maanantai 7. maaliskuuta 2022

NYT KAIKKI ON TOISIN

Kun suljen silmäni, uutiskuvat alkavat vilistä. Näen järkyttävät sotilaskolonnat Ukrainan teillä, sotaa pakenevat naiset ja lapset, raunioiksi pommitetut kaupungit, sairaalan pommisuojassa sairaita lapsiaan hoitavat äidit, kyynelsilmin lapsiaan hyvästelevät isät… Näen uskomattoman rohkeat naiset ja miehet, jotka pelkäämättä kävelevät panssarivaunuja vastaan ja estävät niiden liikkumisen. Näen myös sadat tuhannet ihmiset eri maiden kaupunkien kaduilla tuon julman ja hullun sodan lopettamisen puolesta. Näen eurooppalaiset ja melkein koko maailman yhteisen asian äärellä.

Juuri nyt kaikki kauniit tavarat tuntuvat niin turhilta.

Kun aukaisen silmäni, näen kauniin auringonpaisteen ja kimmeltävät hanget, rakkaita perheenjäseniäni ympärilläni, putiikkini, kauniita esineitä… Olen työskennellyt kovasti putiikkini parissa. Asetellut uusia tuotteita hyllyille ja suunnitellut mainoksia. Mutta juuri nyt kaikki kauniit tavarat tuntuvat niin turhilta.


Aiemmin olen julkaissut mainokseni onnellisena ja iloisena. On tuntunut siltä, että voin tarjota toisillekin iloa arkeen. Mutta nyt kaikki on toisin. Monet ovat menettäneet kotinsa, kotimaansa, ehkä läheisensäkin ja saaneet tilalle pelon, ahdistuksen ja kärsimyksen. Ei tunnu sopivalta mainostaa sisustustuotteita, vaikka meillä suomalaisilla ei olekaan suoranaista hätää. Toki siivoustuotteita edelleen tarvitaan, lahjoillakin voi tuottaa toisille iloa tässä sodan varjostamassa ajassa. Ymmärrän heitä, jotka haluavat tällaisenakin aikana laittaa kotiaan kauniiksi, hälventää huoliaan keskittymällä hyviin asioihin ja ilahduttaa muitakin, ja palvelen tosi mielelläni. Sen sijaan blogikirjoittelu ja someen kirjoittaminen ylipäätään on jäässä.

Mikä tahansa summa tuntuu niin pieneltä
tuon kaiken hävityksen edessä.

Vielä jonakin päivänä entinen ilo varmasti palaa ja kirjoitus alkaa taas sujua. Tällä hetkellä voisin kirjoittaa kiitollisuudesta, onhan meillä Suomessa vielä kaikki hyvin. Sekin tuntuu hyvältä, kun ihmiset ilmaisevat tukensa ukrainalaisille, lahjoittavat rahaa järjestöille voidakseen auttaa heitä, tukevat monin eri tavoin. Mekin lahjoitimme rahaa, mutta mikä tahansa summa tuntuu niin pieneltä tuon kaiken hävityksen edessä. Onneksi Ukraina saa lahjoituksia joka puolelta maailmaa. Eivät he ole yksin, vaikka toisaalta ovat yksin taistelemassa. Ehkä avautuu myös muita tapoja tukea heitä.


Varmasti lähes koko maailman tuki auttaa heitä jaksamaan, jotka kärsivät ja taistelevat. Parhaimmillaan se voi myös avata niiden silmät, jotka eivät vielä ymmärrä. Jospa se herättäisi heidät kyselemään, miksi asia on kaikille niin tärkeä ja mitä tämä oikein on. Jospa se yhdistäisi koko maailman oikean puolesta.

12 kommenttia:

  1. Samoja mietteitä täälläkin. Olin suunnitellut kirjoittavani seuraavan postaukseni ilmakasveista mutta yhtäkkiä ne tuntuivatkin todella typeriltä. Ketä voisi ikinä kiinnostaa ilmakasvit ja niiden hoito tässä maailman tilanteessa?! Ehkä sekin aika vielä joskus koittaa mutta nyt tuntuu turvalliselta ja järkevältä keskittyä hyötykasveihin ja kirjoittaa niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu lohduttavalta, että muilla on samanlaisia mietteitä. Ymmärrän niin tuon sinun ajatuksesi. Olen toiveikas ja ajattelen, että sota jonakin päivänä loppuu. Emme varmasti palaa entiseen, mutta ilo palaa arkeen ilman jatkuvaa murhetta sodasta kärsivien puolesta.

      Poista
  2. Olen miettinyt paljon näitä samoja ajatuksia ja tunteita. Välillä tulee niin vahvasti mieleen, ettei saisi nauttia pienistä asioista, kun toisilla on ihan järkyttävät vaiheet omassa elämässä. Mutta täytyyhän myös pieni ja kaunis nähdä murheen ja vääryyden rinnalla. Minäkin toivon lahjoitusten menneen oikeaan osoitteeseen ja auttavan kärsiviä. Kiitollisuus tulee muistaa ja arvostaa kaikkea hyvää niin kauan kuin meillä on rauha, sekään ei ole itsestäänselvyys.
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tuttuja ajatuksia nuo ovatkaan! Olin pitkään hyvin mustissa mietteissä. Ukrainalaiset olivat mielessäni melkein joka hetki. Sitten tuli minun syntymäpäiväni. Lapset kattoivat aivan ihanan herkkupöydän. Nautin perheeni seurasta ja kaikesta ihanasta tarjottavasta, kunnes joku sanoi yhden sanan sotaan liittyen. Tuntui, että tuli aivan oksettava olo. Sitten ajattelin, että nämä ovat lasteni laittamat tarjottavat. Saan nauttia niistä ja läheisistäni. Ja todellakin nautin. Nautin ehkä vielä enemmän kuin koskaan ennen, kun ajattelin, että tämä ei todellakaan ole itsestään selvää. Nyt seuraan tiiviisti Ukrainan tapahtumia, mutta ajattelen, että siellä taistelevat voimakkaammat ihmiset kuin minä. Minun murehtimiseni ei auta. Olen kyllä myötätuntoisesti mukana ja autan sen mitä ikinä vain pystyn ja osaan, mutta murheeni ei valitettavasti auta mitään.

      Oikein hyvää maaliskuuta sinne teillekin!

      Poista
  3. Varmasti kaikki ajattelemme saman suuntaisesti, onko väärin, että iloitsen omasta tekemisestäni ja suunnittelen tulevaa positiivisella mielellä?! Mutta entäpä jos me tarvitsemmekin voimaa ja jaksamista tulevia aikoja ajatellen. Olkoon sitten toisen kansan auttamista tai oman maan tulevaisuuden suunnittelua, emme jaksa tukea muita ja itseämme, ellemme löydä uskoa tulevaan ja iloa elämästämme. Ei synkkyyteen vaipuminen auta sodassa kärsiviä ja ei huomisesta iloitseminen tee meistä kylmiä toisen hätää kohtaan. Näin yritän perustella itselleni kun synkät uutiset vyöryvät tietoisuuteen. Jaksamista myös sinulle, ja iloa huomiseenkin päivään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaikkea hyvää sinullekin! ♥ Juuri noin. Viisaasti sanottu. Eihän toiveikkuus ja kiitollisuus tai ilo tee meitä kylmiksi tai välinpitämättömiksi. Sehän voi olla juuri toisinpäinkin. Jos vaivumme synkkyyteen ja menetämme toivomme, emme ehkä ole valmiita edes tekemään asioita, joita pystyisimme.

      Luin juuri Merja Saulamaan Facebook-päivityksen ja lainaa sen tähän. Hän sanoitti nämä asiat tosi hyvin.

      ”Voitko vaikuttaa?

      Voitko vaikuttaa Ukrainan sotaan?
      Jos voit, tee se.

      Voitko vaikuttaa MAHDOLLISEEN Suomeen kohdistuvaan sotilaalliseen uhkaan?
      Jos voit, tee se!

      Voitko vaikuttaa siihen, kuinka hyvinvoiva, toimintakykyinen, aktiivinen ja vahva olet siinä tapauksessa, jos tilanne oleellisesti pahenee ja joudumme kohtaamaan erilaisia kriisitilanteita tai kansakuntaa ravistelevia katastrofeja?
      Auttaako panikointi nyt, kun rajoillamme on hyvin hiljaista ja iso osa itänaapurin jalkaväestäkin varusteineen on siirretty eteläiselle rintamalle?
      Auttaako se, että seuraat uutisia tunti tunnilta ja annat sodan kauhujen tulla kotiisi ja mieleesi somen ja uutisten kautta? Mihin kykenet tosipaikan tullen, jos annat näiden, monella tavalla ravisuttavien kuvien uuvuttaa ja traumatisoida sinut?
      Viisas varautuu. Ja keskittää voimansa ja tekonsa niihin asioihin, joihin oikeasti voi itse vaikuttaa. Viisas ei säntäile paniikissa sinne tänne ja uhraa voimiansa asioihin, jotka lopulta osoittautuvat turhiksi tai vähintäänkin liioitelluiksi.

      Nyt on oikea aika satsata erityisesti mielen joustokykyyn ja henkiseen vahvuuteen.

      Älä sulje silmiäsi tai sydäntäsi.
      Sulje uutiset ja some, jos sen virta on pelkkää katastrofia ja sodan kauhuja.
      Se VOI jonakin päivänä olla todellisuutta myös meillä. Valitettavasti. Mutta silloin meidän tulee olla parhaassa mahdollisessa iskussa. Fyysisesti ja psyykkisesti.

      Vaikuta siihen, mihin oikeasti voit: itsesi ja lähipiirin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin!”

      Poista
    2. TUO oli oikeasti hyvin sanottu! Viisas Merja Saulamaa! Hyviä pointteja myös muissa kommenteissa. Ukrainan tilanne ja kaikki siellä tapahtuva turha kärsimys ja tuho surettaa minuakin. Huolestuttaa myös itänaapurin mielipuoli ja hänen mahdolliset seuraavat aikomuksensa. Säännöstelen uutisten seuraamista ja yritän keskittyä myös hyviin, toivoa tuoviin juttuihin. Taimet, kukat, puutarhablogit ja bloggaaminen ovat minulle sellaisia ja uskon, että moni muu saa itseni tavoin muuta ajateltavaa samoista asioista. Siksi jatkan bloggaamista ja naputtelen tekstiä aina kun siltä tuntuu. Elämän on hyvä jatkua mahdollisimman normaalina, vaikka taustalla olisikin käynnissä vakavia myllerryksiä. Se, joka jää märehtimään liikaa, lamaantuu pian kokonaan.
      Toivotaan, että Venäjällä valta vaihtuu tavalla millä hyvänsä järkevämmälle päämiehelle ennen kuin täällä Suomessa tarvitsee pelätä tosissaan sotaa.
      Sinulle hyvää naistenpäivää!

      Poista
    3. Viisautta tosiaan. Esimerkiksi juuri tuo, että silmät ja sydän voivat olla auki, vaikka liiat uutiset sulkeekin. Onhan tuo äärimmäisen surullista ja huolestuttavaakin. Ja tietysti raivostuttavaa, että yksi hullu voi saada niin paljon tuhoa aikaan niin omassa maassaan kuin muuallakin.

      Mielenkiintoista on ollut se, että olen saanut jostakin ihmeellistä rohkeutta. En pelkää, vaikka uhkia onkin näköpiirissä. Sitä minäkin todella toivon, että valta naapurissa vaihtuisi. Että ihme tapahtuisi.

      Minulla oli jonkin aikaa sellainen olo, että en osannut tarttua edes puutarhajuttuihin, vaikka ne ovat yleensä parhainta terapiaa. Nyt iloitsen, kun nekin innostavat ja tuovat iloa. Nyt on onneksi sellainen olo, että elän normaalia elämää ja iloitsen siitä, vaikka olen jatkuvasti myötätuntoisesti mukana ja autan sen mitä ikinä vain pystyn.

      Oikein hyvää naistenpäivää sinullekin!

      Poista
  4. Moni asia tuntuu turhalta, kun alkaa tragedia. Silti elämä menee koko ajan eteenpäin, toisilla paremmissa olosuhteissa, toisilla huonommissa. Ilman toimintakykyisiä ja toimivia ihmisiä, ei pystytä auttamaan niitä, jotka apua tarvitsevat. 💙💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin juuri. Hyvä tietysti välillä onkin miettiä, mikä on turhaa ja mikä on tärkeää. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kauniit asiat ovat tärkeitä mielelle. Monen asian tietysti voi jättää ostamatta ja lahjoittaa rahat hädänalaisille. Saamme kuitenkin vaalia iloa elämässämme, että jaksamme itse ja jaksamme myös auttaa muita.

      Poista
  5. Pauliina <3
    Nyt me tarvitsemme toisiamme.
    Muuta ajateltavaa.
    Kaunista ja kannattelevaa, muuta ajateltavaa sotauutisten rinnalle.
    Odottelen päivityksiäsi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että odotat päivityksiäni! ♥ Juuri noin. Yhdessä olemme enemmän. Ja pysyäksemme vahvoina ja toimintakykyisinä tarvitsemme kaunista ja hyvää. Emme voi auttaa murehtimalla. Kiitos, Kaisu! ♥

      Poista