PUUTARHAELÄMÄÄ HELMIKUUSSA

Helmikuun 2. päivä

Anyone who thinks that gardening begins in the spring

and ends in the fall is missing the best part of the whole year,

for gardening begins in January with the dream.

– Josephine Nuese

Tuo on niin totta. Kevät- ja puutarhaolo hiipii sisuksiin kuin varkain, vaikka pakkasta on 18 astetta, lumi narskuu ja valokuvatessa minun täytyy olla ripeä, että saan kuvattua puutarhan ennen kuin sormet jäätyvät. Jurot huppupäät jäävät hievahtamatta seisomaan ja odottamaan oikeaa kevättä.

Helmikuun 4. päivä

Jokainen pääsiäisestä muistuttava sävel ja kuva saavat sydämeni sykähtämään. Ihan selvät kevään merkit!

Helmikuun 5. päivä

When the grass looks greener on the other side of the fence,

it may be that they take better care of it there.

– Cecil Selig

Helmikuun 14. päivä

Tänään on aika saatella anoppi haudan lepoon. Niin haikeaa. Hän oli itselleni kuin toinen äiti. Laskemme kauniin kukkalaitteen arkun vierelle. Tilattu kimppu on kaunis kuin anoppi itsekin. Vaaleanlila orkidea antaa ihanan säväyksen lilahtavaan sommitelmaan, jossa on myös muun muassa krysanteemeja ja ruusuja.

Lastenlapset laulavat liikuttavasti muistotilaisuudessa. Minä kävelen mikrofonin taakse, vaikka etukäteen olen ajatellut, ettei minusta ole siihen. Kerron, kuinka löysimme anoppini kanssa yhteisen kielen – kukkien kielen. Kerron, kuinka teimme yhdessä kukkakimppuja puutarhamme kukista ja kuinka innostunut anoppi siitä kaikesta oli.

Puheeni jälkeen tutut ja tuntemattomat ympäröivät minut. Saan ihanaa palautetta. – Tiesin, että veitte äidille kukkia, mutta en tiennyt sen olleen oikea harrastus, eräs heistä sanoo ihastellen. Moni on ilahtunut kuullessaan, että kukkien ystävänä tunnettu Sinikka sai vielä hoitokodissa osallistua tuollaiseen. Palautteet lämmittävät mieltäni vielä pitkään.

Helmikuun 15. päivä

Kyllä kanarouwien nyt kelpaa: kolme kukkoa kilpaa tarjoilee herkkuja. Olen onnellinen, kun kukot elävät sulassa sovussa keskenään. Vain kanoilla on nokan koputtamista keskenään.

Helmikuun 28. päivä

Avatessani kanalan oven huomaan heti, että joku puuttuu. Aliisalla on kevättä rinnassa. Se on tehnyt syvän pesän heiniin ja makaa pesässä kuin keväinen lumiukko. – Voi, Aliisa, niin mielelläni antaisin sinun hautoa, mutta tänne ei mahdu lisää tipuja, sanon. Tai no, kyllähän meillä hautoa saa, jos kerran haudotuttaa, mutta sydäntä särkien minun on pakko ryövätä munat.