sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

MITÄ KUULUU?

- Mitä kanalaan kuuluu?
- Kiitos kysymästä, ei mitään erityistä. Siis hyvää, oikein hyvää kuuluu, kun eletään taas ihan tavallista arkea.

Tiuhti ja Fiona tepastelevat pusikon suojisssa.

Haudontavillitys on ohi. Ei tarvitse enää kiistellä siitä parhaimmasta haudontapesästä - siitä, joka näytti aivan samalta kuin ne kolme muuta vapaata pesää ja jossa heinät olivat aivan yhtä pehmeitä kuin niissä kolmessa muussa pesässä. Toki meillä vieläkin haudotaan, mutta ei ihan niin vimmatusti. Eikä pesästä enää kiistellä. Haudontavillityksestä voit lukea täältä.

Ulkonaliikkumiskielto on loppunut. Eviran määräyksestä kanat pysyivät visusti sisätiloissa kesäkuun alkuun asti. Onneksi säät olivat suosiolliset. Oli nimittäin niin kylmää ja tuulista, etteivät kanat olisi edes halunneet ulos.

Haukkoja ei ole liikuskellut näillä nurkilla. Sekin on hyvä. Yksi pöllö istuskeli kuusen oksalla eikä ollut millänsäkään innokkaista valokuvaajista. Ei onneksi ollut kiinnostunut kanoistakaan.

Sekä herra että hänen rouvasensa ovat pysyneet terveinä. Terveitä ovat onneksi olleet tipuista asti.

Munia tulee runsain määrin, tarkemmin sanottuna noin kolme päivässä. Se on hyvä, sillä haudontavimman aikaan kukaan ei muninut. Tuolla määrällä meidän perhe saa keitetyt kananmunat leivilleen pari kertaa viikossa.

Meidän kanojen munat ovat pieniä, vain noin puolet kaupan normaalikokoisista. Herkullisia ovat - ja varmasti lähiruokaa.

Herkkuja riittää. Vesimelonin kuoret nokitaan tarkasti ja niitä suorastaan odotetaan. Kun tytär ottaa lapion esiin, kanoille tulee hoppu. Matoja on luvassa. Tiuhti on lauman hännänhuippu, vähän syrjitty. Kuitenkin se saa parhaimmat madot, sillä se on kanoista nopein. Sillä on tekniikka hallussa: heti kun mato pilkistää maasta, se ryntää kauempaa paikalle ja äkkiä mato nokassa karkuun. Vanhemmat kanat saavat jäädä nuolemaan nokkiaan.  Ihan oikein niille röyhkimyksille. Mitä syrjivät nuorimmaista ja vähän erinäköistä. Milli tosin ei ole röyhkimys. Se ei koskaan syrji Tiuhtia. Milli on arvojärjestyksen toiseksi alin. Tietää millaista on olla se hännänhuippu.

Vesiheinä on kanojen herkkua. Sitäkin riittää, sillä se tykkää kasvaa meillä. Jos joku paikka on katetta vailla, ilmaantuu vesiheinä sinne ihan varmasti. Vesiheinästä saavat hyvät annokset C-vitamiinia ja kivennäisaineita.

Viuhti ei syrji ketään. Se on kaikille aivan yhtä kohtelias. Viuhti huolehtii kanasistaan edelleen kuin herrasmies. Mieheni kehottikin minua kirjoittamaan kukosta blogiin vinkiksi miehille. Kelpaa kuulemma esimerkiksi. Viuhtin tarinan Raasusta ritariksi voit lukea täältä.

Tiuhti ja Viuhti

Aurinkokylvyt ovat tänä kesänä jääneet vähiin, mutta saavat sentään olla ulkona. Villivatukon seassa on kaikista mukavinta. Odottakaapa vain, kanaset, kun vadelmat kypsyvät. Lisää herkkuja on luvassa.


Säilytän kananmunia huoneenlämmössä. Ne säilyvät oikein hyvin kun lämpötilat eivät suuresti vaihtele. Joka maanantai alan kerätä munia astiaan, jossa on pienellä pyykkipojalla kiinnitettävä kyltti "Uudet leivontaan". Uusimmat munat sopivat leivontaan mainiosti. Viikon tai parin viikon ikäiset tosin vaahtoutuvat parhaiten. Keitettäväksi sopivat mieluummin vähän vanhemmat munat. Pysyn selvillä munien iästä noin viikon tarkkuudella kun siirrän kulhojen kylttejä aina sitä mukaa kun viikkoja kuluu. Ei tarvitse pelätä saavansa pilaantuneita munia.

Myy tietää arvonsa kanalauman ykkösenä.

Onnellista kesän jatkoa! Kot-kot...


16 kommenttia:

  1. Onpa upeita kuvia. Niin hienot värit. Kot-kot -terveisiä kanoille ja mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Kanoja on yllättävän vaikea kuvata. Ovat aika liikkuvaa sorttia. Kot - kerron terveisesi :) Hyvää alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Terveisiä pitsipöksyille ja kanalan kuninkaalle! Meilläkin nautitaan kesästä ja vesiheinää onneksi kasvaa vielä jonkin verran kasvimalla. Haudontavillitys meilläkin on kuumimmillaan ja kaksi pientä tipua on jo syntynyt. Omat munat ovat kyllä parhaita, huoneenlämmössä minäkin niitä säilytän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kot-kot - kerron kanoille ja kukolle terveiset :) Voi, kunpa olisimmekin voineet antaa niiden hautoa ihan tipuja. Emme voineet, sillä ovat sukulaisia keskenään eikä tilakaan taitaisi riittää. Teillä on nyt ihanaa seurailtavaa. Onnittelut sinne!

      Joo, hyvin ovat munat säilyneet, vaikka en säilytä oikeaoppisesti tylppä pää ylöspäin.

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  3. Komeita kanoja kera komean kukon. Lapsuuden kodissani meillä oli aina kanoja. Ihan tavallisia Leghorn-kanoja tosin. On hienoa olla kanamunien suhteen omavarainen. Makukin on toista kuin kaupan vastaavien.
    Ihanaa ja aurinkoista kesän jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että omavaraisuus edes jossain asiassa on tosi kiva, vaikka kaupasta saisi kyllä halvemmalla. Juuri äskein söin munan keitettynä ja tuoksukin oli herkullinen ja väri ihanan keltainen.

      Kiitos samoin sinulle oikein mukavaa kesän jatkoa!

      Poista
  4. Ihanat kanat ja kukko sinulla! On onni, kun on kananmunat ihan omasta takaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä kanalauma ihana on. Kuuluu maalaisidylliin :) Nyt munat riittävät omiksi tarpeiksi, mutta ei niistä paljon leivontaan riittäisi. Talvella pitää turvautua myös ostomuniin. Onhan siinä oma hohtonsa kun saa hakea lämpimät munat pesästä.

      Mukavaa viikon jatkoa, Tuulikki!

      Poista
  5. Tuoreet leivontaan? Ihan tuoreet eivät vaahdotu vatkaimessa ollenkaan niin hyvin, kuin vähintään viikon vanhat. Minä käytän vanhimmat leivontaan.

    Meilläkin haudotaan, vaikka enempää kanoja ei tarvisikaan. Mutta viime kesän tipu Peukaloinen on vakavasti eri mieltä. Keväällä otin aina munat alta pois, mutta viimein hellyin hänen hautomakuumeelleen. Nyt seurataan onko kukko ollut laiska :) Kana ainakin ahkerasti hautoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, Tita. Ihan tuoreet eivät kuulemma vaahtoudu hyvin, viikon tai kahden viikon ikäiset ovat siihen parhaita. Meillä ei oikeastaan leivota muuta kuin rieskoja :) Makeaa emme syö, joten tuo vaahdotusasia ei ole ollut itselle ajankohtainen. Yritän säästää vanhimmat keitettäviksi. Kuoret irtoavat varmemmin niin.

      Voi, niin mielelläni minäkin olisin antanut innokkaille kanoille tipusia. Ei ihme, että hellyit. Minäkin olisin heltynyt, elleivät olisi sukulaisia keskenään.

      Onnea Peukaloiselle, jospa sieltä tipuja vielä tulisi :) Hyvää kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  6. Vau! Teillä ei munat ihan heti lopu. Onpa, mistä kokkailla. Ihanat kanat ja kuvat sekä komea kukkko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! Nyt saa olla onnellinen kun munia riittää. Tuo Mille Fleur -rotu ei ole kovin ahkera munimaan, joten näitä munia kannattaa hehkuttaa silloin kun niitä on ;) Täytyypä välittää kehut kanalan puolelle :)

      Poista
  7. Kauniin värisii kanoja teillä on. On mukava suaha omastatakkoo munat. Maatilall ei kanoja sua muihen elläimiin kanssa samassa tilassa nykysin pittee! Kukko on kommii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Voi, miten minä pidän tuosta komeasta kukosta! Se on luonteeltaan ihan paras! Säädökset ovat tosiaan tiukat. Se on sitä nykyaikaa. Meidänkin piti rekisteröityä ja aikamoinen operaatio se olikin muutaman kanan takia. Virkailija lähetti monta pitkää sähköpostia pikaisella aikataululla kun joku rasti oli väärässä kohdassa kun en meinannut saada tolkkua kaikesta :)

      Poista
  8. Ihanat kuvat ja tarinat. Kauniit korit munille ja hyvät systeemit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Systeemi on toiminut hyvin :) Hyvin säilyvät huoneenlämmössä eivätkä unohdu jääkaapin uumeniin.

      Poista