TO DO 2024 -

Erään aikakauslehden slogania mukaillen sanon: ”Kaikki kiva tapahtuu kotona ja puutarhassa.” Tästä näet mitä kaikkea kivaa meillä tapahtuu (tai on tapahtunut) tänä kesänä - tai ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa.

ALKUKULMA

Istuta lehtipuu tai kapea (Serbian)kuusi sekä pari matalaa pensasmaista havua.

Mitä tyhjään koloon?

AMERIIKKA (ETELÄ)

Portin pieleen tarvitaan yksi vaaleanpunainen pioni (esim. 'Angel Cheeks'). Sille on jo paikka valmiina. Nyt siinä on kaksi ’My Lovea’ ja yksi ’Gillbert Barthelot’.

Sen vieressä olevaan pieneen ryhmään tarvitaan yksi vaaleanpunainen pioni (esim. 'Angel Cheeks'). Sille on jo paikka valmiina. Nyt siinä on yksi ’My Love’ ja yksi ’Gillbert Barthelot’.

Sen vieressä, pajun edessä oleva kolmen pionin penkki on valmis.

Isoon pioniryhmään tarvitaan yksi pioni lisää valkoisen ja 'Gillbert Barthelotin' väliin.

Poista pionipenkeistä liian tiheästi kasvavaa maanpeitekasvillisuutta.

Kärsämöitä täytyy lisätä, jotta niitä raaskii poimia.

Levennä polku.

AMERIIKKA (POHJOIS)

Istuta pihlaja?

Yksi 'Globosa' -tuija vielä tarvitaan kahden entisen pallon seuraan, niin tulisi kolmen ryhmä. Viiden ryhmäkin olisi kiva.

Siirrä idänliljat ja tarhasarjaliljat pois.

Länsireunalla laarit tuovat vähän selkeyttä ilmeeseen, mutta ne eivät ole riittäviä. Jotakin muutakin tarvitaan. Ehkä jokin havuryhmä: kapea kuusi seuralaisineen. Pieni kukkapuu?

AVARUUS

Lannoita hortensiat rodo- tai havulannoitteella.

Yksivärisiä kuunliljoja voisi lisätä pohjoiskulmaan.

Pikkutalvio puun juurelle

Valkoisia koreakärsämöitä

Vuorenkilpi näyttäisi selkeämmältä isohkona kolmiona kulmassa kuin nykyinen maanpeitekasvusto.

Levennä polku.

Syksyllä:

Sinisiä sinililjoja

BETONIPYSTIT

Keväällä ruukkuihin täytyy istuttaa/kylvää jotakin rippijuhlia varten: koristekastikka, unikoita ja kosmoskukkia.

ETELÄMERI

Hanki loistosalvia ’Rose Queen

Kokeile harmaita Mathilde M:n puutarhakoristeita lännenpuoleisen harokatajan läheisyyteen.

Harokataja pitää leikata saksilla, niin ei robotin tarvitsi tehdä sitä.

Kissankäpälää voisi jakaa toisenkin harokatajan kainaloon.

Siirrä maksaruoho 'Purple Emperor' vaaleanpunaisen loistosalvian viereen.

Istuta lilat ja vaaleanpunaiset loistosalviat epäsymmetrisesti kolmioiksi ohotanmarunan viereen, niin tulos ei ole liian suora. Loistosalvioita varten kasvualustasta pitää tehdä vähän multavampi.

Jaa lilaa loistosalviaa yläosaan.

Merkkaa pinkit ketoneilikat kukinnan aikaan ja levitä niitä.

Täytä aukkopaikat jakopaloilla.

ETELÄREUNA

Istuta ahomansikka aukkopaikkoihin

ETELÄRINNE

'Zen'Spirit Gold' -keltajapaninangervoa 2 kpl

Pikkujasmike 1 kpl

Angervo 2 kpl

Kata loput pensaat hakkeella.

Portin eteen ahomansikkaa.

ETELÄTERASSI

Juhlakesänä pitää tehdä jotakin näyttävämpää istutusta: viiruhelvet.

GRÖNLANTI

Istuta hävinneen 'Rozannen' tilalle jotakin.

Levennä polku.

Syksyllä:

HEVOSKASTANJAN KATVE / LUOTEISKULMA

’Ritausman’ kaveriksi voisi istuttaa päivänliljoja.

Siirrä idänliljat ja tarhasarjaliljat tänne.

Siirrä syysleimuja tänne.

HYVÄN YÖN PENKKI

'Hewitt's Double' -jaloängelmä taka-alalle

Syksyllä:

Kestäviä tulppaaneja

HÄÄPUKUPENKKI

Pionit ok

Leikkaa kuusten alaoksia.

Siirrä pensashanhikit pois ja istuta niiden tilalle 'Garden Lace' -päivänliljoja.

Kiinnitä viiniköynnös verkkoon.

Kaukasianmaksaruoho pitää vaihtaa rönsyleimuun. Jaa tänne rönsyleimua 'Ariane'

Jaloängelmä pioniryhmän keskelle, esim. 'Splendide' tai joku muu vaaleanpunainen, ei kuitenkaan liian korkea

Rönsyleimu valkoinen 'Ariane' ja vaaleanpunainen ‘Ho­me Fi­res’ ja vaaleansinisävyinen ’Blue Ridge’

Morsionruusu 'Juhannusmorsian' aidan alkuun

Syksyllä:

Istuta tulppaaneja entisten sekaan ja ihan kanatarhan eteen sekä iiristen väleihin. Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Lady van Eijk’

JAPANI

Maanpeitekasvi (maksaruoho) muovin paikalle

Levennä polku.

Syksyllä:

KAARIPORTTI

'New Dawn' pois ja sen tilalle kärhö

Syksyllä:

KAIVO

’Green Wizzard’ -päivänhatun jättämään koloon olisi ihana saada joku korkea jaloritarinkannus.

Levennä polku.

KANATARHA

Poista altaan viemäriputki ja madalla taustalevy

Viiniköynnös kannattaa ohjata tukeen.

Levennä polku.

Syksyllä:

Istuta tulppaaneja ihan kanatarhan eteen: aniliini Darwin-tulppaani ’Van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Pink Impression’ ja vaaleanoranssi Darwin 'Daydream'.

Istuta tulppaaneja entisten sekaan ja iiristen väleihin.

KEITTIÖN KULMA

Levennä polku.

Siirrä kuunliljoja sisemmälle kukkapenkkiin.

Orvokkia sinkkisoikkoon

Karsi joulukuusen alaoksista muutamia niin, että runko jäisi enemmän näkyviin.

Syksyllä:

KESÄKEITTIÖ

Voisin vielä asentaa rajauksen.

Levennä polku.

Syksyllä:

KIVEN KAINALO

Kevätkaihonkukkia varjoon?

Syksyllä:

KOMPOSTIALUE

Pallotuija 'Globosa' tuijien väliin itäpuolelle

KUUPUUTARHA

Sokeritopan jättämään koloon valeangervo ja tähkätädyke 'Anniversary Rose' 2 kpl

Syksyllä:

Istuta tulppaaneja entisen sokeritoppakuusen alueelle: aniliini Darwin-tulppaani ’Van Eijk’ ja vaaleanpunainen tulppaani ’Pink Impression’ ja vaaleanoranssi Darwin 'Daydream'.

KÖYNNÖSIKKUNA

Ellei toinen kärhö hartaasta odottelusta huolimatta nouse, voisi istuttaa uuden. Toisaalta epäsymmetrisyys on kaunista ja kiinnostavaa. Ehkäpä lieriöksi leikattu tuija kehikon päädyssä riittää.

Syksyllä:

LAARIT

Kitke tyhjiksi talvea varten

LAMPI

Kata loput vallilla olevat pensaat hakkeella

Lisää pensaita vallille: kanatarhan edustan hanhikit

Lisää pioneja (21 kpl) vallin edustalle

Lisää pioneja (10 kpl) vallin edustalle. Kuopat on jo valmistettu.

Päivänliljat ’Entrapment’ 4+1 kpl

Päivänliljat ’Rave On’ 6 kpl

Aroniat 3 kpl niityn reunaan

Angervo kirsikkapuiden väliin

Koivuangervot 2 kpl nurmikon laitaan peittämään putkea

Grönlanninhanhikkia lammen reunoille

Konnantatarta lammen reunoille

Peittokurjenpolvea kirsikkapuiden juurelle

Loistotädykettä

Vuorenkilpeä

Tien reunaan matalaa maksaruohoa

LASTENTARHA

?

Syksyllä:

LIIKENNEYMPYRÄ

Omenapuu

Päivänliljoja

Pioneja

Kuunliljoja

LUUMUTARHA

Iiristen rajoittaminen?

Syksyllä:

METSÄN REUNA

Rungollinen marja-aronia??

MIKAN PLANTAASI

Paikkaa tuija-aita

MUOTOPUUTARHA

Viiruhelpien tilalle koristekastikat

Kevätkaihonkukkia ulkoreunaan

Tuijien muotoilu

Levennä polku.

Syksyllä:

Istuta kevättähtiä ja idänsinililjoja koivuangervopensaiden juurelle.

MUSEO

Ok

MUURI

Levennä polku.

Kivikkokilkkaa voisi levittää kivien väleihin.

Kevätkaihonkukkia ruusujen ja kuusten alle

Karsi kuusten alaoksia.

NIILAN KIRSIKKAPUUN KATVE

Kevätkaihonkukkia varjoon

Syksyllä:

NIILAN MUSTIKKAMAA

Tarkkaile peltokortteita.

Täydennä ahomansikkaa tarvittaessa.

NURMIKKO

Robotin huolto

Uudista idänpuoleinen yläkulma vaaleanpunavalkoisilla leimuilla.

POHJOISTERASSI

Istuta pallotuijat maahan.

Muratit pitäisi uudistaa juurruttamalla versoja ensi vuotta varten.

Orvokit: vaaleansininen, valkoinen ja vaaleankeltainen.

Palloja (puksi tai tuija) ja kaikille yhtenäiset ruukut.

Valkoinen verenpisara olisi ihana.

Syksyllä:

Vaihda kausikukat.

PORTIN PIONIT

Iiristen seuraan loistotädyke

Rantatädykkeitä?

PUTIIKIN TERASSI

Heiniä ruukkuihin

Syksyllä:

Kausikukkia

RISTEYSALUE

Lisää väriä.

Loistosalvia hopeatopon paikalle.

Hopeahärkki.

Levennä polku.

ROSELETTEN PENKKI

Ok

RUUTU

Vaaleanpunainen jaloängelmä päivänliljojen väleihin

Syksyllä:

Tulppaaneja

SIVUPOLKU

Levennä polku.

Levitä keväällä katteeksi kompostia! 

Siirrä syyshortensia parempaan paikkaan.

Vähennä jättipoimulehtiä.

Valeangervo x kpl

Keltajapaninangervo 'Zen'Spirit Gold' 1 kpl

Tuija 'Globosa' 2 kpl

Rusopunalatva 2 kpl

Koristekastikka 'Overdam' 1 kpl

'Joan Senior' -päivänliljat x kpl

Vaaleanpunaiset päivänliljat, esimerkiksi ‘Elegant Candy’, ’Apres Moi’ tai ’Romantic Rose’ x kpl

Sulkaneilikka ’Sweetness’ 

Leikkokärsämö

Kun istutat perennoja puun tai ison pensaan alle, älä vahingoita niiden juuristoa metallilapiolla. Lisää 15–20 senttiä kuohkeaa multaa, johon taimet istutetaan. Älä leikkaa perennojen varsia syksyllä, vaan taita niiden jäännökset keväällä maan peitteeksi.

Syksyllä:

Varjoyrttien väleihin kevättähteä?

Varjoyrttien väleihin helmililjaa

SUIHKULÄHDE

??

Syksyllä:

SYREENIRYHMÄ

?

TABULA RASA

Rantatädyke 'Pink Shades'

Tähkätädyke

Levennä polku.

TALON KULMA

Valkoisen loistosalvian voisi siirtää tänne ja istuttaa sen tilalle tulikukan.

TUHKIMON PUUTARHA

Polun pään pioniryhmän eteläpuolelle sopii päivänlilja, ehkä vaaleanpunainen.

Tarha-alpin paikalle vaaleanpunainen myskimalva

Syksyllä:

Tulppaaneja myskimalvojen juurelle

VANHA POTAGER

Tiilien rakosiin olen istuttanut grönlanninhanhikkia. Sitä voisi lisätä suoralle osuudelle.

Keskiympyrään katseenvangitsija ja ehkä kosmoskukkia ym. korkeaa.

Kylvä vähän kukkia: siperianunikoita.

Syksyllä:

Pikkusipulikukkia koivuangervojen juurelle

VANHOJEN TUTTAVIEN PENKKI

??

Syksyllä:

VÄLITILA

Vaaleansinisiä jaloritarinkannuksia

Kulleroita ei nykyisillä paikoillaan voi olla liikaa.

Syksyllä:

KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Heinäkuussa

Heinäkuun 4. päivä

On vuoronvaihdon aika. Pionit väistyvät ja antavat tilaa malvoille, rantatädykkeille, pallo-ohdakkeille, päivänliljoille, kurjenpolville, kärhöille, kärsämöille, syysleimuille…

Perinteisesti näihin aikoihin on vietetty Tässä ei ole mitään järkeä -teemapäivää. Minusta tuntuu, että se on tänä vuonna peruttu. Toivon niin. Pienet muutokset puutarhassa (kuten kurjenkellojen ja akileijojen keskittäminen yhdelle alueelle sekä koivuangervoaidan istuttaminen) ovat tehneet hyvää yleisilmeelle, rikkatilanne on hallinnassa ja kuihtuneet pionipenkit on siistitty.

Heinäkuun 5. päivä

Ripsii vettä. Sadepäivän puuhaksi vien kanoille porkkanaa. Puran Leniltä tulleet tuotteet. Erityisesti ilahduttavat kookkaat pahvilaatikot, joihin tuotteet on pakattu. Niistä on jatkuva pula puutarhassa. Hienoa, että saamme naapurilta myös kasan risuja haketettavaksi. Tästä tulee kivaa!

Kuvauskohteet omassa puutarhassa ovat vähissä. Lähden Joukon kanssa lähiretkelle ihailemaan maalaismaisemia. Kävelemme kauniissa pelto- ja järvimaisemassa. Tuntuu kuin olisimme mökillä. Lampaat määkivät. Kuvaan maitohorsmia ja koiranputkia. Vielä kotona iltapalalla olen täysin mökkitunnelmissa. Loppuhuipennukseksi lämmitämme saunan ja käymme viileässä ammeessa. Ah, miten ihanaa se onkaan! Melkein kuin uimassa kävisi. Ja tämä kaikki ilman mökin omistajan huolia!


Heinäkuun 7. päivä

Etelätuuli puhaltaa lämpimästi, mutta niin voimakkaasti, etten voi päästää kanoja ulos. En itsekään viihdy tuulisessa puutarhassa, joten tuon puutarhan sisälle. Kannan sisälle ämpäreittäin tädykkeitä, pallo-ohdakkeita, tähtiputkia ja kärsämöitä, viimeiset pionit ja vähän vihreää. Tädykkeet ovat ihania, mutta eivät ne minua helpolla päästä. Teen kaksi pientä kimppua ja yhden suuren. Totean taas kerran, että pienet kimput ovat minun juttuni.

Heinäkuun 9. päivä

Leikkaan puutarhan ainokaisen pioninnupun ja teen pikkuisen kimpun Sinellalle. Aiomme käydä hänen kanssaan kävelyllä Tampellan rantaraitilla ja vähän keskustan tuntumassakin.

Rantaraitilla ihailen maitohorsmia, keltaisia tulikukkia ja raunioyrttejä sekä muuta rannan kasvillisuutta. Ne näyttävät ihanan raikkailta. Ovat löytäneet täydelliset paikkansa istutusten seasta.

Siskoni Instagram-päivityksestä inspiroituneena ihmettelen kasvien elinvoimaa betoniviidakossa. Rohtoraunioyrtti ei häpeä paikkaansa roskiksen kainalossa. Tuo sininen kukka näyttää upealta. Viisi pientä keltaista kukkaa koristaa talon reunaa asfaltin näkymättömässä raossa aivan kuin ne olisi suunniteltu siihen. Liikenteenjakajan raosta nousee metrin korkuinen puu. Ihmeellistä; sen on täytynyt kestää talven tuulet ja tuiskut karussa paikassaan.


Heinäkuun 10. päivä

Viimeinenkin kuoppa on kaivettu ja pionit istutettu. Noelilla on vielä intoa kaivaa lisää kuoppia, joten marssin Joukon kanssa lammen taakse. Yhdessä hujauksessa tökimme kepit maahan. Ostoslistaan merkkaan kolme marja-aroniaa, kymmenen pionia ja kymmenen päivänliljaa.

Heinäkuun 12. päivä

Tänään suuntaamme Muuramen ja Viherlandian kautta siskoni luo Toivakkaan. Matkatavaroita en tarvitse montaa, mutta kukkamaljakko on kiva ottaa auton juomatelineeseen. Kimpun tädykkeet kaartuvat juuri kauneimmillaan. Pioni väsähti, mutta isotähtiputket ovat ihania. Äidille vien tuliaisiksi pienen asetelman kermakannussa ja ämpärillisen puutarhan kukkia ja oksia. Hän on todella innoissaan niistä. Hän saa tehdä niistä itse mieleisensä asetelman.

Viherlandiasta poimin kolme juuri täydellisen väristä ’Zen’Spirit Gold’ -keltajapaninangervoa, marja-aroniat Joukolle sekä pari ’Anniversary Rose’ -tähkätädykettä.

– Täällä on tällainen vapaa kasvatus, siskoni esittelee mökkipuutarhaansa. Puutarha on villi, vapaa ja kaunis. Pörriäisetkin pitävät siitä. Siskoni lupaa meille maa-artisokkia. Kaivetaan ne vasta huomenna. Pihapiirin lintulajisto on hämmästyttävä: ainakin 80 eri lajia on bongattu. Ilta on tosi kiva hyttysistä huolimatta. Grillissä paistuu kanaa ja kasvisvartaita, palvelu pelaa, järvi on peilityyni, ilma on lämmin, kaikkialla on rauhallista ja hiljaista.


Heinäkuun 13. päivä

Mökkirannassa aamu on ihmeellisen tyyni ja kaunis. Aamupalalla teemme toimintasuunnitelman. Käynti Tommolan tilalla kannattaa hoitaa ensin alta pois. Sitten paistetaan lettuja Rutalahden rannassa ja käydään mikroretkellä. Eräopassiskoni on luvannut suunnitella meille pienen retken lähiluontoon.

Sää suosii meitä koko matkan ajan. Saamme valita perennat kauniissa auringonpaisteessa. Kymmenen päivänliljaa lammen taakse ja viisi hevoskastanjan katveeseen, ostoslistan mukaan yksi ’Coral Reef’ -unikko, valeangervo ja ’Hewitt’s Double’ -ängelmä. Heräteostoksena vielä rantatädyke ’Pink Shades’. Olen nyt hullaantunut kaikkiin tädykkeisiin. Tämä taitaa olla kahdeksas tädykelajike meillä. Näytemaalla jättiängelmä ’Elin’ sekä etelänruusuruoho jäävät mieleen kaihertamaan. Kunpa keksisin niille paikat. Niin, ja vaaleankeltaiselle kirahvinkukalle.

Maukkaiden lettukestien jälkeen siskoni johdattelee meidät metsäautotietä pitkin korkealle paikalle, josta pääsemme hämmästelemään niin sanottua pirunpeltoa. Tuo jääkauden muovaama kivimuodostelma on kuin valtava jähmettynyt joki metsärinteiden välissä. Ihmeellisintä on, että kivien väleissä ei kasva oikeastaan mitään. On mykistävää ajatella, kuinka syvä kiviä täynnä olevan rotkon täytyy olla, ettei se vuosien saatossa ole täyttynyt humuksella. Vai miksi juuri mikään ei kasva siellä?

Kiitollisina saamastamme vieraanvaraisuudesta ja maa-artisokista lähdemme kotia kohti. Mäkinen, metsäinen tie tuntuu eksoottiselta. Kotimatkalla meidän täytyy vielä poiketa ruokakaupassa. Ostoskeskuksen hälinässä kupla puhkeaa; nyt oikein korostuu se, että olemme saaneet viettää pari päivää ihanassa luonnonrauhassa ja hiljaisuudessa.


Heinäkuun 15. päivä

Olen viime päivinä harkinnut kivijalkaputiikista luopumista. Verkkokauppa on ok, sillä paketit voi kääriä juuri niin hitaasti ja kömpelösti kuin haluaa. Sen sijaan asiakkaiden palveleminen putiikissa on kiusallista, kun kaikki pitää tehdä hankalasti avustajan kanssa. Varsinkin maksupäätteiden kanssa temppuileminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Jospa vain luovuttaisin.

Saan ystävällisen viestin asiakkaalta. Nuoripari haluaa tulla käymään putiikissa. Sehän sopii. Mielelläni palvelen. Valitaan mittareita, soraa ja lannoitetta, jutellaan niitä näitä. Olen varoittanut etukäteen, että palvelu on kömpelöä. Ei kuulemma haittaa, oli kiva ajella tänne maaseudulle eikä ole kiirettä. Maksupääte hidastelee, mutta toimii kuitenkin. Huh! Sataa vettä, mutta he ovat varustautuneet sateenvarjoin. – Haluatteko vilkaista puutarhaa, kysyn, on kyllä aika märkää. Sade ei kuulemma haittaa ja niin lähdemme katselemaan puutarhaa. Rupattelemme kasveista, puutarhasta, puutarhaelämästä. Hyvästellessä halaamme. Heidän lähdettyään huomaan, että reilu puolitoista tuntia on kulunut hujauksessa. Koko loppuillan Joukosta ja minusta tuntuu, että ystävät ovat käyneet kylässä. Ei, en sittenkään luovuta vielä.


Heinäkuun 22. päivä

Sadekausi vaihtui äkillisesti hirmuiseen helteeseen. Joukolle tulee kiire pihatöihin, minä puolestani viihdyn ilmalämpöpumpun viileässä ilmavirrassa. Päivä ei kuitenkaan valu hukkaan. Saan istutettua valeangervon ja tähkätädykkeet tärveltyneen sokeritoppakuusen paikalle. Rantatädyke ’Pink Shades’ saa alkaa maalata elämäntarinaansa Tabula rasaan.

Heinäkuun 23. päivä

Päivä on aurinkoinen ja kuuma, mutta tuulenvire helpottaa oloa. Ihan hyvä päivä istuttamiseen.

Eteläreunalla joudun vastakkain kiven kanssa. Heti maan pinnan alla järkäle täyttää koko sen alueen, johon olin ajatellut istuttaa keltajapaninangervot. Minun ei tarvitse kahta sekuntia miettiä, kumpi tässä luovuttaa. Se olen minä. Onneksi uusi suunnitelma on melkein parempi kuin alkuperäinen. Kaksi puskaa pääsee marja-aronian helmaan, kolmas Sivupolun varteen purppuraheisiangervon kainaloon. Limenvärinen pensas on tosi nätti tummanpunaista lehdistöä vasten.

Illalla tummia pilviä kerääntyy taivaalle. Pilvet ovat valokuvauksellinen kauniita, mutta niitä on mahdotonta vangita pikseleiksi. Taivas hämärtyy ja sitten ropsahtaa kunnon sade. Ilma viilenee.

Sateen jälkeen ulkona tuntuu kuin menisi kylpyhuoneeseen suihkun jälkeen. Puutarha tuoksuu voimakkaasti. Ihmeellistä! Tämän kun saisi taltioitua pieneen purkkiin talven varalle.


Heinäkuun 24. päivä

Jouko kiertää puutarhaa ämpäri kädessään. Hän on lähdössä äitiään katsomaan hoitokotiin. Olen ehdottanut hänelle, että veisi anopille puutarhasta materiaalia ja tekisi yhdessä hänen kanssaan niistä kimppuja. Jos anoppi ei jaksaisi itse asetella kukkia, hän voisi osallistua ideoimalla tai vain katselemalla. Ämpäri täyttyy vihreän, punaisen ja valkoisen eri sävyistä. – Tästähän riittäisi koko hoitokodin mummoille, Jouko sanoo. Kokemuksesta tiedän, että materiaalia ei ole ollenkaan liikaa kolmeen maljakkoon.

Illalla saan puhelun. Anoppi soittaa iloisena. Häntä aivan naurattaa, niin onnellinen hän on kukista. Joukokin on onnellinen. Tyytyväinen olen minäkin, kun Jouko otti haasteen vastaan ja onnistui siinä.

Heinäkuun 25. päivä

Tänään on ihana päivä: Asla tulee ensimmäiselle kotilomalle armeijasta, Jouko palaa Seinäjoelta ja minä saan kaksi pallotuijaa maahan. Nyt Sivupolun kolmen pallotuijan ryhmä on valmis. En ollut suunnitellut sitä tähän saumaan, mutta siinä se nyt on.

Iltapäivällä taivas tummuu. Salamat välähtelevät. Ukkonen jyrähtää niin lähellä, että säpsähdän. Sataa kuin saavista kaataen. Kesä todellakin näkyy, kuuluu ja tuntuu. Tämän tunteen kun muistaisin vielä talvellakin!

Heinäkuun 29. päivä

Viimeisetkin päivänliljat ovat nyt maassa. Valmiiksi saamisen riemua kuitenkin himmentää pettymyksen karvas sivumaku. Olin haaveillut persikkaisen pinkistä ryhmästä lammen taakse, mutta näiden päivänliljojen punainen onkin ennemmin lilaan taittuva viininpunainen. Lajikkeiden värit kyllä mätsäävät täydellisesti yhteen, mutta se on laiha lohtu. Kun netissä tarkkaan valitsemiani lajikkeita ei Tommolassa ollut, vaihdoin ne toisiin myyjän kuvailun perusteella. Näytemaalla päivänliljat olivat vasta nupuillaan eikä valokuviakaan ollut. Klassinen moka, ei voi mitään. Onneksi kukkaryhmiä katsotaan etäältä, niin ehkä vahinko ei ole kovin suuri.


Heinäkuun 30. päivä

Pensasmustikat ovat suuria ja sinisiä. Marjoja on valtavasti. Maistelen niitä suoraan pensaista. Mustikoiden maku on mieto, mutta en meinaa malttaa lopettaa.

Anoppi soittaa Joukolle, että pitäisi tulla äkkiä tänne (200 km päähän): kukat alkavat kuihtua (siis ne, jotka Jouko vei puutarhastamme ja asetteli äitinsä kanssa maljakoihin). Minua liikuttaa, miten paljon hän on nauttinut kukista. Illemmalla soitamme hänelle ja lupaamme tuoda lisää kukkia vähän myöhemmin. Vaikka hän on väsynyt ja hyvin huonossa kunnossa, hän nauraa ääneen. Niin heleää naurua harvoin enää kuuleekaan.


Heinäkuun 31. päivä

Ehdin kiertää puutarhassa valokuvaamassa ennen kuin alkaa sataa. On valoisa päivä ja kesäsade tuntuu ihanalta. Vien kanoille porkkanaa. Viipyilen matkalla ja nautin sateesta.

KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Kesäkuussa

Kesäkuun 1. päivä

Ajatus jysähtää päähäni kuin ukkospilvi: tämä ei ole mitään hetkellistä, vaan Poppius on vakavasti sairas. Ihana Poppius-raukka! Sen harja on sinertänyt jo jonkin aikaa, mutta nyt myös kukon käytös on muuttunut. Se ei enää kutsu kanoja syömään. Syö onneksi itse hyvällä ruokahalulla, mutta ei tarjoile rouville. En ole kuullut sen kiekuvan muutamaan päivään. En voi uskoa tätä todeksi. Poppius on ollut meillä vasta kolme ja puoli viikkoa, ja nyt on jo luopumisen tuskan aika.

Kesäkuun 2. päivä

Olen suunnitellut jälkiruuaksi mansikkaraparperirahkan, mutta juuri silloin, kun pitäisi hakea raparperit, sataa kaatamalla. Päätän tehdä mansikkarahkan ja raparperihillokkeen erikseen sitten, kun sade lakkaa. Raparperit kukkivat komeimmillaan, mutta ei haittaa. Käytän ohuita varsia. Hillokkeesta tulee tosi hyvää.

Kesäkuun 3. päivä

Tänään leikataan oikein urakalla. Jouko parturoi koivuangervoaidat, minä leikkaan vuorenkilvet ja talvella kuolleet ruusunoksat sekä ruskettuneet havut. Ei ollut suosiollinen talvi sen enempää havuille kuin ruusuillekaan.

–Poppius kiekaisi, Jouko huikkaa ovenraosta ja kiirehtii jatkamaan hommaansa. Hän tietää, miten iloiseksi hän tuolla lauseella minut saa. Minä säntään kanalaan ja tosiaan: kukko kiekuu. Se on ollut aamulla apea eikä innostunut nokkimaan herkkuja. Nyt se kiirehtii reippaasti tarhaan, kun vien apiloita ja omenaa. Vaikuttaa siltä, että se jopa vähän kutsuu kanoja. Ei se vielä tarjoile rouvilleen, mutta syö sentään itse hyvällä ruokahalulla.


Kesäkuun 5. päivä

On surullista käydä kanalassa ja nähdä Poppiuksen kunnon yhä huononevan. Se ajaa Flooran pontevasti pois herkkujen ääreltä, vaikka se vasta äskettäin on pitänyt siitä ja kaikista muistakin rouvistaan esimerkillisen hyvää huolta. Illalla näen sen istuvan alaorrella väärinpäin. Sydäntäni särkee, kun Poppius katselee minua jutellessani sille. En haluaisi luopua siitä näin pian. Juuri kun se on rohkaistunut niin paljon, että tulee pyytämään lisää herkkuja, kun entiset ovat loppuneet.


Kesäkuun 6. päivä

Käyn kanalassa itkemässä. Poppius on väsynyt. Se katsoo kauniisti, kun juttelen sille. Hyvästelen.

Kesäkuun 7. päivä

Juhlafiilis tulee pikkuhiljaa kotia ja puutarhaa laittelemalla. Iirikset ja jalolupiinit pitävät huolen puutarhan väriloistosta. Osa pioneista kukkii jo. Jännittää, pullistuvatko nuput niin, että vieraat voisivat kerätä kimput kotiin viemisiksi.

On vaikeaa yhtä aikaa valmistella iloisia juhlia ja seurata Poppiuksen sairastamista. Onneksi Poppius on vähän virkeämpi kuin eilen, joten itsekin olen paremmalla mielellä.

Kesäkuun 8. päivä

Olen varautunut konfirmaatiotilaisuuteen paksulla nipulla nenäliinoja. Tällä kertaa pääsen vähemmillä kyynelillä kuin yleensä, sillä istumme niin takana, että en näe rakasta poikaani kuin vilaukselta muutamia kertoja. Siellä hän kuitenkin on, ja häntä ajatellessani sydämeni on pakahtua kiitollisuudesta ja onnesta.

Reissun jälkeen tekisi mieli oikaista sohvalle hetkeksi, mutta aikaa ei ole hukattavaksi. Vaikka olen suunnitellut hyvin yksinkertaiset asetelmat – vaaleansinisiä iiriksiä, niiden kapeita lehtiä sekä morsiusharsoa lasipulloihin – onnistun käyttämään puuhaan useita tunteja. Asettelen lasipullot eri puolille taloa ja saan välittömästi myönteistä palautetta vessaan asettelemistani kukista ja muistakin.

Poppius on aiempaa virkeämpi. Innoissaan se syö omenaa kädestä. Omena onkin sen herkkua. Seesaminsiemenetkin maistuvat. Voisikohan se sittenkin parantua? Näyttäisi siltä, että saamme juhlia iloisissa merkeissä.


Kesäkuun 9. päivä

Aamu on ollut tuulinen ja sateinen, mutta nyt aurinko näyttäytyy ja tuulikin tyyntyy. Laitan liinat terassin pöydille ja teen vielä pieniä viimeistelyjä ennen juhlavieraiden tuloa.

Yhtäkkiä alkaa tuulla rajusti. On vaikea nähdä ikkunasta ulos, kun sade piiskaa lasia. Rajuilma tuntuu pyrkivän sisälle asti. Pian ilma taas selkenee ja huomaamme pajun ison, paksun haaran rysähtäneen maahan. Onneksi se on kaatunut tien sivuun, eikä haittaa vieraiden tuloa. Harmi vain, että se on kaatuessaan repäissyt amerikanpihlajasta oksan. Terassilla pöytäliinat ovat litimärkiä.

Talo täyttyy vieraista ja iloisesta puheensorinasta. Vieraat viihtyvät, tilaa ja ruokaa riittää ja pionit ovat auenneet juuri sopivasti niin, että kaikki halukkaat saavat poimia kimpun mukaansa. Illalla uni ei tahdo tulla.

Kesäkuun 10. päivä

Avillalla on asiaa Tampereelle ja Sinella kutsuu meidät kylään, parvekeviljelyksiään katsomaan ja Tampellan rantaraitille kävelemään, joten vietämme päivän kaupungissa. Päivä on tuulinen, kylmä ja vähän sateinenkin, mutta juuri silloin kun vietämme aikaamme Tallipihalla ja Finlaysonin palatsissa, on aika hyvä sää. 

Ihailen runsaita kukka-asetelmia ja viehättävää miljöötä.

Iltapäivällä kotona katkeavat sähköt koko illaksi. Olemme kiitollisia, että sähköt eivät katkenneet eilen tai toissapäivänä.


Kesäkuun 11. päivä

Sää suosii tänään enemmän sisä- kuin ulkotöitä. On tosi kylmää ja tuulista, sadettakin saadaan. Saan silti istutettua pikkujasmikkeen sekä kaksi keijuangervoa Etelärinteeseen.

Ihmeellistä, että pionit aukovat nuppujaan tässä hyytävässä kylmyydessä! Kun aurinko näyttäytyy, pitää juosta kuvaamaan. Muuten ei ehdi ennen seuraavaa sadekuuroa.


Kesäkuun 12. päivä

Liikuttavaa – olen menossa kanalaan tarjotakseni Poppiukselle omenaraastetta, mutta Noeli onkin jo syöttämässä porkkanaa. En tiennyt, että olemme käyneet vuorotellen syöttämässä kukkoa. Noeli keksii tarjota myös juustoraastetta, joka käykin oikein hyvin kaupaksi. Nopea saa olla, että herkut päätyvät oikeaan osoitteeseen eikä neljän kanarouvan nokkiin. Huolettomat rouvat hyörivät ja pyörivät innokkaina ympärillä.

Kesäkuun 13. päivä

Ahkera syöttäminen on tehnyt Poppiukselle hyvää ja se näyttää huomattavasti pirteämmältä kuin eilen. Keitetty kananmuna virkistää lisää. – Jos Poppius paranee, siitä tulee tosi kesy, Noeli sanoo. Se on oppinut luottamaan meihin. Voi, kunpa se paranisikin, mutta en oikein jaksa uskoa. Käyn vähän väliä kanalassa syöttämässä ja tarkistamassa, että Poppiuksen on hyvä olla.

Vettä tulee kaatamalla. Pionit taipuvat sateessa. Illalla sade lakkaa ja aurinko paistaa. Miljoonat sadepisarat kimmeltävät lehdillä kuin timantit. Kerään suuret, hurmaavasti tuoksuvat pionikimput maljakkoon. Koti täyttyy kauneudesta, kun rippijuhlakukatkin loistavat vielä.


Kesäkuun 14. päivä

Puutarha on hengästyttävän kaunis. Kaikki kukat tuntuvat kukkivan yhtä aikaa: ruusut, iirikset, jalolupiinit, pionit, kullerot, unikot, koivuangervot, grönlanninhanhikit, isorikot… Käki kukkuu loputonta kertosäettään. Saan tästä kaikesta voimaa surun keskellä Poppiuksen hoitamiseen.

Kesäkuun 15. päivä

Ihanaa, Poppius näyttää virkeältä! Se katselee kiinnostuneena mitä minulla on sille. Annan sille kaikki herkut mitä vain keksin: tuoreita mehukkaita mansikoita, auringonkukansiemeniä, keitettyä kananmunaa, vesiheinää, mehevää porkkanaraastetta nyponsopan kanssa… Kaikki kelpaa.

Kukko nokkii ahneesti auringonkukansiemeniä. Se katsoo minua tarkkaavaisesti kirkkailla silmillään. Sen harja on punainen ja kaartuu nätisti pystyssä. Harja ei enää ole tuhkanharmaa silmän päällä lerpottava surkimus niin kuin eilen. Jotakin on tapahtumassa. Alan varovasti uskoa ihmeeseen.


Kesäkuun 16. päivä

Iloisena menen kanalaan Poppiusta tervehtimään. Minulla on mukanani raejuustoa, josta se varmasti on innoissaan. Jälkiruuaksi olen varannut mansikkaa. Aion samalla laittaa kylpylaatikon oikein hyvään kuntoon. Poppius varmasti nauttii päästessään kylpyyn.

Vastassani onkin hiljainen kukko. Poppius kuuntelee, kun juttelen sille. Ruuat jäävät syömättä. Silittelen ja hyvästelen.

Pitkin päivää käyn tarkistamassa, olisiko Poppius virkistynyt. Neljä Hulda Huoletonta hyppii ympärillä. Ihmettelevät varmaan mitä minä suren – Poppiushan on siinä, ja herkkuja virtaa ovista ja ikkunoista. Pyydän Avillaa soittamaan minulle Ilmari Hannikaisen Mirrin hautajaiset. Tuo haikea pianokappale saa kyyneleeni juoksemaan puroina.

Illalla Poppius on poissa. Jouko tulee kanssani hautaamaan sen. Ilta on lämmin ja kesäisen kaunis. Käki kukkuu ja linnut laulavat, kun sommittelemme juhannusruusuista kimpun. En kyynelten läpi näe tuota rakasta kukkoani, kun vien sen haudalle pitkin polkua, jota reunustavat kauniisti kaartuvat saniaiset. Laskemme Poppiuksen kuoppaan ja asettelemme ruusukimpun silkkipaperin päälle. Pienen kukon elämä oli lyhyt, mutta hyvin merkityksellinen. Tänä lyhyenä aikana se ehti tuottaa valtavasti iloa ja onnea.


Kesäkuun 18. päivä

– Miten tää leikataan, Jouko kysyy kädessään pitkä pionin kukkavarsi. – Tää oli taipunut polulle, niin otin tän talteen, hän selittää.

Olen onnellinen, että hänestä on tullut pioni-ihminen. Aviopuolisot tosiaankin alkavat muistuttaa toisiaan. Joukoa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä pioniostoksille, kun hän oli menossa asioille Pirkkalaan. Pyysin ottamaan kuvat lajikevalikoimasta ja valitsin sitten niistä lammen taakse kuusi vaaleanpunaista ’Sarah Bernhardtia’ ja kolme hybridipioni ’Cythereaa’. Saadaan lammen takaosan pioniryhmä valmiiksi.

Joukon vallille kaksi vuotta sitten istutetut pionit kukkivat runsaina: aniliinia, vaaleanpunaista ja valkoista. Jouko nimesi tuon ryhmän puutarhan kauneimmaksi kukkapenkiksi. Kieltämättä värivalikoima on osunut nappiin, mutta minusta musta muovi ryhmän edessä laskee kukkaryhmän kauneutta. – Mikä kukkapenkki muka on kauniimpi, hän inttää. – Ei kait sitten mikään. Olipa onni, että puutarhan kaunein kukkapenkki sattui juuri ”sinun maillesi”, nauran.

Mietin, miten muka pioneista voisi saada tarpeekseen. Tiedän kyllä, että voi, mutta nyt pionien kukkiessa tuntuu, ettei malta kotoa lähteä mihinkään. Olen kiitollinen puutarhamme pionien lajikerunsaudesta. Uusia lajikkeita puhkeaa kukkaan koko ajan. Olen antanut kimppuja ystäville, haalinut niitä sisälle ja silti kukkia riittää yllin kyllin ulkonakin. Oi-joi, tätä ihanaa kukkien ja tuoksujen aikaa! Se lohduttaa minua Poppiuksen menetyksen surussa.


Kesäkuun 19. päivä

Kesän suurisuuntaisin projekti, 21 pionin istutus lammen taakse, alkaa olla voiton puolella – ainakin, jos ei kattamista lasketa. Eikä sitä nyt lasketakaan, kun on krooninen puute pahvista. Itse asiassa 76 % on valmiina, mutta ei hätää; uusia projekteja pukkaa. Alueen reunalle on tulossa vielä marja-aroniaa ja kirsikkapuiden väliin angervopensaita. Hups, yhtäkkiä onkin kymmenkunta kuoppaa lisää kaivettavana.

Kierrän valokuvaamassa kuin orava tammenterhoja keräämässä talven varalle. Muistikortti pursuilee jo, mutta otan vielä yhden ja vielä…

Kesäkuun 20. päivä

Tänään on aika laittaa puutarhaa juhannuskuntoon. Parsat saavat kompostinsa. Raparperin kukkavarret katkaistaan. Kanoille löytyy vesiheinää. Karkailleet akileijat ja viiruhelvet saavat lähtöpassit. Orvokit leikataan. Kauheassa tuulessa kitketään ja siistitään. Huusholli siivotaan, jos jaksetaan ja aikaa jää.


Kesäkuun 21. päivä

Täksi päiväksi olen varannut maailman mukavinta puuhaa: kukka-asetelmien tekoa. Turvaudun takuuvarmaan tekniikkaan ja asettelen kukat lasipulloihin. Mikään ei voi mennä pieleen, kun käytettävissä on mielin määrin pioneja. Niiden lisäksi käytän ensi kertaa ’Yellow Tail’ -iiriksiä. Oi, miten ihania ne ovatkaan! Jättipoimulehti ja isorikko ovat varmoja seuralaisia. Muutama iiriksen lehti täydentää kokonaisuuden. Lopputulos on ihana. Mietin aikaa, jolloin vasta haaveilin pioneista maljakossa. Haave tuntui niin kaukaiselta. Nyt osaan arvostaa tätä kaikkea ihanuutta.

Juhannusaaton vakio-ohjelmistoa ovat kääpiövuorimäntyjen vuosikasvujen leikkaaminen. Illalla Jouko paistaa muurinpohjalettuja.


Kesäkuun 22. päivä

Ajatus laineiden liplatuksesta rantakivillä houkuttelee minut juhannusajelulle Sastamalaan Sinellan ja Joukon kanssa. Matkan varrella poikkeamme Kiskokabinetilla katsomassa junanvaunua, jossa Mannerheim on tavannut Hitlerin. Upeat puitteet tapaamiselle! Jäätelö torikellon nurkalla tuo ihanan kesäfiiliksen. Tuttavallinen naakka seurustelee kanssamme jäätelön toivossa. Oi, miten suloinen se on!

Tyrvään pappilan puutarha on kaunis kesäasussaan. Jasmikkeet tuoksuvat, pionit kukkivat, kaikkialla on siistiä ja tyylikästä. Mielipaikkani, valkoinen penkki veden äärellä, sattuu olemaan vapaa. Onneksi olemme varanneet herkulliset eväät – sandwichit ja vesimelonia – mukaan. Laineet liplattavat, aurinko paistaa, hääparia valokuvataan. Niin kesäistä! Sinella kulkee paljain varpain tuuhealla nurmikolla ja nauttii pionien tuoksuista. Minä ja Jouko ihastelemme ja ihmettelemme rakennuksen mahtavuutta ja sitä ympäröivää puutarhaa.


Kesäkuun 23. päivä

Yritän hiipiä kanatarhaan salaa, mutta Flooraa ei hämätä. Heti, kun haka kolahtaa, se juoksee ovelle kuin tuulispää. Ettei vain jää ilman herkkuja. Minua naurattaa.


Kesäkuun 24. päivä

Koti on täynnä kukkia, mutta en voi vastustaa pioneja. Sopivasti nupuillaan olevia kukkia löytyy vielä. Avillakin innostuu tekemään kimpun (yläkuvassa). Aluksi hän huokailee, kun kukat eivät meinaa pysyä kohdillaan. Lopputulos on kuitenkin täydellinen. Ihana!

Minä teen omani rautalankamyttyrätekniikalla. Asettelen jokaisen oksan Kiana Underwoodin opein: kun jokaisen oksan asettelee harkiten niin, että se näyttää kauniilta, niin lopputulos on hyvä. Aukot täydennetään, mutta mitään ei tarvitse enää korjailla. Minäkin olen tyytyväinen omaani.

Kesäkuun 25. päivä

Eilisestä innostuneena jatkan leikkokukkien parissa. Nyt minua inspiroivat erityisesti isotähtiputket ja valeangervot. Kokeilen ensimmäistä kertaa maljakon suulle teipattavaa ristikkoa.

Innostus vaihtuu luomisen tuskaan. Pikkuisen toilettikimpun ’Lac Majeau’ –ruususta saan valmiiksi, mutta epätoivoisen pionikimpun viimeistely jää huomiseen.


Kesäkuun 26. päivä

Olen unohtanut eilisen tuskan ja ryhdyn taas asettelemaan kukkia. Minulla on visio kauniisti asettuvasta epäsymmetrisestä kukkarunsaudesta, mutta kukat eivät suostu siihen. Valittelen lopputulosta Joukolle. – Jos tuo ei näytä kauniilta, on katsojan silmässä vika, Jouko lohduttaa.