PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Syyskuussa

Syyskuun 4. päivä

Rakas puutarhapäiväkirjani, en ole unohtanut sinua, vaikka en ole kirjoittanutkaan moneen päivään. Olen palautunut viime reissusta ja suunnitellut uusia seikkailuja. Onhan täällä sateiden välissä saatu peittokuvienpolviakin maahan isot alueet. Jouko puolestaan urakoi uuden parkkialueen.

Tänään luen netistä Iittalan taideasemasta ja silmiini osuu sanapari ”naivistinen vihersuunnittelu”. Silloin päässäni alkaa heti vilistä ideoita naivistisesta puutarhasta. Käytyäni Naivistit Iittalassa -näyttelyssä mietin, mitä maalaisin, jos minulla olisi taito. Yhtään ideaa ei tullut mieleen. Tuolloin ajattelin, että minun on tyydyttävä maalaamaan puutarhan pensseleillä. Muuta en osaa. Sen sijaan, kun näin tuon yhden sanaparin, ideoita alkoi pulppuilla. En ole koskaan tajunnut edes ajatella asiaa.

Makaan sängyllä ja kuvittelen naivistista puutarhaa. Suorakaiteita, palloja ja kartioita kuin piirroskuvassa. Ruusupuska. Emalista tehtyjä kevään, kesän ja syksyn kukkia iloisesti sekaisin. Rivi oransseja, kirkkaankeltaisia ja vaaleansinisiä ruukkuja, joissa vaaleanpunaisia pelargoneja. Värikkäitä laattoja, pala nurmikkoa, jolla värikkäät pöytä ja tuolit… Nukahdan haaveiluuni.


Syyskuun 8. päivä

On aurinkoinen, lämmin päivä. Tuntuu ihan kesältä. Ihanaa, kun saan jaettua vuorenkilpiä Joukon tiluksille.


Syyskuun 15. päivä

Lapsenomaisella innokkuudella suunnittelen matkaa Iittalan kautta Tammelaan. Iittalan taideaseman naivistinen viheralue on käytävä katsomassa ennen kuin lehdet tippuvat. Puutarha-aiheet ovat naivismissa suosittuja, mutta että joku tekee ihan oikeasti naivistisen puutarhan. Se on nähtävä.

Tammelasta on aikomus jatkaa Forssan kautta Jokioisten kartanolle. Kartanopuisto olisi kauneimmillaan ruska-aikaan, mutta en malta odottaa. Ruskaretkellä aiomme käydä Aulangolla. Ja ensi kesänä Miladivan palatsin puutarhassa. Ja keväällä Pölkinvuoressa…


Syyskuun 16. päivä

Ihastelen kuvauksellista Tarttilan kylänraittia auton ikkunasta. – Käännytäänkö takas, Jouko kysyy. – Mielellään, vastaan ilahtuneena. Eihän meillä ole kiire. Pyöräytämme takaisinpäin ja saamme hyvät kuvat. Ajelemme rauhassa pysähdellen kaiken kauniin kohdalla. Nautimme täysin siemauksin kiireettömästä matkasta. Kirkon sisäänkäynti on kuin ulkomailta. Pieni hiekkatie laskee somasti vanhalle kartanolle. Tämähän on kuin sadusta. Kullankeltaiset pellot levittäytyvät tien molemmin puolin.

Iittalan Taideasema on elämys. Viheralue on tosiaankin tunnistettavissa naivistiseksi. Kivasti toteutettu. Ainoa Suomessa, kenties koko maailmassa. Jännää!

Olen nähnyt Kikka Nyrénin muraalit jo netissä, mutta silti ne tekevät suuren vaikutuksen. Mietin, onko alikulkutunnelin toisessa päädyssä lisää muraaleja. – Ne on samoja kuin tässä, Jouko toteaa. Hän on ne käynyt vilkaisemassa. Onneksi käyn itse katsomassa. Teokset ovat vielä hienompia kuin tunnelin alkupäässä.

Ihailen lintuja ja kukkia. Yhtäkkiä Jouko huomaa perhoset. – No nyt mun silmät aukes naivistiselle taiteelle, hän ilahtuu. – Näähän on hienoja, varsinkin tuo sulhanen ja morsian, yhdessä lentelemässä aivan kuin me, hän kuvailee. Minäkin tulen onnelliseksi.

Ehdimme hetken kierrellä Tammelassa ennen kuin Makulihan lounasaika alkaa. Viehättävä pieni kylä, kirkkokin kuin satukirjasta. – Kauniita nuo syreenit, Jouko sanoo. Minua naurattaa. Tosiaankin hortensioiden kukinta on parhaimmillaan.

– Miten kaikki voi mennä näin täydellisesti, ihmettelemme yhteen ääneen. Makulihan tilapuoti on aivan upea. Ruoka on herkullista ja palvelu ystävällistä. Sianlihan tilalle kokki tarjoutuu tekemään Toscanan kanaa, ja tarjoilee valtavan annoksen pöytään. Kaikki on yksityiskohtia myöten mietitty, pöytien kukkakimputkin.

Mustialassa on idyllistä. Valtava puisto on hurmaava ja vanhat punatiilirakennukset todella kauniita. Rakennusten takana tuoksuu lanta. – Mennään katsomaan, siellä on mahdollisuus nähdä automatisoituun pihattonavettaan sisälle vapaasti milloin tahansa, selitän. En halua jättää käyttämättä sellaista mahdollisuutta. Katseluparvelle johtavat metalliset kierreportaat. Puolivälissä minua alkaa hirvittää. Pidän kaiteesta kaksin käsin kiinni ja yritän olla katsomatta portaiden lävitse maahan. Askel askeleelta nousen ylemmäs, mutta toiseksi viimeinen porras on pahin. – Mitä hullua minä teen täällä, mietin kauhuissani. Kunpa pääsisin edes ylös asti. Huh, viimein olen ylätasanteella. Ikkunan läpi näkee navettaan. Lehmät ovat kauniita, niiden laikukas turkki kiiltelee. Minua kalvaa ajatus, miten mahdan päästä alas. Onneksi alastulo ei pelotakaan, tai ei ainakaan niin paljon kuin ylös kiipeäminen. Tasamaalla minua naurattaa. Olen kuin urotyön tehnyt, vaikka toisille tuo on kuin yläkertaan kipaisisi. Saan silti olla tyytyväinen, sillä kaikilla ei ole tasapainovaikeuksia ja minä kiipesin niistä huolimatta.

Olen halunnut nähdä Wendlan puutarhan Jokioisten kartanolla ja siksi olemme tulleet tänne upeaan kartanomiljööseen. Avaamme Qr-koodilla ääniopastuksen, joka saa kartanon rakennukset näyttämään erilaisilta kuin ennen. Kuljemme hieman ristiriitaisin tuntein kartanon ylellisissä maisemissa. Mihin on tarvittu 38 hevosta? Entä kartanorakennuksen kolmekymmentä huonetta? Millaisissa mietteissä Wendla on puutarhassansa kulkenut? – Onhan tämä huikean kaunista, mutta millaista arki on ollut jakautuneessa yhteiskunnassa, mietin. Kummittelevaa Harmaata Rouvaa en kyllä välittäisi nähdä. Mitähän kamalaa täällä on vuosisatojen kuluessa tapahtunut? En edes haluaisi tietää.

Opas kertoo, että omenoita saa vapaasti poimia. Omenat ovat mauttomia, mutta poimin muutaman pudokkaan kanoille tuliaisiksi.

Ennen kotimatkaa pyörähdämme museorautatien asemalla. Tänne on päästävä kesäaikaan, kun höyryjuna kulkee. Matkustaisimme ainakin Minkiön asemalle asti. Kurkistamme asemarakennuksen ikkunasta sisään. Saakohan lipun ostaa pikkuruisen aseman luukulta?

Museoitu pappila ei ole avoinna, mutta haluan nähdä sen pihapiirin. Tunnelma on yhtä aikaa kolkko ja kiehtovan salaperäinen. Kultapallot kukkivat oven pielessä. Tunnistan myös syreenit ja pikkutalviot. Kurkistamme ikkunasta. Tänne on päästävä vielä joskus uudestaan.

Illalla sängyssä muistan navetan portaat ja purskahdan nauruun. – Lystiä riittää, kun itselleen nauraa, sanon Joukolle. Kaikki päivän kivat tapahtumat pyörivät mielessä eikä uni tahdo tulla.

Syyskuun 18. päivä

Syyssinikat alkavat jo kuihtua, mutta löydän muutaman hyvän oksan kimppuun. Niiden seuraksi poimin Sinikan lempiväriä vaaleanpunaista ja lisäksi vähän valkoista. Jouko tulee ikionnelliseksi kimpusta ja siitä, että olen lähdössä hänen kanssaan Seinäjoelle Sinikkaa tervehtimään.


Syyskuun 19. päivä

Ravintola Äärellä vanhassa Kalevan navetassa on juuri niin tunnelmallinen kuin kuvien perusteella oletinkin. Nautimme herkullisen lounaan, jonka jälkeen suuntaamme terveyskeskuksen vuodeosastolle. Sinikka ehtii jo soittamaan, missä viivymme.

Anoppi on yhtä hymyä. – En ole koskaan kuullutkaan tuommoisista kukista, hän hämmästelee syyssinikoita. Vuodeosastolla elämä on tässä ja nyt. Ikkunasta ei näe ulos ja jos näkisikin, näkyisi pelkkää harmaata seinää. Paistaakohan edes aurinko tänne korkeiden rakennusten väliin? Sinikka yllättyy, kun kerron, että puihin on tullut jo ruskan värejä.

Muutaman neliön sisään kutistunut elämä tuntuu minusta ahdistavalta, mutta onneksi Sinikka vaikuttaa tyytyväiseltä. – Tähän on tottunut, hän toteaa. Kun Sinikka käy päivälevolle, me lähdemme Törnävän kartanolle. Lupaamme palata vielä illalla.

Vanha Östermyran kartano on kaunis, kuten kartanot yleensäkin, mutta erityisen viehättäviä ovat vaaleanpunaiset rakennukset sen pihapiirissä. Nautimme puistomaisemien vehreydestä, mutta samalla on surullista, kun vanha yhtenäinen kartanoalue on tärvelty. Alueen läpi kulkee vilkasliikenteinen tie. Aluetta on muutenkin kehitetty lähinnä festivaaleja ajatellen eikä niinkään vanhaa kulttuurimaisemaa säilyttäen.

Yritän sulkea silmäni sorakentiltä ja nykyajan rakennuksilta. Valokuvaan niin, että tie jää piiloon. Haluan nähdä aiemmin kartanolle kuuluneen kirkon, joka on jäänyt tien toiselle puolelle. Kirkkoon johtaa tunnelmallinen tie. Mikä onni, että se on säilynyt! Kirkko on kuin Prinsessa Ruusunen -sadusta.

Sen jälkeen, kun olemme vielä käyneet Sinikkaa tervehtimässä, ajelemme vanhalle Lääninsairaalalle. Ilta hämärtyy ja ripsii vettä. Piha on täynnä autoja, sillä rakennuksessa on muun muassa kansalaisopiston toimintaa. Ihmettelen ja ihastelen, miten ennen vanhaan on panostettu sairaalan arkkitehtuuriin ja miljööseen. Kokonaisuus on täydellinen vastakohta nykyajan tehdasmaiselle sairaalarakentamiselle. Sairaalan pääoven edustan pylväspuut tekevät suuren vaikutuksen. Ihana sateisen illan tunnelma!

Koukkaamme vielä keskustaan hakemaan pitsan iltapalaksi. Uni tulee odottelematta.


Syyskuun 20. päivä

Jouko kysyy, mitä matkanjohtaja on tälle päivälle suunnitellut. – Sairaalateema entisajasta nykypäivään jatkuu, naurahdan. On kaunis poutapäivä, joten on mukava tutustua vanhan Piirimielisairaalan miljööseen. Komeat lehtipuut tekevät alueesta viihtyisän. Ääniopastuksen ansiosta kierros on mielenkiintoisempi kuin osasimme aavistella. Kuulemme tarinoita sairaalan työntekijöiden lasten kertomana. Yritän kuvitella, mitä kaikkea noiden seinien sisäpuolella onkaan tapahtunut.

Nyt maistuu lounas Valkoisen Puun kahvilassa. Komeat kesäkukkaistutukset toivottavat meidät tervetulleiksi. – Nyt tajuan, että modernikin voi olla kaunista ja viihtyisää, sanon Joukolle. Moderniin tilaan on yhdistetty muutama antiikkipöytä. Koko sisustus on toteutettu hyvällä maulla. En olisi ikinä uskonut, että ihastun näin moderniin sisustukseen.

Sinikka ehtii jo kysellä meitä, mutta pyörähdämme vielä keskustassa ihailemassa yhtä kivitaloa. Talo näyttää pieneltä korkeiden kerrostalojen ympäröimänä, mutta oikeasti se on suuri. Talon tarina jää askarruttamaan minua: kenen talo se on ollut ja mitä kaikkea sen ympärillä on tapahtunut?

Vanhojen sairaalarakennusten jälkeen terveyskeskuksen vuodeosasto tuntuu entistä ahdistavammalta. Onneksi seinien sisäpuolelle kuuluu hyvää: Sinikka on päässyt kävelemään ja vaikuttaa aiempaa virkeämmältä.

Kiitollisina lähdemme ajelemaan kotia kohti. En ole ennen huomannutkaan, miten avara taivas lakeuksilla on. Eksoottista!

Matkanjohtaja on suunnitellut yhden välietapin ennen Vesilahtea. On kiva jaloitella Ikaalisten vanhassa kauppalassa. Sen sijaan hirmuisen jyrkät kadut eivät ole minun juttuni. Pyörähdämme vielä pappilan pihassa. Pappilan puutarhaa ei enää ole. Harmi. Lähistöllä on sentään kaunis kirkko ja kirkon torni.

Vielä yksi jäätelötuutti. Sitten kotiin ja saunaan.


Syyskuun 22. päivä

Toivolan vanhan pihan ruosteiset kukka-astiat tekevät Joukoon suuren vaikutuksen. Minä nautin kuunnellessani häntä. Kuulostaa siltä, että hänestä on kehkeytymässä yhä enemmän puutarhaihminen. Olen niin onnellinen yhteisestä harrastuksestamme. Vatsa täynnä on hyvä kierrellä ja ihastella vanhoja rakennuksia.

Sää suosii meitä. On kesäisen lämmin päivä, vaikka on jo syyskuun loppupuoli. – Tuossa on Wivi Lönnin kotitalo, olen aina halunnut nähdä sen, sanon innoissani Joukolle. Aidan takaa aukeaa upea puutarha. Huokailen ihastuksesta. Vanha mies on viemässä kompostiämpäriä. Hän tervehtii ystävällisesti ja kutsuu meidät puutarhaansa. – Että ihan puutarhaa katsomaan, hämmästelen. Kylläpä meillä on onnea!

Vanha talo puutarhoineen on uskomattoman upea kokonaisuus. Wivi Lönnin istuttamat pionit ovat vielä hyvissä voimissaan. Puutarha on täynnä näyttäviä patsaita. Omenapuut ovat komeita ja hyvin hoidettuja. Daaliat kukkivat. Kaikkialla on siistiä ja viimeisteltyä.

Mies kertoo talon vaiheista. Hän oli ostanut talon rapistuneena ja kunnostanut sen nykyiseen loistoonsa. Eikä tässä vielä kaikki: pääsemme tutustumaan myös kasvihuoneeseen, jonne kuljetaan sisäkautta. Bougainvillea täyttää melkein koko kasvihuoneen. Isäntä esittelee peikonlehden, joka on kukkinut ja nyt tekee hedelmää.

Kiertelemme talossa ja katselemme sen tyyliin sopivaa sisustusta. Mies ojentaa meille pinon kirjoja ja lehtiä. En meinaa uskoa todeksi: saan haaveilemani Wivi Lönnin tuotannosta kertovan paksun opuksen sekä tästä Kauko Sorjosen puutarhasta kertovan kirjan. En tiedä, miten kiittäisin häntä.

Vierailusta jää kuitenkin vähän surullinen olo. Tontin naapuriin on rakennettu korkeita, rumia kerrostaloja, jotka peruuttamattomasti tärvelevät kauniin kulttuurihistoriallisen miljöön. Sorjosen sinnikäs yritys säilyttää tuo arvokas huvila-alueen kokonaisuus on valunut hukkaan. Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan.

Jatkamme huvila-alueeseen tutustumista. Poikkeamme Vanhaan pappilaan nauttimaan Teeleidin juustokakkua pappilan puutarhassa. Vierailemme Kuokkalan kartanon puutarhassa.

Päivän viimeinen kohteemme on Sulkurannan siirtolapuutarha. Alue on hyvin viihtyisä, mutta pensasaidat ovat niin korkeita, että puutarhoja ei näy. Ei se mitään. Tänään olemme saaneet makeaa mahan täydeltä, ja olemme valmiit yöpuulle.


Syyskuun 23. päivä

Sää on harmaa ja sataa vettä. On tainnut sataa koko aamun. Jouko selittää kaaviokuvaa voimakkaan sateen rintamasta, jonka pitäisi mennä koko alueen yli. Olen monta vuotta toivonut pääseväni Tommolan tilalle, joten ei auta. Lähdemme matkaan Leivonmäkeä kohti.

Sataa melkein koko matkan, mutta Leivonmäellä sade taukoaa. Kun astumme ulos autosta, alkaa sataa taas, mutta pisaroi vain hetken. Uskomatonta: tulee kaunis ilma.

–Tämähän on kuin ulkomailla, huudahdan nähdessäni perennaistutukset rinteessä. Perennat on istutettu suoriin riveihin. Siellä täällä kasvaa pieni puu. Asterit, punalatvat, luppiot ja muut syksyn perennat kukkivat kauniisti. – Ihanaa, että tulimme tänne, huokailen. En ole suunnitellut ostavani mitään, mutta sinisenlila asteri on pakko saada. Jouko toivoo kahta muutakin väriä. Valkokonnanmarjalla on hauskat pampulat. – Otetaan sekin, Jouko sanoo. Perennaryhmä vaatii vielä yhden vaaleanpunaisen luppion. Näistä tulee kaunis syysryhmä.

Vasta kotimatkalla sade jatkuu. Ihmeellistä! Olemme niin kiitollisia.

Viherlandian lounaan jälkeen jaksamme hyvin matkustaa Orivedelle. – Katsotaan nyt, jos sataa kovasti niin eihän meidän tarvitse mennä arboretumiin, sanon.

Arboretum on hyvin tunnelmallinen. Valtavan suuret jalopuut muodostavat kuin katon polkujen ylle. Kuulen sateen ropinan, mutta se ei tunnu tulevan alas asti. Sade tekee metsän vieläkin tunnelmallisemmaksi. Ihanaa, että nyt sataa. Ihailen erikoisia puita, suuria saniaisia, kirjavalehtisiä maanpeitekasveja, värikkäitä kukkia siellä täällä ja sammaloituneita kiviä. Kyllä kannatti tulla.


Syyskuun 25. päivä

Minun ei pitänyt. Olin päättänyt katsella vain. Syysistutusten piti olla jo lopussa. Olin varautunut enää muutaman sipulipussin istuttamiseen. Nyt ne kuitenkin ovat maassa: kaksi erilaista asterilajiketta, kaksi eriväristä luppiota ja yksi valkokonnanmarja. Ihan ex tempore. Pitihän ne saada. Kukkivat niin kauniisti Tommolan tilalla. Toki tiesin, että näin voi käydä. Jos tarjolla on tähän aikaan kukkivia perennoja, ei sellaista tilaisuutta voi ohittaa. Oli ihan hilkulla, etten ostanut kultapalloja. Keltainen näyttää tosi hyvältä syksyllä.


Syyskuun 26. päivä

Tuntuu surulliselta käydä kanalassa, kun ennen niin iloinen ja touhukas Viuhti on muuttunut vaisuksi ja kalpeaksi. Kukosta on tullut vanha ja väsynyt. Se ei jaksa kutsua kanoja syömään, eikä kotkota riemuissaan, en tiedä kiekuuko edes. Voi, ihanaa Viuhti-raukkaa!

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: KANTA-HÄME (2) FORSSA, JOKIOINEN JA TAMMELA

Valitsin tähän juttuun kolme lähekkäin sijaitsevaa kohdetta Kanta-Hämeestä: Forssan, Jokioisen ja Tammelan. Varsinaisten puutarhakohteiden lisäksi mukana on kaunista, vanhaa arkkitehtuuria, historiaa ja erityisistä syistä vinkkejä kahviloista tai ruokapaikoista. Hauskaa on, että useimpiin nähtävyyksiin on vapaa pääsy.

Jotta jutuista ei tule liian pitkiä, esittelen Hämeenlinnan omassa jutussaan ja muut Hämeen paikkakunnat omassaan. Olen käynyt niissä kohteissa, joista on valokuvia. Muista vasta haaveilen. Ajantasaiset aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.

 

FORSSA

FORSSAN KEHRÄÄMÖALUE

Kehräämöalue on entisen puuvillatehtaan punatiilinen miljöö, joka on nykyinen Forssan kaupungin kulttuurin ja koulutuksen keskus. Tehdaspatruuna Axel Wilhelm Wahren perusti vuonna 1847 Loimijoen varrelle tehdasteollisuuden, joka on ollut Forssan synnyn ja vaurauden perusta. Nykyään tehdasteollisuutta ei ole alueella jäljellä. Alueelta löytyy mm. Forssan museo, galleria, kaupunginkirjasto ja näyttelytila Vinkkeli sekä ravintoloita.

Heinäkuussa torstaisin Kehräämöalueella pidetään Ehtootori ja osana päivistä pääsee tutustumaan vanhoihin tehdaskoneisiin.

Kehräämöalueen kauniissa tehdasmiljöössä ja sen viereisessä isossa Kansallisessa kaupunkipuistossa kannattaa käydä kävelyllä ympäri vuoden.

Wahreninkatu 12 Forssa


FORSSAN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO

Kehräämöalueen takapihalta alkaa Kansallinen kaupunkipuisto. Puisto kiertelee Loimijoen rantamaisemissa.

Forssan Kansallinen kaupunkipuisto koostuu 24 kiinnostavasta kohteesta. Kiinnostavimpia niistä ovat muun muassa Yhtiönpuisto, Ronttismäki, Ankkalamminpuisto ja siirtolapuutarha. Ne olen esitellyt alla.


YHTIÖNPUISTO

Yhtiönpuisto tai Wahrenin puisto on Forssan perustajan Axel Wahrenin kädenjälkeä. Yhtiönpuisto muodostui kehräämön, tehtaan pääkonttorin ja johtajien asuinrakennusten lähistölle. Puiston puutarhuriksi kutsuttiin Ruotsista Anders Rydberg. Hänen hoidossaan englantilaistyyppisestä puistosta muodostui pian nähtävyys. Wahren tarjoili puiston kasvihuoneista vierailleen monia ihmeitä, mm. viinirypäleitä. Eihän puisto tietenkään ole yhtä loistelias kuin ennen vanhaan, mutta toisaalta puut eivät koskaan ole olleet näin suuria ja ryhmyisiä kuin nyt. Nykyään puistossa on iso kukkaistutus ja suihkulähde, joka tosin ei käydessäni ollut toiminnassa.

Yhtiönpuistossa on vanhoja puistolehmuksia, tammia ja vuorijalavia sekä oleskelualue. Puistossa sijaitsee kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia mm. Forssan Klubi ja vanha Tehtaankoulu. Tehtaankoulussa teollisuuslaitos huolehti työntekijöidensä lasten alkeisopetuksesta.

Löysin puiston pienen etsimisen jälkeen siten, että pysäköin auton sille P-paikalle, joka ei ole korkean piipun läheisyydessä, vaan hieman kauempana Ammattikorkeakoulun rakennusten edessä. P-paikalta noustaan takaisin tulosuuntaan ja käännytään vasemmalle. Tätä reittiä pääsee myös pyörätuolilla aivan hyvin, joskin siinä on mäki. Puistoon pääsee myös kiviportaita pitkin suoraan P-paikalta. Kehräämönkatu 4 ja 5

ANKKALAMMIN PUISTO

Ankkalammin kuoppa syntyi, kun savea nostettiin alueen tiilitarpeita varten 1800-luvulla. Puistosta löytyy yli 65 erilaista lajia ja lajiketta perennoja, pensaita ja puita sekä Suomen toiseksi suurin kirjovaahtera. Kesäkukkia puistoon istutetaan vuosittain noin 2000 kpl.

Pumpulienkelitapahtuman yhteydessä puistossa sijaitseva kehrääjätyttöpatsas kukitetaan. Puistossa sijaitsee myös pumpattava kaivo, jonka alkuperäinen malli rakennettiin vuonna 1862.

Sibeliuksenkatu 2

 
RONTTISMÄEN TEHTAALAISMUSEON PUUTARHA (kesä – elokuun kohde)

Tehtaalaismuseo esittelee vanhan tehdasyhdyskunnan tehtaalaiskorttelin pihaa ja puutarhaa 1800-luvun loppupuolelta. Puutarhaharrastajaa kiinnostaa tietysti piha ja puutarha, jota on alettu herätellä vanhaa säästäen ja kunnioittaen.

Vanhat perinne- ja luonnonkasvit säilytetään. Lisäksi perustetaan uusia istutuksia ja kehitetään hyötykasvipuutarhaa. Tarkoituksena on luoda oleskelupaikkoja, joissa on mahdollisuus pysähtyä ja rauhoittua. Tavoitteena on aikaansaada paikka, jossa voi katsella, kuunnella, haistella, kosketella ja maistella. Luonnonmukaisuus lisää viihtyisyyttä puutarhassa.

Tehtaalaismuseolla järjestetään erilaisia tapahtumia, muun muassa opastettuja puutarhakierroksia. Ajantasaiset tiedot kannattaa tarkistaa netistä.

Osoite: II linja 5–7 Forssa
p. (03) 4141 5100 tai 040 181 6263

Avoinna tapahtumien yhteydessä ja tilauksesta. Vierailu järjestyy parhaiten siten, että otat yhteyttä yllä olevaan puhelinnumeroon ainakin pari päivää ennen aiottua vierailuajankohtaa.


MÄKILAMMIN SIIRTOLAPUUTARHA

Siirtolapuutarha-alue on osa yleisiä puistoalueita. Sen yleisillä väylillä saa liikkua viljelykaudella vapaasti. Talvella ja yöllä portit ovat yleensä kiinni. Mökkejä ja palstoja voi ihailla tieltä, mutta palstat ovat yksityisalueita.

Mökkien koko Mäkilammilla on n. 20–30 m2 ja lisäksi voi olla saunarakennus ja pieni varasto. 

Mäkilammintie 3 Forssa tai
Nokantie Forssa

JOKIOISTEN LEIVÄN KAHVILA

Ankkalammin puiston kupeessa sijaitsee Jokioisten leivän kahvila. Jos haluaa vähän erityisempää, vaikkapa merkkipäivän kunniaksi, kannattaa tilata etukäteen kahvilan erikoisuus: Puistokahveet. Tällöin saa käyttöönsä kauniin ja luonnonläheisen nurkkapöydän, pannullisen kahvia, valmiiksi katetut herkut ja mukaansa varta vasten vierailijalle valmistetun kukkakimpun.

Sibeliuksenkatu 1 Forssa
p.050 3849728


KALLIOMÄKI - FORSSAN ENSIMMÄINEN KAAVOITETTU PIENASUNTOALUE

Forssan kirkko seisoo ylväästi korkealla mäellä. Kirkon vieressä on Kalliomäki, joka on Forssan ensimmäinen kaavoitettu pienasuntoalue. Kalliomäen halki kulkee Mäkikatu, jonka halkaisevat yksitoista linjaa. Puuvillatehtaan työläiset tekivät 1870-luvulta alkaen pikku mökkinsä linjoille. Kalliomäestä oli lyhyt matka kirkkoon, torille ja Kehräämölle töihin.

Mäkikatu
Forssan kirkko: I linja 4 Forssa

JOKIOINEN

JOKIOISTEN KARTANO JA KARTANOPUISTO

Jokioisten kartano on ihanteellinen miljöö viettää vapaa-aikaa minä vuodenaikana tahansa. Jokioisten historia on pitkälti Jokioisten kartanon historiaa. Kartano on perustettu vuonna 1562. Merkittävin omistaja on ollut kartanoa tarmokkaasti kehittänyt maaherra von Willebrand, joka aloitti Jokioisten teollistamisen ja teki Jokioisista yhden Hämeen merkittävimmistä teollisuuspaikkakunnista.

Nykyisen päärakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1794 ja se oli valmistuessaan Suomen toiseksi suurin rakennus. Nykyisin kartanon alueella toimivat Maatalouden tutkimuskeskuksen eri laitokset ja päärakennus toimii laitoksien hallintorakennuksena. Von Willebrand kehitti maanviljelystä ja karjanhoitoa: 1790-luvun lopulla valmistui kartanoon Suomen ensimmäinen parsinavetta.

Kartanon puisto juontaa juurensa 1600-luvulta. Päärakennuksen rakentamisen aikoihin suunniteltiin ympärille laaja puisto englantilaiseen tyyliin. Puiston eteläpuolelle terasseille rakennetuissa suurissa kasvihuoneissa kasvatettiin monia eksoottisia hedelmiä ja kasveja. Kasvihuoneet säilyivät 1900-luvulle asti. Puiston 3,4 ha alueella kasvaa nelisen sataa puuta, joista vanhimmat ovat yli 200-vuotiaita.

Puistoon voi tutustua omaa reittiä pitkin tai seurata viitoitettuja polkuja. 

Kartanopuutarhan alueella on helppo liikkua pyörätuolilla leveitä sorakäytäviä pitkin. Lisäksi alue on sopivan kokoinen kävelyä ajatellen. Ihan kaikkialle pyörätuolilla ei pääse, mutta suurimmaksi osaksi kyllä.

Kirkkotie 2 Jokioinen
p. 03 41 881
Vapaa pääsy ympäri vuoden.

Kierros on hyvä aloittaa Tapulimakasiinilta. Tapulimakasiinia vastapäätä olevan rakennuksen seinässä on postilaatikko, josta voi lainata alueen kartan. Qr-koodilla saa kuunneltua ääniopastuksen. Ääniopastus on todella hyvä. Oppaan johdolla alueesta saa paljon enemmän irti kuin pelkästään omin päin katselemalla. Sekin on kiva tietää, että omenapuista saa syödä omenoita vapaasti.


TAPULIMAKASIINI (kesäkohde)

Kartanon mailla seisoo Tapulimakasiiniksi sanottu, punainen viljamakasiini, jossa kesällä on ilmaisia taidenäyttelyitä. Rakennus on peräisin 1700-luvulta.

Tarina kertoo, että kolmikerroksinen viljamakasiini siirrettiin Suomen sodan aikana Humppilasta Jokioisiin yöllä, kun tiedettiin venäläisten sotajoukkojen olevan tulossa. Tarinasta on monta versiota, mutta kaikissa on yhteistä se, että tapaus naamioitiin tulipaloksi. Alueen talonpojat veivät hevoskyydeillä jätepuuta sekä olkia mennessään ja toivat seinähirsiä tullessaan. Jätepuut jätettiin viljamakasiinin paikalle palamaan ja kun venäläiset tulivat / selvisivät humalastaan, oli paikalla vain savuava kasa. Venäläiset luulivat makasiinin palaneen. Näin vilja saatiin pelastetuksi venäläisiltä. Myöhemmin makasiini pystytettiin nykyiselle paikalleen ja siihen tehtiin kellotorni.

Kirkkotie 2 Jokioinen

Tapulimakasiinia vastapäätä olevan rakennuksen seinässä on postilaatikko, josta voi lainata alueen kartan. Qr-koodilla saa kuunneltua ääniopastusuksen.


WENDLAN PUUTARHA

Kartanon alueelta löytyy vanhoja kartanon puutarhan kasveja esittelevä maaherra von Willebrandin vaimon, Wendlan, puutarha.

Luonnonvarakeskus ylläpitää ja esittelee Wendlan puutarhassa Jokioisten kartanon vanhoja kasvikantoja. Lisäksi puutarhassa on kansallisia kasvigeenivaroja, kuten japaninruusukvitteneitä, ilmasipuleita ja hapankirsikoita. Puutarhassa esitellään myös tutkittuja ja kestäviä hedelmä-, marja- ja koristekasveja, jotka ovat saaneet FinE-tavaramerkin. Kasvien esittelyissä kiinnitetään erityistä huomioita kasvien kulttuurihistoriaan ja lajin sisäiseen monimuotoisuuteen.

Humppilantie 9A Jokioinen
Puutarhaan on yleisöllä vapaa pääsy.

Wendlan puutarha löytyy tapulimakasiinilta ja talousrakennusten suunnalta katsottuna ajotien toiselta puolelta valkoisen Tietotalon ja navettarakennuksen takaa. Kävele siis tapulimakasiinilta koivukujaa eteenpäin valkoisten talousrakennusten ohi ja tien yli. Käänny sitten vasemmalle. Puutarhan portilla on iso opastaulu sekä postilaatikossa esitevihkosia lainattavaksi.


MAASEUTU- JA KOTIELÄINPUISTO ELONKIERTO (kesäkohde)

Elonkierrossa voi tutustua maatalouteen mielenkiintoisella tavalla 2,5 kilometrin pituisella esittelypolulla. Elonkierto on Loimijokilaakson arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva noin 19 hehtaarin suuruinen esittelypuisto, joka on auki vierailijoille ympäri vuoden ja jonne vierailijoilla on vapaa pääsy.

Elonkierron alueesta noin puolet on metsää ja Loimijoen rantoja. Peltoalueella esitellään kestävää ruuantuotantoa maatalouden ja puutarhatalouden näkökulmasta. Alueella on myös pieni kasvihuone trooppisten kasvien esittelyä varten. Pellolle rakennetun monimuotoisen kasvimaan lisäksi alueella on laatikkokasvimaaviljelmä. Kasvien pölytys varmistetaan runsaiden ja monipuolisten mesikasvikenttien avulla.

Erilaisten kasvien ja viljojen lisäksi löytyy vanhoja maatalousvälineitä sekä muutamia eläimiä. 
Paikan päällä on myös 4H-kerhon pitämä kesäkahvila.

Ojaistentie 44 Jokioinen
p. 040-1426506


JOKIOISTEN MUSEORAUTATIE (kesäkohde)

Jokioisten museorautatiellä liikkuu kesäviikonloppuisin kapearaidehöyryjuna, jolla voi matkustaa Jokioisista Humppilaan. Minkiön asemalla on ilmainen kapearaidemuseo ja kahvila. Minkiössä voi ajella myös resiinalla. Minkiöstä voi lähteä joko Jokioisten tai Humppilan suuntaan. Museorautatien kauppa välittää suomalaista ja ulkomaista rautatieaiheista kirjallisuutta sekä myy Jokioisten Museorautatiehen liittyviä matkamuistoja.

Museorautatielle kannattaa mennä kesäaikaan, jolloin pääsee monin aistein kokemaan höyryjunan lähtötohinan.  Se on minulta vielä kokematta.

Jokioisten asema: Humppilantie 11 Jokioinen
p. 03 4333235

Minkiön asema: Kiipuntie 49 Minkiö
p. 03 4333235


PAPPILAMUSEO (Kesäkohde)

Vanha pappila sijaitsee korkealla mäellä, josta on hienot näköalat. Museossa näkee, miten maalaispappilassa elettiin 1800-luvun puolivälissä. Esillä on lisäksi Miina Sillanpää muistoesineitä ja museon läheisyydessä sijaitsee Miina Sillanpään muistokivi. Pihapiiriin kuuluvat myös kaksi aittaa, savusauna ja lato.

Asuintalon ympäriltä puutarhaharrastaja bongailee syreeniä, kultapalloja, pikkutalviota ja muitakin tuttuja kasveja. Kokonaisuus on kaiken kaikkiaan kiehtova ja itse asiassa aika viehättävä kolkohkon pappilan ympärillä. Museon suljettua ovensa talvikaudeksi tunnelma oli suorastaan salaperäinen.

Museo sijaitsee korkealla mäellä, jonne ei saa ajaa autolla. Pyörätuolia on varmasti hyvin raskas työntää ylös eikä vanha talo taida olla esteetön.

Vaulammintie 2 Jokioinen
p. 045 631 4203
Ei sisäänpääsymaksua


FERRARIAN RINNE

Ferrarian rinne esittelee suomalaisia marja- ja hedelmäkasveja. Kustakin lajista on istutettu vierekkäin useampia lajikkeita, risteytyslinjoja tai paikallisia kantoja, jotta kävijä voi verrata niitä keskenään. Esimerkiksi erilaiset mustaherukat maistuvat ja ovat muiltakin ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia. Marjoja ja hedelmiä saa siis maistella paikan päällä. Kasveja on kunnioitettava, niiden oksia ei saa repiä eikä satoa kerätä astioihin.

Puistoon on istutettu mustaherukoiden lisäksi puna- ja valkoherukoita, karviaisia, omenoita, kirsikoita, luumuja, päärynää, karhunvadelmia ja vadelmia, japaninruusukvitteneitä, pensasmustikoita, tyrnejä ja yrttejä.

Puisto sijaitsee Pappilamuseon alapuolella. Alueelta on kaunis näkymä Loimijokilaaksoon ja Elonkierron maataloutta esittelevään puistoon. Ferrarian rinteen 700 m pitkä polkuverkosto on osa Jokioisten kunnan virkistysreittiä.

Vaulammintie 10 Jokioinen
Käynti Alatien risteyksestä

TAMMELA

MUSTIALA

Tunnelmallinen Mustialan kylä sijaitsee Tammelan kunnassa keskellä historiallista ja kaunista maalaismiljöötä. Siellä on kiva viettää vapaapäivää käveleskellen ympäriinsä ja ihaillen idyllistä aluetta.

Kustaa Vaasa perusti Mustialan kylään kuninkaankartanon vuonna 1556. Kartanon suuri puisto ja rakennukset ovat peräisin 1800-luvulta. Mustialassa on sijainnut Suomen ensimmäinen maalaisposti, joka perustettiin vuonna 1860.

Suomen ensimmäinen maatalouskoulu – käytännöllis-tietopuolinen maanviljelysoppilaitos – aloitti toimintansa Mustialassa vuonna 1840. Nykyään Mustialassa toimii Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeen ammatti-instituutin yksiköt, joissa voi opiskella maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmassa. 

Alueella on helppo liikkua pyörätuolilla ja alue on sopivan kokoinen käveltäväksi ympäriinsä.

Mustialantie 91 Mustiala
Esimerkiksi tästä osoitteesta, maatalousmuseon läheisyydestä löydät parkkialueen. Sieltä on helppo kävellä alueella ympäriinsä.


MUSTIALAN MAATALOUSHISTORIALLINEN MUSEO (kesäkohde)

Mustialan maataloushistoriallinen museo on perustettu vuonna 1892. Nykyinen tiilinen museorakennus on vuodelta 1935. 

Mustialantie 91 Mustiala
p. 040 837 3694


PIHATTONAVETTA

Moderni pihattonavetta löytyy vanhojen rakennusten takaa. Voimistuva lannan tuoksu kertoo, että olet lähestymässä oikeaa paikkaa. Navetassa on katseluparvi, jonne pääsee ilman pääsymaksua seuraamaan automaationavetan toimintaa 24/7 ympäri vuoden. Parvelle johtavat metalliset kierreportaat ja navettaan näkee lasin läpi. Pitihän tämäkin testata. Ihan hauska kokemus.


KIEVARI JA WANHA VILJAMAKASIINI (kesäkohde)

Mustialassa sijaitsee myös Kuninkaankartanon panimo (nykyisin Kievari ja tilausravintola Wanha Viljamakasiini).

Renkituvantie 10 Mustiala
050 336 3301


MAKULIHA

Makulihan tilapuoti Tammelassa yllätti minut iloisesti hyvällä palvelullaan, siisteydellään, maukkaalla ruuallaan ja runsaalla valikoimallaan. Että pienellä paikkakunnalla voikin olla tällainen helmi!

Tilapuodista löytyy erilaisia lihatuotteita, hyvä valikoima muita ruokatarvikkeita sekä sisustus ja lahjatavaroita. Kaikki kauniisti esille laitettuna. Tilapuodin yhteydessä palvelee kahvila. Tarjolla on ruoka-annoksia, useimpina päivinä lounas, pikkusuolaisia sekä tuoreita makeita herkkuja.

Jo pihapiirissä kiinnittää huomiota alueen siisteys. Pihapiiri ja istutukset on hoidettu tiptop. Tilapuoti on sisustettu viihtyisäksi hyvällä maulla. Puutarhaharrastajaa ilahduttavat muun muassa kukat maljakoissa. Kahvilan suurista ikkunoista aukeaa kaunis maalaismaisema.

Erityismaininnan Tilapuoti saa hyvästä palvelusta. Soitin etukäteen ja kysyin lounaan ruokavalikoimaa. Tarjolla oli pääruuaksi sianlihaa. Kysyin, olisiko mitään muuta, kun mieheni ei voi terveyssyistä syödä sianlihaa. Minulle vastattiin heti, että sen tilalle voidaan paistaa Toscanan kanaa. Niin he ystävällisesti tekivätkin ja ruoka oli erittäin maukasta. Oli herkullinen salaattipöytä ja jälkiruokiakin useaa sorttia.

Kärsäkuja 6 Tammela
p. (03) 424 9254


VEKKILÄN MUSEOTILA (kesäkohde)

Vekkilän museotila on Tammelan kirkonkylässä sijaitseva sukutila. Pihapiiri vanhoine omenapuineen ja rakennuksineen huokuu 1700-lukua.

Tilalla on maatiaiseläimiä: kanoja, kyyttöjä, possuja, lampaita ja hevosia. Alueella on useita perinneluontotyyppejä.

Kirjurintie 2 Tammela
p. 040 590 7826

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: JYVÄSKYLÄ

Jyväskylässä puutarhaharrastajaa hemmotellaan. Yksi päivä ei tahdo riittää kaikkeen. Puutarhakohteiden lisäksi olen listannut tähän vanhaa ja kaunista arkkitehtuuria, taiteilijakodin ja ravintoloita. Jyväskylä on tunnettu Alvar Aallosta, mutta minä ihailen naisarkkitehti Wivi Lönniä. Hänen kynän jälkensä tekee vaikutuksen nostalgian ystävään. Jyväskylässä Lönnin suunnittelemia rakennuksia riittää ja ne ovat todella näkemisen arvoisia. Kaikkia kauniita rakennuksia en ole edes luetellut tässä.


SEMINAARINMÄKI JA KASVITIETEELLINEN PUUTARHA

Seminaarinmäellä sijaitsee Jyväskylän yliopiston vanhin kampusalue, jonka ympärillä viheriöi Jyväskylän yliopiston kasvitieteellinen puutarha.

Koulujen puutarhat ovat olleet merkittäviä puutarhaihanteiden ja -harrastuksen edelläkävijöitä. Seminaarinmäelle perustettiin jo vuonna 1881 Suomen ensimmäinen kansanopetuksellinen koulupuutarha. Puutarhanhoidon opit levisivät opiskelijoiden mukana ympäri Suomen. Itselleni Seminaarinmäellä on erityistä merkitystä, sillä isäni opiskeli opettajaksi siellä. Hänen kohdallaan tuo tavoite toteutuikin ja puutarhanhoidon opit levisivät hänen oppilailleen - vapaa-aikanaan isäni oli innokas puutarhuri.

Jyväskylän yliopiston kasvitieteellinen puutarha on noin 36 hehtaaria. Kasvikokoelma sisältää noin 570 kasvilajia ja noin 18 000 kasviyksilöä. Kasvikokoelmat sijaitsevat kolmessa eri kampuksessa: Seminaarinmäellä, Mattilanniemessä ja Ylistönrinteellä. Niillä jokaisella on omat ominaispiirteensä. Kukin kohde esittelee alueen kasvikokoelmia erilaisista kulttuuriympäristöön liittyvistä näkökulmista ja rakennusaikaansa peilaten. Seminaarinmäen kasvikokoelmissa vaalitaan erityisesti alueen vanhoja, opettajaseminaarin aikaisia kasvilajeja.

Jyväskylän matkailusivuilta löydät mobiilisovelluksen omatoimikierrokselle Seminaarinmäen puutarhaan. Kierros on noin 1 km pituinen. Mobiilioppaan löydät tästä linkistä. 

Ulkoalueet ovat aina avoinna kaikille kävijöille. Kasvikylttejä löytyy etenkin Seminaarinmäen ja Aallonpuiston alueelta.

Seminaarinkatu 15 Jyväskylä


WIVI LÖNN -KIERROS

Ihailen suuresti Wivi Lönnin arkkitehtuuria. Kaikki hänen suunnittelemansa rakennukset tekevät minuun vaikutuksen. Olipa sitten kyse huvilasta, paloasemasta, koulusta tai mistä hyvänsä, hän on saanut luotua käytännöllisen ja ihastuttavan kokonaisuuden. Hän eli vuosina 1872–1966 ja oli Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. Hän oli myös innokas puutarhaharrastaja.

Jyväskylässä Wivi Lönnin suunnittelemia rakennuksia on kymmeniä mukaan lukien hänen oma kotitalonsa, joka on mielestäni yksi kauneimmista omakotitaloista ikinä. Jyväskylässä järjestetään Wivi Lönn-teemaisia kierroksia kävellen tai bussilla.

Useat Wivi Lönnin suunnittelemat  rakennukset sijaitsevat Älylässä ja Seminaarinmäen alapuolisella huvila-alueella, joka on puutarhamainen, jugendvaikutteinen, arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonaisuus. Alueella on myös huikean kaunis Wivi Lönnin entinen asuintalo, jonka hän suunnitteli omaan käyttöönsä.

Alueen rakennukset ovat yksityiskoteja, joten niiden pihoissa ei ole sopivaa vierailla omatoimisesti.

Jos haluat kierrellä omatoimisesti, voit etsiä Wivi Lönnin suunnittelemia taloja alla olevista osoitteista. Huomaa kuitenkin, että osoitetiedoissa voi olla virheitä, sillä katujen nimet ovat saattaneet muuttua sadan vuoden aikana. Liekö kaikkia rakennuksiakaan enää.

Seminaarinmäen alapuolella ja Älylässä
Ville Lönnin talo: Hämeenkatu 3
Wivi Lönnin kotitalo: Hämeenkatu 4 (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)
Wivi Lönnin kodin naapuri, Nousiaisen talo: Vapaudenkatu (ent. Nikolainkatu 17) (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)

Juomatehdas: Nikolainkatu 25

Heinosen talo: Haarakatu 3
Oksalan talo: Seminaarinkatu 3
Karpion talo: Seminaarinkatu 18 (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)
Wivi Lönnin kodin naapuri, Pesoniuksen talo: Seminaarinkatu 20
Emil Lönnin talo: Seminaarinkatu 24
Stooren talo: Seminaarinkatu 26
Parviaisen talo: Seminaarinkatu 30
Vanhan viljamakasiinin muutostyöt: Seminaarinkatu 32 (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)

Oksalan talo: Kramsunkatu 6
Airilan talo: Urheilukatu

Alueella on hieman hankalaa liikkua pyörätuolilla, koska korkeuserot ovat suuret ja osa kaduista on mukulakiveystä. Lisäksi vanhat talot ovat melko laajalla alueella.

Vähän kauempana
Puistokoulu: Puistokatu 7–9
Kuokkalan kartano: Hämeenpohjantie 50 (Kuokkalassa) (Kuvat ja esittely ovat oman alaotsikon alla.)

WIVI LÖNNIN KOTITALO

Wivi Lönnin kotitalo on yksityiskäytössä, mutta minulla oli onni päästä tutustumaan taloon ja sitä ympäröivään puutarhaan. Talon omistava Kauko Sorjonen kertoi silloin tällöin pyytävänsä aidan takaa katselevia ihmisiä puutarhaansa vierailulle. Hän on kotiseutuneuvos ja kulttuurimesenaatti, joka tukee vanhojen arvotalojen suojelua ja taidetta.

Hämeenkatu 4 Jyväskylä


NOUSIAISEN TALO

Wivi Lönnin talon tapaan tämä hänen suunnittelemansa naapuritalokin on sijoitettu tontin yläosaan. Rinteeseen jäi tilaa puutarhalle. Talo rakennettiin kasööri Nousiaiselle, joka kuitenkin ehti kuolla ennen rakennuksen valmistuista. Talo on yksityiskäytössä.

Vapaudenkatu (ent. Nikolainkatu 17) Jyväskylä


KARPION TALO

Wivi Lönnin taitavasti suunnittelema Karpion talo (1914) näyttää yksikerroksiselta, mutta rinnetalossa on todellisuudessa kolme kerrosta. Talossa asui arkkitehti Alvar Aalto vaimonsa Ainon kanssa 1920-luvulla. Talo on yksityiskäytössä.

Seminaarinkatu 18 Jyväskylä


VANHA VILJAMAKASIINI

Jugend-tyylinen rakennus on rakennettu vuonna 1851 viljamakasiiniksi, ja se on Jyväskylän vanhin kivitalo. Vuonna 1916 rakennus muutettiin Wivi Lönnin suunnitelmien perusteella Jyväskylän kaupunginkirjaston ja Jyväskylän tieteellisen kirjaston käyttöön. Nykyään rakennus toimii yritystiloina.

Seminaarinkatu 32 Jyväskylä

HEISKAN TAITEILIJAKOTI (Kesäkohde)

Jonas (1873–1937), Maikki (os. Aro 1889–1961) ja Vappu (1921–1993) Heiskan taiteilijakoti sijaitsee Älylän puutarhamaisella, kulttuurihistoriallisesti merkittävällä alueella. Tämä Jonas Heiskan, vuonna 1912, rakennuttama talo sisältää runsaasti esineistöä, taidetta ja valokuvia. Täällä voi aistia taiteilijaelämää kahden sukupolven ajalta.

Vappu Heiska tunnettiin värikkäänä taiteilijapersoonana. En tuntenut häntä, mutta muistan silloin tällöin nähneeni hänet Vuokko Nurmesniemen Iloinen takki yllään. Tuo harmaa takkimekko, jossa oli kirkkaanvärisiä taskuja siellä täällä, jäi lapsen mieleen. Muistelen, että hänellä oli harmaa polkkatukka. Harmi, etten löytänyt netistä juurikaan kuvia hänestä voidakseni tarkistaa, pitäisikö lapsuuden mielikuva paikkansa. Mieleen jäi myös hänen nimensä, joka taipui lapsen mielessä tietysti vappuhuiskaksi.

Kun kyseessä on yli satavuotias rakennus, on selvää, ettei se ole esteetön.

Kramsunkatu 8 Jyväskylä
p. 014 266 4346
Kesäisin kohteeseen järjestetään opastettuja kierroksia.


VANHA PAPPILA JA TEELEIDI

Arkkitehti Kauno S. Kallion suunnittelema, vuonna 1927 valmistunut pappilarakennus muistuttaa tanskalaista kaupunkilaistaloa. Puutarhoineen se on uudempien kerrostalojen keskellä kaunis harvinaisuus. Nykyisin talossa toimii Teeleidin teehuone nimeltä Vanha Pappila. Kahvila on viehättävä. Herkkuja voi nauttia myös puutarhassa.

Vapaudenkatu 26 Jyväskylä


HARJU JA NERON PORTAAT

Harju on ollut jo 1800-luvun lopulta lähtien kaupunkilaisten virkistys- ja ulkoilualue. Harjulta aukeavat komeat näköalat Jyväskylän keskustan yli Jyväsjärvelle. Harjun portaista komeimmat, jyrkät kiviportaat, joita kutsutaan Neron portaiksi, ovat yksi suosituimpia valokuvauskohteita Jyväskylässä. Portaita on yhteensä 118. Portaat on koristeltu runsain kukkaistutuksin.

Jyväskyläläisille on tullut tutuksi Aulis Raitalan Laulu synnyinseudulle (Oi päivät seutuvilla Päijänteen...). Kesäaikaan se kajahtaa Harjulta kaupungin yli joka ilta kello 20 aikaan. Se on jotakin niin jyväskyläläistä, että sitä ei missään tapauksessa kannata ohittaa. Kesäinen iltasoitto on jo hyvin vanha perinne, mutta vuodesta 2000 lähtien on alettu soittaa joulun aikaan laulua nimeltä Joulun kellot. En ole koskaan sitä kuullut, mutta voin kuvitella, miten ihana perinne sekin on.

Tähän Martti Korpilahden lauluun tiivistyy jotakin hyvin jyväskyläläistä:

Kun Jyväsjärveä tyyntä mä sousin Tuomion rantoja kun samosin,

taikkapa Harjulle tuonne ma nousin yhtäpä, yhtäpä aavistelin.

Muualle kerran jos kohtalo vie mun, parhaimmat päiväni tänne ne jää,

Tääl` elon runsahan tunsin mä riemun, ei mua muut voi ymmärtää”.

Harjun mäntyjä kasvavalle ulkoilualueelle johtaa myös puiset portaat ja Nisulan puolelta pääsee kulkemaan ilman portaita. Harjun laella on Vesilinnan näköalatasanne, kahvila-ravintola Vesilinna sekä Jyväskylän luontomuseo.

Yliopistonkatu 18 Jyväskylä
Käynti Harjulle Yliopistonkadulta, Harjukadulta tai Pitkäkadulta
Gummeruksenkadun päästä kohti Vesilinnaa johtavat Neron portaat.


HARMOONITEHTAAN PUUTARHATERASSI

Puutarhaharrastaja nauttii ateriansa mieluiten kauniissa paikassa, joten hän suuntaa Harmoonitehtaan puutarhaterassille. Vanhan Halosen Harmoonitehtaan tiloissa toimii majatalo ja ravintola Harmooni. Tarjolla on myös lounas. Tätä aion kokeilla.

Väinönkatu 1 Jyväskylä

 
TOIVOLAN VANHA PIHA

Entisöity Toivolan Vanha Piha on peräisin 1800-luvun lopulta. Pihalta löytyy kahvila-ravintoloita ja putiikkeja. Kohde sijaitsee vanhassa puutalokorttelissa lähellä ydinkeskustaa. Kuparisepän ja puusepän taloissa voi tutustua 1800-luvun käsityöläisten elämään. Kasvi-istutuksin koristeltu sisäpiha on kuin keidas kaupungin keskellä.

Cygnaeuksenkatu 2 Jyväskylä

VALKOINEN PUU -CAFE

Valkoinen Puu -cafe on osa Toivolan Vanhan Pihan tunnelmallista kokonaisuutta. Herkkuvitriinin äärellä tulee runsaudenpula. Lounas on monipuolinen ja maukas. Valittavana on monenlaisia pöytäpaikkoja, tunnelmallisia kaikki.

Cygnaeuksenkatu 2 Jyväskylä
p. 041-3140448


VIIKINKIRAVINTOLA HARALD

Haraldista olen kuullut niin paljon suosituksia, että aion kokeilla. Tarjolla on myös lounas salaatteineen.

Kauppakatu 33 Jyväskylä


TOURUJOKILAAKSO

Keskustan tuntumassa sijaitseva Tourujokilaakso on luonnonsuojelualue, joka on hietamaahan uurtunut parisen kymmentä metriä syvä ja noin sata metriä leveä kanjoni. Sen läpi kulkee 700 metrin pituinen, tunnelmallinen luontopolku. Polun varrella on yhdeksän luonnosta kertovaa rastitaulua. Jyrkillä rinteillä ja laakson pohjalla kasvaa rehevää lehtometsää. Alueella asustaa vakituisesti useita lintulajeja.

Polulla on pitkospuita, joten liikuntarajoitteiselle polku on vaikea tai jopa mahdoton.

Tourujokilaakso
Käynti Tourujokilaaksoon Tourukadulta
Tällä hetkellä (vuonna 2023) polkua korjataan ja se on suljettu arkipäivisin.



SULKURANNAN SIIRTOLAPUUTARHA

Perinteikkäällä Sulkurannan siirtolapuutarha-alueella on 136 puutarhapalstaa. Mökit on rakennettu yhtenäisten tyyppipiirustusten mukaisesti. Alue on viihtyisä ja hyvin kunnossa pidetty. Vierailija ei juuri pääse puutarhoihin kurkistelemaan, koska pensasaidat ovat korkeita. Viihtyisällä alueella on silti mukava kävellä.

Sorakäytäviä pitkin on helppo liikkua myös pyörätuolilla, mutta aika suuria korkeuseroja alueella on.

Puutarhanranta Jyväskylä


KUOKKALAN KARTANO

Kuokkalan kartano on ensimmäinen Wivi Lönnin suunnittelema rakennus Jyväskylässä. Tämä Jugend -tyylinen kivitalo on valmistunut vuonna 1904. Kartanon ympärillä on ihana puutarha. Kartanon puutarha on pieni verrattuna moniin muihin kartanoalueisiin. Talo ja sen pihapiiri kuuluu Keski-Suomen maakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Rakennus on toiminut niin asuinkäytössä kuin synnytyssairaalanakin. Nykyään tiloissa on ravintola sekä kaikille avoimia kulttuuritapahtumia sekä taidenäyttelyitä.

Hämeenpohjantie 50 Jyväskylä
p. 040 742 2616


VIHERLANDIA

Viherlandia on puutarhaharrastajan paratiisi, jossa saa kulumaan kokonaisen päivän. Kokemusta on. Huonekasvien valikoima on todella laaja. Ulkona on lisäksi runsaasti perennoja, puita ja pensaita. Leikkojakin löytyy. Eivätkä herkut vielä siihen lopu. Täällä myydään sisustustarvikkeita ja tietysti kaikenlaista kivaa puutarhaan. Lisäksi Viherlandiassa järjestetään tapahtumia ja kursseja. Ei myöskään voi jättää mainitsematta puhuvaa papukaijaa.

Yläkerrassa on ravintola, jossa tarjolla myös lounas. Testasin lounaspöydän eräänä lauantaina, kun tämä oli Jyväskylän ainoa lounaspaikka siihen aikaan. Tarjonta oli monipuolinen ja ruoka ihan hyvää, mutta jäin kovasti kaipaamaan tunnelmallisempaa ruokailuhetkeä. Muoviliinat pöydillä ja arkinen ympäristö eivät tehneet minuun oikein hyvää vaikutusta.

Kammintie 6 Jyväskylä
p. 010 617 1900

 

AVOIMET PUUTARHAT -TEEMAPÄIVÄ

Kerran kesässä vietetään Avoimet puutarhat -teemapäivää. Jos satut olemaan liikkeellä tuona päivänä, avautuu sinulle runsaasti lisää mahdollisuuksia tutustua keskisuomalaisiin puutarhoihin. Puutarhat avaavat porttinsa vaihtelevasti eri vuosina, joten katso ajankohtainen tarjonta Avoimet puutarhat -verkkosivulta.

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: SATAKUNTA (1) PORIN SEUTU

Maailmassa on taas yksi lista enemmän ja kiinnostava lista onkin. Olen koonnut tähän itseäni innostavia matkakohteita Satakunnasta, lähinnä Porista ja sen ympäristöstä. Puutarhaihmisenä minua tietenkin kiinnostavat kaikki puutarhaan liittyvät kohteet, mutta listassa on myös monia muita mielenkiintoisia paikkoja. 

Pidän kauniista arkkitehtuurista, vanhoista taloista ja kartanoista, museoista, erityisesti taiteilijakodeista sekä peltomaisemista maatiloineen. Järvi- ja jokimaisemistakin pidän ja silloin tällöin on ihana käydä meren äärellä. Matkamuistoni ostan mieluiten puutarhamyymälästä tai kirpputorilta, joten niitäkin on muutama mainittu. Näitä kaikkia löydät täältä. Lisää matkavinkkejä on luvassa sarjan seuraavassa osassa.

Valokuvat ovat vain niistä kohteista, joissa olen itse vieraillut. Muista kohteista vasta haaveilen. Yhteystiedot ja aukioloajat kannattaa tarkistaa. Ne ovat saattaneet muuttua jutun kirjoittamisen jälkeen.

 

HARJAVALTA

EMIL CEDERCREUTZIN MUSEO

Museo esittelee vuosina 1879–1949 eläneen kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin kotia ja elämäntyötä. Oppaat kertovat kiinnostavasti työteliään ja vilkasta sosiaalista elämää viettäneen poikamiestaiteilijan arjesta ja juhlasta.

Mäntyjä kasvavalla pihalla on Cedercreutzin veistoksia. Persoonallisen maalaiskartanon edessä on joitakin kukkaistutuksia, mutta varsinainen puutarhakohdehan tämä ei ole. Kannattaa silti käydä ihailemassa vanhan ajan loistoa. Museossa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä.

Huomioi, että taiteilijakotiin pääsee ainoastaan opastetuille kierroksille. Kannattaa siis tarkistaa nettisivuilta, milloin kierrokset alkavat ja olla ajoissa paikalla.

Pihalla on helppo liikkua myös pyörätuolilla, mutta valitettavasti museon suurin anti sijaitsee sisätiloissa. Näyttelytiloihin on vaikea mennä ulko-ovista. Yläkerrassa on inva-wc ja sinne pääsee hissillä. Varsinaiseen taiteilijakotiin ei pääse pyörätuolilla. Sinne on muutaman askelman verran portaita eikä istuimia ole. Näyttelytilassa on hyvälaatuinen videoesittely taiteilijakodista, mutta eihän se tietenkään ole sama asia.

Museotie 1 Harjavalta
p. 044 432 5345

KOKEMÄKI

KARIMAAN PUUTARHA & PUUTARHAMYYMÄLÄ PEHTORSKA

Karimaan puutarha on mielenkiintoinen kokonaisuus puutarhoineen ja taimimyymälöineen. Siellä annetaan puutarha-alan koulutusta, mutta alue on aukioloaikojen puitteissa avoin myös vierailijoille. Taimimyymälässä on valikoima monivuotisia kasveja, perennoja, köynnöksiä, havuja, pensaita ja puita.

Täällä ei ole aivan helppo liikkua pyörätuolilla, joillakin alueilla onnistuu hyvin. Varsinkin metsäpuutarhaan johtaa korkeat portaat tai mäki.

Kauvatsantie 189 Kokemäki
p. 03 5212 3005
Puutarhamyymälä Pehtorska on avoinna toukokuun alusta lokakuun puoliväliin.

KULLAA

LEINEPERIN RUUKKI

Leineperin Ruukki on idyllinen, maamme parhaiten säilynyt ruukkikylä. Kylä vaikuttaa vireältä ja sitä on pidetty kunnossa. On jännä ajatella, että tällä kylällä oikeasti asutaan. Alueella on useita pieniä puoteja. Inforakennuksessa on suuri pienoismalli koko alueesta, mutta sitä en itse ole vielä nähnyt. Alueella järjestetään runsaasti erilaisia tapahtumia.

Käydessäni ruukissa elokuun loppupuolella 2023 kuvataiteilija Seija Levanto otti meidät ystävällisesti vastaan puotiinsa. Oli hauska jutella hänen kanssaan ja tutustua hänen naivistiseen taiteeseensa.

Alueella on helppo liikkua myös pyörätuolilla. Sen sijaan vanhoihin rakennuksiin ei aina ole helppo mennä, koska niissä on portaita ja kynnyksiä. Ne saattavat olla myös ahtaita. Onneksi ulkonakin on kaunista katseltavaa.

Pitkäjärventie 7 Leineperi

NAKKILA

VILLILÄN KARTANO

Villilän kartano palvelee juhlatilana. Kauniin puisen kartanorakennuksen ympärillä on puutarha. Kartanon kotisivuilla sanottiin, että vuonna 2006 puutarhaan on tehty laaja remontti. Tuolloin vanhaa historiallista puutarhaa on säilytetty ja palautettu. Puutarhassa on esillä Sakari Peltolan kivipatsaita.

Villiläntie 1 Nakkila
p. 010 200 7970
Avoinna sopimuksen mukaan. Kesäajan aukioloaikoja kannattaa katsoa heidän kotisivuiltaan.

NOORMARKKU

AHLSTRÖMIN RUUKKIALUE

Ahlströmin ruukkialue on upea kokonaisuus arvokkaita rakennuksia sekä puistomaista puutarhaa, tunnelmallisia puukujia, vanhoja omenapuita, kaarisiltoja, virtaavaa vettä... Alueella on ainakin hotellimajoitusta ja ravintolapalveluita. Tarjolla on myös lounas.

Toisin kuin monet muut, tämä vanha tehdasalue ei ole ruuhkainen kauppapaikka. Parkkipaikat on merkitty selkeästi. Jotkut alueet ovat yksityisiä, mutta muualla voi vapaasti käveleskellä ja nauttia kauniista miljööstä. Alueelta saatavaan karttaan on merkitty sallitut reitit ja myös valokuvauspaikat. Minun tosin täytyy myöntää, että en aina osannut lukea karttaa enkä muistanut. Yritin kuitenkin kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä. Alueellahan myös asutaan, joten ei ole fiksua häiritä asukkaita.

Laajaan puistomaiseen puutarhaan ei ehkä kannata mennä hakemaan ideoita omaan pikkuruiseen pihaansa, mutta siellä on ihana viettää aikaa historiallisessa miljöössä ja syödä hyvin kauniissa ravintolassa. Jos sinulla on eväät mukana, kaarisillan penkeillä on luonteva paikka niistä nauttia.

Alueella on helppo liikkua myös pyörätuolilla. Alue on suuri, mutta ei kuitenkaan liian laaja kuljettavaksi pyörätuolilla. Silloille on pyörätuolilla vähän vaikea päästä, mutta toisen avustamana onnistuu kyllä ja itse sillat ovat helppokulkuiset.

Kunpa kaikki nykyajankin tehdasalueet olisivat näin kauniita!

Laviantie 14 Noormarkku

PORI

Porilaiset ovat sydämellisiä. – Tul vaa Porrii nii pistetää sut pärekorrii ja veretää pitki Porin torrii, porilaiset toivottavat. Kannattaa mennä. Jos saat porilaisesta ystävän, hän on ystäväsi maailman tappiin asti. Harvoin porilaiset lähtevät muualle, sillä mihin sitä kotoaan lähtisi. Niinpä.

Kun lapseni olivat pieniä, he haaveilivat muuttavansa isona Poriin opiskelemaan tai muuten vain asumaan. Ei hassumpi idea. Minä viihdyin Porissa seitsemän vuotta, mutta muutin sitten Joukon perässä muualle.

–Ei sill vällii, porilainen sanoo. Asenne elämään on lupsakka, ja juttua riittää. Poriin on helppo kotiutua, vaikka murre ei tarttuisikaan. Vieraat otetaan avosylin vastaan eikä ulkopuolisuutta tarvitse kokea. Porilaiset viihtyvät vesillä ja tykkäävät tyrnistä. Meren läheisyyden aistii, vaikka meri ei keskustaan asti ulotukaan. Porissa on kaikkea mitä mukavaan lomaan tarvitaan. Kannattaa kokea se itse.


RAATIHUONEENPUISTO

Raatihuoneenpuistossa on komeat kukkaistutukset. Itse raatihuone on kaunis ja sen kellarissa on tasokas ravintola nimeltä – yllätys, yllätys – Raatihuoneen kellari. Siellä on tarjolla myös lounas.

Hallituskatu 9


PORIN KUUDES KAUPUNGINOSA ELI KUUKKARI

Päärnäinen eli porilaisittain Kuukkari on yksi maamme suurimmista säilyneistä puutaloalueista. Se sijaitsee vanhan hautausmaan kupeessa. Vanhat, osittain empiretyyliset puutalokorttelit on suojeltu. Alueella ei ole pelkästään vanhoja puutaloja, vaan mukana on myös 70-luvun laatikoita. (Tai sitten en vain löytänyt parhaiten säilynyttä aluetta.) Silti ei ole hassumpi käydä alueella vaikkapa vain sen koskettavan historian vuoksi.

Porin kaupungissa vuonna 1852 riehunut tulipalo jätti kaupungin 6377 asukkaasta 4600 asukasta kodittomiksi. Varakkaimmilla kaupunkilaisilla oli mahdollisuus rakentaa itselleen uusi koti. Vähemmän varakkaat joutuivat muuttamaan sukulaistensa luo tai vuokralle. Sen sijaan köyhimmät asukkaat kaivoivat kotinsa kuoppiin Päärnäisten hiekkaiselle nummelle ja keräsivät kattoainekset raunioista löytyneistä laudan pätkistä, oljista ja vastaavista. Näin muodostui kuoppakaupunki. Kaupunki ei tehnyt asialle mitään ennen kuin asiasta kirjoiteltiin laajasti Helsinkiä myöten. Kuoppakaupunki oli asuinkäytössä neljänkymmenen vuoden ajan.

Puutarhaharrastajan näkökulmasta pihat ovat harmillisen suljettuja, joten pihoihin ei pääse kurkistelemaan kadulta. Katujen varsilla rehottaa nurmikko, mutta varsinaisia istutuksia ei oikeastaan ole. Puutarhakohde tämä ei siis ole.

Koska kaupunginosalle ei luonnollisesti ole mitään yhtä osoitetta, laitan tähän pari osoitetta, joiden avulla pääsee ainakin lähelle.
Vanha hautausmaa tien toisella puolella: Muistokatu 3
Pumpputori: Maantiekatu 28


KORSMANIN TALO & RAKENNUSKULTTUURITALO TOIVO

Tämä muutaman vanhan puutalon ja viehättävän pihapiirin muodostama kokonaisuus on idyllinen pala historiaa Porin viidennessä kaupunginosassa. Rakennukset ovat peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Rakennuskulttuuritalo Toivossa esitellään vanhaa rakentamista havainnollisesti. Kaikki nykyajan vaatimusten mukaiset muutokset on toteutettu hyvällä maulla.

Sisäpihalla syreenin tuoksussa aika pysähtyy. On hauska hetkeksi sukeltaa vanhaan aikaan, tavallisen kaupunkilaisperheen kotiin. Puutarhaharrastajan silmä kiinnittää heti huomion vanhanajan huonekasveihin, jotka viihtyvät puutalon viileissä huoneissa. Olohuoneessa soi putkiradio. On kiva bongailla mummolasta tuttuja esineitä, valokatkaisijoita ja muita nostalgisia yksityiskohtia.

Pihalla on helppo liikkua myös pyörätuolilla, mutta entisaikojen rakennuksiin pyörätuolilla on vaikea päästä.

Varvinkatu
p. 02-621 1051


PORIN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO

Porin kansallinen kaupunkipuisto on perustettu vuonna 2002. Kaupunkipuisto ei ole nähty pienellä vilkaisulla, sillä se on kooltaan noin kymmenen neliökilometriä. Puutarhaharrastajan näkökulmasta sen parhaat paikat ovat Luodon siirtolapuutarha sekä Kokemäenjoen rannalla sijaitseva Kirjurinluoto, porilaisittain Kirvatsi. Varsinkin Hanhiluoto on puutarhaharrastajan mieleen. Kansallisten kaupunkipuistojen tapaan alue sisältää viljelykäytössä olevia kulttuurimaisemia, puistoja ja puistokatuja, kaupunkimetsiä ja jokivarsiluontoa.

Kirjurinluoto / Hanhipuisto: Kirjurinluodontie 2 Pori
Luodon Siirtolapuutarha: Hevosluodontie Pori

HANHIPUISTO

Hanhipuisto on Satakunnassa hyvin menestyvien puiden, pensaiden ja kukkakasvien esittelypuisto. Siellä kasvaa melko harvinaisiakin kasvilajeja ja -lajikkeita.

Vuonna 1988 vanhalle ruoppausmaan sijoituspaikalle alkunsa saanut Hanhipuisto sijaitsee vain kilometrin etäisyydellä kaupungin ydinkeskustasta. Se on osa kansallista kaupunkipuistoa. Puiston kokonaispinta-ala on noin 16 hehtaaria, joista puistomaisesti on rakennettu 8,9 hehtaaria.

Kirjurinluodontie 2 Pori


LUODON SIIRTOLAPUUTARHA

Vuonna 1946 perustettu, 95 mökkipalstaa sisältävä Luodon Siirtolapuutarha sijaitsee Hevosluodossa. Keskustasta on matkaa noin 3 km. Niin kuin useimmat siirtolapuutarha-alueet, Luodon siirtolapuutarhakin on erittäin viehättävä kokonaisuus. Hauskinta on nähdä mökkiläiset puuhailemassa palstoillaan ja inspiroitua itsekin pensaiden leikkaamisesta, kitkemisestä, maan möyhentämisestä…

Hevosluodontie Pori

REPOSAAREN PUUTALOKAUPUNGINOSA

Reposaari on idyllinen saari noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Porista. Puutarhaharrastajaa tietysti kiehtoo ajatus eksoottisista kasveista, joita satamakaupunkiin on saatu vuosisatojen ajan laivojen painolastimullan mukana. Kasvilajeista ja niiden määristä en tiedä, mutta asukkaita Reposaaressa on noin tuhat.

Saari on noin kolme kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä. Siellä näet kauniita puutaloja, norjalaistyylisen tunturikirkon sekä kalasataman troolareineen. Ystäväni kehuivat kovasti Reposaaren kalaravintolaa ja sen noutopöytää, mutta en muista sen nimeä.

Jos arvostat rauhallista, jopa hieman uneliasta, merellistä pikkukaupungin tunnelmaa, Reposaari on sinun paikkasi.


PARATIISIN TAIMITARHA

Paratiisin Taimitarha on siinä mielessä aivan tavallinen puutarhamyymälä, että siellä ei ole varsinaisia näyteistuksia juuri lainkaan. Kuitenkin kasvivalikoima on niin laaja, että sieltä voi hyvinkin löytyä matkamuistot mukaan. Valikoimissa on myös kivoja ruukkuja, köynnöstukia ja muuta tarpeellista.

Kyröläistentie 21 Pori
p. 02 641 7800


SPR:N PORIN KONTTI

Porissa on niin paljon nähtävää, että kirpputoreilla kiertelyyn ei välttämättä riitä aikaa. SPR:n Kontissa tuotteet on lajiteltu ja ryhmitelty, joten ne ovat myös nopeasti löydettävissä. Täällä on ollut myytävänä myös oikeasti vanhaa esineistöä. Jos hyvin käy, saatat löytää pienen maljakon vaikkapa toilettikimppua varten tai jotakin muuta hauskaa. Minä löysin kerran ihanan, vanhan pulpetin. Onneksi palasin ulko-ovelta takaisin sen ostamaan.

Paanakedonkatu 20 Pori

AVOIMET PUUTARHAT -TEEMAPÄIVÄ

Kerran kesässä vietetään valtakunnallista Avoimet puutarhat -teemapäivää. Jos satut olemaan liikkeellä tuona päivänä, avautuu sinulle runsaasti lisää mahdollisuuksia tutustua satakuntalaisiin puutarhoihin. Puutarhat avaavat porttinsa vaihtelevasti eri vuosina, joten katso ajankohtainen tarjonta Avoimet puutarhat -verkkosivulta.

KAUNIS REITTI KOKEMÄENJOEN POHJOISPUOLELLA

Jos haluat välttää isoja teitä, voit valita reitin Ulvilan Vanhakylästä Nakkilan ja Harjavallan Vinnarin kautta Kokemäelle. En ole itse tuota reittiä ajanut, mutta olen kuullut sen olevan kaunis.