Tällä kertaa en kirjoita puutarhasta, vaan tartun ajankohtaiseen aiheeseen ja kirjoitan ihmisyydestä.
Emme voi valita millaisena synnymme ja millaiseen perheeseen tai olosuhteisiin ylipäätään. Jokainen olemme kuitenkin syntyneet ihmisenä, jonka ihmisarvo on sataprosenttinen kohdusta hautaan ja vielä senkin jälkeen.
Pidä hatustasi kiinni, sillä nyt mennään sellaisille vesille, joilla helposti myrskyää. Jos tuuli yltyy liian kovaksi, hengitä syvään. Laske vaikka kymmeneen ennen kuin jatkat matkaa.
Meitä on niin monenlaisia. On poikia ja miehiä, jotka haluavat olla poikia ja miehiä. Kukin haluaa olla omanlaisensa. Joku haluaa olla kenties tyttömäinen poika tai löytää aivan oman tapansa olla poika tai mies. On poikia ja miehiä, jotka haluavat olla tyttöjä tai naisia. Hekään eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan kukin haluaa ilmaista itseään juuri omalla itselle sopivalla tavalla. On heitäkin, jotka haluavat olla molempia tai eivät halua olla kumpaakaan tai haluavat olla jotakin aivan muuta. On tyttöjä ja naisia, jotka haluavat olla tyttöjä ja naisia. Tyttö tai nainen voi toteuttaa tyttöyttään tai naiseuttaan feminiinisesti tai maskuliinisesti tai jollakin aivan omalla erityisellä tavallaan. On tyttöjä ja naisia, jotka haluavat olla poikia tai miehiä. Ja vielä toistan, että on heitäkin, jotka haluavat olla molempia tai eivät kumpaakaan tai jotakin aivan muuta, ehkä jotakin sellaista mitä itse en edes ole tullut ajatelleeksi.
Olen edelleen sitä mieltä, että meidän kaikkien ihmisarvo on 100 %. Ei yhtään sen enempää eikä vähempää missään tilanteessa.
On tekoja, joita en voi hyväksyä.
En voi silti vähentää kenenkään ihmisarvosta prosenttiakaan.
Puhun aivan omalla suullani ja sinä voit vapaasti olla erimieltä kanssani. En halua yleistää, vaan puhun omasta puolestani.
On tekoja, joita en voi hyväksyä. En voi silti vähentää kenenkään ihmisarvosta prosenttiakaan.
Ajattelen niin, että syntyvä lapsi on täydellinen Jumalan luomistyö, onpa hän millainen tahansa: ehkä erivärinen kuin itse, ehkä jollakin tavalla vammainen tai ihan millä muulla tavalla tahansa erilainen kuin itse olen. Joka tapauksessa hän on erilainen kuin minä – onneksi.
Sinä riität meille.
Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia,
mutta saat olla rohkeasti oma itsesi.
Ajattelen, että syntyvän lapsen vanhempien yksi tärkeimpiä tehtäviä on antaa lapsille hyvä itsetunto. Tehdä lapselle selväksi sanoin ja teoin, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Sinä riität meille. Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia, mutta saat olla rohkeasti oma itsesi. Itse haluan tuoda esille lapsilleni myös sitä, että Jumala on luonut sinut juuri sellaiseksi kuin olet ja olet täydellinen Jumalan työ. Sinun suhteesi ei ole tapahtunut virheitä. En tarkoita tällä, että lapsen kaikki teot olisivat oikeita. Eivät tietenkään ole. Se kuuluu ihmisyyteen. Esimerkiksi lapsi saattaa lyödä toista ja aikuinenkin, eikä sellaista voi hyväksyä. Mutta puhun tässä lapsen ja aikuisen arvosta ihmisenä.
Minusta viisaat vanhemmat kasvattavat lastaan siten, että he antavat lapsen kasvaa omaksi itsekseen arvottamatta esimerkiksi hänen leikkejään. Minusta on oikein tukea lasta olemaan poika tai tyttö, eihän poikana tai tyttönä olemisessa ole mitään väärää. Sen sijaan mielestäni on vissi ero siinä, jos vanhemmat määrittelevät millainen tytön tai pojan tulee olla. En usko, että kasvattaminen olemaan ei mitään sukupuolta tukee lasta. Siinä asetetaan pieni lapsi päättämään niin suurista asioista, ettei hänellä ole siihen edellytyksiä.
Nykyään lasten leikkikalut ovat tietyllä tavalla hyvin polarisoituneet. Leluteollisuuden tytöille suuntaamat lelut ovat överityttömäisiä ja toisaalta taas pojille suunnatut lelut ovat todella maskuliinisia. Vanhempana olen varovainen lokeroimasta tyttöjen ja poikien leikkejä. He ovat saaneet itse valita leikkinsä oman mielenkiintonsa mukaan. Yksi tytöistäni toivoi joululahjaksi kuorma-autoa ja sai sen. Miksipä ei olisi saanut? Yksi pojista halusi ottaa matkalle mukaan parisenkymmentä pehmolelua. Miksi ei olisi saanut? Takakonttiin raivattiin tilaa niin, että kaikki tärkeät pehmot mahtuivat kyytiin. Tyttäreni pyysi pikkuveljeään leikkimään kanssaan nukeilla. Pikkuveli suostui ja lastasi nukkensa kolmipyöräisen kyytiin ja ajeli kovaa vauhtia ympäri huushollia. Tytär hoivasi nukkeja kuin pieni äiti. Hän katseli pikkuveljen menoa huolestuneena ja kehotti häntä hoitamaan vauvojaan. – Vauvat itkee, tyttö vetosi. – Ne itkee ilosta, pikkuveli vastasi ja paineli menemään kolmipyöräisellään.
Historian kuluessa vaaleanpunainenon ollut hyvin maskuliininen väri.
Tänä päivänä vaaleanpunaista saatetaan pitää tyttömäisenä värinä. Kun katsoo asiaa laajemmassa perspektiivissä huomaa, että käsitys liittyy hyvin vahvasti aikaan. Historian kuluessa vaaleanpunainen on ollut hyvin maskuliininen väri. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa äitejä kehotettiin pukemaan poikansa maskuliinisiin väreihin, kuten vaaleanpunaiseen. Tämän sanottiin auttavan kasvamista miehekkääksi. Sinistä puolestaan pidettiin naisellisena värinä.
Monet ulkonäköön liittyvät seikat ovat hyvin sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Mieleeni nousevat kuvat monista vanhoista säveltäjistä peruukkeineen ja puuterointeineen. Heidän paitojensa röyhelöt, pitsit ja muut koristeet vaikuttavat tässä ajassa melko feminiinisiltä.
Vieläkö hattu pysyy päässä? Kun mietin omaa ajatteluani esimerkiksi kymmenen vuoden aikana, jolloin olemme asuneet tällä nykyisellä paikkakunnallamme, huomaan selvän muutoksen. Olen niin tottunut siihen, että mies voi pukeutua punaisiin silkkivaatteisiin ja leveisiin röyhelöihin, etten enää edes huomaa siinä mitään erikoista.
En menisi moittimaan ketään,
vaikka nautinkin oman puolisoni pukeutumisesta housuihin.
Mitä tulee hameisiin, niin ei sekään selviö ole, että hameet olisivat aina kuuluneet tai kuuluisivat vain naisille. On paljon maita, jossa miehet käyttävät pitkiä kaapuja. Skottilaiset käyttävät kilttejä. Kaikkia variaatioita en edes tiedä. Jos haluaa laajentaa ajatteluaan, voi hengittää muutaman kerran syvään, ottaa neutraalin asenteen ja googlettaa vaikkapa mies ja hame -sanayhdistelmän. En menisi moittimaan ketään, vaikka nautinkin oman puolisoni pukeutumisesta housuihin.
Tästä päästään seuraavaan aiheeseen ja todella toivon, että voit yhä hengittää rauhallisesti.
Asioiden ei tarvitse olla mustavalkoisia.
Olen lukenut Positiivareiden sivuilta seuraavan kaltaisen ajatelman: ratkaisut, jotka eivät ole kaikille hyviä osoittautuvat myöhemmin huonoiksi ratkaisuiksi.
Hallitus on valmistelemassa lakiesitystä sukupuolineutraaliuden puolesta. Se sisältäisi muun muassa seikan, ettei olisi enää määritelmiä tyttö ja poika eikä äiti ja isä. (P.S. Vanhemmuuslakiin määritelmät äiti ja isä ilmeisesti jäävät. Sellainen asenne on kuitenkin lisääntymässä, ettei vauvoja saisi luokitella tytöiksi ja pojiksi, vaan hänen pitäisi saada valita se itse.) Sen mukaan sukupuoli ei saisi näkyä henkilötunnuksessa. Liikennemerkit halutaan neutralisoida niin, että ne eivät ilmaise kumpaakaan sukupuolta. Liikennemerkeissä näkyvät hameet halutaan pois.
Mietitäänpä hetki tuota liikennemerkkiasiaa. On totta, että kuvakieli vanhenee ja liikennemerkkienkin päivitykset ovat paikoillaan. Mutta onko ratkaisu kaikille hyvä? Mitä asiasta ajattelevat ne pojat / miehet, jotka nimenomaan haluavat käyttää hametta? Rohkaiseeko se heitä käyttämään hametta katukuvassa? Tekeekö se hameen käytön helpommaksi ja hyväksyttävämmäksi? Enpä usko.
Voiko ratkaisu tosiasiassa kääntyä heitä vastaan,
joita varten tällaista lakiehdotusta on mietitty?
Entäpä sitten henkilötunnus: pitäisikö nykyiset henkilötunnukset muuttaa sukupuolineutraaleiksi? Hallitus on ehdottanut, että ne muutettaisiin siten, että syntymäaika poistuisi ja tilalle tulisi pelkkä numerosarja. Onko sellainen ratkaisu kaikkien etu? Voiko ratkaisu tosiasiassa kääntyä heitä vastaan, joita varten tällaista lakiehdotusta on mietitty? Lisääkö tällainen tasa-arvoa vai voiko se johtaa rasismin lisääntymiseen? Mitä, jos asia kääntyykin itseään vastaan ja vähemmistöryhmää aletaan syyttää siitä, että kaikkien henkilötunnukset muutettiin ja käytettiin siihen miljardi euroa?
Pyörätuolin käyttäjän on osittain mahdotonta liikkua pitkin Vanhan Porvoon mukulakivikatuja tai päästä sisään vanhoihin rakennuksiin. Ehkä ei ole kuitenkaan mielekästä asvaltoida ja uudistaa kokonaan tätä maailman perintökohdetta. Asiaan on löytynyt ja toivottavastiu löytyy lisääkin toimivia, kaikille hyviä ratkaisuja.
Horisontissa näyttää siltä, että tuuli yltyy, tulee aivan myrskyn enteitä.
Voimme myös laskea köyden
ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä.
Näitä asioita miettiessäni säikähdin tosissani, sillä tosielämässä transsukupuoliset tarvitsevat tukea ja rasismi on suorastaan vaarallista. Kyseessä on henkilölle itselleen erittäin vaikea ja raskas asia. Sitä kuvastaa se, että 40 % transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa. Luku on lähes yhdeksänkertainen koko väestöön verrattuna. Kyse on siis todella laaja-alaisesta ja kauaskantoisesta asiasta, ei vain siitä haittaako henkilötunnuksen vaihdos tai liikennemerkkien muutokset itseäni vai ei.
Voimme päätyä riitelemään asiasta ja tarttua köyden jompaankumpaan päähän kiskomaan. Voimme myös laskea köyden ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä.
Voimme väitellä vessa-asioista maailman tappiin asti: pitäisikö naisten ja miesten vessat muuttaa kaikkien yhteisiksi vessoiksi? Mielipiteitä löytyy ihan varmasti puolesta ja vastaan ja kaikkea siltä väliltä. Olisiko olemassa ratkaisua, joka olisi kaikille hyvä – niille naisille tai miehille, jotka haluavat olla naisia ja käydä naisten vessassa sekä niille naisille tai miehille, jotka haluavat olla miehiä ja käydä miesten vessassa sekä niille jotka haluavat olla kumpaakin tai eivät kumpaakaan? Onko meidän vedettävä köyttä niin kauan, että toinen pää irtoaa? Vai voisimmeko olla niin suvaitsevaisia toinen toistamme kohtaan, että ratkaisisimme asian kolmella erilaisella vessalla: naisten vessat, miesten vessat ja neutraalit vessat? Tai jollakin muulla kaikille sopivalla tavalla. Luovuutta suomalaisilla riittää ratkaisujen keksimiseen, jos halua löytyy. Voisiko sama systeemi toteutua uimahalleissa?
Olisimmeko oikeasti niin suvaitsevaisia,
että hyväksyisimme niin vähemmistöjen kuin enemmistön erilaiset mielipiteet
ja etsisimme kiihkottomasti ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä?
Voisiko henkilötunnuksiakin olla naisille, miehille ja neutraaleita? Olisiko mahdollista, että ihminen saisi halutessaan valita neutraalin henkilötunnuksen itselleen tietyn ikäisenä?
Olisiko mahdollista, että armeijaan ei pakotettaisi heitä, jotka eivät koe itseään miehiksi? Onko mahdollista, että Suomen puolustusvoimat voisivat kuitenkin pitää vankan asemansa, joka perustuu yleiseen miesten asevelvollisuuteen? Olisiko tässä joustovaraa yksilöiden kohdalla ilman, että koko systeemi muutetaan? Jos nimittäin kielletään määrittelemästä vauvoja tytöiksi ja pojiksi, niin sehän väistämättä sotii yleistä miesten asevelvollisuutta vastaan.
Uskon, että hekin haluavat kunnioittaa toinen toisiamme
eivätkä riistää oman etunsa vuoksi toisilta heille tärkeitä asioita.
Olisimmeko oikeasti niin suvaitsevaisia, että hyväksyisimme niin vähemmistöjen kuin enemmistön erilaiset mielipiteet ja etsisimme kiihkottomasti ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä? Se, että valtiovalta ylhäältäpäin määrää ihmiset joksikin muuksi mitä he haluavat oikeasti olla, ei ole kauaskantoista ajattelua. Ei se, että minulta viedään elämäni arvokkain titteli ”äiti”, auta vähemmistöryhmän asiaa. Uskon, että hekin haluavat kunnioittaa toinen toisiamme eivätkä riistää oman etunsa vuoksi toisilta heille tärkeitä asioita.
Uskoni tähden kuulun vähemmistöryhmään itsekin. Minua kauhistuttaa ajatus, että yhteiskunta muutettaisiin valtiovallan määräyksestä vastoin muiden ihmisten tahtoa minun uskolleni sopivaksi. Ajattelen, että se lisäisi entisestään vihaa meitä kohtaan. Ajattelen asian niin, että muut saavat uskoa omalla tavallaan ja kunnioitan heidän tapaansa, vaikka pidänkin kiinni omasta uskostani.
Fredrikan puutarhassa oranssi päivänlilja on kaunis, vaikka en oranssin ystävä olekaan.
Minun ei tarvitse hyväksyä ihmisen tekoja tai olla hänen kanssaan samaa mieltä kunnioittaakseni hänen ihmisarvoaan. Minun ei tarvitse pitää hänen tyylistään, olla samaa mieltä hänen kanssaan tai luopua omista arvoistani ajatellakseni ja puhuakseni hänestä kunnioittavasti ja etsiäkseni ratkaisuja, jotka ovat kaikille hyviä.
Vaadinko, että yhteiskunnan (= muut) on muututtava vai
voisinko aloittaa asennemuutoksen itsestäni, nyt vaikka heti?
Haluan korostaa sitä, että transsukupuoliset todellakin tarvitsevat tukea. Tukeakseni heitä minun ei silti tarvitse luopua omasta arvomaailmastani ja tavastani olla nainen, äiti ja vaimo. Vaadinko, että yhteiskunnan (= muut) on muututtava vai voisinko aloittaa asennemuutoksen itsestäni, nyt vaikka heti? Voisinko katsoa suopeasti erilaisuutta: äidin vatsassa kasvavaa kehitysvammaista, eri tavalla sukupuolisuuttaan ilmaisevaa lähimmäistä, erivärisiä, eriuskoisia, sairaita, terveitä, mitä vaan? Voisinko hyväksyä erilaisuuden niin itsessäni kuin muissakin – hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja antaa muiden olla sellaisia kuin he ovat?
Toivottavasti hattu pysyi päässä tai sait sen kiinni myrskystä. Ilahdun kommentistasi, mutta huomaathan, etten voi julkaista muita loukkaavia kommentteja.
Puutarhasta löytyi vielä vaikka mitä hauskaa.
Purppurapunalatvat alkavat olla jo kukkineita, mutta kelpasivat vielä muiden mukaan.
Kaunista lokakuuta kaikille! 
