KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Lokakuussa

Lokakuun 2. päivä

Lupaus pidetty: pari pussillista pikkukevätsipuleita istutettu. Eihän niitä määrällisesti paljon ollut. Pääasia, että joka vuosi jotakin laitan.

Istutan callunat ruukkuihin: yhteen isoon saaviin ja muutamaan pienempään ämpäriin / ruukkuun. Muutaman sammalastian kanssa saan niistä helposti runsaan asetelman, vaikka en tänäkään syksynä raaskinut ostaa mitään erikoista. Jouko käy kaivamassa minulle kuusentaimen. Ihanaa, se tuo kivasti korkeutta.


Lokakuun 5. päivä

Havahdun useaan kertaan siihen tunteeseen, että mitäs kivaa tänään onkaan tapahtunut. Minähän olen saanut tulppaanien sipulit maahan. Kuusikymmentä sipulia.


Lokakuun 9. päivä

Vietän Joukon kanssa aikaa puutarhassa ihaillen voimistuvaa ruskaa. Joutsenet lentävät matalalta ylitsemme. Ne ovat jo alkaneet kerääntyä yhteen muuttomatkaa varten.

Saan kitkettyä maksaruohot pionipenkistä ennen kuin alkaa sataa. Siitä tulee hyvä mieli, sillä kaikki sellainen on kevätkiireistä pois. Kanalassa on sateella tunnelmallista.


Lokakuun 16. päivä

Lähtiessämme matkaan aamulla pellot ovat kuurasta valkoiset. Auringonpaiste saa ruskan näyttämään entistäkin kirkkaammalta.

Olen iloinen, että olemme tällaisena kauniina syyspäivänä Mierolan museosillan kupeessa. Vanajaveden rannan ruskavärit heijastuvat veden pintaan. Voikohan tämä maisema koskaan olla vielä kauniimpi?

Alvettulassakin on museosilta ja kauniit maisemat. Kyllä kelpaa maaseutumatkailla Hämeessä!

Hauholla on vanha raitti, kirkko ja pappila. Kylän ympärillä välkehtii Vanajavesi. Tällaisesta minä pidän. 

Kirkkoherranviraston portailta kurkistan pappilan puutarhaan. Pappilan pihapiiri on niin tunnelmallinen kuin voi kuvitella. Millaistahan olisi kattaa omenapuun alle pöytäryhmään liina, ja istuskella siellä nauttimassa itsetehtyä mehua ja pullaa niin kuin lapsena?

Aika rientää ja meidän pitää ehtiä Riihimäelle lounaalle. Onneksi ehdimme sentään poiketa Tuulosrievän itsepalvelupuodissa ostamassa aamulla leivottua ruisleipää ja lettipullaa. Ihanaa, että maailmassa on vielä tällaisia luottamukseen perustuvia kauppoja! Vesi kielellä odotan, että voin laittaa iltapalaksi tuoretta ruisleipää palvikinkulla. Se on kuulemma paikallista perinneruokaa.

Lounas vanhalla lasitehtaalla on maukas, ja miljöö viihtyisä. Olemme usein pyyhältäneet Riihimäen ohi moottoritietä, mutta nyt kuljeskelemme täällä varta vasten katselemassa vanhaa kaupunkia ja tehdastyöläisten vanhaa asuinaluetta, hyttikorttelia. Vanhat asuinalueet ovat syysasussaan todella idyllisiä.

Nyt vielä ostamaan Lopen perunoita kaupasta ja hakemaan Noelille kevytmoottoripyörä Launosesta. Täysi kuu loistaa taivaalla, kun saavumme Kuralaan.


Lokakuun 23. päivä

Kirkon mäellä tuulee jäätävästi. Talvitakki ei riitä alkuunkaan. Kylmästä hytisten kiertelemme Halikon kirkon ihastuttavassa pihapiirissä. Maisemat alas laaksoon ovat hulppeat.

Alhaalla Salon vanhassa kauppalassa ei ole yhtään lämpimämpää. Hampaat kalisten ihastelemme vanhoja, upeasti koristeltuja puutaloja. Åbergin talo, Impolan talo, Nohterin talo… Ne saavat mielen nostalgiseksi. Kunpa ei olisi näin kylmä.

Ostaisin pumpernikkeleitä Kuiron leipomosta niin kuin isän kanssa lapsena, mutta nuo leivonnaiset ovat juuri nyt loppuneet. Valitsen ruisreikäleivän, piimälimpun ja luumukakun. Myyjä pakkaa ostokseni nostalgisesti paperiin.

Haluan nähdä Lukkarinmäen vanhan puutarhakaupunginosan. Alue on viihtyisä, vaikka lehdet ovat jo melkein pudonneet puista. Nousemme korkealle mäelle, jossa seisoo Uskelan kirkko. Se on kaikessa korkeudessaan vaikuttava. Pyörähdämme vielä Moision idyllisessä puutalokaupunginosassa.

Jouluyönä jokeen sortunut Uskelan Isokylän emäkirkko ja sen jäljelle jäänyt tapuli ovat kiehtoneet mieltäni lapsuudesta asti. Olen innoissani siitä, että pääsen nyt ensimmäistä kertaa tapulin pihapiiriin. Yhtä hienoa on nähdä sen ympärillä laajat pellot.

Ihmeellistä: olen asunut näillä seuduilla lapsuuteni, mutta en ole ikinä tiennyt miten hämmästyttävät maisemat vanhan Hiidentien varrella on! Mieleeni pulpahtaa vanhoja asioita, kuten postinumeromme ”25370 Hiisi”, koulukavereideni asuinpaikkoja, tuttuja nimiä. Kiva saada tietää miltä Hiidessä näyttää ja millainen paikka Inkere oikeasti on. Perttelin kirkon jo tiedänkin.

Ihailen lainehtivia peltoja ja vakuutun siitä, mistä rakkauteni peltomaisemia kohtaan juontaa juurensa. Kaivolan jälkeen pelto- ja niittymaisemat aina vain paranevat. Savipohjainen, ruskeavetinen joki mutkittelee syvällä laaksossa ja sen vierellä reunoilla kohoavat kumpuilevat pellot ja niityt. Joka mäen töyräällä pyydän Joukoa hiljentämään vauhtia, ettei vatsasta kouraisisi ilkeästi. Vähän väliä pyydän häntä pysähtymään, jotta saan valokuvia. En osannut edes kuvitella tällaista!

Ehkä jossain Someron tienoilla Hiidentie vaihtuu Hämeen Härkätieksi. Rengossa päivä alkaa jo hämärtyä. Mielessä alkaa soida ”Tuu-tuu tupakkarulla… Tulin pitkin Turun tietä, hämäläisten härkätietä…”

Lokakuun 29. päivä

Tänään on aika kaataa perennaruukut talveksi, leikata loput pionien varret ja tuoda puutarhatyökalut sisälle pestäväksi. Kohta taitaa tulla lunta.