maanantai 8. lokakuuta 2018

INVENTAARIO

Tuula Maalaiskaupungin piha –blogista kysyi, innostunko jostain erityisistä puutarhakoristeista. Sitä miettiessäni rupesin tekemään inventaariota puutarhakoristeistani.

Puksipuu tuo vihreyttä keittiön terassille.
  • 2 kpl betoniruukkuja, jotka ovat niin suuria, että niihin on vaikea keksiä kasveja
  • vanhat ostoskärryt, jotka olen ostanut kirpputorilta (kuvassa yllä)
  • vanha, madonsyömä perunalaatikko
  • 2 kpl isoja sinkkisoikkoja, joista on leikattu pohja pois
  • 1 pohjaton sinkkisaavi, jossa kasvaa tuija
  • 2 kpl sinkkiämpäreitä köynnöstukineen
Näillä on koristearvon lisäksi sellainen tehtävä, että niiden avulla saan nostettua kasveja vähän ylemmäs maasta. Olen ihastunut metalliesineisiin. Joskus olen nähnyt niistä jopa unta. Minusta sinkkiastiat sopivat hyvin yhteen harmaan betonin kanssa.

Mieheni asensi patsaan paikalleen tänä keväänä, joten sen ympäristö on vielä keskeneräinen.
  • 3 kpl suihkulähteitä, joiden kunnossapito on yllättävän kova homma
  • 2 kpl suihkulähteen patsaita, jotka niin ikään tarvitsevat paljon huoltamista
Pidän patsaista, varsinkin silloin kun ne ovat betonia. Naisfiguuri on betonia ja painaa enemmän kuin minä. Mieheni sai ahkeroida ihan kunnolla, että sai asennettua sen tukevasti paikalleen. Onneksi lopputulos on sen arvoinen. Suihkulähteillä ja patsailla on koristearvon lisäksi tärkeä tehtävä peittää häiritsevät äänet.

Köynnösikkuna odottaa vielä köynnöksiä.
  • 1 köynnöskehikko, joka on tehty vanhasta huvimajasta (kuva yllä)
  • 1 pieni metalliportti, jonka halusin kauneuden tähden, mutta on sillä paljon käyttöäkin
  • 1 iso metalliportti, josta kuljetaan päivittäin
  • 1 ruusukaari, jonka ’New Dawn’ -ruusut ovat koko kesän sojottaneet sinne tänne
Nämä koristeet ovat tärkeitä kasvien suojana ja tukena. Kauriiden takia koko tonttimme on ympäröity aidalla, joten portitkin ovat välttämättömät.

Työkalunaulakko elävöittää autotallin seinää.
  • 2 kpl puuvartisia lapioita, iso punainen ja pieni musta
  • 2 kpl puuvartisia talikoita, musta ja punainen
  • 2 kpl puuvartisia istutuslapioita, erityisen kauniita (kuvassa yllä)
  • 2 kpl puuvartisia pikku talikoita jakamisen avuksi (kuvassa yllä)
  • 1 kaunis rikkarauta
  • kottikärryt, kuluneet, kaunis patina, alun alkaen tallikärryt muistaakseni vuodelta 1996
  • lukematon määrä sinkkiämpäreitä
Nautin työskennellessäni kauniilla työkaluilla. Kauniin lapion ja talikon saatan tökätä maahan odottamaan seuraavaa työpäivää eikä haittaa, vaikka rikkaämpärit sattuisivat tulemaan niiden kanssa yhteiskuvaan.

Onneli on ominut tämän tuolin.
  • 2 kpl rottinkituoleja, jotka toivoin lahjaksi täyttämään tyhjää tilaa terassilla
Todellakin, halusin rottinkituolit koristeeksi. Olin yrittänyt kasvattaa aurinkoisella terassilla suuria kasveja, mutta niiden hoito oli työlästä ja vaativaa. Halusin täyttää tyhjän tilan helppohoitoisilla tuoleilla. Kissat ottivat rottinkituolit heti omikseen, joten ne ovat nyt kuitenkin jatkuvassa käytössä.

Tässä on se alussa mainitsemani madonsyömä perunalaatikko. Tuo laudanpätkä on aarteeni. Olen kirjoittanut siitä täällä.
  • 1 laudanpätkä, jossa lukee "ÄITILLE ♥" ja joka on aarteeni
  • 1 puinen karhu, jonka olen saanut mieheltäni tuliaiseksi matkalta
  • 2 kpl metallisia cd-telineitä, jotka olen ostanut joskus nuoruudessani ja jotka ovat ruostuneet kauniiksi enkä ole malttanut hävittää niitä
Nämä esineet ovat ainoastaan koristeita – ellei oteta huomioon sitä, että ne kantavat muistoja menneiltä vuosilta tai jopa vuosikymmeniltä.

Vastaukseni Tuulan kysymykseen on: kyllä, olen innostunut erityisesti sellaisista puutarhakoristeista, joilla on myös käyttöarvoa. 

Kiitos, Tuula, kivasta kysymyksestä! En ollut ennen ajatellutkaan kuinka paljon koristeita minulla onkaan.

Millaisista puutarhakoristeista sinä pidät?

lauantai 6. lokakuuta 2018

OVELAA

Mieheni muistaa vieläkin kuinka hänen lapsena piti kitkeä kasvimaalla. Vaikeaa kuulemma oli kun ei erottanut voikukkaa porkkanasta.

Vaikeaa kuulemma oli
kun ei erottanut voikukkaa porkkanasta.

Piharatamo, juolavehnä ja maitohorsma opitaan jo ala-asteen yllin tunneilla. Ne nyt ainakin ovat helppoja. Vai ovatko?

Kitkin kuunliljapenkkiä. Otin suuriksi kasvaneista piharatamon kukkavarsista kiinni ja kiskaisin. Säikähdin kiskaisseeni koko kuunliljan kun sen lehtien lomasta nousi suuria kaunismuotoisia lehtiä. Siinä samassa sain aiheen tähän juttuun.

Piharatamo ja kuunlilja – ensivilkaisulla piharatamo jää minulta huomaamatta.

Hyvä yritys, mutta piharatamo saa lähteä. Annetaan kevätkaihonkukalle tila.

Särmäkuisma piiloutuu ovelasti koivuangervoaidan sisään. Moni niistä saa lymyillä aidan sisällä keltaiseen kukintaansa asti.

Juolavehnä ja ruohosipuli ovat ainakin helppoja erottaa kun juolavehnä on litteä ja ruohosipuli pyöreä.

Entäpä juolavehnä ja päivänlilja?

Maitohorsma ja syysleimu alkavat olla jo kitkijän vaikeinta leveliä.

Miten ne rikat osaavatkin! Aivan kuin särmäkuisma tietäisi olevansa turvassa koivuangervon juurella ja juolavehnä päivänliljapehkossa.

Mitä sinun perennojesi seassa lymyilee?

tiistai 2. lokakuuta 2018

EPÄTOIVON SYÖVEREISSÄ

Repesin nauruun kun luin Katjan (Päivänpesän elämää –blogista) kysymyksen: ”Iskeekö puutarhan kanssa koskaan epätoivo? Rikkaruohot saavat ylivallan? Joku kasvi uhkaa täyttää kaikki kasvupaikat tms?”

– Ai, mulle vai? Siis epätoivo? Kysy vain, kuinka monesti epätoivo iskee! Yleensä sunnuntaisin, mutta nyt oli kyse pahemmasta. Olin pyöriskellyt juuri monta päivää epätoivon syvissä syövereissä. Flunssan takia en ollut viikkoon päässyt puutarhaan. Näky oli sen mukainen. Palataanpa siihen hetkeen.

Kirsikkapuun alusta näyttää siltä,
ettei sitä olisi kitketty ikinä.

Valvatit ovat venähtäneet melkein polven korkuisiksi. Pihatähtimö on ehtinyt uusien istutusten väliin. Mistä se aina löytääkin joka paikkaan? Kuunliljojen kukkineet varret törröttävät rumasti siellä ja täällä. Kirsikkapuun alusta näyttää siltä, ettei sitä olisi kitketty ikinä. Kasa pesua odottavia harsoja. Harsojen painoina olleita kiviä. Mustia muoveja joka paikassa. Maakasoja. Mihin tahansa katsoo, näkyy vain tekemättömiä töitä. Vaikka kuinka zoomaisi, niin joka kuvaan tahtoo tulla jotain, joka pistää ikävästi silmään.

Tästä kuvasta en edes yrittänyt zoomata kaikkea rumaa pois. Istutusalue on aivan kesken. Taustalla on lampityömaa. Mittakeppi on puolestaan kesäkeittiön perustuksia varten.

Juoksen ympäri puutarhaa ämpäri kädessä.

Kun sitten vihdoin flunssa hellittää, pääsen ulos. Juoksen ympäri puutarhaa ämpäri kädessä. Kiskon pisimmät valvatit, saunakukat ja syysmaitiaiset ämpäriin. Alkaa jo pikkuisen helpottaa. Sitten kierros sekatöörit kädessä: kirsikkapuun juurivesat, ränsistyneet kuunliljat, jaloritarinkannukset, malva. Kiskaisen saman tien liiaksi ryöstäytyneet akileijat. Aah, nyt näyttää jo paljon valoisammalta! Vielä kivet kivikasaan, vähän enimpiä rikkoja sieltä täältä. Multakasat ja muut keskeneräisyydet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Ne ehtii sitten joskus. Alan hyvillä mielin istuttaa Grönlanninhanhikin rönsyjä kanalan edustalle.

Hyvä kun kesäkeittiö on saanut perustuksen, mutta muoveista en pääse eroon pitkään aikaan.

Sitä erehtyy luulemaan,
että kun on koko viikon ahertanut,
puutarha olisi kuvauskunnossa.

Useimmiten epätoivo iskee sunnuntaisin kun olen heittäytynyt vapaalle puutarhahommista. Ei joka sunnuntai, mutta  aina silloin tällöin. Sitä erehtyy luulemaan, että kun on koko viikon ahertanut, puutarha olisi kuvauskunnossa. Mutta ei. Kameran linssin läpi kaikki näkyy tarkemmin. Keskeltä rohtokatajaa törröttävä korte. Leikkaamaton koivuangervoaita. Harventamaton porkkanarivi.

Tämä on onneksi ohimenevää. Panen kameran pois ja alan miettiä uuden alueen istutuksia. Pian on hyvä flow päällä ja maanantaina palaan talikon varteen muistamatta mitään tästä epätoivon hetkestä.

Ei tuo muuria ja peltokortekasvustoja peittävä musta muovi mikään pihan kaunistus ole. Kuvasta löytyy monta muutakin odottavaa työprojektia: kanalan aitauksen rakentaminen, kastelujärjestelmän piilottaminen maahan, polun korjaaminen, jänisten syömien omenapuiden uusiminen, pensasaidan siistiminen, perennojen istuttaminen ja tietysti kitkeminen. 

Puutarha näyttää rähjäiseltä.

On myös toisenlaisia epätoivon hetkiä. Sellainen tulee joka syksy siinä kohtaa kun suuri osa kukista on jo lakastunut eikä ruska ole vielä kietonut puutarhaa syleilyynsä. Into ja Tarmo ovat yhä useammin jossakin muualla kuin puutarhassa. Puutarha näyttää rähjäiseltä. Ehkä sääkin sattuu olemaan pilvinen ja sateinen. Kiertelen puutarhassa kamera kaulassa. Kuvattavaa ei tunnu löytyvän. – Olen haukannut aivan liian suuren palan, ajattelen apeana ja tulen tietokoneen ääreen. Nyt tarvitaan kunnon lääkkeet. Onneksi minulla on.

Etsin tiedostoistani kuvia viime kesältä ja syksyltä. Asettelen niitä vierekkäin tänä vuonna otettujen kanssa. Pian olen jo pyytämässä Joukoa katsomaan ja ihmettelemään muutosta. Kuinka autiolta kaikki näyttikään. – Voi hyvä ihme, katso, miten kaikki ovat kasvaneet, touhotan. Innoissani etsin yhä uusia kuvapareja. Epätoivo on pois pyyhkäisty. Olen niin iloinen, etten malta vielä lopettaa, vaan etsin vielä kuvia alkukesältä ja vertaan niitä loppukesän kuviin. Lääkkeen vaikutus onneksi alkaa nopeasti eikä sivuvaikutuksia ole. Saatavana ilman reseptiä.

Kiitos hauskasta ja ajankohtaisesta kysymyksestä, Katja!

maanantai 1. lokakuuta 2018

MITEN AIKA RIITTÄÄ?

Isossa perheessä ruoka keitetään suurella kattilalla – pari kiloa perunoita tai kokonainen pastapussi. Ruokaa ostetaan kokonainen ostoskärryllinen kerrallaan. Pyykkikone pyörii joka päivä, usein monta kertaa päivässä. Kenkäpareja on eteinen täynnä. Hommaa on paljon, mutta toisaalta: jos on paljon työtä, niin on monta käsiparia tekemässä.

Keittiön kaapit on pesty yhdessä hujauksessa kun yksi aloittaa yläkaapeista, toinen alakaapeista, kolmas aloittaa maustelaatikosta. Neljäs ja viides pesevät jääkaapin. Keittiössä alkaa olla sen verran vilskettä, että kuudes menee siivoamaan vessojen kaapit. Äidille jäävät työnjohdolliset tehtävät ja erityishommat. Urakan päätteeksi on hauska käydä vaikka pitsalla.

Mielelläni kerron ison perheen arjesta,
vaikka itsestäni tuntuukin,
ettei perheemme ole kovin suuri.
Kuusi lasta ja vanhemmat.

Kun blogissani oli arvonta, Between esitti siihen liittyen kysymyksen: ”Sinulla on monta lasta. Miten jaat ajan perheen arjen pyörittämisen ja puutarhan kesken eli miten saat aikasi riittämään puutarhalle?” Olin iloinen kysymyksestä, sillä mielelläni kerron ison perheen arjesta, vaikka itsestäni tuntuukin, ettei perheemme ole kovin suuri. Kuusi lasta ja vanhemmat.

Kun lapset olivat pieniä, puutarhaharrastukseni uinui odottaen sopivaa aikaa itääkseen taimelle ja lopulta puhjetakseen kukkaan. Nyt kun kuopus on jo yhdeksän, minulla on mahdollisuus uppoutua rakkaan harrastukseni pariin. Organisoimalla ja delegoimalla hommia saan lisää aikaa. Aina aika ei silti riitä

Olin onnellinen kun kaksitoistavuotias halusi kesätyöpaikan kotoa. Pestasin hänet kokiksi ja sain lisää puutarha-aikaa. Hänen vapaapäiviään varten minulla oli valmiit ruokasuunnitelmat. Niistä kirjoittelin täällä.

Tässä meidän kesäkokki vähän pienempänä.

Marjojen kypsyttyä lapset panivat kuulokkeet korvilleen ja painuivat herukkapuskiin. Äänikirjoja kuunnellen oli mukava tienata taskurahaa ja pakastin täyttyi pikapikaa. Oma-aloitteisesti pojat myös pyöräilivät mustikkamaille ja perkasivat saaliin pakastimeen asti.

Silloin opettelen vain sietämään kaaosta
ja painun ehkä puutarhaan. 

Meillä on ollut jo vuosikausia käytäntönä, että jokainen siivoaa oman huoneensa lisäksi päivittäin kymmenen minuuttia ja viikkosiivous tehdään yhdessä. Palkkiona on siisti koti ja hyvä mieli. Kun yksi tekee kymmenminuuttisensa aamulla, seuraava aamupäivällä jne. niin keittiö saattaa pysyä kohtuullisessa kunnossa – ellei sitten satu niin, että osa on lähtenyt kalaan, osa kavereille ja osalla on muuta puuhaa. Silloin opettelen vain sietämään kaaosta ja painun ehkä puutarhaan. Kaaos on selvitetty viimeistään illalla.

Kunnon kalamiesten tapaan pojat käsittelevät kalan ruuaksi asti.

Perjantaisin on viikkosiivouksen aika. Olen iloinen kun lapset huolehtivat siitä oma-aloitteisesti. Jokainen ottaa listansa ja tekee hommansa omalla tyylillään. Kaikki tehtävät ja työvälineet lukevat lapussa, joten äitiä ei tarvita vastailemaan kysymyksiin millä aineella wc-allas pestään tai mitä liinaa käytetään pianon pyyhkimiseen. Toki minullekin hommaa riittää, mutta tarvittaessa siivous hoituu ilman minua.

Hommana on vuorotellen esimerkiksi olohuoneen siivous pölyjen pyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian pesuineen. Muita hommia ovat keittiö, yläkerta, eteinen sekä kodinhoitohuone ja pesutilat. Välillä on vapaavuoro.

Yksi urakoi hommansa vauhdikkaasti
ja kiirehtii sitten rassaamaan mopoja.

On hauska seurata miten eri tavoilla lapset hommansa hoitavat. Yksi urakoi hommansa vauhdikkaasti ja kiirehtii sitten rassaamaan mopoja. Toinen keskittyy siivoamiseen äänikirjaa kuunnellen, tekee huolellista jälkeä kaikessa rauhassa, vähän ylimääräistäkin. Joku motivoi itseään niin, että kolmen homman jälkeen antaa itselleen luvan hyppiä trampoliinilla tai heittää nurmikolla kärrynpyöriä viisi minuuttia. Sitten on taas hommien vuoro. Joku kerää motivaatiota sohvalla Aku Ankkaa lukien ja aloittaa vasta sitten kun osa on saanut hommansa valmiiksi. Siivoaa kuitenkin.

Joskus lapset kisailevat keskenään. – Montako hommaa sä olet jo tehnyt? Mä olen jo yli puolessa välissä, he huutelevat talon toiseen päähän. Joskus pojat tekevät yhteistyötä ja siivoavat yhdessä molempien alueet.

Joskus joku on siivonnut pölyrätti päässä.

Monet kerrat olen saanut nauraa vääränä lasten luovuudelle. En saa pysähtyä sekunniksikaan –haasteen aikana rätti on viuhunut niin, ettei ole voinut olla nauramatta. Välillä mopin varsi on toiminut parkour-keppinä ja joskus siivousta ovat vauhdittaneet takaperinvoltit nurmikolla – talviaikaan pikkarit jalassa. Joskus joku on siivonnut pölyrätti päässä kun ei ole viitsinyt viedä sitä kesken kaiken pyykkiin.

Pyykkiä kertyy ja sen haluan pestä pääasiassa itse. Puutarhapäiväni ohjelma onkin usein: pyykit koneeseen, kitkemistä, pyykit kuivausrumpuun ja uusi koneellinen käyntiin, ulos istuttamaan, puhtaat pyykit paikoilleen, uudet koneeseen ja sitä rataa.

Minun pyykkiapulaiseni.

Touhua riittää, mutta hyvä niin. Huusholli ei aina ole tip top, mutta sekin auttaa kun tietää, että yleensä iltaisin ja varsinkin perjantai-iltaisin on siistiä.

Ja vielä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä: minulla on kultainen aviomies. Hän täyttää astianpesukoneen aamulla kun minä vielä nukun. Vie roskat ja kompostiämpärin pyytämättä. Hoitaa monta hommaa sivumennen ja tekee minut sillä tavoin onnelliseksi. Vaimolle jää sitten aikaa puutarhaankin ja siitä nauttii koko perhe.

Kiitos, Between kysymyksestä! Siihen oli hauska vastata.

lauantai 29. syyskuuta 2018

TEHOKAS TIIMI

Tiedäthän sellaisia, jotka ovat huippuammattilaisia omalla alallaan, mutta eivät pidä meteliä itsestään. Saatat ehkä tietää heidän tekevän hyvin merkittävää ja arvostettua työtä, mutta työn tarkemmasta luonteesta ja heidän ansioistaan sinulla ei ole aavistustakaan. He ovat luotettavia ja antavat itsestään hyvän kuvan, mutta eivät mainosta saavutuksiaan.


Minulla on täällä puutarhassani tehotiimi juuri sellaisia. Reippaita, taitavia, kestäviä, hyvin pärjääviä, tyylikkäitä, kauniita ja komeita huippuosaajia. Ilman tätä tiimiä en tulisi toimeen. He eivät prameile eivätkä pröystäile, vaikka itse asiassa heillä, jos kenellä, olisi siihen varaa. Ilman heitä puutarhastani puuttuisi ryhdikkyys ja selkeys. Ilman heitä moni alue olisi paljon latteampi eikä lainkaan niin kiinnostava.

Olen rekrytoinut heidät
puutarhani tärkeisiin tehtäviin
eri puolilta Suomea.

Olen rekrytoinut heidät puutarhani tärkeisiin tehtäviin eri puolilta Suomea. Tuomaan näyttävyyttä varjoisille tai puolivajoisille paikoille. Pitämään rikat poissa. Selkeyttämään ja rauhoittamaan. Olen vilkaissut paperit ja istuttanut, mutta minun täytyy myöntää, etten tunne heitä kovin hyvin. Nyt päätin korjata tilanteen.

Vanhimmat heistä ovat kotoisin Keski-Suomesta, siskoni ystävän puutarhasta jakotaimina satuja maatiaislajikkeen edustajia. Kapeahkot lehdet, kirkkaanvihreä väri, lilat kukinnot. Nämä topakat kuunliljat pärjäävät melkein missä paikassa tahansa, jos heille ei aivan paahteista paikkaa tarjoa. Riittää kun kasvualusta ei ole liian kuiva.


Maatiaislajike on hyvin elinvoimainen. Olen jakanut sitä melko usein eikä se ole siitä ottanut nokkiinsa.

Kuunliljat ovat puolivarjoisan ja varjoisan paikan kasveja. Ymmärrän heitä oikein hyvin. Kuluneen kesän kovilla helteillä työtehot ovat olleet vähissä ja olo ollut nuupahtanut. Polttovioituksiakin voi tulla.

Sanotaan, että kuunliljat yleensäkin kasvavat parhaiten ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja lievästi happamassa savimaassa. Tärkeintä on, että maa on kostea tai tuore, mutta kuitenkin läpäisevä. Tietyt lajikkeet menestyvät myös aurinkoisella paikalla, mutta silloin kannattaa varmistaa, että paikka on riittävän kostea.


En tiedä, mitä sitten tapahtuu,
jos niitä kovin usein menee häiritsemään.
Suuttuvat varmaan.

Kuunliljat ovat uskollisia työntekijöitä. He eivät pidä siitä, että toimipaikkaa mennään noin vain muuttelemaan. Ainakin se on perusteltava hyvin. Sanotaan, että kuunliljat tarvitsevat kasvurauhan. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos niitä kovin usein menee häiritsemään. Suuttuvat varmaan.

Minä en ole tuosta tiennyt tai sitä muistanut ja olen aina tarpeen tullen kuunliljoja jakanut ja siirtänyt. Viime vuoden keväällä ostin yhden 'Twilightin' ja syksyllä jaoin sen neljään osaan ja istutin taimet maahan. Eivät ne minulle vielä ainakaan ole suuttuneet.


Kuunliljan jakopalat menossa uuteen paikkaan. Märkä juuttisäkki pitää juuret kosteina.

Kun työolot ovat kohdallaan, kuunliljat ovat hyvin lojaaleja. Eivät edes sairastele. Eivät vaadi passaamista ja palvelemista. Ilahtuvat kyllä, jos niille antaa keväällä tai syksyllä kompostimultaa ja leikkaa kuihtuneet kukkavarret pois. Siinä kaikki. Aika uskomattomia.

Arvostan myös sitä piirrettä, etteivät kuunliljat levittäydy toisten alueelle. Kohteliaina he pitävät huolen omista asioistaan eivätkä yritä valloittaa koko puutarhaa.

Tänä kesänä löysin kuunliljat leikkokukkina. Nuppuisina ne ovat todella hurmaavia. Aika nopeasti, päivässä tai parissa, nuput avautuvat ja varret kasvavat jonkin verran pituutta. Kimppu muuttuu erilaiseksi, mutta kauniita kukat ovat avauduttuaankin.

Kuunliljojen siniharmaa väri sopii hyvin yhteen sinipallo-ohdakkeen värin kanssa. Tämän värinen kimppu oli kiva viedä veljenpojalle hänen päästyä ripille. Pojan kommentti kimpusta lämmitti mieltäni.

Maatiaisten lisäksi minulla on jalokuunliljoja, hopea-, kirjo-, isoraita- ja komeakuunliljoja. Nimitykset ovat kuitenkin sen verran vaihtelevia, että esittelen heidät myös latinankielisillä nimillään.

Hopeakuunliljani Hosta fortunei 'Hyacinthina' kasvavat melko matalassa kasvualustassa talon pohjoispuolella. Siinä ne ovat viihtyneet hyvin, vaikka paikka ei ehkä täytä runsasmultaisen maan kriteerejä. Ahkeroineet monta kesää ilman palkkaa, mitä nyt olen rikkoja nyppinyt ympäriltä ja niitäkin tosi vähän. Komeita tyyppejä. Kukkivat heinä-elokuussa vaaleanliloin kukin. Ne muistuttavat hyvin paljon komeasinikuunliljoja, jotka kasvavat ihan naapureina, mutta niiden lehdet ovat sirommat ja sileämmät.


Hosta fortunei 'Hyacinthina' sai vettä hellepäivän iltana.


Ehkäpä se sitten on sininen sattuma.

Yritin ottaa selville mitä fortunei hyacinthina tarkoittaa. Fortuna on onni, sattuma tai kohtalo ja hyacinthina tarkoittaa sinistä. Ehkäpä se sitten on sininen sattuma. 

Hopeakuunliljoillani on sellainen tarina, että löysin ne K-Raudan alennusmyynnistä 2015. Mikä onni! Ei ehkä nyt kuulosta kovin jännittävältä, mutta sadan vuoden päästä siinä voi olla jo vaikka minkälaisen tarinan ainekset.

Pidän erityisen paljon isolehtisistä ja hieman siniharmaista kookkaista kuunliljoista. Nimensä mukaisesti Hosta sieboldiana ’Elegans’ on hyvin elegantti valkoisine kukkineen ja komeine lehtineen. 
Hosta sieboldiana ’Elegans’ – mikä tyylikkyys!


Kuunliljoja arvostetaan erityisesti niiden näyttävien lehtien vuoksi, mutta toki ne myös kukkivat kauniisti kuten tämä 'Elegans'. Useimmat lajikkeet kukkivat heinä-elokuussa. Kukat sopivat myös leikoiksi.

Hosta sieboldiana 'Blue Angel' kasvoi kesän minulla terassilla. Se ei ole vielä päässyt näyttämään koko komeuttaan, mutta aavistelen, että jotakin hyvin hienoa on tulossa. Olen kuullut, että se on hyvin samannäköinen kuin 'Elegans'.


Komeiden sinertävälehtisten kuunliljojen lisäksi minulla on kirjavalehtisiä lajikkeita. Sellainen on esimerkiksi Hosta ’Undulata Albomarginata’, jota kutsutaan isoraitakuunliljaksi. Undulata tarkoittaa aaltoilevaa ja albomarginata valkoreunaista. Tämä lajike on päätynyt meille mieheni ja minun yhteiseltä taimistokierrokselta viime kesänä. 


Hosta ’Undulata Albomarginata’on minulla vielä nuori.

Toinen kirjava kuunliljani on Hosta Fortunei 'Patriot'. Tämän isänmaanystävän olen ostanut Tampereelta käydessäni lapseni kanssa hammaslääkärissä. Sain samalla hyvän tilaisuuden käydä taimistoilla. Ajattelin, ettei kuunliljoja koskaan voi olla liikaa ja ostin näitä kaksi.

Kuunlilja Hosta Fortunei 'Patriot' sietää enemmän aurinkoa kuin monet muut lajitoverinsa.

Keltareunakuunlilja Hosta fortunei ’Aureomarginata’ päätyi ostoskoriini Nokian K-Raudasta toissa keväänä, koska se sopii puolivarjoisaan paikkaan. Jatkossa varmasti muistan tämän lajikenimen kun tiedän, että aureo tarkoittaa kultaa.

Hosta fortunei ’Aureomarginata’ 

Minulla on joka vuosi ollut tapana ostaa muutama kuunlilja pohjoisterassin astioihin kaunistamaan sisääntuloa. Nokian Kodin Terrasta olen jo heti keväällä löytänyt komeita taimia, jotka komistuvat kesän aikana entisestään. Syksyllä olen istuttanut ne maahan. Suurimmat olen jopa jakanut, vaikka kuunliljoja ei suositella jaettavaksi kovin usein.


Kuva on otettu kesäkuun alussa.


Viime kesänä minulla oli terassilla muutama Hosta 'Twilight'. Twilight tarkoittaa iltahämärää. Nimi on osuva, sillä ilta-aurinko kultaa lehdet entistäkin keltaisemmiksi ennen kuin hämärä laskeutuu.

Hosta 'Twilight'

Kuinka ihania vihreälehtiset ovatkaan kaiken kirjavuuden vastapainona! Hosta Tarhafunkia 'Royal Standard' -kuunliljan ostin pelkän hinnan perusteella, koska tarvitsin kuunliljoja täyttämään luumupuun katvetta. Jos se täyttää kuninkaalliset standardit, niin eiköhän se meidänkin pihalla menettele. Ja hyvin on menetellytkin.

Yritin Googlen kääntäjän avulla katsoa, mitä tuo tarhafunkia tarkoittaaa. Ohjelma tunnisti sen swahilin kielen sanaksi, joka tarkoittaa "haluamme". En ollut aivan vakuuttunut tästä ja yritin etsiä merkitystä sanalle funkia. Aivan sitä en löytänyt, mutta funki on bulgariaa ja tarkoittaa hienoa. Olkoon menneeksi. Olkoon tämä nyt sitten nimeltään "Haluamme hienon, kuninkaalliset standardit täyttävän kuunliljan".

Luin joltakin ulkomaiselta sivustolta, että 'Royal Standard' on ensimmäinen patentoitu kuunlilja. Pitää kuulemma pintansa kaikkien uutuuksien rinnalla. Se sietää monia muita lajikkeita enemmän aurinkoa menettämättä kauneuttaan. Sen voi jakaa muutaman vuoden välein tai olla jakamatta.


 Kelpo kaveri tämä Hosta Tarhafunkia 'Royal Standard'.

Jalokuunliljan Hosta ’Fragrant Blue’ olen tuonut Porista. Fragrant tarkoittaa tuoksuvaa ja tässä lajikkeessa todellakin, toisin kuin monissa muissa lajikkeissa, on hyvin miellyttävä tuoksu.

Myös jalokuunlilja Hosta ’Krossa Regal’ on päätynyt puutarhaamme Porista. Regal tarkoittaa loisteliasta, joten komea tästäkin varmasti tulee. Tällä on epätavallisen pysty kasvutapa. Sen lehdet nousevat kimppuna 80 cm korkeuteen ja kukkavarret 120–160 cm korkeuteen. Ne kestävät hyvin aurinkoa, kun saavat kasvaa paksussa vettä pidättävässä mullassa.


Hosta ’Krossa Regal’ kasvaa vuohenkuusama 'Cool Splashin' kainalossa.

Tänä keväänä halusin terassille rippijuhlien alla hieman limenvihreää ja päädyin Hosta tarhafunkia 'Sum and Substance' -kuunliljaan. Sen lajikenimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "yhteenveto" tai "pähkinänkuoressa". Onko tämä siis kaikkien olennaisten tekijöiden summa? Sen näkee sitten kun se  aikanaan kasvaa täyteen mittaansa. Suuri siitä ainakin on tulossa, sillä sen sanotaan olevan kuunliljoista suurin. Sitä kehutaan myös nopeakasvuiseksi.

Hosta tarhafunkia 'Sum and Substance' ei varmasti tulevaisuudessa jää huomaamatta.

Suurten ja komeiden kuunliljojen lisäksi minulla on pieni, mutta topakka Hosta Tarhafunkia’Blue Mouse Ears’. Se on todella pikkuruinen, kukkavarsineen kaikkineen vain 15–20 cm. Istutin sen suihkulähteen eteen, johon  se sopii erittäin hyvin kivien seuraan.


Aika hurmaava, eikös vain?

Kuunliljat käyttävät hyväkseen liukuvaa työaikaa: ne nousevat myöhään ja alkavat lakastua melko aikaisin. Se suotakoon heille. Kauniisti ne hyvästelevät meidät tavataksemme taas ensi keväänä.

Komeasinikuunliljanlehdet ovat komeita keltaisinakin.

Kuva on otettu viime syyskuun loppupuolella.

Lämpimästi tervetuloa, Blogit.fi -sivuston  kautta liittyneet uudet lukijani! Toivottavasti viihdytte täällä!

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

SATEENKAAREN ALLA

Oli syyskuun 22. päivä ja tuulinen sää, suorastaan myrsky. Taivas oli harmaa ja takki oli tarpeen. Jatkoin kesäkeittiön polun tekoa Lapiomiehen kanssa. Haimme kiviä nokkakärryillä ja asensimme ne paikoilleen hiekan avulla. Koko polun viereinen alue oli täynnä multakasoja ja kiviä kesäkeittiön perustusten kaivamisen jäljiltä. Lapiomies lapioi maata ja minä tasasin. Välillä piti hakea pipo päähän. Kannoin kiviä ja keräsin rikkoja mullan seasta.

Välillä piti hakea pipo päähän.

Näistä kivistä saan Ameriikkaan pätkän askelpolkua.

Välillä ropsautti vettä. Lapiomies kipaisi sisälle ja minä jäin leikkaamaan ruusumalvan ja rantatädykkeen kukkineet varret, etteivät siementäisi. Ovat tosin tainneet sen jo tehdä.

Ruuan jälkeen alkoi paistaa aurinko. Saimme perustusten alta nousseista kivistä muotoiltua hienon kivikon. En ollut suunnitellut sellaista, mutta isot kivenjärkäleet olivat siinä kuin tilauksesta. Tasasin polun viereiset alueet siistiksi.

Vielä eivät työt loppuneet.

Lapiomies lähti lämmittämään saunaa. Minä jäin keräilemään työkaluja paikoilleen. Kitkin ohimennen muutaman peltokanankaalin. Vein pyöreät kivet suihkulähteelle, muovinriekaleen roskiin…

Oi, miten onnellinen olinkaan!

Muistin Leenan (Tuumasta toimeen –blogista) kysymyksen: ”Mikä on kaikista paras puuhasi puutarhassasi?” ja ajattelin, että tämä se on: uuden alueen työstäminen istutuskuntoon. Kun rönttölä muutuu palaksi puutarhaa.

Vein tyhjän ämpärin terassille ja näin, että taivaalle oli ilmestynyt kaksi sateenkaarta, jotka muuttuivat yhä kirkkaammiksi ja täydellisemmiksi. Oi, miten onnellinen olinkaan!


Sitten ajattelin, että oikeastaan paras puutarhapuuha on vielä edessä, nimittäin istutusten suunnittelu. Rakastan sitä. Rakastan sitä jännittävää matkaa.

Melkein yhtä ihanaa on kasvien istuttaminen – kun vihdoin pääsee toteuttamaan unelmiaan, kun lisääntyvä vihreys on jo aivan lähellä.

Sitten tulee pudotus maan pinnalle: kun kaivattu lisävihreys onkin pihatähtimöä ja on ruvettava kitkemään. Se onkin sitten jo toisen jutun aihe.

Saman kysymyksen oli esittänyt myös Hiidenkiven puutarhassa. Kiitos molemmille!

maanantai 24. syyskuuta 2018

YNNÄLASKUJA

Syyskuu on jo pitkällä. Arki on asettunut uomiinsa. Koululaiset pakertavat läksyjensä parissa. Minäkin innostuin ynnäilemään. Menivätköhän nämä minun laskuni nyt oikein vai väärin vai oikein väärin?


HAVUT
KUUNLILJAT
+ LEIKATTU KOIVUANGERVOAITA
=  KLASSISTA KAUNEUTTA

Vihreä ryhmä on rauhoittava, mutta samalla mielenkiintoinen. 


KROOKUS
+ VALKOKIRJOKANUKKA
= KEVÄTELEGANSSIA

Valkokirjokanuka oksat ovat keväällä kauniin punertavat. Krookusten välistä nousevat peittokurjenpolven versot.

TULPPAANI
+ SÄRKYNYTSYDÄN
= BALSAMIA MIELELLE

Minulla on sekä valkoista että vaaleanpunaista särkynyttä sydäntä tulppaanien seurassa. Ai että, miten hyvin ne rimmaavat!


VUORIKAUNOKKI
ISOKONNANTATAR
+ SININEN KYLÄKURJENPOLVI
= VÄLKEHTIVÄ KUKKAMERI

Kyläkurjenpolvi jatkaa sinistä kukintaa siitä mihin vuorikaunokki jää ja peittää sopivasti kaunokin kuihtuvat varret. Isokonnantatar pärjää loistavasti näiden voimakkaiden kasvien seurassa.


LOISTOTÄDYKE
+ KULLLERO 'NEW MOON'
= KESÄN SULOSOINTUJA

Tämä suloinen pari löytyi aivan sattumalta.

PIONI
JÄTTIPOIMULEHTI
+ LOISTOPÄIVÄNHATTU' GREEN WIZZARD'
 = KIMPPU YSTÄVÄLLE

Tämä pionikimppu ei olisi ollenkaan sama ilman muutamaa loistopäivänhattua. 

JÄTTIPOIMULEHTI
+ POLKUHAARIKKO KIVIPOLULLA
= KOVAN JA PEHMEÄN SOPUISA LIITTO 



En lakkaa ihastelemasta polulle ryöppyävää jättipoimulehteä siitä huolimatta, että se ryöpsähtelee välillä myös vääriin paikkoihin.


PÄIVÄNLILJA
PIONI 'JAN VAN LEEUWEN'
+ PIONI 'SARAH BERNHARDT'
= ILOA ELÄMÄÄN


Paljastan sinulle salaisuuden: oikeasti en pidä kirkkaankeltaisista kukista. Pioni 'Jan van Leeuwenin' ansiosta taustalla näkyvät päivänliljat saavat jäädä meille.

KUUNLILJA
+ RÖNSYTIARELLA
= VIIHTYISYYTTÄ VARJOON



Rönsytiarella on kukkinut jo. Sen matala, pieni lehdistö on nättiä seuraa kuunliljan kookkaille lehdille.


RUISKAUNOKKI
+ PÄIVÄNKAKKARA
= PALA RAKASTA KOTIMAATA



Tämä raikas yhdistelmä on luonnon omaa käsialaa, mutta näitä voisi kylvää itsekin.


IIRIS
TUIJA
VIIRUHELPI
+ SYYSMAKSARUOHO
= KESÄN LOPPUHUIPENNUS

Koko kesän syysmaksaruoho kasvaa huomaamattomana vieruskavereidensa kainalossa, mutta syksyllä se ei jää huomaamatta.


VIIRUHELPI
+ KURJENPOLVI 'ROZANNE'
= RAIKAS SYYSTUULI


Runsaasti kukkiva kurjenpolvi 'Rozanne' ilahduttaa pitkään syksyllä.

Inspiraation tähän juttuun sain lukijoiltani järjestämäni arvonnan yhteydessä. Vaalean vihreää kirjoitti: "Minua kiinnostaisi nähdä kuvia ja kuulla sellaisista kasviyhdistelmistä, joista pidät itse." Päivi Kottikärryn kääntöpiiri –blogista kirjoitti: "Mitkä ovat puutarhasi onnistuneita kukkakumppaneita tai kukkaperheitä eli mieltäsi lämmittävät kukkien liitot, mitkä korostavat toistensa parhaita puolia ja viihtyvät keskenään tuoden harmonisia kokonaisuuksia istutusalueelle? Myös kuvat näistä kokonaisuuksista olisivat ihania nähdä."

Kiitos vielä kerran teille molemmille kivasta aiheideasta! Oli tosi kiva katsoa puutarhaa ja kuvatiedostojani sillä silmällä.

P.S. Jakolaskut löydät täältä.