sunnuntai 29. elokuuta 2021

PUUTARHAVARASTOSSA

Sataa kaatamalla. Istun puutarhavarastossa ja katselen avoimesta oviaukosta, kuinka tuuli huojuttaa puita. Sade kohisee. Tuntuu kuin olisin oikeastaan ulkona, vaikka istun mukavasti pehmustetulla rottinkituolilla sisätiloissa. Jos istuisin sisällä, tuntuisi, että kesä lipuu ohi. Täällä sen sijaan tunnen vahvasti syksyyn taittuvan kesän.


Elän hetkessä. Nautin pienistä asioista. Huomaan, etteivät ne olekaan pieniä tai ainakaan vähäpätöisiä. Tässä hetkessä minulla on oikeastaan kaikki, mitä tarvitsen. Se on paljon se.


Puutarhavarastossa leijailee haaveita ja unelmia. Ilma on sakeana tyytyväisyyttä tehdyistä puutarhapuuhista. Varaston tuoksu on sekoitus lannoitteita, kananrehua, multaa, juuttisäkkejä, työvälineitä, innostusta, kesää, iloa, uusia suunnitelmia.


Olen yksin, mutta tunnen kuitenkin olevani perheen keskellä.

Olen yksin, mutta tunnen kuitenkin olevani perheen keskellä. Yksi värkkää mopojaan seinän takana verstaalla, toiset treenaavat. Sora rahisee jalkojen alla, kun lapset kulkevat pihalla. Joku on menossa kalaan, toinen pomppii trampoliinilla. Minä kuulen kaiken. Olen aivan kuin osallisena tässä kaikessa. Silloin tällöin joku kurkistaa ovesta sisään ja vaihtaa muutaman sanan kanssani. Usein se joku on Jouko. Tuntuu mukavalta.


Kaikki rumat asiat olen piilottanut
koreihin tai kauniisiin astioihin.

Olen sisustanut varaston niin, että se miellyttää silmääni. Kaikki rumat asiat olen piilottanut koreihin tai kauniisiin astioihin. Jouko asentaa verhotangon ja saan ripustettua verhon ikkunaan. Kiva!


Katselen lasilevyä, joka nojaa seinää vasten. Keksin, että saan siitä kahden suuren ruukun avulla pöydän talvetettaville kasveille. Voin sitten viettää aikaa rottinkituolissani puksipuiden ja murattien katveessa, omassa pienessä talvipuutarhassani.


Joillakin on kesämökkinsä, joillakin huvimajansa, verstaansa, tallinsa, majansa. Minulla on puutarhavarastoni. Siellä mieli lepää. Maailman murheet ovat kaukana. Täällä minulla ei ole kelloa eikä kännykkää. Tai onhan minulla seinäkello koristeena, tyttären koulussa tekemä, mutta siinä ei ole pattereita.


Täällä myydään hyvää mieltä, innostusta ja iloa.

Eräänä päivänä saamme vieraaksemme siskoni Saksasta. Näytän hänelle ”kesämökkini”. – Tämä on kuin putiikki, hän ihastelee, täältä tekisi mieli ostaa jotakin. Täällä myydään hyvää mieltä, innostusta ja iloa. Ehkä jonakin päivänä täältä voi ostaa jotakin hänelle, jolla on jo kaikkea – ja hänelle, jolla ei vielä ole. Katsotaan…

14 kommenttia:

  1. Aivan ihastuttava varasto! Henkii ihanaa retroa myös, tuo ihana sinikukkainen kaakaopurkki tuo hymyn huulilleni :)

    Todella siistiä ja järjestelmällistä sekä kaunista. Aivan varmasti tuolla menee istuskellessa tovi jos toinenkin. Ihan kuin oma kauppa, josta saa vain noutaa tarvitsemansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Olen aina pitänyt peltipurkeista ja todellakin kaakaopurkit herättävät lapsuusmuistoja. 😊 Niin viihdyn siellä varastossa. Varaston järjestäminen syksyllä on aina yksi kauden kohokohta. 😊

      Poista
  2. Puutarhavarastosi on niin siisti ja viehättävä, että varmasti itsekin viihtyisin siellä ihan vain katselemassa ja ihmettelemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Onhan se mukavaa, kun on jonkin erityinen, itselle tärkeä paikka.

      Poista
  3. Ihana paikka, vastine miesluolalle, puutarhurin luola.

    VastaaPoista
  4. Suloinen paikka. Voi, kun osaisin itse pitää kaiken noin siistissä järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Eihän se aina minullakaan ole tiptop, ei ainakaan kesken kiireisimmän kevään ja kesän. Nyt syksyllä ehtii taas enemmän järjestelemään. Ja siitähän minä pidän. 😊

      Poista
  5. Tuollainen puutarhavarasto on ilo silmälle! Ei ole ihme, että siellä voi jopa viettää aikaa tyytyväisenä :).

    VastaaPoista
  6. Noin siisti puutarhavarasto kelpaisi minullekin vaikka ihan sisällekin! Minullekin tuli mieleen joku pieni myymälä, sellainen kirpputorityyppinen tai antiikkiliike, ei mikään Sale. Voisin viettää pitkän tovin vain tutkimalla kaikkia tavaroita, mitä olet varastoon jemmannut.
    Kuinka muuten saat pidettyä puutarhatarvikkeesi noin puhtaina? Muistan kun hankin ensimmäisen puutarhalapioni, että se oli jo ensimmäisen päivän jälkeen mullanvärinen. Muutaman vuoden käytön jälkeen kaikki ovat jo niin pinttyneissä tahroissa, ettei peseminenkään auta mitään. Hanskatkin kun muuttuvat jo pienen kitkemistuokion jälkeen niin likaisiksi, että oikein hierovat likaa työvälineiden naarmuihin ja uurteisiin.
    Oikein mukavaa ja toivon mukaan myös aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suosittelen oman puutarhavaraston tuunaamista, olipa se millainen hyvänsä, pieni tai suuri. Siitä on iloa ympäri vuoden. 😊

      Eivät ne työvälineet aina niin puhtaita ole. Silloin tällöin huuhtaisen kasvukauden aikana. Talveksi puhdistan perusteellisemmin ja öljyän. Ja ajan patina kuuluu asiaan. Ei haittaa, vaikka työkaluista näkee, että niitä on käytetty. On saatu aikaan monenlaista ihanaa. 😊

      Hyvää syksyä sinne teille! Nyt on ainakin ollut ihanan aurinkoista.

      Poista
  7. Ihana puutarhavarasto ja todellinen löytö nuo vanhat peltipurkit. Meillä on kanssa varaston sisustusprojekti edessä ja haussa uudet hyllyt. Olemme pohtineet, että vanhat kuormalavahyllyt saattaisivat olla hyvä ratkaisu, mutta pidän myös noista metallihyllyistäsi. Ihana idea myös tehdä lasinen kasvipöytä talvehtiville kasveille. https://www.kuormalavahylly.fi/kuormalavahyllyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi! Toivotaan nyt oikein kaunista kesää ja ihania projekteja. 😊

      Poista