lauantai 26. elokuuta 2017

SUURPERHEEN ÄITI

Mehitähti on ihana. Kaunis. Runsas. Sympaattinen. Hoitelee pienokaisia helmoissaan kuin suurperheen äiti. Ihan pieniä vauvoja, taaperoita, koululaisia ja teinejä. Isoimmat lähteneet jo maailmalle, mutta eivät kovin kauas. Ovat hyvissä väleissä edelleen.

En lakkaa ihastelemasta tuota näkyä kun lempeä äiti pitelee kädestä lapsiaan. Hellästi ja turvallisesti. Tietäen, että lapsoset tarvitsevat juuret. He tarvitsevat lempeää huolenpitoa niin kauan kunnes ovat valmiita muuttamaan omilleen. Rakkautta ja huolenpitoa riittää ihan jokaiselle. 


Suurperheen äiti näyttää freesiltä. Voi olla, että vauvat ovat valvottaneet, mutta lapsukaiset tuovat myös ilon. Siksi mehitähti näyttää tyytyväiseltä. Hänestä huokuu onni. Tyylikkyyden hän on saanut ihan syntymälahjanaan.

Mehitähti on arjen monitaituri, joka klaaraa hommat. Pitää rikat poissa, peittää tyhjät aukot, veistoksellisella olemuksellaan tuo luonnetta istutuksiin. Kesät talvet huolehtii perheestään.

Ammoisina aikoina mehitähdillä on ollut tärkeitä tehtäviä. Eikä ihme. Ukkosenjumalalle ja taivaanjumalalle pyhitettyinä kasveina niitä on istutettu katoille estämään salamaniskuja. Niitä on myös istutettu turvekatoille estämään tulipaloja, mistä kattomehitähti onkin saanut nimensä.

Mehitähti on kuin äidit yleensäkin – lapsille ensin ja vasta sitten itselle. Ei hän ole vaatimassa puutarhan muhevinta multaa ja parhainta paikkaa. Itse asiassa kuiva ja laiha maapala on oikein hyvä. Toki aurinkoinen paikka on ihana – lasten takia. Lapsista hän haluaa huolehtia, joten varjoisa paikka ei sentään sovi. Ei lapsia pimeässä voi kasvattaa.


Äidin ja isän sylissä on tungosta.

Äidit ovat sitkeitä. Puolustavat lapsiaan ja kotiaan maailman kylmiltä tuulilta. Eivät tosin kaikki mehitähtiäidit Suomen oloissa pärjää, lämpimiin maihin tottuneet.  Minä menetin jonkin lajikkeen, jonka nimeä en tiedä.  Ne, jotka täällä karussa Pohjolassa pärjäävät, porskuttavat läpi ankarien talvien, sateisten kesien ja vaikka millaisissa sääoloissa hyvänsä.

Sattuipa tässä keväällä niin, että eteläreunan oja oli tulvinut ja mehitähtien perheet joutuneet veden alle. En tiedä kuinka kauan he olivat olleet uppeluksissa ennen kuin mieheni pelasti heidät avaamalla ojan. Siitäkin he selvisivät.

Tämä 'Bicolor' ei kasvata isoja ruusukkeita kuten kattomehitähti. Se tekee paljon pieniä palleroita vieri viereen eikä täytä aluetta yhtä nopeasti kuin serkkunsa.

Minulla noita sitkeitä pärjääjiä ovat olleet kattomehitähti, punertava mehitähti ’Bicolor’ ja limenvärisin kukin kukkiva partamehitähti – harmaapartainen isoisä.

Partamehitähden kukat ovat keltaiset, seittimehitähdellä ne ovat punaiset.

Mehitähti tulee toimeen siis tumpelonkin puutarhurin kanssa. Kerran keväällä kokeilin kylvää mehitähtiä. Jos olisin tiennyt miten mitättömiä siemenet ovat, en ehkä olisi edes uskaltanut ostaa niitä! Siemenet eivät meinanneet tulla edes pussista ulos, vaan kevyinä tarttuivat suojapakkaukseen. Ei puhettakaan siitä, että olisin nähnyt mitä oli tullut kylvettyä!

Ei mennyt läheskään kolmea viikkoa kun ne jo itivät. Muutama hädin tuskin silmin nähtävä taimi pilkisti mullasta. Kasvoivat ne pieniksi taimiksikin, joita hoitelin milloin muistin, ehdin ja jaksoin. Juhannusaattona kyllästyin hoivaamaan niitä ja istutin ne yhtenä rykelmänä kiven päälle.

Ihmeellistä kyllä, mutta nämä siemenistä kylvämäni mehitähdet kasvoivat. Eivät raasut tienneet, millaisen puutarhurin hoidossa olivat. Olin nimittäin onnistunut tuhoamaan pavutkin. Heidän myöhemmistä vaiheistaan en tiedä enempää, sillä jäivät muutettuamme entiseen puutarhaan.

Enää en keinoemoksi aio ryhtyä. On niin hienoa saada pulleat pikkupallerot äitinsä helmoista, valmiiksi hyvin kasvatetut. Niiden istuttaminen onnistuu lapsiltakin. Tökkää palleron vain maahan. Mehitähtiäitikään ei näytä surkealta, vaikka poikasia ottaa helmoista. Onhan se hienoa kun lapset löytävät oman paikkansa tässä suuressa maailmassa. Ja pian on sitten lastenlapsiakin ympärillä iloa tuomassa.

Mehitähti sopii niin maahan kuin ruukkuunkin. Mehitähtiasetelmasta kannattaa tehdä heti melko tiivis, jotta se on näyttävä mahdollisimman pian. 

Äidit eivät elä ikuisesti, eivät myöskään mehitähtiäidit. Kun ne ovat kukkineet, ne kuolevat. Ruusukkeesta nousee korkean varren päähän punertava tai kellertävä kukka. Kuinka kaunis loppu! Äidin paikka jää hetkeksi tyhjäksi, mutta elämä jatkuu. Pian lapset ovat kasvaneet ja tyhjä aukko täyttyy uudella elämällä.



Sempervivum

KUKAT: punertavia, kellertäviä ja valkoisia lajikkeita, kukkii kesä-elokuussa lajikkeesta riippuen

KORKEUS: lehtiruusuke 5-10 cm, kukka muodostuu korkeamman kukkavanan päähän

KASVUPAIKKA: mieluiten aurinkoinen, jopa paahteinen paikka

KASVUALUSTA: saa olla kuiva ja niukkaravinteinen, läpäisevä maa, ei siedä talvimärkyyttä

HOITO: ei kaipaa hoitoa


P.S. En lue itseäni suurperheen äidiksi, vaikka mielelläni olisin sellaiseksi tullut. Ihailen heitä. Sain kuusi lasta ja olen heistä hyvin onnellinen.

Seuraan Keltainen keinutuoli –blogia, jota pitää yhdeksän lapsen taiteilijaäiti, Virpi. Kurkkaa tästä mikä kuva minulle tuli mieleen kirjoittaessani tätä juttua. Virpillä on taito kirjoittaa ja valokuvata – ja tietenkin maalata tauluja. Lapsistaan hän kirjoittaa elämänmakuisesti rakkaudella ja kiitollisuudella, onnellisena saamistaan lahjoista.

23 kommenttia:

  1. Olipa hauskasti kirjoitettu postaus! Mukavaa viikonloppua sinulle! P.s. blogissani on puutarhakirja-arvonta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samoin oikein hyvää syysviikonloppua sinullekin! Käynpä nyt saman tien osallistumassa arvontaan. Olen puutarhakirjojen suurkuluttaja ;)

      Poista
  2. Kylläpä kauniisti kirjotit, tulin oikein hyvälle mielelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta palautteesta! Minulla oli hyvä mieli juttua kirjoittaessani ja tällainen palaute ilahduttaa kovasti.

      Poista
  3. Kiitos! On kiva saada näin positiivista palautetta :)

    VastaaPoista
  4. Sinulla on aina sana hallussa, hauskasti kirjoitettu. Ja kyllä, mehitähdet ovat ihania ja helppoja. Kuten kaikki äidit, olivat sitten suuren tai pienen perheen äitejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tällainen palaute ilahduttaa valtavasti. Niinhän se on, että niin pienten kuin suurten perheiden äideillä on tärkeä paikka maailmassa - ja mehitähdillä puutarhassa. Samoin lapsettomilla ja sinkuilla on omat tärkeät paikkansa ja tehtävänsä. On minulla muuten yksi poikamieskin puutarhassa, komea kuin mikä, hattu päässä, mutta perhettä ei ympärillä näy. Taidankin esitellä hänet tässä jossain vaiheessa :)

      Poista
  5. Ihanan mukaansatempaavaa tekstiä. Nyt tuijotan mehitähtikasvustoja ihan uusin silmin :) Ikuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä on kuule hymy herkässä näytön tällä puolen kun saan näin mukavaa palautetta :) Aurinkoista syksyä!

      Poista
  6. Hurmaava postaus. Jos tuon tekstin jälkeen ei ihastu mehitähtiin niin on ihme. Kiitos lukuelämyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jaana! Tosi hauska kuulla, että pidit jutustani. Minulla on tapana välillä vähän höpsötellä :) Mukavaa syksyä sinulle!

      Poista
  7. Kiva, Pauliina, kun taas kirjoittelet näitä "satumaisia tarinoita" oikeista kasveista, olen jo odottanutkin näitä! Voi mehitähtiäiti lapsineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten hienoa kuulla, että olet aivan odottanut näitä vähän höpsöjä juttuja :). Kyllä niitä on lisääkin tulossa. Betweenin kommenttiin vastausta kirjoittaessani päähäni juolahti eräs puutarhani poikamies. Hänet aion esitellä seuraavaksi.

      Poista
  8. Ihana, ihana päivitys. Kaunis vertaus äitiyteen, äidin tehtävään. 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu, upeasta palautteesta!

      Oli hauska kun nuorin poikani katseli postaustani mehitähtiäidistä. Hän kipaisi ihan puutarhaan asti katsomaan miten se mehitähtiäiti pitää kädestä niitä lapsiaan. Ja samaa mieltä hän oli, tosiaankin mehitähtiäidiltä riittää käsi jokaisen lapsen käteen :)

      Poista
  9. Ihana ja samalla kertaa hauska kirjoitus! Oikea hyvänmielen postaus 😊 Enpä muuten tiennyt, että mehitähdet kuolevat kukkimisen jälkeen. Meillä niitä on yhden kiven päällä ja viime kesänä ne kukkivat oikein komeasti ja tänä keväänä sitten ihmettelin miten mehitähtimätäs näyttää paljon pienemmältä mitä aikaisemmin. No, nyt siellä kasvaa sitten uusia äitejä 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eerika, mahtavasta palautteesta! Sellaisesta tulee aina hieno fiilis pitkäksi aikaa. Kiva, että sait myös uutta tietoa jutusta. Ei mennyt senkään jutun kirjoittaminen hukkaan :)

      Kaunista elo-syyskuun vaihetta sinulle!

      Poista
  10. Voi kuinka kauniisti kirjoitettu postaus! Kyllä, minä myös ihailen suurperheen äitejä. Yhden lapsen äitinä olisin tietysti halunnut lapsia enemmänkin, mutta olen onnellinen tästä yhdestä ihanasta. Samalla ihmettelen mihin kaikkeen suurperheiden äidit (sinä mukaan lukien) venyvät ja taipuvat. Ehkäpä luoja tiesi mihin minä pystyisin :)
    No, en ainakaan ole vielä mehikasvien helppoudesta huolimatta saanut yhtään yksilöä selviytymään hengissä kahta vuotta kauempaa. En sisällä enkä ulklona. Siitä huolimatta aina yritän uudelleen, on ne vaan niin hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saara, mieltä lämmittävästä palautteesta! Luulenpa, että niin yhden kuin monen lapsen äidit ovat monessa suhteessa samanlaisia. Ainakin siinä, että lapsen tarpeet menevät usein omien edelle. Kun lähtee ostamaan itselle takkia, huomaakin palaavansa kotiin mukanaan muutama vaatekappale lapselle ja se oma takki jää ostamatta kun voihan sitä vanhaa vielä hyvin käyttää ;)

      Oi-voi, sinun mehitähtiäsi. Joskus minullekin vaan käy niin, että joku idioottivarmaksi luulemani kasvi ei heti onnistu. Minä yritin pitkään saada kevätkaihonkukkaa kasvamaan, mutta aina ne kuolivat, vaikka olosuhteiden piti olla ok. Nyt vihdoin alkaa näyttää hyvältä :)

      Poista
  11. Ihanasti ajateltu ja kirjoitettu mehitähdistä! Onhan ne upeita kasveja,ruukuissa minunkin kannattaa kokeilla. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kokeile ihmeessä. Minulla on nyt sellainen kausi, että tekee mieli istutella mehitähtiä vähän joka puolelle. Kauan niistä haaveilin ja nyt olen innoissani kun olen huomannut niiden viihtyvän meillä :)

      Oikein hyvää elo-syyskuun vaihdetta! Täällä tulee vettä aivan kaatamalla, mutta eiköhän sitä taas jossain välissä pääse tekemään jotain kivaa ulkona :)

      Poista