tiistai 1. elokuuta 2017

RIKKAKASVIO

Se alkaa siitä kun heinäkuu taittuu elokuuksi ja koulun alku lähestyy.  Äiti, mä en löydä enempää kasveja. Mulla on vasta seitsemäntoista, kahdeksannelle menevä poika huokaisee.  Poika on tekemässä kasviota ja kymppiin tarvittaisiin neljäkymmentä kasvia.  No, lähdetäänpäs katsomaan, sanon. Tuntuu ihan tutulta. Viime vuonna samoihin aikoihin etsiskelin kasveja vanhemman pojan kanssa. Jätän bloggaamisen sikseen ja painun pojan kanssa metsään.

Nykyään kasvion voi tehdä valokuvaamalla. Oppilaan nimilappu kasvin  viereen ja kaksi kuvaa - yleiskuva ja lähikuva. Sitten tekstinkäsittelyohjelmalla kasvin nimitiedot, kuvauspaikka ja sen sellaiset. Ihan minun mielipuuhaani, mutta nyt on maltettava antaa pojan tehdä itse.

Minusta on mukavaa kierrellä pojan kanssa metsässä etsimässä oravanmarjoja, seinäsammalta ja palleroporonjäkälää, mutta vähän väliä ajatukseni karkaavat omaan pihapiiriin. Haluaisin niin kovasti tietää, minkä nimisiä rikkoja puutarhassamme kasvaa.

Kotiin tultuamme päätän tehdä oman versioni kasviosta ja kuvata pihamme rikkakasvivalikoiman. Tottakai tähtään kymppiin. Meidän pihapiiristämme rikkoja löytyy varmasti kymppi plussan edestä.

Ruiskaunokki ja mikä lie saunio saavat juhlistaa satavuotiasta Suomea muurin päällä.

Kierrän pihapiirin, niin puutarhaksi kunnostetun kuin luonnontilaisenkin alueen. Tehtävä tuntuu helpolta, ihan liian helpolta. Kamerassa on runsaasti kuvia, joten nyt vain nimet niille ja siinä se sitten on.

Leskenlehden opin jo lapsena.

Olen iloinen kun ahkerasta konmarituksesta huolimatta kirjahyllystäni löytyy Marjorie Blameyn kirja Luonnonkukat väreittäin. Se todellakin tuottaa minulle iloa juuri nyt. Kasvit on luokiteltu loistavasti ensinnäkin värien ja toisekseen kukkien tyypin mukaan. Piirroskuvat ovat selkeät, mutta vaihtoehtoja on aivan liikaa. Olen pulassa tasasoukkien, nyhähammaslaitaisten ja sepivien lehtien kanssa.

Näppäilen Googleen Kukkakasvien tunnistaminen ja menen Luontoportin sivuille. Nyt alkaa Lyyti kirjoittamaan, vaikkei se ihan helppoa ole vieläkään. On helpompi löytää nimiä kun voi rajata kasvupaikan ja ajan ja määritellä kasvin ominaisuuksia. Kuvat ovat kuitenkin yllättävän huonoja ja esimerkiksi lehtien muotoja on välillä vaikea erottaa kuvista.

On vaikea tietää onko kyseessä kamomillasaunio, peltosaunio vai pihasaunio. Ja voihan valvatti, ne keltaiset mykerökukkaiset vasta vaikeita ovatkin! Jotakin sentään selviää ja opin tuntemaan ainakin peltoemäkin, lehtohorsman ja savijäkkärän.

Peltoemäkki on kaunis, mutta aivan liian innokas leviämään.

Jokainen uusi tunnistamani kasvi tuottaa iloa ja kannustaa jatkamaan.

Särmäkuisman tunnistaminen ilahduttaa erityisen paljon, sillä tuo taitavasti koivuangervon sekaan soluttautuva keltakukkainen kasvi on vaivannut mieltäni koko kesän. 

Nyt minulla on jo kuusitoista nimettyä kasvia. Sillä määrällä saisin arvosanaksi kuutosen. Tavoitteena on kymppi, joten ei auta muu kuin jatkaa uurastamista.

Poikani, se kahdeksanelle luokalle menevä, pyörähtää luonani ja kerron hänelle puuhistani. Hän katsoo minua oudosti. Pitää minua ihan tärähtäneenä kai.

Ensi kesänä minulla on vapaata. Kolmas pojistamme menee kuudennelle. Kasvio tehdään vasta seitsemännen luokan jälkeen.

14 kommenttia:

  1. Rikkakasvio! Kuulostaapa mukavalta. Hyvä jotta koulussa nyt kerätään sitä, oppivat lapset kasvitietoutta! Rikkakasvio ois hyödyllinen miullekin, sais aina tarkistoo mitä missäin on. Särmäkuismalla mie oon värjänny lankoja, se on rohtokasvi ja kun nuppuja ja kukintoo sormiin välissä hieroo tulloo punanen väriaine näkyviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinustakin rikkakasvio oli hyvä idea. Jouko ei ymmärtänyt miten rikat voivat kiinnostaa minua niin paljon, että näen tuollaisen vaivan :) Haaveilin siitä jo viime vuonna ja nyt olen aivan innoissani. Onhan se hauskaa kun tietää minkä nimisiä kasveja pihallammme majailee.

      Kiitos kun annoit särmäkuismasta lisätietoa! En värjäile lankoja, mutta minusta on kivaa oppia aina uutta. Kokeilen sitä väriä seuraavan kerran kun särmäkuisman kanssa tapaamme :)

      Poista
  2. Kadehdin edelleen vanhaa äitiäni, joka kysyessäni lapsena "mikä tää kasvi on?" tiesi heti vastauksen, oli kerännyt sen valtavan kasvion kouluaikanaan. Mutta jostain syystä oma pääni ei suostu muistamaan noiden jokapaikan kasvien nimiä samalla tavalla. Mainio idea, kun ei tosiaan tarvitse enää prässäillä kasveja, vaan valokuvaamalla pärjäilee. Voisin ottaa vinkistä vaarin ja pyrkiä myös kymppiin - aikarajaa kun ei meillä enää ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen haaveillut aina siitä, että minulla olisi joku ihminen, joka opettaisi minulle lintujen ääniä. Eipä kasviasiantuntijakaan lähipiirissä olisi yhtään hullumpi.

      Nyt aion itse siis opetella ne tavallisimmat rikat. Onneksi vielä kolmen lapsen kasviot on tekemättä ;) Jospa ne sitten jo jäisivät mieleen.

      Kiva kuulla, että harkitset itsekin kasvion tekemistä. Minä ainakin olen siitä tosi innoissani :) Tässä on se hyvä puoli, että on selkeä tavoite, muttei tiukkaa aikataulua - ja saa itse antaa arvosanan ;).

      Poista
  3. Rikkakasvit ovat lähemmin tarkasteltuna uskomattoman kauniita! Meillä lastenlapsista tyttö halusi prässätä ja kuivata - siinä oli kuulema enemmän hohtoa kuin tavanomaisessa kuvaamisessa. Poika käytti tekniikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniitahan ne monet ovat. Harmi, että monet niistä ovat keltaisia enkä oikein ole keltaisen ystävä. Hiirenvirna ja peltoemäkki sopivat sävyiltään paljon paremmin puutarhaani kuin voikukka ja syysmaitiainen :)

      Poikani ystävä (poika hänkin) tekee kasvionsa prässäämällä. En olisi arvannut, sillä onhan se suuritöinen.

      Poista
  4. Kiertelin lastelasten kanssa poluilla ja he kyselivät minulta kukkien nimiä. Ihmeesti ne ovat mieleen painuneet kasvioiden ja oppituntien ansiosta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kunpa minäkin osaisin! Ehkäpä sitten lastenlapsilleni joskus hamassa tulevaisuudessa osaan kertoa kunhan nyt ensin saan kasvioni valmiiksi ja autettua ne loput kolme koululaisversiota :)

      Poista
  5. Kuuulostaa kivalta ja kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se onkin! Toisaalta oli kyllä vähän rankkaa kierrellä puutarhassa ja huomata miten kauhean paljon niitä rikkoja on :)

      Poista
  6. Hei positiivinen Pauliina, blogissani on haaste sinulle - jos kaipaat pohdiskelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Mieltäni lämmittää, että olet muistanut minua. Käyn toki kurkkaamassa haasteen. Minusta on tosi kiva saada pohdiskeltavaa :)

      Poista
  7. Äitini opetti meille lapsilleen kasvien nimiä. Mielenkiintoista oli hänen kansakoulussa kokoamaansa kasviotaankin selailla, vaikka hauras se jo olikin. Ihmeesti olivat väritkin säilyneet vuosikymmenten virrassa. Kaunis se oli, taiten tehty. Kyllä nykylapset pääsevät siinä suhteessa helpommalla, kun kuva riittää kasvioon. Mutta tokihan sen kokoamiseen täytyy töitäkin tehdä.

    Kauniita kuvia jälleen täällä 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Minä opin isältäni kesäkukkien nimiä, siis puutarhakasvien. Koulusta jäi muutama kasvi mieleen: hiirenvirna, ratamo, timotei, hevonhierakka ja jotain muitakin. Kuinkahan paljon niistä on unohtunut? Ei ole enää biologian kirjoja tallessa :)

      Joo, helpolla nykylapset pääsevät. Ehkä äidit eivät ennen vanhaan kovin paljon ehtineet auttaa keräilemisessä ja prässäämisessä. Lajien tunnistusapua varmaan saivat.

      Nyt tulikin mieleen, että lapsena tykkäsin prässätä kasveja. Ei olisi tarvinnut, mutta minusta se oli kivaa. Kasviota en niistä tehnyt, joten täytyy nyt paikata tuo aukko :)

      Kiitos, Kaaru, kivasta palautteesta! Hyvää elokuuta sinulle!

      Poista