maanantai 21. elokuuta 2017

JAKOLASKUJA

Elokuu on ihanaa aikaa. Kurjet huutavat. Into ja Tarmo ovat vielä täysillä mukana puutarhapuuhissa ja me kyykimme uusien istutusten kimpussa. Teen jakolaskuja.

Yksi loistosalvia jaettuna kolmella on kolme loistosalviaa. Mahtavaa - siitä riittää Talon nurkalle jo hyvin. Toisesta loistosalviasta saan vielä toiset kolme enkä enempää tarvitsekaan. Loput salviat jaan entiseen paikkaansa ja keväällä tuskin huomaa, että niitä on verotettu.

Loistosalvia on kuvattu heinäkuun alussa.

Yksi neidonkurjenpolvi jaettuna x:llä onkin sitten jo vaikeampi yhtälö. Juurakko on kietoutunut yhdeksi syttyräksi, jota on mahdotonta jakaa ilman, että juuret katkeilisivat. Muutama verso irtoaa nätisti ehjänä, mutta monet katkeavat. Peittelen juurentynkiä multaan toivoen, että ne lähtisivät kasvuun. Lähtevät kai. Minulla ei ole aavistustakaan montako uutta neitokaista saan, mutta jakojäännökseksi jää ämpärillinen leikattuja versoja. Napsaisin nimittäin versoista pitkät pätkät pois, että jaksavat juurtua paremmin.

Minun neidonkurjenpolveni kasvoi peittokurjenpolven naapurina, mutta sai siirron loistossalvian viereen.

Suosikkini ruusuleimu jaettuna neljällä on toivottavasti neljä ruusuleimua, mutta voihan se olla kaksi tai kolmekin - jos pikkuruiset juurennysät eivät lähdekään kasvamaan.

Mehitähtien jakaminen vasta hauskaa onkin. Yksi iso mehitähti jaettuna x:llä on ihan mahdottoman paljon. Poikasia voi nyppiä helposti toista kymmentä eikä emo jää silti surkeaksi. On vain mielissään kun lapsoset saavat oman paikkansa tässä maailmassa.

Kattomehitähti on helpoin mahdollinen jaettava.

Juuri äskettäin ostamiani, vielä pienikokoisia, ’Johnson’s Blue’ -kurjenpolvia ei voi jakaa. Täytyy lainata. Tarvitsisin nimittäin sellaisia uuteen ruusupenkkiini Muurin päätyyn eikä niitä tähän aikaan saa muuten kuin tilaamalla. Mitä jos lainaisin Polun pään penkistä ja toisin ensi syksynä jakopaloina takaisin?

Nämä jakolaskut ovat koukuttavia. Jos jaan tuon keväällä ostamani, ruukussa komeaksi kasvaneen 'Twilight' -kuunliljan, niin monellako sen voi jakaa…

Mies on innoissaan. Kaikki jakopalat uppoavat suuren puutarhan uumeniin. Ehkä ensi vuonna ei tarvitse ostaa enää kuin yksi autolastillinen kasveja. Ei kai :).


Dear, Michelle Conley and Traci Kincaid! I'm very happy to see you following my blog. Wellcome! I hope you'll enjoy it.

16 kommenttia:

  1. Jakolaskut o mullekki tuttuja juttuja. Vaikken matikasta nii piittaa, nii tällääsistä jakolaskuusta tykkään mäki. Harrastin jakamista varsinki puutarhan alakuaikoona, ku tilaa oli palio. Siten sai halavalla näyttävää jäläkiä, vaikka piänten jakotaimien kasvu veiki oman aikansa. Ny ku penkit on jo nii täynnä, on jakamine vähentyny huamattavasti. Mulla loistosalaviat selevis monen yrityksen jäläkihi viimmeen talavesta ja niiren levitysmaharollisuuksia oonki jo tutkaallu. Pitääs vetää mutkaa suaremmaksi, nii sais niille lisää tilaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täälläkin: matematiikka ei ole lempijuttuni, mutta näihin jakolaskuihin olen jäänyt koukkuun. On ollut syytä jäädäkin, sillä tyhjiä paikkoja on vielä vaikka kuinka. Sitten kun puutarha alkaa olla täynnä, siirryn kertolaskuihin ja kylvän vihanneksia ja sen sellaista.

      Mä en ole edes hoksannut pelätä loistosalvioiden puolesta ;). Olen ajatellut niiden olevan takuuvarmoja ja saattavathan ne täällä kakkosella ollakin. Onnea loistosalvioillesi edelleenkin! Ei muuta kuin mutkaaa loiventamaan ;).

      Poista
  2. Eksyin tänne blogiisi Tauvonpaikasta, ihastuin heti ja liityin joukon jatkoksi :) Kaunis piha teillä ja mukavaa jutustelua sinulla täällä! Terveisin Eerika talotarinoi-blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten kiva kuulla, että pidät blogistani ja puutarhastani! Lämpimästi tervetuloa mukaan! Tulenpa saman tien kurkkaamaan sinun blogiasi. Hyvää viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  3. Jakaminen ja lisäys ovat puutarhamatikkaa parahaimmillaan. Viime aikojen sateiset päivät ovat kiihdyttäneet molempia, jakotulokset näyttävät hyviltä ja kylvö- sekä juurrutuslisäkset edistyvät mainiosti! Onnea jakotuloksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Täällä tuuli niin kovasti, että jouduin vetämään harsot jakotaimien päälle, vaikka maa oli kostea.

      Vaikka en matematiikasta muuten ole innostunut, innostun aina laskemaan näitä jakotuloksia. On niin hienoa saada omasta takaa uusia kasveja. Kertolaskuissa sen sijaan olen aivan surkea: kylvökset menestyivät huononlaisesti.

      Kiitos samoin sinulle, reipasta kasvua kasveillesi ja muutenkin hyvää syksyä!

      Poista
  4. Jatkuvaa jakamista, sitä riittää. Ja silkkaa säästöähän siitä seuraa, tarvitaan uusia penkkejä, joka on suoraan pois nurmikonleikkuupinta-alasta. Mutta jakojäännökset harmittavat, sillä nyt tuppaa jo jäämään ylimääräisiäkin, joille ei enää tahdo löytyä järjellistä paikkaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole päässyt vielä siihen vaiheeseen, että jakojäännöksiä jäisi istutettaviksi. Minun jakolaskuni menevät yleensä tasan :) Sinä olet jo siinä onnellisessa vaiheessa, että voit laventaa, sitä puutarhaasi nimittäin.

      Iloista syksyä!

      Poista
  5. Mukavasti oot ajatellu tuon kasvien jakamisen jakolaskulla. Silleenhän sitä miekin täytin jakamalla kukkapenkkiä alakuun. Oon suanu jo jakkoo ja vaihtoo kavereihin kanssa! Suappas nähä miten miun loistosalvia selevivää ens talavesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Tuo onkin kiva vaihe kun voi vaihdella jakopaloja puutarhaystävien kanssa.

      Puutarha mukavasti täyttyy pikku hiljaa - ellei sitten erehdy laventamaan puutarhaa :) Mieheni olisi jo kovasti havittelemassa viereistä peltopalaa puutarhaksi, mutta toistaiseksi olen toppuutellut.

      Mukavaa syksyn jatkoa!

      Poista
  6. Ihana loistosalvia! Tämmönen jakaminen onkin matikkaa mukavimmillaan. Harmi, etten itse taida päästä näihin laskuhommiin vielä tänä vuonna..

    Voitit blogini arvonnassa, onnittelut! Lähetätkö minulle osoitetietosi sähköpostitse (keijunkukkanen@outlook.com), niin saan postitettua palkinnon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, keijunkukkanen, kivasta palautteesta ja arvontavoitosta!

      Kivaa - jakolaskujen lisäksi pääsen vielä kertolaskuihinkin! Saapa nähdä montako unikkoa ja pallerokukkaa minulla onkaan kesällä :) Innolla odotan pakettia, joka sattuu olemaan juuri minun mieleistäni värimaailmaa.

      Hyvää syksyn jatkoa!

      Poista
  7. Mukavan kuuloista matematiikkaa totta tosiaan! Minä olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että äitini tehdessä jakotoimituksiaan omassa puutarhassaan, saan usein jakojäännökset omaa perennapenkkiäni kaunistamaan. Näin ollen jakojäännöksetkin saavat paikkansa eikä kenenkään ole vielä tarvinnut ruveta puutarhaansa laventamaan. 😉 Viimeksi viime viikonlopulla sain syysleimulähetyksen. 😊

    Aikanaan, kun oma kotimme ja puutarhamme pääsee alulle, suoritan minäkin sitten jakolaskuja omassa puutarhassani. Mukavaa puuhaa!

    Elokuun lopun kauneutta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet onnellisessa asemassa siinäkin mielessä, että sinun kasveihisi liittyy paljon muistoja ja ehkä tarinoitakin. On kiva kun voi muistella, että tämän äitini antoi silloin ja silloin... Joillakin minun kasveillani on ihana tarina, mutta aika monen tarina on sellainen, että tämän ostin Multasormesta ja tämän löysin Hankkijan alennusmyynnistä...

      On varmasti äidillesikin kiva kun jakojäännökset löytävät paikkansa eikä tarvitse heittää hyviä jakopaloja hukkaan. Toivottavasti saat paljon kasvejasi mukaasi sitten uuteen puutarhaankin aikanaan.

      Kiitos samoin, oikein hyvää syksyä sinulle!

      Poista
  8. Mä jo mietin täällä omassa puutarhassani, että alkaisi olla paitsi jakojäännösten, myös kumin paikka. Osa kasveista olisi jo syytä poistaa kokonaan, että jäljelle kjävät saisivat riittävästi tilaa. Mihinkäs ne laventaisi? Naapureihin? Tienpientareille? Uusille asutusalueille "saa ottaa"-kyltin kanssa?

    Sini K.
    Kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumittaminen ja vähennyslaskut eivät ole ollenkaan niin hauskoja kuin jako- ja kertolaskut - ellei sitten löydä jotakin sopivaa, uuden puutarhan omistajaa, joka ottaisi kasvit ilolla vastaan. Minä olin onnellinen kun entinen naapurini antoi omat jakojäännöksensä minulle, jolla ei siinä vaiheessa ollut perennan perennaa. Emme tuolloin tunteneet häntä, mutta hän oli bongannut uuden talon ja paljaan pihan ja tarjosi kasvejaan meille. Sittemmin meistä tuli ystävät - arvatenkin kaksi puutarhahullua kun sattui naapuruksiksi :)

      Saksan siskoni sai kasveja juuri tuollaisen Saa ottaa -kyltin alta.

      Iloista syksyä sinulle!

      Poista