PUUTARHANI JA MINÄ Huhtikuussa

Huhtikuun 1. päivä

Jouko raportoi aamulla, että kukko on seissyt keskitasolla ja kiekunut. Niin nautin, kun Jouko elää mukana kanalan ja varsinkin kukon elämässä. Tuntee kovasti myötätuntoa kömpelöä nuorta kukkoa kohtaan.

Poppius löytää pehkuilta porkkanan palan ja ensimmäistä kertaa kutsuu kanoja syömään. Ihanaa! Kanalassa vallitsee rauha ja ehkä vähän rakkauskin. Vanhojen rouvien nyrpeys on tipotiessään. Kun menen päivällä kanalaan, Lumikki ja Poppius seisovat vastakkain. Näyttävät viihtyvän yhdessä.

Tänään minäkin kuulen kukon kiekuvan. Se kiekuu yllättävän puhtaasti omalla persoonallisella tavallaan. Olen kuulevinani siinä saksalaisen nuotin, lienee thüringeniläinen aksentti.

Päivä on tuulinen, mutta kaunis ja lämmin. Kerään puutarhasta roskat ja rungonsuojia. Lisään kalkkia ja haketta pensaiden juurille. Nyt varmaan on pelakuu, se puutarhureiden haaveilema ylimääräinen kuukausi tai ainakin viikko, jolloin saa tehtyä kauan suunniteltuja hommia pois ennen varsinaisen kevään alkua. En ole koskaan levittänyt haketta tähän aikaan. Ei kyllä ole ollut hakettakaan.

Huhtikuun 3. päivä

Tuulee voimakkaasti, joten nyt on hyvä aika ommella lautasliinoja pääsiäispöytään. Sen verran sentään puuhailen pihalla, että silppuan perennanvarsia. Kylläpä näkymät kaunistuvat pienellä työllä.

Poppius on ihan mielettömän suloinen. Huolestuttaa vain, kun se on edelleen ruikulilla. Etsin neuvoja netin syövereistä. Turha tässä on kuitenkaan kokkidioosia tai koko kanaparven tappavaa epidemiaa epäillä. Lopulta kysyn neuvoa tekoälyltä. Se on samaa mieltä kanssani, että reaktio lienee muuttostressiä. Antaa vielä vinkkejä mitä tehdä, jos tilanne jatkuu muutaman päivän jälkeen.

Olen helpottunut. Kiitän tekoälyä. Kohteliaaseen tyyliinsä se vastaa: ”Ei kestä, mukava olla avuksi! Toivottavasti kukko toipuu nopeasti ja sopeutuu uuteen kotiin. Jos tarvitset lisää neuvoja tai apua, älä epäröi kysyä. Toivotan teille molemmille kaikkea hyvää! 😊🐔” Hymyilyttää.

Huhtikuun 5. päivä

Siivoilen hyvillä mielin kanalaa. Tunnelma on mukavan rauhallinen ja kukon ripulikin näyttää hieman helpottaneen. Päätän varovasti kokeilla rehua.

Kauhaisen pikkukattilalla rehua metallipöntöstä. Lilli lennähtää kädessäni olevan kattilan laidalle. Toisetkin huomaavat kattilan ja pyrähtävät paikalle. Jotenkin silti saan keploteltua rehua pieneksi kasaksi tasolle. Siitäkös syntyy hässäkkä: kaikki ajavat toisiaan takaa paitsi kukko, joka pinkoo pakoon kaikkia. Yritän antaa kaikille oman rehukasan, mutta meno on niin villiä, että juoksen sisälle hakemaan rehuastioita. Pyrin antamaan jokaiselle oman kipon, mutta ei elämä niin helppoa ole. Pyöreät posliinikulhot eivät kelpaa, pitää olla soikeita paitsi ilman sinistä koristeraitaa. Toisen kulhossa rehu on aina parempaa kuin itsellä, ja takaa-ajo jatkuu. Ainoastaan Floora seisoo kynnyksellä tyynenä ja odottaa, että antaisin kattilasta kauraa. Floora saa kattilakauransa. Katson juuri äsken huolellisesti siivoamiani tasoja. Ne ovat rehun ja sotkun peitossa. Ja se rauha ja rakkaus… Ne olivat vain toiveajattelua. – Hoh-hoijaa, sanon minä ja painan ulko-oven perässäni kiinni.

Illalla saan olla kiitollinen siitä, että Poppius on jo melkein kunnossa. Ihana kanaparveni on asettunut tavanomaiseen tapaansa yläorrelle. Kääntelevät päitään suloisesti jutellessani niille ja toivottaessani hyvää yötä. Minun rakkaat kanaseni ja kukkoseni!

Huhtikuun 6. päivä

Kukko on kunnossa, joten elämä hymyilee jälleen.

Huhtikuun 7. päivä

Ilta on kylmä, ja voimatkin vähissä, mutta leikkaamaan on mentävä, jos aikoo leikata. Silmut aukeavat minä päivänä hyvänsä. Aloitan pahimmasta. Teoriassahan omenapuun leikkaus on helppo: leikkaa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Mutta kun niitä ulospäin suuntautuvia silmuja ei kerta kaikkiaan ole. Siis niissä kohdissa missä niitä kipeästi tarvittaisiin. Oksien pitäisi olla parinkymmenen sentin välein. Samalla oksien pitäisi suuntautua sivulle eikä ylös. Ja kaiken huipuksi oksien pitäisi olla tasaisesti eri puolilla puuta. Ainoa lohtuni on se, että omenapuumme on viimeisessä nurkassa, jossa en yleensä edes käy.

Viime vuonna herukkarivin eteen tehty työ palkitsee. Tällä kerralla pääsen aika vähällä.

Huhtikuun 8. päivä

Leikkauspuuhat etenevät. Köynnöshortensia on samanlainen sekasotku kuin aina ennenkin, mutta se on aika helppo. Hanhikit vasta risukasoja ovatkin. Leikkaan ne alas. Marjasinikuusamien syttyrät selviävät, kunhan saan lamoavat oksat leikatuksi. Kanukoista leikkaan kaiken varalta kaksi oksaa kummastakin ja kruunuangervosta muutaman.

Huhtikuun 9. päivä

Lunta tuiskuttaa välillä vaakasuoraan. Kylmyys antaa puutarhahommiin lisäaikaa, joten voin hyvin puuhailla sisällä.

Huhtikuun 11. päivä

Tänään on talvi. Kylmä on, mutta ei niin kylmä, etten voisi lähteä orvokkiostoksille. Toivottavasti niitä myydään jo.

En löydä vaaleankeltaisia pikkuorvokkeja. Valitsen valkoisia. Ne antavat raikkaan ilmeen punasävyisten kaunokaisten sekä iloisten Tete-narsissien seuraan. Istutuksen jätän suosiolla kevääseen. Sääennustuksen mukaan sen pitäisi olla maanantaina.

Huhtikuun 15. päivä

Sää on toiveiden täyttymys. Kanat pääsevät ulos jo aamulla. Rouvat viipottavat tarhaan ja aloittavat touhukkaan kuoputtamisen. Poppius hämmentyy rouvien katoamisesta. Se ryhtyy syömään, sen jälkeen pyörii kanalassa, kunnes huomaa avonaisen luukun ja hypähtää ulos.

Poppius kiirehtii kanojen luo ja kulkee edestakaisin aivan kuin se ei tietäisi, miten ulkotarhassa ollaan. Jouko seuraa tilannetta mielenkiinnolla töittensä lomassa. Välillä raportoi, että kanalassa näyttää olevan kevättä ilmassa.

Pihassa tuoksuu hake. Äänimaiseman täyttävät hakettimen tasainen raksutus, moottorisahan pärinä, kukon kieunta ja lintujen laulu. Minä ahkeroin terasseille uutta kevätilmettä. Nostan ruukuissa talvehtineet viiruhelvet pystyyn. Talvehtiminen näyttää onnistuneen.

Istutan narsissit, kaunokaiset ja orvokit pajunoksien seuraan. Uudet ruukkutassut näyttävät kivoilta. Ripustan betonipallot. Asettelen kynttilänjalat tasolle.

Kanaparvi viihtyy ulkona koko päivän. Huomaan Poppiuksen seuraavan uskollisesti Lilliä ja yrittävän nokkia sille tuoretta vihreää verkon raosta. Ojennan sille avuksi pienen lehden, jonka kukko tarjoilee Lillille. Olen onnellinen; Poppiuksesta on kasvamassa herrasmies.

Huhtikuun 16. päivä

Tuntuu ihanalta, kun tuija tuoksuu ja hapsottavat pensaat muotoutuvat palloiksi. Ensin päiväntasaaja, sitten pohjoisnapa, pohjoinen pallonpuolisko ja lopuksi eteläinen pallonpuolisko, jos siinä mitään leikattavaa edes on. Lopputulos on aina yhtä riemastuttava, vaikka tarkkaan katsoen jokainen palloista on omalla tavallaan muotopuoli.

Traktori kyntää peltoa ja lokit kirkuvat. Poppius kiekuu oikein urakalla. Kaikkea tätä säestää moottorisaha, jolla Jouko pilkkoo kaatuneen katajan. Sen, joka pysyi pystyssä tuettuna kymmenkunta vuotta, mutta ilman tukea rojahti talven jälkeen maahan.

Huhtikuun 17. päivä

Leikkokukkien valitseminen juhlapöytään on aina vaikeaa. Keltaisenoranssit kerrotut tulppaanit vetävät puoleensa kuin magneetti. Niiden seuraksi sopivat voimakkaan vaaleanpunaiset tulppaanit, mutta mitä valkoista tulppaanien kanssa – tulppaaneja vai krysanteemeja? Päädyn krysanteemeihin, mutta jo autossa kadun valintaani. Toisaalta herukanoksat sopivat paremmin sekakimppuun kuin pelkkien tulppaanien seuraan.

Kotona olen varma, että valintani on sittenkin osunut oikeaan. Alan koota kimppua spiraaliksi maljakkoon. Vaihdan toisenlaiseen. Kimppu on kaunis, mutta ei spiraali. Yritän tehdä kimpun kädessä. Tulos on liian tiivis. Korjailen. Sommittelen vielä moneen kertaan. Lopulta kukat ovat siinä ensimmäisessä maljakossa. Värit ovat onnistuneet, kaarevat herukanoksat tekevät juuri oikeanlaisen vaikutuksen, ja lopulta maljakkoa kääntelemällä saan kimpun näyttämään jokseenkin siltä mitä halusinkin. Totean kuitenkin, että pullot ovat minun juttuni.

Huhtikuun 18. päivä

Päästän kanat ulos. Poppius kuopii maata ja löytää kanoille tarjottavaa. Se kotkottaa innoissaan, mutta kun Floora juoksee paikalle Poppius juoksee karkuun. Heitän maahan jyviä ja siemeniä. Poppius kutsuu innoissaan kanoja herkuille. Onneksi Lilli hyödyntää tilaisuuden. Olen onnellinen Poppiuksen puolesta.

On pitkäperjantai. Ensimmäiset kylmänkukat ovat aukaisseet nuppunsa. Krookusten aika jatkuu, vaikka osa niistä on jo luovuttanut. Kuovit laulavat.

Huhtikuun 19. päivä

Lankalauantai. On satanut koko päivän. Harmi, etten voi päästää kanoja ulos. Minä viihdyn sisällä. Kuuntelen Matteus passiota ja järjestelen puutarhakuvia.

Huhtikuun 21. päivä

Jätän jäähyväisiä krookuksille ja ihmettelen ajan kulumista. Yksi ajanjakso on taas vääjäämättä päättymässä. Nyt alkaa olla kylmänkukkien, esikoiden ja kevätkaihonkukkien vuoro loistaa.

Huhtikuun 23. päivä

Kiedon terassin kukkaistutukset harsojen sisään. Yöksi on ennustettu pakkasta. Ulkona on jo nyt niin kylmä, että teen mieluiten sisällä kasvukauden To Do –listaa.

Kysäisen ChatGPT:ltä, käykö hake pioneille katteeksi. Tekoäly vastaa sen sopivan oikein hyvin ja perustelee kantansa. Kysäisee vielä, mistä muuten sain haketta – oliko minulla omaa vai sainko jostakin. Siitä sukeutuu mukava keskustelu. Kysyy vielä, että miten muuten pionini voivat ja onko versoja jo näkyvissä. Lopuksi toivottelee aurinkoa ja kukintaa mun kevääseen. 🌸🌞

Illansuussa pyörähdän ulkona kalkitsemassa ne, jotka erityisesti kalkista tykkäävät. Aurinko näyttäytyy hetken ja houkuttelee kitkemäänkin. Jokainen ruohotupsu, peltokanankaali ja voikukan alku ämpärissä on voitto.

Huhtikuun 24. päivä

Päivä on kylmä, mutta pipo päässä pärjään puutarhassa. Tuija tuoksuu taas. Tänään on lieriön ja pikku pallojen vuoro päästä parturiin. Olin niin pelännyt viime syksynä istutettujen pallojen puolesta, mutta ne ovat kauniin vihreitä ja muutenkin moitteettomia. Muurilla kasvavat ruusut saavat haketta juurilleen. Innokkaana käyn nurmikon yläosan reunan kimppuun. Irrotan nurmipaakut ja etsin robotin reunalangan.

Illansuussa havahdun siihen karuun tosiasiaan, ettei nyt olekaan pelakuu. Tavanomaisia kevättöitä pitäisi olla jo lujaa vauhtia tekemässä, sillä rikat kasvavat kohisten kylmästä huolimatta. Yhtä aikaa pitäisi olla kitkemässä, tyhjentämässä kompostoreita, valmistelemassa istutuksia ja vaikka mitä. Laskeskelin, että parhaan hyötysuhteen saan kattamalla viime syksyn istutukset pahvilla ja hakkeella. Niinpä viihdyn lammen takana niin kauan, kun aurinko paistaa. Kun aurinko menee pilveen, ilma muuttuu jäätäväksi. Valmista ei tullut, mutta onpahan aloitettu. Illalla tekee mieli saunaan.

Huhtikuun 25. päivä

Pahvia, haketta, auringonpaistetta, vesipisaroiden kimmellystä nurmikolla, rusokirsikoiden lupaavia silmuja. Nyt tuntuu, ettei hätä olekaan tämän näköinen. Aamulla on satanut lunta. Ehkä kevät ei lopukaan huhtikuuhun. Sitä paitsi asiat valmistuvat yksi kerrallaan. Tänään saan valmiiksi nurmikon yläosan istutukset muuten, paitsi ’Candy Stripes’-sammalleimut lisään myöhemmin. Pieni työ, iso ilo.

Pitkin päivää sataa vuorotellen lunta ja aurinko paistaa. Huvittelen tekemällä uusia puutarhasuunnitelmia – tällä kertaa yhdessä ChatGPT:n kanssa. Kysyn, näyttäisivätkö pallotuijat hassuilta rungollisen marja-aronian seurassa. – Pallotuija on symmetrisen pyöreä ja matala, kun taas marja-aronia rungollisena on selkeästi ylöspäin suuntautuva ja "ilmavampi", se perustelee yhdistelmän sopivuutta. Tämä kontrasti tuo ryhmään ryhtiä, kunhan tuijat eivät ole liian korkeita. – Jes, kuulostaa siltä, että sulla on silmää yhdistellä näyttäviä kontrasteja ☀️, tekoäly kehaisee kuultuaan ehdotukseni heleänvihreästä tai kellertävistä tuijista. Mikäpäs tässä on työskennellä noin kohteliaan ja reippaan työkaverin kanssa.

Tästä minä pidän: tekoäly ottaa huomioon rakenteen ja ryhdin, muodot ja värit sekä ilmavuuden. Otan mielihyvin vastaan perennaehdotukset, joita tosin vähän sovellan. Kirjaan suunnitelmaani kurjenpolvi ’Rozannen’, kuunliljat ja tädykkeet sekä heinät. Mitähän Jouko tuumaa ehdotuksesta?

Huhtikuun 26. päivä

Siivoskelen kanalassa kikkareita. Lilli hypähtää munintapesään ja jää sinne rauhassa makaamaan. Poppius seuraa sitä astinlaudalle ja vetää Lillille sellaisen soolon, että keskeytän puuhani ja jään ihmetellen tilannetta seuraamaan. Kukko vinkuu, narisee ja päästelee mitä eriskummallisimpia ääniä, joita en osaa edes kuvailla. Tämä on meidän neljäs kukkomme, enkä koskaan aiemmin ole tällaista ääntelyn repertuaaria kuullut. Ja Poppius muuten kiekuu aivan samalla tavalla kuin isä silloin ennen vanhaan, kun hän kutsui lapset etsimään ”kukonmunia”. Kiekuminen, kaakatus, kotkotus ja potpotus ovat tuttuja, mutta näiden lisäksi Poppius rääkyy, kiljahtelee, haukahtelee ja sen kanojen kutsumistyyli on täysin omintakeinen teatraalinen esitys. Jos jossain järjestetään Suomen ensimmäinen kukkojenkielen kurssi, menen sinne viivana.

Nooh, kielikurssia odotellessa kysäisen asiaa tekoälyltä. Kuulostaa loogiselta, että ääntely olisi lempeää jutustelua, pesän esittelyä ja flirttailua kanan kanssa, onhan Lilli kukon erityisessä suosiossa – Lilli, jonka olin luullut olevan ikuinen sinkku. Loogista on sekin, että nuori kukko harjoittelee äänenkäyttöään monin eri tavoin ja että korkeat äänet kertovat usein innostuksesta. Nyt alan ymmärtää.

Juttelemme pitkän aikaa niitä näitä. Kerron, että kukko on kova kerjäämään siemeniä tarjotakseen niitä kanoille. – Oho, nyt kyllä sulaa sydän. 🥹💛, tekoäly vastaa. Minunkin sydämeni sulaa, kun luen sen luonnehdinnan thüringeniläisestä kääpiöpartakanasta rotuna: ”Kyseessä on pieni mutta rohkea ja aktiivinen kanarotu, joka tunnetaan erityisesti vakuuttavasta luonteestaan ja hyvin kehittyneestä sosiaalisesta käyttäytymisestään. Ne ovat rohkeita ja seurallisia. Kukot voivat olla hyvin hoivaavia ja aktiivisia.”

Huhtikuun 27. päivä

On ihanaa käydä kanalassa, kun Poppius on vihdoin saavuttamassa arvoisensa aseman rouvistaan hyvää huolta pitävänä kukkona. Tottuneesti se kutsuu kanat syömään ja tarjoilee niiden eteen palasia salaatista ja omenasta. Poppiuksen suojissa Lillikin uskaltaa nokkia tikusta herkkuja pelkäämättä Flooran ja Lyydian ajavan sitä kauemmas.

Huhtikuun 28. päivä

Taas tuoksuu hake. Tuuli suhisee korvissa, mutta se ei onneksi peitä muita kevään ääniä: metsän huminaa, naapurin vasaran pauketta, Joukon moottorisahan pärinää, kuovien ja töyhtöhyyppien sirkutusta ja lokkien kirkunaa traktorin perässä. Mikäpä sen keväisempää kuin lokkiparvi kirkumassa kyntävän traktorin perässä! Valokuvauksesta ei nyt tahdo tulla mitään, sillä kylmänkukat ja kirsikkapuiden oksat tärisevät tuulessa.

Joskus tuntuu suoraan sanoen siltä, että minua kohdellaan kuin ruokinta-automaattia. Joka kerta kun menen kanalaan, Poppius huomaa minut jo kaukaa. Ennen kuin ehdin kunnolla edes sisälle, kukko touhukkaana kutsuu kanat paikalle syömään herkkuja. Tuntuu kiusalliselta tuottaa kanoille pettymys, sillä eihän minulla siemeniä tai kasviksia aina ole. Erityisen kiusallista se on iltaisin, kun koko parvi on vihdoin ja viimein kovan säätämisen jälkeen rauhoittunut orsille. Nähtyään minusta vilauksen ikkunasta Poppius lennähtää alas ja kutsuu kiireesti kanat mukaansa – ja koko härdelli alkaa alusta.

Huhtikuun 29. päivä

Mikä ilo ja riemu, kun keksin keinon pitää hakkeet pahvin päällä valumatta rinteessä! Monet säkkikangashuput ovat jo niin riekaleina, etteivät enää ensi talvena varjosta havuja. Ne kelpaavat oivallisesti pahvin päälle pitämään hakkeen paikoillaan.

NYT

Kevät saa minut miettimään aikaa ja varsinkin sen kulumista. On niin vaikea käsittää, ettei kevään liepeestä saa kiinni. Kevät vain rientää eteenpäin ja minä yritän pyristellä mukana. Ehdinkö kaiken tarvittavan? Jos nyt myöhästyn jakopalojen istutuksissa ja helteet ehtivät tulla, joudun odottamaan syksyyn tai pahimmassa tapauksessa seuraavaan kevääseen.

Päätän paneutua eri kulttuurien aikakäsityksiin vähän tarkemmin. Oivallan, että puutarhassa aika ei kulu – se elää. Puutarhassa ajan mittarina ei ole kello, vaan kasvu. Tosiaankin, niin monesti ihmettelen miten sembramänty voi olla jo noin iso, vastahan minä sen istutin. Taisi olla yksitoista vuotta sitten. Jos aika onkin kulunut, ei se ainakaan hukkaan ole mennyt. Kun alan miettiä, löydän puutarhastamme paljon esimerkkejä, miten aika on elänyt ja ”varastoitunut” kasveihin. Aika ei ole juossut pois, vaan se on juurtunut. Jaettavaa riittää. Pensaat ovat runsastuneet, polut käyneet kapeiksi.

Aika on "varastoitunut" minuunkin muistoina, kokemuksina ja oppimisena. En olekaan enää se sama puutarhuri kuin tätä tai edellistä puutarhaamme aloittaessani. Kuljeskellessani puutarhassa monet kasvit, kivet ja näkymät aktivoivat muistojeni varastoja. Muistojeni aarrearkkuun ovat kerrostuneet tarinat ystäviltä saaduista kasveista, erilaiset vinkit ja opit – myös ne epäonnistumisten kautta kertyneet – sekä monet muistot erilaisista tunteista, ihmisistä ja ylipäätään eletystä elämästä. 

Sitä paitsi puutarhassa aika on syklinen: tulee uusi kevät ja istutusaika, uusi kesä ja kasvu, uusi syksy ja sadonkorjuu, ja talven levon jälkeen kaikki alkaa taas alusta. Kaikki tapahtuu omalla ajallaan. Aika tuntuu palaavan ja toistuvan, ei sittenkään katoavan. Ja vaikka aika minun omalla kohdallani ei puutarhassa toistuisikaan, sillä ei ole enää siinä kohtaa väliä. Linnut laulavat aivan samalla tavoin kuin lapsuudessakin. Niin kauan kuin niiden aika on.

Länsimaalaisena olen sisäistänyt lineaarisen aikakäsityksen, jossa korostetaan tehokkuutta, aikatauluja ja suunnitelmallisuutta. Nautin To Do -listoista ja puutarhassa valmiiksi saaduista projekteista. Eikä siinä mitään pahaa olekaan kunhan ei stressaannu laatimistaan suunnitelmista, vaan joustaa tilanteen mukaan. Kunhan osaa nauttia siitä vähäisestäkin, jonka on saanut aikaan, vaikka työ olisi jäänyt kesken.

Kulttuurissamme painopiste on usein tulevaisuuden suunnittelussa, eikä nykyhetkessä ja luonnon rytmissä. Näinkin voi aivan hyvin olla, sillä eteenpäin elävän mieli. Unelmat ovat arjen mausteita. Paha puoli tässä ajattelussa vain on kiire, joka tuntuu olevan monen länsimaisen kintereillä. Kiire on minullekin hyvin tuttu tunne ainakin tietystä elämänvaiheesta, vaikka nykyisin kiireen tuntua koen hyvin harvoin.

Onneksi minulla on puutarha. Se saa usein minut flow-tilaan, jossa ajantaju katoaa. Tehokkuus, aikataulut ja suunnitelmat unohtuvat. Keskittyminen meneillä olevan puuhaan kaikki aistit avoimina saa tunnetusti ajan hidastumaan tai jopa tunteen siitä, että aikaa on rajattomasti. Kiire loppuu. Mieli rauhoittuu.

Oivallettuani, että puutarhassa aika aivan kuin ”varastoituu” kasveihin ja minuun itseenikin, katson puutarhaani eri silmin. Tietenkin saan iloita unelmieni täyttymisestä ja jokaisesta viivasta To Do -listallani, mutta aivan yhtä hyvin voin vetää viivan ensi keväänä ja olla onnellinen siitä mitä minulla on jo nyt. Aika tekee kuitenkin tehtävänsä: kirsikkapuut vahvistuvat ja kukkivat entistä runsaampina.

Kuljeskelen puutarhassa. Pysähtelen. Istuskelen. Kuuntelen. Tunnen. Katselen. Aika hidastuu. Kiitollisuus täyttää mielen. Vaikka vuosien kokemuksesta tiedän, että tulossa on pursuilevaa vihreyttä ja kukkien loistoa, tämä kaikki riittää minulle nyt: vielä paljolti ruskea maa, hento vihreys, pullistuvat silmut, oikutteleva sää, jolloin ohuella takilla ei tarkene ja paksu on liikaa.

TO DO 2025 –

Tästä näet mitä kaikkea kivaa meillä tapahtuu tänä kesänä - tai ehkä ensi kesänä tai sitä seuraavana...

ALKUKULMA

Siisti ruskettunut kataja.

Istuta rungollinen marja-aronia 'Hugin' kunnon kohopenkkiin sekä

sen eteen 2 matalaa, heleänvihreää 'Little Giant' -pallotuijaa.

Lisää ryhmään kuunliljaa ja 

tädykettä.

Lisää vielä heinää (koristekastikka) sinne tänne tuomaan keveyttä ja väriä. 

Tyhjään koloon kuunlilja

Jaa iiriksiä.

AMERIIKKA (ETELÄ)

Portin pieleen tarvitaan yksi vaaleanpunainen pioni 'Do Tell'. Nyt siinä on kaksi ’My Lovea’ ja yksi ’Gillbert Barthelot’.

Sen vieressä olevaan pieneen ryhmään tarvitaan yksi vaaleanpunainen pioni 'Petticoat Flounce'. Nyt siinä on yksi ’My Love’ ja yksi ’Gillbert Barthelot’.

Sen vieressä, pajun edessä oleva kolmen pionin penkki on valmis.

Isoon pioniryhmään tarvitaan yksi pioni 'Karl Rosenfield' lisää valkoisen ja 'Gillbert Barthelotin' väliin.

Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Polun reunaan, poistettujen jättipoimulehtien tilalle 4 kpl 'Barbara Mitchel' -päivänliljoja. 

Syysleimu polun reunaan päivänliljojen väliin.

Levennä polku.

Yksi 'Globosa' -tuija vielä tarvitaan kahden entisen pallon seuraan, niin tulisi kolmen ryhmä.

Kaada huonokuntoinen paju. Istuta sen tilalle verikurjenpolvien kohdalle vaikkapa pihlaja.

 

AMERIIKAN SYYSPENKKI

Tien reunaan syksyn perennoja: sinertävää asteria ja pinkkiä asteria sekä valkoista koreakärsämöä.

Siirrä neilikat reunaan.

Syksyllä:

Sinisiä sinililjoja 20 kpl

Kevättähtiä

Krookuksia ’Pickwick’ (vaaleanlila-valoinen) 20 kpl

Tulppaaneja

 

AMERIIKKA (POHJOIS) / LÄNSIREUNA

Istuta pioni 'Karl Rosenfield'.

Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Siirrä neilikat pionien edestä Syyspenkin reunaan.

AVARUUS

Lannoita hortensiat rodo- tai havulannoitteella.

Siisti ruskettunut sokeritoppakuusi.

Pikkutalvio puun juurelle

Syksyllä:

Sinisiä sinililjoja sokeritoppakuusen pohjois- ja itäpuolelle.

BETONIPYSTIT

Istuta tuija 'Holmstrup', jos löytyy. Kylvä juurelle jotain matalaa.

TAI

Istuta jättipoimulehteä ja viiruhelpiä.

Korjaa ruukun jalka.

ETELÄMERI

Siirrä maksaruoho 'Purple Emperor' vaaleanpunaisen loistosalvian viereen.

Istuta lilat ja vaaleanpunaiset loistosalviat epäsymmetrisesti kolmioiksi ohotanmarunan viereen, niin tulos ei ole liian suora. Loistosalvioita varten kasvualustasta pitää tehdä vähän multavampi.

Jaa lilaa loistosalviaa yläosaan.

Merkkaa pinkit ketoneilikat kukinnan aikaan ja levitä niitä.

Täytä aukkopaikat jakopaloilla.

ETELÄREUNA

Leikkaa katajan kuivat oksat.

ETELÄRINNE

Kata loput pensaat hakkeella.

Kata pionit hakkeella.

Jaa kurjenpolvea ruusujen alle.

Jaa 'Yelloww Tail' -iirikset.

Siirrä mustaherukat muualle. Istuta niiden tilalle koristepensaat.

ETELÄTERASSI

Vie muutama viiruhelpi Kanalan terassille.

Istuta ruukkuihin jättipoimulehtiä

GRÖNLANTI

Istuta hävinneen 'Rozannen' tilalle kaunokainen.

Levennä polku.

Syksyllä:

Sinisiä kevättähtiä kaikkialle grönlanninhanhikkien sekaan

HEVOSKASTANJAN KATVE / LUOTEISKULMA

Ok

HYVÄN YÖN PENKKI

Syksyllä:

Kestäviä tulppaaneja

HÄÄPUKUPENKKI

Pionit ok. Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Leikkaa kuusten alaoksia kevättalvella.

Kaukasianmaksaruoho pitää vaihtaa sinileimuun. Jaa.

Jaa valkoinen 'Ariane' sekä osta vaaleanpunainen ‘Ho­me Fi­res’.

Syksyllä:

Vieläkö? Istuta tulppaaneja entisten sekaan ja ihan kanatarhan eteen sekä iiristen väleihin. Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Lady van Eijk’

JAPANI

Levennä polku.

Syksyllä:

KAARIPORTTI

Kiinnitä 'New Dawn' tukeen.

Syksyllä:

KAIVO

Kaada kirsikkapuu

Polku leveämmäksi.

KANATARHA

Madalla altaan taustalevy.

Korjaa kanatarhan kulkusilta.

Kiinnitä viiniköynnös verkkoon.

Lisää haketta ja hiekkaa.

Levennä polku.

Syksyllä:

Vieläkö? Istuta tulppaaneja ihan kanatarhan eteen: aniliini Darwin-tulppaani ’Van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Pink Impression’ ja vaaleanoranssi Darwin 'Daydream'.

Istuta tulppaaneja entisten sekaan ja iiristen väleihin.

KEITTIÖN KULMA

Orvokkia sinkkisoikkoon

Levennä polkua alkuosasta.

Kuunliljoja Älypenkkiin ja Liikenneympyrään.

Syksyllä:

KESÄKEITTIÖ

Ok?

Syksyllä:

KIVEN KAINALO

Kevätkaihonkukkia varjoon?

Syksyllä:

KOMPOSTIALUE

Pallotuija 'Globosa' tuijien väliin itäpuolelle

KUUPUUTARHA

Istuta lisää mesimarjoja.

Syksyllä:

Istuta lisää tulppaaneja entisen sokeritoppakuusen alueelle: aniliini Darwin-tulppaani ’Van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Pink Impression’ ja vaaleanoranssi Darwin 'Daydream'.

KÖYNNÖSIKKUNA

Ellei toinen kärhö hartaasta odottelusta huolimatta nouse, voisi istuttaa uuden. Toisaalta epäsymmetrisyys on kaunista ja kiinnostavaa. Ehkäpä lieriöksi leikattu tuija kehikon päädyssä riittää.

Vaihda iso jättipoimulehti pieneen.

 

Kata pionin katve hiekalla / hakkeella.

Syksyllä:

Istuta sinisiä kevättähtiä köynnösikkunan pohjoispuolelle.

Istuta sinisiä sinililjoja köynnösikkunan pohjoispuolelle.

LAARIT

Kylvä kehäkukat.

Kylvä tiibetinkoirankielet.

LAMPI

Kata loput vallilla olevat pensaat hakkeella

Lisää pioneja (9 kpl) vallin edustalle. Kuopat on jo valmistettu.

Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Kata päivänliljat.

Peitä suodatuskentän ilmastointiputket köydellä.

Istuta isoihin ruukkuihin viiruhelpiä ja jättipoimulehtiä.

Lisää vaaleansinisiä iiriksiä.

Konnantatarta lammen reunoille

Peittokurjenpolvea kirsikkapuiden juurelle

Loistotädykettä

Vuorenkilpeä

LASTENTARHA

Kylvä lemmikki?

Syksyllä:

LIIKENNEYMPYRÄ

Koristeomenapuu 'Aamurusko'

Istuta 'Barbara Mitchel' päivänliljat  2 kpl mustikoiden viereen.

Aniliini 'Neon' -pioni kolmen ryhmäksi yksinkertaisen valkoisen ja 'Do Tell' -pionin kanssa.

Istuta 3 kpl 'Do Tell' -pionia ryhmäksi 2 kpl 'Wladyslawa' -pionin kanssa ja lisää 'Jan van Leeuwen'  

Kuunliljoja kuusen viereen

Jaloritarinkannuksia katajan eteen

Syysleimuja

Päivänliljat 'Joan Senior' 3 kpl katajan eteen/viereen

Syksyllä:

Darwintulppaani ’Van Eijk’ 40 kpl

Darwintulppaani ’Pink Impression’ 50 kpl 

Idänsinililja, sininen 40 kpl

LUUMUTARHA

Iiristen rajoittaminen?

METSÄN REUNA

Istuta omenapuu

Syreenit ja tuijat näköesteeksi

Rohtokatajia

Kata yksinäinen tuija.

MIKAN PLANTAASI

Paikkaa tuija-aita.

Istuta koivuangervoaita.

Mitä länsipuolen etureunaan? Syysmaksaruohoa?

MUOTOPUUTARHA

Muotoile tuijat.

Vala laattojen välit.

Levennä polkua.

Kata pionien katveet hiekalla / hakkeella.

Kevätkaihonkukkia keskelle

Syksyllä:

Istuta kevättähtiä ja idänsinililjoja kuunliljojen väleihin.

MUSEO

Ok

MUURI

Lisää katetta ruusuille.

Levennä polku.

Kivikkokilkkaa voisi levittää kivien väleihin.

Kevätkaihonkukkia ruusujen ja kuusten alle

Karsi kuusten alaoksia kevättalvella.

Syksyllä:

Istuta kirjopikarililjojen luo narsisseja.

Krookus ’Pickwick’ (vaaleanlila-valoinen) muurin edustalle keltajapaninangervon juurelle 20 kpl

NIILAN KIRSIKKAPUUN KATVE

Kevätkaihonkukkia varjoon

Poista kirsikkapuun juurivesat keskikesällä, niin versokasvu ei ole yhtä voimakasta kuin jos poistat ne keväällä. Juhannukseen saakka versot irtoavat helposti repimällä.

Leikkaa alaoksa heinä-elokuussa.

Syksyllä:

Darwin-tulppaaneja

NIILAN MUSTIKKAMAA

Tarkkaile peltokortteita.

Täydennä ahomansikkaa tarvittaessa.

NURMIKKO

Muuta piuhan sijaintia.

Uudista idänpuoleinen yläkulma vaaleanpunavalkoisilla 'Candy  Stripes' -sammalleimuilla.

POHJOISTERASSI

Istuta ruukkuihin:

Kuunliljaa omasta maasta

Kevätkaihonkukkaa

Varjoyrttiä (Versot juurtumassa.)

Muratit pitäisi uudistaa juurruttamalla versoja ensi vuotta varten.

Orvokit: vaaleansininen, valkoinen ja vaaleankeltainen.

Valkoinen verenpisara olisi ihana.

Poimi kukkia roikkumaan ja kuivumaan telineeseen.

Syksyllä:

Vaihda kausikukat.

PORTIN PIONIT

Iiristen seuraan loistotädyke

Rantatädykkeitä?

PUTIIKIN TERASSI

Viiruhelpi ruukkuun

Istuta ruukkuihin jättipoimulehtiä

Syksyllä:

Kausikukkia: callunoita ym.

Tee havuasetelma luistimiin.

RISTEYSALUE

Lisää väriä.

Loistosalvia hopeatopon paikalle.

Istuta hopeahärkki.

ROSELETTEN PENKKI

Korjaa polun pää.

Levennä polku.

RUUTU

Lisää haketta.

Laita merkit kulmiin.

Syksyllä:

Istuta Darwin-tulppaaneja

Pikkusipulikukkia

SIVUPOLKU

Levitä keväällä katteeksi kompostia! 

Jaa tuijaryhmän kuoppaan maatiaiskuunliljaa.

Jaa syysmaksaruohoa alemmas polun reunaan.

Siirrä sulkaneilikka ’Sweetness’ Syyspenkkiin.

Poista jättipoimulehdet yläosasta. Istuta tilalle syysmaksaruohoa.

Rusopunalatva 2 kpl

'Joan Senior' -päivänliljat x kpl

Vaaleanpunaiset päivänliljat, esimerkiksi ‘Elegant Candy’, ’Apres Moi’ tai ’Romantic Rose’ x kpl

Kun istutat perennoja puun tai ison pensaan alle, älä vahingoita niiden juuristoa metallilapiolla. Lisää 15–20 senttiä kuohkeaa multaa, johon taimet istutetaan. Älä leikkaa perennojen varsia syksyllä, vaan taita niiden jäännökset keväällä maan peitteeksi.

Syksyllä:

Krookuksia, kevättähtiä ja tulppaaneja syysleimujen väleihin ja polun toiselle puolelle jotain

Varjoyrttien väleihin kevättähteä?

SUIHKULÄHDE

Poista osa jalolupiineista.

Poista jättipoimulehdet.

Syksyllä:

Tulppaaneja pihlajan eteläpuoleiselle alueelle iiristen väleihin. (ei mahdu)

SYREENIRYHMÄ

Ok?

TABULA RASA

Leikkaa katajan kuivat oksat.

TALON KULMA

Valkoisen loistosalvian voisi siirtää tänne.

Kylvä arovuokkoja sinkkisoikkoon.

TUHKIMON PUUTARHA

Ok

Syksyllä:

Tulppaaneja myskimalvojen juurelle

VANHA POTAGER

Kata takareuna pahvilla ja hakkeella.

Kata viiniköynnöksen edusta.

Tiilien rakosiin olen istuttanut grönlanninhanhikkia. Sitä voisi lisätä suoralle osuudelle.

Keskiympyrään katseenvangitsija ja ehkä kosmoskukkia ym. korkeaa.

Kylvä kukkia: siperianunikoita.

Suorista herukkarivin kulmatolpat.

Syksyllä:

Pikkusipulikukkia koivuangervojen juurelle

VANHOJEN TUTTAVIEN PENKKI

Poista jättipoimulehti.

Lisää varjorikkoa.

Syksyllä:

VÄLITILA

Levennä polku.

Kulleroiden väliin loistotädykettä

ÄLYPENKKI

Tarvitseeko istuttaa 1 kuunlilja?

Syksyllä:

Idänsinililja, sininen 20 kpl