PUUTARHAELÄMÄÄ TAMMIKUUSSA

Tammikuun 1. päivä

Viime vuosina tekemäni uudenvuodenlupaus on ollut niin loistava, että teen sen saman tänäkin vuonna: lupaan syksyllä istuttaa muutaman pussin pikkusipulikukkia. Tänä vuonna pyrin hankkimaan istutettavat sipulit hieman aikaisemmin kuin yleensä.

Tammikuun 7. päivä

Tänään ulkoilen ensi kertaa yli parin viikon sairastamisen jälkeen. On ihan puutarhaolo, vaikka on reilusti pakkasta ja lunta. Outoa vain, kun puutarha on niin hiljainen. Vain lumi narskuu.

Tammikuun 10. päivä

Vuoden ensimmäinen siemenkuvasto lojuu keittiön pöydällä. Siirrän sen sivuun, sillä en ole aikeissa kylvää yhtään mitään. Pikkutaimista on niin suuri vaiva. No, voinhan silti vilkaista, mitä tänä vuonna on tarjolla.

Hetkinen… vaaleanpunaisista varjoliljoista sanotaan, että ne voi kylvää suoraan kasvupaikalleen. Oikeesti? Jospa saisin niitä muutaman viihtymään. Nyt olisi aikaa miettiä niille paikkakin. Helokki kukkii jo ensimmäisenä vuonna. Ei tuo nyt olisi kallis kokeilu, mutta onkohan se liian villi. Näin meitä puutarhahulluja taas viedään! Tammikuu vasta.

 

Tammikuun 12. päivä

Jouko on Sinikan luona hoitokodissa. Anopin matka ei ole enää pitkä. Pyydän Joukoa ostamaan punaisia ruusuja. Annan vielä ohjeeksi kumartua halaamaan häntä ja kertomaan Sinikan korvaan Pauliinalta rakkaita terveisiä. Saan viimeisen tilaisuuden ilahduttaa rakasta anoppiani kukilla.

Tammikuun 15. päivä

Kompostori on jäässä. Ehkä kanalan jäte on ollut kovilla pakkasilla liian kuivaa. Täytyy viedä vesipulloja lämmikkeeksi, kun pakkanen lauhtuu.

Tammikuun 20. päivä

Mahtavaa, kompostorin mittari näyttää viittä astetta! Aines huokuu jo lämpöä ja kuhina käy. Vesipullot ovat eilisen jäljiltä vielä lämpimiä.

Tammikuun 23. päivä

Vesipumppu reistailee. Kuulemma jäätyy, kun ei ole lumisuojaa. – Ei ole lumisuojaa, minä hätkähdän. En ole muistanut pelätä perennojen puolesta, mutta nyt muistan. Jos ei pumppu pärjää pakkasessa, niin miten sitten perennaparat!

Kirjoitan muistopuhetta anopin muistolle. Kirjoitan ja itken. Me löysimme yhteisen kielen, kukkien kielen. Muistot saavat kyyneleet valumaan. Pystynköhän pitämään puheen, jos nyt itken tarpeeksi?

Tammikuun 31. päivä 

Koiramäellä tammikuun viimeistä päivää juhlitaan syömällä pullaa palttoot päällä (ja kuono/nokka jäässä). Hmmm, en taida tänä vuonna osallistua. Aamulla mittari näytti -25 astetta. On kuitenkin huikean kaunis päivä. Auringonpaiste luo maisemasta satumaisen.