sunnuntai 19. marraskuuta 2017

HAASTEELLISET TAPAUKSET

Pensasmagnolia kyyhöttää keittiön terassin edessä surkeana.

- Ei antanut tarhuri talviturkkia eikä pahemmin mitään muutakaan. Itsekseen on pitänyt pärjäillä. No, syyttäkööt itseään, jos tässä henki menee. Kukkia tai pahemmin lehtiäkään on turha odottaa, mokomakin!

- Noku mä unohdin tai siis ku mä en oo talvisuojausihminen. Olen pahoillani. Onneksi nyt tuli lunta, on vähän lämpimämpää. Mut oon mä kyllä ajatellut sitäkin, että tarvitsisit muhevamman, vähän kosteamman maan. Siitä vois olla apua. Mä lupaan etsiä paremman paikan ensi keväänä. Kyllä mua nyt kaduttaa, että olen ollut näin huolimaton.

Tällainen magnoliani oli parhaimmillaan.

Pari, kolme kesää olen tuntenut pieniä pistoksia tuosta pensasmagnolian säälittävästä tilasta. Luulin, että saisin suojattua sen ensimmäiset talvet, mutta eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut. Suurimmat oksat paleltuivat. Nyt se on ihan rääpäle. Olen oppinut, ettei minun kannata ottaa puutarhaani talvisuojausta tarvitsevia kasveja.

Ihana vaaleanpunainen ruusu 'New Dawn' on onneksi selviytynyt ilman talvisuojauksia, mutta sillä on sitten erilaisia tarpeita. Pitää muistaa leikata, lannoittaa ja tukea. Tukeminen tuntuu aika isolta työltä varsinkin kun ensin unohtaa sen kokonaan ja sitten joutuu kerralla sitomaan paljon pitkiä versoja.

Ruusu toivoisi kovasti, että kuihtuneet kukat nypittäisiin pois. Aika harvoin tulee sitä tehtyä. On aina niin monta projektia menossa.

Tuosta tulikin mieleeni esikoiseni kanssa käymäni keskustelu katsellessamme yhdessä petuniaruukkua terassilla.
– Me ollaan nypitty näitä (kuihtuneita kukkia) pois, kuusivuotias sanoi.
– Se on hyvä. Sitten nuo toiset alkaa paremmin kasvaa kun ottaa ne huonot pois, minä kommentoin.
– Niin, ettei ne ota mallia näistä (kuihtuneista), tyttö huomautti.

Ruusu 'New Dawn'

Olen tavoitellut helppohoitoista puutarhaa ja suurin osa kasveista pärjäileekin hyvin vähällä hoidolla tai jopa kokonaan ilman hoitoa. Muutaman vähän enemmän hoitoa vaativan kasvin, kuten tuon mainitsemani pensasmagnolian ja 'New Dawn' -ruusun, olen puutarhaani istuttanut. Niiden kanssa pärjää kun niitä ei ole kovin monta.

Yksi vähän isotöinen vielä pitää mainita. Lankean siihen joka kevät. Se on gladiolus. Ensin esikasvatan. Karaisen. Istutan ulos. Suojaan harsolla. Sitten tuen. Palkkioksi saan takuuvarmasti komean kukinnan. Ja joka kesä päätän: tänä syksynä nostan mukulat talvisuojaan. Ja joka syksy se jää tekemättä.

Tänä vuonna lankesin limenvärisiin 'Green Star' -gladioluksiin.

Sitten on vielä yksi sinänsä vähätöinen, mutta minulle haastava kasvatettava: ruukkutuija. Olen onnistunut tappamaan yhteensä kolme ruukkutuijaa ja kaksi olen saanut henkihieveriin.

Keväällä on näyttänyt siltä, että talvi on mennyt hyvin. Tuijat ovat olleet vihreinä ja reippaina. Kuitenkin kesän koittaessa ne ovat ruskettuneet aivan surkeiksi. Yksi terassilla kasvaneista on vielä elossa ja kohtuullisen hyvän näköinenkin. En ymmärrä mitä niille muille on tapahtunut. Aurinkoa eivät ole saaneet ja kastella olen yrittänyt sopivasti. Eniten epäilen, että kastelussa jokin on mennyt pieleen.

Tämä tuija selvisi talvesta ja keväästä hyvin ja kasvaa komeasti. Liekö tämän salaisuus siinä, että tuija kasvaa mullan päällä pohjasta avonaisessa astiassa?

Tämän jutun innoittajana oli Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista. Hän kirjoitti: "Olisi muuten mielenkiintoista tietää mitkä puutarhasi kasvit miellät kaikkein vaativimmiksi kasvatuksen ja hoidon suhteen?" Kiitos vielä kerran kysymyksestäsi, Kruunu Vuokko! Tätä piti tosissaan miettiä, mutta kivaa oli. :)

Ensi kerralla kirjoitan eräästä vaikuttavasta taide-elämyksestä harmaana marraskuun päivänä. Kysy mitä vaan -sarja jatkuu taas sen jälkeen. 

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogiani Blogit.fi -sivuston kautta liittynyt lukijani! Toivottavasti viihdyt!

8 kommenttia:

  1. Oi, pensasmagnoliasta mäki haaveelen, siis vaa haaveelen :) Mullaki oli aluus niitä varmoja ja helappoja tarkootus laittaa ja laitoonki, mutta kuinkas sitte kävikää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tuon kysymyksen saa esittää puutarhassa aina silloin tällöin. Siellä kun aina sattuu ja tapahtuu. Oli muuten lapsena ihan mieluisimpia kirjojani tuo saman niminen Tove Janssonin kirja.

      Poista
  2. Pensasmagnolia on mullakin vähän heitteillä. Talveksi yleensä koitan muistaa suojata, mutta ei se kummoisesti ole viihtynyt. Elossa kuitenkin. En odota näkeväni sen kukkivan. Paremmin vetää japaninmagnolia 'Vanha Rouva' Mustilan kantaa. Se kärsi tappotalvest 2015/2016, mutta on toipunut. Sen odotan kukkivan joskus... toiveissani siis.

    Ne vaivalloisimmat on kuitenkin ehkä ne antoisimmat. Siteeraan Pikku Prinssi kirjasta sloganiani "Se aika, jonka olet antanut ruusullesi tekee siitä sinulle niin tärkeän" Lainaus on muistinvarainen, mutta ajatus on just tuo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas ajatus Pikku Prinssiltä. Minusta tuntuu, että juuri tuon takia yksityiset, toisten puutarhahöperöiden puutarhat, ovat kaikkein kiinnostavimpia kun niitä on hoidettu rakkaudella ja tunteella. Esimerkiksi presidentin kesäasunnon puutarhassa käynnistä puuttui selvästi jotakin, vaikka puutarha oli tavallaan hieno. Siellä oli käytetty rahaa, mutta unelmat ja rakkaus sieltä tuntuivat puutuvan.

      Ai, 'Vanha Rouvako' olisi kestävämpi - vieläkö siihen pitäisi sortua ;)

      Poista
  3. Oi sinulla onkin haasteellinen kasvatettava tuo pensasmagnolia. Itse en edes uskaltaudu sen kasvatusta kokeilemaan tuulisella ja avoimella pihallamme.
    Tuijan ruukussa kasvatus on kyllä tosi haasteellista. Ruukun pitäisi varmaan olla multatilaltaan riittävän suuri ja vuorattu esimerkiksi styroxilla. Keväällä sopivan lämpimällä vedellä kastelu ja tuulelta suojaus auttaa myös.
    Kiva, kun vastasit kysymykseeni.
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkein suojaisimman paikan sille magnolialle tarjosin vieläpä ison kiven vierestä, mutta en silti onnistunut :(

      Tuijasta sanotaan, että se olisi ruukussa helppo, mutta ei mun taidot silti meinaa riittää. Yritän suojata ja kastella, mutta aina jokin menee pieleen. Onneksi se yksi tuija on selviytynyt hyvin, niin jaksani vielä yrittää :)

      Olin tosi innoissani kun sain muutamia kysymyksiä. Niihin oli niin kiva miettiä vastauksia. En tätäkään ollut aiemmin tullut miettineeksi. Joten kiitos vain itsellesi kivasta kysymyksestä ja kommentista!

      Kiitos samoin, oikein hyvää viikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Minulla on samanlaiset tavoitteet kuin sinulla, eli helppohoitoisesta, alueen olosuhteille luonnollisesta pikkupuutarhasta haaveilen. Olemme olleet tällä tontilla vasta kolme vuotta, mutta olen pohtinut, mahtaako lumen tuoma luonnonsuoja olla täällä etelärannikolla nykyisin täysin utopiaa. Nytkin on niin tavattoman märkää. Miitähän mahtaa käydä, jos tämän pitkään kestäneen vesisateen päälle tuleekin kova pakkasjakso?

    Minulle puutarhurointi on sopeutumista luonnon olosuhteisiin, en niinkään yritä muokata sitä mitä luonnolla on aina milloinkin tarjottavana. Nähtäväksi jää, miten täällä Suomessakin puutarhoissa kasvatettavat kasvit muuntuvat ilmastonmuutoksen seurauksena.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna, mukavasta kommentistasi! Minä olin aikaisemmin kova pelkäämään kasvieni puolesta. Sitten tuli se talvi, jolloin paukkupakkaset tulivat heti alkumetreillä lumettoman maan aikaan ja ne taisivat kestää pari viikkoa. Olin silloin flunssassa enkä jaksanut edes ajatella suojauksia. Ajattelin, että varmaan joudun aloittamaan kaiken alusta, mutta eipä niin käynytkään. Pääsin yllättävän vähällä. Monet vähän aroiksi sanotut kasvit, mm. ruusu 'New Dawn' jäivät ihan hyvin henkiin. Sen jälkeen olen ottanut talvet rennommin ja jättänyt talvisuojaukset retuperälle :) Niin että koskaan ei voi tietää ;)

      Minäkin pyrin siinä mielessä sopeutumaan luonnon olosuhteisiin, että kunnioitan vyöhykesuosituksia. Minulla ei ainakaan ole vielä tarvetta kokeilla eksoottisia kasveja. Puuhaa riittää yllin kyllin muutenkin :)

      Poista