PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: HIIDENTIE

Hiidentie on vähän tunnettu, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen historiallinen tienpätkä Salosta Somerolle. Huolimatta joistakin uudistuksista tällä ikivanhalla tiellä on säilynyt entisajan tunnelma. Osa tiestä on sorapäällysteistä. Tallella ovat monet mutkat ja sellaiset mäet, että vatsasta kouraisee, jos vähänkään reippaammin ajelee. Tie halkoo upeita maisemia, joista osa on listattu Museoviraston kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin.

Olen yrittänyt esitellä historiallisen Hiidentien parhaan taitoni mukaan, mutta tekstissä osoitteineen voi olla virheitä ja kuvat väärissä paikoissa. Haasteena oli se, etten mistään löytänyt valmista reittiä puhumattakaan opaskylteistä. Kuitenkin niin hieno reitti tämä kaikkinensa on, että varmasti ajelemme tämän reitin vielä uudestaan. 

Me olimme liikkeellä lokakuun lopussa. Aika mukavan vihreitä kuvia saimme vielä.

USKELAN ISOKYLÄN EMÄKIRKKO JA PAPPILAN KYLÄ

Hiidentie alkaa Uskelan Isokylän emäkirkolta, josta on jäljellä tapuli ja pihapiiri. Jouluyönä jokeen sortunut kirkko ja sen jäljelle jäänyt tapuli ovat kiehtoneet mieltäni lapsuudesta asti. Oikeasti kirkko ei varmaankaan sortunut jokeen, vaan maanvyörymä vei maata kirkon alta, ja kirkko jouduttiin sen vuoksi purkamaan vuonna 1825. Puretun kirkon peruskiviä käytettiin Perttelin viljamakasiinin rakennusaineena. Maanvyörymäalue näkyy hautausmaan ja joen välissä. Jyrkkä joen törmä on vaikuttavan näköinen.

Kirkon rauniota purettaessa selvisi, että paikalla oli ollut aiemmin useita kirkkoja. Ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti jo 1210–1220-luvulla. Lähellä on sijainnut pappila, jonka paikalla on nyt 1800-luvun puolivälistä peräisin olevia rakennuksia. 

Pappilan pieni kylä sijaitsee Asolanojan ja Uskelanjoen välisellä kaistaleella. Kylän rakennukset muodostavat tiiviin kokonaisuuden Hiidentien varrella. Kylässä sijaitsee entisen Uskelan Isokylän emäkirkon muistomerkki ja hautausmaa. Kylässä on ollut Uskelan seurakunnan pappila, joka sijaitsi vielä 1700-luvulla aivan Isokylän emäkirkon vieressä. Vuonna 1802 se siirrettiin parin sadan metrin päähän nykyiselle paikalleen. Pappilasta tehtiin kansakoulu, joka muutettiin asuintaloksi 1980-luvulla. Kylässä on lisäksi myös muutama muu asuintalo.

Luulisin, että vanha pappila on yläkuvassa (ja myös alla olevassa kuvassa) näkyvä kaunis vaaleankeltainen rakennus. Kuva on otettu pian tapulilta lähdön jälkeen. Tien vasemmalle puolelle jäi muistaakseni jokunen asuintalo.

Hiidentien osuus Salon ja Perttelin välillä nykyisellä Vanhalla Perttelintiellä on parhaiten säilynyt. Hiidentie kulkee kirkon tapulin ja entisen pappilan ohi. 

Me teimme sen virheen, että käännymme Veitakkalantielle (yläkuva on otettu Veitakkalantien varrelta) ja siitä Somerontielle. Ilmeisesti Vanha Perttelintie olisi jatkunut melkein Kaivolaan asti. Ennen Perttelin keskustaa tien nimi vain olisi vaihtunut Mikolantieksi. Veitakkalan kylää väärästä suunnasta etsiessämme meiltä jäi siis näkemättä hyvä pätkä historiallista tietä. No, seuraavalla kerralla sitten.

Vanha Perttelintie 169 Salo

VEITAKKALA

Hiidentie kulkee Veitakkalan läpi. Varhaisin maininta Veitakkalasta on 1400-luvulta. Veitakkalassa on tien läheisyydessä arvokkaita perinnemaisemakohteita ja rautakautisia asuinpaikkoja. 

Vuonna 1827 Veitakkalassa sattui suuri maanvyörymä, joka tukki hetkellisesti Uskelanjoen. Hajanaisesti eri puolille Veitakkalaa syntyi uusia pientiloja ensin torppien itsenäistyessä ja sitten siirtoväkeä asutettaessa. Kylän nykyinen rakennuskanta on pitkälti 1900-luvun puolivälistä.

Me emme Veitakkalaan tällä kertaa löytäneet. Käännyimme Pappilan kylästä Veitakkalantielle, mutta siitä eteenpäin navigaattori ei osannut neuvoa. Käännyimme sitten Somerontielle ja ajelimme sitä pitkin Kaivolan viittojen mukaan.

Jatka Vanhaa Perttelintietä kunnes tien nimi muuttuu Mikolantieksi ja saavut Kaivolaan

KAIVOLAN KIRKONKYLÄ

Kaivola on kiva pikku kylä upeiden peltomaisemanien keskellä. Kaivolassa on viehättäviä vanhoja rakennuksia, kuten entinen kansakoulun rakennus, jossa nykyään toimii päiväkoti. Siitä en saanut kuvaa. Näkemisen arvoinen on myös vanha viljamakasiini.  Kylässä on myös uusia rakennuksia.

PERTTELIN PAIKALLISHERKKUJA

Matkusteluun saa lisäväriä, kun maistelee paikallisia ruokia. Virallisia Perttelin pitäjäruokia ovat klimppisoppa ja piimälimppu. Klimppisoppa on 1800-luvun lopulta peräisin. Lihana käytetään naudan luita, lapaa tai potkaa, jota keitetään juuresten ja sipulin kanssa pari tuntia, minkä jälkeen liemi siivilöidään. Lopuksi keittoon lusikoidaan palleroita eli "klimppejä" taikinasta, jossa on vehnäjauhoja ja kananmunaa sekä ehkä myös perunaa tai voita. Klimppejä keitetään kunnes ne nousevat keiton pintaan. 

Piimälimpun ostin Salosta, Kuiron leipomosta, jolla on yli sadan vuoden perinteet. Sitä vain en tiedä mistä klimppisoppaa saisi.

Minulle Perttelin paikallisherkuista tulee mieleen aivan ensimmäisenä piepo eli vaalea talkkuna. Söin sitä lapsena Perttelissä asuessani. Paikalliset lausuivat sen 'piapo'. En voinut käsittää, miksi piano lausuttiin 'pieno' ja tosiaan tämä piepo oli 'piapoa'. 

Perttelissä meillä ei ollut tilaisuutta käydä ruokakaupassa piepoa etsimässä. Asia jäi kuitenkin sen verran vaivaamaan, että kotona katsoin Perttelin K-market Lindholmin valikoimia. Ilokseni löysin sieltä tällaisen: "Kivisaaren Piapojauhoi talkkunajauho (gluteeniton) 800g 7,29". Ensi kerralla sitten.

Perttelin K-market Lindholm: Sähkötie 2 Pertteli

PERTTELIN VANHA VILJAMAKASIINI

Perttelin taajamaan, Kaivolaan, saavuttaessa tie muuttuu päällystetyksi ja sen nimenä on Mikolantie. Harmillista, että meiltä jäi pätkä vanhaa tietä kokematta, kun menimme erehdyksessä Somerontietä Kaivolaan. Onneksi sentään Perttelin entinen viljamakasiini tuli nähtyä, samoin Perttelin kirkko.

Vuonna 1863 valmistunut viljamakasiini on niin kaunis, että sen pihalla kannattaa käydä pyörähtämässä matkan varrella. Rakennuksessa on toiminut myös Perttelin kotiseutumuseo, joka nykyään on suljettu.

Mikolantie 11 Salo 

PERTTELIN KIRKKO

Perttelin kirkko on keskiaikainen kivikirkko. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1500–1520. Harmaakivisen kirkon asehuone on rakennettu vuonna 1750. Alkuperäinen sakaristo on purettu, nykyinen on vuodelta 1828. Erillinen kellotapuli on rakennettu vuosina 1729–1730.

Museovirasto on määritellyt Perttelin kirkkomaiseman yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Perttelin kirkon jälkeen tie seurailee yhdystietä 2403, joka ylittää Uskelanjoen sivujoen, Kurajoen, lähes samassa paikassa kuin historiallinen tie.

Kaivolantie 150 Pertteli

VÄHÄ-HIIDENTIE – VÄHÄ-HIISI

Perttelin jälkeen laitoimme navigaattoriin Vähänhiidentien. Ehkä voisi paremminkin laittaa osoitteeksi Iso-Hiisi. Olisi kiva, jos historiallinen tie olisi kyltein merkitty, mutta ehkä se olisi sitten liian nykyaikainen. Toisaalta on aika hienoa käydä seikkailemassa tällaisessa paikassa, jota moni matkailija ei ehkä ole löytänyt.

Vähänhiidentien varteen jää joen länsipuolella maakunnallisesti arvokkaaksi arvioitu Niemelän niitty ja joen itäpuolella valtakunnallisesti arvokkaaksi arvioitu Ylijoen laidun. Valitettavasti niiden sijainnit jäivät meiltä ainakin täysin arvailun varaan, mutta hienot maisemathan täällä joka tapauksessa on.

Laita navigaattoriin Iso-Hiisi ja jatka tiellä numero 2403. Tämä tie kulkee käsittääkseni Vähä-Hiidentietä ja Vähä-Hiiden kautta Haalille päin.

HIISI

REKIJOENTIE

Hiiden tienoilla tuli muistaakseni Rekijoentien kyltti. Maisemat Rekijoentien varrella olivat todella kauniita.

Rekijoentien varrella Haalin lähellä on maakunnallisesti arvokas Syväojan laidun. Tämänkin tarkka sijainti jäi arvailun varaan.

Käsittääkseni Rekijoentietä kulkiessa saavutaan ensin Haalille ja sen jälkeen Rekijoelle.

HAALI

Ajelimme Rekijoentietä Haalille. Tie kulki kauniiden perinnemaisemien läpi Haalin kartanon ohi. Haalin kartano on edelleen toimiva viljelystila, joka on erikoistunut hiehojen kasvatukseen lypsykarjatiloille.

Hiidentie siis noudattelee Rekijoentien kulkua Haalille ja Kiikalan Rekijoelle, missä se yhtyy uudelleen nykyiseen yhdystiehen 2403.

TERTTILÄ

Haalin jälkeen laita navigaattoriin Terttilä (Somerolla). Sitä ennen tulevat Kärkelä, Hirvelä ja Lautela. 

Netissä sanottiin, että Somerolla Hiidentien jatkeena oleva tie johtaa Someron Terttilään (Rainummelle). Siellä historiallinen tie erkanee joesta ja nykyisestä tieverkosta, mutta yhtyy siihen jälleen Someron Pälikönkulmalla hiukan ennen Someron kirkkoa, missä nykyiset Uuden-Hirvelän tie ja Hirveläntie vielä kappaleen matkaa likimain noudattelevat sen kulkua.

Someron kirkko: Kirkkotie 16 Somero

VINKKI

Jos ihastuit kumpuileviin niittyihin ja peltoihin, ota matkasi ohjelmaan vielä luontopolku Häntälän notkoilla. 

HÄNTÄLÄN NOTKOT

Jos haluat matkustaa kotimaassa ulkomaille, suuntaa ihmeessä Somerolle, Häntälän notkoille. Ota mukaan eväät ja hyvät kävelykengät. Vihreillä rinteillä voit hyvin kuvitella olevasi Skotlannin nummilla. Maisemia on mahdotonta saada valokuvaan, ne täytyy itse kokea. Paikka on ihmeellisen ihana. Vielä kilometri ennen määränpäätä, saatat ihmetellä, milloin mäkiset maisemat alkavat. Heti Häntälän notkoilta lähdettyä saatat ihmetellä, että nytkö ne jo loppuivat. Häntälän notkoille täytyy siis varta vasten mennä. Niitä ei näe auton ikkunasta.

Notkot ovat jääkauden muovaamia ja niiden alaosassa virtaa puroja. Koska maa on täällä lähes pelkästään savea, uusia maanvajoamia syntyy vuosittain. Häntälän notkoilla laiduntavat hiehot, jotka pitävät huolta siitä, että kasvusto alueella pysyy monipuolisena. Notkoilla tavataankin harvinaisia kasveja ja myös rauhoitettua pikkuapolloperhosta. Pikkuapollon paras bongaamisaika on kesäkuussa.

Notkojen jälkeen luontopolkua on mahdollista jatkaa vielä Peuranpolulle. Peuranpolku kulkee mäkisessä kangasmetsässä, jossa asustavat myös liito-oravat ja peurat.

Rinteille ei pääse pyörätuolilla, mutta jos pystyy lyhyehkön matkan kävelemään polkua pitkin, saa alueesta jonkinlaisen käsityksen.  Istuin on hyvä varata mukaan.

Häntälän notkojen luontopolut alkavat Häntälän kylätalolta.

Häntäläntie 322 Häntälä