lauantai 10. lokakuuta 2020

SADONKORJUUN TUNNELMAA

– Rouva näyttää olevan vauhdissa, Jouko sanoo kun näkee minun istuvan pöydän ääressä kukkarunsauden keskellä. – No, tämä vauhti ei kyllä päätä huimaa, sanon. Olen väkertänyt tätä kukka-asetelmaa kaksi tuntia. 

Nyt se on valmis ja siinä on juuri sellainen puidun viljapellon ja sadonkorjuun tunnelma kuin halusinkin.

Puutarhasta löytyi vielä vaikka mitä hauskaa.

Minun piti päästä kokeilemaan miten viinirypäleet sopisivat kukka-asetelman värin ja tunnelman tuojiksi. Samalla tuli kokeiltua, miten viimeisiä vihreitä tomaatteja voisi hyödyntää. Nehän sopivat täydellisesti asetelman väreihin. Käyttämälläni ‘Indigo Blue Berries’ lajikkeella on raakoina vihreänlilat tomaatit. Ne rimmaavat täydellisesti tummien viinirypäleiden väriin.

Kukka-asetelmassa se onkin aivan fantastinen.

Asetelman pohjana käytin kukkasientä, jonka verhosin syysmaksaruoholla ja mansikan lehtiruusukkeilla. – Niin syksyistä asetelmasta ei tarvitse tulla, etteikö sinne muutama vaaleanpunainen ruusunnuppu sopisi, ajattelin. Viljapellon tunnelmaa toin ‘Snow Princess’ -kehäkukilla. 

Korkeat oksat ovat peittopaju ‘Tuhkimoa’. Mikä löytö se olikaan! Olen joskus katsonut tuota peittopajua ajatellen, ettei se ole juuri minkään näköinen. Kukka-asetelmassa se onkin aivan fantastinen. Asetelmassa on myös muutama purppurapunalatvan kukinto, vähän tuijaa ja puolukanvarpuja.

Purppurapunalatvat alkavat olla jo kukkineita, mutta kelpasivat vielä muiden mukaan.

Nyt kun säät ovat muuttuneet sateisemmiksi ja kylmemmiksi, on ihanaa tuoda puutarha sisälle. Jatkan siis vielä leikkokukkien parissa.

Kaunista lokakuuta kaikille! 

PUUTARHAN RUSKAVÄREJÄ

Syksyllä puutarha  räiskyy punaisena, keltaisena ja oranssina. Tuntuu, että ruskavärejä ei voi olla liikaa. Ruskan loisto saa tällaisen kirkkaankeltaisen vieroksujankin huokailemaan ihastuksesta. 

Listasin tähän puutarhan kasveja, jotka saavat näyttävän ruskavärin.


Aitaorapihlaja

Aitaorapihlajan syysväri on keltainen.


Aronia


Sen lisäksi, että aronia on hyötykasvi, sillä on kaunis punainen syysasu.


Grönlanninhanhikki


Grönlanninhanhikki saa lehtiinsä keltaista ja oranssia.   Ah, miten kauniita monet perennat ovatkaan syysväreissään!


Haapa

Metsähaapa on syksyllä kauniin keltainen.


Japaninkelasköynnös

Japaninkelasköynnös on syksyllä keltainen. 


Katsura

Katsura on pienehkö koristepuu, joka menestyy Etelä-Suomessa suojaisilla ja lämpimillä kasvupaikoilla (I-III). Sen koristearvo on keväästä syksyyn värikkäissä ja koristeellisissa lehdissä. Syysväri on syvänkeltainen.


Koivu


Koivun ruskaväri on keltainen.


Koivuangervo


Koivuangervon syysväri on ruskehtavan punertava.


Korallikanukka

Punaversoinen korallikanukka saa punaisen syysvärin.

 

Kurjenpolvet


Kurjenpolvet saavat lehtiinsä usein punaisen ja keltaoranssin sävyjä.

 

Kuunlilja


Osa kuunliljoista loistaa kauniin keltaisina toisten ollessa vielä vihreitä.


Köynnöshortensia

Köynnöshortensian syysväri on vaaleankeltainen.

  

Lamoherukka


Lamoherukka on maanpeitekasvi, jonka syysväri on punertava.


Lamohietakirsikka


Lamohietakirsikka on maanpeitekasvi, joka syksyllä muuttuu kauniin punaiseksi.


Lehtikuusi

Lehtikuusi muuttuu ennen varisemistaan keltaiseksi.

 

Luumu


Joidenkin luumulajikkeiden ruskaväri on kauniin keltainen. Eikä haittaa, vaikka luumu pudottaa lehtensä ensimmäisten joukossa. Kaunis keltainen on näyttävä maassakin. Eri lajikkeet näyttävät tulevan ruskaan eri aikoihin. 

 

Parsa


Parsa saa syysvärikseen keltaista.


Pensasmustikka


Pensasmustikan syysväri on intensiivisen tummanpunainen. Kaunis kuin mikä ja lehdet pysyvät pitkään! 

 

Pihlajat


Kotipihlajan
syysväri on komean punainen tai kellanpunainen. Maa leiskuu punaisena, kun pihlaja on pudottanut lehtensä ensimmäisten joukossa. 

Japaninpihlajan syysväri on oranssinpunainen.


Amerikanpihlajan
ruskaväri on erityisen kaunis, mutta se pudottaa lehtensä melko nopeasti.

Helmipihlaja on mielenkiintoinen. Sillä on valkoiset marjat ja räväkän punainen syysväri.


Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ 


Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tummine lehtineen on ruskan keskellä kuin piste i:n päällä. Syksyn kuluessa sen tummat lehdet muuttuvat vaaleammiksi ja saavat oranssiin vivahtavan hehkun.


Päärynä


‘Tohtorin päärynä’ saa lehtiinsä oransseja sävyjä.

  

Rusokirsikka


Rusokirsikka saa kauniin, punertavan syysvärin. Ainakin meillä rusokirsikka pukeutuu syysasuunsa aikaisin ja lopettaa viimeisten joukossa. Se on ihana!


Ruusu 

Juhannusruusu saa tummanpunaisen syysvärin. Jotkut ruusut saavat kirkkaanpunaisen tai punaisenoranssin syysasun.


Ruusuangervo

Ruusuangervon syysväri on punainen.

 

Seppelvarpu

Seppelvarpu on maanpeitekasvi, jolla on punakeltainen syysväritys.

 

Tuomipihlaja

Isotuomipihlajan syysväri on kellanpunainen. 

Sirotuomipihlajalla syysväri on oranssinpunainen.

 

Tyräkki

Monilla tyräkeillä on hieno syysväri.

 

Vaahtera


Vaahtera on aivan omaa luokkaansa mitä tulee syysväreihin. Meidän pieni vaahtera saa syysvärinsä myöhään, mutta väritys on upea oranssinkeltainen.

 

Villiviini, erityisesti imukärhivilliviini 


Harva kasvi, tuskin mikään, pärjää villiviinin syysasulle. Ainakin meillä villiviinin syysväritys on voimakkaan punainen, mutta se pudottaa lehtensä melko aikaisin  ainakin verrattuna myöhäisimpiin lajeihin.

 

Vuorenkilpi


Vuorenkilpi saa lehtiinsä jopa kirkkaanpunaisia syysvärejä. 


Minkä ruskavärin saaneen kasvin edessä sinä olet huokaillut? Kerro vinkkisi, niin lisään sen blogin sivulle kaikkien iloksi. Teen siis päivitykset tänne.

maanantai 5. lokakuuta 2020

HULLUNA LEIKKOIHIN

Eräänä päivänä minulla oli murheita. Istahdin sitten tietokoneen ääreen puutarha-aiheiden pariin. Mitä siitä seurasikaan? 

Kukkien asettelu vaikkapa esiliinan taskuun on hyvä resepti murheiden karkottamiseen.

Illalla huomasin katsovani yhä uudelleen ja uudelleen opetusvideoita kukkakimppujen sitomisesta spiraalitekniikalla. Päätin opetella sen itsekin.

Seuraava yritys oli
paremminkin
viuhka kuin spiraali.

Seuraavana aamuna hiippailin märässä puutarhassa muun perheen vielä nukkuessa. Ajattelin opetella spiraalin teon syysmaksaruohoilla. Niitähän tähän aikaan on tarjolla yllin kyllin. Ensimmäiset spiraalit sidoin heti ulkona sateen ropistessa. Olin innoissani kun sain varret sojottamaan oikeaoppisesti. Kimppu sen sijaan näytti hirveältä. Seuraava yritys oli paremminkin viuhka kuin spiraali. Mutta nälkä kasvoi syödessä. Leikkasin myskimalvoja ja purppuraheisiangervon oksia, viimeiset kaukasiantörmäkukan sinililat kukkavarret sekä akileijojen lehtivarsia. 

Yritin yhä uudelleen. Katsoin videoita tarkasti ja tein perässä. Riemuitsin kun saatoin laskea kimpun hetkeksi pöydälle ilman että kimppu hajosi.

Kolmas kimppu oli jo siedettävä, mutta purin senkin ja yritin uudelleen. Neljänteen kimppuun olin kohtuullisen tyytyväinen. Olin kuitenkin litistänyt kukkavarsia ja tärvellyt kukkia niin, että päätin tehdä kukista pienen asetelman. 

Tämän asetelman teon aloitin syysmaksaruohoista, joita asettelin pohjan peitoksi. Lisäsin myskimalvaa, Kaukasiantörmäkukkia ja mansikan rönsyjä. Olin tyytyväinen vasta sitten kun olin hakenut jättipoimulehden kukinnon antamaan asetelmalle korkeutta.

Olin koonnut kasvijätteet mustan pyyhkeen päälle. Ne näyttivät hyvin kauniita tummaa taustaa vasten. Sain idean. 

Poimin muutamia kukkavarsia ja laitoin ne muovituppiloihin. Poikani keksi ja taitteli hyvän rautalankaviritelmän, jonka avulla tuppilot pysyivät pystyssä ja oikeilla paikoillaan mustan esiliinan taskussa. Esiliinan ripustin roikkumaan keittiön tason reunan reelinkiin. 

Kasvit näyttävät hyviltä tummaa taustaa vasten.

Lupaathan, ettet kerro sitä kenellekään.

Ja nyt kerron sinulle yhden salaisuuden. Lupaathan, ettet kerro sitä kenellekään.

Eräänä aamuna join vähän kiireisenä aamukahvia. Katselin kukka-asetelmaa, jonka olin edellisenä päivänä tehnyt sievään kahvikuppiin. Sain idean. Voisin antaa tuollaisia pikku asetelmia ystäville, sukulaisille ja tuttaville lahjoiksi, tuliaisiksi, vaikka joulumuistamisiksi. Ostaisin vain kirpputorilta pieniä astioita, jokaiselle juuri oman näköisensä. 

Puutarhan kukkiessa minusta on ihanaa antaa meillä vieraileville ystäville ja sukulaisille kukkia mukaan. Voisinkin antaa kokonaisen asetelman. Vieras saisi valita astian itse ja vaikka tehdä asetelman aivan omin käsin. Kukkasieneen tökkimällä asetelman teko on niin helppoa, että varmasti kaikki osaavat sen.

Tämän söpön sokerikon löysin kirpputorilta. Pitihän sitä jo testata.

Kasvisten yhdistäminenhän
kukkakimppuihin on nykyään trendikästä.

Talviaikaan asetelmaan voisi käyttää sammalpohjaa, havuja, tuijia ja ostokukkia. Joulun aikaan asetelman voisi koristella kynttilällä tai vaikkapa kävyillä. Ja silloin kun kukkia ei ole, asetelmaan toisi väriä vaikkapa terttu viinirypäleitä. Kasvisten yhdistäminenhän kukkakimppuihin on nykyään trendikästä. Pääsiäisen aikaan asetelmaan voisi laittaa oikeita kananmunia. Meidän kanat munivat niin pikkuruisia munia, että ne sopisivat hyvin pieneen kulhoon.

Harmi, että Korona leviää taas ja rajoitukset kiristyvät. Onneksi mikään ei estä viemästä kukkatervehdystä vaikkapa naapurin tai tuttavan oven taakse.

Innostuin tuosta asiasta niin, että piti heti päästä kirpputorille etsimään kauniita astioita. Eikä haittaa, vaikka puutarha kuihtuu. On vain hauskaa kun pääsee miettimään mitä kivaa vähistä saatavilla olevista aineksista voisi saada aikaan.  

Selvät sävelet. Duurissa.

torstai 1. lokakuuta 2020

SYYSASETELMAA TEKEMÄSSÄ

Oli niin kaunis ja lämmin sää, että teki mieli ulos. Puutarhatyöt eivät houkutelleet enkä sitten edes harkinnut tekeväni mitään tarpeellista. Minun teki mieleni käyttää luovuuttani. Halusin haastaa itseni syyskimpun tai -asetelman tekoon.

’Morden Blush’ -ruusuja, ’Snow Princess’ -kehäkukkia, myskimalvaa ja syysleimuja, jättipoimulehtiä, purppurapunalatvan nuppuja sekä akileijan lehtiä
 

Niinpä otin vesikannun ja sekatöörit ja menin puutarhaan. Katkaisin ensin muutaman akileijan oksan. Ne ovat vielä täysin virheettömiä ja todella kauniita. Leikkasin muutaman syysmaksaruohon kukkavarren sekä muutaman valkoisen syysleimun saadakseni kimppuun vähän tuoksua. Syysleimua ei kuitenkaan kannata olla liikaa, ettei tuoksusta tule liian voimakas. Ei niitä tosin olisi montaa enää ollutkaan tähän aikaan. Leikkasin ihan täydessä terässä olevia jättipoimulehden kukintoja, muutaman vaaleankeltaisen kehäkukan, kimpun vaaleanpunaisia ruusuja sekä valkoista myskimalvaa. 

Ei näistä aineksista taida aikomaani syyskimppua tulla.

Jossain vaiheessa huomasin, että ei näistä aineksista taida aikomaani syyskimppua tulla. – Tulkoot sitten minun näköiseni ajattelin ja leikkasin lisää hempeää: viimeisen kesämalvikin, muutaman nuppuisen purppurapunalatvan ja yhden ainokaisen kirkkaansinisen Tiibetinkoirankielen. Leikkasin vielä muutaman vaaleanpunaisen lupiinin sekä lisää valkoisia myskimalvoja. 

Riivin varret lehdettömiksi ja vein kukat maljakkoon jääkaappiin odottamaan. 

'Snow Princess’ -kehäkukkia, jättipoimulehtiä, Tiibetinkoirankieltä, akileijan lehtiä, pensasmustikan oksia sekä puutarhamansikan rönsy ja pätkä villiviiniä

Päätin yrittää uudelleen syyskimpun tekoa.

Päätin yrittää uudelleen syyskimpun tekoa. Syysmaksaruohoilla ainakin saa syksyn tunnelmaa, joten leikkasin muutaman oksan. – Pari valkoista syysleimua tuoksua ja valoa antamaan ei varmaankaan tärvele syysteemaa, ajattelin. Syyskimpun tekeminen oli yllättävän vaikeaa. Leikkasin kauniisti punertuneen imukärhivilliviinin verson, pari purppuraheisiangervon oksaa, muutamia kellastuneita kuunliljan lehtiä, mansikan rönsyjä sekä viimeiset kukkivat kehäkukat. 

Minulla oli materiaalia moneen asetelmaan. Hempeä asetelma pienehköön tarjoilukulhoon inspiroi eniten, joten aloitin siitä. Loput hempeät kukat käytin kahvikuppiasetelmaan. Kun niitä vieläkin jäi, asettelin kukkia muutamaan lasipulloon.

Tähän asetelmaan olisi sopinut vihreä mansetti melko isoista lehdistä, mutta halusin jättää kauniin kulhon selkeästi näkyviin. 

Tähän epäsymmetriseen kimppuun käytin kehäkukkaa, jättipoimulehtiä, Tiibetinkoirankieltä sekä akileijan lehtiä, pensasmustikan oksia sekä puutarhamansikan rönsyn ja pätkän villiviiniä. Mielestäni mansikanrönsy ja pensasmustikan lehdet rimmaavat täydellisesti yhteen. 

Tämä  kuva on otettu pari päivää myöhemmin.

Harvoin kukka-asetelman teko
on tökkinyt näin pahasti.

Olin jo väkertänyt asetelmia pitkään, mutta syysasetelma oli edelleen tekemättä. Minulla ei ollut mitään ideaa miten sen toteuttaisin eikä keltaisia kukkiakaan enää ollut. Olin ajatellut, että keltaisesta ja punaisesta saisin ehkä sopivan syystunnelman. Kun en parempaakaan keksinyt, asettelin kukkasieneen syysmaksaruohoja, väleihin valkoista ja voimakkaan pinkkiä Kaukasianmaksaruohoa ja reunoille punaisia ja vihreitä lehtiä. Harvoin kukka-asetelman teko on tökkinyt näin pahasti. 

Asetelma oli aivan liian synkkä kunnes keksin täydentää sen valkoisilla myskimalvoilla. Loppu hyvin kaikki hyvin. Asetelmasta tuli kuitenkin raikas ja valoisa, ei ruskavärinen eikä oikein syys -teemainenkaan, kuten olin alunperin toivonut, mutta ihan kelpo kukkakannu kuitenkin.

Ei tästä varsinaista syysasetelmaa tullut, mutta ainakin kulho ja kukka-asetelma puhuvat samaa kieltä.

Inspiraationpuuska ei hellittänyt vieläkään, joten ensi kerralla jatketaan samalla teemalla.

maanantai 28. syyskuuta 2020

ILOA KIMPUSTA

Sain lahjaksi upean kukkakimpun, josta kirjoitin täällä. Harmini oli suuri kun hortensian oksa – sen vaaleanpunainen kukka ja suuret lehdet – alkoi nuupahtaa. Minun olisi pitänyt älytä hoitaa sitä paremmin. Varret olisi pitänyt leikata joka toinen päivä ja vesi vaihtaa. Sain tietää tuon vasta jälkikäteen ja silloin oli jo myöhäistä.

Kipaisin puutarhaan ja leikkasin nipun syysmaksaruohoja sekä vuorenkilven hyväkuntoisia lehtiä. Sidoin kimpun uudelleen eikä enää harmita. Saan nauttia kimpusta vielä vaikka kuinka pitkään. Ruusut kuihtunevat seuraavaksi, mutta Afrikanlilja on pitkäikäinen. Ruusujen tilalle haen sitten jotakin muuta. 

Saamani kimppu inspiroi minua niin, että innostuin tekemään kukka-asetelmia ihan urakalla. Kirjoittelen niistä lisää vähän myöhemmin.
  

Kävin Jyväskylässä kirpputorilla ja ostin kauniin tinalautasen. Tuolle viehättävälle lautaselle tuli heti käyttöä kun keksin, että voisin laittaa sille pieniä lasipurkkeja maljakoiksi.

– Mitä tähän aikaan enää puutarhasta löytyy muuta kuin syysmaksaruohoja, ajattelin ja menin ulos. Yllätyksekseni sieltä löytyi vaikka mitä: kehäkukkia, muutamia koreakärsämöitä, jättipoimulehden tuoreita kukkia sieltä täältä. Lisäksi poimin juhannusruusun kauniin syvänpunaisia kiulukoita. 

Tällaisen asetelman teko onnistuu tumpeloltakin eikä lopputulos ole yhtään hassumpi.

Ainekset oli helppo tökkiä lasipurkkeihin syysmaksaruohojen väleihin. Olin tyytyväinen syksyiseen lopputulokseen, vaikka kukkiensidonnan taito ei vielä olekaan hallussani.

Nyt jo katselen astioita sillä silmällä, että mihin vielä kukka-asetelman tekisin. Puutarhasta löytyy vielä vaikka mitä.


P.S. Tuon  viimeisen lauseen kirjoitin tietämättä millaisen inspiraationpuuskan vielä saisinkaan ennen tämän jutun julkaisemista. Lisää juttua on jo jonossa. ☺

Kauniita syyspäiviä Sinulle!

perjantai 25. syyskuuta 2020

IHMISARVO 100 %

Tällä kertaa en kirjoita puutarhasta, vaan tartun ajankohtaiseen aiheeseen ja kirjoitan ihmisyydestä.

Emme voi valita millaisena synnymme ja millaiseen perheeseen tai olosuhteisiin ylipäätään. Jokainen olemme kuitenkin syntyneet ihmisenä, jonka ihmisarvo on sataprosenttinen kohdusta hautaan ja vielä senkin jälkeen.

Pidä hatustasi kiinni, sillä nyt mennään sellaisille vesille, joilla helposti myrskyää. Jos tuuli yltyy liian kovaksi, hengitä syvään. Laske vaikka kymmeneen ennen kuin jatkat matkaa. 

Meitä on niin monenlaisia.

Meitä on niin monenlaisia. On poikia ja miehiä, jotka haluavat olla poikia ja miehiä. Kukin haluaa olla omanlaisensa. Joku haluaa olla kenties tyttömäinen poika tai löytää aivan oman tapansa olla poika tai mies. On poikia ja miehiä, jotka haluavat olla tyttöjä tai naisia. Hekään eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan kukin haluaa ilmaista itseään juuri omalla itselle sopivalla tavalla. On heitäkin, jotka haluavat olla molempia tai eivät halua olla kumpaakaan tai haluavat olla jotakin aivan muuta. On tyttöjä ja naisia, jotka haluavat olla tyttöjä ja naisia. Tyttö tai nainen voi toteuttaa tyttöyttään tai naiseuttaan feminiinisesti tai maskuliinisesti tai jollakin aivan omalla erityisellä tavallaan. On tyttöjä ja naisia, jotka haluavat olla poikia tai miehiä. Ja vielä toistan, että on heitäkin, jotka haluavat olla molempia tai eivät kumpaakaan tai jotakin aivan muuta, ehkä jotakin sellaista mitä itse en edes ole tullut ajatelleeksi.

Olen edelleen sitä mieltä, että meidän kaikkien ihmisarvo on 100 %. Ei yhtään sen enempää eikä vähempää missään tilanteessa.

On tekoja, joita en voi hyväksyä.
En voi silti vähentää kenenkään ihmisarvosta prosenttiakaan.

Puhun aivan omalla suullani ja sinä voit vapaasti olla erimieltä kanssani. En halua yleistää, vaan puhun omasta puolestani.

On tekoja, joita en voi hyväksyä. En voi silti vähentää kenenkään ihmisarvosta prosenttiakaan. 

Niin täydellinen...

Ajattelen niin, että syntyvä lapsi on täydellinen Jumalan luomistyö, onpa hän millainen tahansa: ehkä erivärinen kuin itse, ehkä jollakin tavalla vammainen tai ihan millä muulla tavalla tahansa erilainen kuin itse olen. Joka tapauksessa hän on erilainen kuin minä – onneksi. 

Sinä riität meille.
Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia,
mutta saat olla rohkeasti oma itsesi.  

Ajattelen, että syntyvän lapsen vanhempien yksi tärkeimpiä tehtäviä on antaa lapsille hyvä itsetunto. Tehdä lapselle selväksi sanoin ja teoin, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Sinä riität meille. Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia, mutta saat olla rohkeasti oma itsesi. Itse haluan tuoda esille lapsilleni myös sitä, että Jumala on luonut sinut juuri sellaiseksi kuin olet ja olet täydellinen Jumalan työ. Sinun suhteesi ei ole tapahtunut virheitä. En tarkoita tällä, että lapsen kaikki teot olisivat oikeita. Eivät tietenkään ole. Se kuuluu ihmisyyteen. Esimerkiksi lapsi saattaa lyödä toista ja aikuinenkin, eikä sellaista voi hyväksyä. Mutta puhun tässä lapsen ja aikuisen arvosta ihmisenä.

Minusta viisaat vanhemmat kasvattavat lastaan siten, että he antavat lapsen kasvaa omaksi itsekseen arvottamatta esimerkiksi hänen leikkejään. Minusta on oikein tukea lasta olemaan poika tai tyttö, eihän poikana tai tyttönä olemisessa ole mitään väärää. Sen sijaan mielestäni on vissi ero siinä, jos vanhemmat määrittelevät millainen tytön tai pojan tulee olla. En usko, että kasvattaminen olemaan ei mitään sukupuolta tukee lasta. Siinä asetetaan pieni lapsi päättämään niin suurista asioista, ettei hänellä ole siihen edellytyksiä.

Nykyään lasten leikkikalut ovat tietyllä tavalla hyvin polarisoituneet. Leluteollisuuden tytöille suuntaamat lelut ovat överityttömäisiä ja toisaalta taas pojille suunnatut lelut ovat todella maskuliinisia. Vanhempana olen varovainen lokeroimasta tyttöjen ja poikien leikkejä. He ovat saaneet itse valita leikkinsä oman mielenkiintonsa mukaan. Yksi tytöistäni toivoi joululahjaksi kuorma-autoa ja sai sen. Miksipä ei olisi saanut? Yksi pojista halusi ottaa matkalle mukaan parisenkymmentä pehmolelua. Miksi ei olisi saanut? Takakonttiin raivattiin tilaa niin, että kaikki tärkeät pehmot mahtuivat kyytiin. Tyttäreni pyysi pikkuveljeään leikkimään kanssaan nukeilla. Pikkuveli suostui ja lastasi nukkensa kolmipyöräisen kyytiin ja ajeli kovaa vauhtia ympäri huushollia. Tytär hoivasi nukkeja kuin pieni äiti. Hän katseli pikkuveljen menoa huolestuneena ja kehotti häntä hoitamaan vauvojaan. – Vauvat itkee, tyttö vetosi. – Ne itkee ilosta, pikkuveli vastasi ja paineli menemään kolmipyöräisellään.


Historian kuluessa vaaleanpunainen
on ollut hyvin maskuliininen väri.

Tänä päivänä vaaleanpunaista saatetaan pitää tyttömäisenä värinä. Kun katsoo asiaa laajemmassa perspektiivissä huomaa, että käsitys liittyy hyvin vahvasti aikaan. Historian kuluessa vaaleanpunainen on ollut hyvin maskuliininen väri. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa äitejä kehotettiin pukemaan poikansa maskuliinisiin väreihin, kuten vaaleanpunaiseen. Tämän sanottiin auttavan kasvamista miehekkääksi. Sinistä puolestaan pidettiin naisellisena värinä.

Monet ulkonäköön liittyvät seikat ovat hyvin sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Mieleeni nousevat kuvat monista vanhoista säveltäjistä peruukkeineen ja puuterointeineen. Heidän paitojensa röyhelöt, pitsit ja muut koristeet vaikuttavat tässä ajassa melko feminiinisiltä.

Vieläkö hattu pysyy päässä? Kun mietin omaa ajatteluani esimerkiksi kymmenen vuoden aikana, jolloin olemme asuneet tällä nykyisellä paikkakunnallamme, huomaan selvän muutoksen. Olen niin tottunut siihen, että mies voi pukeutua punaisiin silkkivaatteisiin ja leveisiin röyhelöihin, etten enää edes huomaa siinä mitään erikoista. 

En menisi moittimaan ketään,
vaikka nautinkin oman puolisoni pukeutumisesta housuihin. 

Mitä tulee hameisiin, niin ei sekään selviö ole, että hameet olisivat aina kuuluneet tai kuuluisivat vain naisille. On paljon maita, jossa miehet käyttävät pitkiä kaapuja. Skottilaiset käyttävät kilttejä. Kaikkia variaatioita en edes tiedä. Jos haluaa laajentaa ajatteluaan, voi hengittää muutaman kerran syvään, ottaa neutraalin asenteen ja googlettaa vaikkapa mies ja hame -sanayhdistelmän. En menisi moittimaan ketään, vaikka nautinkin oman puolisoni pukeutumisesta housuihin.

Tästä päästään seuraavaan aiheeseen ja todella toivon, että voit yhä hengittää rauhallisesti.

Asioiden ei tarvitse olla mustavalkoisia.

Olen lukenut Positiivareiden sivuilta seuraavan kaltaisen ajatelman: ratkaisut, jotka eivät ole kaikille hyviä osoittautuvat myöhemmin huonoiksi ratkaisuiksi.

Hallitus on valmistelemassa lakiesitystä sukupuolineutraaliuden puolesta. Se sisältäisi muun muassa seikan, ettei olisi enää määritelmiä tyttö ja poika eikä äiti ja isä. (P.S. Vanhemmuuslakiin määritelmät äiti ja isä ilmeisesti jäävät. Sellainen asenne on kuitenkin lisääntymässä, ettei vauvoja saisi luokitella tytöiksi ja pojiksi, vaan hänen pitäisi saada valita se itse.) Sen mukaan sukupuoli ei saisi näkyä henkilötunnuksessa. Liikennemerkit halutaan neutralisoida niin, että ne eivät ilmaise kumpaakaan sukupuolta. Liikennemerkeissä näkyvät hameet halutaan pois.

Mietitäänpä hetki tuota liikennemerkkiasiaa. On totta, että kuvakieli vanhenee ja liikennemerkkienkin päivitykset ovat paikoillaan. Mutta onko ratkaisu kaikille hyvä? Mitä asiasta ajattelevat ne pojat / miehet, jotka nimenomaan haluavat käyttää hametta? Rohkaiseeko se heitä käyttämään hametta katukuvassa? Tekeekö se hameen käytön helpommaksi ja hyväksyttävämmäksi? Enpä usko.

Voiko ratkaisu tosiasiassa kääntyä heitä vastaan,
joita varten tällaista lakiehdotusta on mietitty?

Entäpä sitten henkilötunnus: pitäisikö nykyiset henkilötunnukset muuttaa sukupuolineutraaleiksi? Hallitus on ehdottanut, että ne muutettaisiin siten, että syntymäaika poistuisi ja tilalle tulisi pelkkä numerosarja. Onko sellainen ratkaisu kaikkien etu? Voiko ratkaisu tosiasiassa kääntyä heitä vastaan, joita varten tällaista lakiehdotusta on mietitty? Lisääkö tällainen tasa-arvoa vai voiko se johtaa rasismin lisääntymiseen? Mitä, jos asia kääntyykin itseään vastaan ja vähemmistöryhmää aletaan syyttää siitä, että kaikkien henkilötunnukset muutettiin ja käytettiin siihen miljardi euroa?

Pyörätuolin käyttäjän on osittain mahdotonta liikkua pitkin Vanhan Porvoon mukulakivikatuja tai päästä sisään vanhoihin rakennuksiin. Ehkä ei ole kuitenkaan mielekästä asvaltoida ja uudistaa kokonaan  tätä maailman perintökohdetta. Asiaan on löytynyt ja toivottavastiu löytyy lisääkin toimivia, kaikille hyviä ratkaisuja.

Horisontissa näyttää siltä, että tuuli yltyy, tulee aivan myrskyn enteitä. 

Voimme myös laskea köyden
ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä.

Näitä asioita miettiessäni säikähdin tosissani, sillä tosielämässä transsukupuoliset tarvitsevat tukea ja rasismi on suorastaan vaarallista. Kyseessä on henkilölle itselleen erittäin vaikea ja raskas asia. Sitä kuvastaa se, että 40 % transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa. Luku on lähes yhdeksänkertainen koko väestöön verrattuna. Kyse on siis todella laaja-alaisesta ja kauaskantoisesta asiasta, ei vain siitä haittaako henkilötunnuksen vaihdos tai liikennemerkkien muutokset itseäni vai ei.

Voimme päätyä riitelemään asiasta ja tarttua köyden jompaankumpaan päähän kiskomaan. Voimme myös laskea köyden ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä.

Voimme väitellä vessa-asioista maailman tappiin asti: pitäisikö naisten ja miesten vessat muuttaa kaikkien yhteisiksi vessoiksi? Mielipiteitä löytyy ihan varmasti puolesta ja vastaan ja kaikkea siltä väliltä. Olisiko olemassa ratkaisua, joka olisi kaikille hyvä – niille naisille tai miehille, jotka haluavat olla naisia ja käydä naisten vessassa sekä niille naisille tai miehille, jotka haluavat olla miehiä ja käydä miesten vessassa sekä niille jotka haluavat olla kumpaakin tai eivät kumpaakaan? Onko meidän vedettävä köyttä niin kauan, että toinen pää irtoaa? Vai voisimmeko olla niin suvaitsevaisia toinen toistamme kohtaan, että ratkaisisimme asian kolmella erilaisella vessalla: naisten vessat, miesten vessat ja neutraalit vessat? Tai jollakin muulla kaikille sopivalla tavalla. Luovuutta suomalaisilla riittää ratkaisujen keksimiseen, jos halua löytyy. Voisiko sama systeemi toteutua uimahalleissa?

Olisimmeko oikeasti niin suvaitsevaisia,
että hyväksyisimme niin vähemmistöjen kuin enemmistön erilaiset mielipiteet
ja etsisimme kiihkottomasti ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä?

Voisiko henkilötunnuksiakin olla naisille, miehille ja neutraaleita? Olisiko mahdollista, että ihminen saisi halutessaan valita neutraalin henkilötunnuksen itselleen tietyn ikäisenä?

Olisiko mahdollista, että armeijaan ei pakotettaisi heitä, jotka eivät koe itseään miehiksi? Onko mahdollista, että Suomen puolustusvoimat voisivat kuitenkin pitää vankan asemansa, joka perustuu yleiseen miesten asevelvollisuuteen? Olisiko tässä joustovaraa yksilöiden kohdalla ilman, että koko systeemi muutetaan? Jos nimittäin kielletään määrittelemästä vauvoja tytöiksi ja pojiksi, niin sehän väistämättä sotii yleistä miesten asevelvollisuutta vastaan.

Uskon, että hekin haluavat kunnioittaa toinen toisiamme
eivätkä riistää oman etunsa vuoksi toisilta heille tärkeitä asioita.

Olisimmeko oikeasti niin suvaitsevaisia, että hyväksyisimme niin vähemmistöjen kuin enemmistön erilaiset mielipiteet ja etsisimme kiihkottomasti ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä? Se, että valtiovalta ylhäältäpäin määrää ihmiset joksikin muuksi mitä he haluavat oikeasti olla, ei ole kauaskantoista ajattelua. Ei se, että minulta viedään elämäni arvokkain titteli ”äiti”, auta vähemmistöryhmän asiaa. Uskon, että hekin haluavat kunnioittaa toinen toisiamme eivätkä riistää oman etunsa vuoksi toisilta heille tärkeitä asioita.

Uskoni tähden kuulun vähemmistöryhmään itsekin. Minua kauhistuttaa ajatus, että yhteiskunta muutettaisiin valtiovallan määräyksestä vastoin muiden ihmisten tahtoa minun uskolleni sopivaksi. Ajattelen, että se lisäisi entisestään vihaa meitä kohtaan. Ajattelen asian niin, että muut saavat uskoa omalla tavallaan ja kunnioitan heidän tapaansa, vaikka pidänkin kiinni omasta uskostani.

Fredrikan puutarhassa oranssi päivänlilja on kaunis, vaikka en oranssin ystävä olekaan.

Minun ei tarvitse hyväksyä ihmisen tekoja tai olla hänen kanssaan samaa mieltä kunnioittaakseni hänen ihmisarvoaan. Minun ei tarvitse pitää hänen tyylistään, olla samaa mieltä hänen kanssaan tai luopua omista arvoistani ajatellakseni ja puhuakseni hänestä kunnioittavasti ja etsiäkseni ratkaisuja, jotka ovat kaikille hyviä.

Vaadinko, että yhteiskunnan (= muut) on muututtava vai
voisinko aloittaa asennemuutoksen itsestäni, nyt vaikka heti?

Haluan korostaa sitä, että transsukupuoliset todellakin tarvitsevat tukea. Tukeakseni heitä minun ei silti tarvitse luopua omasta arvomaailmastani ja tavastani olla nainen, äiti ja vaimo. Vaadinko, että yhteiskunnan (= muut) on muututtava vai voisinko aloittaa asennemuutoksen itsestäni, nyt vaikka heti? Voisinko katsoa suopeasti erilaisuutta: äidin vatsassa kasvavaa kehitysvammaista, eri tavalla sukupuolisuuttaan ilmaisevaa lähimmäistä, erivärisiä, eriuskoisia, sairaita, terveitä, mitä vaan? Voisinko hyväksyä erilaisuuden niin itsessäni kuin muissakin – hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja antaa muiden olla sellaisia kuin he ovat?

Toivottavasti hattu pysyi päässä tai sait sen kiinni myrskystä. Ilahdun kommentistasi, mutta huomaathan, etten voi julkaista muita loukkaavia kommentteja.

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

357

Otsikon luku on suuri tai mitättömän pieni ihan sen mukaan miltä kantilta asiaa katsoo. Ikkunalautapuutarhan omistajan näkövinkkelistä luku saattaa olla käsittämättömän suuri. Sen sijaan tosiharrastajapuutarhurille se saattaa olla vain pieni alku, maistiainen vain. Hänellä on ehkä parikin tuhatta kasvia ja pelkkiä ruusuja voi olla 357 lajiketta.

Ruusujen kasvattajana olen aloittelija. Pensasruusuja minulle on kertynyt kaksitoista erilaista. Kaikkein mieluisin niistä on valkoinen ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’. Kuvassa on kuitenkin melko tuore hankintani, puistoruusu 'Aicha'. 

Minun puutarhassani on 357 erilaista monivuotista kasvia ja rikat päälle. Minulle tuo numerosarja on merkityksellinen juuri sellaisenaan. Se on kutakuinkin sopiva tähän hetkeen. Vuosien mittaan tuo luku saattaa kivuta pikkuhiljaa ylöspäin, vaikka en keräilijä olekaan. On vain niin mahdottoman hauskaa tutustua uusiin kasveihin, että niitä tahtoo tulla aina vain lisää. Tilaakin on vielä yllin kyllin.

Tämä luku pitää sisällään monenlaista herrasväkeä, niin taviksia kuin samiksiakin, diivoja ja tavallisia perheenäitejä, nuorisoa ja pikkuväkeä. Siihen kuuluu niin puita, pensaita kuin perennojakin, koriste- ja hyötykasveja. 

Erilaisia iiriksiä minulle on kertynyt kymmenkunta lajiketta. Mieluisimmat niistä ovat vaaleansiniset ’Blauw’ ja ’Blue King’. Tänä keväänä ostamani vaaleankeltainen siperiankurjenmiekka ’Yellow Tail’ on mielenkiintoinen. Siltä odotan paljon. 

Jotkut kasvit olen ostanut surullisena,
toiset innostuneena ja iloisena.

Jokaisella numerolla on tarinansa. Rakastan noita tarinoita. Joillakin kasveilla on harvinainen alkuperä. Toiset taas on ostettu marketeista. Erityisen tärkeitä ovat ne kasvit, jotka olen saanut ystäviltä. Moniin kasveihin sisältyy muistoja yhteisiltä matkoilta Joukon tai muun perheen kanssa. Jotkut kasvit olen ostanut surullisena, toiset innostuneena ja iloisena.

Talvella kokosin kaikki kasvien nimet ja niihin liittyvät tarinat jonkinlaiseen aakkosjärjestykseen. Nyt täydensin tämän kasvukauden ostokset ja siirsin listat uusiksi sivuiksi blogiini. Kuunliljat ja pionit piti panna omiksi sivuikseen, sillä niiden lajikkeita on niin paljon. Ne löytyvät nyt blogin otsikon alta. Sieltä löytyy myös muuta kivaa ja tarpeellista. 

Mieluisimpia maanpeitekasveja ovat Grönlanninhanhikki sekä peittokurjenpolvi. Molemmat toimivat erittäin hyvin rikkakasveja vastaan. Varjossa viihtyvä varjoyrtti (kuvassa) on ihan huippu, varsinkin vähälumisena talvena. Se on yksi parhaista kasveistani koko puutarhassa. 

Kaikki ostamani kasvit eivät ole luetteloissa. Voi, kunpa olisivatkin, mutta ne ovat kuolla kupsahtaneet. En ole koskaan laskenut niiden määrää. Jos puutarhassa kaikki olisi onnistunut heti ensimmäisellä kerralla, puutarhani olisi niin sanotusti valmis. Ehkä yksi puutarhan viehättävistä puolista on kuitenkin yllätyksellisyys. En voi koskaan olla varma mikä menestyy juuri minulla. Olen onnistunut tappamaan jopa morsiusleinikin, joka monella on riistäytynyt vaivaksi asti. Sitten taas on niitä kasveja, jotka eivät ole moksiskaan tekemistäni virheistä.

Aitakasvina pidän erityisesti koivuangervosta (kuvassa). Suuriin ruukkuihin olen valinnut tuijat lajiketta 'Holmstrup’ (ei ihan näy kuvassa). Se on poikkeuksellisen talvenkestävä ja sietää aurinkoakin hyvin. Kuvassa itselleni mieluisat jättipoimulehti ja kurjenpolvi 'Rozanne' sekä Grönlanninhanhikki.

Puutarhuri raapi päätään ja huokaili,
että minulla on niin vaikea ostoslista.

Puutarhaharrastukseni alussa en tiennyt mitkä kasvit ovat tavallisia ja mitkä harvinaisia. Olin törmännyt niiden nimiin kirjoissa, lehdissä ja netissä ja kyselin niitä tutulta taimistolta. Puutarhuri raapi päätään ja huokaili, että minulla on niin vaikea ostoslista. Nyt seitsemän vuoden jälkeen voin todeta, että ostoslista oli todellakin vaikea. Listallani oli muun muassa sinikämmen, johon ei usein törmää. Onnistuin kuitenkin saamaan sinikämmenen juuri siltä samaiselta puutarhalta muutaman vuoden jälkeen.

Olen joskus huokaillut sitä miten vaikea on löytää lehdissä tai netissä nähtyjä kasveja. Toisaalta se tekee tästä harrastuksesta tietyllä tavalla mielenkiintoisen seikkailun. Ja hillitsee kasvien ostelua, mikä on sinänsä ihan hyvä.

Pioneja minulla on 24 erilaista. Niistä mieluisimpia ovat kiinanpionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Gardenia’ sekä ’Yang Fei Chu Yu’ eli ’Jalkavaimo nousee kylvystä’. Kuvassa pioni 'Angel Cheek'. Sen sijaan syyshortensioita ja kärhöjä minulla on vähänlaisesti. En ole saanut niitä oikein menestymään.

Useat kasveistani ovat valkokukkaisia. Aika monet ovat sinisen sävyisiä ja vaaleanpunaisia. Viime aikoina valikoimani on karttunut monilla hailakankeltaisilla kukilla. On minulla muutama kirkkaankeltainenkin kukka, mutta niistä en juuri pidä. Ne vain ovat saaneet jäädä, ettei niiden paikka olisi täysin tyhjä.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla. En toivoisi näkeväni aggressiivisesti leviävää valkoista kyläkurjenpolvea täällä, en myöskään kirkkaankeltaisena kukkivaa suikeroalpia. Ruosteenpunaiset päivänliljat antaisin mielelläni pois.

Olen kuunliljojen suuri ystävä ja niitä minulle on kertynyt 16 eri lajiketta. Niistä yksi mieluisimpia on tavallistakin tavallisempi, suurilehtinen ’Elegans’. Kuvassa myös vuorenkilpi ja kirjovuohenputki.

Listaltani puuttuvat melkein kokonaan arat, talvisuojausta vaativat kasvit. Sen sijaan listallani on useita helppoja ja kestäviä kasveja. Jotkut ovat hutiostoksia, jotkut täysosumia. Parhaista ostoksista mainittakoon harokataja ja sen viereen istuttamani Japaninunikko ’Pacino’. Tuo pienikokoinen unikko kukkiin aina vain vaaleankeltaisin, suloisin kukin. 

Japaninunikko ’Pacino’, taustalla iki-ihana harokataja

Muita mieluisia hankintoja ovat olleet vaaleanpunaisena keväällä kukkiva rusokirsikka, runsaskukkainen sinilila kurjenpolvi ’Rozanne’ ja kirkkaansininen loistotädyke ’Royal Blue’, kalpeankeltainen ’New Moon’ -kullero, valkoinen kiiltoleimu, vaaleankeltaiset päivänliljat ’Gentle Shepherd’ ja ’Joan Senior’ sekä valkoinen koreakärsämö ’Noblessa’. Täysosumia ovat olleet myös viiniköynnös ’Somerset Seedless’, viherherukka ’Vilma’ ja luumu nimeltä ’Yleinen keltaluumu’. 

Ostoslistalla ovat vielä ainakin syyshortensia ’Limelight’, joka aloittaa kukintansa limenvihreillä nupuilla sekä makeakirsikka. Pensasruusuistakin haaveilen. Kanadalainen ruusu ’Lambert Closse’ olisi kiinnostava. Sille olisi paikkakin valmiina. 

Tämän kasvukauden ostosten huippuihin lukeutuu pensashanhikki ’Creme Brulee’. Sen valkoiset kukat ovat erityisen näyttäviä. 

Olen usein leikkinyt ajatuksella, että jos perustaisin uuden puutarhan, valitsisin sinne vain parhaat lajikkeet nykyisestä valikoimastani. Ja sitten varmaan kävisi kuitenkin niin, että kokeilisin taas jotakin uutta. Ja lajikevalikoima paisuisi taas. 😊