimaailmaan syksyllä 2024.

Syksyllä 2025 asetelman värimaailmasta tuli jälleen vaaleanpunavoittoinen. Syyshortensian kukkia oli runsaasti käytettävissä ja olin kerännyt aiemmin kesällä talteen punasävyisiä kärsämöitä.

Tässä näitä kuvia katsoessa olen miettinyt jo ensi vuoden asetelmaa. Ainakin pallo-ohdakkeita, villanukkajäkkärää ja vaaleanpunaisia kärsämöitä kannattaa kerätä hyvissä ajoin kuivumaan. Ehkä vähän keltaista pietaryrttiäkin. Kuivatut harsokukat kannattaa  säästää, jos sellaisia sattuu olemaan.

Olen kokeillut hieman erilaisia muotoja: symmetristä ja epäsymmetristä, ylöspäin kohenevaa ja alaspäin valuvaa, täyteläistä ja vähemmän täyteläistä.

Eniten pidän symmetrisestä muodosta tässä seinätelineessä. Kolmio taitaa olla ensi syksyn juttu.

Jokaisessa asetelmassa pohjana ovat rohtokatajan oksat. Niitä on ihana käsitellä ja ne kestävät näyttävinä koko talven. 

Alaspäin riippuvaa on todella vaikea löytää. Kerran käytin sitruunatimjamia, mutta sen rönsyt ovat melko lyhyitä.

Korkeutta olen saanut valeangervon kukinnoilla sekä iiriksen siemenkodilla.

Täyteläisyyttä olen usein tuonut syyshortensioilla. Tässä asetelmassa täyteläisyyttä tuovat havut sekä valkoinen villanukkajäkkärä. Nukkajäkkärä kannattaa poimia etukäteen ja riiputtaa kuivaksi. Sama koskee kärsämöitä. Kannattaa kuitenkin huomata, että kuivakukkien varret saattavat nuokahtaa syksyn kosteudessa. Hyvissä ajoin kuivatut pallo-ohdakkeet antavat kauniin sinisen värin. Havut aion muistaa ensi syksynä välivihreinä.

Ruusun kukkapohjukkeet ovat kauniita yksityiskohtia.

Erityisen paljon pidän pionien siemenkodista kukka-asetelman yksityiskohtina.

Nukkapähkämön lehdet rypistyvät kuivuessaan, mutta harmaalla värillään tuovat kuitenkin mukavaa vaihtelua.

Sen tänä syksynä huomasin, että jos asetelmaa tehdessä ei ole tyytyväinen työhön, asetelma ei – kumma kyllä – parane seinälläkään. Kannattaa siis suunnitella ensin mitä tekee. Ja kannattaa pysyä siinä periaatteessa, että jokainen oksa on laitettava nätisti lopulliselle  paikalleen. Silloin asetelmastakin tulee nätti. 

PUUTARHANI JA MINÄ Syyskuussa

Syyskuun 1. päivä

Ihana alku syyskuulle: Liikenneympyrän syysistutukset ovat valmiit! Keväälle jäi vielä muutaman pionin ja jaloritarinkannuksen istuttaminen, mutta niille on kuopat jo valmiina.

Sää on ihmeellinen, lämmin kuin heinäkuussa. Päätän jättää valokuvaamisen iltaan. Ylivalottuisivat kuitenkin.

Pojat ajavat pihaan mukanaan kärryllinen puita. Kasasta pilkistää laho katajan runko. Olen iloinen, että saan sen. Se sopii hyvin kasvihuoneen läheisyyteen.


Syyskuun 2. päivä

Äiti soittaa aamuseitsemältä, milloin tulemme. Kahdeltatoista on aikomus lähteä. Poimin kaksi ämpärillistä päivänliljoja ja pensasmustikan oksia. Toinen on äidille, toinen anopille. Kaupasta saa vähän lisää väriä. Äiti ilahtuu kukkakimpusta, jonka hän saa tehdä aivan itse, vaikka koti on jo täynnä leikkokimppuja. Äiti täytti juuri kahdeksankymmentäviisi vuotta.


Syyskuun 3. päivä

Kiva ajella Seinäjoelle välillä uutta reittiä. Pysähdymme jaloittelemaan Petäjäveden vanhalla kirkolla. Olen lukenut sen olevan Unescon maailmanperintökohde. 1700-luvulta peräisin oleva kirkko houkuttelee paljon ulkomaalaisia turisteja. Kuin varmemmaksi vakuudeksi paikalle saapuu japanilaisia.

Ihailen järvimaisemia tien molemmin puolin. Tutustumme vanhan Keuruun rautatieasemaan, vanhaintavarainkauppaan, kirkkoon sekä satamaan. Matkalla Virroille hämmästelemme sortunutta tietä. Kokemus on vaikuttava ja olen onnellinen, että meidän reittimme kulkee matalalla, melkein peltojen tasolla. Pysähdymme vanhalla Killinkosken tehtaalla. Kiva, kun on monta välietappia.

Ehdimme sopivasti hoitokodille ruokailun loppuessa. Kukkaämpäri saa runsaasti positiivista huomiota pöydän ääressä istuvilta vanhuksilta. Sinikka on onnellinen tuomistamme kukista ja ryhtyy iloisena sommittelemaan kimppuja. Olemme tehneet kimppuja yhdessä jo useamman kerran, joten Sinikka on saanut kovasti lisää varmuutta kimppujen suunnitteluun. Hän nauttii silmin nähden. – Mistään muualta en tällaisia kukkia voisi saada, hän kiittelee.


Syyskuun 5. päivä

Ihmeellisen lämmin sää innostaa istuttamaan sitruunatimjamia Älypenkkiin sekä runsaasti syysleimuja lammen taakse aukkopaikkoihin.


Syyskuun 6. päivä

Päivän paras uutinen: meitä vastapäätä oleva talon röttelö on myyty pariskunnalle, joka aikoo purkaa tai remontoida sen ja perustaa ympärille kauniin puutarhan. Eihän tällaista tapahdu kuin aikakauslehtien sivuilla!

Helteinen päivä houkuttelee ulos viipyilemään. Puutarhan piti olla jo melkein valmis, mutta miten sattuukaan, että päässä alkaa pyöriä villejä ideoita. Kasvihuoneen ympäristö olisi hyvä viimeistellä. Vähän koivuangervoaitaa tai oikeastaan aika paljonkin. Vähän pioneita. Päivänliljoja.


Syyskuun 8. päivä

Tuntuu kuin olisimme saaneet toisen kesän. Istuttelen syysleimuja kaikessa rauhassa lammen taakse. Alkaa olla jo täyttä. Jouko innostuu tilaamaan soraa. Sorakuormaa odotellessa hän kantaa kiviä polun levennystä varten. Grönlanninhanhikit pitää siirtää tieltä pois. Nyt minulle tulee hoppu. Hanhikkeja nimittäin on kottikärryllinen kukkuroillaan.

Puoli kuormaa hanhikkeja päätyy lammen reunalle. Jouko kampeaa kiviä ja lapioi kivituhkaa hiki päässä. Pyörin onnellisena puutarhassa. Aika ihmeellistä, että Jouko näkee kaiken tuon vaivan minun takiani!


Syyskuun 10. päivä

Ennen Helsinkiä meillä on aikaa käydä vain yhdessä kohteessa. Valitsen Halosenniemen Tuusulassa. Aloitamme kiinnostavimmasta ja suuntaamme ensin puutarhaan. Hiekkatie puutarhaan on niin jyrkkä, että joudun puolivälissä nousemaan pyörätuolista ja köpöttelemään mäen ylös. Korkeuserot ovat muuallakin suuret ja polut muhkuraisia, joten puutarhakierros on kieltämättä rankka. On kuitenkin kiva nähdä tämä puutarha. Itse asuinrakennuskin on mäen päällä. Rakennukseen vie jyrkät portaat, joten tyydymme katselemaan vanhaa hirsitaloa vain ulkoapäin. On hauska löytää vitsikäs yksityiskohta pihapiiristä: pystyyn jätetyn korkean puunrungon päähän veistetty tatti.

Aika vilahtaa yllättävän nopeasti. Muihin kohteisiin emme tänään matkan varrella ehdi. Annalan huvila puutarhoineen saa odottaa toiseen kertaan. Hyvä, jos saamme salaattiannokset sekä muut herkut ostettua Vilpakselle viemisiksi. Kaduttaa, etten kotona ottanut selvää mistä ruuat helpoiten saisi. Jumbossa aika vierähtää.

Nyt suoraa päätä etsimään lautan lähtöpaikkaa Kauppatorin rannasta. – Ei taideta ottaa tätä tavaksi, sanon Joukolle seikkaillessamme liikenneruuhkan vilinässä. Muita Suomenlinnaan autolla menijöitä ei ole, löydämme portin ja ehdimme juuri lähtevään lauttaan.

On tunnelmallista istua Vilpaksen veneessä syömässä ja juttelemassa elämästä telakalla. Purjeveneiden siluetit piirtyvät kauniisti vanhoja rakennuksia vasten iltapäiväauringossa. – Voisimme sittenkin ottaa tavaksi tulla tänne aina silloin tällöin, huokaan.

Tutustumme telakkaan, joka on aivan oma maailmansa täällä Suomenlinnan reunalla. Kieltämättä sotkuinen ja karu, mutta täynnä historiaa ja tarinoita. Ennen auringonlaskua ehdimme ajella ristiin rastiin Susisaarta ihmettelemässä linnoitusta. Vilpas opastaa takapenkiltä, että voisimme ajaa tuon talon läpi. Tosiaankin pitkän talon läpi kulkee tie, mutta en uskaltaisi yrittää läpi, ellen näkisi pakettiauton tulevan siitä meitä vastaan. En ole tiennytkään Suomenlinnan olevan näin valtavan suuri ja hämmästyttävä kokonaisuus, vaikka onhan se Unescon maailmanperintökohde.

Kello on puoli kaksi ennen kuin olemme hakeneet Avillan lentokentältä ja ajelleet kotiin.


Syyskuun 11. päivä

Merkkipäivä: poikaset täyttävät tänään seitsemän viikkoa ja ovat virallisesti nuorikoita. On aika siirtyä tipurehusta isompien murkinoihin.


Syyskuun 12. päivä

Olohuoneen pöytä täyttyy lasihelmistä, sabluunamuoveista, pahvilaatikoista… Sommittelen kuviot. Leikkaan muotteja. Valmista ei vielä tule, mutta ei tarvitsekaan.

Jouko huhkii polun kimpussa. Raahaa hiki päässä valtavia kiviä ja painavia sorakuormia. Rakkaudesta.


Syyskuun 15. päivä

Kanalan porukka on ollut sisällä koko päivän. Olen vienyt niille herkkuja sadepäivän puuhaksi. Illalla käyn vielä katsomassa, että kaikki on hyvin. Aion nostaa vanhan puurokulhon pesuun, mutta Poppius ei pidä siitä. Kukko nokkaisee minua kädestä. En välitä siitä, vaan nostan kulhon. Silloin Poppius hyppää minua vasten. Sen kynnet vetävät pitkän verinaarmun käsivarteeni. Nyt tiedän, että on aika luopua kukosta.

Sydäntä riipaisee ajatella, niitä onnellisia hetkiä, jolloin olemme yhdessä hoitaneet tipuja rintarinnan. Muistan, miten tohkeissaan kukko on kutsunut kanojaan pesään munimaan tai hautomaan. Uskollisesti se on pitänyt huolen rouvistaan ja tipuista. Joka kerta se on odottanut, olisiko minulla kenties herkkuja rouville ja tipusille. Riemu on ollut suuri jokaisesta jyvästä, jonka se on saanut tarjoilla katraalleen.

Kaikella on aikansa. Sinella lupaa tulla huomenna ja auttaa Joukoa kukon lopettamisessa. Nyt ratkaisu tuntuu oikealta. Itkettää.


Syyskuun 16. päivä

Itken ikävääni. Poppius sai lähteä rauhallisesti ilman, että se ehti tajuta mitään. Vien Joukon kanssa haudalle kimpun syysleimuista ja päivänliljoista. Sytytän kynttilän.

Ei tähän totu koskaan. Onneksi ensimmäisen kanalassa käynnin jälkeen alkaa vähän helpottaa. Kanalassa on aina niin tyhjää, kun joku on lähtenyt.


Syyskuun 19. päivä

Olen valmistellut sabluunat, muotit ja muut tarvikkeet. Jouko on ostanut sementtisäkit. Päivä on juuri niin kaunis kuin vain syyskuussa voi olla. Oikein sopiva valutyötä varten. Aloitan vaikeimmasta, perhosesta. Siivet saavat muotonsa helposti, mutta painan vartalon metallipaloja liikaa ja kohta huomaan niiden vajonneen kokonaan betoniin. Voi ei! Äkkiä kaikki osat vesiämpäriin. Jouko tasoittaa pinnan uudelleen ja otan esiin uuden mallin. Asettelen saniaisen kiehkurat pinnalle. Kevätkaihonkukka. Pieni auringonkukka. Ruskapuu. –Tehdään vielä samaan syssyyn kesäinen hedelmäpuu. Nyt vasta muistan, että syödäkin pitäisi. Ruokailun jälkeen teen vielä uudella onnella perhosen sekä lumisateen.

Syyskuun 21. päivä

Vien kanoille herkkujen herkkua: omia viinirypäleitä. Nuorikot näyttävät jo minikanoilta. Äkkivilkaisulla Lyydia sulautuu joukkoon. Silti Lyydia syöttää lapsukaisiaan kuin pikkutipuja. Ojentaa rypäleen kerrallaan pienten nokkien eteen. Nopein saa makupalan.

Meelika, Celeste, Stella ja Lyydia-emo

Meelika vaikuttaa siltä, että se jää meidän kukoksemme. Taidan vaihtaa sen nimen maskuliiniseksi. Kysäisen tekoälyltä, mitä Meelik tarkoittaa. Virossa se voi kuulemma olla etunimi tai sukunimi. Meel tarkoittaa mieltä/tunnetta, joten sen johdannainen voisi olla tunteikas, luonteikas tai persoonallinen. Okei, sehän sopii. Tekoäly antaa minulle vielä bonuksena idean, kuinka voisin kertoa tarinan Meelikistä. Voisin kuulemma sanoa: "Hän syntyi Meelikana, mutta kasvoi Meelikiksi – eikä ole katsonut taakseen siitä asti." Repeän nauruun.

Syyskuun 22. päivä

On oikeastaan syysmyrsky. Istutukset saavat jäädä. Katkon vain kuihtuneet pionien varret. Tällaistakin ilmaa tarvitaan; koti alkoikin olla jo aikamoisessa kunnossa.


Syyskuun 24. päivä

Ensin vitkuttelen. Odotan kylmiä ilmoja. Eihän niitä nyt näin lämpimällä ilmalla voi istuttaa. Oikeastaan odottelen ihmettä, että kevään sipulikukkatilaus tulla tupsahtaisi eteeni ja minä vain painaisin Siirry kassalle –nappia.

Tänään ilma on selvästi kylmempi kuin aiemmin tässä kuussa. Ihmettä ei tapahdu, joten ryhdyn selaamaan sipulikukkavalikoimia pitkin hampain. Ei ole mikään uutinen, että suosikkitulppaanini ovat loppuneet. Tietysti ne ovat, mutta en vain uskonut niin käyvän. Sen olen sentään oppinut, etten poukkoile kaupasta toiseen, vaan teen listan. Lopulta näen listalta, että kaupasta B saan eniten toivomiani sipuleita. En kaikkea, mutta tärkeimmät. Saan pidettyä uudenvuodenlupaukseni ja saan istutettua tänäkin vuonna muutaman pussillisen pikkusipulikukkia.

On kiusallinen tunne nähdä, että lähimmän myymälän valikoimat ovat vähissä (1–2 kpl) ja tajuta, että ne vähät on myyty minä hetkenä hyvänsä. Onneksi verkkokaupan valikoimat ovat suuremmat. Tilaan 40 kpl ’Van Eijk’– ja 40 kpl ’Pink Impression’ –tulppaaneita, 80 kpl sinisiä idänsinililjoja sekä 40 kpl ’Pickwick’-krookuksia. Huokaisen helpotuksesta.


Syyskuun 25. päivä

Ihana, kirpakka syyspäivä. Saan laitettua viimeiset katteet tältä syksyltä ja kitkettyäkin. Jouko on ahkeroinut polkuja. Kuljen kuin uudessa puutarhassa.


Syyskuun 27. päivä

Tänään on upea, aurinkoinen ja lämmin päivä. Nuorikot nauttivat hiekkakylvyistä auringossa. Jouko leventää polkuja. Kärrää kiviä ja soraa. Minä pyörin puutarhassa valokuvaamassa ja ihmettelemässä tätä kaikkea. Syön välipalaksi jäätelöä. Ihan kuin kesällä.


Syyskuun 30. päivä 

Viime yönä on ollut pakkasta. Onneksi nostin muratit ja puksipuun terassille harson alle. Jouko sulki vesihanat. Tuntuu hyvältä päästää pikkuhiljaa irti puutarhapuuhista. Kaikella on aikansa. Metsän reuna nyt on mitä on, mutta keväällä päästään istuttamaan siihenkin koivuangervoaita. Vilpas kaivaa uomaa kovaa vauhtia.