PUUTARHAELÄMÄÄ HELMIKUUSSA

Helmikuun 2. päivä

Anyone who thinks that gardening begins in the spring

and ends in the fall is missing the best part of the whole year,

for gardening begins in January with the dream.

– Josephine Nuese

Tuo on niin totta. Kevät- ja puutarhaolo hiipii sisuksiin kuin varkain, vaikka pakkasta on 18 astetta, lumi narskuu ja valokuvatessa minun täytyy olla ripeä, että saan kuvattua puutarhan ennen kuin sormet jäätyvät. Jurot huppupäät jäävät hievahtamatta seisomaan ja odottamaan oikeaa kevättä.

Helmikuun 4. päivä

Jokainen pääsiäisestä muistuttava sävel ja kuva saavat sydämeni sykähtämään. Ihan selvät kevään merkit!

Helmikuun 5. päivä

When the grass looks greener on the other side of the fence,

it may be that they take better care of it there.

– Cecil Selig

Helmikuun 14. päivä

Tänään on aika saatella anoppi haudan lepoon. Niin haikeaa. Hän oli itselleni kuin toinen äiti. Laskemme kauniin kukkalaitteen arkun vierelle. Tilattu kimppu on kaunis kuin anoppi itsekin. Vaaleanlila orkidea antaa ihanan säväyksen lilahtavaan sommitelmaan, jossa on myös muun muassa krysanteemeja ja ruusuja.

Lastenlapset laulavat liikuttavasti muistotilaisuudessa. Minä kävelen mikrofonin taakse, vaikka etukäteen olen ajatellut, ettei minusta ole siihen. Kerron, kuinka löysimme anoppini kanssa yhteisen kielen – kukkien kielen. Kerron, kuinka teimme yhdessä kukkakimppuja puutarhamme kukista ja kuinka innostunut anoppi siitä kaikesta oli.

Puheeni jälkeen tutut ja tuntemattomat ympäröivät minut. Saan ihanaa palautetta. – Tiesin, että veitte äidille kukkia, mutta en tiennyt sen olleen oikea harrastus, eräs heistä sanoo ihastellen. Moni on ilahtunut kuullessaan, että kukkien ystävänä tunnettu Sinikka sai vielä hoitokodissa osallistua tuollaiseen. Palautteet lämmittävät mieltäni vielä pitkään.

Helmikuun 15. päivä

Kyllä kanarouwien nyt kelpaa: kolme kukkoa kilpaa tarjoilee herkkuja. Olen onnellinen, kun kukot elävät sulassa sovussa keskenään. Vain kanoilla on nokan koputtamista keskenään.

Helmikuun 28. päivä

Avatessani kanalan oven huomaan heti, että joku puuttuu. Aliisalla on kevättä rinnassa. Se on tehnyt syvän pesän heiniin ja makaa pesässä kuin keväinen lumiukko. – Voi, Aliisa, niin mielelläni antaisin sinun hautoa, mutta tänne ei mahdu lisää tipuja, sanon. Tai no, kyllähän meillä hautoa saa, jos kerran haudotuttaa, mutta sydäntä särkien minun on pakko ryövätä munat.

PUUTARHAELÄMÄÄ TAMMIKUUSSA

Tammikuun 1. päivä

Viime vuosina tekemäni uudenvuodenlupaus on ollut niin loistava, että teen sen saman tänäkin vuonna: lupaan syksyllä istuttaa muutaman pussin pikkusipulikukkia. Tänä vuonna pyrin hankkimaan istutettavat sipulit hieman aikaisemmin kuin yleensä.

Tammikuun 7. päivä

Tänään ulkoilen ensi kertaa yli parin viikon sairastamisen jälkeen. On ihan puutarhaolo, vaikka on reilusti pakkasta ja lunta. Outoa vain, kun puutarha on niin hiljainen. Vain lumi narskuu.

Tammikuun 10. päivä

Vuoden ensimmäinen siemenkuvasto lojuu keittiön pöydällä. Siirrän sen sivuun, sillä en ole aikeissa kylvää yhtään mitään. Pikkutaimista on niin suuri vaiva. No, voinhan silti vilkaista, mitä tänä vuonna on tarjolla.

Hetkinen… vaaleanpunaisista varjoliljoista sanotaan, että ne voi kylvää suoraan kasvupaikalleen. Oikeesti? Jospa saisin niitä muutaman viihtymään. Nyt olisi aikaa miettiä niille paikkakin. Helokki kukkii jo ensimmäisenä vuonna. Ei tuo nyt olisi kallis kokeilu, mutta onkohan se liian villi. Näin meitä puutarhahulluja taas viedään! Tammikuu vasta.

 

Tammikuun 12. päivä

Jouko on Sinikan luona hoitokodissa. Anopin matka ei ole enää pitkä. Pyydän Joukoa ostamaan punaisia ruusuja. Annan vielä ohjeeksi kumartua halaamaan häntä ja kertomaan Sinikan korvaan Pauliinalta rakkaita terveisiä. Saan viimeisen tilaisuuden ilahduttaa rakasta anoppiani kukilla.

Tammikuun 15. päivä

Kompostori on jäässä. Ehkä kanalan jäte on ollut kovilla pakkasilla liian kuivaa. Täytyy viedä vesipulloja lämmikkeeksi, kun pakkanen lauhtuu.

Tammikuun 20. päivä

Mahtavaa, kompostorin mittari näyttää viittä astetta! Aines huokuu jo lämpöä ja kuhina käy. Vesipullot ovat eilisen jäljiltä vielä lämpimiä.

Tammikuun 23. päivä

Vesipumppu reistailee. Kuulemma jäätyy, kun ei ole lumisuojaa. – Ei ole lumisuojaa, minä hätkähdän. En ole muistanut pelätä perennojen puolesta, mutta nyt muistan. Jos ei pumppu pärjää pakkasessa, niin miten sitten perennaparat!

Kirjoitan muistopuhetta anopin muistolle. Kirjoitan ja itken. Me löysimme yhteisen kielen, kukkien kielen. Muistot saavat kyyneleet valumaan. Pystynköhän pitämään puheen, jos nyt itken tarpeeksi?

Tammikuun 31. päivä 

Koiramäellä tammikuun viimeistä päivää juhlitaan syömällä pullaa palttoot päällä (ja kuono/nokka jäässä). Hmmm, en taida tänä vuonna osallistua. Aamulla mittari näytti -25 astetta. On kuitenkin huikean kaunis päivä. Auringonpaiste luo maisemasta satumaisen.